This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62012CN0137
Case C-137/12: Action brought on 14 March 2012 — European Commission v Council of the European Union
Asia C-137/12: Kanne 14.3.2012 — Euroopan komissio v. Euroopan unionin neuvosto
Asia C-137/12: Kanne 14.3.2012 — Euroopan komissio v. Euroopan unionin neuvosto
EUVL C 151, 26.5.2012, p. 24–24
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
26.5.2012 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 151/24 |
Kanne 14.3.2012 — Euroopan komissio v. Euroopan unionin neuvosto
(Asia C-137/12)
2012/C 151/37
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: E. Cujo, I. Rogalski ja R. Vidal Puig)
Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto
Vaatimukset
— |
Ehdolliseen pääsyyn perustuvien ja ehdollisen pääsyn sisältävien palvelujen oikeussuojaa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen allekirjoittamisesta unionin puolesta 29.11.2011 annettu neuvoston päätös 2011/853/EU (1) on kumottava |
— |
Euroopan unionin neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Ensimmäisessä kanneperusteessaan komissio väittää, että SEUT 114 artikla ei ole riidanalaisen päätöksen antamiselle asianmukainen oikeusperusta. Kantajan mukaan päätöksen olisi pitänyt nimittäin perustua SEUT 207 artiklan 4 kohtaan, jossa neuvostolle myönnetään toimivalta tehdä kansainvälisiä sopimuksia yhteisen kauppapolitiikan alalla, sellaisena kuin se on määritelty SEUT 207 artiklan 1 kohdassa. Kyseisellä sopimuksella ei pyritä ”parantamaan sisämarkkinoiden toimintaa”, vaan sen pääasiallinen tavoite on ”helpottaa” ja ”edistää” ehdolliseen pääsyyn perustuvien palvelujen tarjoamista unionin ja muiden Euroopan maiden välillä. Sillä on suora ja välitön vaikutus ehdolliseen pääsyyn perustuvien palvelujen tarjoamiseen sekä laittomien laitteiden kauppaan ja näihin laitteisiin liittyviin palveluihin. Tämän vuoksi sopimus kuuluu yhteisen kauppapolitiikan soveltamisalaan.
Toisessa kanneperusteessaan kantaja vetoaa unionin yksinomaisen ulkoisen toimivallan ylittämiseen (SEUT 2 artiklan 1 kohta ja 3 artiklan 1 ja 2 kohta), kun neuvosto katsoi, että sopimuksen tekeminen ei kuulunut unionin yksiomaiseen toimivaltaan, vaikka sopimus kuuluu yhteisen kauppapolitiikan alaan tai joka tapauksessa sopimuksen tekeminen voi vaikuttaa yhteisiin sääntöihin tai muuttaa niiden soveltamisalaa.
(1) EUVL L 336, s. 1.