Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62012CN0402

    Asia C-402/12 P: Valitus, jonka Euroopan parlamentti on tehnyt 24.8.2012 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-396/09, Vereniging Milieudefensie, Stichting Stop Luchtverontreiniging Utrecht v. komissio, 14.6.2012 antamasta tuomiosta

    EUVL C 9, 12.1.2013, p. 26–26 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    12.1.2013   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    C 9/26


    Valitus, jonka Euroopan parlamentti on tehnyt 24.8.2012 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-396/09, Vereniging Milieudefensie, Stichting Stop Luchtverontreiniging Utrecht v. komissio, 14.6.2012 antamasta tuomiosta

    (Asia C-402/12 P)

    2013/C 9/43

    Oikeudenkäyntikieli: hollanti

    Asianosaiset

    Valittaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: L. Visaggio ja G. Corstens)

    Muut osapuolet:

     

    Vereniging Milieudefensie,

     

    Stichting Stop Luchtverontreiniging Utrecht,

     

    Euroopan komissio,

     

    Alankomaiden kuningaskunta,

     

    Euroopan unionin neuvosto

    Vaatimukset

    Valittaja vaatii seuraavaa:

    unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-396/09 14.6.2012 antama tuomio on kumottava

    pääasia on ratkaistava ja ensimmäisessä oikeusasteessa nostettu kanne on hylättävä

    ensimmäisessä oikeusasteessa olleet kantajat on velvoitettava korvaamaan tästä muutoksenhausta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

    Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

    Parlamentti väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on toiminut oikeudenvastaisesti katsoessaan, että se saattoi arvioida asetuksen (EY) N:o 1367/2006 (1) pätevyyttä Århusin yleissopimuksen (2) 9 artiklan 3 kappaleen nojalla, vaikka tällä määräyksellä ei ole välitöntä oikeusvaikutusta. Parlamentin mukaan unionin yleisen tuomioistuimen tämä näkemys perustuu sekä vakiintuneen oikeuskäytännön, joka koskee yksityisten mahdollisuutta vedota kansainvälisen sopimuksen määräyksiin voidakseen riitauttaa Euroopan unionin toimen pätevyyden, että nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevien kansainvälisten sitoumusten luonteen ja soveltamisalan ilmeisen virheelliseen tulkintaan.

    Euroopan parlamentti katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin on soveltanut nyt käsiteltävässä asiassa asioissa Fediol (3) ja Nakajima (4) vahvistettua oikeuskäytäntöä, mutta ei ole ottanut huomioon, että tätä oikeuskäytäntöä — johon on lisäksi tähän mennessä viitattu äärimmäisen harvoissa asioissa — voidaan soveltaa vain poikkeuksena ja erityisten olosuhteiden täyttyessä. Se ei ole selvittänyt valituksenalaisessa tuomiossa, täyttyivätkö nämä edellytykset todella, eikä ole ottanut huomioon sitä, että mainittu oikeuskäytäntö on luonteeltaan poikkeuksellista.


    (1)  Tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin 6.9.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1367/2006 (EUVL L 264, s. 13).

    (2)  Århusissa 25.6.1998 allekirjoitettu, tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskeva Århusin yleissopimus, joka on hyväksytty 17.2.2005 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2005/370/EY (EUVL L 124, s. 1).

    (3)  Asia 70/87, Fediol v. komissio, tuomio 22.6.1989, Kok., s. 1825.

    (4)  Asia C-69/89, Nakajima v. neuvosto, tuomio 7.5.1991, Kok. s., I-2169.


    Top