1

Kantaja John Dalli nimitettiin Euroopan komission nimittämisestä 9.2.2010 tehdyllä Eurooppa-neuvoston päätöksellä 2010/80/EU (EUVL L 38, s. 7) Euroopan komission jäseneksi 10.2.2010 alkavaksi ja 31.10.2014 päättyväksi kaudeksi. Komission puheenjohtaja José Manuel Durão Barroso (jäljempänä puheenjohtaja Barroso) antoi hänelle terveys- ja kuluttajansuoja-asioiden salkun.

2

Komissio vastaanotti 21.5.2012 Swedish Match ‑nimiseltä yhtiöltä kantelun (jäljempänä kantelu), jossa esitettiin vakavia väitteitä kantajan toiminnasta. Kantelijan mukaan maltalainen yrittäjä Silvio Zammit oli käyttänyt yhteyksiään kantajaan ja pyrkinyt saamaan kantelijalta ja European Smokeless Tobacco Councililta (ESTOC) taloudellista hyötyä vastineeksi siitä, että kantaja ryhtyisi toimenpiteisiin vaikuttaakseen mahdolliseen tupakkatuotteita koskevaan tulevaan lainsäädäntöehdotukseen ja muun muassa Euroopan unionin asettamaan nuuskan nimellä tunnetun tuotteen myyntikieltoon.

3

Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) aloitti 25.5.2012 Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25.5.1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 (EYVL L 136, s. 1) 3 ja 4 artiklan nojalla tutkimuksen kantelun perusteella.

4

OLAF ilmoitti 11.7.2012 päivätyllä kirjeellä kantajalle, että häntä oli pidettävä henkilönä, jota kantelun perusteella aloitettu tutkimus koski, ja että tutkimuksen kohteena olivat pyrkimykset saada kaksi taloudellista toimijaa maksamaan lahjuksia vastikkeeksi siitä, että komissio toteuttaisi toimenpiteen heidän hyväkseen. Kantajalta evättiin mahdollisuus tutustua kanteluun.

5

OLAF kuuli kantajaa ensi kertaa 16.7.2012.

6

Puheenjohtaja Barroso tapasi kantajan 25.7.2012. Kantaja kiisti tässä tapaamisessa häntä vastaan kantelussa esitetyt syytteet.

7

Kantaja vahvisti 27.7.2012 päivätyllä kirjeellä puheenjohtaja Barrosolle, että hän oli täysin tietämätön neuvotteluista, joita oli käyty kantelun taustalla olevien yhteisöjen ja ”Maltalla asuvan henkilön” välillä, ja että hän ei ollut sekaantunut tähän asiaan millään tavoin.

8

OLAF kuuli kantajaa toisen kerran 17.9.2012.

9

OLAF:n pääjohtaja ilmoitti suunnilleen 5.10.2012 komission pääsihteerille Catherine Daylle, että hänelle lähettäisiin piakkoin kantelun perusteella tehtyyn tutkimukseen liittyvä lopullinen kertomus (jäljempänä OLAF:n kertomus).

10

Puheenjohtaja Barroso soitti näiden tietojen perusteella 11.10.2012 kantajan kabinettiin sopiakseen tapaamisesta hänen kanssaan, ja tapaamispäiväksi vahvistettiin 16.10.2012.

11

OLAF:n kertomus toimitettiin Daylle 15.10.2012, ja jäljennös siitä puheenjohtaja Barrosolle. Kertomuksen liitteenä oli OLAF:n pääjohtajan allekirjoittama kirje (jäljempänä saatekirje), jossa tiivistettiin tutkimuksen pääasialliset päätelmät ja ilmoitettiin puheenjohtaja Barrosolle siitä, että ne oli annettu hänelle tiedoksi, jotta hän ryhtyisi mahdollisiin toimenpiteisiin komission jäsenten toimintasääntöjen (C(2011) 2904) perusteella.

12

Saatekirjeessä esitetään muun muassa seuraavaa:

”OLAF aloitti Euroopan komission antamien tietojen perusteella 25.5.2012 tutkimuksen, joka koski väitteitä, joiden mukaan taloudellisille toimijoille oli esitetty lahjusvaatimuksia, jotta nuuskaa koskeva unionin laajuinen kielto poistettaisiin.

– –

Komission jäsen Dallilla oli useita tapaamisia tupakkateollisuuden edustajien kanssa epävirallisissa ja luottamuksellisissa kokouksissa, joita oli järjestetty toimivaltaisten yksiköiden tietämättä ja niiden osallistumatta kokouksiin. Silvio Zammit, joka on toimielinten ulkopuolinen maltalainen yrittäjä ja komission jäsen Dallin läheinen ystävä, oli järjestänyt kaikki nämä tapaamiset.

– –

Vaikka ei ollut vakuuttavaa näyttöä siitä, että komission jäsen John Dalli olisi osallistunut tapaamisten järjestämiseen suoraan rahanpyyntöjä koskevien aloitteiden esittäjänä tai niiden taustalla olevina aivoina, tietyt tutkimuksen aikana kerätyt yksiselitteiset ja yhtäpitävät indisiot viittaavat siihen, että hän oli tosiasiallisesti tietoinen Silvio Zammitin toimista ja siitä, että tämä käytti hänen nimeään ja asemaansa saadakseen taloudellisia etuja.

Lisäksi joka kerta, kun OLAF kuuli komission jäsen Dallia selvittääkseen hänen näkemyksensä tutkimuksen kohteena olevista teoista tai kun hän kirjoitti OLAF:lle, hän pyrki vähättelemään sitä, miten usein ja laajasti hän oli ollut yhteydessä Zammitiin, ja pysymään vaiti niiden sisällöstä nyt käsiteltävän asian yhteydessä.

Komission jäsen Dalli ei ollut myöskään missään vaiheessa pyrkinyt estämään tekoja, irtautumaan niistä tai ilmoittamaan tilanteesta, josta hän oli tietoinen.

OLAF:n tutkimuksessa ilmenneiden tosiseikkojen perusteella voidaan päätellä, että Euroopan komission imago ja maine oli vaarannettu tupakanvalmistajien ja mahdollisesti suuren yleisön keskuudessa.

Voitiin siis katsoa, että komission jäsen Dallin käyttäytyminen merkitsi sitä, että hän oli laiminlyönyt vakavalla tavalla velvollisuutensa käyttäytyä tehtäväänsä liittyvällä arvokkuudella ja siihen liittyvien velvoitteiden mukaisesti.

– –”

13

Kantaja tapasi iltapäivällä 16.10.2012 puheenjohtaja Barroson tämän toimistossa. Heidän seuraansa liittyivät tämän jälkeen puheenjohtaja Barroson kabinettipäällikkö Johannes Laitenberger ja komission oikeudellisen yksikön pääjohtaja Luis Romero Requena. Koska osapuolet ovat tosiseikkojen osalta eri mieltä tämän kokouksen olosuhteista, kulusta ja lopputuloksesta (jäljempänä 16.10.2012 pidetty kokous), ja koska ne ovat nyt käsiteltävän asian keskeisiä kohteita, unionin yleinen tuomioistuin ratkaisee ne jäljempänä tässä tuomiossa.

14

Puheenjohtaja Barroso soitti myöhemmin samana päivänä Maltan pääministeri Lawrence Gonzille ilmoittaakseen tälle siitä, että kantaja eroaisi komission jäsenen tehtävästään, ja pyytääkseen tätä nimeämään hänelle seuraajan. Puheenjohtaja Barroso kirjoitti myös Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajille ilmoittaakseen heille, että kantaja oli ”ilmoittanut eroavansa välittömästi”.

15

Komissio julkaisi vielä myöhemmin saman päivän aikana noin klo 17 lehdistötiedotteen, jossa ilmoitettiin kantajan ”välittömästä” erosta.

16

Kantaja puolestaan julkaisi saman päivän aikana lehdistötiedotteen yksityisen järjestön välityksellä.

17

Gonzi esitti Maltan parlamentin täysistunnossa 16.10.2012 seuraavan ilmoituksen:

”Euroopan komission puheenjohtaja José Manuel Barroso ilmoitti minulle tänään iltapäivällä puhelimitse, että hän oli juuri hyväksynyt John Dallin eron komission jäsenen tehtävästä.

Puheenjohtaja Barroso selitti minulle, että John Dalli oli tehnyt tämän päätöksen kolmansien osapuolten aloitteesta tehtyä tutkimusta koskevan OLAF:n kertomuksen perusteella.

– –

John Dalli ilmoitti minulle hieman myöhemmin vastaanottamassani toisessa puhelussa, että hän kiistäisi kaikki häntä vastaan esitetyt väitteet. Hän oli kuitenkin päättänyt erota tehtävästään komission jäsenenä, jotta hän kykenisi puolustamaan paremmin itseään, häntä ja toimielintä, johon hän oli tuohon saakka kuulunut.

Myöhemmin tänään noin klo 17.00 komission puheenjohtajan toimisto julkaisi lehdistötiedotteen, jonka esitän parlamentin kamarille kaikkien nähtäville.

– –”

18

Kantajan illalla 16.10.2012 maltan kielellä antaman radiohaastattelun litterointi ja englanninkielinen käännös, jonka valantehnyt kääntäjä oli todistanut oikeaksi kantajan toimeksiannosta, sisälsi muun muassa seuraavaa:

”Haastattelija: Olette esittäneet eronpyyntönne. Ensinnäkin, miksi erositte?

Kantaja: Syynä on se, mitä minulle ilmoitettiin suullisesti. Todellisuudessa minulla ei ole tähän mennessä mitään kirjallisena. – – Itse asiassa aloitin keskustelut tuttavien, asianajajieni kanssa samana iltana pannakseni vireille tarvittavat menettelyt osoittaakseni, että nämä [OLAF:n kertomuksen] päätelmät ovat täysin virheellisiä. Julkaisen tänään lehdistötiedotteen, jossa totean myös, että tekisin edelleen töitä sen hyväksi, että kaikki ponnistelut, joita työntekijäni ja minä itse olemme tehneet oikaistaksemme tupakkadirektiivin, jossa ehdotettiin tiukempia tupakointia koskevia sääntöjä, jatkuisivat suunnitellulla tavalla. Aiomme panna prosessin vireille ensi maanantaina. Toivon, että tämä prosessi etenee.

– –

Haastattelija: Miksi siis erositte, John? Miksi tunsitte tarvetta erota, jos – –?

Kantaja: Saanko ilmaista asian samalla tavoin kuin jo jokin aika sitten eräässä toisessa ohjelmassa televisiossa. En jää sinne, minne minua ei kaivata, se on selvä, se on jotain, jonka otan hyvin vakavasti. Aloitin tänään työt, ja haluan, että minulla on täysin vapaat kädet vastata näihin väitteisiin.

Haastattelija: Sanoitte juuri, että ette jää sinne, minne teitä ei kaivata. Ymmärsinkö oikein, että puheenjohtaja Barroso pakotti teidät eroamaan?

Kantaja: Mielestäni nämä sanat tarkoittavat, että en halua jäädä sinne, minne minua ei kaivata, ja pidän kiinni siitä.

Haastattelija: Mutta Barroso siis pakotti teidät eroamaan?

(epäselvää, kaksi henkilöä puhuu samaan aikaan)

Kantaja: Asiat etenevät lähipäivinä.

Haastattelija: Pakotettiinko teidät eroamaan vai oliko se teidän päätöksenne?

Kantaja: Asiat etenevät lähipäivinä.

Haastattelija: Millaista etenemistä voimme odottaa tämän kaiken perusteella?

Kantaja: Etenemistä, josta aion pyytää asianajajieni näkemystä, ja noudatan tarkasti heidän näkemyksiään kaikissa toimissa, joihin päätän ryhtyä.

– –”.

19

Romero Requena laati 16.10.2012 pidetyn kokouksen päätteeksi 18.10.2012 päivätyn ”muistion asiakirja-aineistoa varten”, joka sisälsi tämän kokouksen muistiinpanot. Siinä todettiin, että vaikka kantaja ”kiisti johdonmukaisesti häntä vastaan esitetyt syytteet, hän totesi, että jotta hän voisi puolustaa mainettaan, hän esittäisi välittömän eronpyyntönsä Euroopan komission jäsenen tehtävästä”.

20

Kantaja sai samana päivänä komissiolta allekirjoitettavaksi asiakirjoja, joilla pantaisiin vireille vaihe, jolla ”päätettäisiin” hänen toimikautensa ja suoritettaisiin hänelle siirtymävaiheen korvaus. Hän korostaa tässä yhteydessä kieltäytyneensä tekemästä mitään sellaista, jolla hän antaisi ymmärtää, että hän oli eronnut tehtävästään komission jäsenenä, ja muun muassa täyttämästä asiakirjoja, joiden perusteella hän olisi voinut saada korvauksia ja uudelleenasettautumiskorvauksen. Kun komission yksiköt olivat tehneet kaksi pankkisiirtoa hänen pankkitililleen siirtymäajan korvauksena, kantaja kirjoitti komissiolle 28.12.2012, että hän ei ollut missään vaiheessa allekirjoittanut tällaista hakemusta, ja palautti maksut komission pankkitilille.

21

Kantaja kirjoitti 21.10.2012 puheenjohtaja Barrosolle ilmoittaakseen hänelle, että hän ei katsonut antaneensa eroilmoitustaan pätevästi, että hän arvioi häneltä evätyn oikeuden puolustautua asianmukaisella tavalla ja että OLAF:n pääjohtaja oli loukannut hänen oikeuttaan syyttömyysolettamaan.

22

Kantaja kirjoitti 22.10.2012 parlamentin jäsenille kertoakseen heille, että hän kiisti johdonmukaisesti sen, että hän olisi ollut tietoinen mistään neuvotteluista tai viesteistä, joita olisi voitu vaihtaa asianomaisen maltalaisyrittäjän ja nuuskanvalmistajien välillä, ja että OLAF ei ollut ilmoittanut hänelle, mihin todisteisiin se alkoi perustaa tätä koskevat arviointinsa.

23

Puheenjohtaja Barroso vastasi kantajalle 23.10.2012 korostamalla muun muassa. että tämän erilaiset väitteet, jotka liittyivät häneen kohdistuneeseen lainvastaiseen tai epäkohteliaaseen käytökseen, olivat ”käsittämättömiä” ja että kantaja oli entisenä komission jäsenenä velvollinen osoittamaan ”kunniallisuutta SEUT 245 artiklan mukaisesti”.

24

Puheenjohtaja Barroso kirjoitti 30.10.2012 parlamentin puhemiehelle selittääkseen hänelle kantajan eroamista 16.10.2012 pidetyn kokouksen aikana. Hän totesi muun muassa seuraavaa:

”[Dalli] on kiistänyt jyrkästi OLAF:n päätelmät. Keskustelumme aikana hän kuitenkin myönsi, että hänellä oli aikaisemmin ollut yhteyksiä tupakkateollisuuteen virallisten kanavien ulkopuolella maltalaisyrittäjän välityksellä, ja teimme sen päätelmän, että ei ollut poliittisesti puolustettavissa, että hän jatkaisi edelleen komission jäsenen tehtävässä samalla kun hän pyrkisi palauttamaan maineensa, tämän kuitenkaan vaikuttamatta lailliseen syyttömyysolettamaan [OLAF:n] päätelmien osalta. Kuten tämän jälkeen julkisesti totesin, Dalli ilmoitti täysin yksiselitteisesti oikeudellisen yksikön pääjohtajan ja kabinettipäällikköni läsnä ollessa, että hän eroaisi välittömästi. Ilmoitin hänelle, että eroaminen julkistettaisiin myöhemmin saman päivän aikana lehdistötiedotteella sen jälkeen kun hänellä olisi ollut mahdollisuus kertoa erostaan perheelleen ja työntekijöilleen – –

Haluaisin tässä vaiheessa korostaa, että OLAF:n päätelmien oikeudelliset seuraukset on erotettava selvästi niitä koskevasta poliittisesta arvioinnista. Kuten tiedätte, OLAF on lähettänyt kertomuksensa Maltan yleiselle syyttäjälle, ja olen saanut tietää, että yleinen syyttäjä oli siirtänyt asian poliisin käsiteltäväksi. Asian jatkokäsittely kuuluu nyt yksinomaan Maltan viranomaisten vastuulle Maltan oikeuden mukaisesti. Komissiossa noudatamme edelleen kaikilta osin syyttömyysolettaman periaatetta. Erityisesti kaikissa komission edustajien Dallin eroamisen jälkeen antamissa tiedonannoissa on keskitytty yksinomaan riidanalaisten tapahtumien poliittiseen ja/tai institutionaaliseen puoleen, ja he ovat huolellisesti pidättyneet epäsuorastikaan luonnehtimasta näitä tapahtumia ja asiaan liittyvien henkilöiden mahdollista vastuuta oikeudellisesti.”

25

Neuvosto teki 28.11.2012 yhteisymmärryksessä puheenjohtaja Barroson kanssa päätöksen 2012/744/EU uuden jäsenen, Tonio Borgin, nimittämisestä Euroopan komissioon (EUVL L 332, s. 21) komission toimikauden loppuun 31.10.2014 saakka.

26

Maltalainen sanomalehti MaltaToday julkaisi 28.4.2013 verkkosivuillaan lähes kokonaan (kaksi sivua puuttui) OLAF:n kertomuksen, johon kantajalla oli siis mahdollisuus tutustua.

27

Kantajan 30.6.2013 maltan kielellä antaman radiohaastattelun käännökseen sisältyy muun muassa hänen seuraava lausumansa, jonka hän antoi vastauksena tervetulotervehdykseen, jossa hänet esiteltiin nimellä ”John Dalli, entinen terveyskomissaari”:

”Haluan ensinnäkin korostaa, että en ole vielä tähän mennessä eronnut terveysasioista vastaavan Euroopan komission jäsenen tehtävästä. Katson olevani edelleen komission jäsen. Minun erottamiseni tapahtui lainvastaisesti, ja minulla on itse asiassa vireillä oikeudenkäynti Euroopan unionin tuomioistuimessa Barroson päätöksen kumoamiseksi.”

28

Kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 24.12.2012 toimittamallaan kannekirjelmällä.

29

Komissio ilmoitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 20.3.2013 jättämässään vastinekirjelmässä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 46 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan mukaisesti esitettävän näytön kantajan eroamista koskevista tosiseikoista ja olosuhteista, ja ehdotti, että nämä vahvistaisi ”suullisesti tai kirjallisesti kuka tahansa 16.10.2012 pidetyssä kokouksessa läsnä olleista todistajista tai kaikki todistajat”. Se toisti tämän esitettävän näytön unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 20.9.2013 jättämässään kirjelmässä.

30

Koska unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin, esittelevä tuomari määrättiin kolmanteen jaostoon, jonka käsiteltäväksi esillä oleva asia siis siirrettiin.

31

Unionin yleinen tuomioistuin päätti työjärjestyksensä 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja kolmannen jaoston ehdotuksesta 5.2.2014 pidetyssä täysistunnossaan työjärjestyksensä 51 artiklan mukaisesti siirtää asian viiden tuomarin laajennetun jaoston käsiteltäväksi.

32

Koska yksi laajennettuun jaostoon kuuluvista tuomareista oli estynyt osallistumasta asian käsittelyyn, jaostoa täydennettiin työjärjestyksen 32 artiklan 3 kohdan kolmannen kohdan mukaisesti. Koska unionin yleisen tuomioistuimen presidentti nimitettiin täydentämään tuomarien määrää, hän otti itselleen jaoston puheenjohtajan tehtävät kyseisen työjärjestyksen 8 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti.

33

Unionin yleinen tuomioistuin (kolmas laajennettu jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn, toteuttaa prosessinjohtotoimen työjärjestyksen 64 artiklan nojalla kantajalle osoitettavan kirjallisen kysymyksen muodossa ja määrätä, tämän rajoittamatta asianosaisten oikeutta esittää huomautuksia, että kantajan on saavuttava henkilökohtaisesti asian käsittelyyn työjärjestyksen 65 artiklan a alakohdan mukaisesti ja että tietyt tosiseikat selvitettäisiin puheenjohtaja Barroson työjärjestyksen 65 artiklan c alakohdan, 66 artiklan 1 kohdan ja 68 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla antamalla todistajankertomuksella.

34

Unionin yleinen tuomioistuin pyysi 27.5.2014 päivätyillä kirjeillä asianosaisia esittämään näitä asian selvittämistoimia koskevat huomautuksensa seitsemän päivän kuluessa.

35

Kantaja ilmoitti 4.6.2014 päivätyllä kirjeellä, että hän olisi unionin yleisen tuomioistuimen käytettävissä saapumalla henkilökohtaisesti asian käsittelyyn ja että hän ei vastustanut puheenjohtaja Barroson kuulemista todistajana. Kantaja esitti lisäksi pitävänsä hyödyllisenä, että unionin yleinen tuomioistuin kuulee todistajina hänen entistä edustajaansa Frédéric Vincentiä, hänen entistä kabinettipäällikköään Joanna Darmaninia, OLAF:n pääjohtajaa Giovanni Kessleriä, puheenjohtaja Barroson kabinettipäällikköä Johannes Laitenbergeriä ja OLAF:n valvontakomitean puheenjohtajaa Johan Denolfia.

36

Komissio ilmoitti niin ikään 4.6.2014 päivätyllä kirjeellä, että hän ei vastustanut kantajan saapumista henkilökohtaisesti asian käsittelyyn eikä puheenjohtaja Barroson kuulemista todistajana. Komissio esitti lisäksi, että saattaisi olla asianmukaista kuulla todistajina myös Laitenbergeriä ja Romero Requenaa.

37

Unionin yleinen tuomioistuin määräsi 16.6.2014 antamallaan määräyksellä kantajan saapumisesta henkilökohtaisesti asian käsittelyyn 7.7.1014 pidettävään istuntoon.

38

Unionin yleinen tuomioistuin päätti samana päivänä antamallaan määräyksellä kuulla todistajina samassa 7.7.2014 pidetyssä istunnossa puheenjohtaja Barrosoa, Laitenbergeriä, Romero Requenaa, Darmaninia ja Vincentiä yhtäältä ”siitä, oliko kantaja eronnut suullisesti 16.10.2012 puheenjohtaja [Barroson] toimistossa pidetyssä kokouksessa vai ei, ja mikäli tähän vastataan myöntävästi, missä asiayhteydessä ja olosuhteissa ja minkä Barroson esittämien lausumien seurauksena”, ja toisaalta ”siitä, mitä sanottiin niiden henkilökohtaisten yhteydenottojen aikana, joita heillä oli kantajan kanssa välittömästi kyseisen kokouksen jälkeen”.

39

Kantaja vastasi unionin yleisen tuomioistuimen prosessinjohtotoimena esittämään kirjalliseen kysymykseen 18.6.2014 päivätyllä kirjeellä.

40

Kantaja saapui henkilökohtaisesti asian käsittelyyn, ja unionin yleinen tuomioistuin kuuli todistajia työjärjestyksessä vahvistetuissa olosuhteissa 7.7.2014 pidetyssä istunnossa.

41

Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 8.7.2014 pidetyssä suullisessa käsittelyssä, jonka päätyttyä suullinen käsittely päätettiin ja asia jätettiin ratkaistavaksi.

42

Kantaja esitti istunnon aikana OLAF:n valvontakomitean 11.12.2012 päivätyn lausunnon 2/2012, jonka unionin yleinen tuomioistuin päätti ottaa asiakirja-aineistoon komissiota kuultuaan. Komissio esitti Maltan pääministerin Maltan parlamentissa 16.10.2012 esittämän ilmoituksen (ks. edellä 17 kohta). Unionin yleinen tuomioistuin päätti kantajaa kuultuaan ottaa tämän asiakirjan asiakirja-aineistoon ja varata samalla itselleen oikeuden tehdä myöhemmin päätös sen tutkimisedellytysten täyttymisestä.

43

Kantaja toimitti 23.10.2014 päivätyllä kirjeellä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon kirjallisia huomautuksia istunnon pöytäkirjasta, joka hänelle oli toimitettu. Unionin yleinen tuomioistuin kieltäytyi ottamasta näitä huomautuksia asiakirja-aineistoon, mistä osapuolille ilmoitettiin unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamon 13.11.2014 päivätyllä kirjeellä.

44

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

45

Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

46

Koska kantaja on esittänyt vastauskirjelmänsä liitteessä 4 maltalaisessa MaltaToday‑verkkolehdessä 7.5.2013 julkaistun version OLAF:n valvontakomitean lausunnosta, joka liittyy nyt käsiteltävään asiaan, ja vastauskirjelmänsä liitteessä 13 samassa verkkolehdessä 28.4.2013 julkaistun version OLAF:n kertomuksesta, komissio vetoaa vastauksessaan siihen, että nämä kaksi asiakirjaa ovat ”vuotaneet” Maltan lehdistöön, ja vaatii niiden poistamista asiakirja-aineistosta, koska niitä ei ole saatu laillisesti ja koska kantaja ei ole vedonnut erityisiin olosuhteisiin, joiden vuoksi niiden ottaminen asiakirja-aineistoon olisi perusteltua, eikä myöskään siihen, että ne olisivat ratkaisevia nyt käsiteltävän asian ratkaisemiseksi.

47

Tässä yhteydessä on korostettava, ettei kysymyksessä olevien asiakirjojen säilyttämistä asiakirja-aineistossa estä niiden mahdollinen luottamuksellisuus eikä se, että nämä asiakirjat on mahdollisesti hankittu sääntöjenvastaisesti. Ei näet ole olemassa säännöstöä, jossa nimenomaisesti kiellettäisiin ottamasta huomioon lainvastaisesti hankittuja todisteita (tuomio Franchet ja Byk v. komissio, T-48/05, Kok., EU:T:2008:257, 74 ja 75 kohta ja tuomio Dover v. parlamentti, T-149/09, EU:T:2011:119, 61 kohta). Toisaalta unionin tuomioistuin ei ole sulkenut pois sitä, että jopa sisäiset asiakirjat voisivat tietyissä tapauksissa sisältyä laillisesti asiakirja-aineistoon (määräys Tordeur ym., 232/84, 8 kohta ja määräys LAISA v. neuvosto, 31/86, 5 kohta).

48

Tietyissä tilanteissa kantajan ei ole tarvinnut osoittaa, että hän on hankkinut laillisesti luottamuksellisen asiakirjan, johon hän vetoaa kanteensa tueksi. Unionin yleinen tuomioistuin on katsonut, että on suoritettava intressipunninta ja arvioitava, voivatko erityiset olosuhteet, kuten se, että asiakirjan esittäminen on ratkaisevaa sen selvittämiseksi, että riidanalainen toimi on toteutettu sääntöjenmukaisesti (ks. vastaavasti tuomio Dunnett ym. v. EKP, T-192/99, Kok., EU:T:2001:72, 33 ja 34 kohta), tai sen osoittamiseksi, että harkintavaltaa on käytetty väärin (ks. vastaavasti tuomio Lopes v. yhteisöjen tuomioistuin, T‑280/94, Kok. H., EU:T:1996:28, 59 kohta), olla perusteena sille, että asiakirjaa ei poisteta asiakirja-aineistosta.

49

Tässä tapauksessa on ensinnäkin korostettava, että ei ole osoitettu, että kantaja olisi hankkinut itse lainvastaisesti asiakirjat, joiden poistamista asiakirja-aineistosta vaaditaan, koska hänen esittämänsä versio näistä asiakirjoista on versio, joka on julkaistu Maltan lehdistössä.

50

Toiseksi kyseisten asiakirjojen luottamuksellisuus on joka tapauksessa vaarannettu jo sillä, että ne on julkaistu lehdistössä, joten niiden ottaminen nyt käsiteltävän asian asiakirja-aineistoon ei muulla tavoin loukkaa niiden luottamuksellisuutta.

51

Kolmanneksi nyt käsiteltävän asian yhteydessä on vedottu kyseisiin asiakirjoihin kolmannen ja neljännen kanneperusteen tueksi, ja ne ovat kantajan mukaan välttämättömiä sen arvioimiseksi, saattoiko puheenjohtaja Barroso nojautua laillisesti OLAF:n kertomukseen, jos oletetaan, että niiden sääntöjenmukaisuutta rasittavat virheet, joihin on vedottu kyseisten perusteiden yhteydessä. Unionin yleinen tuomioistuin korostaa tässä yhteydessä, että kantaja esitti vastauksessaan uuden oikeudellisen ja tosiseikkoja koskevan perusteen, joka on kohdistettu sekä niitä väitteitä vastaan, joita häntä koskeneen kantelun tekijä Swedish Match on esittänyt häntä vastaan ja joita OLAF:n raportti koski, että OLAF:n tämän kertomuksen laatimiseksi noudattaman menettelyn laillisuutta vastaan. Tämän perusteen taustalla on suureksi osaksi OLAF:n kertomus ja OLAF:n valvontakomitean lausunto, joiden kantaja katsoo olevan menettelyn aikana esiin tulleita uusia seikkoja, koska ne on julkaistu Maltan lehdistössä kanteen nostamisen jälkeen. Nämä perustelut riittävät kumoamaan komission vastaväitteen, jonka mukaan kantaja ei ole vedonnut erityisiin olosuhteisiin, joiden vuoksi kyseisten asiakirjojen ottaminen asiakirja-aineistoon olisi perusteltua, eikä siihen, että ne olisivat tärkeitä nyt käsiteltävän asian ratkaisemiseksi, tämän kuitenkaan vaikuttamatta kantajan perustelujen merkitykseen.

52

Neljänneksi on korostettava, että puheenjohtaja Barroson kabinetti vahvisti 16.10.2012 pidetyn kokouksen päivän, jonka päätteeksi riidanalainen päätös oletetusti tehtiin, sen päivän perusteella, jona OLAF:n kertomus oli ilmoitettu toimitettavan kyseiselle puheenjohtajalle, ja että mikäli riidanalaisen päätöksen oletetaan olevan olemassa, se on tehty heti tämän kertomuksen luovuttamista puheenjohtaja Barrosolle seuranneena päivänä. Samalla kun komissio on esittänyt, että tämä kertomus ei ole riidanalaista päätöstä valmisteleva toimi, se on itse kirjelmissään myöntänyt, että olisi liioiteltua väittää, että ”riidanalaisella päätöksellä ei ole mitään tekemistä kyseisen kertomuksen kanssa”.

53

Kun otetaan huomioon kyseisten asiakirjojen luonne, se, että ne on jo julkaistu lehdistössä, ja riitaan liittyvät olosuhteet, komission vaatimus kyseisten asiakirjojen poistamisesta asiakirja-aineistosta on hylättävä.

54

Komissio vetosi 7.7.2014 pidetyssä istunnossa, johon kantaja saapui henkilökohtaisesti, Maltan pääministerin Gonzin Maltan parlamentille sen 16.10.2012 pitämässä täysistunnossa 16.10.2012 antamaan ilmoitukseen (ks. edellä 17 kohta), joka on otettu julkisesta virallisesta rekisteristä ja jonka tämä sama toimielin esitti 8.7.2014 pidetyssä istunnossa, minkä jälkeen se otettiin tilapäisesti asiakirja-aineistoon. Sillä näyttää olevan merkitystä nyt käsiteltävän asian kannalta, koska siinä viitataan Gonzin ja kantajan välisiin keskusteluihin, jotka liittyivät siihen, että hänen toimikautensa komission jäsenenä päättyi, ja jotka käytiin puhelimessa iltapäivällä 16.10.2012 hieman 16.10.2012 pidetyn kokouksen jälkeen.

55

Kantajan asianajajat vastustivat kuitenkin 7.7.2014 pidetyssä istunnossa sitä, että komissio vetosi tähän asiakirjaan, sillä perusteella, että se ei kuulunut asiakirja-aineistoon ja että tämä olisi ristiriidassa kontradiktorisuuden periaatteen kanssa.

56

Tässä yhteydessä on muistutettava siitä, että puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaate on unionin oikeuden perustavanlaatuinen periaate. Tämän periaatteen vastaista olisi se, että tuomioistuimen päätöstä perusteltaisiin tosiseikoilla ja asiakirjoilla, joihin asianosaiset tai edes yksi niistä ei ole voinut tutustua ja joihin ne eivät näin ollen voineet ottaa kantaa (tuomio SNUPAT v. korkea viranomainen, 42/59 ja 29/59, Kok., EU:C:1961:5).

57

Asianosaisten prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaate, joka on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin käsitteen välitön seuraus ja jonka tarkoituksena on turvata oikeudenkäynnin asianosaisten välinen tasapaino takaamalla, että kukin asianosainen voi arvioida ja riitauttaa kunkin tuomioistuimelle toimitetun asiakirjan, merkitsee velvollisuutta tarjota kullekin asianosaiselle kohtuullinen mahdollisuus esittää asiansa, myös todisteensa, sellaisten edellytysten vallitessa, jotka eivät saata tätä vastapuoltaan selvästi epäedullisempaan asemaan (tuomio Otis ym., C-199/11, Kok., EU:C:2012:684, 71 ja 72 kohta).

58

Tässä tapauksessa se, että riidanalainen asiakirja on esitetty liian myöhään, on perusteltavissa erityisillä olosuhteilla, joiden vallitessa komissio on vedonnut siihen. Vaikka näet yksikään osapuolista ei ole viitannut oikeudenkäyntikirjelmissään kantajan ja Maltan pääministerin väliseen puhelinkeskusteluun iltapäivällä 16.10.2012, kantaja mainitsi siitä ensi kertaa saavuttuaan henkilökohtaisesti 7.7.2014 pidettyyn istuntoon ja esittäessään tässä yhteydessä, että hän oli ilmoittanut Gonzille, että puheenjohtaja Barroso aikoi ”päättää” (lopettaa) hänen toimikautensa komissiossa. Komission virkamiehet siis viittasivat riidanalaiseen asiakirjaan, jossa Gonzi toteaa pikemminkin, että kantaja ilmoitti hänelle omasta eroamispäätöksestään, kumotakseen kantajan väitteet, jotka liittyivät kyseisen keskustelun aikana esitettyjen lausumien täsmälliseen sisältöön. Näin ollen kyseisen asiakirjan huomioon ottaminen ei ole missään tapauksessa kontradiktorisen periaatteen vastaista, vaan sen perusteella voidaan päinvastoin varmistua sen noudattamisesta antamalla komissiolle mahdollisuus vastata kantajan uuteen väitteeseen, joka on esitetty ensi kertaa kyseisessä istunnossa.

59

Kantaja ja hänen asianajajansa ovat lisäksi kyenneet ottamaan kantaa kyseisen asiakirjan tutkimisedellytysten täyttymiseen, merkitykseen ja todistusarvoon 8.7.2014 pidetyssä istunnossa määräajassa, jota ei voida pitää liioitellun lyhyenä, kun otetaan huomioon kaikki asiaan liittyvät olosuhteet ja erityisesti se, että tämä julkisesta rekisteristä otettu asiakirja on virallinen. Kantaja ei ole myöskään toistanut tässä yhteydessä vastaväitettään siihen, että kyseinen asiakirja on otettu asiakirja-aineistoon. Hän ei ole myöskään vaatinut unionin yleiseltä tuomioistuimelta mahdollisuutta ottaa kantaa tähän asiakirjaan kirjallisesti eikä pyytänyt istunnosta laadittua kertomusta.

60

Näiden arviointia koskevien osatekijöiden perusteella on katsottava, että kyseinen asiakirja on tutkittava tässä oikeudenkäynnissä (ks. vastaavasti tuomio Guardian Industries ja Guardian Europe v. komissio, C‑580/12 P, Kok., EU:C:2014:2363, 33–35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

61

Unionin yleinen tuomioistuin on todennut, että kantajan vaatimusten ensimmäisen osan sanamuoto, sellaisena kuin ne on otettu kokonaisuudessaan edellä 44 kohtaan, luettuna hänen oikeudenkäyntikirjelmissään esitettyjen perustelujen valossa, ei yksilöi selvästi ja yksiselitteisesti toimea, jonka kumoamista vaaditaan tässä tapauksessa. Näiden kirjelmien tietyistä kohdista (erityisesti kannekirjelmän 58–67 ja 129 kohdasta sekä kantajan vastauskirjelmän 3, 17 ja 48 kohdasta) näet ilmenee, että kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan väitetyn 16.10.2012 tehdyn päätöksen, jolla puheenjohtaja Barroso oli erottanut hänet välittömästi virastaan omasta aloitteestaan ja ottamalla itselleen SEUT 245 ja SEUT 247 artiklassa unionin tuomioistuimelle annetut valtuudet. Näiden samojen kirjelmien muista kohdista (erityisesti kannekirjelmän 53, 70, 85, 88, 118 ja 119 kohdasta ja kantajan vastauksen 54 kohdasta) sitä vastoin ilmenee, että kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan väitetyn puheenjohtaja Barroson 16.10.2012 tekemän suullisen päätöksen käyttää etuoikeuttaan pyytää häntä esittämään eronpyyntönsä SEU 17 artiklan 6 kohdan nojalla.

62

Tässä yhteydessä on muistettava, että SEUT 245 ja SEUT 247 artikla koskevat tapausta, jossa unionin tuomioistuin erottaa komission jäsenen virasta, kun neuvosto tai komissio on saattanut asian sen käsiteltäväksi, kun taas SEU 17 artiklan 6 kohdan nojalla ”komission jäsen eroaa, jos komission puheenjohtaja sitä häneltä pyytää”.

63

Unionin yleinen tuomioistuin kehotti näin ollen 22.5.2014 prosessinjohtotoimena (ks. edellä 33 kohta) kantajaa ilmoittamaan ”selvästi ja yksiselitteisesti”, kumpaako edellä 61 kohdassa mahdollisesti tarkoitetuista toimista hänen vaatimustensa ensimmäinen kohta koskee.

64

Kantaja ilmoitti 18.6.2014 päivätyssä kirjallisessa vastauksessaan (ks. edellä 39 kohta), että hän vaati unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan ”puheenjohtaja [Barroson] 16.10.2012 tekemän suullisen päätöksen [kantajan] komission jäsenen toimikautensa päättämisestä”. Hän lisäsi, että hänen mielestään tällä päätöksellä saattoi olla kaksi oikeudellista perustaa eli joko SEUT 245 ja SEUT 247 artikla tai SEU 17 artiklan 6 kohta.

65

On todettava, että unionin yleisen tuomioistuimen kehotuksesta huolimatta kantajan vastaus ei selvennä hänen kumoamisvaatimustensa ulottuvuutta, sellaisina kuin ne on mainittu edellä 44 kohdassa.

66

On kuitenkin myös korostettava, että vaikka todistustaakka kuuluu kantajalle, väite, jonka mukaan puheenjohtaja Barroso olisi erottanut hänet tehtävästään ja ottanut lainvastaisesti itselleen unionin tuomioistuimelle SEUT 245 ja SEUT 247 artiklan nojalla kuuluvia valtuuksia, ei saa mitään tukea asiakirja-aineistosta sen enempää kuin vastaanotetuista todistajankertomuksistakaan, ei edes lausunnosta, jonka kantaja antoi itse saavuttuaan henkilökohtaisesti asian käsittelyyn, joten se voidaan hylätä saman tien tosiseikkojen vastaisena, koska kantaja ei ole esittänyt mitään näyttöä siitä, että väitetty erottamispäätös olisi olemassa.

67

Koska kantaja vaati siten vaatimustensa ensimmäisessä kohdassa unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan väitetyn 16.10.2012 tehdyn päätöksen, jolla puheenjohtaja Barroso olisi omasta aloitteestaan ja ottamalla itselleen unionin tuomioistuimelle SEUT 245 ja SEUT 247 artiklalla annettuja valtuuksia erottanut hänet välittömästi tehtävistään, hänen kumoamisvaatimuksensa on jätettävä tutkimatta SEUT 263 artiklassa tarkoitetun kannekelpoisen toimen puuttumisen perusteella, koska kantaja ei ole osoittanut tällaisen päätöksen olevan konkreettisesti olemassa (ks. vastaavasti määräys ISAE/VP ja Interdata v. komissio, C-130/91, Kok., EU:C:1992:7, 11 kohta ja tuomio Automec v. komissio, T-64/89, Kok., EU:T:1990:42, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

68

Lisäksi on katsottava, että nyt käsiteltävän kanteen kohteena on kumoamisvaatimus, joka koskee väitettyä suullista päätöstä, jonka puheenjohtaja Barroso olisi tehnyt 16.10.2012 siitä, että hän käyttäisi etuoikeuttaan pyytää kantajaa eroamaan komission jäsenen tehtävästä SEU 17 artiklan 6 kohdan nojalla (jäljempänä riidanalainen toimi).

69

Jos riidan osapuolet ovat eri mieltä tosiseikoista, on ennen kaikkea unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä selvittää merkitykselliset tosiseikat ja tutkia käytettävissä olevat todisteet tässä tarkoituksessa.

70

Vaikka kumoamisvaatimusta on tässä tapauksessa edellä selvennettykin, kantajan näkemys on edelleenkin moniselitteinen ja epämääräinen siltä osin kuin kyseessä on hänen reaktionsa väitettyyn suulliseen erottamiseen, jonka puheenjohtaja Barroso olisi tehnyt hänen osaltaan SEU 17 artiklan 6 kohdan nojalla. Kantaja on esimerkiksi antanut sekä ennen tämän kanteen nostamista että oikeudenkäyntikirjelmissään ymmärtää yhtäällä, että hän oli tosiasiallisesti esittänyt eronpyyntönsä 16.10.2012 puheenjohtaja Barroson vaatimuksesta (ks. erityisesti kannekirjelmän 54, 56, 85, 88, 89, 118 ja 136 kohta sekä kantajan vastauskirjelmän 3, 4, 11, 12, 14, 15, 17, 51, 63, 69, 80, 85, 91 ja 121 kohta), ja toisaalla, että hän ei ollut koskaan virallisesti esittänyt eronpyyntöään tämän vaatimuksen esittämisestä huolimatta ja että tämä eronpyyntö ei missään tapauksessa ollut koskaan tullut pätevästi voimaan, joten hän piti itseään edelleen virallisena tai virassa olevana komission jäsenenä (ks. esim. kannekirjelmän 28, 30, 31, 33, 40, 63, 70–80, 86, 87, 93 ja 129 kohta ja kantajan vastauskirjelmän 10 ja 86 kohta, edellä 21 kohdassa tarkoitettu hänen 21.10.2012 päivätty kirjeensä puheenjohtaja Barrosolle, edellä 20 kohdassa tarkoitettu hänen 28.12.2012 päivätty kirjeensä komissiolle, hänen 8.5.2013 antama kirjallinen valaehtoinen todistuksensa, joka on kantajan vastauksen liitteenä 7, ja edellä 27 kohdassa tarkoitettu hänen maltalaiselle radiolle 30.6.2013 antamansa lausuma).

71

Komissio puolestaan väittää, että kantaja on päättänyt esittää vapaaehtoisesti eronpyyntönsä 16.10.2012 pidetyssä kokouksessa ilman että puheenjohtaja Barroso olisi pyytänyt häntä eroamaan SEU 17 artiklan 6 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

72

Unionin yleinen tuomioistuin ei kyennyt pelkästään asiakirja-aineistoon alun perin otettujen todisteiden perusteella valitsemaan yhtäältä jompaakumpaa kantajan esittämästä kahdesta versiosta (ks. edellä 70 kohta) ja toisaalta komission tukemaa näkemystä (ks. edellä 71 kohta).

73

Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin päätti toteuttaa edellä 37 ja 38 kohdassa mainitut asian selvitystoimet.

74

Unionin yleinen tuomioistuin nojautuu seuraavaksi tässä tuomiossa erityisesti yhtäältä kantajan lausumaan ja vastauksiin, joita kantaja antoi unionin yleiselle tuomioistuimelle saavuttuaan henkilökohtaisesti 7.7.2014 pidettyyn istuntoon, sellaisina kuin ne sisältyvät kyseisestä istunnosta laadittuun pöytäkirjaan, ja toisaalta allekirjoitettuihin pöytäkirjoihin, joissa toistetaan todistajien eli Barroson, Laitenbergerin, Romero Requenan, Darmaninin ja Vincentin todistajankertomukset ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen ja asianosaisten kysymyksiin.

75

Arvioitaessa näiden eri todistajankertomusten todistusarvoa otettiin huomioon, että yhtäältä puheenjohtaja Barroson väitetään olevan riidanalaisen toimen laatija ja että toisaalta kaikki muut todistajat ovat komission virkamiehiä tai toimihenkilöitä ja työskentelevät siis enemmän tai vähemmän suoraan puheenjohtajansa alaisuudessa, minkä lisäksi kaksi heistä eli Laitenberger ja Romero Requena osallistuivat henkilökohtaisesti 16.10.2012 pidetyn kokouksen valmisteluun ja seurantaan.

76

Todistajat ovat kuitenkin vannoneet työjärjestyksen 68 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun valan ja vakuutuksen lausumistaan työjärjestyksen 71 artiklassa täsmennettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti, ja heitä muistutettiin tässä yhteydessä niistä rikosoikeudellisista seuraamuksista, joita heidän kansallisessa lainsäädännössään säädetään väärän todistajankertomuksen varalta.

77

Sekään, että neljä todistajaa ovat hierarkkisesti puheenjohtaja Barroson alaisuudessa, ei ole sellaisenaan riittävä syy kyseenalaistaa heidän todistajankertomustensa todenperäisyyttä, kun otetaan huomioon sekä oikeudet ja velvoitteet, joita heille kuuluu Euroopan unionin virkamiehiä koskevien henkilöstösääntöjen (ks. esim. sen 11, 12, 19, 21 a ja 22 artikla) ja muuhun henkilöstöön sovellettavien sääntöjen perusteella, että se, että heillä ei ole henkilökohtaista intressiä asiassa.

78

Todistajankertomusten luotettavuuden ja uskottavuuden osoittaa joka tapauksessa niiden kokonaisvaltainen johdonmukaisuus. Niitä tukevat suureksi osaksi keskeisten kohtien osalta erityisesti asiakirja-aineiston muut objektiiviset seikat, joihin viitataan jäljempänä tässä tuomiossa.

79

Kantajan eri tilanteissa ja erityisesti hänen saavuttuaan henkilökohtaisesti 7.7.2014 pidettyyn istuntoon antamien lausumien todistusarvoa heikentää sitä vastoin se, että hänen peräkkäiset versionsa tapahtumien kulusta ovat moniselitteisiä ja jopa ristiriitaisia ja pikemminkin lisäävät sekaannusta kuin antavat selvennystä. Lisäksi tietyt kantajan lausumat voidaan tietyiltä keskeisiltä osin kumota tai niiden kanssa ovat ristiriidassa paitsi unionin yleisen tuomioistuimen kuulemien todistajien yhtäpitävät lausumat myös asiakirja-aineiston muut objektiiviset seikat, joihin viitataan myös jäljempänä tässä tuomiossa.

80

Unionin yleinen tuomioistuin vahvistaa siis aluksi nyt käsiteltävään asiaan liittyvät seikat ja nojautuu käytettävissään oleviin viiteen todistajankertomukseen sekä, siltä osin kuin asianosaiset ovat yksimielisiä tosiseikoista, kantajan saavuttuaan henkilökohtaisesti asian käsittelyyn antamiin lausumiin. Unionin yleinen tuomioistuin arvioi samaan aikaan kantajan tiettyjen vastakkaisten väitteiden uskottavuutta. Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin päättää, missä määrin muut asiankirja-aineistoon otetut todisteet vahvistavat tällä tavoin todetut tosiseikat oikeiksi.

81

Tässä yhteydessä voidaan todeta 16.10.2012 pidetyn kokouksen olosuhteista, kulusta ja lopputuloksesta sekä sen välittömistä seurauksista seuraavaa.

82

Todettakoon aivan aluksi tätä kokousta edeltäneistä valmisteluista, että puheenjohtaja Barroso oli keskustellut OLAF:n tutkimuksen aloittamisen jälkeen useita kertoja läheisten työtovereidensa kanssa käytettävissään olevista erilaisista poliittisista vaihtoehdoista siltä varalta, että kantaja ”ei selviäisi tilanteesta täysin puhtain paperein”. Asianomaiset olivat määritelleet, pitäen ennakkotapauksena sitä, kun Jacques Santerin johtama komissio oli kokonaisuudessaan eronnut vuonna 1999 poliittisesti vastaavanlaisena tapauksena pidetyn ”Cressonin tapauksen” jälkeen, tätä tilannetta varten kolme mahdollista vaihtoehtoa paremmuusjärjestyksessä: a) kantaja kykenee antamaan välittömästi täydelliset ja tyydyttävät selitykset vastauksena OLAF:n päätelmiin, jolloin puheenjohtaja Barroso voi julkisesti esittää, että tämä nauttii edelleen hänen luottamustaan; b) mikäli hän ei kykene, kantaja esittää itse eronpyyntönsä puolustaakseen nimeään ja suojellakseen komissiota; c) mikäli hän kieltäytyy, kantaja eroaa puheenjohtaja Barroson SEU 17 artiklan 6 kohdan nojalla esittämän pyynnön perusteella. Tämä viimeinen vaihtoehto oli asianomaisten mielestä kantajan kannalta vahingollisin, koska siitä ilmenisi julkisesti se, että puheenjohtaja Barroso oli menettänyt luottamuksensa häneen; tätä menettelytapaa piti siis käyttää vasta viimeisenä vaihtoehtona.

83

Asianomaiset hyväksyivät myös sen, että kysymys pitäisi käsitellä nopeasti ja lopullisesti heti kun OLAF:n kertomuksen sisältö olisi tiedossa, jotta komissiolle ei aiheutettaisi huomauttavia poliittisia vahinkoja. Todistaja Laitenberger esitti siis kahden viime vuosikymmenen aikana sattuneiden erilaisten epäonnisten ennakkotapausten perusteella, että ”heti kun tällaista tilannetta koskevat uutiset ovat tiedossa, edellytetään välittömiä toimia; menetettyä aikaa ei voida saada takaisin, sillä tällaisissa tilanteissa ei tunneta armonaikaa”. Samoin todistaja Romero Requena esitti, että komissiolla oli ollut joitain ikäviä ja hankalia kokemuksia, jotka liittyivät OLAF:n tutkimuksiin, kun se oli ollut liian hidas reagoimaan ja lehdistölle oli vuodettu sitä koskeneita tietoja.

84

Joitakin päiviä ennen OLAF:n kertomuksen lähettämistä puheenjohtaja Barrosoa ja hänen läheisiä työtovereitaan varoitettiin epävirallisesti siitä, että tilanne ”ei ollut kehittänyt hyvin” kantajan kannalta, ilman että tästä olisi annettu yksityiskohtaisempia tietoja.

85

Puheenjohtaja Barroson kabinetti sai 11.10.2012 tiedon siitä, että OLAF:n kertomus lähetettäisiin hyvin pian, ja otti yhteyttä kantajan kabinettiin sopiakseen kokouspäivästä, joksi vahvistettiin 16.10.2012 klo 13.30. Darmanin ilmoitti tästä kantajalle, ja tämä kysyi häneltä, tiesikö hän kokouksen aiheen. Hän vastasi kieltävästi ja tiedusteli, pitäisikö hänen tarkistaa asia. Kantaja vastasi, että tämä ei ollut tarpeen. Darmanin valmisteli tämän jälkeen kantajalle asiakirja-aineiston, joka koski eri vireillä olevia hankkeita, joita saatettaisiin tarkastella tämän kokouksen aikana.

86

Kantaja toteaa ”yllättyneensä täydellisesti”16.10.2012 pidetyn kokouksen esityslistasta. Unionin yleinen tuomioistuin katsoo kuitenkin, että hänen oli täytynyt vähinkään epäillä, että asia koskisi OLAF:n häneen liittyvää tutkimusta, vaikka hänelle ei ollut ilmoitettu asian käsittelyn päättymisestä eikä OLAF:n kertomuksen toimittamisesta Barrosolle.

87

Ensinnäkin OLAF oli nimittäin kuullut kantajaa kahdesti eli 16.7. ja 17.9.2012 (ks. edellä 5 ja 8 kohta), ja OLAF:n kertomuksesta ilmenee, että hänelle oli esitetty näissä tilanteissa hyvin yksityiskohtaisia kysymyksiä tosiseikoista, jotka liittyivät saatekirjeessä mainittuihin tekoihin, erityisesti yhtäältä hänen Maltalla tupakkateollisuuden edustajien kanssa käymiinsä epävirallisiin keskusteluihin, joista ei ollut ilmoitettu komissiolle ja joista tietyt hän oli itsekin myöntänyt, ja toisaalta hänen suhteisiinsa Zammitiin, joka oli toiminut välittäjänä näissä keskusteluissa sekä tutkimuksessa tarkoitetun ajanjakson aikana ja sen kohteen osalta että kokouksen kuluessa.

88

Toiseksi kantaja oli tavannut puheenjohtaja Barroson OLAF:n tutkimuksen osalta ensi kertaa jo 25.7.2012, ja nämä kaksi olivat keskustelleet yleisesti kantelun aiheuttamasta ongelmasta. Puheenjohtaja Barroso oli ilmoittanut hänelle tässä yhteydessä asian merkityksestä, ja kantaja oli omasta puolestaan kiistänyt järjestelmällisesti kaikilta osin sotkeutumisensa asiaan ja ilmoittanut aikomuksestaan nostaa kanne asianomaisia henkilöitä vastaan, mikä aikomus ei ole kuitenkaan konkretisoitunut tai sen konkretisoitumisesta ei ole ainakaan annettu tietoa komissiolle.

89

Kolmanneksi puheenjohtaja Barroso, jota kuultiin todistajana, esitti, että hän oli yleensä ilmoittanut kahdenvälisissä tapaamisissaan komission jäsenten kanssa heille kokouksen esityslistan, jos kokous kuului komission tavanomaiseen toimintaan, mutta että tässä tapauksessa hän halusi keskustella henkilökohtaisesti poliittisista kysymyksistä kantajan kanssa, joten esityslistaa ei mainittu. Hänen mielestään kantajan oli täytynyt väistämättä päätellä esityslistan puuttumisestakin, että kokous koski erittäin luottamuksellista ja tärkeää aihetta, joka saattoi olla vain häntä koskeva OLAF:n tutkimus. Tämä olettamus voi myös selittää sen, miksi kantaja ei selvittänyt kyseisen kokouksen esityslistaa, vaikka hänen kabinettipäällikkönsä ehdotti sitä hänelle (ks. edellä 85 kohta).

90

Neljänneksi se, että kantajan kabinetille ei lähetetty nimenomaisesti esityslistaa, voidaan järkevästi perustella sillä, että puheenjohtaja Barroso halusi perustellusti pitää OLAF:n tutkimuksen ja kertomuksen mahdollisimman pitkään salaisena. Tässä yhteydessä on korostettava, että todistajat Darmanin ja Vincent vahvistivat unionin yleisen tuomioistuimen kysymykseen antamassaan vastauksessa, että he eivät olleet tienneet kyseisestä tutkimuksesta eivätkä häntä koskevista teoista ennen kuin kantaja oli itse ilmoittanut niistä hänelle 16.10.2012 pidetyn kokouksen jälkeen.

91

OLAF:n kertomus saapui 15.10.2012 puheenjohtaja Barroson kabinettiin, ja sen luki neljä henkilöä eli hänen lisäkseen Laitenberger, Day ja Romero Requena.

92

Day laati tämän jälkeen kaksi luottamuksellista lehdistötiedotteen luonnosta, jotka Laitenberger ja Romero Requena tarkastivat. Ensimmäinen laadittiin siltä varalta, että kantaja eroaisi omasta aloitteestaan, toinen siltä varalta, että kantaja eroaisi puheenjohtaja Barroson pyynnöstä SEU 17 artiklan 6 kohdan perusteella. Molemmat luonnokset toimitettiin komission tiedotusosastolle hieman ennen 16.10.2012 pidetyn kokouksen alkamista.

93

Minkäänlaista lehdistötiedotteen luonnosta ei sitä vastoin laadittu siltä varalta, että kantaja kykenisi antamaan täydelliset ja tyydyttävät selitykset vastauksena OLAF:n kertomukseen. Puheenjohtaja Barroso sekä Laitenberger ja Romero Requena, joita kuultiin todistajina, selittivät, että tämä ei olisi ollut mahdollista ennen kuin olisi tiedetty näiden mahdollisten selitysten sisältö. Siinä tapauksessa ei myöskään olisi todennäköisesti ollut tarpeen julkaista lehdistötiedotetta ainakaan välittömästi.

94

Ei ollut laadittu myöskään SEU 17 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun päätöksen luonnosta eikä kantajan eronpyyntökirjettä. Sitä vastoin oli sovittu, että puheenjohtaja Barroso keskustelisi puhelimitse Maltan pääministerin kanssa kantajan tavattuaan.

95

Puheenjohtaja Barroso pyysi ennen 16.10.2012 pidetyn kokouksen alkua Laitenbergeriä ja Romero Requenaa olemaan käytettävissä tämän kokouksen päätelmien täytäntöönpanemiseksi ja jatkotoimien varmistamiseksi.

96

Kokous alkoi noin klo 13.45 ja kesti kaiken kaikkiaan noin puolitoista tuntia.

97

Puheenjohtaja Barroso näytti aluksi kantajalle OLAF:n kertomuksen. Kantaja pyysi mahdollisuutta tutustua siihen, mutta puheenjohtaja Barroso kieltäytyi sillä perusteella, että kertomus oli luottamuksellinen. Hän luki kuitenkin kantajalle saatekirjeen useaan kertaan ja kysyi, mitä tämä ajatteli siitä.

98

Vaikka kantaja vakuutti kiivaasti syyttömyyttään siltä osin kuin kyseessä olivat lahjusten vaatimista koskevat väitteet ja väitteet, joiden mukaan hän oli antanut ohjeita Zammitille, hän ei kiistänyt tavanneensa tupakkateollisuuden edustajia epävirallisesti Maltalla Zammitin välityksellä komission tai edes hänen kabinettinsa tietämättä eikä kiistänyt myöskään henkilökohtaista ystävyyssuhdettaan Zammitin kanssa. Hän myönsi olleensa tältä osin ajattelematon ja totesi, että hänen ei olisi pitänyt ryhtyä tällaiseen.

99

Puheenjohtaja Barroso katsoi, että nämä selitykset ”eivät olleet kovin vakuuttavia” ja olivat jopa ”omituisia”, ja arvioi niiden perusteella, että poliittinen tilanne oli sellainen, että ”ei voitu ajatella”, että kantaja jatkaisi tehtävässään. Tässä yhteydessä puheenjohtaja Barroso, jota kuultiin todistajana, täsmensi, että hän oli menettänyt poliittisen ja henkilökohtaisen luottamuksensa kantajaan täydellisesti. Puheenjohtaja Barroso vetosi myös siihen, että hänen täytyi suojella komission mainetta toimielimenä. Hän totesi kantajalle, että olisi tässä tilanteessa suositeltavampaa ja kunniallisempaa, että hän esittäisi eronpyyntönsä omasta aloitteestaan, jotta hän kykenisi puolustamaan mainettaan. Hän lisäsi kuitenkin, että jos kantaja ei tekisi näin, Lissabonin sopimus antoi hänelle valtuudet pakottaa hänet siihen pyytämällä häntä virallisesti eroamaan.

100

Nämä kaksi jatkoivat keskusteluaan lähes tunnin ajan, sillä kantaja väitti edelleen olevansa syytön ja vaati mahdollisuutta tutustua OLAF:n kertomukseen, mihin puheenjohtaja Barroso vastasi, että hänellä ei ollut oikeutta antaa sitä hänelle. Kantaja selitti puheenjohtaja Barrosolle monisanaisesti myös sitä, miten hankala tämä tilanne oli hänen ja hänen perheensä kannalta ja että hän tarvitsi enemmän aikaa, vähintään 24 tuntia, jotta hän voisi kysyä asianajajalta neuvoa näistä seikoista, mutta puheenjohtaja Barroso epäsi häneltä tämän, sillä hän ei ollut valmis antamaan kantajalle enempää kuin puoli tuntia aikaa.

101

Kantaja ilmoitti tämän keskustelun päätteeksi puheenjohtaja Barrosolle valitsevansa eronpyynnön. Puheenjohtaja Barroso korosti antaessaan todistajankertomuksensa, että tämä toteamus oli esitetty preesensmuodossa (”eroan”) eikä futuurimuodossa (”aion erota”).

102

Unionin yleinen tuomioistuin ei tässä yhteydessä usko kantajan lausumaa, jonka mukaan hän oli jouduttuaan ”ahdistelun” kohteeksi sanonut puheenjohtaja Barrosolle vain näin: ”vaikuttaa siltä, että minun on lähdettävä” tai että hän oli ”sanonut, että hän lähtisi”, millä hän olisi antanut ymmärtää, että hän ei ollut tuossa vaiheessa vielä tosiasiallisesti esittänyt eronpyyntöään.

103

Tällaisten tilannetta pitkittävien lausumien vaikutus olisi näet ollut ristiriidassa niiden kolmen lopputuloksen kanssa, jotka olivat puheenjohtaja Barroson mielestä 16.10.2012 pidetyn kokouksen ainoita mahdollisia lopputuloksia (ks. edellä 82 kohta), jotka kaikki edellyttivät nopeaa ja lopullista käsittelyä (ks. edellä 83 kohta), joten voidaan kohtuudella sulkea pois se, että puheenjohtaja Barroso olisi tyytynyt tähän.

104

Ilman että olisi tarpeen pohtia syitä, joiden vuoksi kantaja on pitänyt asian saattamista unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi asianmukaisena, on ennen kaikkea korostettava, että asianomainen jatkoi lausumaansa seuraavasti:

”Tulen järjestelmästä, olen ollut ministerinä Maltan hallituksessa useiden vuosien ajan – yli 15 vuotta; tulen järjestelmästä, jossa – mikäli pääministeri käskee sinua lähtemään, vaikka vain tekstiviestillä, sinä lähdet. Korostan, että järjestelmä menee niin, että ei sanota, että ’ei, vien asian tuomioistuimiin’; tarkoitan, että tämä on järjestelmä, johon olen tottunut. Ja tämä oli siis tilanne, jossa olin sillä hetkellä.”

105

Kantaja huudahti samoin vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen kysymykseen seuraavaa: ”Miten poliitikko voisi jäädä paikkaan, johon häntä ei kaivata?”

106

Nämä spontaanit reaktiot eivät sovi kovin hyvin yhteen kantajan muutoin puoltaman version kanssa, jonka mukaan kyseessä oli pelkkä tulevaa eroa koskeva ilmoitus tai jopa vain eroa koskeva aikomus.

107

Puheenjohtaja Barroso kutsui noin klo 15.00 Laitenbergerin ja Romero Requenan toimistoonsa, jotta nämä panisivat kokouksen päätelmät täytäntöön ja varmistaisivat niiden seurannan muun muassa julkaisemalla lehdistötiedotteen, jossa todettaisiin kantajan eronneen, ja huolehtimalla hänen kabinettinsa henkilöstöstä.

108

Tätä tuomiota varten on otettava lähinnä huomioon 16.10.2012 pidetyn kokouksen tästä jälkimmäisestä osasta, sellaisena kuin todistajat ovat siitä kertoneet, että

109

Kantaja tiedusteli 16.10.2012 pidetyn kokouksen loppuosassa, pitäisikö hänen kirjoittaa eronpyyntökirje. Puheenjohtaja Barroso vastasi hänelle, että hänen ei tarvitse tehdä niin mutta että hän voisi halutessaan tehdä niin, ja nämä kaksi sopivat siitä, että Romero Requenaa pyydettäisiin laatimaan luonnos kirjeestä, jolla esitettäisiin hänen eronsa syyt. Puheenjohtaja Barroso täsmensi, että hän aikoi siten antaa kantajalle tilaisuuden esittää puolustuksekseen perusteluja, joita ei voitu ottaa komission lehdistötiedotteeseen.

110

Unionin yleinen tuomioistuin katsoo tässä yhteydessä samoista kuin edellä 103–106 kohdassa esitetyistä syistä vastauksena edellä 102 kohdassa esitettyyn näkemykseen, että kantaja ei toimi uskottavasti, kun hän väittää lausumassaan, että hän esitti Laitenbergerin ja Romero Requenan läsnä ollessa, että hän ”lähtisi” tai ”aikoisi lähteä”, mutta ainoastaan sillä edellytyksellä, että hänen eronpyyntönsä olisi kirjallisessa muodossa. Todistaja Romero Requena esitti lisäksi vastauksena kantajan asianajajien kysymykseen, että hän ei ollut missään vaiheessa pitänyt eronpyyntökirjettä kantajan eron kannalta välttämättömänä muodollisuutena. Eronpyyntökirjeen tarkoituksena oli yksinomaan se, että hän saisi mahdollisuuden esittää julkisesti kirjallisesti eronsa syyt. Todistaja Laitenberger päätti lisäksi kuulemisensa aikana tosiseikkoja koskevan esityksensä toteamalla, että hänen mielestään oli selvää Barroson ja kantajan hänen läsnä ollessaan käymän keskustelun valossa, että kantaja oli päättänyt mieluummin erota omasta aloitteestaan kuin olla pakotettu eroamaan ja että kantajan eronpyyntökirjeellä ainoastaan vahvistettaisiin jo tehty tehokas päätös.

111

Kokous päättyi ja kantaja poistui puheenjohtaja Barroson toimistosta noin klo 15.30.

112

Puheenjohtaja Barroso kävi heti puhelinkeskustelun Maltan pääministeri Gonzin kanssa, ja he sopivat siitä, että menettely kantajan korvaamiseksi pantaisiin vireille.

113

Kantaja palasi noin klo 15.45 toimistoonsa ja pyysi sihteeriään kutsumaan kabinetin henkilöstön neuvotteluun. Kun Darmanin kysyi häneltä syytä tähän, hän vastasi Darmaninin muistin mukaan seuraavaa:

”Meillä on ongelma, meillä on iso ongelma – minun on soitettava vaimolleni ja kerrottava hänelle. Minun on lähdettävä [maltan kielellä: irrid nitlaq], minun on tutkittava, minun on selvitettävä [maltan kielellä: irrid nara] korvauksiani koskevat asiat. Mitkä ovat minun oikeuteni? Onko minulla oikeus eläkkeeseen?”

114

Kantaja soitti tämän jälkeen puolisolleen, ja Darmanin poistui huoneesta.

115

Kantaja soitti myös Maltan pääministerille, joka oli jo soittanut hänelle hänen poissa ollessaan. Kantajan mukaan tämä puhelinkeskustelu kesti minuutin, jonka aikana Gonzi oli sanonut hänelle vain seuraavaa: ”Barroso soitti minulle ja kertoi, että et ole enää komissaari ja että meidän on löydettävä joku sinun tilallesi”. Kantaja korosti lisäksi vastatessaan kysymykseen saavuttuaan henkilökohtaisesti asian käsittelyyn, että hän oli selittänyt Gonzille, että Barroso ”oli päättänyt” hänen toimikautensa komission jäsenenä. Tämän näkemyksen, tällä tavoin ilmaistuna, osoittaa kuitenkin virheelliseksi Gonzin Maltan parlamentissa saman päivän iltana esittämä ilmoitus (ks. edellä 17 kohta).

116

Kantajan kabinetin henkilöstön jäsenet kutsuttiin kokoushuoneeseen klo 16.00 ja 16.15 välisenä aikana. Kantaja ilmoitti heille, että hän oli ollut kokouksessa puheenjohtaja Barroson kanssa ja tämä oli ilmoittanut hänelle OLAF:n kertomuksen päätelmistä, jotka koskivat tiettyjä yhteyksiä, joita hänellä oli ollut tupakkateollisuuden kanssa. Hän totesi muun muassa, että puheenjohtaja Barroso ilmoittaisi klo 17.00 hänen lähdöstään komissiosta ja että hän poistuisi tämän jälkeen komissiosta, palaisi Maltalle ja puolustautuisi asiassa.

117

Todistaja Darmanin vahvisti ja toisti kuulemisensa aikana, että vaikka hän ei muistanut enää tarkasti, mitä ilmaisua kantaja käytti kabinettinsa henkilöstön kokouksessa, hänelle oli selvää, että tämä ei olisi enää komission jäsen klo 17.00 lähtien. Hän lisäsi vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen kysymykseen, että hän ei voinut enää vahvistaa valaehtoisesti, että kantaja olisi sanonut ”olen eronnut”, mutta että hän ei muistanut myöskään asiaa niin, että hän olisi sanonut mitään päinvastaistakaan.

118

Romero Requena käväisi klo 16.20:n ja klo 16.45:n välisenä aikana kantajan kabinetissa tuomassa hänelle luonnoksen eronpyyntökirjeestä, jonka oli laatinut avustajansa kanssa. Hän löysi tämän toimistostaan toisen, hänelle tuntemattoman henkilön kanssa. Kantaja ei allekirjoittanut kyseistä kirjeluonnosta vaan vastasi ”hoitavansa asian”. Romero Requena poistui saman tien toimistosta.

119

Kyseinen kirjeluonnos (kannekirjelmän liite A.12) on laadittu seuraavin sanamuodoin ja siihen sisältyvät seuraavat yliviivaukset, joiden osalta on kiistatonta, että kantaja lisäsi ne käsin sen jälkeen kun kyseinen luonnos toimitettiin hänelle:

”Arvoisa puheenjohtaja,

Ilmoitan teille täten päätöksestäni erota Euroopan komission jäsenen tehtävästäni välittömästi.

Olen tehnyt tämän päätöksen sekä puolustaakseni omaa hyvää mainettani että välttääkseni sen, että Euroopan unionille ja komissiolle aiheutuisi vahinkoa tulevien viikkojen aikana.

Kiistän vakaasti kaikki väitteet. Olen vakuuttunut siitä, että ei ole mitään perusteita todeta, että olisin rikkonut lakia. Aion siis käyttää kaikki käytettävissäni olevat oikeudelliset keinot suojellakseni mainettani ja etujani näitä väitteitä vastaan. Tämä vie kuitenkin aikaa, minkä lisäksi se edellyttää, että vapaudun tämänhetkisistä poliittisista vastuista Euroopan komission jäsenenä. Jos jäisin tehtävääni, en kykenisi puolustautumaan yhtä hyvin kuin on mielestäni välttämätöntä. Katson toisaalta myös, että olisi väistämättä haitallista toimielimen imagolle, jos yksi sen virassa olevista jäsenistä olisi mukana oikeustaistelussa, joka koskee hänen henkilökohtaiseen toimintaansa liittyviä väitteitä. Mikä vielä tärkeämpää, en mielestäni kykenisi käyttämään kaikkia voimiani komission jäsenen tehtäviini – – kun joutuisin samaan aikaan puolustautumaan tällaisia väitteitä vastaan.

Vakuutan kuitenkin, että päätökseni puolustaa hyvää mainettani näitä väitteitä vastaan ei missään vaiheessa estä minua noudattamasta lakisääteisiä velvoitteitani käyttäytyä entisenä komission jäsenenä rehellisesti ja arvokkaasti.”

120

Day soitti Darmaninille klo 16.50 ehdottaakseen kantajan kabinetin henkilöstön kokousta, johon hän itse ja Laitenberger osallistuisivat. Tämä kokous pidettiin klo 17.30 ja klo 17.45 välillä Berlaymont-rakennuksen 13. kerroksessa. Kantajan kabinetin henkilöstölle ilmoitettiin muun muassa siitä, että komission varapuheenjohtaja Maroš Ševčovič olisi vastuussa pääosastosta ”Terveys ja kuluttajansuoja-asiat” siihen saakka, kunnes komissioon nimitettäisiin uusi jäsen kantajan tilalle.

121

Komission lehdistötiedote, jossa ilmoitettiin kantajan erosta, julkaistiin klo 17.11. Kantaja myöntää saaneensa siitä tiedon.

122

Kantaja pyysi edustajaansa Vincentiä tulemaan toimistoonsa noin klo 18.00. Kantaja kysyi häneltä, voitaisiinko lähettää lehdistötiedote, jossa hän esittäisi oman näkemyksensä vastauksena komission lehdistötiedotteeseen. Vincent vastasi hänelle, että se ei ollut enää mahdollista, koska hänen eronsa oli tullut nyt viralliseksi eikä hän siten voinut enää käyttää komission tiedotuspalveluja. Kantaja oli tästä täysin eri mieltä. Tässä vaiheessa Darmanin, joka oli kuullut työhuoneeseensa kiivaita ääniä, jotka olivat peräisin läheisestä huoneesta, löysi sieltä kantajan, joka oli keskittynyt keskustelemaan Vincentin kanssa. Darmanin vahvisti kantajalle, että lehdistötiedotteen julkaiseminen hänen nimissään ei ollut enää mahdollista, koska hän ei ollut klo 17.00 alkaen ollut enää komission jäsen ja koska toimielintä edustava henkilö oli sen puheenjohtaja, joka oli jo julkaissut oman lehdistötiedotteensa.

123

Kantaja julkaisi myöhemmin illalla oman lehdistötiedotteensa. Tässä lehdistötiedotteessa ei viitattu siihen, että hän olisi eronnut, mutta ei myöskään kumottu komission lehdistötiedotetta. Siinä tyydyttiin olennaisilta osin vain kumoamaan kaikki OLAF:n väitteet.

124

Kaikkien edellä esitettyjen toteamusten, arviointien ja näkökohtien perusteella unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että on osoitettu oikeudellisesti riittävällä tavalla, että kantaja esitti suullisesti pyyntönsä erota komission jäsenen tehtävistä puheenjohtaja Barroson kanssa iltapäivällä 16.10.2012 tämän työhuoneessa pitämässään kokouksessa ja että hän vahvisti suullisesti tämän eron Laitenbergerin ja Romero Requenan läsnä ollessa.

125

Tätä päätelmää, joka on tehty lähinnä todistajankertomusten, jotka kantajan saavuttuaan henkilökohtaisesti asian käsittelyyn antama lausunto tarvittaessa vahvistaa, perusteella, tukevat muun muassa seuraavat seikat:

126

Kaikista edellä olevista tosiseikkoja koskevista toteamuksista ilmenee, että kantaja on esittänyt suullisesti eronpyyntönsä komission jäsenen tehtävistä 16.10.2012 pidetyn kokouksen aikana ja että hän oli vahvistanut suullisesti tämän eronsa Laitenbergerin ja Romero Requenan läsnä ollessa tämän kokouksen päätteeksi.

127

Unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida kanneperusteiden perusteella oikeudellisesti, onko tätä eroa pidettävä vapaaehtoisena vai onko eronpyyntö esitetty sellaisen toimivallan perusteella, joka liittyy pyyntöön, jonka puheenjohtaja Barroso olisi esittänyt SEU 17 artiklan 6 kohdan perusteella ja joka olisi siis tässä tapauksessa kannekelpoinen toimi.

128

Aluksi on korostettava, että SEU 17 artiklan 6 kohdassa ei aseteta komission puheenjohtajan pyynnölle eikä eronpyynnön esittämiselle edellytystä, jonka mukaan tulisi noudattaa jotain erityistä muotovaatimusta, kuten kirjallista muotoa. Myöskään yleinen oikeusvarmuuden periaate ei näyttäisi edellyttävän tällaista muotoa, koska eroa koskeva todistustaakka kuuluu joka tapauksessa asianosaiselle, joka vetoaa siihen (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio De Nicola v. EIP, T-7/98, T-208/98 ja T-109/99, Kok. H., EU:T:2001:69, 287 ja 290 kohta). Sama pätee lisäksi siihen, jos komission jäsen eroaa vapaaehtoisesti.

129

On näin ollen heti aluksi hylättävä kumoamisperuste, jonka mukaan kyseistä määräystä olisi rikottu ja kyseistä yleistä oikeusperiaatetta loukattu, koska kantaja ei ole esittänyt eronpyyntöään kirjallisesti.

130

Kantaja vetoaa näin ollen lähinnä siihen, että kun puheenjohtaja Barroso ilmaisi hänelle nimenomaisesti aikomuksensa käyttää valtuuksia pyytää hänen eroaan SEU 17 artiklan 6 kohdan nojalla, hän teki suullisen päätöksen, joka on SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettu kannekelpoinen toimi, koska sillä on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttamalla hänen oikeusasemaansa selvästi.

131

Erityisesti se, että puheenjohtaja Barroso oli kehottanut kantajaa eroamaan huomauttamalla hänelle, että omasta aloitteesta eroaminen olisi hänen kannaltaan kunniallisempaa kuin se, että häntä kehotettaisiin tekemään niin, olisi tosiasiallisesti ja oikeudellisesti ilmaus komission puheenjohtajan vallasta vaatia komission jäsenen eroa SEU 17 artiklan 6 kohdan nojalla. Puheenjohtaja Barroson kantajalle esittämä ”kehotus erota vapaaehtoisesti” ja ”uhkaus”, jos kantaja kieltäytyisi menettelemästä näin, kun Barroso ”pyysi häntä tekemään sen”, olisivat tosiasiallisesti yksi ja sama toimi, joka on ilmaistu kahdella eri tavalla ja muotoiltu eri sanamuodoin.

132

Jotta kyettäisiin arvioimaan, merkitsevätkö puheenjohtaja Barroson 16.10.2012 pidetyssä kokouksessa esittämät huomautukset kantajan väittämällä tavalla SEU 17 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua suullista ”pyyntöä” siitä, että hän eroaisi tehtävistään, on otettava huomioon yhtäältä kyseisten tehtävien laatu ja sisältö ja toisaalta kyseisen säännöksen syntyhistoria ja tarkoitus.

133

Ensinnäkin kyseisten tehtävien laatu on sellainen, että ne kuuluvat olennaisilta osin poliittiseen mandaattiin (ks. erityisesti SEU 17 artiklan 1, 3 ja 8 kohta), jonka Eurooppa-neuvosto on antanut asianomaiselle yhteisymmärryksessä komission puheenjohtajan kanssa parlamentin hyväksymisen jälkeen (ks. SEU 17 artiklan 7 kohta). Sellaisena kuin näiden tehtävien sisältö on määritelty SEU 17 artiklan 1 kohdassa, ne kattavat olennaisilta osin unionin politiikkojen täytäntöönpanon yhteensovitus-, täytäntöönpano- ja hallinnointitehtävien sekä valvonnan toimivalta-alueilla, jotka komissiolle on annettu perussopimuksilla.

134

Koska komissiota voidaan pitää, kuten se itse itsensä määrittelee, unionin muodostaman uuden kansainvälisoikeudellisen oikeusjärjestyksen ensisijaisena ”täytäntöönpanoelimenä” (siten kuin 5.2.1963 annetussa tuomiossa van Gend & Loos, 26/62, Kok., EU:C:1963:1, todetaan), sen jäsenet hoitavat siten kollegiona tehtäviä, jotka kuuluvat toimivallanjaon klassisen teorian mukaan toimeenpanovaltaan.

135

Tässä yhteydessä on korostettava, että jäsenvaltioille yhteisten valtiosääntöperinteiden mukaan henkilöt, joilla on tällaisia tehtäviä kansallisissa täytäntöönpanoelimissä, voidaan yleensä erottaa heidät nimittäneen täytäntöönpanoelimen tai viranomaisen johtajan harkintavallan mukaan. Tässä yhteydessä on muistettava kantajan saavuttuaan henkilökohtaisesti asian käsittelyyn antamat omat lausunnot, sellaisina kuin niitä on siteerattu edellä 104 kohdassa, poliittisista käytännöistä Maltalla.

136

Toiseksi on muistutettava SEU 17 artiklan 6 kohdan syntyhistoriasta ja tarkoituksesta, että perussopimuksissa ei määrätty alun perin siitä, että komission jäsenen erolle olisi mitään muuta mahdollisuutta kuin vapaaehtoinen ero (EY 215 artikla) tai unionin tuomioistuimen suorittama erottaminen viran puolesta erityisesti vakavan rikkomuksen perusteella (EY 216 artikla).

137

Lukuun ottamatta näitä erityisiä olosuhteita, jotka voivat johtaa menettelyyn, jossa unionin tuomioistuin suorittaa erottamisen viran puolesta, ei siis ollut mitään muuta mahdollisuutta siihen, että komissio kollegiona tai sen puheenjohtaja sen johtajana voisi pakottaa yhden sen jäsenistä eroamaan, jos senhetkinen poliittinen tilanne tai poliittiset olosuhteet näyttäisivät vaativan sitä toimielimen etujen kannalta.

138

Kuten edellä 135 kohdassa on korostettu, tämä asiaintila ei ollut niiden poliittisten käytäntöjen mukaista, joihin kansallisissa täytäntöönpanoelimissä on perinteisesti turvauduttu.

139

Kuten komissio on korostanut tämän oikeudenkäynnin aikana, tämä tilanne oli johtanut myös siihen, että komissio, jonka puheenjohtajana Jacques Santer oli, erosi kokonaisuudessaan 15.3.1999, kun kaksi sen jäsenistä kieltäytyi esittämästä eronpyyntöään tilanteessa, jossa parlamentti uhkasi komission kollegiota epäluottamuslausetta koskevalla äänestyksellä.

140

Estääkseen tällaisten kollektiivisten erotapausten toistumisen, joka saattaisi heikentää yhteisön toimielinten asianmukaista toimintaa tai heikentää niiden poliittista luottamusta, 26.2.2001 allekirjoitetun Nizzan sopimuksen laatijat antoivat näin ollen komission puheenjohtajalle harkintavaltaa vaatia komission jäsenen eroa kollegion enemmistön tuella. EY 217 artiklan 4 kohdassa, siinä muodossa kuin se on Nizzan sopimuksella muutettuna, määrätään siten, että ”komission jäsen esittää eronpyyntönsä, jos puheenjohtaja kollegion hyväksynnän saatuaan sitä häneltä pyytää”.

141

Lissabonin sopimus allekirjoitettiin 13.12.2007, ja sen laatijat vahvistivat tätä komission puheenjohtajan etuoikeutta antamalla hänelle harkintavaltaa vaatia komission jäsenen eroa SEU 17 artiklan 6 kohdan mukaisesti, ilman että hän tarvitsi tähän tarkoitukseen enää kollegion enemmistön ennakkohyväksyntää.

142

Kuten tämän määräyksen syntyhistoria ja tarkoitus osoittavat, se koskee erityisesti sitä tapausta, että komission jäsen kieltäytyy eroamasta vapaaehtoisesti ja omasta aloitteestaan olosuhteissa, joissa komission puheenjohtaja on menettänyt luottamuksensa häneen tai katsoo, että hänen jatkamisensa tehtävissään saattaisi heikentää toimielimeen kohdistuvaa luottamusta tai jopa sen poliittista olemassaoloa.

143

Puheenjohtaja Barroson toimenpide eli se, että hän antoi jo ennen 16.10.2012 pidettyä kokousta kantajan valita vapaaehtoisen eron ja SEUT 17 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun pyynnön esittämisellä ”pakotetun” eron väliltä, on tämän syntyhistorian mukainen ja vastaa täysin sen tarkoitusta. Tämä toimenpide konkretisoitui muun muassa siten, että valmisteltiin kaksi lehdistötiedotteen luonnosta, jotka koskivat molempia vaihtoehtoja (ks. edellä 92 kohta).

144

Lisäksi unionin yleisen tuomioistuimen suorittamasta tosiseikkojen tutkinnasta ilmenee, että puheenjohtaja Barroso päätti 16.10.2012 pidetyn kokouksen varhaisessa vaiheessa, kun kantaja ei ollut antanut täydellisiä ja tyydyttäviä selityksiä vastaukseksi OLAF:n päätelmiin, että tämän pitäisi lähteä komissiosta, ja että hän oli päättänyt käyttää tarvittaessa tässä tarkoituksessa valtaa pyytää hänen eroaan SEU 17 artiklan 6 kohdan nojalla. Puheenjohtaja Barroso oli samaan aikaan valmis kantajan omankin intressin mukaisesti tekemään hänelle ”poliittisen palveluksen” siten, että tämä voisi esittää eronpyyntönsä vapaaehtoisesti ilman että hän pyytäisi sitä itse virallisesti SEU 17 artiklan 6 kohdan nojalla.

145

Puheenjohtaja Barroso ehdotti siis kantajalle, että tämä eroaisi vapaaehtoisesti, samalla kun hän antoi hyvin selvästi ymmärtää, että jos kantaja ei tekisi sitä, hän pyytäisi sitä tältä SEU 17 artiklan 6 kohdan nojalla. Puheenjohtaja Barroso, jota kuultiin todistajana, vahvisti, että jos kantaja ei olisi eronnut vapaaehtoisesti, hän olisi ”varmasti” pyytänyt tätä tekemään niin SEU 17 artiklan 6 kohdan nojalla. Asianomainen koki myös subjektiivisesti hänelle jätetyn valinnanmahdollisuuden merkitsevän seuraavaa: ”minulla on valta erottaa sinut, mutta sinä voit erota itse”.

146

Tässä yhteydessä se, että puheenjohtaja Barroso painosti kantajaa yhä tiukemmin, kun tämä vastusteli ja epäröi, ja vetosi siihen, että omasta aloitteesta eroaminen olisi hänen kannaltaan kunniallisempaa kuin se, että häntä kehotettaisiin eroamaan, ei riitä osoittamaan, että kyseessä olisi väitetty riidanalainen päätös. Niin kauan kuin SEU 17 artiklan 6 kohdan nojalla esitettyä pyyntöä erota ei ollut ilmaistu selvästi, puheenjohtaja Barroson lausumista, niin painokkaita kuin ne saattoivatkin olla, ei näet ilmennyt tätä koskevaa sellaista vaatimusta, joka olisi saattanut vaikuttaa kantajan etuihin muuttamalla hänen oikeusasemaansa selvästi.

147

Unionin yleinen tuomioistuin pitää perusteettomana kantajan väitettä, jonka mukaan puheenjohtaja Barroso olisi ”painostanut” häntä ja jonka mukaan tämä olisi harjoittaessaan tätä ”painostusta” käyttänyt SEU 17 artiklan 6 kohtaan perustuvia valtuuksiaan, koska pelkkää viittausta mahdollisuuteen käyttää valtuuksia ei voida rinnastaa näiden valtuuksien tosiasialliseen käyttämiseen. Tässä yhteydessä komissio huomauttaa perustellusti, että vaikka kantajalle esitettyjen kahden vaihtoehdon välillä ei ole lopputuloksen kannalta suurta eroa, poliittisella ja etenkin oikeudellisella tasolla oli olemassa mittaluokkaero yhtäältä harkittuun ja yksipuoliseen päätökseen perustuvan eron ja toisaalta SEU 17 artiklan 6 kohdan perusteella esitettyyn pyyntöön perustuvan eron välillä, sillä jälkimmäinen vaikuttaa enemmän erottamiselta. Tämän vaihtoehdon perusteella kantaja päätti tuolloin ainakin aluksi käyttää hänelle tarjottua mahdollisuutta erota vapaaehtoisesti, mistä koitui hänelle se etu, että tätä ei julkisesti koettaisi siten, että hän olisi joutunut tekemään niin puheenjohtaja Barroson pyynnöstä.

148

Unionin yleinen tuomioistuin ei pidä tässä yhteydessä uskottavana kantajan väitettä, jonka mukaan hän ei havainnut eroa hänelle ehdotetun vaihtoehdon kahden eri osan välillä. Kantajalle, joka oli kokenut poliitikko, piti sitä vastoin olla selvää, että vapaaehtoinen ero ja virallinen ja pakottavan menettelyn jälkeinen ero poikkeavat merkittävästi toisistaan.

149

Edellä esitettyjä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat arvioinnit vahvistavat oikeiksi käsin kirjoitetut muistiinpanot, joita kantaja oli tehnyt eronpyyntökirjeen luonnokseen, jonka hän oli saanut Romero Requenalta mutta jota hän ei ollut allekirjoittanut 16.10.2012 pidetyn kokouksen päätteeksi (ks. edellä 119 kohta). Unionin yleinen tuomioistuin katsoo tässä yhteydessä, että kantaja ei toimi uskottavasti, kun hän väittää lausumassaan, että hän ei allekirjoittanut kyseistä eronpyyntökirjeen luonnosta sen vuoksi, että tämän luonnoksen taka-ajatuksena oli hänen vapaaehtoinen eronsa. Käsin kirjoitetut yliviivaukset, joita kantaja oli tehnyt tähän luonnokseen, eivät näet koskeneet varsinaisesti hänen eroaan tai edes sen vapaaehtoisuuden korostamista vaan yksityiskohtia, joilla oli vähemmän merkitystä tässä yhteydessä. Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että on kohtuullista olettaa, että jos väärinymmärrys olisi ollut laajempi ja olisi koskenut itse eroa tai sen olennaisia edellytyksiä, kantaja ei olisi tyytynyt tekemään tähän luonnokseen pelkästään tällaisia vähäisiä muutoksia käsin, vaan hän olisi yksinkertaisesti vain hylännyt sen kieltäytymällä kirjoittamasta siihen muistiinpanoja tai olisi yliviivannut siitä keskeiset seikat.

150

Nämä arvioinnit vahvistaa lisäksi oikeiksi Maltan pääministeri Gonzin Maltan parlamentissa 16.10.2012 kantajan kanssa käymänsä puhelinkeskustelun jälkeen esittämä ilmoitus (ks. edellä 17 kohta).

151

Nämä arvioinnit vahvistavat oikeiksi myös kantajan illalla 16.10.2012 radiohaastattelussaan esittämät lausumat (ks. edellä 18 kohta). Unionin yleinen tuomioistuin korostaa erityisesti, että kantaja kieltäytyi vastaamasta selvästi toimittajalle, kun tämä esitti, että puheenjohtaja Barroso oli pakottanut hänet eroamaan.

152

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kantaja on esittänyt eronpyyntönsä vapaaehtoisesti ja ilman, että puheenjohtaja Barroso olisi esittänyt hänelle SEU 17 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun pyynnön.

153

Koska ei ole osoitettu, että tämä pyyntö, joka on tällä kumoamiskanteella riitautettu toimi, olisi olemassa, kanne on jätettävä tutkimatta edellä 67 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti.

154

Kantaja väittää kuitenkin vielä toissijaisesti, että jos hänen todettaisiin eronneen, pitäisi todeta myös, että eronpyyntö saatiin turvautumalla hänen erottamistaan koskevaan uhkailuun ja hän on siten ollut kestämättömän paineen alaisena, minkä perusteella voidaan päätellä, että hän suostumustaan rasitti virhe. Puheenjohtaja Barroso oli näet 16.10.2012 pidetyn kokouksen aikana lakkaamatta korostanut sitä, että hänellä oli oikeus erottaa kantaja, ja että hän oli käyttänyt useaan kertaan sanoja ”erottaminen” tai ”irtisanominen” (englanniksi ”dismissal”). Tosiasiallisesti kantajalla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin totella määräystä, jonka puheenjohtaja Barroso hänelle antoi. Tällainen suostumusta rasittava virhe tekee hänen erostaan mitättömän.

155

Tällaisiin perusteluihin ei voida lähtökohtaisesti vedota nyt käsiteltävän kumoamisvaatimuksen tueksi, sillä vaatimusta ei ole kohdistettu kantajan omaan eropäätökseen, jota ei voida lukea myöskään komission syyksi, eikä mihinkään muuhunkaan komission toimeen, joka olisi asianomaiselle vastainen toimi.

156

Vaikka oletettaisiin, että kantaja voisi kyseenalaistaa tämän kanteen yhteydessä eronsa laillisuuden sillä perusteella, että sitä rasittaa suostumuksessa oleva virhe, unionin yleinen tuomioistuin katsoo joka tapauksessa, että tällaisen virheen olemassaoloa ei ole näytetty toteen.

157

Tässä yhteydessä, kun kyseessä on olennaisilta osin poliittisen tehtävän päättyminen, kuten edellä 133 kohdassa on esitetty, komissio vetoaa perustellusti siihen, ettei sitä, että on ilmaistu vakaasti tahto käyttää tarvittaessa valtaa pyytää komission jäsenen eroa komission puheenjohtajalle EU-sopimuksessa annetun harkintavallan perusteella, voida pitää lainvastaisena painostuksena, joka rasittaisi asianomaisen eron voimassaoloa tai vapaaehtoisuutta.

158

Koska kantajalla oli pitkä poliittinen kokemus hallitustasolta, hän olisi voinut noin puolitoista tuntia kestäneen keskustelun aikana vapaasti vastustaa puheenjohtaja Barroson ehdotusta ja kehottaa häntä osoittamaan hänelle virallisesti SEU 17 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun pyynnön. Kantaja olisi esimerkiksi voinut milloin tahansa poistua vapaasti kokouksesta tai vaatia yhden tai useamman kabinettinsa jäsenen osallistumista siihen.

159

Edellä esitetystä seuraa, että tämä kumoamisvaatimus on jätettävä tutkimatta.

160

Kantaja vetoaa vahingonkorvausvaatimuksensa tueksi siihen, että lainvastaisuudet, joihin on vedottu kumoamisvaatimuksen yhteydessä, merkitsevät sellaisen oikeussäännön ilmeistä rikkomista, jonka tarkoituksena on antaa oikeuksia yksityisille.

161

Koska unionin yleinen tuomioistuin on jo todennut tässä tuomiossa, että kyseisellä kumoamisvaatimuksella riitautettujen komission toimien olemassaoloa ei ole näytetty toteen, tämän toimielimen osalta ei voida todeta mitään lainvastaisuutta eikä varsinkaan oikeussäännön ilmeistä rikkomista.

162

Unionin yleinen tuomioistuin on jo todennut suostumusta rasittavasta virheestä, johon on toissijaisesti vedottu kumoamisvaatimuksen yhteydessä (ks. edellä 154 kohta), että sen olemassaoloa ei ole näytetty toteen.

163

Edellä esitetystä seuraa, että komission tai sen puheenjohtajan virheellistä menettelyä koskevia väitteitä ei ole näytetty toteen oikeudellisesti riittävällä tavalla.

164

Vahingonkorvausvaatimus on näin ollen hylättävä perusteettomana ja kanne siten kokonaisuudessaan hylättävä.

165

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, hänet on velvoitettava korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut sen vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kolmas jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti: