—

Zentralbetriebsrat der gemeinnützigen Salzburger Landeskliniken Betriebs GmbH, edustajanaan Rechtsanwalt C. Mahringer,

—

Land Salzburg, edustajinaan Rechtsanwältin I. Harrer-Hörzinger ja Prozessbevollmächtigter P. Sieberer,

—

Itävallan hallitus, asiamiehinään C. Pesendorfer ja M. Winkler,

—

Saksan hallitus, asiamiehinään T. Henze, K. Petersen ja A. Wiedmann,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään J. Enegren, V. Kreuschitz ja F. Schatz,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEUT 45 artiklan ja työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella 5.4.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 492/2011 (EUVL L 141, s. 1) 7 artiklan 1 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Zentralbetriebsrat der gemeinnützigen Salzburger Landeskliniken Betriebs GmbH (Salzburgin osavaltion sairaaloiden liiketoimintaa harjoittavan yhtiön yritysneuvosto) ja Land Salzburg ja joka koskee sitä, että Land Salzburgin työntekijöiden palkkojen laskennassa otetaan osittain huomioon kyseisten työntekijöiden muun työnantajan kuin Land Salzburgin palveluksessa kertyneet palvelusajat.

3

Asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltion kansalaista ei työntekijänä saa kansalaisuutensa vuoksi saattaa toisen jäsenvaltion alueella kotimaisiin työntekijöihin verrattuna eri asemaan työ- ja palvelussuhteen ehtojen suhteen; tämä koskee erityisesti palkkausta, irtisanomista ja työttömyyden sattuessa paluuta saman alan työhön tai uudelleen työllistämistä.”

4

Salzburgin osavaltion työntekijöiden toimipaikkaan määräämistä koskevan lain (Salzburger Landesbediensteten-Zuweisungsgesetz, LGBl. 119/2003) 1 §:n sanamuoto on seuraava:

”(1)   Osavaltion toimihenkilöt, jotka työskentelivät tämän lain voimaantuloa edeltäneenä päivänä

ovat tämän lain voimaantulosta lähtien – oikeutensa ja velvollisuutensa säilyttäen – nykyisessä toimipaikassaan [Gemeinnützigen Salzburger Landeskliniken Betriebs GmbH:n (jäljempänä SALK)] vakituisessa palveluksessa olevia toimihenkilöitä.

(2)   Jollei toisin ole säädetty, tässä laissa tarkoitetut osavaltion työntekijät ovat Land Salzburgin virkamiehiä – – ja työsopimussuhteisia toimihenkilöitä – –.”

5

Kyseisen lain 3 §:ssä säädetään seuraavaa:

”(1)   [SALKin] liikkeenjohto voi ottaa Land Salzburgin palvelukseen Land Salzburgin nimissä – – [SALKin] tehtävien hoitamiseksi työpaikkakaavion mukaisesti tarvittavan henkilöstön – –.

(2)   Henkilöt, jotka on otettu palvelukseen 1 momentin mukaisesti, ovat Land Salzburgin työsopimussuhteisia toimihenkilöitä – – ja heidän katsotaan olevan [SALKin] palveluksessa.”

6

Salzburgin osavaltion työsopimussuhteisia toimihenkilöitä koskevan lain (Salzburger Landesvertragsbedienstetengesetz), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian tosiseikkoihin (LGBl. 4/2000; jäljempänä L-VBG), 53 §:n 1 momentissa säädettiin seuraavaa:

”Työsopimussuhteinen toimihenkilö siirtyy ryhmänsä seuraavalle, korkeammalle palkkatasolle kahden vuoden välein. Jollei jäljempänä muuta säädetä, etenemisen kannalta on merkityksellinen etenemisen viitepäivämäärä.”

7

L-VBG:n 54 §:ssä säädettiin seuraavaa:

”Etenemisen viitepäivämäärä määritetään siten, että palvelukseentulopäivää edeltävät muut palvelusajat otetaan huomioon 60-prosenttisesti. Muina palvelusaikoina pidetään koko ajanjaksoa 18 vuoden iän täyttämisestä (johtotasolla 22 vuoden iän täyttämisestä) osavaltion palvelukseentulopäivään asti. – –”

8

L-VBG:tä muutettiin vuonna 2012 taannehtivasti 1.1.2004 lukien (LGBl. 99/2012). L-VBG:n 54 §:n, sellaisena kuin se on muutettuna, sanamuoto on seuraava:

”(1)   Etenemisen viitepäivämäärä määritetään siten, että palvelukseentulopäivää edeltävät, sen vuoden, jonka aikana ensimmäisen asteen opintojen alkamisen jälkeen suoritetut yhdeksän vuoden pituiset opinnot on suoritettu tai olisi pitänyt suorittaa, kesäkuun 30. päivän jälkeiset ajanjaksot otetaan huomioon 2 momentissa vahvistettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

(2)   1 momentissa tarkoitetut palvelukseentulopäivää edeltävät ajanjaksot on otettava huomioon seuraavalla tavalla:

9

SALK on Salzburgin osavaltiossa sijaitsevan kolmen sairaalan ja muun laitoksen holdingyhtiö, jonka ainoa osakkeenomistaja on Land Salzburg, joka on pääasian vastaaja. Kansallisen lainsäädännön mukaisesti SALKin työntekijät ovat Land Salzburgin virkamiehiä tai työsopimussuhteisia toimihenkilöitä.

10

Unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ilmenee, että 31.5.2012 SALKin palveluksessa oli 716 lääkäriä, joista 113 oli kotoisin muusta Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen (ETA) jäsenvaltiosta kuin Itävallan tasavallasta, ja 2 850 terveydenhuollon ammattilaista, jotka eivät olleet lääkäreitä ja joista 340 oli kotoisin muusta unionin tai ETAn jäsenvaltiosta kuin Itävallan tasavallasta.

11

Zentralbetriebsrat der gemeinnützigen Salzburger Landeskliniken Betriebs GmbH saattoi 6.4.2012 nostamassaan kanteessa Landesgericht Salzburgin käsiteltäväksi vaatimuksen, joka koski sen toteamista asianosaisia sitovasti, että SALKin työntekijöillä on oikeus siihen, että heidän muiden työnantajien kuin Land Salzburgin palveluksessa unionin tai ETAn alueella kertyneet ammatin harjoittamisen kannalta merkitykselliset palvelusaikansa otetaan täysimääräisesti huomioon heidän ryhmänsä korkeammille palkkatasoille etenemisen viitepäivämäärää määritettäessä sillä perusteella, että kyseiset palvelusajat olisi otettu täysimääräisesti huomioon, jos ne olisivat kertyneet Land Salzburgin palveluksessa.

12

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että kyseinen vaatimus esitettiin työ- ja sosiaalioikeusasioita käsittelevistä tuomioistuimista annetun lain (Arbeits- und Sozialgerichtsgesetz) 54 §:n 1 momentin nojalla. Kyseisen säännöksen mukaan asianosaiskelpoiset työntekijäelimet voivat toimialueensa puitteissa toimia kantajana työoikeudellisissa asioissa, jotka koskevat vähintään kolmea työpaikan tai yrityksen työntekijää koskevien oikeuksien tai oikeussuhteiden olemassaolon toteamista.

13

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että SALKin työntekijöiden heidän ryhmänsä seuraavalle, korkeammalle palkkatasolle etenemisen viitepäivämäärän määrittämiseksi L-VBG:n 54 §:ssä tehdään ero sen suhteen, ovatko työntekijät olleet aina Land Salzburgin palveluksessa vai ovatko he olleet muiden työnantajien palveluksessa. Ensiksi mainittujen osalta palvelusajat otetaan huomioon täysimääräisesti, kun taas jälkimmäisten osalta palvelusajat, jotka ovat kertyneet ennen kuin Land Salzburg on ottanut heidät palvelukseen, otetaan huomioon ainoastaan 60-prosenttisesti. Työntekijät, jotka aloittavat työnteon Land Salzburgin palveluksessa, luokitellaan näin ollen korkeammalle palkkatasolle kuin työntekijät, jotka ovat hankkineet vastaavan ja yhtä pitkän työkokemuksen muiden työnantajien palveluksessa.

14

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että L-VBG:n 54 § ei merkitse kansalaisuuteen perustuvaa välitöntä syrjintää, koska sitä sovelletaan erotuksetta Itävallan ja muiden jäsenvaltioiden kansalaisiin. Kyseisellä tuomioistuimella on kuitenkin epäilyksiä siitä, onko kyseinen säännös yhteensopiva SEUT 45 artiklan ja asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 1 kohdan kanssa.

15

Tässä tilanteessa Landesgericht Salzburg on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Ovatko SEUT 45 artikla ja asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 1 kohta esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle (tässä [L-VBG:n] 53 ja 54 §:lle), jonka mukaan julkisen sektorin työnantaja ottaa työntekijöilleen sen palveluksessa keskeytyksettä kertyneet palvelusajat huomioon täysimääräisesti korkeammille palkkatasoille etenemisen viitepäivämäärää määritettäessä, kun taas se ottaa kiinteämääräisesti huomioon työntekijöidensä muiden julkisen tai yksityisen sektorin työnantajien – Itävallassa tai muissa [unionin maissa] tai ETA-maissa – palveluksessa kertyneet palvelusajat ainoastaan osittain tietystä iästä alkaen?”

16

Land Salzburg väittää, että ennakkoratkaisupyyntö on jätettävä tutkimatta sillä perusteella, että siinä ei esitetä riittävällä tavalla niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta unionin tuomioistuin voi antaa hyödyllisen vastauksen esitettyyn kysymykseen. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole etenkään ottanut huomioon pääasiaan sovellettavaa L-VBG:n 54 §:ää, sellaisena kuin se on muutettuna.

17

Tässä yhteydessä on muistutettava, että jotta unionin oikeutta voitaisiin tulkita siten, että tulkinta olisi kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen, sen on määritettävä esittämiinsä kysymyksiin liittyvät tosiseikat ja oikeussäännöt tai ainakin selostettava ne tosiseikkoja koskevat lähtökohdat, joihin nämä kysymykset perustuvat (ks. asia C-380/05, Centro Europa 7, tuomio 31.1.2008, Kok., s. I-349, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja asia C-384/08, Attanasio Group, tuomio 11.3.2010, Kok., s. I-2055, 32 kohta).

18

Unionin tuomioistuin korostaa myös, että on tärkeää, että kansallinen tuomioistuin ilmoittaa täsmällisesti ne syyt, joiden perusteella se on päättänyt pyytää unionin oikeuden tulkintaa ja päätynyt siihen, että ennakkoratkaisukysymysten esittäminen unionin tuomioistuimelle on tarpeellista (ks. vastaavasti mm. yhdistetyt asiat C-453/03, C-11/04, C-12/04 ja C-194/04, ABNA ym., tuomio 6.12.2005, Kok., s. I-10423, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja asia C-432/10, Chihabi ym., määräys 20.1.2011, 22 kohta).

19

Käsiteltävässä asiassa on todettava, että ennakkoratkaisupyyntö sisältää sellaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, jotka mahdollistavat sekä sen, että unionin tuomioistuin voi antaa hyödyllisiä vastauksia ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle, että sen, että jäsenvaltioiden hallitukset sekä muut asianosaiset voivat esittää huomautuksensa Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan mukaisesti. Lisäksi syyt, joiden vuoksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on esittänyt ennakkoratkaisukysymyksen unionin tuomioistuimelle, on selvästi ilmoitettu ennakkoratkaisupyynnössä.

20

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on lisäksi todennut vastauksena unionin tuomioistuimen sille työjärjestyksensä 101 artiklan nojalla osoittamaan selvennyspyyntöön, että L-VBG:n 54 §, sellaisena kuin se on muutettuna, ei vaikuttanut millään tavalla ennakkoratkaisukysymyksen merkityksellisyyteen, koska kyseisessä säännöksessä pysytettiin se, että 18 vuoden tai 22 vuoden ja Land Salzburgin palvelukseentulopäivän välillä kertyneet palvelusajat otetaan huomioon 60-prosenttisesti.

21

Ennakkoratkaisupyyntö voidaan näin ollen ottaa tutkittavaksi.

22

Kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko SEUT 45 artiklaa ja asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan aluehallintoelimen palveluksessa keskeytyksettä kertyneet palvelusajat otetaan täysimääräisesti huomioon aluehallintoelimen työntekijöiden ryhmänsä korkeammille palkkatasoille etenemisen viitepäivämäärää määritettäessä, kun taas muut palvelusajat otetaan huomioon vain osittain.

23

SEUT 45 artiklan 2 kohdassa kielletään kaikki kansalaisuuteen perustuva jäsenvaltioiden työntekijöiden syrjintä työsopimusten tekemisessä sekä palkkauksessa ja muissa työehdoissa. Asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 1 kohta on vain erityinen ilmaisu SEUT 45 artiklan 2 kohdassa vahvistetusta syrjintäkiellon periaatteesta työolojen ja -ehtojen erityisalalla, ja sitä on näin ollen tulkittava samalla tavalla kuin SEUT 45 artiklaa (asia C-371/04, komissio v. Italia, tuomio 26.10.2006, Kok., s. I-10257, 17 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

24

Korkeammille palkkatasoille etenemisen viitepäivämäärän määrittäminen kuuluu kiistatta työntekijöiden palkkaukseen vaikuttavana tekijänä edellisessä kohdassa mainittujen määräyksen ja säännöksen asialliseen soveltamisalaan.

25

Sekä SEUT 45 artiklaan että asetuksen N:o 492/2011 7 artiklaan otetulla yhdenvertaista kohtelua koskevalla säännöllä ei kielletä ainoastaan kansalaisuuteen perustuvaa ilmeistä syrjintää vaan myös kaikki sellaiset peitellyn syrjinnän muodot, joissa tosiasiallisesti päädytään samaan lopputulokseen muita erotteluperusteita soveltamalla (ks. mm. asia C-237/94, O’Flynn, tuomio 23.5.1996, Kok., s. I-2617, 17 kohta ja asia C-172/11, Erny, tuomio 28.6.2012, 39 kohta).

26

Kansallisen oikeuden säännöstä, jollei se ole objektiivisesti perusteltu ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään, on – vaikka sitä sovellettaisiin kansalaisuudesta riippumatta – pidettävä välillisesti syrjivänä, jos sen vaikutukset kohdistuvat sen ominaislaadun vuoksi enemmän siirtotyöläisiin kuin kotimaisiin työntekijöihin ja jos säännöksellä saatetaan sen vuoksi kohdella ensiksi mainittuja huonommin (ks. vastaavasti asia C-269/07, komissio v. Saksa, tuomio 10.9.2009, Kok., s. I-7811, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

27

Jotta toimenpiteellä voitaisiin katsoa harjoitettavan välillistä syrjintää, ei ole välttämätöntä, että sillä suosittaisiin kaikkia kyseisen jäsenvaltion kansalaisia tai että sillä asetettaisiin epäedulliseen asemaan ainoastaan muiden jäsenvaltioiden mutta ei kyseisen jäsenvaltion kansalaisia (em. asia Erny, tuomion 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

28

Kun pääasiassa kyseessä olevassa kansallisessa lainsäädännössä kieltäydytään ottamasta huomioon siirtotyöläisen muuhun jäsenvaltioon kuin Itävallan tasavaltaan sijoittautuneen työnantajan palveluksessa kertyneitä merkityksellisiä palvelusaikoja täysimääräisesti, sen vaikutukset voivat käsiteltävässä asiassa yhtäältä kohdistua enemmän siirtotyöläisiin kuin kotimaisiin työntekijöihin siten, että siinä kohdellaan erityisesti ensiksi mainittuja huonommin, sillä he ovat hyvin todennäköisesti hankkineet työkokemusta muussa jäsenvaltiossa kuin Itävallan tasavallassa ennen Land Salzburgin palvelukseen tuloa. Näin ollen siirtotyöläinen, joka on hankkinut merkityksellisen ja yhtä pitkän työkokemuksen muuhun jäsenvaltioon kuin Itävallan tasavaltaan sijoittautuneiden työnantajien palveluksessa kuin työntekijä, joka on ollut koko työuransa Land Salzburgin palveluksessa, luokitellaan palkkatasolle, joka on alempi kuin se palkkataso, johon viimeksi mainittu työntekijä luokitellaan.

29

Toisaalta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että kyseisen lainsäädännön vaikutukset kohdistuvat samalla tavalla työntekijöihin, jotka ovat palanneet Land Salzburgin palvelukseen sen jälkeen, kun he ovat työskennelleet ensin sen palveluksessa ja tämän jälkeen muiden työnantajien palveluksessa, sillä kaikki kyseisten työntekijöiden siihen mennessä, kun he palaavat Land Salzburgin palvelukseen, kertyneet palvelusajat otetaan huomioon vain 60-prosenttisesti. Kyseinen lainsäädäntö voi näin ollen saada jo Land Salzburgin palveluksessa olevat työntekijät luopumaan ajatuksesta käyttää oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen. Jos he päättävät poistua Land Salzburgin palveluksesta, kaikki heille siihen mennessä kertyneet palvelusajat otetaan nimittäin huomioon ainoastaan osittain heidän palkkaansa laskettaessa, jos he haluavat palata myöhemmin Land Salzburgin palvelukseen.

30

Kansalliset säännökset, jotka estävät jäsenvaltion kansalaisuuden omaavaa työntekijää lähtemästä kotimaastaan käyttääkseen oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen tai saavat hänet luopumaan ajatuksesta lähteä kotimaastaan tässä tarkoituksessa, ovat vapaan liikkuvuuden rajoituksia, vaikka niitä sovellettaisiin kyseessä olevan työntekijän kansalaisuudesta riippumatta (ks. mm. asia C-109/04, Kranemann, tuomio 17.3.2005, Kok., s. I-2421, 26 kohta ja asia C-325/08, Olympique Lyonnais, tuomio 16.3.2010, Kok., s. I-2177, 34 kohta).

31

On kyllä totta, että pääasiassa kyseessä olevasta lainsäädännöstä saattaa aiheutua haittaa siirtotyöläisten lisäksi myös kotimaisille työntekijöille, jotka ovat hankkineet merkityksellisen työkokemuksen muun Itävaltaan sijoittautuneen työnantajan kuin Land Salzburgin palveluksessa. Jotta toimenpiteellä voitaisiin katsoa harjoitettavan välillistä syrjintää, ei ole kuitenkaan – kuten tämän tuomion 27 kohdassa on muistutettu – välttämätöntä, että sillä suosittaisiin kaikkia kyseisen jäsenvaltion kansalaisia tai että sillä asetettaisiin epäedulliseen asemaan ainoastaan muiden jäsenvaltioiden mutta ei kyseisen jäsenvaltion kansalaisia.

32

Henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevien kaikkien EUT-sopimuksen määräysten ja asetuksen N:o 492/2011 säännösten tarkoituksena on nimittäin helpottaa jäsenvaltioiden kansalaisten kaikenlaisen ansiotyön tekemistä unionin alueella, ja kyseiset määräykset ja säännökset ovat esteenä toimenpiteille, joilla voi olla epäsuotuisa vaikutus näihin kansalaisiin, kun he haluavat harjoittaa taloudellista toimintaa toisen jäsenvaltion alueella (ks. vastaavasti mm. em. asia Kranemann, tuomion 25 kohta ja em. asia Olympique Lyonnais, tuomion 33 kohta).

33

Itävallan ja Saksan hallitusten, jotka katsovat, että pääasiassa kyseessä oleva kansallinen lainsäädäntö vaikuttaa ainoastaan satunnaisesti siirtotyöläisen päätökseen tulla SALKin palvelukseen, väitteen osalta on muistutettava, että niitä syitä, joiden vuoksi siirtotyöläinen päättää käyttää oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen unionin alueella, ei voida ottaa huomioon arvioitaessa kansallisen säännöksen syrjivyyttä. Mahdollisuutta vedota niin perustavanlaatuiseen vapauteen kuin henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen ei nimittäin voida rajoittaa tällaisilla puhtaasti subjektiivisilla seikoilla (em. asia O’Flynn, tuomion 21 kohta).

34

Lisäksi perussopimuksen artiklat, jotka koskevat tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaata liikkuvuutta, ovat unionin perusmääräyksiä, ja tämän vapauden kaikenlainen vähäinenkin rajoittaminen on kielletty (ks. mm. asia C-169/98, komissio v. Ranska, tuomio 15.2.2000, Kok., s. I-1049, 46 kohta ja asia C-212/06, Gouvernement de la Communauté française ja gouvernement wallon, tuomio 1.4.2008, Kok., s. I-1683, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

35

Näin ollen pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen lainsäädäntö on omiaan rajoittamaan työntekijöiden vapaata liikkuvuutta, mikä on lähtökohtaisesti kielletty SEUT 45 artiklassa ja asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 1 kohdassa.

36

Tällainen toimenpide voi olla sallittu ainoastaan, jos sillä pyritään johonkin perussopimuksessa ilmaistuun hyväksyttävään tavoitteeseen tai jos sitä voidaan pitää perusteltuna yleistä etua koskevista pakottavista syistä. Tällaisessa tapauksessa kyseessä olevan tavoitteen on lisäksi oltava toteutettavissa toimenpidettä soveltamalla, eikä soveltamisella saada ylittää sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi (ks. vastaavasti mm. em. asia Kranemann, tuomion 33 kohta ja em. asia Olympique Lyonnais, tuomion 38 kohta).

37

Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että pääasiassa kyseessä olevassa lainsäädännössä otetaan käyttöön ”uskollisuuslisä”, jolla pyritään palkitsemaan työntekijät, jotka ovat koko työuransa saman työnantajan palveluksessa. Land Salzburgin ja Itävallan hallituksen mukaan kyseisessä lainsäädännössä ei oteta käyttöön tällaista lisää.

38

Vaikka oletettaisiin, että kyseisellä lainsäädännöllä pyritään tosiasiallisesti tavoitteeseen, joka koskee työntekijöiden saattamista uskollisiksi työnantajiaan kohtaan, ja vaikka ei voida sulkea pois sitä, että tällainen tavoite voisi olla yleisen edun mukainen pakottava syy (ks. asia C-224/01, Köbler, tuomio 30.9.2003, Kok., s. I-10239, 83 kohta), on todettava, että kun kyseisen lainsäädännön erityispiirteet otetaan huomioon, rajoituksella, jonka se sisältää, ei voida taata kyseisen tavoitteen saavuttamista.

39

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on nimittäin todennut vastauksena tämän tuomion 20 kohdassa mainittuun selvennyspyyntöön, että koska SALKin työntekijät ovat Land Salzburgin virkamiehiä tai työsopimussuhteisia toimihenkilöitä, heidän aikaisemmat palvelusaikansa, jotka ovat kertyneet keskeytyksettä SALKin palveluksessa sellaisenaan, mutta myös yleisesti Land Salzburgin palveluksessa, otetaan täysimääräisesti huomioon siitä riippumatta, ovatko ne merkityksellisiä SALKin palveluksessa hoidettujen tehtävien kannalta.

40

Kun Land Salzburgin määräysvallan alaan kuuluvien mahdollisten työnantajien monilukuisuus otetaan huomioon, tällaisen palkkausjärjestelmän tarkoituksena on mahdollistaa liikkuvuus erillisten työnantajien välillä, eikä tarkoituksena siis ole palkita tietyn työntekijän uskollisuutta tiettyä työnantajaa kohtaan (ks. vastaavasti asia C-195/98, Österreichischer Gewerkschaftsbund, tuomio 30.11.2000, Kok., s. I-10497, 49 kohta).

41

Land Salzburg sekä Itävallan ja Saksan hallitukset väittävät, että pääasiassa kyseessä olevalla lainsäädännöllä pyritään hallinnon yksinkertaistamista ja avoimuutta koskeviin hyväksyttäviin tavoitteisiin. Ensiksi mainitusta tavoitteesta on todettava, että muiden työnantajien kuin Land Salzburgin palveluksessa kertyneiden kaikkien palvelusaikojen 60-prosenttisella huomioon ottamisella on korvattu aikaisempi monitahoinen järjestelmä niiden laskelmien yksinkertaistamiseksi, jotka hallinnon on tehtävä korkeammille palkkatasoille etenemisen viitepäivämäärää määritettäessä, sillä ei ole enää tarpeen tutkia tapauskohtaisesti äskettäin palvelukseen otettujen työntekijöiden koko työuraa, ja näin ollen tähän liittyvien hallinnollisten kulujen vähentämiseksi.

42

Ei voida kuitenkaan hyväksyä sitä, että hallinnon yksinkertaistamista koskeva tavoite, joka koskee ainoastaan julkishallinnolle kuuluvien tehtävien keventämistä muun muassa helpottamalla laskelmia, jotka julkishallinnon on tehtävä, olisi yleisen edun mukainen pakottava syy, jolla voitaisiin perustella niin perustavanlaatuisen vapauden kuin SEUT 45 artiklassa taatun työntekijöiden vapaan liikkuvuuden rajoittaminen.

43

Lisäksi näkökohta, jonka mukaan tällainen yksinkertaistaminen mahdollistaa hallinnollisten kulujen vähentämisen, on puhtaasti taloudellinen, eikä sitä näin ollen voida vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan pitää yleisen edun mukaisena pakottavana syynä (ks. mm. asia C-96/08, CIBA, tuomio 15.4.2010, Kok., s. I-2911, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

44

Koska pääasiassa kyseessä olevalla kansallisella lainsäädännöllä pyritään takaamaan laajempi avoimuus korkeammille palkkatasoille etenemisen viitepäivämäärää määritettäessä, on todettava, että kyseisellä lainsäädännöllä ylitetään joka tapauksessa se, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tavoiteltu avoimuus voitaisiin nimittäin taata toimenpiteillä, jotka eivät rajoita työntekijöiden vapaata liikkuvuutta, kuten ennalta määriteltyjen ja syrjimättömien kriteerien, jotka koskevat merkityksellisen työkokemuksen keston arviointia korkeammille palkkatasoille etenemisen yhteydessä, laatimisella ja julkaisemisella tai tiedottamisella asianmukaisin keinoin.

45

Edellä esitetyn perusteella esitettyyn kysymykseen on vastattava, että SEUT 45 artiklaa ja asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan aluehallintoelimen palveluksessa keskeytyksettä kertyneet palvelusajat otetaan täysimääräisesti huomioon aluehallintoelimen työntekijöiden ryhmänsä korkeammille palkkatasoille etenemisen viitepäivämäärää määritettäessä, kun taas muut palvelusajat otetaan huomioon vain osittain.

46

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

SEUT 45 artiklaa ja työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella 5.4.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 492/2011 7 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan aluehallintoelimen palveluksessa keskeytyksettä kertyneet palvelusajat otetaan täysimääräisesti huomioon aluehallintoelimen työntekijöiden ryhmänsä korkeammille palkkatasoille etenemisen viitepäivämäärää määritettäessä, kun taas muut palvelusajat otetaan huomioon vain osittain.