1.

Nyt käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö antaa unionin tuomioistuimelle ensi kertaa mahdollisuuden tulkita asetuksen (ETY) N:o 1408/71 46 a artiklan 3 kohdan c alakohdan käsitettä ”etuudet, jotka on myönnetty vapaaehtoisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen perusteella”, kun siinä vapautetaan nämä etuudet päällekkäisyyden estävien kansallisten sääntöjen soveltamisesta. ( 2 )

2.

Arbeidshof te Antwerpen (Antwerpenin ylempi työtuomioistuin, Belgia) pohtii nyt käsiteltävässä asiassa sitä, kattaako kyseinen säännös Alankomaiden vanhuuseläkkeeseen liittyvän erityistapauksen eli vakuutuksen, joka on lähtökohtaisesti pakollinen mutta josta on tietyin edellytyksin mahdollista vapautua.

3.

Asetuksen N:o 1408/71 46 a artikla sisältää otsikkonsa mukaisesti työkyvyttömyyden, vanhuuden tai jälkeenjääneisyyden perusteella jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti myönnettyjen etuuksien pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevia yleisiä säännöksiä.

4.

Kyseisen asetuksen 46 a artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Seuraavia sääntöjä sovelletaan sellaisten pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevien säännösten soveltamiseen, joista säädetään jäsenvaltion lainsäädännössä työkyvyttömyys-, vanhuus- tai jälkeenjääneen etuuden ollessa päällekkäinen samanlaisen etuuden, erilaisen etuuden tai muun tulon kanssa:

––

– –”

5.

Asetuksen (ETY) N:o 574/72 ( 3 ) 47 artiklassa, jonka otsikkona on ”Vapaaehtoisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen kausia vastaavien maksettavien määrien laskeminen”, säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltion laitos laskee soveltamansa lainsäädännön mukaan vapaaehtoisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen kausia vastaavan maksettavan määrän, johon asetuksen [N:o 1408/71] 46 a artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan ei sovelleta toisen jäsenvaltion peruuttamista, alentamista tai keskeyttämistä koskevia sääntöjä.”

6.

Työntekijöiden vanhuuseläkkeitä ja leskeneläkkeitä koskevaan järjestelmään liittyvistä yleisistä säännöksistä 21.12.1967 tehdyn kuninkaan päätöksen (Belgisch Staatsblad 16.1.1968, s. 441) 52 §:n 1 momentin ensimmäisessä kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kun eloonjäänyt puoliso voi vaatia yhtäältä palkattujen työntekijöiden eläkejärjestelmän nojalla leskeneläkettä ja toisaalta yhtä tai useampaa vanhuuseläkettä tai muuta vastaavaa etuutta palkattujen työntekijöiden eläkejärjestelmän taikka yhden tai useamman muun eläkejärjestelmän perusteella, leskeneläke saa olla yhdessä mainittujen vanhuuseläkkeiden kanssa enintään 110 prosenttia siitä leskeneläkkeestä, jota eloonjäänyt puoliso olisi saanut täysien palvelusvuosien perusteella.”

7.

Yleisessä vanhuuseläkelaissa (Algemene Ouderdomswet, jäljempänä AOW) säädetään pakollisesta vakuutuksesta erityisesti kaikkien Alankomaiden kuningaskunnan alueella asuvien Alankomaiden kansalaisten osalta.

8.

Sosiaalivakuutuksiin kuuluvien vakuutettujen piirin rajoittamisesta ja laajentamisesta tehdyn kuninkaan päätöksen (Besluit beperking en uitbreiding kring verzekerden volksverzekeringen, jäljempänä Alankomaiden päätös) 22 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Sosiaalivakuutuskassa vapauttaa hakemuksesta Alankomaissa asuvan henkilön, joka ei työskentele Alankomaissa ja jolla on oikeus saada etuus ulkomaisen lakisääteisen tai muun kuin lakisääteisen sosiaaliturvajärjestelmän perusteella tai kansainvälisen järjestön järjestelmän perusteella, [AOW:n] – – mukaisesta vakuutuksesta niin kauan kuin hänellä

– –”

9.

Alankomaiden kansalainen Theodora Hendrika Bouman avioitui Belgian kansalaisen kanssa ja oleskeli Belgiassa vuosina 1957–1974.

10.

Hän on saanut puolisonsa kuoltua vuonna 1968 Belgian leskeneläkettä 1.9.1969 lähtien.

11.

Palattuaan Alankomaihin vuonna 1974 Bouman suoritti vakuutusmaksuja kerryttääkseen itselleen Alankomaiden vanhuuseläkettä AOW:n nojalla.

12.

Bouman haki viimeisiltä neljältä vuodelta ennen eläkeikää eli 1.8.2003 lähtien vapautusta AOW:hen perustuvasta vakuutuksesta Alankomaiden päätöksen 22 §:n nojalla, ja hänelle myönnettiin vapautus. Hän lopetti siten vakuutusmaksujen suorittamisen Alankomaiden sosiaaliturvajärjestelmään, mistä seurasi, että hänelle ei kertynyt täyttä AOW:n perusteella maksettavaa eläkettä.

13.

Saavutettuaan eläkeiän hän on saanut 1.6.2007 lähtien AOW:n perusteella maksettavaa vajaata eläkettä.

14.

Belgian kansallinen eläkelaitos oikaisi 4.2.2009 tekemällään päätöksellä Boumanin saaman leskeneläkkeen määrää päättämällä pienentää sitä 1.6.2007 lähtien siten, että AOW:n perusteella maksettavan eläkkeen määrä otettaisiin huomioon, ja periä liikaa maksetun määrän takaisin.

15.

Bouman nosti päätöksistä kanteen arbeidsrechtbank te Antwerpenissä (Antwerpenin alempi työtuomioistuin) 4.5.2009.

16.

Asia saatettiin Sociale Verzekeringsbankin (Alankomaiden kansallinen eläkelaitos, jäljempänä SVB) käsiteltäväksi, jotta tämä määrittäisi, maksetaanko Boumanin saama etuus vapaaehtoisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen perusteella.

17.

Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, SVB ilmoitti 31.7.2009 ja 15.6.2010 päivätyillä kirjeillä, että AOW:hen perustuva vakuutus on lähtökohtaisesti pakollinen vakuutus ja että se on vapaaehtoinen tai valinnainen jatkuva vakuutus vain kahdessa tapauksessa eli ensinnäkin silloin, kun vuoden kuluessa ensimmäisen pakollisen vakuutuksen voimaantulosta pyydetään sellaisten aikaisempien ajanjaksojen, joiden aikana henkilö ei ollut vakuutettuna, saattamista vakuutuksen piiriin, tai toiseksi silloin, kun vakuutuksen vapaaehtoista jatkamista pyydetään vuoden kuluessa pakollisen vakuutuksen päättymisestä. Tätä koskevan pyynnön esittäminen SVB:lle on molemmissa tapauksissa välttämätöntä, eikä ole SVB:n mukaan epäilystäkään siitä, että Bouman ei ole koskaan käyttänyt tätä vapaaehtoisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen mahdollisuutta.

18.

SVB päättelee tästä, että asianomaisen AOW:n perusteella maksettava eläke ”ei perustu kokonaan eikä osaksi mihinkään vapaaehtoiseen vakuutuskauteen vaan on kertynyt kokonaan pakollisen vakuutuksen kausien perusteella”.

19.

Arbeidsrechtbank te Antwerpenin hylättyä kanteen asiakysymyksen osalta 6.5.2010 antamallaan tuomiolla Bouman valitti tästä tuomiosta arbeidshof te Antwerpeniin.

20.

Arbeidshof te Antwerpen epäilee sitä, onko SVB:n näkemys asetuksen N:o 1408/71 46 a artiklan 3 kohdan c alakohdan mukainen, ja katsoo olevansa toimivaltainen ratkaisemaan tämän kysymyksen pääasian riidan yhteydessä.

21.

Tässä tilanteessa arbeidshof te Antwerpen on lykännyt asian käsittelyä ja esittänyt unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko se osa AOW:n perusteella maksettavasta etuudesta, joka myönnetään Alankomaissa asuvalle henkilölle ja joka perustuu sellaiseen vakuutuskauteen, jonka aikana kyseinen Alankomaissa asuva henkilö voi pelkällä hakemuksella luopua kuulumasta Alankomaiden järjestelmään ja vapautua siten sitä koskevista maksuista ja on tosiasiallisesti tehnyt hakemuksen tietyn ajanjakson osalta, rinnastettava etuuteen, joka on myönnetty asetuksen N:o 1408/71 46 a artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetun valinnaisen jatkuvan vakuutuksen perusteella, jolloin sitä ei voida ottaa huomioon sovellettaessa työntekijöiden vanhuuseläkkeitä ja leskeneläkkeitä koskevaan järjestelmään liittyvistä yleisistä säännöksistä 21.12.1967 tehdyn kuninkaan päätöksen 52 §:n 1 momentin 1 kohdan kaltaista päällekkäisyyden estävää säännöstä?”

22.

Ennakkoratkaisupyyntö, joka on päivätty 4.3.2013, saapui unionin tuomioistuimen kirjaamoon 11.3.2013. Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Bouman, Belgian kuningaskunta ja Euroopan komissio. Koska suullista käsittelyä ei pyydetty, sitä ei järjestetty.

23.

Nyt käsiteltävään asiaan liittyy se erityispiirre, että unionin oikeuden tulkintaa pyytää belgialainen tuomioistuin, joka on epätietoinen siitä, onko alankomaalaisen eläkelaitoksen SVB:n antamassa asiakirjassa ilmaistu näkemys unionin oikeuden mukainen.

24.

SVB:n laatima asiakirja näet osoittaa, että kaikki Boumanin täyttämät vakuutuskaudet ovat pakollisia, ja siinä hylätään siten näkemys, jonka mukaan hänen alankomaalainen eläkkeensä voisi perustua kokonaan tai osittain vapaaehtoisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen kauteen.

25.

Muistutettakoon, että asetuksen N:o 574/72 47 artiklan nojalla jäsenvaltion toimivaltainen laitos laskee vapaaehtoisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen kausia vastaavan maksettavan määrän toisen jäsenvaltion päällekkäisyyden estävien säännösten soveltamista varten.

26.

Jotta ennakkoratkaisua pyytävälle tuomioistuimelle kyettäisiin antamaan hyödyllinen vastaus tässä tilanteessa, on mielestäni käsiteltävä ensin sitä kysymystä, sitooko asetuksen N:o 574/72 mukaisesti laadittu todistus toisen jäsenvaltion laitoksia.

27.

Hallinnollisten asiakirjojen tunnustamista sosiaaliturvan alalla koskevaan ongelmaan liittyy jäsenvaltioiden toimivaltaisten laitosten velvollisuus yhteistoimintaan vilpittömässä mielessä unionin säännösten täysimääräiseksi soveltamiseksi ja SEUT 45–SEUT 48 artiklan tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä yleinen velvollisuus perustuu SEU 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa vahvistettuun vilpittömän yhteistyön periaatteeseen. ( 4 )

28.

Unionin tuomioistuin on todennut asiassa FTS annettuun tuomioon ( 5 ) perustuvassa oikeuskäytännössä, johon komissio vetoaa tässä tapauksessa esittäessään SVB:n kannan sitovan belgialaista ennakkoratkaisua pyytävää tuomioistuinta, että sovellettavasta lainsäädännöstä annettu todistus, joka on laadittu asetuksen N:o 574/72 III osaston säännösten nojalla (E 101 -todistus) ( 6 ), sitoo toisten jäsenvaltioiden sosiaaliturvalaitoksia siltä osin kuin siinä todistetaan yrityksen työkomennukselle lähettämien työntekijöiden kuuluvan sen jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmään, johon tämä yritys on sijoittautunut.

29.

Tämän ratkaisun myötä kyseinen todistus jää vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuinten harjoittaman valvonnan ulkopuolelle, koska sen mukaan mahdollisten riitojen ratkaisu kuuluu unionin lainsäädännössä säädetyn sovittelumenettelyn piiriin, ( 7 ) tämän rajoittamatta mahdollisuuksia todistuksen antaneen laitoksen jäsenvaltiossa käytettävissä oleviin oikeussuojakeinoihin ja sitä, että vastaanottava jäsenvaltio voi aloittaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn todistuksen antaneen laitoksen jäsenvaltiota vastaan. ( 8 )

30.

Vaikka tämä tuomioistuinten harjoittaman valvonnan rajoitus on perusteltavissa oikeusvarmuuteen liittyvillä syillä, joita sovelletaan hallinnolliseen asiakirjaan, joka osoittaa asianomaisen kuulumisen jonkin jäsenvaltion vakuutusjärjestelmään, sitä ei voida tältä osin mielestäni automaattisesti laajentaa koskemaan muita todistuksia, joita annetaan asetuksen N:o 1408/71 soveltamisalalla.

31.

Tätä näkemystä tukee mielestäni lähestymistapa, jonka unionin tuomioistuin omaksui asiassa Adanez-Vega antamassaan tuomiossa ja joka koski toisessa jäsenvaltiossa täyttyneistä vakuutuskausista annettua todistusta, johon vedottiin työttömyysetuutta koskevan oikeuden olemassaolon toteamiseksi. Samalla kun unionin tuomioistuin viittasi edellä mainitussa asiassa FTS antamaansa tuomioon, se totesi, että Espanjan toimivaltaisen laitoksen antama todistus, jossa mainitaan vakuutus- tai työskentelykaudet, jotka ovat täyttyneet palkattuna työntekijänä, ei muodosta Saksan toimivaltaiseen laitokseen eikä Saksan tuomioistuimiin nähden kumoamatonta näyttöä, mikä merkitsee sitä, että viimeksi mainitut voivat täysin vapaasti tutkia todistuksen sisällön. ( 9 )

32.

Voidaan siis mielestäni erottaa toisistaan yhtäältä hallinnolliset asiakirjat, jotka osoittavat asianomaisen kuulumisen järjestelmään, ja toisaalta asiakirjat, joilla pyritään yksilöimään tapahtumat tai lähtöjäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti täyttyneet kaudet, jotta voitaisiin määrittää vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännöstä johtuvat oikeudet.

33.

Tässä jälkimmäisessä tapauksessa vastaanottavan jäsenvaltion viranomaiset, joiden tehtävänä on määrittää asianomaisen oikeudet, saavat vapaasti valvoa kaikkia merkityksellisiä seikkoja, mukaan lukien seikat, jotka todistuksen antanut viranomainen on vahvistanut.

34.

Tilanne on juuri tällainen nyt käsiteltävässä asiassa, koska Belgian viranomaisten on otettava huomioon vakuutuskaudet, jotka ovat täyttyneet Alankomaiden lainsäädännön mukaisesti, määrittäessään Boumanin oikeuksien laajuuden, sellaisina kuin ne ovat päällekkäisyyden estävien Belgian sääntöjen soveltamisen perusteella. Tässä tilanteessa Belgian tuomioistuin voi valvoa Alankomaiden viranomaisen asetuksen N:o 574/72 47 artiklan nojalla antaman todistuksen sisältöä, ja erityisesti sen unionin oikeuden mukaisuutta.

35.

Ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin voi siis menestyksellisesti esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksen tällaisen selvityksen yhteydessä.

36.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on. ( 10 ) Myös unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen syntyhistoriasta voi ilmetä sen tulkinnan kannalta merkityksellisiä seikkoja. ( 11 )

37.

Aluksi on täsmennettävä, että vapaaehtoisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen käsitteelle ei ole annettu legaalimääritelmää asetuksessa N:o 1408/71.

38.

Asetuksen N:o 1408/71 46 a artiklan 3 kohdan c alakohdan sanamuodon osalta asetuksen eri kieliversioissa käytetään ”vapaaehtoista vakuutusta tai jatkuvaa valinnaista vakuutusta” kuvattaessa hieman eri käsitteitä, jotka ovat kuitenkin siinä mielessä yhteneväisiä, että niissä korostetaan vakuutuksen järjestelmään kuulumisen vapaaehtoisuutta. ( 12 )

39.

Muistutettakoon tämän jälkeen tulkittavan oikeussäännön asiayhteydestä, että asetuksen N:o 1408/71 II osaston säännökset muodostavat täydellisen ja yhtenäisen lainvalintasäännösten järjestelmän, joka perustuu vain yhden sovellettavan lainsäädännön periaatteeseen. ( 13 )

40.

Tämä yhteensovittamisjärjestelmä ei lähtökohtaisesti ulotu vapaaehtoiseen tai jatkuvaan valinnaiseen vakuutukseen, koska se jää asetuksen N:o 1408/71 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti tämän asetuksen 13–14 d artiklan soveltamisalan ulkopuolelle, paitsi jos jonkin alan osalta jossakin jäsenvaltiossa on ainoastaan vapaaehtoinen vakuutusjärjestelmä. ( 14 )

41.

Asetuksen N:o 1408/71 46 a artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan päällekkäisyyden estäviä sääntöjä, joista säädetään jäsenvaltion lainsäädännössä, ei sovelleta vapaaehtoiseen tai valinnaiseen jatkuvaan vakuutukseen.

42.

Tämä säännös on johdonmukaista seurausta siitä, että vapaaehtoinen tai valinnainen jatkuva vakuutus on jätetty vain yhden sovellettavan lainsäädännön periaatteeseen perustuvan yhteensovittamisjärjestelmän ulkopuolelle. Se antaa siis henkilölle, joka on muuttanut Euroopan unionin sisällä ja päättänyt kerryttää vapaaehtoisesti vanhuuden, työkyvyttömyyden tai jälkeenjääneisyyden perusteella maksettavaa eläkettä jossain toisessa jäsenvaltiossa, mahdollisuuden säilyttää tähän päätökseensä liittyvän täydentävän sosiaaliturvan.

43.

Tätä näkemystä tukee kyseisen, asetukseen N:o 1408/71 asetuksella N:o 1248/92 otetun säännöksen syntyhistoria.

44.

Kuten komission tuolloin esittämästä ehdotuksesta ( 15 ) ilmenee, asetuksen N:o 1408/71 46 a artiklan 3 kohdan c alakohdan lisäämisellä tavoitellulla rajoituksella pyrittiin vastaamaan suuntaukseen, joka perustui asiassa Schaap annettuun tuomioon, ( 16 ) joka koski asetuksen N:o 574/72 46 artiklan 2 kohdan tulkintaa. ( 17 ) Viimeksi mainitussa säännöksessä, joka kumottiin asetuksella N:o 1248/92, vapautettiin etuudet, jotka vastaavat vapaaehtoisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen vakuutuskausia, päällekkäisyyden estävien kansallisten lausekkeiden soveltamisesta asetuksen N:o 1408/71 46 artiklan 3 kohdan yhteydessä.

45.

Muistutettakoon, että Alankomaiden kansalainen Schaap väitti, että kyseinen asetuksen N:o 574/72 46 artiklan 2 kohta, jonka otsikkoon sisältyi nimenomainen viittaus vapaaehtoisen vakuutuksen ja pakollisen vakuutuksen kausien päällekkäisyyteen, esti Alankomaiden viranomaisia vähentämästä hänen alankomaalaisesta eläkkeestään saksalaisen eläkkeen sitä osaa, joka oli kertynyt vapaaehtoisen vakuutuksen kausien perusteella, vaikka hänen tapauksessaan vakuutuskaudet eivät olleet päällekkäisiä.

46.

Unionin tuomioistuin totesi, että asetuksessa N:o 1408/71 ”annetaan työntekijälle etuuksia, jotka vastaavat kutakin vapaaehtoisen tai valinnaisen vakuutuksen kautta”, myös muiden kuin päällekkäisten kausien osalta, joten se laajensi kyseisen asetuksen N:o 574/72 46 artiklan 2 kohdan soveltamisalaa koskemaan kaikkia tapauksia, joissa asetuksen N:o 1408/71 46 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan kuuluvat eläkkeet ovat päällekkäisiä. ( 18 )

47.

Kun otetaan huomioon tulkitun säännöksen syntyhistoria sekä tavoitteet, joita asetettiin, kun se otettiin asetuksen N:o 1408/71 järjestelmään, ilmaisua ”vapaaehtoinen tai valinnainen jatkuva vakuutus” on mielestäni tulkittava riittävän laajasti, jotta asianomaiselta ei evättäisi kutakin vapaaehtoisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen kautta, joka on täyttynyt jonkin toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.

48.

Tätä näkemystä tukee asetuksen N:o 1408/71 tavoite eli henkilöiden liikkuvuuden edistäminen unionissa, samalla kun kunnioitetaan jäsenvaltioiden sosiaaliturvalainsäädäntöjen ominaispiirteitä ja estetään se, että oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen käyttäville työntekijöille aiheutuu haittoja tämän oikeuden käyttämisestä. ( 19 )

49.

Asetuksen N:o 1408/71 säännöksiä on siten tulkittava SEUT 48 artiklan valossa, mikä merkitsee muun muassa sitä, että siirtotyöläiset eivät saa menettää oikeuksia sosiaaliturvaetuuksiin ja että näiden etuuksien määrä ei saa vähentyä sen vuoksi, että he ovat käyttäneet heille EUT-sopimuksessa myönnettyä oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen. ( 20 )

50.

Kuten komissiokin esittää nyt käsiteltävässä asiassa esittämissään huomautuksissa, on niin, että jotta kyseessä oleva säännös edistäisi omalta osaltaan harmonisesti tämän asetuksen N:o 1408/71 taustalla olevan tavoitteen saavuttamista, kyseistä säännöstä on tulkittava siten, että suljetaan pois se mahdollisuus, että työntekijältä tai hänen perheenjäseneltään, jolla on johdettu oikeus etuuksiin, evättäisiin päällekkäisyyden estävien kansallisten sääntöjen vaikutuksesta ( 21 ) vakuutuskaudet, jotka ovat täyttyneet vapaaehtoisesti jonkin toisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla.

51.

Lopuksi ilmaisun ”vapaaehtoinen tai valinnainen jatkuva vakuutus” laajaa tulkintaa tukee näkemys, jonka unionin tuomioistuin on omaksunut asetuksen N:o 1408/71 9 artiklan 2 kohdan tulkinnan osalta.

52.

Unionin tuomioistuin on tulkinnut kyseistä ilmaisua laajasti kyseisen säännöksen yhteydessä, koska sillä pyritään helpottamaan mahdollisuuksia saada vapaaehtoinen tai valinnainen jatkuva vakuutus säätämällä, että jossain toisessa jäsenvaltiossa täyttyneet vakuutuskaudet on otettava huomioon, ja todennut, että se kattaa ”kaikentyyppiset vakuutukset, joihin sisältyy vapaaehtoisuutta”, riippumatta siitä, onko kyseessä aikaisemmin luodun vakuutussuhteen jatkaminen. ( 22 )

53.

Kaikki nämä seikat puoltavat mielestäni selvästi ”vapaaehtoisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen” käsitteen laajaa tulkintaa.

54.

Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, tässä tapauksessa AOW:n perusteella maksettava eläke perustuu lähtökohtaisesti pakolliseen vakuutusjärjestelmään, johon Bouman on automaattisesti kuulunut palattuaan Alankomaihin vuonna 1974.

55.

Kyseisestä ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee myös, että Boumanin tilanne kuului tietyn vakuutuskauden ajan Alankomaiden päätöksen 22 §:ssä tarkoitetun tapauksen piiriin, jolloin oli mahdollista saada vapautus järjestelmästä asianomaisen hakemuksesta. Bouman haki tätä vapautusta ja sai sen vasta neljä vuotta ennen jäämistään vanhuuseläkkeelle.

56.

Näin ollen on lähinnä pohdittava sitä, kuuluuko vakuutus, jonka soveltamisalaan kuulutaan automaattisesti mutta josta on mahdollista vapautua asianomaisen hakemuksesta, tulkittavassa säännöksessä tarkoitetun vapaaehtoisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen käsitteen piiriin.

57.

Toisin kuin Belgian kuningaskunnan huomautuksissa on esitetty, se, että tunnustetaan valinnaiseksi yleinen järjestelmä, johon kuulutaan automaattisesti mutta josta voidaan hakemuksesta vapautua, kuten tässä tapauksessa, ei ole mielestäni valinnaisen vakuutuksen periaatteen vastaista.

58.

Vakuutusjärjestelmään kuulumisen valinnaisuus voi mielestäni perustua sekä siihen, että asianomaisen on pyydettävä liittymistä vakuutusjärjestelmään tai vakuutuksen jatkumista, että siihen, että hänellä on oikeus vapautua järjestelmästä. Molemmat tilanteet merkitsevät asiallisesti vakuutetun valintaa ja osoittavat, että jos asianomainen kuuluu edelleen järjestelmään, se ei lakkaa olemasta valinnainen.

59.

Korostettakoon tässä yhteydessä, että ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että maksut, joita Bouman suoritti sen ajanjakson aikana, jona hänellä oli oikeus hakea vapautusta, vaikuttivat hänelle AOW:n perusteella maksettavan eläkkeen suuruuteen antamalla hänelle siis täydentävää sosiaaliturvaa.

60.

Katson näin ollen, että asetuksen N:o 1408/71 46 a artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun käsitteeseen ”etuudet, jotka on myönnetty vapaaehtoisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen perusteella”, kuuluu etuuden osa, joka perustuu kauteen, jonka aikana asianomaisella oli oikeus vaatia vapautusta järjestelmästä mutta tämä pidättäytyi siitä, jos kuuluminen edelleen järjestelmään kyseisen kauden aikana vaikuttaa hänen tulevan etuutensa laajuuteen.

61.

En ole tältä osin vakuuttunut Belgian kuningaskunnan ehdottamasta suppeammasta näkemyksestä, jonka mukaan ilmaisu ”jatkuva valinnainen vakuutus” tarkoittaisi yksinomaan mekanismeja, joiden ansiosta vakuutettu kykenee kattamaan kaudet, jolloin hän ei kuulu järjestelmään, täyttääkseen aukot eläkkeen kertymisessä.

62.

Asetuksen N:o 1408/71 46 a artiklan 3 kohdan c alakohdan säännöksen sanamuodosta tai rakenteesta ei mielestäni ilmene, että aukkojen täyttäminen olisi kyseisessä säännöksessä tarkoitetun ”vapaaehtoisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen” erottamaton ominaispiirre.

63.

Kun otetaan huomioon kyseisen säännöksen taustalla oleva tavoite olla epäämättä asianomaiselta vapaaehtoisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen kutakin kautta, joka on täyttynyt jonkin toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, ( 23 ) tätä ilmaisua on mielestäni tulkittava pikemminkin avoimesti ja jätettävä huomiotta erilaiset päämäärät, joita asianomaisessa kansallisessa lainsäädännössä saatetaan tavoitella.

64.

Se voi siis kattaa myös asianomaiselle annetun tilaisuuden saada halutessaan vapautus järjestelmästä tiettyjen kausien osalta siltä osin kuin tämä vapaaehtoinen valinta vaikuttaisi hänen tulevan sosiaaliturvaetuutensa laajuuteen.

65.

Tilanne on tällainen tässä tapauksessa, kun otetaan huomioon, että Bouman sai valita joko jatkaa AOW:hen perustuvassa järjestelmässä tai vapautua siitä, mikä vaikutti, kuten välipäätöksestä ilmenee, hänen vakuutuskausiinsa ja myös hänen vanhuuseläkkeensä suuruuteen.

66.

Edellä esitetyn perusteella katson, että asetuksen N:o 1408/71 46 a artiklan 3 kohdan c alakohta kattaa etuuden sen osan, joka perustuu vakuutuskauteen, jonka aikana asianomaisella oli oikeus vapautua pakollisesta vakuutusjärjestelmästä, jos kuuluminen järjestelmään kyseisen ajanjakson aikana vaikuttaa sosiaaliturvaetuuden laajuuteen.

67.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa arbeidshof te Antwerpenin esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna 2.12.1996 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 118/97, 46 a artiklan 3 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että se kattaa etuuden sen osan, joka perustuu vakuutuskauteen, jonka aikana asianomaisella oli oikeus vapautua pakollisesta vakuutusjärjestelmästä, jos kuuluminen järjestelmään kyseisen ajanjakson aikana vaikuttaa sosiaaliturvaetuuden laajuuteen.