Valitus, jonka Euroopan unionin neuvosto on tehnyt 24.7.2012 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-529/09, Sophie in ’t Veld v. Euroopan unionin neuvosto, 4.5.2012 antamasta tuomiosta

(Asia C-350/12 P)

2012/C 303/29

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: P. Berman, B. Driessen, Cs. Fekete)

Muut osapuolet: Sophie in ”t Veld, Euroopan komissio

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valitus koskee yleiseen etuun liittyvien poikkeuksien tulkintaa siltä osin kuin kyse on kansainvälisistä suhteista ja oikeudellisen neuvonannon suojasta. Poikkeuksista säädetään ehdottomana poikkeuksena yleisön oikeuteen tutustua asiakirjoihin asetuksen (1) 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa ja varauksellisena poikkeuksena yleisön oikeuteen tutustua asiakirjoihin asetuksen 4 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa.

Neuvosto katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin teki mainittuja poikkeuksia tulkitessaan neljä virhettä.

Ensiksikin unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti katsonut, että oikeudellisen perustan valintaa koskeva erimielisyys ei voi vahingoittaa EU:n unionin kansainvälisiin suhteisiin liittyviä etuja (ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa). Toimielinten väliset kiistat unionin toimivallasta ja oikeudellisen perustan valinnasta kietoutuvat tiiviisti yhteen kansainvälisten sopimusten sisältöä koskevien ristiriitojen kanssa. Toimielinten väliset toimivaltakiistat voivat lisäksi vaikuttaa EU:n neuvotteluasemaan, vaikuttaa kielteisesti sen uskottavuuteen neuvottelukumppanina ja vaarantaa neuvottelujen tuloksen.

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin sovelsi väärää valvonnan tasoa ja korvasi neuvoston arvioinnin asianomaisen asiakirjan merkityksestä kansainvälisille suhteille omallaan (ensimmäisen valitusperusteen toinen osa). Kun kyse on yleisen edun suojaamisesta kansainvälisissä suhteissa, valvonnan taso on sellainen, jossa annetaan asianomaiselle toimielimelle ’laaja harkintavalta’ sen sijaan, että edellytettäisiin ’konkreettisen ja tosiasiallisen’ vahingon osoittamista. Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se tutki neuvoston perusteet kokonaisuudessaan soveltaen ”konkreettisen ja tosiasiallisen” vahingon vaatimusta korvaten näin omalla arviollaan neuvoston arvion siitä, mitä ulkopoliittisia seurauksia asiakirjan luovuttamisella yleisölle on.

Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se ei ottanut huomioon sekä pyydetyn oikeudellisen lausunnon sisällön arkaluonteisuutta että niitä erityisiä olosuhteita, jotka vallitsivat ajankohtana, jolloin oikeutta tutustua asiakirjaan pyydettiin (toisen valitusperusteen ensimmäinen osa). Oikeudellinen lausunto koski arkaluonteisia kansainvälisiä neuvotteluja, jotka olivat vielä käynnissä pyynnön esittämisen ajankohtana, ja kysymys oli olennaisista ja elintärkeistä eduista terrorismin ja terrorismin rahoituksen estämiseksi ja torjumiseksi tehtävässä Atlantin ylittävässä yhteistyössä oikeudellisessa lausunnossa käsitellyn oikeudellisen perustan valinnan ollessa toimielinten välisen erimielisyyden kohteena. Unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon näitä oikeudellisen neuvonannon erityispiirteitä.

Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin virheellisesti sulautti kansainvälisen sopimuksen neuvottelemisen ja tekemisen yhteen toimielinten lainsäädäntötoiminnan kanssa ylivoimaista yleistä etua koskevan arvion suorittamiseksi (toisen valitusperusteen toinen osa). Näin tehdessään unionin yleinen tuomioistuin jätti huomioon ottamatta ne merkittävät erot, jotka vallitsevat kansainvälisten sopimusten neuvottelemisen — johon yleisön osallistumista väistämättä on rajoitettu kysymyksessä olevien strategisten ja taktisten intressien vuoksi — ja tällaisten sopimusten tekemisen ja täytäntöönpanon välillä.

(1)  Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43).