1.

Landgericht Dortmundin (Dortmundin alueellinen tuomioistuin, Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 ( 2 ) (jäljempänä Bryssel I -asetus) 5 artiklan 3 alakohdan ja 6 artiklan 1 alakohdan tulkintaa sekä aikaisemmin tutkimatonta seikkaa eli näiden säännösten ja SEUT 101 artiklaan liittyvien unionin kilpailuoikeuden johtavien periaatteiden yhdistämistä.

2.

Tämä pyyntö on esitetty sellaisen tietojen saamista ja vahingonkorvauksia koskevan kanteen yhteydessä, jonka Belgiaan sijoittautunut kantaja on nostanut saksalaisessa tuomioistuimessa useita sellaista eri jäsenvaltioihin – vain yksi niistä Saksaan – sijoittautunutta yhtiötä vastaan, jotka olivat osallistuneet Euroopan komission päätöksellä EY 81 artiklassa (josta on tullut SEUT 101 artikla) ja Euroopan talousalueesta 2.5.1992 tehdyn sopimuksen ( 3 ) 53 artiklassa vahvistetun kartellikiellon vastaiseksi todettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen.

3.

Koska osapuolet ovat erimielisiä ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen kansainvälisestä toimivallasta, viimeksi mainittu pyytää unionin tuomioistuimen tulkintaa lähinnä kolmesta seikasta.

4.

Se tiedustelee ensinnäkin, onko Bryssel I -asetuksen 6 artiklan 1 alakohta sovellettavissa pääasian kohteena olevan kaltaiseen riita-asiaan siltä osin kuin siinä sallitaan tuomioistuimen toimivallan laajentaminen siten, että se voi antaa ratkaisun myös kanteista, jotka liittyvät muihin vastaajiin kuin vastaajaan, jolla on kotipaikka sen alueella, jotta vältettäisiin ristiriitaiset ratkaisut. Ongelma on lisäksi esitetty sellaisen erityistapauksen osalta, jossa, kuten tässä tapauksessa, kantaja on peruuttanut kanteensa ainoan sellaisen kanssavastaajan osalta, joka on sijoittautunut jäsenvaltioon, jossa tuomioistuimella, jossa asia on pantu vireille, on kotipaikka, ja jota voidaan pitää siinä mielessä ”perusvastaajana”, että se on ainoa, joka voisi olla tuomioistuimen toimivallan perusteena.

5.

Unionin tuomioistuimelta tiedustellaan toiseksi Bryssel I -asetuksen 5 artiklan 3 alakohdassa säädetyn sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevan toimivallan osalta, onko kyseisessä säännöksessä tarkoitettua käsitettä ”paikkakunta, missä vahinko sattui” tulkittava siten, että siinä sallitaan tämän toimivallan perustaminen kaikkien kanssavastaajien ja kaikkien väitettyjen vahinkojen osalta jokaiseen niistä jäsenvaltioiden lukuisista paikkakunnista, joissa lainvastaisesta kartellista sovittiin ja/tai se pantiin täytäntöön ja ostajien valinnanvapautta kantajan mukaan rajoitettiin.

6.

Ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin pitää kolmanneksi ilmeisesti lähtökohtana, että tietyt oikeuspaikkalausekkeet, jotka saattavat kuulua Bryssel I -asetuksen 23 artiklan soveltamisalaan, ja/tai välityslausekkeet, joihin pääasian vastaajat vetoavat, kattavat tässä tapauksessa vaaditut vahingonkorvausoikeudet. Se tiedustelee unionin tuomioistuimelta, estääkö SEUT 101 artiklassa vahvistetun kartellikiellon tehokkaan täytäntöönpanon periaate tässä esimerkkitapauksessa sen, että tällaisiin lausekkeisiin voitaisiin vedota vahingonkorvauksen vaatijaa vastaan, jos kanne on nostettu jossain sellaisessa tuomioistuimessa, joka olisi toimivaltainen Bryssel I -asetuksen 5 artiklan 3 alakohdan ja/tai 6 artiklan 1 alakohdan nojalla.

7.

Korostan, että nyt käsiteltävä asia on ensimmäinen, jossa unionin tuomioistuinta pyydetään ottamaan suoraan kantaa yhtäältä vapaan kilpailun Euroopan unionin sisällä takaavien primäärioikeuden määräysten ja toisaalta tuomioistuimen toimivaltaa siviili- ja kauppaoikeuden alalla koskevien unionin kansainvälisen yksityisoikeuden säännösten väliseen yhteyteen riita-asiassa, jonka erityispiirteenä on, että se koskee laajamittaista kartellia, jossa on ollut lukuisia osallistujia ja vahingonkärsijöitä ja joka on vääristänyt kilpailua kaikkialla sisämarkkinoilla.

8.

Täsmennettäköön aluksi, että vaikuttaa siltä, että Bryssel I -asetus, jonka tarkoituksena on luoda unionille ominaisten toimivaltasääntöjen järjestelmä, joka koskee rajatylittäviä riitoja siviili-ja kauppaoikeuden alalla, ei ole täysin sopiva varmistamaan unionin kilpailusääntöjen yksityistä täytäntöönpanoa (”private enforcement” tällä alalla käytetyn tavanomaisen nimityksen mukaisesti), ( 4 ) joka olisi tehokas nyt käsiteltävän asian kohteena olevan kaltaisessa tapauksessa.

9.

Tämän asetuksen tiettyjen säännösten soveltaminen on näet omiaan johtamaan toimivallan alueelliseen jakautumiseen jäsenvaltioiden tuomioistuinten välillä, mikä saattaisi yhtäältä olla epäasianmukaista unionin kilpailuoikeuden maantieteellisen ulottuvuuden kannalta ja toisaalta tehdä vahinkojen tutkimisen ja täysimääräisen korvauksen saamisen niistä vaikeammaksi lainvastaisista kilpailunrajoituksista vahinkoa kärsineille. On näin ollen mielestäni mahdollista, että tällaisten rajoitusten asettajat käyttävät näitä kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjä siten, että niillä luodaan tilanne, jossa yhtenä kokonaisuutena pidettävän, vakavan unionin kilpailusääntöjen rikkomisen siviilioikeudelliset seuraukset pitäisi määrittää useissa eri jäsenvaltioihin hajautuvissa oikeudenkäynneissä.

10.

Teen tästä ennakkoratkaisupyynnöstä yleisen päätelmän, jonka mukaan de lege ferenda niiden erityisten seurannaisvaikutusten vuoksi, joita rajatylittävillä kilpailunvastaisilla menettelytavoilla voi olla oikeudelliseen yhteistyöhön yksityisoikeudellisissa asioissa – varsinkin silloin, kun ne ovat monimutkaisia, kuten nyt käsiteltävässä asiassa – olisi mielestäni viisasta, että unionin lainsäätäjä harkitsisi, että Bryssel I -asetukseen lisättäisiin tällaisia menettelytapoja koskeva toimivaltasääntö ( 5 ) samoin kuin lainvalintasääntö, josta säädetään erikseen kilpailua rajoittaviin toimiin perustuvien velvoitteiden osalta tavanomaisesti nimellä Rooma II -asetus ( 6 ) kutsuttavassa asetuksessa.

11.

Bryssel I -asetuksen johdanto-osan 11, 12, 14 ja 15 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

12.

Bryssel I -asetuksen 1 artiklan 2 kohdan d alakohdassa suljetaan välimiesmenettely asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

13.

Kyseisen asetuksen II luvussa annetaan useita tuomioistuimen toimivaltaa koskevia säännöksiä siviili- ja kauppaoikeuden alalla. Sen 2 artiklan 1 kohdassa säädetään periaatteesta, jonka mukaan ”kanne henkilöä vastaan, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimissa, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu”.

14.

Tämän luvun 2 jaksoon, jonka otsikkona on ”Erityinen toimivalta”, kuuluvan 5 artiklan 3 alakohdassa säädetään, että ”jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa – – sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä vahinko sattui tai saattaa sattua”.

15.

Kyseisen jakson 6 artiklan 1 alakohdassa lisätään, että ”jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne myös – – jos asiassa on useampia vastaajia, siinä tuomioistuimessa, jonka alueella jollakin vastaajista on kotipaikka, edellyttäen että kanteiden välillä on niin läheinen yhteys, että niiden käsitteleminen ja ratkaiseminen yhdessä on toivottavaa, jotta kanteiden käsitteleminen eri oikeudenkäynneissä ei johtaisi ristiriitaisiin tuomioihin”.

16.

Kyseisen luvun 7 jakson otsikkona on ”Tuomioistuimen toimivaltaa koskeva sopimus”, ja sen 23 artiklan 1 ja 5 kohdan sanamuoto on seuraava:

”1.   Jos asianosaiset, joista ainakin yhden kotipaikka on jäsenvaltiossa, ovat sopineet, että jäsenvaltion tuomioistuimen tai tuomioistuinten on ratkaistava syntynyt riita tai tietystä oikeussuhteesta syntyvät vastaiset riidat, tuolla tuomioistuimella tai tuon jäsenvaltion tuomioistuimilla on toimivalta ratkaista asia. Toimivalta on yksinomainen, jos asianosaiset eivät toisin ole sopineet. – –

– –

5.   Tuomioistuimen toimivaltaa koskevat sopimukset – – ovat vailla oikeusvaikutusta, jos ne ovat ristiriidassa 13, 17 ja 21 artiklan säännösten kanssa tai jos tuomioistuimet, joiden toimivalta on sopimuksella poissuljettu, ovat 22 artiklan mukaan yksinomaisesti toimivaltaisia.”

17.

Pääasian kanne perustuu 3.5.2006 tehtyyn päätökseen, ( 7 ) jossa komissio katsoi, että useat vetyperoksidia ja/tai natriumperboraattia ( 8 ) toimittavat yhtiöt olivat osallistuneet EY 81 artiklassa (SEUT 101 artikla) ja ETA-sopimuksen 53 artiklassa vahvistetun kartellikiellon yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkuvaan rikkomiseen, jonka perusteella tietyt näistä yhtiöistä velvoitettiin maksamaan sakkoja. ( 9 )

18.

Kyseisessä päätöksessä todettiin, että huomioon otettu kilpailusääntöjen rikkomisen ajanjakso oli 31.1.1994–31.12.2000 ja että se kattoi koko Euroopan talousalueen (ETA). Kartelli oli käsittänyt lähinnä hintoja ja myyntimääriä koskevien tietojen vaihtoa kilpailijoiden välillä, hintoja ja tuotantokapasiteetin vähentämistä koskevia sopimuksia sekä kilpailunvastaisten sopimusten täytäntöönpanon valvontaa. Ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin korostaa, että nämä kollusiiviset käytännöt toteutuivat kokouksissa ja puhelinkeskusteluissa, joita käytiin lähinnä Belgiassa, Ranskassa ja Saksassa, ja että kilpailusääntöjen rikkojat olivat osallistuneet rikkomisiin eri tavoin mutta tietoisina salaisten toimiensa lainvastaisuudesta, koska niillä pyrittiin rajoittamaan kilpailua.

19.

Cartel Damage Claims (CDC) Hydrogen Peroxide SA (jäljempänä CDC) on Belgiaan sijoittautunut yhtiö, jonka tarkoituksena on vedota vahingonkorvauksia koskeviin oikeuksiin, joita tietyt yritykset, jotka väittävät kyseisestä rikkomisesta aiheutuneen niille vahinkoa, ovat sille suoraan tai epäsuorasti luovuttaneet. ( 10 )

20.

CDC nosti 16.3.2009 Landgericht Dortmundissa vahingonkorvauskanteen, jossa se vaati yhteisvastuuseen kuutta yhtiötä, joille komissio oli määrännyt seuraamuksen ja joiden kotipaikat sijaitsivat eri jäsenvaltioissa, ja vain yksi niistä eli Evonik Degussa GmbH (jäljempänä Evonik Degussa), jonka kotipaikka on Essen (Saksa), oli sijoittautunut tämän tuomioistuimen valtioon. ( 11 )

21.

CDC peruutti syyskuussa 2009 kanteensa tämän saksalaisyhtiön osalta sen jälkeen, kun sen kanne oli annettu tiedoksi kaikille pääasian vastaajille, mutta ennen kuin vastineen antamiselle asetettu määräaika oli päättynyt ja suullinen käsittely aloitettu, koska nämä kaksi pääsivät keskenään sovintoon. Vuoden 2009 lopussa vastaajat, jotka olivat vielä oikeudenkäynnin asianosaisina, kutsuivat väliintulijoiksi Evonik Degussan sekä kaksi muuta komission päätöksen kohteena ollutta yhtiötä. ( 12 )

22.

CDC esittää, että yritykset, jotka ovat luovuttaneet sille oikeutensa, ostivat vuosina 1994–2006 lainvastaiseen kartelliin osallistuneilta toimittajilta huomattavia määriä vetyperoksidia, jota toimitettiin sopimusten perusteella unionin tai ETA:n eri jäsenvaltioissa.

23.

Kaikki pääasian vastaajat ovat vastanneet, että tietyt näistä toimitussopimuksista sisälsivät välitys- ja oikeuspaikkalausekkeita, ja esittäneet kansainvälisen toimivallan puuttumista koskevan väitteen.

24.

Landgericht Dortmund on katsonut, että sen oma toimivalta voisi perustua yksinomaan Bryssel I -asetuksen 6 artiklan 1 alakohdan ja 5 artiklan 3 alakohdan säännöksiin, ellei sitä ole poissuljettu pätevästi oikeuspaikkalausekkeella tämän asetuksen 23 artiklan nojalla tai välityslausekkeella. Tässä yhteydessä se on 26.6.2013 jätetyllä välipäätöksellä päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittänyt unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

2)   Onko [Bryssel I -asetuksen] 5 artiklan 3 alakohtaa tulkittava siten, että kun unionin eri jäsenvaltioihin sijoittautuneilta vastaajilta vaaditaan kanteella tietoja ja vahingonkorvauksia sellaisen EY 81 / SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatkuvan rikkomisen perusteella, jonka Euroopan komissio on todennut ja johon vastaajat ovat osallistuneet useissa jäsenvaltioissa eri paikkakunnilla ja eri ajankohtina, vahinko on sattunut kunkin vastaajan osalta ja kaikkien väitettyjen vahinkojen tai kokonaisvahingon osalta niissä jäsenvaltioissa, joissa kartellisopimukset on tehty ja pantu täytäntöön?

3)   Onko unionin oikeuteen sisältyvän kartellikiellon tehokasta täytäntöönpanoa koskevan periaatteen mukaan mahdollista ottaa EY 81 / SEUT 101 artiklaan ja ETA-sopimuksen 53 artiklaan sisältyvän kartellikiellon rikkomisen vuoksi nostettujen vahingonkorvauskanteiden yhteydessä huomioon toimitussopimuksiin sisältyvät välitys- ja oikeuspaikkalausekkeet, jos tämä johtaa kanteiden käsittelyyn kaikkien vastaajien ja/tai kaikkien tai joidenkin esitettyjen vaatimusten osalta muussa kuin [Bryssel I -asetuksen] 5 artiklan 3 alakohdan ja/tai 6 artiklan 1 alakohdan nojalla kansainvälisesti toimivaltaisessa tuomioistuimessa?”

25.

Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet CDC, Evonik Degussa vain ensimmäisen kysymyksen b kohdan osalta, Akzo Nobel, Solvay, Kemira, FMC Foret ja Edison, Ranskan hallitus vain kolmannen kysymyksen osalta sekä komissio. Ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin ilmoitti 26.8.2013 päivätyllä kirjeellä unionin tuomioistuimelle CDC:n peruuttaneen kanteensa Arkema Francen osalta. Suullista käsittelyä ei pidetty.

26.

Korostettakoon aluksi nyt käsiteltävään asiaan liittyvistä yleisistä seikoista, että sinänsä Bryssel I -asetuksen tarkoituksena ei mitenkään ole unionin kilpailusääntöjen täytäntöönpano. Kuten erityisesti kyseisen asetuksen johdanto-osan 1, 2 ja 6 perustelukappaleessa todetaan, sen tarkoituksena on edistää ”sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa” ja varmistaa ”siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden vapaa liikkuvuus” luomalla yhdenmukaiset säännöt tähän alaan liittyviä riitoja varten sekä tuomioistuinten toimivallan jakamiseksi jäsenvaltioiden kesken että niiden antamien ratkaisujen tunnustamista ja täytäntöönpanoa varten.

27.

Katson kuitenkin, että Bryssel I -asetuksen tulkinnan ja soveltamisen on mahdollistettava unionin kilpailusääntöjen täyden tehokkuuden säilyttäminen, sillä kilpailusäännöt ovat olennaisen tärkeitä sisämarkkinoiden kannalta ja muodostavat keskeisen osatekijän Euroopan unionin taloudellista perustaa, ( 13 ) koska, kuten unionin tuomioistuin on jo korostanut, EY:n perustamissopimuksen 85 artikla, josta on tullut SEUT 101 artikla, on ”perustavanlaatuinen määräys, joka on välttämätön yhteisölle annettujen tehtävien täyttämiseksi ja erityisesti sisämarkkinoiden toimivuuden varmistamiseksi”. ( 14 ) Lisäksi unionin oikeuden prosessisäännöt on ikään kuin valjastettava unionin oikeuden aineellisten oikeussääntöjen palvelukseen siten, että ensin mainitut ovat keino, joka mahdollistaa yksityisten ja julkisten henkilöiden oikeuksien ja velvoitteiden konkretisoitumisen erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistetun tehokasta oikeussuojaa ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden kannalta. ( 15 )

28.

Tästä on aluksi todettava, että pääasian riita koskee sellaisen rikkomisen siviilioikeudellisia seurauksia, joka käsittää SEUT 101 artiklan yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatkuvan rikkomisen usean eri jäsenvaltioiden alueelle sijoittautuneen yrityksen toimesta ja josta vahinkoa kärsineitä on useita ja myös niiden kotipaikat ovat eri jäsenvaltioissa.

29.

Todellisuudessa se, että on syntynyt pääasian kantajan kaltaisia lainkäyttöalalla toimivia tahoja, joiden tarkoituksena on koota unionin kilpailuoikeuden rikkomisen vuoksi syntyviin vahingonkorvausoikeuksiin perustuvia varoja, ( 16 ) osoittaa mielestäni sen, että tapauksessa, jossa kilpailun rajoitukset ovat monimutkaisempia, vahinkoa kärsineiden ei ole järkevää ajaa itse ja erikseen kanteita tämäntyyppisen rajoituksen eri asettajia vastaan. ( 17 )

30.

Muistutettakoon tämän jälkeen siitä, että korvauksen saaminen unionin oikeuden vastaisesta kartellista vahinkoa kärsineille on viimeksi mainituille oikeus, jonka olennaisesta sisällöstä säädetään unionin oikeudessa tuomioihin Courage ja Crehan ( 18 ) sekä Manfredi ym. ( 19 ) perustuvan EY 81 artiklan (SEUT 101 artikla) tulkintaa koskevan oikeuskäytännön mukaisesti. Tämä pätee sekä tämän oikeuden olemassaoloon että sen olennaiseen aineelliseen ulottuvuuteen, joka käsittää erityisesti vahinkoa kärsineiden henkilöiden oikeuden saada vahingonkorvausta paitsi tällaisesta kartellista aiheutuneesta todellisesta vahingosta (damnum emergens) myös saamatta jääneestä voitosta (lucrum cessans), minkä lisäksi heidän on voitava vaatia korkojen maksamista. ( 20 )

31.

Kuten unionin tuomioistuin on korostanut, unionin oikeuden tähänastisessa kehitysvaiheessa tämän oikeuden käyttämistä täysimääräisen korvauksen saamiseksi koskevat yksityiskohtaiset säännöt kuuluvat kuitenkin jäsenvaltioiden toimivaltaan sillä varauksella, että ne noudattavat kyseisessä oikeuskäytännössä vahvistettuja vastaavuusperiaatetta ja tehokkuusperiaatetta. ( 21 ) Kansallisten lainsäätäjien tätä alaa koskevan lainsäädäntötoimivallan säilyttäminen koskee erityisesti prosessisääntöjä mutta ei enää lainvalintasääntöjä, koska ”kilpailun rajoittamisesta johtuvaan sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen” sovellettavasta laista säädetään nyttemmin sitovasti Rooma II -asetuksella. ( 22 )

32.

Vastaavasti vahingonkorvauskanteiden tehokkuusperiaatteen, joka on vahvistettu tällä tavoin kansallisten oikeussääntöjen osalta, pitäisi mielestäni vaikuttaa sitä suuremmalla syyllä Bryssel I -asetuksen tulkintaan ja soveltamiseen sillä tavoin, että sitä ei unionin itsensä antamana johdetun oikeuden säädöksenä voida tulkita tavalla, joka tekisi kyseisen primäärioikeuteen perustuvan oikeuden konkretisoimisen käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi lainvastaisen rajatylittävän kartellin yhteydessä. ( 23 )

33.

Korostan toiseksi, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella on selvää, että tuomioistuimessa nostettu kanne, jolla pyritään, kuten nyt käsiteltävässä asiassa, saamaan korvausta SEUT 101 artiklaa rikkoneilta yrityksiltä, on luonteeltaan Bryssel I ‑asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ”siviili- ja kauppaoikeudellinen asia”. ( 24 )

34.

Kolmanneksi on korostettava, että koska Bryssel I -asetus on korvannut jäsenvaltioiden välisissä suhteissa tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla Brysselissä 27.9.1968 allekirjoitetun yleissopimuksen ( 25 ) (jäljempänä Brysselin yleissopimus), unionin tuomioistuimen kyseisen yleissopimuksen määräyksistä antama tulkinta pätee myös asetuksen säännösten osalta, mikäli kyseisten määräysten ja säännösten voidaan katsoa vastaavan toisiaan. ( 26 )

35.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella tällaista vastaavuutta voidaan mielestäni pitää selvänä kaikkien nyt käsiteltävää ennakkoratkaisupyyntöä koskevien Bryssel I -asetuksen säännösten – eli sen 5 artiklan 3 alakohdan, 6 artiklan 1 alakohdan ja 23 artiklan 1 kohdan – osalta, koska Brysselin yleissopimuksen vastaavien määräysten – eli sen 5 artiklan 3 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 17 artiklan ensimmäisen kappaleen – sisältö on ainakin samankaltainen ellei jopa identtinen. ( 27 )

36.

Muistutettakoon neljänneksi, että Brysselin yleissopimuksen tavoitteiksi, jotka ovat myös Bryssel I -asetuksen tavoitteita, on asetettu, että on yhtäältä vältettävä mahdollisimman pitkälle sitä, että saman oikeussuhteen osalta olisi useita tuomioistuimen toimivallan perusteita, ja toisaalta taattava oikeusvarmuus sekä kantajille että vastaajille, jotta nämä voivat varmuudella ennakoida, mikä tuomioistuin on toimivaltainen, esimerkiksi siten, että tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu, voi antaa ratkaisun omasta toimivallastaan ilman että se olisi pakotettu tutkimaan asiakysymyksen. ( 28 )

37.

Vaikuttaa kaiken kaikkiaan siltä, että kilpailuoikeuden rikkomista seuraavat yksityisoikeudelliset korvauskanteet ymmärretään pääosin sopimukseen perustumattomiksi, ( 29 ) mutta tällaisten kanteiden perustan luonnehtiminen sopimukseen perustuvaksi ei ole ensi arviolta poissuljettua ainakaan tietyissä kansallisissa oikeusjärjestyksissä. ( 30 )

38.

Aion näin ollen aloittaa unionin tuomioistuimelle esitettyjen ongelmien tutkimisen toisesta ennakkoratkaisukysymyksestä, joka koskee Bryssel I ‑asetuksen 5 artiklan 3 alakohdan tulkintaa siltä osin kuin siinä säädetään sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevien kanteiden osalta erityisestä toimivallasta (B). Tämän jälkeen tutkin ensimmäisen kysymyksen, joka liittyy kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 alakohtaan, jossa säädetään laajennetusta toimivallasta, kun kyseessä ovat useita vastaajia vastaan nostetut toisiinsa liittyvät kanteet (C). Käsittelen lopuksi kolmannen kysymyksen, joka liittyy näihin kahteen säännökseen sekä oikeuspaikan valintaan liittyviin erityisiin näkökohtiin, unionin oikeudessa säädetyn kartellikiellon tehokkaan vaikutuksen periaatteen kannalta (D).

39.

Unionin tuomioistuinta kehotetaan toisella kysymyksellä lähinnä ottamaan kantaa Bryssel I -asetuksen 5 artiklan 3 alakohdan soveltamisalaan sekä sen toimivallan laajuuteen, joka saattaisi seurata tässä säännöksessä vahvistetusta erityissäännöstä (1). Kun otetaan huomioon erityisesti tämän säännöksen tavoitteet, katson, että sen soveltaminen on ongelmallista ja että se pitäisi jopa poissulkea pääasian kohteena olevien kaltaisissa olosuhteissa, joiden erityispiirteet ovat kiistattomia (2).

40.

Ennakkoratkaisupyyntöä pyytävä tuomioistuin pitää ennakkoratkaisupyyntönsä perusteella selvitettynä, että siinä vireillä oleva vahingonkorvausta ja tiedonsaantia koskeva kanne on Bryssel I -asetuksen 5 artiklan 3 alakohdassa tarkoitetulla tavalla ”sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskeva asia” ja että tämä säännös voi siten olla sen oman toimivallan perustana. Unionin tuomioistuin on äskettäin hyväksynyt tämäntyyppisten kanteiden tällaisen luonnehdinnan. ( 31 )

41.

Tämä tuomioistuin korostaa lisäksi perustellusti, että vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että monimutkaisten rikkomisten osalta ( 32 ) kyseisen 5 artiklan 3 alakohdan ilmaisulla ”paikkakunta, missä vahinko sattui” ( 33 ) tarkoitetaan sekä paikkakuntaa, jossa väitetyn vahingon aiheuttanut syy-yhteydessä oleva tapahtuma on sattunut, että tämän vahingon ilmenemispaikkaa, joten kantaja voi päättää haastaa vastaajat näiden kumman tahansa paikkakunnan tuomioistuimeen. ( 34 ) Se muistuttaa myös, että jos oletettuja vahinkoja on useita, tämän viimeksi mainitun liittymäkohdan perusteella toimivaltainen tuomioistuin voi kuitenkin antaa ratkaisun vain kotipaikkansa jäsenvaltion alueella aiheutettua vahinkoa koskevista vaatimuksista. ( 35 )

42.

Ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin on epävarma siitä, miten sen pitää panna käsiteltävänään olevassa asiassa täytäntöön perusteet, jotka unionin tuomioistuin on siis määritellyt toistensa vaihtoehtoina, koska kartellin jäsenten toimenpiteissä, jotka ovat johtaneet SEUT 101 artiklan rikkomiseen ja väitettyihin vahinkoihin, on se erityispiirre, että ne ovat olleet erilaisia sekä maantieteellisesti että ajallisesti. Se tiedustelee pääasiallisesti sitä, mahdollistaako Bryssel I ‑asetuksen 5 artiklan 3 alakohta sen, että jokaisella ”paikkakunnalla, missä vahinko sattui” kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla, nostetaan jokaista lainvastaisen kartellin jäsentä vastaan kanne, joka koskee kaikkia sen aiheuttamia vahinkoja, vaikka tietyt vastaajat eivät ole toimineet suoraan tuomioistuimen jäsenvaltion alueella.

43.

CDC ehdottaa, että unionin tuomioistuin vastaisi, että tämän säännöksen nojalla kaikkiin vahinkoihin, joita on aiheutunut tämän rikkomisen perustana olevan kartellin vuoksi, pitäisi voida vedota kaikkien niiden jäsenvaltioiden tuomioistuimissa, joiden alueella joko kartellisopimus on tehty tai pantu täytäntöön ainakin osittain tai joiden markkinoita on ainakin osittain rajoitettu kartellilla suoraan ja olennaisella tavalla. Komissio omaksuu samankaltaisen lähestymistavan, mutta se on hieman maltillisempi niiden tuomioistuinten toimivallan laajuuden osalta, joiden käsiteltäväksi asia voitaisiin tässä yhteydessä pätevästi saattaa. ( 36 ) Toiseen kysymykseen kantaa ottaneet pääasian vastaajat puoltavat joko tämän kysymyksen tutkimatta jättämistä ( 37 ) tai asiakysymyksen osalta sitä, että asiaa käsittelevältä tuomioistuimelta evättäisiin kattava toimivalta kaikkien lainvastaisen kartellin osallistujien osalta ja kaikkien väitettyjen vahinkojen osalta. ( 38 )

44.

Muistutettakoon, että Bryssel I -asetuksen 5 artiklan 3 alakohtaan liittyvän unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella tämän säännöksen tulkintaan sovelletaan useita johtavia periaatteita. On ensinnäkin kiistatonta, että sen sisältämät käsitteet on määriteltävä itsenäisesti eli turvautumatta kansallisiin käsitteisiin, ja perustana on käytettävä lähinnä tämän asetuksen järjestelmää ja tavoitteita, jotta varmistettaisiin sen yhtenäinen soveltaminen kaikissa jäsenvaltioissa. ( 39 ) Todettakoon tämän jälkeen erityissäännöstä, jolla poiketaan tämän asetuksen 2 artiklan periaatteesta, jonka mukaan vastaajan kotipaikan tuomioistuimet ovat toimivaltaisia, että sitä ei saa tulkita laajasti vaan suppeasti, ( 40 ) jotta vältettäisiin muun muassa forum actoris -periaatteen yleistyminen ( 41 ) sekä forum shopping -ilmiötä edistävä tilanne, jossa toimivaltaisia tuomioistuimia on useita.

45.

Lisäksi on olennaisen tärkeää pitää mielessä, että unionin tuomioistuin on täsmentänyt Bryssel I -asetuksen johdanto-osan 12 perustelukappaleessa mainitun läheistä yhteyttä koskevan tavoitteen mukaisesti, että 5 artiklan 3 alakohdassa säädetty toimivaltasääntö perustuu erityisen läheiseen liittymään riidan ja sen paikkakunnan tuomioistuinten välillä, jossa vahinko sattui. Tämä liittymä on peruste antaa poikkeuksellisesti toimivalta viimeksi mainituille tuomioistuimille hyvään oikeudenkäyttöön ja prosessin asianmukaiseen organisointiin liittyvistä syistä. ( 42 ) Koska jonkin edellä mainitussa oikeuskäytännössä ( 43 ) tunnustetun liittymän on mahdollistettava sellaisen tuomioistuimen toteamisen toimivaltaiseksi, jolla on objektiivisesti parhaat mahdollisuudet arvioida, täyttyvätkö haastetun henkilön vastuun edellytykset, tästä seuraa, että asia voidaan saattaa pätevästi vain sellaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, jonka alueella merkityksellinen liittymä sijaitsee. ( 44 )

46.

Juuri tällainen läheisyys saattaisi ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen mielestä puuttua, jos nyt käsiteltävässä asiassa hyväksyttäisiin, että mikä tahansa tuomioistuin, jolla on kotipaikka jollain lukuisista paikkakunnista, joilla lainvastaista kartellia on suunniteltu, järjestetty ja valvottu ja joissa ostajien valinnanvapautta on rajoitettu asianomaisilla markkinoilla, olisi Bryssel I -asetuksen 5 artiklan 3 alakohdan perusteella toimivaltainen kaikkien haastettujen vastaajien ja kaikkien väitettyjen vahinkojen osalta. ( 45 ) Yhdyn sen näkemykseen seuraavista syistä.

47.

Vaikka Bryssel I -asetuksen 5 artiklan 3 alakohdan soveltamista SEUT 101 artiklan rikkomiseen perustuvan vahingonkorvauskanteen yhteydessä ei voida lähtökohtaisesti ( 46 ) poissulkea, olen kuitenkin taipuvainen ajattelemaan, että tätä säännöstä ei voida soveltaa järkevällä tavalla horisontaalisen lainvastaisen kartellin erityistapaukseen, kun se on ollut kestoltaan merkittävä, sillä on rajoitettu kilpailua koko unionin alueella ja sen rakenne on erittäin monimutkainen, koska sen perusteella on tehty useita sopimuksia ja toteutettu kollusiivisia käytäntöjä, minkä seurauksena sekä osallistujat että väitettyjä vahinkoja kärsineet ovat hajallaan lukuisissa jäsenvaltioissa. ( 47 )

48.

Nyt käsiteltävän kaltaisessa tapauksessa tässä säännöksessä tarkoitetun käsitteen ”paikkakunta, missä vahinko sattui” määritelmälle oikeuskäytännössä asetetut perusteet ovat mielestäni tehottomia, koska väitettyjen vahinkojen syyt ja vaikutukset ovat hajautuneet maantieteellisesti merkittävän laajalle. Unionin tuomioistuimen vahvistamat kaksi vaihtoehtoa johtavat näet tässä tapauksessa siihen, että monet jäsenvaltioiden tuomioistuimet saattavat olla toimivaltaisia, vaikka kyseisen asetuksen tarkoituksena on saada rinnakkaiset oikeudenkäynnit mahdollisimman vähiin, ( 48 ) eikä niiden avulla kyetä yksilöimään tuomioistuinta, jolla on ”erityisen läheinen liittymä” riitaan ja jolla on siis alueellisesti ”parhaat mahdollisuudet” ratkaista riita, vaikka tämä on kyseisen 5 artiklan 3 alakohdan perustana.

49.

Peruste, joka liittyy väitetyt vahingot aiheuttaneen syy-yhteydessä olevan tapahtuman paikkakuntaan, voisi teoriassa liittyä mihin tahansa paikkakuntaan, jossa jäsenet ovat sopineet lainvastaisesta kartellista ja jota voi kuitenkin olla vaikeaa ja jopa mahdotonta paikallistaa, koska kartelli on ollut salainen, ellei perusteeksi oteta niitä eri paikkakuntia, joilla asianomaisten yhtiöiden kotipaikat sijaitsevat. Tämä peruste voisi myös tarkoittaa kaikkia paikkakuntia, joilla kartelli on pantu tosiasiallisesti täytäntöön, eli jokaista paikkakuntaa, jolla osallistujat ovat järjestäneet ja soveltaneet konkreettisesti kilpailun rajoittamiseen tähtäävien kollusiivisten sopimustensa yksityiskohtaisia sääntöjä aktiivisilla menettelytavoilla tai kilpailunvastaisilla pidättäytymisillä. ( 49 ) Täsmennettäköön, että katson, toisin kuin komissio, että tuomion Melzer, ( 50 ) jossa poissuljettiin se mahdollisuus, että toimivalta voisi perustua sellaisen toisen vahingonaiheuttajan aiheuttaman kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman paikkakuntaan, jota ei ole haastettu vastaajaksi, pitäisi johtaa siihen, että kartellin osallistujan toimenpiteitä jäsenvaltion alueella ei voitaisi lukea rikkomisen sellaisten muiden tekijöiden syyksi, jotka ovat pidättäytyneet harjoittamasta vapaata kilpailua kyseistä aluetta vastaavilla markkinoilla. ( 51 ) Joka tapauksessa pääasian kohteena olevan kaltaisessa Euroopan laajuisessa ja pitkäkestoisessa kartellissa tällaiset paikallistamistekijät ovat mielestäni merkityksettömiä, sillä ne johtavat liian yleisiin, hajanaisiin ja sattumanvaraisiin toimivallan perusteisiin, ( 52 ) koska sekä kartelliin osallistuneiden toimijoiden että asianomaisten toimien tai laiminlyöntien määrä on suuri ja siten niihin liittyneiden vahingon aiheuttaneiden tapahtumien paikkakuntia on paljon. ( 53 )

50.

Todettakoon perusteesta, joka liittyy väitettyjen vahinkojen ilmenemispaikkaan, että vahinkojen voidaan taloudelliselta kannalta, katsoa syntyneen joko jokaisella paikkakunnalla, jossa oletetut vahinkoa kärsineet ovat ostaneet lainvastaisen kartellin kohteena olevia tuotteita, eli paikkakunnalla, jossa sopimukset, joiden sisältöä kartelli on vääristänyt, on allekirjoitettu ja/tai pantu täytäntöön – tässä tapauksessa vastaajien ja oikeutensa kantajalle luovuttaneiden yritysten välillä tehdyt toimitussopimukset –, tai jokaisella paikkakunnalla, jolla vahinkoa kärsineillä tai niiden sivuliikkeillä on kotipaikka. Vahinkoa välillisesti kärsineillä, jotka eivät ole sopimuksella sidoksissa mihinkään kartellin jäseneen mutta joille on kuitenkin aiheutunut vahinkoa kartellin olemassaolosta, ( 54 ) pitäisi myös olla mahdollisuus vedota vahinkoihinsa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistetuin rajoituksin. ( 55 ) On kuitenkin muistettava, että avoimen toimivallan mahdollisuutta sopimukseen perustumattoman vahingonkorvausten osalta ei voida tulkita siten, että se johtaisi kantajan kotipaikan tuomioistuimen hyväksymiseen oikeuspaikaksi, koska Bryssel I ‑asetuksella pyritään rajoittamaan tätä viimeksi mainittua toimivallan perustetta, jotta säilytettäisiin sen 2 artiklassa asetetun yleissäännön tehokas vaikutus. ( 56 ) Lisäksi voitaisiin ottaa järkevällä tavalla huomioon kaikki paikkakunnat, joiden markkinoihin SEUT 101 artiklan rikkominen on vaikuttanut, koska kilpailusääntöjen tavoitteena on varmistaa moitteeton taloudellinen toiminta eikä suojella tietyn yhtiön omia intressejä. ( 57 ) Tässä tapauksessa kilpailusääntöjen rikkominen, johon vahingonkorvausvaatimus perustuu, kattaa unionin kaikkien jäsenvaltioiden alueet, mikä aiheuttaa sen, että mahdollisesti toimivaltaisia tuomioistuimia on paljon. ( 58 ) Tällainen laaja näkemys on ristiriidassa Bryssel I ‑asetuksen edellä mainittujen tavoitteiden ja erityisesti sen 5 artiklan 3 alakohdan tavoitteiden kanssa. Lisättäköön, että tuomioon Shevill ym. ( 59 ) liittyvä oikeuskäytäntö merkitsee, ilman että olisi mielestäni mahdollista tai toivottavaa muuttaa tätä seikkaa, sitä, että vahingon sattumisen paikkakuntaan perustuva toimivalta jakautuu alueellisesti jäsenvaltioiden rajojen mukaan, ( 60 ) mihin liittyy vastaava riski riitojen hajautumisesta, koska tällä perusteella toimivaltainen tuomioistuin ei voi käsitellä kaikkia väitettyjä lukuisia vahinkoja.

51.

Korostan lopuksi, että jos unionin tuomioistuimen pitäisi myöntää, että useat tuomioistuimet ovat tässä tapauksessa toimivaltaisia Bryssel I -asetuksen 5 artiklan 3 alakohdan nojalla, mahdollisuudet, jotka tarjotaan tällä perusteella yksityisille, olisivat hyvin avoimia, vaikka kyseessä on erityinen toimivallan peruste, jota on siis lähtökohtaisesti sovellettava suppeasti. Lisäksi aiheutuisi vaara – joka on kaikkea muuta kuin hypoteettinen ( 61 ) – siitä, että unionin kilpailusääntöjen rikkojille annettaisiin mahdollisuus nostaa ”torpedokanteita” negatiivisten vahvistuskanteiden muodossa, kuten tuomiossa Folien Fischer ja Fofitec, ( 62 ) jäsenvaltiossa, jossa menettelyjen kesto tiedetään erityisen pitkäksi, sellaisia henkilöitä vastaan, jotka on yksilöity vahingonkärsijöiksi komission vireille panemassa hallinnollisessa menettelyssä. Sitä vastoin silloin, kun komission päätös kilpailusääntöjen rikkomisesta on tehty, ei pitäisi olla mielestäni enää mahdollista antaa negatiivista vahvistustuomiota, koska komission tosiseikoista ja niiden oikeudellisesta luonnehdinnasta tekemällä päätöksellä on sitova vaikutus. ( 63 )

52.

Katson kaiken kaikkiaan, analogisesti sen mukaan, mitä unionin tuomioistuin totesi tuomiossa Besix, ( 64 ) että erityistä toimivaltaa koskeva sääntö, joka koskee sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta ja josta säädetään Bryssel I -asetuksen 5 artiklan 3 alakohdassa, on tehoton siinä tapauksessa, että, kuten pääasian kohteena olevassa riidassa, paikkakuntaa, missä vahingon väitetään sattuneen, ei kyetä määrittämään siitä syystä, että SEUT 101 artiklan rikkominen, johon kanne perustuu, koostuu toimista, joista on sovittu ja/tai jotka on toteutettu useilla paikkakunnilla, joten ei ole mahdollista yksilöidä selvästi ja järkevällä tavalla, mikä on tuomioistuin, jolla on erityisen läheinen yhteys riidan kokonaisuuteen.

53.

Tällaisessa tapauksessa toimivalta on mielestäni määritettävä soveltamalla joko Bryssel I -asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa vahvistettua yleissääntöä tai muita tämän asetuksen erityisiä toimivaltasääntöjä, kuten sen 6 artiklan 1 alakohdan sääntöä, jossa sallitaan useita vastaajia vastaan nostettavien kanteiden käsitteleminen yhdessä ja samassa tuomioistuimessa, sillä varauksella, että jommankumman säännön soveltamisedellytykset täyttyvät tässä tapauksessa. Tässä yhteydessä on korostettava, että se, että toimivallan perusteena otetaan huomioon useita vastaajia vastaan nostettujen kanteiden liittyminen toisiinsa, sallitaan ainoastaan kyseisessä 6 artiklan 1 alakohdassa; ( 65 ) siinä varataan tämä mahdollisuus ainoastaan vahvan liittymäkohdan eli sen perusteella, että jollakin vastaajista on kotipaikka tuomioistuimen alueella, eikä sellaisen säännöksen perusteella, jonka soveltaminen riippuu paikkakunnasta, missä vahinko sattui, kuten Bryssel I -asetuksen 5 artiklan 3 alakohdassa.

54.

Ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään, voidaanko Bryssel I -asetuksen 6 artiklan 1 alakohdan sääntöä, joka koskee toimivallan keskittämistä, jos vastaajia on useita, soveltaa sellaisen kanteen yhteydessä, joka on kohdistettu yrityksiin, jotka ovat osallistuneet eri tavoin, eri maantieteellisillä alueilla ja eri ajankohtina unionin oikeudessa säädetyn kartellikiellon yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkuvaan rikkomiseen (1). Se pyytää tämän jälkeen unionin tuomioistuinta ottamaan kantaa siihen, vaikuttaako, mikäli edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, tällaisen kanteen peruuttaminen perusvastaajan eli ainoan sellaisen kanssavastaajan osalta, jolla on kotipaikka sen tuomioistuimen jäsenvaltiossa, jossa kanne on pantu vireille, tähän säännökseen perustuvaan toimivaltaan (2).

55.

On korostettava, että samalla tavoin kuin Bryssel I -asetuksen 5 artiklan 3 alakohdan ( 66 ) myös tämän asetuksen 6 artiklan 1 alakohdan sisältö on määriteltävä itsenäisesti, joten ei voida katsoa, että siinä olevissa käsitteissä viitattaisiin luonnehdintaan, joka sovellettavassa kansallisessa laissa annetaan tuomioistuimessa riitautetulle oikeussuhteelle. ( 67 )

56.

Bryssel I -asetuksen 6 artiklan 1 alakohdan mukaan kaikki saman kantajan useita vastaajia vastaan nostamat kanteet voidaan panna vireille sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jonka alueella ainakin niistä yhdellä, jota kutsutaan tässä yhteydessä peruskantajaksi, on kotipaikka, ( 68 ) sillä varauksella, että kanteet liittyvät toisiinsa. ( 69 ) Tässä yhteydessä edellytetään nimenomaisesti, että kanteiden ”välillä on niin läheinen yhteys, että niiden käsitteleminen ja ratkaiseminen yhdessä on toivottavaa, jotta kanteiden käsitteleminen eri oikeudenkäynneissä ei johtaisi ristiriitaisiin tuomioihin”. ( 70 )

57.

Kun kyseisessä 6 artiklan 1 alakohdassa sallitaan kanteiden keskittäminen samaan tuomioistuimeen ja sen toimivallan laajentaminen koskemaan sellaisia vastaajia, joiden osalta sen ei pitäisi voida antaa ratkaisua ilman tätä laajennusta, se vastaa asianmukaisen lainkäytön tavoitteita erityisesti prosessiekonomian ja rinnakkaisten kanteiden ja niistä seuraavien ristiriitaisten ratkaisujen riskin estämisen ansiosta, kuten Bryssel I -asetuksessa edellytetään. ( 71 )

58.

Koska kyseessä on kuitenkin siinä mielessä erityinen toimivaltasääntö, että siinä poiketaan Bryssel I -asetuksen johdanto-osan 11 perustelukappaleessa mainitusta ja sen 2 artiklassa säädetystä kunkin vastaajan kotipaikan tuomioistuimen periaatteesta, on selvää, että sitä on tulkittava suppeasti. ( 72 )

59.

Koska kyseisen 6 artiklan 1 alakohdan soveltamisen on siis jäätävä poikkeukseksi, siinä säädetty kanteiden yhdistäminen on sallittua vain silloin, jos ne eivät koske vakuutettua, kuluttajaa tai matkailijaa, ( 73 ) ja vain silloin, jos ne koskevat kylläkin erillisiä mutta kuitenkin keskenään läheisessä yhteydessä olevia kanteita.

60.

Ensimmäisen kysymyksen ensimmäinen osa koskee lähinnä tätä viimeksi mainittua edellytystä. Siinä kehotetaan unionin tuomioistuinta ratkaisemaan, onko tällainen liittymä olemassa ennakkoratkaisua pyytävässä tuomioistuimessa vireille pannun kaltaisen kanteen yhteydessä, eli sellaisen kanteen yhteydessä, jossa vaaditaan tietoja ja yhteisvastuullista korvausta unionin oikeuden vastaiseksi todetun kartellin osallistujilta, jotka ovat edistäneet tätä kilpailusääntöjen rikkomista eri paikkakunnilla ja eri aikoina.

61.

Kirjallisia huomautuksia tästä seikasta esittäneiden osapuolten näkemykset poikkeavat toisistaan, koska CDC ja komissio arvioivat, että Bryssel I -asetuksen 6 artiklan 1 alakohtaa sovelletaan tässä asiayhteydessä, kun taas pääasian vastaajat väittävät päinvastaista. ( 74 )

62.

Tässä säännöksessä edellytettyyn liittymään liittyvästä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että jotta ratkaisuja voitaisiin pitää ”yhteensopimattomina”, ei riitä, että riidan ratkaisu on poikkeava, vaan lisäksi edellytetään, että tämä poikkeama liittyy sekä tosiasiallisesti että oikeudellisesti samaan tilanteeseen. ( 75 ) Unionin tuomioistuimelle toimitetuissa huomautuksissa on päädytty vastakkaisiin arviointeihin, kun on selvitetty näiden kahden edellytyksen täyttymistä pääasian olosuhteiden kaltaisissa olosuhteissa.

63.

Pääasian vastaajien mielestä pääasian kanteessa muotoillut vaatimukset eivät täytä edellytystä, jonka mukaan tosiasiallisen tilanteen on oltava sama, sillä perusteella, että niiden mielestä on merkityksetöntä, että kaikki lainvastaisen kartellin jäsenet ovat osallistuneet sopimuksiin, joissa kartellista on päätetty, koska ainoastaan näiden sopimusten täytäntöönpano olisi voinut aiheuttaa konkreettista vahinkoa oikeutensa CDC:lle luovuttaneille ostajille, ja että jokainen vaatimus, johon kantaja vetoaa tällä perusteella, olisi tutkittava erikseen.

64.

Yhdyn tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen, CDC:n ja komission puoltamaan vastakkaiseen näkemykseen, jonka mukaan pääasian eri vastaajia vastaan nostettujen kaltaiset kanteet perustuvat yhtenäiseen tosiasialliseen tilanteeseen, vaikka ne ovat osallistuneet riidanalaisen kartellin täytäntöönpanoon ja kartellin vääristämien eri sopimusten, joiden väitetään aiheuttaneen vahinkoa oikeutensa pääasian kantajalle luovuttaneille yrityksille, tekemiseen ja täytäntöönpanoon tämän tuomioistuimen mielestä sekä maantieteellisesti että ajallisesti hajautetulla tavalla.

65.

Kuten ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin korostaa, komission päätöksessä, johon nämä kanteet perustuvat, todettiin näet jäsenvaltioiden tuomioistuimia sitovalla tavalla, ( 76 ) että CDC:n oikeuteen haastamat yhtiöt olivat osallistuneet EY 81 artiklan (SEUT 101 artikla) ja ETA-sopimuksen 53 artiklan yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkuvaan rikkomiseen ja että muiden osallistujien tosiasiallinen käyttäytyminen voidaan lukea kunkin osallistujan syyksi yhteistyökumppanina sen omasta konkreettisesta osuudesta riippumatta. ( 77 ) Se lisää mielestäni perustellusti, että jokaisen kilpailusääntöjen rikkojan on vastattava yksityisoikeudellisesti muiden tekijöiden rikkomisista ja näin ollen niistä mahdollisesti seuraavista vahingoista seuraamuksen määräämistä koskevan hallinnollisen menettelyn aikana todetun käyttäytymisen perusteella.

66.

Unionin tuomioistuin on jo todennut, että Bryssel I -asetuksen 6 artiklan 1 alakohdan sanamuodosta ei ilmene, että eri vastaajia vastaan nostettujen kanteiden oikeudellisen perustan erilaisuus sellaisenaan estäisi tämän säännöksen soveltamisen, kunhan oli vastaajien ennustettavissa, että ne saatettaisiin haastaa tuomioistuimeen jäsenvaltiossa, jossa ainakin yhdellä niistä on kotipaikka. ( 78 )

67.

Tässä tapauksessa sellaisen kartellin osallistujat, joka on todettu komission yhdellä päätöksellä unionin kilpailuoikeuden yhdeksi rikkomiseksi eikä rikkomiseksi, johon olisi syyllistytty eri kansallisten oikeusjärjestysten tasolla, ovat samassa oikeudellisessa tilanteessa erityisesti siltä osin kuin kyseessä on unionin oikeudesta johtuva korvausvelvoite, joka perustuu unionin tuomioistuimen vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön. Ne saattoivat kohtuudella odottaa, että niitä kaikkia vastaan ajettaisiin tämän jälkeen vahingonkorvausvaadetta tuomioistuimessa, jonka alueelle jokin niistä on sijoittautunut. Unionin tuomioistuimen Bryssel I -asetuksen johdanto-osan 11 perustelukappaleen tavoitteen mukaisesti edellyttämää toimivallan ennakoitavuutta noudatetaan siis tällaisissa olosuhteissa.

68.

Lisäksi on korostettava, että tuomiossa Kalfelis, jolla otettiin käyttöön vaatimus, jonka mukaan kanteiden, jotka voidaan tämän säännöksen osalta yhdistää, on liityttävä toisiinsa, yhteisöjen tuomioistuin viittasi Jenardin selvitykseen, jonka mukaan ”[Brysselin yleissopimuksen 6 artiklan 1 kohdan] säännön soveltaminen edellyttää, että kutakin vastaajaa vastaan esitettyjen kanteiden välillä on yhteys esimerkiksi siten, että kyseessä ovat yhteisvelalliset”. ( 79 ) Tilanne on ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen mukaan nimenomaan tällainen pääasian kohteena olevassa riidassa siitä huolimatta, että tietyt vastaajat ovat riitauttaneet tämän luonnehdinnan kanteista siltä osin kuin niissä vaaditaan yhteisvastuullisesti määrättävää seuraamusta.

69.

Katson, että jo pelkästään se mahdollisuus, että yhteisvastuu toteutetaan useiden kilpailusääntöjen rikkojien tapauksessa yhdessä asianomaisessa jäsenvaltiossa eikä muissa jäsenvaltioissa, riittää synnyttämään riskin siitä, että annetaan erilaisia ja keskenään ristiriitaisia ratkaisuja Bryssel I -asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Tämän jäsenvaltion oikeusjärjestyksessä kunkin vastaajan vastuu ulottuisi näet lähtökohtaisesti kaikkiin vahinkoihin, kun taas niiden jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksissä, joissa yhteisvastuu evättäisiin, myönnettyjen vahingonkorvauksen taso saattaisi vaihdella huomattavasti asiaa käsittelevien tuomioistuinten mukaan. Myös päinvastaisessa tapauksessa, jossa tällainen yhteisvastuu olisi hyväksytty kaikissa asianomaisissa jäsenvaltioissa, se riski, että annettaisiin ristiriitaisia ratkaisuja, jos kanteet ratkaistaisiin erikseen, säilyisi kuitenkin edelleen siltä osin kuin kyseessä on vastuunjako kartellin jäsenten kesken sillä perusteella, ovatko ne osallistuneet kartelliin koko asianomaisen ajanjakson ajan vai vain osan aikaa.

70.

Tästä voidaan huomauttaa, että kun otetaan huomioon tiedot, jotka komissio on antanut huomautuksissaan, SEUT 101 artiklassa vahvistetun kartellikiellon yhteiseen rikkomiseen osallistuvien yhteisvastuu näyttää olevan periaate, joka on yleisesti hyväksytty jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksissä ( 80 ) ja joka on otettu käyttöön erityisesti direktiivissä, joka on hiljattain annettu. ( 81 )

71.

Korostettakoon, että siinä tapauksessa, että Bryssel I -asetuksen 6 artiklan 1 alakohta ei olisi sovellettavissa pääasian kohteena olevan kaltaiseen menettelyyn, eri tuomioistuinten pitäisi tutkia väitettyjä vahinkoja tahoillaan erilaisten kansallisten lainsäädäntöjen perusteella näkemyksiään yhteensovittamatta ( 82 ) sillä riskillä, että jokainen saman lainvastaisen kartellin osallistuja tuomitaan maksamaan erisuuruisia vahingonkorvauksia, vaikka olisi tarkoituksenmukaista ja jopa välttämätöntä antaa yhdenmukaisia ratkaisuja saman kantajan vaatimista oikeuksista saada vahingonkorvausta. ( 83 )

72.

Komissio korostaa mielestäni perustellusti, että ”tämän säännöksen tehokas vaikutus vaarannettaisiin, jos sitä tulkittaisiin niin suppeasti, että tällaisissa olosuhteissa olisi mahdotonta nostaa yhdistettyjä kanteita kaikkia kartellin osallistujia vastaan tuomioistuimessa, joka sijaitsee jonkin kartellin jäsenen kotipaikassa, pelkästään sillä perusteella, että kattava kansainvälinen toimivalta puuttuu”.

73.

Näiden seikkojen perusteella arvioin, että tilanne, jossa useat eri jäsenvaltioihin sijoittautuneet yhtiöt tuomittaisiin erikseen eri tuomioistuimissa eikä samassa tuomioistuimessa vahingonkorvauksen määräämiseksi saman unionin kilpailuoikeuden vastaisen kartellin perusteella toimista, jotka on kyllä toteutettu eri ajankohtina ja eri paikkakunnilla mutta jotka kuuluvat yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkuvaan kilpailusääntöjen rikkomiseen, saattaa johtaa Bryssel I -asetuksen 6 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetulla tavalla ristiriitaisiin ratkaisuihin, jos asiat ratkaistaan erikseen.

74.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti on ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen tehtävänä arvioida tällaisen riskin olemassaoloa pääasiassa kaikkien asiassa esiin tulleiden seikkojen perusteella. ( 84 )

75.

Huomautan komission tavoin, että tällaiseen tulkintaan liittyy se huomattava etu, että se vastaa tahtoa, jonka lainsäätäjä on ilmaissut Rooma II -asetuksessa ja erityisesti sen 6 artiklassa, jonka otsikkona on ”Vilpillinen kilpailu ja vapaata kilpailua rajoittavat toimet” ja jonka 3 kohdassa viitataan siihen mahdollisuuteen, että kantaja, joka hakee tätä alaa koskevassa riita-asiassa vahingonkorvausta useammalta kuin yhdeltä vastaajalta, keskittää kanteensa yhteen ainoaan tuomioistuimeen ”tuomioistuinten toimivaltaa koskevien sääntöjen mukaisesti” ja perustaa vaatimuksensa sen valtion lakiin, jossa mainittu tuomioistuin sijaitsee. ( 85 ) Tämä lainsäätäjän näkemys on mielestäni otettava asianmukaisesti huomioon, jotta varmistetaan rajatylittäviin riitoihin sovellettavien unionin oikeuden välineiden keskinäinen yhdenmukaisuus, ( 86 ) siitä huolimatta, että kuten pääasian vastaajat esittävät, Rooma II -asetus ei ole ajallisesti sovellettavissa tässä tapauksessa. ( 87 )

76.

Ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin perustelee pyyntöään, jonka se esittää ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksensä toisessa osassa, erottamalla toisistaan kaksi Bryssel I -asetuksen 6 artiklan 1 alakohdan tulkintaongelmaa siinä tapauksessa, että kanne peruutetaan sen kanssavastaajan osalta, joka on ollut perustana koko riita-asian liittymälle tuomioistuimeen, jossa asia on pantu vireille, eli yhtäältä tähän säännökseen perustuvan toimivallan jatkuvuuden periaatteen ( 88 ) mahdollisen soveltamisen tällaisessa tapauksessa (a) ja toisaalta päätelmät, joita on tehtävä siinä tapauksessa, että oikeutta vedota tähän perustuvaan yhteyteen mahdollisesti käytetään väärin (b).

77.

Vastaukset, joita näistä kahdesta ongelmasta huomautuksiaan esittävät osapuolet ovat ehdottaneet, ovat erityisen ristiriitaisia, mutta tiivistetysti voidaan todeta, että pääasian vastaajat väittävät, että kyseisessä 6 artiklan 1 alakohdassa säädetyn toimivallan laajennuksen ei pitäisi pysyä voimassa sellaisissa olosuhteissa, ( 89 ) toisin kuin CDC ja komissio väittävät, viimeksi mainittu tosin hienoisin varauksin.

78.

Yhdyn ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen, CDC:n ja komission näkemykseen siitä, että mikäli oletetaan, että useita vastaajia vastaan nostettujen kanteiden liittyminen toisiinsa näytetään toteen kanteen nostamishetkellä, kanteen myöhemmästä peruuttamisesta sen vastaajan osalta, jonka perusteella tuomioistuimen toimivaltaa on ollut perusteltua laajentaa Bryssel I -asetuksen 6 artiklan 1 alakohdan nojalla, ei voi seurata tämän toimivallan päättyminen.

79.

Unionin tuomioistuimella ei tosin ole vielä ollut tilaisuutta ottaa suoraan kantaa tähän ongelmaan. On kuitenkin korostettava, että se painotti tuomiossa Reisch Montage sitä, että tässä säännöksessä ei viitata millään tavoin kansallisiin oikeussääntöihin, jotka eivät siis voi olla sen esteenä, ja täsmensi, että sitä on sovellettava ”myös silloin kun tämä kanne ei nostamishetkelläänkään täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä kansallisen lainsäädännön nojalla [sellaisen vastaajan osalta, jolla on kotipaikka tuomioistuimen jäsenvaltiossa]”. ( 90 ) Lisäksi se otti tuomiossa Freeport nimenomaisesti huomioon kanteen nostamisajankohdan vertailukohtana, jonka perusteella on arvioitava, liittyvätkö kanteet toisiinsa. ( 91 )

80.

Edellytys, joka on mielestäni ratkaiseva, jotta Bryssel I -asetuksen 6 artiklan 1 alakohdassa säädetty johdettu toimivalta pysyy voimassa, on se, että kanne on peruutettu perusvastaajan osalta vasta sen päivämäärän jälkeen, jona asia on saatettu vireille asianomaisessa tuomioistuimessa vaadittujen prosessinedellytysten mukaisesti. ( 92 ) Koska asia oli saatettu pätevästi vireille kyseiseen päivämäärään mennessä, on mielestäni sitä vastoin merkityksetöntä, jos kanne on peruutettu, kuten tässä tapauksessa, ennen kuin tuomioistuimen vastineen antamiselle asettama määräaika oli päättynyt ja suullinen käsittely aloitettu.

81.

Tässä yhteydessä on muistettava, että Bryssel I -asetuksen 30 artiklassa määritellään päivämäärä, jona asian katsotaan olevan vireillä jäsenvaltion tuomioistuimessa, jotta voidaan soveltaa säännöksiä, jotka sisältyvät vireilläoloa ja samassa yhteydessä käsiteltäviä kanteita koskevaan 9 jaksoon. ( 93 ) Tämä määritelmä on mielestäni mahdollista ottaa huomioon myös toimivaltaa koskevan II luvun muiden jaksojen yhteydessä, ja se saattaa olla jopa välttämätöntä erityisesti kyseisen 6 artiklan 1 alakohdan osalta, koska siinä vahvistetaan sääntö, joka perustuu myös kanteiden liittymiseen toisiinsa. ( 94 )

82.

Lisäksi toisiinsa liittyvien kanteiden käsittelyn jatkaminen edelleen yhdessä tuomioistuimessa, jossa asia on pantu vireille, mikä mahdollistetaan Bryssel I ‑asetuksen 6 artiklan 1 alakohdassa, on kyseisen asetuksen toimivaltasäännöissä tarkoitettujen asianmukaisen lainkäytön, ennustettavuuden ja oikeusvarmuuden tavoitteiden mukaista, ( 95 ) koska käsittelyn jatkamisen ansiosta on mahdollista välttää ristiriitaisten tuomioiden antaminen ainakin muiden vastaajien osalta, ja niillä oli lisäksi ollut jo kanteen peruuttamishetkellä tiedossa, että ne kaikki oli haastettu tähän tuomioistuimeen.

83.

Katson siis, että se, että kantaja peruuttaa kanteen ainoan sellaisen kanssavastaajan osalta, jolla on kotipaikka tuomioistuimen alueella, ei sinänsä vaikuta kyseiseen 6 artiklan 1 alakohtaan perustuvaan toimivaltaan, jos kanne peruutetaan vasta sen jälkeen, kun asia on pantu pätevästi vireille asianomaisessa tuomioistuimessa, sillä varauksella, että myös yksi lisäedellytys, jonka esitän seuraavaksi, täyttyy.

84.

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ”[Bryssel I -asetuksen] 6 artiklan 1 alakohdassa ilmaistua erityistä toimivaltaa koskevaa sääntöä ei voida tulkita siten, että kantaja voisi sen nojalla nostaa kanteen useita vastaajia vastaan ainoastaan saadakseen jonkin vastaajista pois tämän kotipaikan tuomioistuimen tuomiovallan piiristä”. ( 96 ) Tämä rajoitus, joka liittyy mahdolliseen oikeuspaikan väärinkäyttöön ja joka on saanut tukea Jenardin selvityksestä, ( 97 ) on täysin johdonmukainen sen vaatimuksen kanssa, jonka mukaan poikkeuksia Bryssel I -asetuksen 2 artiklassa säädetystä periaatteesta, jonka mukaan vastaajan kotipaikan tuomioistuimet ovat toimivaltaisia, on tulkittava suppeasti.

85.

Yhteisöjen tuomioistuin täsmensi tuomiossa Freeport, että ”silloin, kun eri vastaajia vastaan nostetut kanteet liittyvät niitä nostettaessa toisiinsa”, sovelletaan kyseisen 6 artiklan 1 alakohdan toimivaltasääntöä, ”eikä tämän lisäksi ole tarpeen osoittaa erikseen, ettei kanteita ole nostettu ainoastaan siinä tarkoituksessa, että kanne jotakuta vastaajaa vastaan saataisiin tutkituksi muissa kuin sen jäsenvaltion, jossa tällä vastaajalla on kotipaikka, tuomioistuimissa”. ( 98 ) Kysymys siitä, mitä päätelmiä tästä hieman moniselitteisestä sanamuodosta on tehtävä, aiheuttaa ennakkoratkaisua pyytävälle tuomioistuimelle ongelmia ja jakaa sekä nyt käsiteltävän asian osapuolia että kyseiseen tuomioon liittyviä oikeuskirjallisuuden kommentteja. ( 99 )

86.

Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen tekemä selvitys on mielestäni oikea siltä osin kuin se katsoo, että jos tässä säännöksessä tarkoitettu kanteiden välisen yhteyden olemassaoloa koskeva edellytys täyttyy, tuomioistuin, jossa asia on pantu vireille, ei ole velvollinen tutkimaan järjestelmällisesti, onko tähän perustuva laajennettu toimivalta saatu oikeuden väärinkäytön seurauksena, mutta sillä on kuitenkin mahdollisuus tehdä tällainen tutkimus siinä tapauksessa, että todisteet osoittavat riittävällä tavalla, että kantaja, joka siihen vetoaa, on kiertänyt tämän toimivaltasäännön tarkoitusta.

87.

Tässä tapauksessa ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin tuo esiin sen mahdollisuuden, että pääasian kantajan ja Evonik Degussan, joka on pääasian vastaaja, jonka kotipaikka sijaitsee Saksassa, välillä olisi tehty salainen sopimus ja että nämä olisivat vapaaehtoisesti ajoittaneet asiasta sopimisen muodollisesti kanteen nostamisen jälkeen, vaikka sopimusta oli harkittu tai siitä oli jopa päätetty näiden osapuolten kesken jo ennen tätä, ainoana tarkoituksena laajentaa tuomioistuimen toimivaltaa kyseisessä jäsenvaltiossa. ( 100 )

88.

Sillä edellytyksellä, että väitetty petoksellinen toimenpide, jonka olemassaolon asianomaiset tässä tapauksessa kiistävät, ei olisi ainoastaan todennäköinen vaan se näytettäisiin toteen, minkä selvittäminen kuuluu kansalliselle tuomioistuimelle, tällaisesta oikeuden väärinkäytöstä, jolla pyritään riistämään yhdeltä tai useammalta vastaajalta niiden kotipaikan jäsenvaltion tuomioistuinten lähtökohtainen toimivaltaisuus, ( 101 ) pitäisi mielestäni määrätä seuraamus siten, että Bryssel I -asetuksen 6 artiklan 1 alakohtaa ei sovellettaisi näissä olosuhteissa, koska yhteyttä koskevat edellytykset eivät tosiasiallisesti täyttyneet kanteen nostamispäivänä. ( 102 ) Intressi siihen, että perusvastaajan kotipaikan tuomioistuin tutkii useita vastaajia vastaan nostetut kanteet samanaikaisesti tämän säännöksen mukaisesti ja antaa niistä tuomion, on näet lakannut sinä hetkenä, jona oikeudellinen velvoite, johon kantaja olisi voinut vedota tätä vastaan tässä tuomioistuimessa, on lopetettu sitovalla toimella tällaisen vastaajan osalta. Näitä nimenomaisia tapauksia lukuun ottamatta ei mielestäni ole sitä vastoin tarpeen valvoa oikeuden väärinkäyttöä tällaisessa oikeudellisessa asiayhteydessä eikä määrätä siitä seuraamusta.

89.

Täsmennettäköön, että Bryssel I -asetuksen 6 artiklan 1 alakohdassa vaadittu yhteyden olemassaolo avaa mahdollisuuden kantajalle, joka voi mielestäni ja julkisasiamiesten Ruiz‑Jarabo Colomer ja Mengozzi forum shopping -ilmiöstä esittämän näkemyksen mukaisesti käyttää tätä mahdollisuutta siten kuin hänestä vaikuttaa sopivimmalta ja tuottoisimmalta, ilman että tämä sinänsä merkitsisi oikeuspaikan väärinkäyttöä. ( 103 ) Lisäksi silloin, kun kyseessä ovat pääasian kohteena olevan kaltaiset lainvastaiset kartellit, tämän säännöksen soveltaminen on lähtökohtaisesti tarkoituksensa perusteella omiaan johtamaan siihen, että yhden tai useamman vastaajan on vastattava toimistaan muussa kuin kotipaikkansa tuomioistuimessa, joten millään tähän konkreettiseen lopputulokseen perustuvalla vastaväitteellä ei ole merkitystä.

90.

Katson näiden kaikkien seikkojen perusteella, että Bryssel I ‑asetuksen 6 artiklan 1 alakohdassa vahvistettua laajennettua toimivaltaa koskevaa sääntöä ei voida soveltaa, jos asiaa käsittelevän tuomioistuimen mielestä on asianmukaisesti osoitettu, että kantaja oli tehnyt oikeudellisesti sitovan sopimuksen tuomioistuimen jäsenvaltioon sijoittautuneen vastaajan kanssa ennen kanteensa nostamista ja että se oli tietoisesti salannut tämän aikaisemman sopimuksen olemassaolon ainoana tarkoituksenaan riistää joltain muista vastaajista sen jäsenvaltion tuomioistuinten toimivaltaisuus, jossa sillä on kotipaikka.

91.

Unionin tuomioistuimelta tiedustellaan kolmannessa kysymyksessä, jonka perustelut ovat valitettavasti melko suppeat, onko tässä tapauksessa sallittua poiketa Bryssel I -asetuksen 5 artiklan 3 alakohdassa ja/tai 6 artiklan 1 alakohdassa säädetyistä toimivaltasäännöistä välitys- ja/tai oikeuspaikkalausekkeiden perusteella, kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimen toteama periaate, joka koskee SEUT 101 artiklassa vahvistetun kartellikiellon täyttä tehokkuutta, joka on taattu sillä, että vahinkoa kärsineillä on oikeus saada korvausta kartellista aiheutuneista vahingoista ( 104 ) (1).

92.

Koska tämän viimeksi mainitun tyyppiset lausekkeet kuuluvat kyseisen asetuksen 23 artiklan soveltamisalaan, toisin kuin välityslausekkeet, on otettava huomioon tämän säännöksen vaikutus tässä asiayhteydessä (2). Vaikka ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin pitää ensi arviolta lisäksi lähtökohtana periaatetta, jonka mukaan näitä kahta lausekkeiden ryhmää, joihin pääasian vastaajat vetoavat, voidaan soveltaa pääasian kohteena olevan kaltaisen vahingonkorvauskanteen yhteydessä, ( 105 ) mitä edellyttäisi mielestäni tarkempaa keskustelua (4), on joka tapauksessa pohdittava, voiko tällaisilla lausekkeilla olla vaikutuksia, vaikka niiden sopimusten sisältöä, joihin ne sisältyvät, on vääristetty riidanalaisella lainvastaisella kartellilla, ja mitä vaikutuksia niillä voi olla (3).

93.

Pääasian vastaajat ovat kiistäneet Landgericht Dortmundin toimivallan sillä perusteella, että tiettyihin CDC:lle oikeutensa luovuttaneiden vetyperoksidin ostajien ja lainvastaiseen kartelliin, johon CDC:n korvausvaatimukset perustuvat, osallistuneiden toimittajien välillä tehtyihin toimitussopimuksiin sisältyi välitys- ja oikeuspaikkalausekkeita.

94.

Ennakkoratkaisupyyntöön ei sisälly yksityiskohtaista kuvausta kyseisistä lausekkeista. CDC:n huomautuksista ilmenee kuitenkin, että pääasian vastaajien väitteiden mukaan muutamat kyseisistä toimitussopimuksista olivat sisältäneet tällaisia lausekkeita joko tiettyyn sopimukseen ( 106 ) liittyvien yleisehtojen muodossa tai puitesopimuksissa, jotka kattavat useita toimituksia yhdelle asiakkaalle kartellin ajanjaksosta riippumattoman ajanjakson ajan, ( 107 ) minkä lisäksi tietyt asiakkaat olivat sopineet useista lausekkeista eri toimittajien kanssa ( 108 ) tai eri lausekkeista samojen toimittajien kanssa tehdyissä eri sopimuksissa. ( 109 ) Ei ole selvästi osoitettu, nimettiinkö mainituissa oikeuspaikkalausekkeissa yksinomaan tuomioistuimia, joiden kotipaikka on jäsenvaltioissa, vai myös tuomioistuimia, joiden kotipaikka on kolmansissa valtioissa.

95.

Ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin arvioi esittämänsä kolmannen kysymyksen perusteluissa, että mikäli kyseiset lausekkeet kattaisivat väitetyt vahingonkorvausoikeudet, minkä ratkaiseminen kuuluu yksinomaan sille, ( 110 ) olisi tämän jälkeen pohdittava, estääkö unionin oikeuden kartellikiellon tehokkaan täytäntöönpanon periaate sen, että tällaisia lausekkeita sovelletaan, jos tuomioistuin, jossa tämäntyyppinen kanne on pantu vireille, on toimivaltainen Bryssel I ‑asetuksen 6 artiklan 1 alakohdan ja/tai 5 artiklan 3 alakohdan nojalla.

96.

Osapuolista, jotka ovat esittäneet huomautuksiaan unionin tuomioistuimessa, ainoastaan CDC väittää, että näitä lausekkeita ei pitäisi ottaa huomioon tällaisessa asiayhteydessä. Komissio korostaa kuitenkin, että kun kansallinen tuomioistuin ratkaisee esikysymyksen siitä, kattaako välitys- tai oikeuspaikkalauseke tosiasiallisesti nyt käsiteltävän asian kohteena olevan kaltaiset oikeudet korvaukseen, sen on otettava huomioon, että nämä oikeudet eivät perustu riidanalaisiin toimitussopimuksiin vaan sääntöjenvastaiseen menettelyyn, joka johtuu näistä sopimuksista erillisestä salaisesta sopimuksesta.

97.

Ennen kuin otan kantaa tähän, esitän muutamia mielestäni tärkeitä täsmennyksiä. Muistutan ensinnäkin siitä, että oikeuspaikkalausekkeet, joilla osapuolet, joista vähintään yhdellä on kotipaikka jonkin jäsenvaltion alueella, ovat nimenneet jonkin jäsenvaltion tuomioistuimen ratkaisemaan syntyneet riidat tai tietystä oikeussuhteesta syntyvät vastaiset riidat, kuuluvat Bryssel I -asetuksen 23 artiklan soveltamisalaan.

98.

Välityslausekkeet jäävät sitä vastoin lähtökohtaisesti tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. ( 111 ) Tästä seuraa, että näiden viimeksi mainittujen lausekkeiden pätevyyteen ja niihin vetoamisiin liittyvistä kysymyksistä pitäisi säätää kunkin jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä sekä niitä sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa. ( 112 ) Unionin tuomioistuin on kuitenkin todennut, että jos oikeudenkäynti, joka pannaan vireille valtiollisessa tuomioistuimessa, kuuluu Bryssel I -asetuksen soveltamisalaan riidan pääasiallisen kohteen eli oikeudenkäynnissä suojattavien oikeuksien luonteen perusteella – kuten vahingonkorvauskanne –, tähän liittyvä kysymys, joka koskee esikysymyksenä välityssopimuksen sovellettavuutta ja sen pätevyyttä, kuuluu niin ikään tämän asetuksen soveltamisalaan ja että näin ollen on yksinomaan tämän tuomioistuimen tehtävänä ratkaista toimivallan puuttumista koskeva väite, joka perustuu välityssopimuksen olemassaoloon, ja kysymys sen omasta tämän asetuksen säännösten mukaisesta toimivallasta. ( 113 )

99.

Riippumatta tästä erosta Bryssel I -asetuksen sovellettavuudessa on korostettava, että asianomaisten kahden lausekeryhmän yhteisenä vaikutuksena on sallia poikkeaminen kyseisessä asetuksessa vahvistetuista toimivaltasäännöistä, jotta kunnioitettaisiin osapuolten vapautta määrittää tuomioistuin, tapauksen mukaan valtiollinen tuomioistuin tai välitystuomioistuin, jolle ne aikovat antaa riitojensa ratkaisun. ( 114 )

100.

Bryssel I -asetuksen 23 artiklan mukaisella oikeuspaikkalausekkeella voidaan kuitenkin antaa toimivalta vain unionin jäsenvaltioiden tuomioistuimille ja laajentaen, Luganon yleissopimuksen nojalla, ( 115 ) kyseisen yleissopimuksen sopimuspuolina olevien valtioiden tuomioistuimille, kun taas välityslausekkeessa saatetaan määrittää, että välimiesmenettely käydään missä tahansa kolmannessa valtiossa. Se todennäköisyys, että unionin kilpailusääntöjä ei sovelleta edes oikeusjärjestyksen perusteita koskevina sääntöinä, on suurempi siinä tapauksessa, että toimivalta annetaan sellaisten valtioiden välimiehille tai tuomioistuimille, joita kyseinen Luganon yleissopimus ei sido. ( 116 )

101.

Korostan toiseksi, että yhtäältä oikeuspaikka- tai välityslausekkeiden ja toisaalta unionin kilpailusääntöjen välinen yhteys on monimutkainen, koska näiden sääntöjen mukainen vapaan kilpailun esteitä koskeva oikeudellinen asiayhteys tarjoaa suuren määrän mahdollisia vaihtoehtoja. Erityisesti SEUT 101 artiklaan perustuvasta oikeudesta täyteen korvaukseen on muistutettava, että tämän määräyksen rikkojan vastuun luonnehtiminen sopimukseen perustuvaksi tai sopimukseen perustumattomaksi ei ole aina helppoa ja että jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksissä on tältä osin eroja. ( 117 )

102.

Erilaisten sopimussuhteiden olemassaolo kartellin osallistujien ja tällaisesta kilpailusääntöjen rikkomisesta vahinkoa kärsineiden välillä tuo esiin ongelman, joka koskee sitä, voidaanko näissä lausekkeissa sallia tässä tapauksessa poikkeaminen jäsenvaltion tuomioistuimen toimivallasta, joka perustuu Bryssel I -asetuksen 5 tai 6 artiklaan, siitä huolimatta, että kyseinen kilpailusääntöjen rikkominen on vaikuttanut niiden sopimusten sisältöön, joihin lausekkeet on otettu.

103.

Koska tällaisten lausekkeiden aineellisen ulottuvuuden määrittäminen kuuluu yksinomaan kansalliselle tuomioistuimelle, ( 118 ) kolmannella ennakkoratkaisukysymyksellä pyydetään siis lähinnä unionin tuomioistuinta määrittämään, voivatko SEUT 101 artiklaan sisältyvät periaatteet vaikuttaa ensinnäkin Bryssel I -asetuksen 23 artiklan soveltamiseen sen soveltamisalaan kuuluvien oikeuspaikkalausekkeiden tapauksessa ja toiseksi muuntyyppisten oikeuspaikka- ja välityslausekkeiden täytäntöönpanoon, jos niistä säädetään puolestaan jäsenvaltioiden oikeussäännöissä, ja miten ne voivat niihin vaikuttaa.

104.

Aluksi on todettava, että lainvastaisesta kartellista aiheutuneiden vahinkojen korvaaminen, sellaisena kuin pääasian kantaja sitä vaatii, kuuluu yleisesti osapuolten tahdonautonomian piiriin, samalla kun tiedetään, että kyseessä on tässä tapauksessa jokaista kielletyn toimenpiteen toteuttanutta henkilöä koskeva siviilioikeudellinen velvoite korvata taloudellisesti toiselle henkilölle aiheutuneet vahingot ja että tällä alalla asianomaisten aineellisista oikeuksista voidaan disponoida. ( 119 ) Myöskään Bryssel I -asetuksessa ei poissuljeta osapuolten mahdollisuutta antaa alueellinen toimivalta ( 120 ) jollekin jäsenvaltion tuomioistuimelle tällaista kysymystä koskevassa riidassa sen 23 artiklan mukaisesti.

105.

Kemira korostaa perustellusti tämän viimeksi mainitun artiklan säännösten ja Bryssel I -asetuksen 5 artiklan 3 alakohdan ja/tai 6 artiklan 1 alakohdan säännösten yhteisvaikutuksen osalta unionin tuomioistuimen jo todenneen, että koska osapuolet olivat tehneet Brysselin yleissopimuksen 17 artiklan mukaisen sopimuksen oikeuspaikasta, niillä oli mahdollisuus poiketa paitsi sen 2 artiklassa säädetystä yleisestä toimivallasta myös sen 5 ja 6 artiklassa tarkoitetusta erityisestä toimivallasta. ( 121 ) Se täsmensi yhtäältä, että ”tämä tulkinta on perusteltavissa sillä, että [kyseinen] 17 artikla perustuu siihen, että tunnustetaan osapuolten tahdonautonomia, kun kyseessä on toimivallan antaminen tuomioistuimille, joiden tehtävänä on tutkia riidat, jotka kuuluvat yleissopimuksen soveltamisalaan ja joita ei ole nimenomaisesti suljettu pois 17 artiklan 2 kappaleen nojalla”, ja toisaalta, että ”tällainen lauseke säilyttää edelleen tehokkaan vaikutuksensa siinä mielessä, että sopimuspuolten välisissä suhteissa suljetaan sen seurauksena pois muut vaihtoehtoiset toimivallan perusteet, sellaisina kuin niistä määrätään [Brysselin] yleissopimuksen 5 ja 6 artiklassa”. ( 122 )

106.

Sama pätee Bryssel I -asetuksen vastaaviin säännöksiin, sillä sen johdanto-osan 11 ja 14 perustelukappaleen sekä 23 artiklan 5 kohdan mukaan ”osapuolten oikeutta sopia toimivaltaisesta tuomioistuimesta on kunnioitettava” lukuun ottamatta niitä tapauksia, joissa sovelletaan joko erityisiä toimivaltasääntöjä, joilla pyritään suojelemaan heikompaa osapuolta, ( 123 ) tai sen 22 artiklassa vahvistettuja yksinomaista toimivaltaa koskevia sääntöjä. Niiden säännösten lisäksi, joiden soveltaminen on tällä tavoin nimenomaisesti rajattu ja joihin tämän asetuksen 5 ja 6 artikla eivät kuulu, sen 23 artiklan mukaisella oikeuspaikkasopimuksella on oltava täysi vaikutus, ja sillä on muun muassa annettava yksinomainen toimivalta valitulle tuomioistuimelle.

107.

Tämä sopimuspuolten sopimusvapauden ensisijaisuus on voimassa erityisesti toimivallan keskittämiseen ja prosessiekonomiaan liittyvien Bryssel I ‑asetuksen 6 artiklan 1 alakohdan tavoitteiden osalta ja mielestäni silloinkin, jos kyseisessä lausekkeessa ei todeta nimenomaisesti, että sopimuspuolet ovat halunneet poiketa tästä nimenomaisesta säännöksestä.

108.

Tämän asetuksen 5 artiklan 3 alakohdan osalta on määritettävä ennakolta, voidaanko oikeuspaikkalauseketta tosiasiallisesti soveltaa pääasian kohteena olevan kaltaisessa riita-asiassa, joka on mielestäni sopimukseen perustumaton eikä sopimukseen perustuva, ( 124 ) ja voidaanko siihen vedota CDC:n kaltaista kantajaa vastaan sillä perusteella, että se on tullut sille oikeuksiaan luovuttaneiden yritysten antamien sitoumusten osalta niiden sijaan, ( 125 ) mikä ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen on selvitettävä unionin tuomioistuimen tästä antamien ohjeiden perusteella.

109.

Muistutan erityisesti siitä, että Bryssel I -asetuksen 23 artiklaan liittyvästä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraa yhtäältä, että sopimukseen otetun oikeuspaikkalausekkeen pätevyyden edellytyksenä on, että sopimuspuolet ovat antaneet lausekkeelle selkeästi suostumuksensa, ja toisaalta, että asiaa käsittelevän tuomioistuimen on tutkittava asianomaisten tätä koskevan suostumuksen tosiasiallisuus. ( 126 )

110.

Lisäksi kyseisen artiklan mukaan oikeuspaikan valinnasta tehty sopimus voi koskea vain ”tietystä oikeussuhteesta” syntynyttä riitaa tai siitä syntyviä vastaisia riitoja. Unionin tuomioistuin on tutkiessaan tätä viimeksi mainittua perustetta Brysselin yleissopimuksen 17 artiklan valossa täsmentänyt, että ”mainitulla edellytyksellä pyritään rajoittamaan oikeuspaikkasopimuksen ulottuvuus riitoihin, jotka perustuvat siihen oikeussuhteeseen, jonka yhteydessä mainittu sopimus on tehty. Sen tarkoituksena on sellaisen tilanteen välttäminen, jossa sopimuksen toisen osapuolen yllätykseksi tietty tuomioistuin on toimivaltainen tutkimaan sopimuksen osapuolten välisistä suhteista syntyvät riidat eli myös sellaiset, jotka perustuvat muihin suhteisiin kuin niihin, joiden yhteydessä toimivaltaisesta tuomioistuimesta on sovittu”. ( 127 )

111.

Epäilen CDC:n tavoin vahvasti, voiko riidanalaisiin sopimuksiin sisällytetyn kaltainen oikeuspaikkalauseke täyttää selvän ja pätevän suostumuksen vaatimuksen, koska sen perusteella nimetty tuomioistuin olisi toimivaltainen ratkaisemaan riidan, joka koskee yhden sopimuspuolen sopimukseen perustumatonta lainvastaisesta kartellista johtuvaa vastuuta, vaikka oletetun vahingon kärsijä ei tiennyt kartellin olemassaolosta tehdessään tällaisen sopimuksen.

112.

Olisi sitä vastoin mielestäni täysin mahdollista hyväksyä se, että vahinkoa kärsinyt tekee toimivallan antamista koskevan sopimuksen vasta sen jälkeen, kun se on saanut tietää SEUT 101 artiklassa kielletyn kartellin olemassaolosta, jolloin tämä riidan syntymisen jälkeen tehty sopimus on hyväksytty kaikista seikoista tietoisena.

113.

Korostan tässä yhteydessä, että edellä mainitulla direktiivillä 2014/104, joka koskee unionin kilpailuoikeuden rikkomisen perusteella kansallisen oikeuden mukaisesti nostettavia vahingonkorvauskanteita, pyritään erityisesti kannustamaan sovitteluun perustuvien riitojenratkaisumenettelyjen, kuten tuomioistuimen ulkopuoliset sovintoratkaisut tai välimiesmenettely, käyttöä ja lisäämään niiden tehokkuutta. ( 128 ) Tämä lähestymistapa vaikuttaa perustellulta siltä osin kuin sopimuspuolet ovat täysimääräisesti ja vapaasta tahdostaan suostuneet siihen, että tietyn lainvastaisen kartellin vuoksi syntyneitä vahingonkorvausoikeuksia koskeva kysymys annetaan tietyn tuomioistuimen ratkaistaviksi, vaikka se ei ole Bryssel I ‑asetuksen 5 artiklan 3 alakohdan tai 6 artiklan 1 alakohdan perusteella toimivaltainen tuomioistuin.

114.

Riippumatta siitä, minkä näkemyksen ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin omaksuu näiden viimeksi mainittujen seikkojen osalta, ei ole mielestäni tarpeen soveltaa kolmannessa ennakkoratkaisukysymyksessä tarkoitettua SEUT 101 artiklassa vahvistetun kartellikiellon täyden tehokkuuden periaatetta, kun kyseessä on Bryssel I -asetuksen 23 artiklan soveltamisalaan kuuluvien oikeuspaikkalausekkeiden erityistapaus.

115.

Tällaisen lausekkeen kannalta jäsenvaltioiden tuomioistuinten toimivaltaa siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa eivät näet määritä kansalliset oikeussäännöt vaan kyseisen artiklan säännökset, sillä niissä vahvistetaan sekä tämän lausekkeen pätevyyden edellytykset että sen oikeusvaikutukset. ( 129 ) Edellä olevat näkemykset, jotka koskevat kyseisen 23 artiklan tulkintaa oikeuskäytännössä, ( 130 ) johtavat selvästi siihen, että on asetettava tarvittaessa etusijalle lausekkeet, jotka ovat tähän artiklaan liittyvien vaatimusten mukaisia, tämän asetuksen 5 ja/tai 6 artiklaan perustuvien toimivaltaperusteisiin nähden erityisesti siltä osin kuin kyseessä on sellaisen henkilön suostumus, jolle väitetään aiheutuneen vahinkoa lainvastaisesta kartellista.

116.

Lisättäköön, että jäsenvaltioiden tuomioistuinten keskinäinen luottamus, joka on yksi Brysselin yleissopimuksella käyttöönotetun ja Bryssel I ‑asetuksessa vahvistetun oikeudellisen yhteistyöjärjestelmän kulmakivistä, ( 131 ) edellyttää mielestäni sitä, että osapuolten tämän asetuksen 23 artiklan mukaisesti valitseman tuomioistuimen toimivaltaa ei voida evätä SEUT 101 artiklan nojalla, samalla tavoin kuin unionin tuomioistuin on todennut, että ei ole sallittua vedota oikeusjärjestyksen perusteisiin toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevan tuomion täytäntöönpanon vastustamiseksi sillä perusteella, että unionin kilpailuoikeutta olisi sovellettu asiakysymykseen virheellisesti. ( 132 )

117.

Katson näin ollen, että kun kyseessä on lauseke, jossa nimetään jonkin toisen jäsenvaltion tuomioistuin toimivaltaiseksi ja joka on tunnustettu Bryssel I ‑asetuksen 23 artiklan mukaiseksi ja asianmukaisesti sovellettavissa olevaksi riidassa, joka on pantu siinä vireille, jäsenvaltion tuomioistuimen pitäisi todeta SEUT 101 artiklaan perustuvan kartellikiellon tehokkaan täytäntöönpanon periaatteesta huolimatta, että se ei ole toimivaltainen, vaikka tämä lauseke johtaisi siihen, että tämän asetuksen 5 ja/tai 6 artiklassa säädettyjä erityisiä toimivaltasääntöjä ei sovelleta.

118.

Kun kyseessä ovat oikeuspaikkalausekkeet, joihin Bryssel I -asetuksen 23 artikla on osoittautunut soveltumattomaksi, sekä välityslausekkeet, ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen esiin tuoma ongelma on monimutkaisempi, koska sitä on arvioitava soveltamalla tämän asetuksen säännösten sijasta, sellaisina kuin unionin tuomioistuin on niitä tulkinnut, kansallisia oikeussääntöjä, joiden täytäntöönpanon on oltava unionin primäärioikeuden pakottavien määräysten ja erityisesti SEUT 101 artiklan mukainen.

119.

Muistutettakoon tässä yhteydessä siitä, että unionin tuomioistuin on katsonut edellä mainittuihin tuomioihin Courage ja Crehan sekä Manfredi ym. ( 133 ) perustuvassa vakiintuneessa oikeuskäytännössään, että jos unioni ei ole antanut asiaa koskevia säännöksiä, kunkin jäsenvaltion sisäisessä oikeusjärjestyksessä on annettava SEUT 101 artiklassa kielletystä yhteistoimintajärjestelystä seuraavan vahingon korvaamisen vaatimista koskevan oikeuden käyttämiseen liittyvät menettelysäännöt, ( 134 ) edellyttäen kuitenkin, että vastaavuusperiaatetta ja tehokkuusperiaatetta noudatetaan, mikä puolestaan edellyttää erityisesti sitä, että näillä kansallisilla oikeussäännöillä ei heikennetä unionin kilpailuoikeuden täyttä tehokkuutta ja että niissä otetaan erityisesti huomioon kyseisen artiklan tavoite. ( 135 ) Tässä tapauksessa siitä mielestäni seuraa, että kansallisia oikeussääntöjä sovellettaessa ei voida sallia tämän täyden tehokkuuden heikentämistä oikeuspaikka- ja/tai välityslausekkeilla.

120.

Unionin tuomioistuin on lisäksi katsonut, että SEUT 101 artiklan täysi tehokkuus ja erityisesti tämän määräyksen 1 kohdassa esitetyn kiellon tehokas vaikutus ( 136 ) vaarantuisivat, jos kaikki henkilöt eivät voisi vaatia sellaisen vahingon korvaamista, joka heille on aiheutunut sopimuksesta tai menettelytavasta, joka voi rajoittaa tai vääristää kilpailua, kuten lainvastaisesta kartellista, joka on tässä tapauksessa CDC:n vaatimusten perustana. Taattu oikeus vaatia tällaisen vahingon korvaamista on näet omiaan vähentämään tällaisten usein peiteltyjen sopimusten tai menettelytapojen houkuttelevuutta ja edistää siten huomattavasti toimivan kilpailun ylläpitämistä unionissa. ( 137 )

121.

Jos välityslauseke on olemassa, jäsenvaltion tuomioistuimen pitäisi pääsääntöisesti jättää asia tutkimatta ja kehottaa asianosaisia saattamaan asia välimiesmenettelyyn jommankumman vaatimuksesta, ellei tämä tuomioistuin totea, että välityssopimus, johon vedotaan, on käynyt tarpeettomaksi tai on tehoton taikka se ei ole sovellettavissa siinä vireille pannussa asiassa, tutkittuaan toimivaltansa mukaisesti kansallisessa lainsäädännössä asetetut vaatimukset, ( 138 ) koska Bryssel I -asetuksessa ei määritetä tällaisen lausekkeen pätevyysedellytyksiä. ( 139 ) Sama pätisi lausekkeisiin, joissa nimetään valtiollinen tuomioistuin, joka ei kuulu kyseisen asetuksen 23 artiklan soveltamisalaan.

122.

Periaate, jossa edellytetään unionin oikeudessa asetetun kartellikiellon tehokasta täytäntöönpanoa ja johon ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin viittaa, on mielestäni omiaan estämään kyseiset oikeuspaikka- tai välityslausekkeet erityisesti sen vuoksi, että varmistettaisiin jokaiselle henkilölle oikeus vaatia täysimääräistä korvausta kielletystä kartellista aiheutuvista vahingoista, kuten vahingoista, joihin pääasian oikeudenkäynnissä vedotaan.

123.

Vastaavasti on korostettava, että unionin tuomioistuin täsmensi tuomiossa Eco Swiss, joka koskee välimiesmenettelyn ja unionin kilpailusääntöjen välistä suhdetta, että perustamissopimuksen 85 artiklaa, josta on tullut SEUT 101 artikla, ”voidaan pitää – – oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluvana määräyksenä”. ( 140 ) Se totesi, että ”jos kansallisen tuomioistuimen on kansallisten menettelysääntöjen mukaan kumottava välitystuomio siinä tapauksessa, että välitystuomiolla rikotaan oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluvia kansallisia oikeusääntöjä, sen on kumottava välitystuomio myös siinä tapauksessa, että välitystuomiolla rikotaan [tässä artiklassa] määrättyä kieltoa. [– –] yhteisön oikeus edellyttää sitä, että välitystuomion pätevyyttä tutkivat kansalliset tuomioistuimet voivat tutkia sellaiset kysymykset, jotka liittyvät [tässä artiklassa] määrätyn kiellon tulkintaan, ja että ne voivat tarvittaessa esittää tätä koskevan ennakkoratkaisupyynnön [unionin] tuomioistuimelle”. ( 141 )

124.

Katson vastaavasti, että unionin oikeudessa edellytetään välityslausekkeen samoin kuin sellaisen oikeuspaikkalausekkeen, josta ei säädetä Bryssel I ‑asetuksen 23 artiklassa, jättämistä soveltamatta niissä tapauksissa, joissa tällaisen lausekkeen täytäntöönpano johtaisi SEUT 101 artiklan tehokkaan vaikutuksen heikentymiseen. Tässä yhteydessä on hyvä huomauttaa, että kyseinen tuomio Eco Swiss annettiin ennen edellä mainittuja tuomioita Courage ja Crehan sekä Manfredi ym., joissa vahvistettiin, että unionin oikeudessa tunnustetaan oikeus korvaukseen kaikista vahingoista, joita vahinkoa kärsineille aiheutuu vapaan kilpailun lainvastaisista esteistä, ei yksinomaan kyseisten vahingonkärsijöiden intressien vuoksi vaan tähän vapauteen liittyvien yleisten intressien suojaamiseksi. Näiden kahden tuomion jälkeisessä oikeuskäytännössä on vielä vahvistettu tätä näkemystä rohkaisemalla näiden kilpailusääntöjen yksityiseen täytäntöönpanoon (jota kutsutaan yleisesti nimellä ”private enforcement”) esimerkiksi poistamalla esteitä, joita kansallisista säännöksistä saattaa aiheutua. ( 142 )

125.

Pitää paikkansa, että oikeuspaikka- tai välityslausekkeiden soveltaminen ei ole sellaisenaan edellä mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettu SEUT 101 artiklan tehokkaan vaikutuksen este. Erityisesti siitä, että tämäntyyppiset lausekkeet voisivat syrjäyttää Bryssel I -asetuksen 5 ja/tai 6 artiklassa säädetyt erityiset toimivaltaperusteet, jos ne ovat päteviä ja sovellettavissa asianomaiseen riita-asiaan, ei välttämättä seuraa, että oletetuilta lainvastaisesta kartellista aiheutuneen vahingon kärsijöiltä evättäisiin mahdollisuus saada täysimääräinen korvaus tällä perusteella, koska niitä ei estetä saattamasta asiaa vireille missä tahansa nimetyssä valtiollisessa tuomioistuimessa tai välimiesmenettelyssä, vaikka näiden lausekkeiden soveltaminen saattaisi epäilemättä tehdä tällaisesta toimenpiteestä hankalamman, kun otetaan tässä tapauksessa esitettyjen lausekkeiden suuri vaihtelevuus huomioon.

126.

On mielestäni kuitenkin arkaluontoista panna tätä teoreettista näkemystä käytäntöön sellaisen lainvastaisen kartellin erityisessä asiayhteydessä, jossa on ollut mukana lukuisia osallistujia ja oletettuja vahingonkärsijöitä ja jonka täytäntöönpanosta on virinnyt useita erillisiä toimitussopimuksia, joista on mahdollisesti sovittu myyjän tai ostajan konsernin eri yhtiöiden kesken. ( 143 ) Kun kyseessä on horisontaalinen kilpailunrajoitus, kuten pääasian kohteena olevan kanteen yhteydessä, on mielestäni vaikeaa hyväksyä normaalien oikeussuojateiden poissulkeminen, paitsi jos oletetut vahingonkärsijät ovat nimenomaisesti antaneet tämänsuuntaisen suostumuksensa, ja sillä edellytyksellä, että valtiollisissa tuomioistuimissa tai välimiesmenettelyissä, joille toimivalta on siten annettu, ollaan velvollisia soveltamaan unionin kilpailusääntöjä oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluvina sääntöinä.

127.

Olennainen ongelma, joka kansallisen tuomioistuimen on todellisuudessa ensin ratkaistava, koskee sitä, voidaanko välitys- ja oikeuspaikkalausekkeita, joihin pääasian vastaajat vetoavat, tosiasiallisesti soveltaa tässä tapauksessa. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä ( 144 ) on tosin katsottu, että ainoastaan pääasian riitaa käsittelevä tuomioistuin voi ja sen jopa täytyy arvioida sellaisen oikeuspaikkalausekkeen pätevyyttä ja ulottuvuutta, johon siinä vedotaan. Landgericht Dortmund näyttää kuitenkin katsovan, vaikka sen ennakkoratkaisupyyntö ei ole tältä osin nimenomainen, että molemmat toimitussopimuksiin sisältyvät lauseketyypit, joiden noudattamista pääasian vastaajat vaativat, voisivat kattaa riidan kohteen.

128.

Kuten sekä CDC että komissio korostavat, on kuitenkin syytä epäillä vahvasti sitä, perustuvatko vahingonkorvausoikeudet, joihin pääasian kantaja vetoaa, sopimuksiin, joihin nämä lausekkeet sisältyivät.

129.

Samansuuntaisesti kuin unionin tuomioistuin on todennut oikeuspaikkalausekkeista, jotka kuuluvat Bryssel I -asetuksen 23 artiklan soveltamisalaan, ( 145 ) on mielestäni vaikeaa hyväksyä sitä, että tämän asetuksen säännöksiin perustuva tuomioistuimen toimivalta voitaisiin poissulkea sellaisessa tapauksessa, jossa jäsenvaltion lainsäädännön soveltaminen mahdollistaisi sen, että jonkin muun tyyppisillä oikeuspaikkalausekkeilla tai välityslausekkeella saatettaisiin sen käsiteltäväksi kaikki erimielisyydet, joita syntyisi osapuolen ja sen sopimuskumppanin välisissä suhteissa ja jotka perustuisivat muihin suhteisiin kuin siihen, jonka yhteydessä kyseinen lauseke on hyväksytty. Vaatimus, joka koskee lausekkeen, johon vedotaan, ja tietyn oikeussuhteen välistä erityistä yhteyttä, vaikuttaa mielestäni myös välttämättömältä tässä tapauksessa, jotta taataan toimivallan ennakoitavuus.

130.

Oikeudet, joihin tässä tapauksessa vedotaan, perustuvat mielestäni pikemminkin kilpailusääntöjen rikkomiseen, joka koostuu kartellista, jonka pääasian vastaajat ovat järjestäneet ja toteuttaneet salassa. Pääasian riidan kohteena ovat näet rahamääräiset seuraukset, joita on aiheutunut tästä vilpillisestä menettelystä, joka on luonnostaan erillään esitetyistä toimitussopimuksista. ( 146 ) Oikeuspaikka- tai välityslausekkeesta ei ole voitu sopia pätevästi tällaisissa olosuhteissa eli jo ennen kuin oletetut vahingonkärsijät tiesivät syy-yhteydessä olevasta tapahtumasta ja vahingoista, joita siitä oli aiheutunut.

131.

Lisäksi myös ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin pyrkii luonnehtimaan pääasian kohteena olevaa riitaa tällä samalla tavalla, koska se näyttää katsovan erityisesti toisessa kysymyksessään, että siinä vireillä oleva vahingonkorvauskanne kuuluu Bryssel I -asetuksen 5 artiklan 3 alakohdassa tarkoitetun sopimukseen perustumattoman vahingonkorvauksen alaan eikä asetuksen 5 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetun sopimusta koskevan asian alaan. ( 147 ) Tietyissä kansallisissa oikeusjärjestyksissä riidan kohteen luonnehtiminen sopimukseen perustumattomaksi ei kuitenkaan vielä sellaisenaan poissulje oikeuspaikka- tai välityslausekkeiden soveltamista, joka riippuu tietysti kyseisen lausekkeen muotoilusta kussakin yksittäistapauksessa. ( 148 )

132.

Katson näin ollen, että SEUT 101 artiklaa on tulkittava siten, että oikeuspaikka- ja/tai välityslausekkeiden täytäntöönpano tämän artiklan vastaiseksi todetun kartellin aiheuttamia vahinkoja koskevien korvauskanteiden yhteydessä ei sellaisenaan loukkaa kartellikiellon täyden tehokkuuden periaatetta. Siltä osin kuin jompaankumpaan ryhmään kuuluva lauseke voidaan todeta sovellettavissa olevaksi jonkin jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, riidassa, joka koskee sopimukseen perustumatonta vastuuta, joka saattaa perustua tällaiseen kartelliin, kyseinen periaate on kuitenkin mielestäni esteenä sille, että tähän riitaan liittyvä toimivalta annettaisiin sellaiseen sopimukseen sisältyvän lausekkeen nojalla, jonka sisällöstä sovittiin, vaikka osapuoli, jota vastaan tähän lausekkeeseen vedotaan, ei tiennyt kyseisestä kartellista eikä sen lainvastaisuudesta eikä näin ollen voinut tietää ennakolta, että lauseketta voitaisiin soveltaa tällä perusteella vaadittuihin korvauksiin.

133.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Landgericht Dortmundin (Saksa) esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti: