15.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 389/4

1)

Onko yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (1) 401 artiklaa (luettuna yhdessä 135 artiklan 1 kohdan i alakohdan kanssa) tulkittava siten, että uhka- tai rahapeleistä voidaan kantaa joko arvonlisäveroa tai erityistä kansallista veroa mutta ei kumpaakin?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, kysytään seuraavaa:

Jos uhka- tai rahapeleistä on kansallisten oikeussääntöjen mukaan kannettava sekä arvonlisäveroa että erityistä veroa, johtaako tämä arvonlisäveron kantamatta jättämiseen vai erityisen veron kantamatta jättämiseen vai onko päätös siitä, kumpi vero on jätettävä kantamatta, tehtävä kansallisen lainsäädännön perusteella?

3)

Onko direktiivin 2006/112 1 artiklan 2 kohdan ensimmäistä virkettä ja 73 artiklaa tulkittava siten, että niiden vastaisina on pidettävä kansallista oikeussääntöä tai käytäntöä, jonka mukaan pidettäessä peliautomaatteja pelattavana on veron perusteena käytettävä automaatin kassan sisältöä (sähköisesti laskettua kassaa) tietyn ajanjakson päätyttyä?

4)

Jos kolmanteen kysymykseen vastataan myöntävästi, kysytään seuraavaa:

Jos veron perustetta ei voida määrittää näin, miten se on määritettävä?

5)

Onko direktiivin 2006/112 1 artiklan 2 kohdan ensimmäistä virkettä ja 73 artiklaa tulkittava siten, että arvonlisäveron kantaminen edellyttää, että elinkeinonharjoittaja voi vyöryttää arvonlisäveron suorituksen vastaanottajan maksettavaksi? Tarvittaessa: Mitä vyöryttämismahdollisuudella tarkoitetaan? Kuuluuko vyöryttämismahdollisuuteen esimerkiksi se, että on oikeudellisesti hyväksyttävää periä tavarasta tai palvelusta vastaavasti kalliimpi hinta?

6)

Jos viidennessä kysymyksessä edellytyksenä on kalliimman hinnan oikeudellinen hyväksyttävyys, kysytään seuraavaa:

Onko direktiivin 2006/112 1 artiklan 2 kohdan ensimmäistä virkettä ja 73 artiklaa tulkittava siten, että oikeussääntöjä, joilla rajoitetaan arvonlisäverollisista tavaroista tai palveluista perittävää vastiketta, on tulkittava unionin oikeuden mukaisella tavalla siten, että arvonlisävero ei sisälly määrättyyn vastikkeeseen vaan arvonlisävero on lisättävä siihen, vaikka kyseessä olisivatkin kansalliset vastikkeita koskevat oikeussäännöt, joiden sanamuodossa ei nimenomaisesti säädetä tästä?

7)

Jos viidenteen kysymykseen vastataan myöntävästi, kuudenteen kysymykseen kieltävästi ja kolmanteen kysymykseen kieltävästi, kysytään seuraavaa:

Jätetäänkö tässä tapauksessa arvonlisävero kantamatta kokonaisliikevaihdosta vai vain liikevaihdon siitä osasta, jota vyöryttämismahdollisuus ei koske, ja miten tämä osa on tällöin määritettävä — sen perusteella, minkä liikevaihdon tapauksessa pelikohtaista panosta ei voitu korottaa, vai sen perusteella, minkä liikevaihdon tapauksessa tuntikohtaista kassan sisältöä ei voitu suurentaa?

8)

Onko direktiivin 2006/112 1 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että sen vastaisena on pidettävä yhdenmukaistamatonta veroa koskevaa kansallista säännöstä, jonka mukaan maksettu arvonlisäveron täsmällinen määrä vähennetään tästä verosta?

9)

Jos kahdeksanteen kysymykseen vastataan myöntävästi, kysytään seuraavaa:

Johtaako arvonlisäveron vähentäminen kansallisesta yhdenmukaistamattomasta verosta jälkimmäisen veron alaisten elinkeinonharjoittajien tapauksessa siihen, että arvonlisäveroa ei voida kantaa niiden sellaisilta kilpailijoilta, jotka eivät ole mainitun veron vaan jonkin toisen erityisen veron alaisia ja joiden osalta ei ole säädetty tällaisesta vähentämisestä?