—

Caisse nationale des prestations familiales, edustajinaan avocat A. Rodesch ja avocat R. Jazbinsek,

—

Ulrike ja Markus Wiering, edustajinaan avocat G. Pierret ja avocat S. Coï,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään D. Martin ja V. Kreuschitz,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja saatettuna ajan tasalle 2.12.1996 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 118/97 (EYVL 1997, L 28, s. 1) ja sellaisena kuin se on muutettuna 29.6.1998 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1606/98 (EYVL L 209, s. 1; jäljempänä asetus N:o 1408/71), 1 artiklan u alakohdan i alakohdan, 4 artiklan 1 kohdan h alakohdan ja 76 artiklan sekä asetuksen N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä 21.3.1972 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 (EYVL L 74, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna ja saatettuna ajan tasalle asetuksella N:o 118/97 (jäljempänä asetus N:o 574/72), 10 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Caisse nationale des prestations familiales (jäljempänä CNPF) sekä Saksassa asuvat Ulrike Wiering, jotka työskentele Saksassa, ja Markus Wiering, joka työskentelee Luxemburgissa, ja jossa on kyse siitä, että CNPF on kieltäytynyt maksamasta heille heidän lastensa osalta perhe-etuuksien erotusosuutta.

3

Asetuksen N:o 1408/71 johdanto-osan ensimmäisen, viidennen, kahdeksannen ja kymmenennen perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:

”kansallisten sosiaaliturvalainsäädäntöjen yhteensovittamissäännöt ovat osa henkilöiden vapaan liikkuvuuden periaatetta, ja niillä on tämän vuoksi myötävaikutettava heidän elämäntasonsa ja työolojensa parantumiseen;

– –

tämän yhteensovittamisen yhteydessä yhteisössä olisi taattava eri jäsenvaltioiden työntekijöiden sekä heidän oikeudenomistajiensa ja jälkeenjääneidensä yhdenvertainen kohtelu erilaisten kansallisten lainsäädäntöjen osalta;

– –

yhteisön alueella liikkuvat työntekijät ja itsenäiset ammatinharjoittajat olisi saatettava yhden jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmän alaisuuteen siten, että vältetään tapaukseen soveltuvien kansallisten lainsäädäntöjen päällekkäisyys ja tästä aiheutuvat ongelmat;

– –

jäsenvaltion alueella toimivien kaikkien työntekijöiden ja ammatinharjoittajien yhdenvertaisen kohtelun takaamiseksi parhaalla mahdollisella tavalla on aiheellista määrätä, että noudatetaan pääsääntöisesti sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jonka alueella kyseinen henkilö työskentelee tai harjoittaa ammattia.”

4

Kyseisen asetuksen 1 artiklassa määritellään asetuksella säännellyllä alalla käytetyt ilmaisut.

5

Mainitun asetuksen 1 artiklan u alakohdassa säädetään seuraavaa:

6

Saman asetuksen 4 artiklan 1 kohdan h alakohdan mukaan asetusta sovelletaan kaikkeen perhe-etuuksia koskevilla sosiaaliturvan aloilla annettuun lainsäädäntöön.

7

Asetuksen N:o 1408/71 12 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tällä asetuksella ei anneta eikä pysytetä oikeutta useisiin samanlaisiin etuuksiin yhden ja saman pakollisen vakuutuskauden perusteella. – –”

8

Kyseisen asetuksen 13 artiklan otsikko on ”Yleiset säännöt”, ja siinä säädetään seuraavaa:

”1.   Jollei 14 c tai 14 f artiklasta muuta johdu, henkilöt, joihin tätä asetusta sovelletaan, ovat vain yhden jäsenvaltion lainsäädännön alaisia. Tämä lainsäädäntö määrätään tämän osaston säännösten mukaisesti.

2.   Jollei 14–17 artiklasta muuta johdu:

– –”

9

Mainitun asetuksen 73 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Palkatulla työntekijällä tai itsenäisellä ammatinharjoittajalla, johon sovelletaan jäsenvaltion lainsäädäntöä, on toisessa jäsenvaltiossa asuvien perheenjäsentensä osalta oikeus perhe-etuuksiin, joista säädetään ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännössä, niin kuin he asuisivat tässä valtiossa, jollei liitteen VI säännöksistä muuta johdu.”

10

Saman asetuksen 76 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jos samana aikana samaa perheenjäsentä varten ja ammatin harjoittamisen perusteella voidaan perhe-etuuksia suorittaa sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jonka alueella perheenjäsenet asuvat, oikeus perhe-etuuksiin, jotka olisi tarvittaessa 73 tai 74 artiklan mukaan maksettava toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, keskeytetään määrään, josta säädetään ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännössä.

2.   Jos etuuksia ei haeta jäsenvaltiossa, jonka alueella perheenjäsenet asuvat, toisen jäsenvaltion toimivaltainen laitos voi soveltaa 1 kohdan säännöksiä, niin kuin etuudet olisi myönnetty ensiksi mainitussa jäsenvaltiossa.”

11

Asetuksen N:o 574/72 7–10 a artiklassa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaisesti asetuksen N:o 1408/71 12 artiklaa sovelletaan.

12

Asetuksen N:o 574/72 10 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

– –”

13

On huomautettava yhtäältä, että asetus N:o 1408/71 on korvattu sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 883/2004 (EUVL L 166, s. 1), ja toisaalta, että asetus N:o 574/72 on korvattu asetuksen N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä 16.9.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 987/2009 (EUVL L 284, s. 1), ja näitä uusia asetuksia on sovellettu 1.5.2010 alkaen asetuksen N:o 883/2004 91 artiklan ja asetuksen N:o 987/2009 97 artiklan mukaisesti. Kun otetaan huomioon pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aika, kyseisiin tosiseikkoihin sovelletaan kuitenkin edelleen asetuksia N:o 1408/71 ja N:o 574/72.

14

Unionin tuomioistuin osoitti 15.3.2013 ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle työjärjestyksensä 101 artiklan mukaisen selvennyspyynnön. Ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta pyydettiin etenkin kuvailemaan täsmällisemmin pääasiassa kyseessä olevia Luxemburgin perhe-etuuksia ja niiden myöntämisedellytyksiä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ilmoitti 29.4.2013 päivätyllä kirjeellä muun muassa, että pääasiassa kyseessä olevia Luxemburgin perhe-etuuksia olivat perheavustukset (jäljempänä Luxemburgin perheavustukset) ja kotihoidontuki, ja se toimitti unionin tuomioistuimelle kyseisten etuuksien myöntämistä sääntelevät Luxemburgin oikeuden säännökset. Se täsmensi lisäksi, ettei sen käsiteltävänä olevassa oikeudenkäyntiasiassa ollut kyse vanhempainvapaakorvauksesta, koska Wieringien kyseistä korvausta koskeva vaatimus oli jätetty tutkimatta.

15

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamien tietojen mukaan Luxemburgin sosiaaliturvalain (code de la sécurité sociale) 269 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Perheavustuksiin oikeutettuja ovat tässä luvussa säädetyin edellytyksin

– –”

16

Mainitun lain 271 §:n 1 momentin mukaan avustusta maksetaan lapsen syntymästä siihen asti, kun lapsi täyttää 18 vuotta. Saman lain 271 §:n 3 momentin mukaan oikeus perheavustuksiin säilyy enintään siihen asti, kun lapsi täyttää 27 vuotta toisen asteen koulutuksessa ja toisen asteen teknisessä koulutuksessa olevien kokopäiväopiskelijoiden osalta.

17

Luxemburgin sosiaaliturvalain 299 §:ssä säädetään seuraavaa:

”(1)   Kotihoidontukea myönnetään hakemuksesta jokaiselle,

(2)   Edellä 1 momentin c kohdassa säädetystä edellytyksestä poiketen kotihoidontukea voi hakea myös jokainen, jolla on yksi tai useampi ansiotyö tai joka saa korvaavia tuloja ja jolla on, suoritetun työn kestosta riippumatta, yhdessä hänen kanssaan asuvan puolison tai samassa taloudessa asuvan henkilön kanssa tuloja, jotka eivät ylitä sen jälkeen, kun niistä on vähennetty sosiaaliturvamaksut, määrää, joka on

(3)   Edellä 1 momentin c kohdassa ja 2 momentissa säädetyistä edellytyksistä poiketen kotihoidontukea voi hakea puolitettuna käytettävissä olevista tuloistaan riippumatta jokainen, joka

– –”

18

Mainitun lain 302 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Kotihoidontukea maksetaan sen kuukauden ensimmäisestä päivästä lukien, joka seuraa äitiysloman tai adoptiovapaan päättymistä taikka synnytystä seuraavan kahdeksannen viikon päättymistä.

Tuki maksetaan sen kuukauden kuluessa, jolta se on maksettava.

Tuki lakkaa sen kuukauden ensimmäisenä päivänä, joka seuraa sitä kuukautta, jonka kuluessa lapsi täyttää kaksi vuotta.

Edellä olevassa momentissa säädetystä poiketen

Silloin, kun on kyse useamman eri-ikäisen lapsen adoptiosta, ikärajaa sovelletaan suhteessa kaikkein nuorimpaan adoptoituun lapseen.

Avustusta maksetaan edelleen myös jokaiselle, joka hoitaa kodissaan alle neljä vuotta vanhaa lasta, jolle maksetaan 272 §:n 4 momentissa säädettyä erityistä lisäavustusta.

Oikeus avustukseen päättyy, jos tässä luvussa säädetyt myöntämisedellytykset eivät enää täyty.”

19

Saman lain 303 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Kotihoidontuki on 485,01 euroa kuukaudessa samassa kotitaloudessa hoidettujen lapsien lukumäärästä riippumatta. Edellä 299 §:n 2 momentissa tarkoitettuja ylärajoja sovellettaessa tuen määrää alennetaan, jos tulojen määrä sen jälkeen, kun siitä on vähennetty sosiaaliturvamaksut ja kotihoidontuki, ylittää kyseessä olevat ylärajat.”

20

Luxemburgin sosiaaliturvalain 304 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Kotihoidontuesta pidätetään samasta lapsesta tai samoista lapsista Luxemburgin ulkopuolelta maksettua samanlaista etuutta vastaava määrä.

Kotihoidontukea ei makseta silloin, kun toinen vanhemmista saa samasta tai samoista lapsista tämän osan VI luvussa säädettyä korvausta vanhempainvapaasta tai vanhempainvapaan perusteella Luxemburgin ulkopuolelta maksettua etuutta. – –”

21

Unionin tuomioistuin kehotti 19.3.2013 Saksan hallitusta täsmentämään muun muassa ”Kindergeldin” (lapsilisä) ja ”Elterngeldin” (vanhempainraha) tavoitteet ja myöntämisedellytykset. Saksan hallitus toimitti unionin tuomioistuimelle 17.4.2013 päivätyllä kirjeellä kyseisiä etuuksia koskevia tietoja.

22

Mainittujen tietojen mukaan ”Kindergeld” on yksi osa tuloverolain (Einkommensteuergesetz, jäljempänä EStG) 31 §:ssä säädettyä perhekustannusten verotuksellista tasaamista.

23

Kuten kyseisessä säännöksessä säädetään, ”Kindergeldillä” pyritään korvaamaan perhekustannuksia ja turvaamaan lapselle vähimmäistoimeentulon taso.

24

EStG:n 62 §:n 1 momentin mukaan edunsaajalla eli pääsääntöisesti lapsen vanhemmalla on oltava kotipaikka tai tavanomainen asuinpaikka Saksassa tai hänen on oltava yleisesti verovelvollinen taikka häntä on kohdeltava sellaisena Saksassa. EStG:n 63 §:n 1 momentin nojalla lapsella on oltava kotipaikka tai tavanomainen asuinpaikka Euroopan unionin jäsenvaltiossa, Sveitsissä, Islannissa, Liechtensteinissa tai Norjassa.

25

EStG:n 32 §:n 4 momentin mukaan lapsi otetaan huomioon ”Kindergeldin” maksamiseksi ilman muita edellytyksiä siihen asti, kun hän täyttää 18 vuotta, tai siihen asti, kun hän täyttää 21 vuotta, mikäli hän ei ole työssä vaan rekisteröitynyt työnhakijaksi kansallisessa työvoimatoimistossa, taikka siihen asti, kun hän täyttää 25 vuotta, jos hän on koulutuksessa tai suorittaa hyväksyttyä vapaaehtoispalvelua; hän saa lapsilisää ilman ikärajoitusta, jos hän ei kykene huolehtimaan itsestään ruumiillisen tai henkisen vamman vuoksi.

26

”Kindergeldin” määrä on EStG:n 66 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan 184 euroa kuukaudessa kahdelta ensimmäiseltä lapselta, 190 euroa kolmannelta lapselta ja 215 euroa jokaiselta seuraavalta lapselta riippumatta perheenjäsenien tuloista ja omaisuudesta.

27

”Elterngeldiä” ja vanhempainvapaata koskevan liittovaltion lain (Bundeselterngeld- und Elternzeitgesetz, jäljempänä BEEG) 1 §:n 1 momentin mukaan ”Elterngeldiin” on oikeutettu jokainen, jonka kotipaikka tai tavanomainen asuinpaikka on Saksassa, joka asuu lapsensa kanssa samassa taloudessa, joka hoitaa ja kasvattaa lasta ja joka ei ole ansiotyössä tai kokoaikaisessa ansiotyössä. BEEG:n 4 §:n 1 momentin mukaan ”Elterngeldiä” maksetaan lapsen syntymästä siihen asti, kun hän on 14 kuukauden ikäinen.

28

BEEG:n 2 §:n 1 momentin mukaan ”Elterngeldin” suuruus on 67 prosenttia ennen lapsen syntymää tehdystä ansiotyöstä saadusta tulosta. Sitä maksetaan kuukaudessa enintään 1800 euroa niiltä täysiltä kuukausilta, joiden aikana edunsaaja ei ole saanut tuloja ansiotyöstä.

29

BEEG:n 2 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan on niin, että jos ennen lapsen syntymää tehdystä ansiotyöstä saadut tulot ovat alle 1000 euroa, mainittua prosenttiosuutta suurennetaan 0,1 prosentilla jokaista kahden euron erää kohden, joka jää alle kyseisen 1000 euron määrän ja aina 100 prosenttiin saakka. BEEG:n 2 §:n 2 momentin toisessa virkkeessä säädetään, että silloin, kun ennen lapsen syntymää tehdystä ansiotyöstä saadut tulot ylittävät 1200 euroa, 67 prosentin prosenttiosuutta kyseisistä tuloista pienennetään 0,1 prosentilla jokaista kahden euron erää kohden, joka ylittää tämän 1200 euron tulon ja aina 65 prosenttiin saakka. ”Elterngeldiä” maksetaan BEEG:n 2 §:n 4 momentin ensimmäisen virkkeen nojalla vähintään 300 euroa kuukaudessa, ja näin on BEEG:n 2 §:n 4 momentin toisen virkkeen nojalla, vaikkei edunsaaja olisi saanut lainkaan ansiotuloja ennen lapsen syntymää.

30

BEEG:n 2 a §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan on niin, että mikäli edunsaaja elää samassa taloudessa kahden lapsen kanssa, jotka eivät ole vielä täyttäneet kolmea vuotta, tai vähintään kolmen lapsen kanssa, jotka eivät ole vielä täyttäneet kuutta vuotta, ”Elterngeldin” määrää korotetaan 10 prosentilla, mutta kuitenkin vähintään 75 eurolla. BEEG:n 2 a §:n 4 momentin ensimmäisen virkkeen nojalla silloin, kun lapsia syntyy useampia, ”Elterngeldin” määrää korotetaan 300 eurolla toisen lapsen ja jokaisen seuraavan lapsen osalta.

31

Ulrike ja Markus Wiering asuvat kahden lapsensa kanssa Trierissä (Saksa). Unionin tuomioistuimen käytössä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että Markus Wiering on ansiotyössä Luxemburgissa, kun taas hänen puolisonsa työskentelee virkamiehenä Saksassa.

32

Markus Wiering haki 12.10.2007 CNPF:ltä perheavustuksia kahden lapsensa osalta.

33

CNPF:n hallitus kieltäytyi maksamasta Ulrike ja Markus Wieringille heidän kahdesta lapsestaan maksettavien perheavustusten osalta erotusetuutta, joka vastaa Luxemburgin oikeudessa säädettyjen etuuksien ja heidän asuinjäsenvaltionsa lainsäädännön nojalla saatujen etuuksien välistä erotusta, sillä perusteella, että jälkimmäisten etuuksien eli ”Kindergeldin”ja ”Elterngeldin” määrä ylitti 1.7.2007 ja 31.5.2008 välisen ajanjakson osalta Luxemburgin oikeudessa säädettyjen etuuksien eli perheavustusten ja kotihoidontuen määrän.

34

Conseil arbitral des assurances sociales totesi 31.7.2009 antamallaan tuomiolla Ulrike ja Markus Wieringin CNPF:n hallituksen päätöksestä nostaman kanteen perusteettomaksi.

35

Conseil supérieur de la sécurité sociale, jolta Ulrike ja Markus Wiering hakivat muutosta, muutti kyseistä tuomiota 16.3.2011 antamallaan tuomiolla ja totesi, että Ulrike ja Markus Wieringillä oli oikeus saada kahdesta lapsestaan erotusetuus tarkasteltavana olevalta kaudelta. Conseil supérieur de la sécurité socialen mielestä ”Elterngeld” on perhe-etuus, joka on maksettava sille perheenjäsenelle, joka hoitaa lapsia, eikä lapsille itselleen. Sen mielestä kyseistä etuutta ei siis voida ottaa huomioon määritettäessä sitä erotusetuutta, joka palkatulle työntekijälle kuuluu niiden perheavustusten perusteella, jotka hänelle maksetaan hänen lastensa lukuun, koska kyseistä erotusetuutta määritettäessä otetaan huomioon vain saman perheenjäsenen osalta eikä muiden perheenjäsenten osalta maksettavat perhe-etuudet.

36

CNPF teki tuosta tuomiosta kassaatiovalituksen, ja se vetosi sen tueksi neljään valitusperusteeseen. Toinen, kolmas ja neljäs valitusperuste koskevat asetuksen N:o 574/72 10 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdan ja 10 artiklan 3 kohdan sekä asetuksen N:o 1408/71 76 artiklan 1 kohdan rikkomista, soveltamatta jättämistä tai virheellistä tulkintaa.

37

CNPF arvostelee conseil supérieur de la sécurité socialen tuomiota siltä osin kuin siinä ei ole kyseisten säännösten vastaisesti otettu huomioon ”Elterngeldiä” erotusetuutta laskettaessa.

38

Ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on epäilyksiä siitä, onko erotusetuutta laskettaessa otettava huomioon pelkästään siirtotyöläisen perheen saamat samanlaiset perhe-etuudet vai kaikki sen saamat perhe-etuudet. Cour de cassation päätti näin ollen lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Kun lasketaan erotusetuutta, joka työskentelyvaltion toimivaltaisen laitoksen on [asetuksen N:o 1408/71] 1 artiklan u alakohdan i alakohdan, 4 artiklan 1 kohdan h alakohdan ja 76 artiklan sekä [asetuksen N:o 574/72] [10 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdan] mukaisesti mahdollisesti maksettava, onko samanlaisina perhe-etuuksina otettava huomioon kaikki siirtotyöläisen perheelle asuinvaltiossa maksettavat etuudet eli nyt käsiteltävässä asiassa Saksan lainsäädännön mukaiset ’Elterngeld’ ja ’Kindergeld’?”

39

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä sitä, onko asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan u alakohdan i alakohtaa, 4 artiklan 1 kohdan h alakohtaa ja 76 artiklaa sekä asetuksen N:o 574/72 10 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohtaa tulkittava siten, että siirtotyöläisen perheelle hänen työskentelyvaltiossaan mahdollisesti maksettavaa erotusetuutta laskettaessa samanlaisina etuuksina on otettava huomioon kaikki kyseisen työntekijän perheen asuinjäsenvaltion lainsäädännön nojalla saamat perhe-etuudet eli nyt käsiteltävässä asiassa Saksan lainsäädännön mukaiset ”Elterngeld” ja ”Kindergeld”.

40

Heti alkuun on huomautettava, että asetuksen N:o 1408/71 73 artiklassa säädetään, että työntekijällä, johon sovelletaan jäsenvaltion lainsäädäntöä, on toisessa jäsenvaltiossa asuvien perheenjäsentensä osalta oikeus perhe-etuuksiin, joista säädetään ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännössä, niin kuin he asuisivat tässä valtiossa, ja samalla, kun mainittu säännös muodostaa pääsäännön perhe-etuuksien alalla, se ei ole kuitenkaan ehdoton sääntö (ks. vastaavasti tuomio Schwemmer, C-16/09, EU:C:2010:605, 41 ja 42 kohta).

41

On näet todettava, että asetuksen N:o 1408/71 12 artiklan mukaan kyseisellä asetuksella ei anneta eikä pysytetä oikeutta useisiin samanlaisiin etuuksiin yhden ja saman pakollisen vakuutuskauden perusteella.

42

Kun siis on olemassa vaara, että asuinjäsenvaltion lainsäädännössä säädetyt oikeudet ja työskentelyjäsenvaltion lainsäädännössä säädetyt oikeudet ovat päällekkäisiä, mainitun asetuksen 73 artiklaa on arvioitava suhteessa kyseisen asetuksen ja asetuksen N:o 574/72 päällekkäisyyden estäviin säännöksiin eli asetuksen N:o 1408/71 76 artiklaan ja asetuksen N:o 574/72 10 artiklaan (ks. vastaavasti tuomio Schwemmer, EU:C:2010:605, 43 ja 44 kohta).

43

Unionin tuomioistuimen käytössä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että pääasiassa Ulrike ja Markus Wieringin asuinjäsenvaltion eli Saksan liittotasavallan lainsäädännön mukaan oikeus pääasiassa kyseessä oleviin perhe-etuuksiin syntyy sillä edellytyksellä, että asianomaisella henkilöllä on kotipaikka tai tavanomainen asuinpaikka Saksassa, eikä ”ammatin harjoittamisen perusteella”, kuten asetuksen N:o 1408/71 76 artiklassa edellytetään, jotta sitä voitaisiin soveltaa. Erityisesti ”Elterngeldin” osalta on todettava, että sen myöntäminen riippuu muun muassa siitä, että asianomaisella henkilöllä on kotipaikka tai tavanomainen asuinpaikka Saksassa, ja siitä, että kyseinen henkilö ei ole ansiotyössä tai kokoaikaisessa ansiotyössä, ja näin on, vaikka kyseisen etuuden määrä lasketaan pääsääntöisesti aikaisempien ansiotulojen perusteella.

44

Näin ollen mainittua 76 artiklaa ei sovelleta pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen tilanteeseen (ks. vastaavasti tuomio Dodl ja Oberhollenzer, C‑543/03, EU:C:2005:364, 53 kohta ja tuomio Schwemmer, EU:C:2010:605, 46 kohta).

45

Tilanteesta, jossa oikeus perhe-etuuksiin asuinjäsenvaltiossa ei riipu vakuutusta, työskentelyä tai itsenäistä ammatinharjoittamista vaan asuinpaikkaa koskevan edellytyksen täyttymisestä, säädetään sitä vastoin asetuksen N:o 574/72 10 artiklassa.

46

Kyseisen asetuksen 10 artiklan 1 kohdan a alakohdassa vahvistetun päällekkäisyyden estävän säännön mukaan työskentelyjäsenvaltion maksamat avustukset ovat etusijalla asuinjäsenvaltion maksamiin avustuksiin nähden, jotka tästä syystä keskeytetään. Siinä tapauksessa, että viimeksi mainitussa valtiossa harjoitetaan ammatillista toimintaa, mainitun asetuksen 10 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa säädetään vastakkaisesta ratkaisusta eli siitä, että oikeus asuinjäsenvaltion maksamiin avustuksiin ohittaa oikeuden työskentelyjäsenvaltion maksamiin perhe-etuuksiin, jotka siis keskeytetään.

47

Unionin tuomioistuin on siten katsonut, että henkilön, jonka huollettavina lapset ovat, ja erityisesti asetuksen N:o 1408/71 73 artiklassa tarkoitetun edunsaajan puolison lasten asuinjäsenvaltiossa harjoittaman ammattitoiminnan perusteella asetuksen N:o 574/72 10 artiklan mukaisesti oikeus mainitussa 73 artiklassa säädettyihin avustuksiin pidätetään sen määrän osalta, joka vastaa asuinjäsenvaltion tosiasiallisesti maksamia samanlaisia avustuksia ja riippumatta siitä, kuka on asuinjäsenvaltion lainsäädännössä nimetty perheavustuksien välitön saaja (ks. vastaavasti tuomio Dodl ja Oberhollenzer, EU:C:2005:364, 59 kohta ja tuomio Weide, C‑153/03, EU:C:2005:428, 30 kohta).

48

Tässä yhteydessä istunnossa edustettuina olleet asianosaiset ovat samaa mieltä siitä, että Ulrike Wiering ei ole menettänyt virkamiehen asemaansa Saksassa sen ajanjakson aikana, jolloin hän on saanut ”Elterngeldiä”, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin tarkastettava. Jos näin todellakin on, pääasiaan sovellettava päällekkäisyyden estävä sääntö on asetuksen N:o 574/72 10 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohta siltä osin kuin olisi mahdollista katsoa, että Ulrike Wiering harjoitti Saksassa ammatillista toimintaa tarkasteltavana olevalla ajanjaksolla.

49

Ellei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamasta selvityksestä muuta ilmene, tästä seuraisi, että Saksan liittotasavalta oli jäsenvaltio, joka on ensisijaisesti toimivaltainen maksamaan perhe-etuudet Ulrike ja Markus Wieringille pääasiassa kyseessä olevalta ajanjaksolta, joten viimeksi mainituilla oli oikeus Markus Wieringin työskentelyjäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen kustannuksella ainoastaan sellaisen erotusetuuden mahdolliseen maksamiseen, joka vastaa Luxemburgin oikeudessa säädettyjen etuuksien määrän ja Saksassa saatujen etuuksien määrän välistä erotusta (ks. vastaavasti tuomio McMenamin, C‑119/91, EU:C:1992:503, 26 kohta).

50

Lisäksi on todettava, ettei pääasiassa kyseessä olevien eri etuuksien luonnehtimista perhe-etuuksiksi ole asetettu kyseenalaiseksi.

51

On siis määritettävä, edellyttääkö, kuten CNPF väittää, asetuksen N:o 574/72 10 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohta sitä, että pääasian kaltaisessa tilanteessa vaadittua erotusetuutta laskettaessa huomioon otetaan kaikki siirtotyöläisen perheen asuinjäsenvaltiossa saadut perhe-etuudet.

52

Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 52 kohdassa korostanut, on niin, että koska asetuksen N:o 1408/71 12 artikla on kyseisen asetuksen yleisiä säännöksiä koskevassa I osastossa, tuossa säännöksessä vahvistettuja periaatteita sovelletaan ensisijaisuussääntöihin siinä tapauksessa, että mainitun asetuksen 76 artiklassa sekä asetuksen N:o 574/72 10 artiklassa säädettyjä perhe-etuuksia tai -avustuksia koskevat oikeudet ovat päällekkäisiä.

53

On todettava, että asetuksen N:o 1408/71 12 artiklan mukaan ainoastaan oikeus saada useita samanlaisia etuuksia yhden ja saman vakuutuskauden perusteella merkitsee perusteetonta päällekkäisyyttä.

54

Tässä yhteydessä oikeuskäytännöstä ilmenee, että sosiaaliturvaetuuksia on erilaisten kansallisten säännösten ominaispiirteistä riippumatta pidettävä samanlaisina, jos niiden tarkoitus ja tavoite, laskentaperusta ja myöntämisedellytykset ovat samanlaiset. Sitä vastoin etuuksien luokittelussa merkityksellisinä tekijöinä ei voida pitää yksinomaan muodollisia ominaispiirteitä (ks. mm. tuomio Valentini, 171/82, EU:C:1983:189, 13 kohta ja tuomio Knoch, C‑102/91, EU:C:1992:303, 40 kohta).

55

Oikeuskäytännössä on kuitenkin täsmennetty, että kun otetaan huomioon kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien lukuisat erot, vaatimus laskentaperustojen ja myöntämisedellytysten täydellisestä samanlaisuudesta johtaisi siihen, että asetuksen N:o 1408/71 12 artiklaan sisältyvää päällekkäisyyden kieltoa sovellettaisiin huomattavasti suppeammin. Tällainen vaikutus olisi vastoin kyseisen kiellon tavoitetta, jona on välttää sosiaalietuuksien perusteettomat päällekkäisyydet (ks. tuomio Knoch, EU:C:1992:303, 42 kohta).

56

Oikeuskäytännössä on myös todettu, että mainitun säännöksen sanamuodosta seuraa, että päällekkäisyydestä ei ole kyse pelkästään silloin, kun jollakin henkilöllä on samanaikaisesti oikeus kahteen eri perhe-etuuteen, vaan myös silloin, kun kahdella eri henkilöllä – tässä tapauksessa kahdella vanhemmalla – on oikeudet tällaisiin etuuksiin saman lapsen hyväksi. Perhe-etuuksien päällekkäisyyttä sääntelevien asetuksen N:o 1408/71 säännösten henki ja niissä säädetyt ratkaisut päällekkäisyystilannetta varten näet osoittavat, että kyseessä olevan säännöksen tarkoituksena on estää se, että sekä perhe-etuuden välitön edunsaaja eli työntekijä että sen välilliset edunsaajat eli työntekijän perheenjäsenet voisivat nauttia samanaikaisesti kahta samanlaista etuutta (ks. vastaavasti tuomio Dammer, C‑168/88, EU:C:1989:652, 10 ja 12 kohta).

57

On vielä todettava, että asetus N:o 1408/71 koskee yhtäältä mainitun asetuksen 1 artiklan u alakohdan i alakohdassa määriteltyjä ”perhe-etuuksia” ja toisaalta ”perheavustuksia”, jotka muodostavat yhden ”perhe-etuuksien” ryhmän ja jotka on määritelty saman asetuksen 1 artiklan u alakohdan ii alakohdassa.

58

Edellä esitetyistä seikoista seuraa, että eri perhe-etuudet, joita siirtotyöläinen voi saada työskentelyjäsenvaltion lainsäädännön nojalla, ja perhe-etuudet, joita kyseinen työntekijä tai hänen perheenjäsenensä saavat asuinjäsenvaltion lainsäädännön nojalla, eivät välttämättä ole asetuksen N:o 1408/71 12 artiklassa tarkoitettuja ”samanlaisia” etuuksia.

59

Vaikka kyseiset perhe-etuudet on tuon asetuksen 1 artiklan u alakohdan i alakohdan mukaan tarkoitettu korvaamaan perhekustannuksia, niillä kaikilla ei kuitenkaan välttämättä ole samaa nimenomaista kohdetta eikä samoja ominaisuuksia tai edunsaajia.

60

Lisäksi pelkästään eräät niistä ovat mainitun asetuksen 1 artiklan u alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuja perheavustuksia.

61

Asetuksen N:o 574/72 10 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa säädetyn päällekkäisyyden estävän säännön soveltamiseksi siirtotyöläiselle hänen työskentelyjäsenvaltiossaan mahdollisesti maksettavaa erotusetuutta laskettaessa niistä eri perhe-etuuksista, joihin kyseisellä työntekijällä on oikeus kyseisen valtion lainsäädännön nojalla, ja niistä perhe-etuuksista, joita mainittu työntekijä tai hänen perheenjäsenensä saavat asuinjäsenvaltion lainsäädännön nojalla, on erotettava ne perhe-etuudet, jotka ovat asetuksen N:o 1408/71 12 artiklassa tarkoitetulla tavalla samanlaisia, ottamalla huomioon niiden kohde, tavoitteet, laskentaperusta ja myöntämisedellytykset sekä niiden edunsaajat.

62

Viime kädessä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen, jonka yksinomaiseen toimivaltaan pääasian tosiseikkojen arviointi ja kansallisen lainsäädännön tulkinta kuuluvat, on näiden seikkojen perusteella tarkastettava, voidaanko ”Elterngeldiä” pitää samanlaisena kuin Luxemburgin perheavustuksia ja voitiinko se siis ottaa huomioon Ulrike ja Markus Wieringille mahdollisesti maksettavaa erotusetuutta laskettaessa (ks. vastaavasti tuomio Ottica New Line di Accardi Vincenzo, C‑539/11, EU:C:2013:591, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

63

Unionin tuomioistuin, jolta on pyydetty ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta hyödyttävää vastausta, voi kuitenkin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ratkaisua helpottaakseen antaa tälle ohjeita pääasian asiakirjojen ja unionin tuomioistuimelle esitettyjen kirjallisten ja suullisten huomautusten perusteella (ks. tuomio Ottica New Line di Accardi Vincenzo, EU:C:2013:591, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

64

Vaikka pääasiassa ei olekaan kiistetty sitä, että Luxemburgin perheavustukset ovat samanlaisia kuin ”Kindergeld”, Ulrike ja Markus Wiering väittävät kuitenkin, etteivät mainitut perheavustukset ole samanlaisia etuuksia kuin ”Elterngeld”. ”Elterngeldiä” ei siis olisi pitänyt ottaa huomioon laskettaessa Markus Wieringin CNPF:ltä vaatimaa erotusetuutta.

65

Tässä yhteydessä unionin tuomioistuimen käytössä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että ”Kindergeldin” ja Luxemburgin perheavustusten kaltaisilla etuuksilla pyritään siihen, että vanhemmat voivat kattaa lapsen tarpeisiin liittyvät kustannukset, ja ne myönnetään ottamatta huomioon perheenjäsenten tuloja tai omaisuutta taikka vanhempien mahdollista ansiotyötä. On ilmeistä, että kyseisten etuuksien lopullisena edunsaajana on siis lapsi itse eivätkä vanhemmat. Lisäksi näyttää sitä, että mainitut etuudet ovat yksinomaan lasten lukumäärän ja heidän ikänsä perusteella määräajoin suoritettavia rahaetuuksia, joten ne voidaan luonnehtia asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan u alakohdan ii alakohdassa tarkoitetuiksi ”perheavustuksiksi”.

66

”Elterngeldistä” on todettava unionin tuomioistuimen käytössä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenevän, että – kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 66 kohdassa huomauttanut – tällainen etuus eroaa ”Kindergeldin” ja Luxemburgin perheavustusten kaltaisista etuuksista monessa suhteessa yhtäältä niin päämääriensä ja ominaispiirteidensä kuin toisaalta edunsaajiensa osalta.

67

Saksan hallituksen toimittamien tietojen mukaan näet ”Elterngeldin” tarkoituksena on auttaa perheitä säilyttämään toimeentulon edellytyksensä silloin, kun vanhemmat omistautuvat ensisijaisesti lapsilleen. ”Elterngeldillä” pyritään oleellisesti omalta osaltaan säilyttämään nuo toimeentulon edellytykset silloin, kun vanhemmat luopuvat tilapäisesti ansiotyöstään kokonaan tai osittain pienten lastensa hoitoa varten.

68

Näin ollen lasta huoltava vanhempi, joka ei tee ansiotyötä tai joka keskeyttää ansiotyönsä tai vähentää sen määrää, saa tarpeen tullen kyseistä keskeyttämistä tai vähentämistä edeltäneiden tulojensa perusteella lapsen ensimmäisen ikävuoden aikana menettämistään tuloista korvauksen, jonka tarkoituksena on säilyttää hänen perheensä toimeentulon edellytykset. On huomautettava, että ”Eltergeldin” määrä on pääsääntöisesti 67 prosenttia aiemmasta palkasta mutta enintään 1800 euroa kuukaudessa.

69

On siis ilmeistä, että ”Elterngeldin” kaltaisen etuuden tavoitteena on se, että vanhempi voi tällaisissa olosuhteissa saada perheensä toimeentulon edellytysten säilyttämiseksi tukea, jonka suuruus on pääsääntöisesti sidottu kyseisen vanhemman aikaisemmasta ansiotyöstään saamiin tuloihin.

70

”Kindergeldistä” ja Luxemburgin perheavustuksista poiketen ”Elterngeldiä” ei siis myönnetä yksinomaan lasten lukumäärän ja heidän ikänsä perusteella. Vaikka eräät sen myöntämisedellytyksistä liittyvät lapsen olomassaoloon ja lapsen ikään, se lasketaan lähtökohtaisesti kuitenkin sen palkan perusteella, jota vanhempi, joka huolehtii lapsen hoidosta, sai ennen ansiotyön keskeyttämistä. Sen määrää nostetaan ainoastaan, jos kyseessä on suurperhe tai jos lapsia syntyy useampia.

71

Vaikka ”Elterngeldin” kaltainen etuus on asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan u alakohdan i alakohdassa tarkoitettu ”perhe-etuus” (ks. analogisesti tuomio Kuusijärvi, C‑275/96, EU:C:1998:279, 60 kohta), sitä ei voida kuitenkaan luonnehtia kyseisen asetuksen 1 artiklan u alakohdan ii alakohdassa tarkoitetuiksi ”perheavustukseksi”.

72

Lisäksi on huomautettava, että CNPF on pääasiassa sisällyttänyt erotusetuutta koskevaan laskelmaan myös kotihoidontuen. Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 34 ja 74 kohdassa todennut ja ellei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamasta selvityksestä muuta ilmene, Ursula Wiering ei ole kuitenkaan pyytänyt kyseistä etuutta eikä Luxemburgin sosiaaliturvalain 304 §:n perusteella ole varmaa, olisiko hänellä ollut siihen oikeus.

73

Tässä yhteydessä on täsmennettävä, että vaikka oletetaan, että mainittua etuutta voidaan pitää samanlaisena kuin Luxemburgin perheavustuksia, oikeuskäytännön mukaan on joka tapauksessa niin, että jotta voitaisiin katsoa, että tietyssä tapauksessa on kyseessä perhe-etuuksia koskevien oikeuksien päällekkäisyys, ei riitä esimerkiksi, että tällaiset etuudet olisi maksettava kyseisen lapsen asuinjäsenvaltiossa ja että samanaikaisesti olisi vain mahdollista, että ne olisi maksettava toisessa jäsenvaltiossa, jossa toinen tämän lapsen vanhemmista työskentelee (ks. tuomio Schwemmer, EU:C:2010:605, 52 kohta).

74

Unionin tuomioistuin on siis katsonut asetuksen N:o 574/72 10 artiklan asiayhteydessä, että jotta voitaisiin katsoa, että perhe-etuudet olisi maksettava jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, tämän valtion lainsäädännössä on myönnettävä oikeus etuuksiin tässä valtiossa työskentelevän perheenjäsenen hyväksi. Näin ollen on välttämätöntä, että asianomainen henkilö täyttää kaikki tämän valtion lainsäädännössä tämän oikeuden käytölle asetetut muodolliset ja aineelliset vaatimukset, joihin voi kuulua tarvittaessa edellytys, että tällaisia etuuksia on haettu etukäteen (ks. tuomio Schwemmer, EU:C:2010:605, 53 kohta).

75

Vaikka siis oletetaan, että kotihoidontukea voidaan pitää samanlaisena kuin Luxemburgin perheavustuksia, mainittua avustusta ei voitu ottaa huomioon Ulrike ja Markus Wieringille mahdollisesti maksettavan erotusetuuden laskemiseksi siinä tapauksessa, että Luxemburgin oikeudessa asetetut edellytykset kotihoidontuen saamiseksi eivät olleet täyttyneet pääasiassa.

76

Kaiken edellä esitetyn perusteella kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan u alakohdan i alakohtaa ja 4 artiklan 1 kohdan h alakohtaa sekä asetuksen N:o 574/72 10 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa siirtotyöläiselle hänen työskentelyvaltiossaan mahdollisesti maksettavaa erotusetuutta laskettaessa ei ole otettava huomioon kaikkia kyseisen työntekijän asuinjäsenvaltion lainsäädännön nojalla saamia perhe-etuuksia, koska Saksan lainsäädännössä säädetty ”Elterngeld” ei ole asetuksen N:o 1408/71 12 artiklassa tarkoitetulla tavalla samanlainen kuin kyseisessä lainsäädännössä säädetty ”Kindergeld” ja Luxemburgin lainsäädännössä säädetyt perheavustukset, ellei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamasta selvityksestä muuta ilmene.

77

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja saatettuna ajan tasalle 2.12.1996 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 118/97 ja sellaisena kuin se on muutettuna 29.6.1998 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1606/98, 1 artiklan u alakohdan i alakohtaa ja 4 artiklan 1 kohdan h alakohtaa sekä asetuksen N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä 21.3.1972 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72, sellaisena kuin se on muutettuna ja saatettuna ajan tasalle asetuksella N:o 118/97, 10 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa siirtotyöläiselle hänen työskentelyvaltiossaan mahdollisesti maksettavaa erotusetuutta laskettaessa ei ole otettava huomioon kaikkia kyseisen työntekijän asuinjäsenvaltion lainsäädännön nojalla saamia perhe-etuuksia, koska Saksan lainsäädännössä säädetty ”Elterngeld” ei ole asetuksen N:o 1408/71 12 artiklassa tarkoitetulla tavalla samanlainen kuin kyseisessä lainsäädännössä säädetty ”Kindergeld” ja Luxemburgin lainsäädännössä säädetyt perheavustukset, ellei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamasta selvityksestä muuta ilmene.