This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62012CN0536
Case C-536/12 P: Appeal brought on 26 November 2012 by the French Republic against the judgment of the General Court (Fourth Chamber) delivered on 11 September 2012 in Case T-565/08 Corsica Ferries France SAS v European Commission
Asia C-536/12 P: Valitus, jonka Ranskan tasavalta on tehnyt 26.11.2012 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-565/08, Corsica Ferries France SAS v. Euroopan komissio, 11.9.2012 antamasta tuomiosta
Asia C-536/12 P: Valitus, jonka Ranskan tasavalta on tehnyt 26.11.2012 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-565/08, Corsica Ferries France SAS v. Euroopan komissio, 11.9.2012 antamasta tuomiosta
EUVL C 32, 2.2.2013, p. 7–8
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
2.2.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 32/7 |
Valitus, jonka Ranskan tasavalta on tehnyt 26.11.2012 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-565/08, Corsica Ferries France SAS v. Euroopan komissio, 11.9.2012 antamasta tuomiosta
(Asia C-536/12 P)
2013/C 32/10
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Valittaja: Ranskan tasavalta (asiamiehet: G. de Bergues, D. Colas, N. Rouam ja J. Rossi)
Muut osapuolet: Corsica Ferries France SAS, Euroopan komissio ja Société nationale maritime Corse-Méditerranée (SNCM) SA
Vaatimukset
— |
unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-565/08, Corsica Ferries France vastaan Euroopan komissio, 11.9.2012 antama tuomio on kumottava siltä osin kuin sillä kumotaan toimenpiteistä C 58/2002 (ex N 118/2002), jotka Ranska on toteuttanut Société Nationale Maritime Corse-Méditerranée (SNCM) -meriliikenneyhtiön hyödyksi, 8.7.2008 tehdyn komission päätöksen 2009/611/EY (1) 1 artiklan toinen ja kolmas kohta |
— |
asia on ratkaistava lopullisesti tai se on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen |
— |
vastapuoli on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittaja esittää neljä valitusperustetta, joilla pyritään unionin yleisen tuomioistuimen antaman tuomion kumoamiseen.
Valittaja katsoo ensinnäkin unionin yleisen tuomioistuimen soveltaneen virheellisesti SEUT 107 artiklan 1 kohtaa, kun se on todennut, että komissio teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että Société nationale maritime Corse-Méditerranéen luovuttaminen 158 miljoonan euron negatiiviseen hintaan ei merkinnyt valtiontukea. Valittaja moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on yhtäältä katsonut, että komissio ei asiantuntevaa yksityistä sijoittajaa koskevan testin yhteydessä voinut ottaa huomioon sen yrityskuvan huononemiseen liittyvää vaaraa, joka valtiolla on yksityissektorin maailmanlaajuisena taloudellisena toimijana, määritettäessä sitä, olisiko myös asiantunteva yksityinen sijoittaja maksanut täydentäviä irtisanomiskorvauksia SNCM:n työntekijöille, jos kyseinen yritys olisi asetettu selvitystilaan. Valittaja moittii toisaalta unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on vaatinut komissiolta todisteita siitä, että täydentävien irtisanomiskorvausten maksaminen oli riittävän vakiintunut tai jopa vakinainen käytäntö yksityisten elinkeinonharjoittajien keskuudessa.
Unionin yleinen tuomioistuin on toiseksi tehnyt valittajan mukaan oikeudellisen virheen, joka perustuu SEUT 107 artiklan 1 kohdan virheelliseen soveltamiseen, kun se on katsonut, ettei komissio ollut ottanut huomioon kaikki merkityksellisiä seikkoja arvioidessaan SNCM:n julkisen osakkeenomistajan toteuttaman 8,75 miljoonan euron suuruisen pääomasijoituksen ja yksityisten toiminnan jatkajien toteuttaman 26,25 miljoonan euron suuruisen pääomasijoituksen vertailukelpoisuutta, ja että komission olisi pitänyt ottaa huomioon luovutusta koskeva purkulauseke, joka oli vahvistettu yksityisten toiminnan jatkajien hyväksi SNCM:n yksityistämisen yhteydessä.
Unionin yleinen tuomioistuin on kolmanneksi soveltanut virheellisesti unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklaa, kun sitä tulkitaan yhdessä sen 53 artiklan ensimmäisen kohdan kanssa, ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 81 artiklaa, kun se on luonnehtinut 38,5 miljoonan euron suuruiset henkilötuet valtiontueksi tarkastamatta toissijaisesti, oliko kyseinen toimenpide asiantuntevaa yksityistä sijoittajaa koskevan testin mukainen, kuten komissio kuitenkin väitti riidanalaisessa päätöksessä ja Ranskan hallitus unionin yleisessä tuomioistuimessa järjestetyssä suullisessa käsittelyssä.
Unionin yleinen tuomioistuin on viimeiseksi tehnyt valittajan mukaan oikeudellisen virheen katsoessaan, että komissio oli tehnyt ilmeisen arviointivirheen hyväksyessään rakenneuudistuksen loppusumman SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan ja suuntaviivojen nojalla.
(1) (EUVL 2009, L 225, s. 180).