1. 

Nyt käsiteltävässä valituksessaan Ralf Schräder riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T‑242/09 antaman tuomion, ( 2 ) jolla hylättiin hänen kumoamiskanteensa, joka koski yhteisön kasvilajikeviraston (jäljempänä CPVO tai virasto) valituslautakunnan (jäljempänä lautakunta) 23.1.2009 tekemää päätöstä hakemuksesta Osteospermum ecklonis -lajiin kuuluvalle LEMON SYMPHONY ‑lajikkeelle ( 3 ) myönnetyn yhteisön kasvilajikkeiden suojan julistamiseksi mitättömäksi.

2. 

Riita-asian tausta on lyhyesti seuraavanlainen. Jørn Hansson (väliintulijana CPVO:n menettelyssä) teki 5.9.1996 CPVO:lle LEMON SYMPHONY -lajikkeesta yhteisön kasvilajikkeiden suojaa koskevan hakemuksen. CPVO antoi Bundessortenamtin (Saksan liittovaltion kasvilajikevirasto) tehtäväksi vaadittavan teknisen tutkimuksen suorittamisen. Tätä tarkoitusta varten Bundessortenamt pyysi toimittamaan sille ”20 myytäväksi soveltuvaa nuorta taimea, joita ei ole leikattu eikä käsitelty kasvunsääteillä”. Hansson toimitti pyydetyn kasviaineiston 10.1.1997. Teknisestä tutkimuksesta vastaava Bundessortenamtin toimihenkilö totesi kirjeessään CPVO:lle seuraavaa: ”Erotettavuutta, yhtenäisyyttä ja pysyvyyttä koskevien ominaispiirteiden tutkimukseen liittyvän CPVO:n teknisen protokollan II kohdan toisen alakohdan mukaisesti ilmoitamme Teille, että otsikossa mainitun lajikkeen lisäysaineisto, joka meille on lähetetty, koostuu myyntiin tarkoitetuista silmuilla olevista kasveista, jotka on käsitelty kasvunsääteillä ja joita on leikattu. Teknisen tutkimuksen asianmukainen kulku on näin ollen vaarantunut.” Tekninen tutkimus toteutettiin kuitenkin myöhemmin (jäljempänä vuoden 1997 tekninen tutkimus), vaikka unionin yleinen tuomioistuin huomautti valituksenalaisessa tuomiossa, ettei Bundessortenamt ollut pystynyt vahvistamaan, kohdistuiko tutkimus suoraan Hanssonin lähettämään kasviaineistoon vai tästä aineistosta otettuihin pistokkaisiin. Bundessortenamt laati myöhemmin tutkimuskertomuksen, johon liitettiin LEMON SYMPHONY ‑lajikkeen virallinen kuvaus, josta ilmenee, että varren kasvusuuntaa koskevaksi ominaispiirteeksi oli mainittu ”pystysuora”. ( 4 )

3. 

LEMON SYMPHONY -lajikkeelle myönnettiin yhteisön kasvilajikkeiden suoja 6.4.1999.

4. 

Schräder teki 26.11.2001 yhteisön kasvilajikkeiden suojaa koskevan hakemuksen Osteospermum ecklonis -lajiin kuuluvalle SUMOST 01 -lajikkeelle. ( 5 ) Teknisessä tutkimuksessa ilmeni, ettei SUMOST 01 eronnut huomattavasti LEMON SYMPHONY -lajikkeesta. Näin ollen Schräderin hakemus hylättiin. Saadakseen suojan SUMOST 01 -lajikkeelle Schräder teki myöhemmin useita hakemuksia sen päätöksen kumoamiseksi, jolla LEMON SYMPHONY -lajikkeelle myönnettiin yhteisön kasvilajikkeiden suoja. Hallinnollisessa menettelyssä ja unionin yleisessä tuomioistuimessa Schräder vaati, että yhteisön kasvilajikkeiden suoja olisi julistettava mitättömäksi. Hän väittää lähinnä, että vuoden 1997 tekninen tutkimus oli mitätön, koska siinä käytetty aineisto oli virheellinen. Schräderin mukaan LEMON SYMPHONY -lajike ei ollut koskaan esiintynyt sellaisessa muodossa kuin se on kuvattu vuonna 1997 yhteisön kasvinjalostajanoikeusrekisteriin merkityssä virallisessa kuvauksessa.

5. 

Schräder väittää, että vuoden 1997 tekninen tutkimus oli virheellinen seuraavista syistä. Ensinnäkin Bundessortenamtille lähetetyistä kasveista oli otettu pistokkaita, ja näitä pistokkaita oli käytetty teknisessä tutkimuksessa Hanssonin (LEMON SYMPHONY -lajikkeelle myönnetyn yhteisön kasvilajikkeiden suojan haltijan) lähettämän aineiston sijasta. Tutkittu aineisto koostui toiseksi silmuilla olevista kasveista, joita oli käsitelty kasvunsääteillä. Aineistossa oli kolmanneksi eroavuuksia LEMON SYMPHONY ‑lajikkeen Japanissa tehtyyn kuvaukseen nähden. Neljänneksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 2100/94 ( 6 ) mukaan lajiketta voidaan pitää erotettavana vain, jos se eroaa genotyypin tai genotyyppiyhdistelmän ominaispiirteiden kuvauksen perusteella. Lajiketta ei voida pitää erotettavana, jos todettu ominaispiirteiden kuvaus perustuu mekaaniseen käsittelyyn ja käsittelyyn kasvunsääteillä.

6. 

Schräder esittää nyt kuusi valitusperustetta.

7. 

Todellinen oikeuskysymys sisältyy nähdäkseni ainoastaan ensimmäiseen valitusperusteeseen, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen ja loukkasi siten hänen perusoikeuksiaan katsoessaan, ettei lautakunta ollut velvollinen tutkimaan tosiseikkoja viran puolesta. Kyseinen valitusperuste on perusteeton jäljempänä esitettävistä syistä.

8.

Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) ( 7 ) 41 artiklassa taataan jokaiselle oikeus siihen, että unionin toimielimet, elimet ja laitokset käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa.

9.

Perusoikeuskirjan 47 artiklassa määrätään oikeudesta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

10.

Perusasetuksella luodaan (kansallisten järjestelmien rinnalle) järjestelmä, jossa kasvilajikkeille myönnetään koko unionissa voimassa olevia teollisoikeuksia. ( 8 ) CPVO perustettiin perusasetuksen soveltamista varten. ( 9 ) Yhteisön kasvinjalostajanoikeuksien kohteena voivat olla kaikkien kasvitieteellisten sukujen ja lajien lajikkeet, mukaan lukien erityisesti hybridit. ( 10 ) Suojan saadakseen lajikkeen on oltava erotettava, yhtenäinen, pysyvä ja uusi. ( 11 ) Kasvinjalostajanoikeuksien haltijalla on yksinoikeus toteuttaa 13 artiklan 2 kohdassa lueteltuja toimia tai antaa lupa niihin. ( 12 ) Yhteisön kasvinjalostajanoikeudet voidaan saada hakemuksen perusteella; kyseistä menettelyä koskevat edellytykset esitetään asetuksen neljännen osan I luvussa. CPVO on vastuussa hakemuksen muotoa ja asiasisältöä koskevan tutkinnan sekä teknisen tutkimuksen suorittamisesta. ( 13 )

11.

Asetuksen 7 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa: ”Lajike katsotaan erotettavaksi, jos se erottuu selvästi tietyn genotyypin tai genotyyppiyhdistelmän ominaispiirteiden kuvauksen perusteella kaikista muista lajikkeista, jotka tunnetaan yleisesti 51 artiklan mukaisesti vahvistettuna hakemuksen jättöpäivänä.” ( 14 ) Saman artiklan 2 kohdan mukaan toista lajiketta pidetään ”yleisesti tunnettuna”, jos a) lajike on suojattu tai kirjattu viralliseen lajikerekisteriin yhteisössä tai jossakin valtiossa tai jossakin tällä alalla toimivaltaisessa hallitusten välisessä järjestössä tai jos b) kasvinjalostajanoikeuksien myöntämistä koskeva hakemus on jätetty tämän lajikkeen osalta tai lajike on kirjattu tällaiseen viralliseen rekisteriin, edellyttäen että hakemus on tällä välin johtanut oikeuden myöntämiseen tai lajikkeen kirjaamiseen rekisteriin.

12.

Lajike katsotaan ”pysyväksi” muun muassa, jos se ominaispiirteiltään, joiden avulla tutkitaan erotettavuutta, pysyy muuttumattomana perättäisten lisäysten jälkeen. ( 15 )

13.

Asetuksen 20 artiklassa (”Yhteisön kasvinjalostajanoikeuksien mitättömyys”) säädetään seuraavaa:

”1.   Virasto julistaa yhteisön kasvinjalostajanoikeudet mitättömiksi, jos on osoittautunut, että:

2.   Jos yhteisön kasvinjalostajanoikeudet on julistettu mitättömiksi, niillä ei katsota olleen alun perinkään tässä asetuksessa säädettyä lainvoimaa.”

14.

Edellytykset yhteisön kasvinjalostajanoikeuksien menettämiselle esitetään 21 artiklassa.

15.

CPVO perustelee päätöksensä. Ne voivat perustua ainoastaan sellaisiin syihin, joihin osapuolet ovat voineet ottaa kantaa suullisesti tai kirjallisesti. ( 16 )

16.

Jos tässä asetuksessa annetuissa säännöksissä ei säädetä menettelystä, CPVO soveltaa jäsenvaltioissa yleisesti hyväksyttyä menettelysäännöstöä. ( 17 )

17.

Valituslautakuntaan voidaan tehdä valitus CPVO:n päätöksistä, jotka on tehty muun muassa 20 ja 21 artiklan mukaisesti. ( 18 )

18.

Asetuksen 76 artiklassa säädetään seuraavaa: ”Virastossa aloitetussa menettelyssä virasto tutkii asiasisällön [oikeammin: tosiseikat] viran puolesta sikäli, kun asiasisältö on [tosiseikat ovat] 54 ja 55 artiklassa säädetyn tutkinnan kohteena. Virasto hylkää tosiseikat, joihin ei ole vedott[u,] ja todisteet, joita ei ole esitetty viraston vahvistamassa määräajassa.”

19.

CPVO voi antaa viran puolesta ja haltijaa kuultuaan virallisen lajikkeen kuvauksen ominaispiirteiden lukumäärän ja tyypin tai näiden ominaispiirteiden vakiintuneiden ilmaisutapojen osalta. ( 19 )

20.

Tehtäviään hoitaessaan valituslautakunta voi käyttää CPVO:n toimivaltaa. ( 20 )

21.

Asetuksen 73 artiklan 1 kohdassa annetaan oikeus nostaa kanne valituslautakuntien päätöksistä unionin tuomioistuimessa. Kanteen nostamiseen oikeuttavat perusteet esitetään 73 artiklan 2 kohdassa. ( 21 )

22.

Asetukseen N:o 1239/95 ( 22 ) sisältyvät yksityiskohtaiset säännöt perusasetuksen soveltamiseksi. Sen 51 artiklassa säädetään, että jollei toisin ole säädetty, virastossa noudatettavia menettelyjä on sovellettava valitusmenettelyyn soveltuvin osin.

23.

Täydellinen selvitys hallinnollisesta menettelyssä CPVO:n toimivaltaisessa komiteassa ja lautakunnassa esitetään valituksenalaisen tuomion 5–78 kohdassa. Tiivistetysti tilanne on seuraavanlainen.

24.

Hansson (LEMON SYMPHONY -lajikkeen oikeuksien haltijana) esitti 27.10.2003 kirjallisen vastalauseen Schräderin (26.11.2001) tekemästä hakemuksesta yhteisön kasvilajikkeiden suojan saamiseksi SUMOST 01 -lajikkeelle. ( 23 ) Virasto hyväksyi 19.2.2007 tehdyllä päätöksellä (jäljempänä hylkäyspäätös) Hanssonin esittämät vastalauseet ja hylkäsi Schräderin hakemuksen sillä pääasiallisella perusteella, ettei SUMOST 01 -lajike eronnut huomattavasti LEMON SYMPHONY ‑lajikkeesta ja etteivät asetuksen 7 artiklassa mainitut edellytykset näin ollen täyttyneet.

25.

Schräder teki 26.10.2004 hakemuksen LEMON SYMPHONY ‑lajikkeelle aiemmin myönnetyn yhteisön kasvilajikkeiden suojan menettämiseksi asetuksen 21 artiklan nojalla sillä perusteella, että lajikekuvauksessa käytetyt ominaispiirteet, erotettavuuden tutkinnassa arvioidut ominaispiirteet mukaan luettuina, eivät olleet pysyviä eivätkä siten täyttäneet 9 artiklan edellytyksiä. CPVO ilmoitti Schräderille 10.5.2007 päivätyllä kirjeellä, että toimivaltainen komitea oli tullut siihen lopputulokseen, etteivät menettämistä koskevat asetuksen 21 artiklan edellytykset täyttyneet (jäljempänä menettämishakemusta koskeva päätös).

26.

CPVO päätti 7.12.2004 toteuttaa teknisen tarkastuksen tarkastaakseen sen, oliko LEMON SYMPHONY pysynyt muuttumattomana. Bundessortenamt laati 14.9.2005 tutkimuskertomuksen, jossa se totesi, että lajike pitäisi pysyttää. Tämän kertomuksen liitteenä on samana päivänä päivätty uusi LEMON SYMPHONY ‑lajikekuvaus, josta ilmenee muun muassa, että varren kasvusuuntaa koskeva ominaispiirre oli kuvailtu puolittain pystysuoran ja vaakasuoran välillä olevaksi. CPVO ehdotti 25.8.2006 päivätyssä kirjeessä Hanssonille, että vuonna 1997 yhteisön kasvinjalostajanoikeusrekisteriin merkityn LEMON SYMPHONY ‑lajikkeen virallista kuvausta muutetaan 14.9.2005 päivätyllä uudella lajikekuvauksella. CPVO katsoi tämän muuttamisen välttämättömäksi siitä syystä, että yhtäältä mainittua lajiketta koskevan vuoden 1997 teknisen tutkimuksen jälkeen jalostuksessa oli edistytty ja että toisaalta, koska testauksen yleisohjeita oli muutettu vuonna 2001, varren kasvusuunnan ominaispiirteeseen liittyvät erot tuloksissa voivat selittyä sillä, ettei mainitun viraston vuonna 1997 käyttämässä ominaispiirteitä koskevassa taulukossa VI ollut yhtään vertailulajiketta ja että LEMON SYMPHONY oli pystysuorin lajike kyseisenä vuonna. Lisäksi Osteospermum ecklonis ‑lajin lajikkeet ovat lisääntyneet huomattavasti vuodesta 1997 ja testauksen yleisohjeita on osittain muutettu, minkä johdosta on ollut tarpeen muuttaa luokittelutasoja.

27.

Hansson hyväksyi 22.9.2006 päivätyllä kirjeellä kyseisen ehdotuksen. CPVO ilmoitti 18.4.2007 päivätyllä kirjeellä Hanssonille päätöksestään muuttaa viran puolesta asetuksen 87 artiklan 4 kohdan nojalla LEMON SYMPHONY -lajikkeen virallista kuvausta (jäljempänä kuvauksen muuttamista koskeva päätös). Virasto ilmoitti 21.5.2007 Schräderille kuvauksen muuttamista koskevasta päätöksestä ja siitä, että vuonna 1997 yhteisön kasvinjalostajanoikeusrekisteriin merkityn LEMON SYMPHONY ‑lajikkeen virallinen kuvaus korvattiin vuoden 2005 virallisella kuvauksella.

28.

Schräder valitti hylkäyspäätöksestä, menettämishakemusta koskevasta päätöksestä ja kuvauksen muuttamista koskevasta päätöksestä lautakuntaan. ( 24 ) Kaikki kolme valitusta hylättiin.

29.

Schräder teki 11.4.2007 hakemuksen LEMON SYMPHONY ‑lajikkeelle myönnetyn yhteisön kasvilajikkeiden suojan mitättömäksi julistamisesta. CPVO hylkäsi hakemuksen 26.9.2007 päivätyllä kirjeellä. Schräder valitti 19.10.2007 päätöksestä lautakuntaan. ( 25 )

30.

Lautakunta hylkäsi 23.1.2009 valituksen perusteettomana (jäljempänä mitättömäksi julistamista koskeva päätös). Lautakunta esitti päätöksessään seuraavat toteamukset. Ensinnäkin Bundessortenamt oli ilmoittanut CPVO:lle, että tutkimuksen luotettavuus saattoi vaarantua, jos toimitettua aineistoa (silmuilla olevia kasveja, joita oli käsitelty kasvunsääteillä) käytettäisiin, mutta että sitä oli neuvottu jatkamaan tutkimusta ja ottamaan pistokkaita toimitetusta aineistosta. Toiseksi yleisen käytännön mukaan kaikkia tutkimuksessa käytettyjä lajikkeita lisätään pistokkaista ottamalla pistokkaat samanaikaisesti, jotta varmistetaan se, että koko aineisto on fysiologialtaan samanikäistä. Kolmanneksi kysymys kemiallisesta käsittelystä ei ollut niin yksinkertainen kuin Schräder väitti. ( 26 ) Neljänneksi oli perusteltua todeta, ettei kasvunsääteillä käsittelyllä ollut vaikutusta tutkimukseen. Lisäämisessä käytettävän kasvunsääteen tyypillä ei yleensä ole pitkäkestoista vaikutusta, koska kasvin kasvun myöhempi seuranta edellyttää kasvunsääteiden lisäsuihkutusta (lautakunta piti Hanssonin toimittamia tietoja tältä osin vakuuttavina). Viidenneksi Schräderin esittämällä seikalla siitä, että kaikki yleisohjeissa mainitut viitelajikkeet olivat tunnettuja vuonna 1997, ei ollut merkitystä. Kuudenneksi LEMON SYMPHONY -lajike, joka on syntynyt lajien Osteospermum ja Dimorphoteca välisestä geneerisestä risteytyksestä, on sellaisenaan ainutlaatuinen ei pelkästään morfologisilta ominaispiirteiltään vaan myös jatkuvalta kukinta-ajaltaan, joka on pidempi kuin nykyisten Osteospermum-lajikkeiden kukinta-aika. LEMON SYMPHONY ‑lajikkeen ainutlaatuisuuden vuoksi Bundessortenamtin vuonna 1997 tekemän tutkimuksen yhteydessä ei ollut mahdollista löytää viitelajikkeita, joihin kyseistä lajiketta olisi voitu verrata.

31.

Lautakunnalle 30.3.2009 lähetetyssä kirjeessä Schräder esitti joukon moitteita ja väitteitä 23.1.2009 pidetyn suullisen käsittelyn kulusta ja pöytäkirjasta. Schräder tarjoutui esittämään näyttöä väitteidensä tueksi unionin yleisessä tuomioistuimessa todistajia kuulemalla. ( 27 )

32.

Schräder nosti unionin yleisessä tuomioistuimessa neljä erillistä kannetta lautakunnan päätöksistä. ( 28 ) Kussakin asiassa hän vaati asianomaisen päätöksen kumoamista ja CPVO:n velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Kaikki neljä asiaa yhdistettiin tuomion antamista varten.

33.

Unionin yleinen tuomioistuin huomautti, että kolme ensimmäistä yhdistettyä asiaa (T‑133/08, T‑134/08 ja T‑177/08) olivat läheisessä yhteydessä toisiinsa ja lisäksi riippuvuussuhteessa mitättömyysmenettelyä koskevaan asiaan T-242/09. Viimeksi mainittu asia käsiteltiin sen vuoksi ensimmäisenä.

34.

Schräder esitti asiassa T-242/09 neljä kanneperustetta. Kolme ensimmäistä kanneperustetta koskivat seuraavien perusasetuksen säännösten rikkomista: i) 76 artikla (viraston suorittama tosiseikkojen tutkinta viran puolesta) ja 81 artikla (jäsenvaltioissa hyväksytyn menettelysäännöstön soveltaminen); ii) 7 artikla (lajikkeen erotettavuuden edellytykset) ja 20 artikla (yhteisön kasvinjalostajanoikeuksien mitättömyys) ja iii) 75 artikla (perusteluvelvollisuus). Neljäs kanneperuste koski täytäntöönpanoasetuksen 63 artiklan 1 ja 2 kohdan (pöytäkirjaa suullisesta menettelystä ja todisteiden vastaanottamisesta koskevat säännöt) rikkomista.

35.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi kanteen asiassa T‑242/09 perusteettomaksi. Se näin ollen hylkäsi kanteen 18.9.2012 antamassaan tuomiossa.

36.

Asioissa T‑133/08, T‑134/08 ja T‑177/08 unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi kanneperusteet, joissa vedottiin täytäntöönpanoasetuksen 59 artiklan 2 kohdan, jossa säädetään haasteesta CPVO:n suulliseen menettelyyn, rikkomiseen ja kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamiseen. Se kumosi vastaavasti lautakunnan hylkäyspäätöksestä, menettämishakemusta koskevasta päätöksestä ja kuvauksen muuttamista koskevasta päätöksestä antamat ratkaisut.

37.

Schräder vaatii, että valituksenalainen tuomio kumotaan asiassa T‑242/09 tehtyä päätöstä koskevilta osin, hänen hakemuksensa LEMON SYMPHONY -lajikkeelle myönnetyn yhteisön kasvilajikkeiden suojan mitättömäksi julistamisesta hyväksytään ja että CPVO velvoitetaan korvaamaan kaikki hänelle neljässä unionin yleisen tuomioistuimen menettelyssä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

38.

Schräderin esittämät kuusi valitusperustetta voidaan tiivistää seuraavasti. Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, ettei lautakunta voinut toimia viran puolesta mitättömyysmenettelyssä. Näin tehdessään unionin yleinen tuomioistuin loukkasi hänen oikeuksiaan, jotka koskevat todistustaakkaa ja todisteiden vastaanottamista lautakunnan menettelyssä. Tämän seurauksena unionin yleinen tuomioistuin rikkoi laillisuusvalvonnan harjoittamista koskevaa velvollisuuttaan ja loukkasi Schräderin oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, hyvään hallintoon ja tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin. Toisen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin totesi virheellisesti, ettei osapuoli voi vaatia asian selvittämistoimia lautakunnan menettelyssä, ellei se ole esittänyt ainakin alustavaa näyttöä kyseessä olevasta väitteestä, ja rikkoi näin todistustaakkaa ja asian selvittämistä koskevia sääntöjä. Vaikka oletettaisiin, että lautakunnan mitättömyysmenettelyssä todistustaakka on valittajalla, unionin yleinen tuomioistuin epäsi Schräderiltä oikeuden tulla kuulluksi ja otti tosiseikat ja näytön huomioon vääristyneellä tavalla. Kolmannessa valitusperusteessa vedotaan siihen, että unionin yleinen tuomioistuin piti oikeudellisesti virheellisellä tavalla (Schräderin mielestä) virheellistä tosiseikkaa (käytäntöä lisätä tutkittavia kappaleita pistokkaista) yleisesti tunnettuna. Unionin yleinen tuomioistuin rikkoi näin laillisuusvalvontaa koskevaa velvollisuuttaan ja otti tosiseikat ja näytön huomioon vääristyneellä tavalla. Neljännen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin esitti oikeudellisesti virheellisiä toteamuksia siitä, ettei Schräder ollut esittänyt näyttöä niiden väitteidensä tueksi, jotka koskivat kasvunsääteiden vaikutuksia. Tuomio on siten ristiriitainen, ja sen perustelut ovat puutteelliset. Unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään harjoittanut laillisuusvalvontaa lautakunnan päätöksen osalta. Viidenneksi Schräder väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen toteamuksella, jonka mukaan Osteospermum-lajin varren kasvusuuntaa ei ollut otettu mukaan lajikkeen erotettavuutta koskevaan tutkimukseen, rikotaan perusasetuksen 7 ja 20 artiklaa. Kyse on oikeudenkäynnin kohteen kielletystä laajentamisesta, ja näin tehdessään unionin yleinen tuomioistuin otti viran puolesta huomioon kysymyksen, jota osapuolet eivät olleet esittäneet sille ja joka ei kuulunut oikeusjärjestyksen perusteisiin. Kuudennessa valitusperusteessaan Schräder riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen toteamuksen, jonka mukaan Osteospermum-lajikkeen varren kasvusuuntaa koskeva ominaisuus voidaan määrittää kyseessä olevassa tutkimuksessa tutkittaviin muihin kasveihin nähden. Tällaista toteamusta on pidettävä tosiseikkojen ottamisena huomioon vääristyneellä tavalla, asetuksen rikkomisena, oikeudenkäynnin kohteen kiellettynä laajentamisena sekä kattavaa laillisuusvalvontaa koskevan velvollisuuden rikkomisena. Päätös on siten ristiriitainen.

39.

CPVO Hanssonin (LEMON SYMPHONY -lajikkeen oikeuksien haltija, väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa ja toinen asianosainen lautakunnassa käydyissä menettelyissä) tukemana vaatii, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen ja velvoittaa Schräderin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

40.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi, ettei perusasetuksen (tosiseikkojen viran puolesta tutkintaan liittyvää) 76 artiklan säännöstä voida sanamuodon mukaan soveltaa menettelyyn lautakunnassa. ( 29 ) Lautakunnan tehtävänä on ainoastaan lausua asianosaisen pyynnöstä CPVO:n asetuksen 20 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla tekemän sen päätöksen sääntöjenmukaisuudesta, jolla jätettiin julistamatta yhteisön kasvilajikkeiden suoja mitättömäksi sillä perusteella, ettei kyseinen asianosainen ole osoittanut, etteivät mainitun asetuksen 7 tai 10 artiklassa mainitut edellytykset täyttyneet suojan myöntämishetkellä. ( 30 ) Kun mitättömyysmenettelyä ei aloitettu viran puolesta vaan Schräderin hakemuksesta, asetuksen 76 ja 81 artiklassa, luettuna yhdessä asetuksen 20 artiklan kanssa, asetetaan Schräderille todistustaakka siitä, että edellytykset mitättömäksi julistamiselle täyttyvät. ( 31 ) Tämä todistustaakan ja asian selvittämisen järjestely eroaa huomattavasti siitä, mitä säädetään yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 ( 32 ) 76 artiklassa. Tämä ero yhteisön tavaramerkistä ja kasvilajikkeista annettujen asetusten todistusoikeudellisissa säännöksissä voi kuitenkin selittyä sillä, että, toisin kuin tavaramerkkiasetuksessa, perusasetuksessa ei tehdä eroa ehdottomien ja suhteellisten rekisteröinnin hylkäämisperusteiden välille. Perusasetuksella käyttöön otettu järjestelmä on yhteisömallista annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 6/2002 ( 33 ) käyttöön otetun järjestelmän ja yleisten oikeusperiaatteiden ja todistustaakkaa sekä asian selvittämistä koskevien menettelysääntöjen, muun muassa kantajalla olevaan todistustaakkaan viittaavan actori incumbit onus probandi -periaatteen, mukainen. ( 34 ) Näin ollen ensimmäinen kanneperuste oli hylättävä sillä perusteella, että se perustuu virheelliseen olettamaan siitä, että CPVO:lla on perusasetuksen 76 ja 81 artiklan nojalla todistustaakka käsiteltävässä asiassa. ( 35 )

41.

Seuraavaksi unionin yleinen tuomioistuin huomautti, ettei perusasetuksen säännöksistä ilmene, että CPVO:ssa käyty menettely olisi luonteeltaan pelkästään inkvisitorinen. Erityisesti (76 artiklan ensimmäisessä virkkeessä mainittu tekniseen tutkimukseen liittyvä) ”viran puolesta tutkimisen periaate” on sovitettava yhteen (saman artiklan toisessa virkkeessä mainitun) säännön kanssa, jonka mukaan CPVO hylkää tosiseikat, joihin ei ole vedottu CPVO:n vahvistamassa määräajassa, ja todisteet, joita ei ole esitetty kyseisessä määräajassa. CPVO:ssa käytävän menettelyn osapuolten tehtävänä on siten vedota kohtuullisessa ajassa tosiseikkoihin, jotka osapuolet haluavat CPVO:n tutkivan, ja esittää todisteet, jotka ne haluavat otettavan huomioon näiden tosiseikkojen tueksi. ( 36 ) Siltä osin kuin kyseisiä säännöksiä voidaan soveltaa valitusmenettelyyn, joka koskee asetuksen 20 artiklan nojalla tehtyä CPVO:n päätöstä, jolla jätettiin julistamatta mitättömäksi yhteisön kasvilajikkeiden suoja, mitättömyyteen vetoavan osapuolen tehtävänä on vedota tosiseikkoihin ja esittää todisteet, joiden perusteella voidaan osapuolen mukaan todeta, että yhteisön kasvilajikkeiden suojan mitättömäksi julistamisen edellytykset täyttyvät. Lautakunnalla on lisäksi velvollisuus tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki käsiteltävän asian merkitykselliset seikat ja valvoa, että yleisiä oikeusperiaatteita ja todistustaakkaa sekä asian selvittämistä koskevia menettelysääntöjä noudatetaan. ( 37 )

42.

Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin totesi Schräderin moittivan lautakuntaa pääasiallisesti siitä, että se tukeutui yksinomaan CPVO:n ja Hanssonin esittämään tosiseikkojen kuvaukseen ilman, että se otti vastaan ja arvioi hänen tarjoamiaan todisteita, ja erityisesti ilman, että se hyväksyi hänen pyyntöään sellaisen selvittämistoimen määräämisestä, joka koskee asiantuntijalausuntoa, jolla oli tarkoitus muun muassa määrittää kasvunsääteiden vaikutus. ( 38 ) Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, ettei Schräderin pyyntöä voida hyväksyä, koska hän ei ollut esittänyt riittävästi alustavaa näyttöä, jotta tällaisten toimien määrääminen on perusteltua. ( 39 )

43.

Unionin yleinen tuomioistuin myös katsoi, että hallinnollisessa menettelyssä Schräder ei koskaan esittänyt edes vähäisintä osoitusta (kuten tieteellistä ad hoc -tutkimusta, otetta alan aikakauslehdestä, hänen pyynnöstään laadittua asiantuntijakertomusta tai edes pelkkää kasvitieteen tai puutarhanhoidon asiantuntijan lausuntoa), jota voitaisiin pitää todennäköisenä osoituksena hänen väitteestään (joka on toistettu useasti mutta jota ei ole koskaan perusteltu ja jonka muut menettelyn osapuolet ovat kiistäneet), jonka mukaan mekaaninen ja kemiallinen käsittely tai käsiteltävässä asiassa toteutetun kaltainen pistokkaiden otto saattoi vääristää vuoden 1997 teknistä tutkimusta. ( 40 ) Vaikka lautakunta yhtyi lopulta CPVO:n ja Hanssonin väitteisiin, se ei tehnyt sitä ”yksipuolisesti ja ilman tarkistusta” (kuten Schräder väitti), vaan se tukeutui omiin tietoihinsa ja omaan kasvitieteelliseen asiantuntemukseensa sen jälkeen, kun se oli tutkinut muun muassa sen, oliko LEMON SYMPHONY -lajiketta mahdollista kuvailla vielä vuonna 2005 käyttäen vuonna 1997 voimassa olleita testauksen yleisohjeita, ja maininnut syyt, joiden perusteella se aikoi hyväksyä ennemmin CPVO:n ja Hanssonin näkemyksen kuin Schräderin näkemyksen. ( 41 )

44.

Unionin yleinen tuomioistuin katsoikin, ettei Schräder ollut näyttänyt oikeudellisesti riittävällä tavalla toteen, että lautakunta oli rikkonut todistustaakkaa sekä asian selvittämistä koskevia sääntöjä. ( 42 ) Schräderin tarkoituksena oli tällaisen väitteen varjolla itse asiassa saada unionin yleinen tuomioistuin arvioimaan uudelleen tosiseikat ja asiaankuuluvat todisteet. ( 43 )

45.

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi Schräderin muut väitteet, joilla hän moitti lautakuntaa siitä, ettei se vastannut hänen väitteisiinsä, jotka koskivat vuoden 1997 teknisen tutkimuksen epäluotettavuutta. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi ensinnäkin, että kyseinen tekninen tutkimus oli toteutettu asianmukaisen kasviaineiston perusteella eli Hanssonin Bundessortenamtille toimittamista kasveista otettujen pistokkaiden perusteella. Toiseksi Schräder ei ollut yksilöinyt yhtään toista kasvilajiketta, josta LEMON SYMPHONY ‑lajike ei eronnut huomattavasti vuonna 1997 edes siinä tapauksessa, että sen varren kasvusuunta kuvailtiin ”pystysuoran ja puolittain pystysuoran välillä olevaksi”. Tämä arviointi oli yhdenmukainen CPVO:n ja Hanssonin esittämien ensisijaisten väitteiden kanssa. ( 44 ) Vaikka täten oletettaisiin Schräderin väittämän tavoin, että vuoden 1997 teknisessä tutkimuksessa päädyttiin virheelliseen johtopäätökseen sen suhteen, mille tasolle varren kasvusuuntaa koskeva ominaispiirre oli luokiteltava, ja että LEMON SYMPHONY ‑lajike olisi pitänyt vuodesta 1997 lähtien luokitella tämän ominaispiirteen osalta eri tasolle, tällä ei nimittäin olisi ollut vaikutusta asetuksen 7 artiklan mukaiseen kyseisen lajikkeen erotettavuutta koskevan ominaispiirteen arviointiin, koska arviointi ei perustunut yksinomaan – tai ollenkaan – kyseiseen ominaispiirteeseen kohdistuvaan viittaukseen. ( 45 ) Tältä osin LEMON SYMPHONY -lajikkeen vuonna 2005 muutettu kuvaus erosi alkuperäisestä vuoden 1997 kuvauksesta ainoastaan varren kasvusuuntaa koskevan ominaispiirteen osalta, jonka luokittelutaso muutettiin ”pystysuorasta””puolittain pystysuoraksi”. ( 46 ) Schräder ei myöskään ollut osoittanut, että tämän muutoksen seurauksena DUS-kriteerit ( 47 ) eivät täyttyneet vuonna 1997. LEMON SYMPHONY -lajikkeelle olisi näin ollen myönnetty joka tapauksessa yhteisön kasvilajikkeiden suoja. ( 48 ) Lisäksi lautakunta hylkäsi nimenomaisesti Schräderin väitteen siitä, että jos SUMOST 01 -lajikkeen tutkimus olisi suoritettu käyttäen LEMON SYMPHONY -lajikkeen vuoden 1997 kuvausta, näitä kahta lajiketta olisi pidetty selvästi erotettavina. ( 49 )

46.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi, ettei Schräderin teknisiä väitteitä joka tapauksessa voitu hyväksyä, kun otetaan huomioon riidanalaisessa päätöksessä mainitut tekniset päätelmät, joita voidaan tutkia rajoitetusti, sekä CPVO:n ja Hanssonin vastauksena esittämät perustelut. ( 50 ) Erityisesti se, ettei Hanssonin Bundessortenamtille toimittama kasviaineisto vastannut kyseisen viraston 6.11.1996 päivätyssä kirjeessä asettamia vaatimuksia, ei ollut ratkaisevaa. ( 51 )

47.

Varren kasvusuuntaa koskevaan ominaispiirteeseen liittyvästä kiistasta unionin yleinen tuomioistuin huomautti, että kyse oli siitä, onko kyseinen ominaispiirre määritettävä suhteellisten vai ehdottomien edellytysten perusteella. ( 52 ) Se hylkäsi Schräderin väitteet ja katsoi Bundessortenamtin selityksiä lainaten, että kyseistä ominaispiirrettä olisi arvioitava vertaamalla saman lajin lajikkeita toisiinsa suhteellisesti. ( 53 ) Unionin yleinen tuomioistuin totesi, että LEMON SYMPHONY -lajike pysyi muuttumattomana vuosien 1997 ja 2005 välillä. Kyse ei ollut lajikkeen ominaislaatua koskevasta kuvauksen aineellisesta muutoksesta vaan pelkästä alun perin valittujen ilmaisujen muutoksesta. Se ei muuttanut lajikkeen ominaislaatua, vaan sen perusteella voitiin ainoastaan paremmin kuvailla lajiketta erityisesti rajaamalla se suhteessa lajin muihin lajikkeisiin. ( 54 ) Tähän lopputulokseen päätyessään unionin yleinen tuomioistuin otti huomioon kasvien valokuvat, jotka sisältyivät saksalaisissa tuomioistuimissa käytettyyn asiakirja-aineistoon. ( 55 )

48.

Schräder esittää neljä väitettä ensimmäisen valitusperusteensa tueksi. Hänen mukaansa unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, ettei lautakunta tutki tosiseikkoja viran puolesta mitättömyysmenettelyssä. Täten unionin yleinen tuomioistuin i) rikkoi täytäntöönpanoasetuksen 51 artiklaa, ii) katsoi virheellisesti, että mitättömyysmenettely on luonteeltaan kontradiktorinen, ( 56 ) iii) otti tosiseikat vääristyneellä tavalla huomioon todetessaan Schräderin väittäneen, että todistustaakka on CPVO:lla, ja iv) loukkasi hänen perusoikeuksiaan kieltäytymällä tutkimasta näyttöä, jonka hän oli esittänyt unionin yleisessä tuomioistuimessa.

49.

CPVO toteaa, että unionin yleisen tuomioistuimen kuvaus hallinnollisesta menettelystä lautakunnassa on sikäli virheellinen, että lautakunta voi tutkia tosiseikat viran puolesta. Se kuitenkin väittää, että ensimmäinen valitusperuste on perusteeton ja/tai tehoton eikä sitä voida ottaa tutkittavaksi siltä osin kuin Schräderin tarkoituksena on tosiseikkojen uudelleenarviointi.

50.

Hansson tukee CPVO:n väitteitä.

51.

Schräderin ensimmäistä valitusperustetta tutkittaessa on tarpeen tulkita perusasetuksen 76 artiklaa. Ovatko mitättömyysmenettelyt luonteeltaan tutkinnallisia vai kontradiktorisia, ja onko todistustaakka mitättömäksi julistamista hakevalla asianosaisella? Asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, ettei asetuksen 76 artiklaa sovelleta menettelyyn lautakunnassa.

52.

Yhdyn tähän näkemykseen.

53.

Tarkastelen aluksi 76 artiklaa CPVO:n menettelyjen yhteydessä ennen kuin siirryn käsittelemään lautakuntaa. Asetuksen 76 artiklan ensimmäisen virkkeen mukaan CPVO tutkii tosiseikat viran puolesta sikäli, kun tosiseikat ovat hakemuksen asiasisältöä koskevan tutkinnan ja teknisen tutkimuksen kohteena. ( 57 ) Jos mitättömyysmenettelyssä väitetään, etteivät 7 artiklan (kasvilajikkeen erotettavuutta koskevat) edellytykset täyty, virastolla on siten nimenomainen velvoite tutkia tosiseikat.

54.

On totta, että 76 artiklan toisen virkkeen mukaan menettelyn asianosaisilla on myös oma tehtävänsä todisteiden esittämisessä, koska virasto hylkää tosiseikat, joihin ei ole vedottu, ja todisteet, joita ei ole esitetty viraston vahvistamassa määräajassa. Mitättömäksi julistamista hakevalla asianosaisella on selkeästi tehtävä ja oikeus esittää todisteita hakemuksensa tueksi. ( 58 )

55.

Kyseinen sanamuoto tarkoittaa kuitenkin sitä, ettei CPVO voi tehdä päätöstä yksinomaan sen perusteella, ettei mitättömäksi julistamista hakeva henkilö ole täyttänyt todistustaakkaa, koska sillä on nimenomainen velvoite tutkia viran puolesta teknistä tutkimusta koskevat tosiseikat.

56.

Täytäntöönpanoasetuksen asian kannalta merkitykselliset säännökset ( 59 ) viittaavat lisäksi siihen, että menettely on luonteeltaan pikemminkin tutkinnallinen kuin kontradiktorinen, sikäli kuin virasto ohjaa menettelyä todisteiden vastaanoton ja asiantuntijalausuntojen määräämisen osalta. Sitä vastoin puhtaasti kontradiktorisessa menettelyssä hakijalla on todistustaakka näyttää väitteensä toteen, ja vastaajan on osoitettava, että edellytykset, joihin puolustus perustuu, täyttyvät.

57.

CPVO:ssa noudatettavia menettelyjä sovelletaan myös lautakuntaan. ( 60 ) Tehdessään CPVO:n päätöksestä tehtyä valitusta koskevan päätöksen lautakunta voi käyttää ”viraston toimivaltaa”. ( 61 ) Koska CPVO:lla on harkintavaltaa tehtäviään hoitaessaan ( 62 ) ja asetuksen 76 artiklan nojalla selkeä ja vakiintunut tehtävä tutkia viran puolesta tosiseikat erityisesti teknisen tutkimuksen osalta, asetuksen 72 artiklan ja täytäntöönpanoasetuksen 51 artiklan nimenomaisesta sanamuodosta seuraa näin ollen, että 76 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin lautakuntaan.

58.

En väitä, että lautakunnan täytyy pyytää teknistä tutkimusta asetuksen 55 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla aina, kun mitättömyysmenettely pannaan vireille sillä perusteella, etteivät 7 artiklassa erotettavuudelle asetetut edellytykset täyty. (Myöskään Schräder ei väitä näin. Hän katsoo, että vuoden 1997 tekninen tutkimus oli mitätön ja että jos lautakunta olisi tutkinut käytettävissään olleet todisteet, se olisi väistämättä tullut samaan tulokseen. Lautakunta hylkäsi tämän näkemyksen, ja unionin yleinen tuomioistuin vahvisti lautakunnan toteamukset.) Katson kuitenkin, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen tulkitessaan perusasetuksen 76 artiklaa siten, ettei sitä sovelleta menettelyyn lautakunnassa.

59.

Tästä huolimatta olen samaa mieltä unionin yleisen tuomioistuimen kanssa siitä, että yhteisön kasvilajikkeiden suojan tapauksessa ei ole olemassa tavaramerkin rekisteröinnin ehdottomia ja suhteellisia hylkäämisperusteita täysin vastaavia perusteita. Yhteisön kasvilajikkeiden suojan mitättömäksi julistamista koskevassa menettelyssä olennainen seikka on (nyt käsiteltävässä asiassa) se, täyttyvätkö asetuksen 7 artiklassa lajikkeen erotettavuudelle asetetut edellytykset. Sen tutkiminen edellyttää teknistä tietämystä ja asiantuntemusta, joita (virastolla ja) lautakunnalla on tarvittavaa arviointia tehdessään. Kyseinen menettely ei ole sama kuin yhteisön tavaramerkkiä koskevaan sääntelyyn sisältyvä menettely, jossa pyritään selvittämään väitemenettelyssä, voiko aikaisemman tavaramerkin haltija näyttää toteen tiettyjä seikkoja, kuten aikaisemman tavaramerkin todellisen käytön. Tällaiset kysymykset eivät nouse esille yhteisön kasvilajikkeiden suojaa koskevan järjestelmän mukaisessa, nyt käsiteltävän kaltaisessa mitättömyysmenettelyssä, jossa kyse on siitä, oliko LEMON SYMPHONY erotettava lajike silloin, kun yhteisön kasvilajikkeiden suoja myönnettiin (vuonna 1999 vuoden 1997 teknisen tutkimuksen perusteella). ( 63 ) Tältä osin on pidettävä merkityksettöminä Schräderin väitteitä, jotka koskevat yhteisön tavaramerkin yhteydessä todistustaakasta ja todisteiden vastaanotosta annettuja säännöksiä.

60.

Unionin yleinen tuomioistuin viittaa myös yhteisömalliasetuksen 63 artiklan 1 kohtaan. Myös se muodostaa nähdäkseni yhteisön kasvilajikkeiden suojasta eroavan järjestelmän eikä siten horjuta valituksenalaista tuomiota. Kyseisen 63 artiklan 1 kohtaan sisältyy ensinnäkin yleissääntö, jonka mukaan yhteisömallia koskevassa menettelyssä harmonisointivirasto tutkii tosiseikat viran puolesta. Tätä sääntöä lievennetään mitättömyysmenettelyn osalta, jossa harmonisointivirasto tutkii ainoastaan seikat, joihin osapuolet ovat vedonneet, ja heidän esittämänsä todisteet. Tämä johtuu siitä, ettei harmonisointivirasto itse voi yhteisömalliasetuksen mukaan käynnistää mitättömyysmenettelyä. ( 64 ) Vastaavaa edellytystä ei ole asetettu perusasetuksen 20 artiklassa säädetylle mitättömyysmenettelylle.

61.

Schräder moittii lisäksi perustellusti unionin yleisen tuomioistuimen hänen kanneperusteestaan esittämää kuvausta, jonka mukaan se perustuu olettamaan siitä, että CPVO:lla oli todistustaakka. Tätä toteamusta ei tue unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 105 kohdassa Schräderin kanteesta esittämä kuvaus. Unionin yleisen tuomioistuimen virhe ei kuitenkaan merkitse tosiseikkojen ottamista huomioon vääristyneellä tavalla. ( 65 ) Kyse ei ole tosiseikkoja koskevasta toteamuksesta vaan pikemminkin hänen kanneperusteensa virheellisestä kuvauksesta. Se on siten merkityksetön valituksenalaisen tuomion pätevyyden kannalta.

62.

Loukattiinko näiden virheiden seurauksena hyvää hallintoa ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevia Schräderin perusoikeuksia?

63.

Schräder vetosi unionin yleisessä tuomioistuimessa siihen, että lautakunta oli tukeutunut yksinomaan CPVO:n ja Hanssonin esittämään tosiseikkojen kuvaukseen. Hän väitti, että lautakunnan olisi sen sijaan pitänyt viran puolesta hankkia todisteita ja arvioida hänen tarjoamiaan todisteita, joilla perusteltiin etenkin hänen väitettään siitä, että vuoden 1997 tekninen tutkimus oli auttamattoman virheellinen, koska i) tutkitut kasvit oli saatu pistokkaista, joita oli käsitelty kasvunsääteillä, ja ii) tällainen käsittely ei ”katoa” tutkimuksen aikana.

64.

Schräder väitti, että näin tehdessään lautakunta loukkasi hänen perusoikeuttaan asiansa puolueettomaan ja oikeudenmukaiseen käsittelyyn (perusoikeuskirjan 41 artikla) ja perusoikeuttaan tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin (perusoikeuskirjan 47 artikla). Hän väittää nyt, ettei unionin yleinen tuomioistuin tuomiotaan antaessaan tarkastellut sitä, oliko lautakunta tutkinut huolellisesti ja puolueettomasti kaikki käsiteltävän asian merkitykselliset seikat. Schräderin mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään arvioinut kyseisiä seikkoja, joita lautakunta ei ollut tutkinut riittävästi. Se pelkästään vahvisti lautakunnan aiemmin vääristyneellä tavalla huomioon ottamat tosiseikat. Jos unionin yleinen tuomioistuin ei olisi tehnyt näitä virheitä, se olisi katsonut lautakunnan loukanneen hänen perusoikeuksiaan päätöstä tehdessään. Tekemällä virheet unionin yleinen tuomioistuin loukkasi itse hänen perusoikeuskirjan 41 ja 47 artiklan mukaisia oikeuksiaan.

65.

En voi hyväksyä Schräderin väitettä.

66.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi ensinnäkin, ettei Schräder ollut hallinnollisessa menettelyssä koskaan esittänyt pienintäkään todistetta, jota voitaisiin pitää todennäköisenä osoituksena hänen väitteestään, jonka mukaan mekaaninen ja kemiallinen käsittely tai (käsiteltävässä asiassa toteutetun kaltainen) pistokkaiden otto saattoi vääristää LEMON SYMPHONY -lajikkeen teknistä tutkimusta vuonna 1997. ( 66 ) Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi hänen väitteensä, jonka mukaan lautakunta tukeutui yksinomaan CPVO:n ja Hanssonin esittämiin väitteisiin. Se katsoi, että vaikka lautakunta yhtyi näihin väitteisiin, se tukeutui omiin tietoihinsa ja omaan kasvitieteelliseen asiantuntemukseensa. ( 67 ) Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että Schräderin tarkoituksena oli itse asiassa saada unionin yleinen tuomioistuin arvioimaan uudelleen tosiseikat ja asiaankuuluvat todisteet. ( 68 ) Seuraavaksi unionin yleinen tuomioistuin tutki lautakunnan toteamuksia ja totesi niiden olevan yhdenmukaisia asian objektiivisten tosiseikkojen kanssa. Neljänneksi se huomautti, että lautakunta piti ”yleisesti tunnettuna” tosiseikkana, ( 69 ) että pistokkaiden ottamiskäytäntöä sovelletaan kaikkiin teknisessä tutkimuksessa käytettäviin lajikkeisiin. Viidenneksi unionin yleisen tuomioistuimen mukaan Schräder tyytyi kyseenalaistamaan lautakunnan tältä osin esittämän toteamuksen. ( 70 )

67.

Asiaa arvioidessaan unionin yleinen tuomioistuin ei mielestäni pelkästään vahvistanut lautakunnan päätöstä. Se pikemminkin tarkasteli lautakunnassa käytyä menettelyä täysimääräisesti ja tyhjentävästi. Se otti huomioon kaikkien asianosaisten esittämät todisteet. Unionin yleinen tuomioistuin totesi, ettei Schräder ollut esittänyt todisteita väitteidensä tueksi. Se myös katsoi, että lautakunta oli tukeutunut omaan asiantuntemukseensa arvioidessaan asian tosiseikkoja ja teknisiä seikkoja. ( 71 )

68.

Katson näin ollen, ettei Schräderin perusoikeuksia hyvään hallintoon, tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ole loukattu.

69.

Schräder myös väittää, ettei unionin yleinen tuomioistuin ottanut huomioon, ettei lautakunta ollut perustellut päätöstään perusasetuksen 75 artiklan mukaisesti.

70.

Kyseistä säännöstä ei ole nähdäkseni rikottu. Määrittäessään, oliko vuoden 1997 tekninen tutkimus pätevä, unionin yleinen tuomioistuin tutki syyt, joihin lautakunnan päätös perustui. Se totesi, ettei lautakunta ollut ottanut huomioon Schräderin tutkimuksen luotettavuudesta esittämää tosiseikkaa. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, ettei näitä arviointeja rasittanut edellä 67 kohdassa mainituista syistä ilmeinen virhe. Se myös totesi, ettei Schräder ollut osoittanut vuonna 1997, että LEMON SYMPHONY -lajike erosi huomattavasti jostain toisesta kasvilajikkeesta. Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi lisäksi Schräderin väitteet, joissa kyseenalaistettiin vuoden 1997 teknisen tutkimuksen vaikutus sen perusteella, että siinä päädyttiin virheelliseen johtopäätökseen sen suhteen, mille tasolle varren kasvusuuntaa koskeva ominaispiirre oli luokiteltava. Se katsoi, ettei tällä ominaispiirteellä ollut vaikutusta asetuksen 7 artiklan mukaiseen LEMON SYMPHONY -lajikkeen erotettavuutta koskevan ominaispiirteen arviointiin.

71.

Katson näin ollen, että Schräderin neljäs väite on perusteeton.

72.

Vaikka onkin niin, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti perusasetuksen 76 artiklaa ja että sen kuvaus todistustaakan jakautumisesta ja merkityksestä mitättömyysmenettelyssä on virheellinen, valituksenalainen tuomio ei perustu näihin virheisiin. Ratkaisevaa on se, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi oikein asetuksen 7 ja 20 artiklaa. Sen perusteella se katsoi lautakunnan päättäneen perustellusti, että Schräderin väitteistä poiketen LEMON SYMPHONY -lajike oli erotettava, koska se erottui selvästi tietyn genotyypin ominaispiirteiden kuvauksen perusteella eikä mekaanisen tai kemiallisen käsittelyn perusteella. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuimella ei ole toimivaltaa määrittää asian tosiseikastoa eikä arvioida sitä selvitystä, johon unionin yleinen tuomioistuin on asian tosiseikastoa määrittäessään tukeutunut, ellei niitä ole otettu huomioon vääristyneellä tavalla. Tässä tapauksessa näin ei ole. ( 72 )

73.

Ensimmäistä valitusperustetta ei voida näin ollen hyväksyä. Schräderin koko valitus perustuu tähän valitusperusteeseen sikäli kuin muut viisi valitusperustetta koskevat sitä, onko unionin yleisen tuomioistuimen 7 ja 20 artiklasta esittämä tulkinta oikea. Tarkastelen siten näitä valitusperusteita ainoastaan lyhyesti vuorotellen.

74.

Schräderin mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki virheen vahvistaessaan lautakunnan päätöksen, jolla hylättiin hänen pyyntönsä asian selvittämistoimista. Pyynnön tarkoituksena oli ollut saada asiantuntijatodisteita siitä, että mekaaninen ja kemiallinen käsittely tai käsiteltävässä asiassa toteutetun kaltainen pistokkaiden otto vääristi vuoden 1997 teknistä tutkimusta. Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi Schräderin väitteen sillä perusteella, ettei hän ollut esittänyt todennäköistä osoitusta pyyntönsä tueksi. Schräder esittää toisen valitusperusteen tueksi neljä väitettä. Tiivistäen hän väittää, että unionin yleinen tuomioistuin i) rikkoi todistustaakkaa ja todisteiden vastaanottoa koskevia sääntöjä käsitellessään hänen pyyntöään asian selvittämistoimista, ii) ei esittänyt perusteluja ja epäsi häneltä oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, iii) otti viran puolesta huomioon kysymyksen, jota osapuolet eivät olleet esittäneet sille ja joka ei kuulunut oikeusjärjestyksen perusteisiin, ja laajensi näin kielletysti oikeudenkäynnin kohdetta sekä iv) sovelsi virheellisesti unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä ratkaisua tehdessään.

75.

Edellä esitetyt väitteet ovat neljä muunnosta samasta aiheesta, ja tarkastelen niitä jäljempänä yhdessä.

76.

Koska asetuksessa ei säädetä erikseen asian selvittämistoimista hallinnollisessa menettelyssä, sen 81 artiklasta seuraa, että jäsenvaltioissa yleisesti hyväksyttyä menettelysäännöstöä sovelletaan menettelyyn lautakunnassa (tai CPVO:ssa). Unionin yleinen tuomioistuin sovelsi nähdäkseni oikein unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön ( 73 ) perustuvia periaatteita, joiden mukaan asian selvittämistoimia pyytävän henkilön on esitettävä riittävästi alustavaa näyttöä, jotta toimien määrääminen on perusteltua. Säännön tarkoituksena on varmistaa, etteivät asianosaiset esitä täysin joutavia vaatimuksia. Vaikuttaa siltä, että viitatessaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön unionin yleinen tuomioistuin noudatti asetuksen 81 artiklan säännöksiä.

77.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin yleisen tuomioistuimen velvollisuus (Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklan ja 53 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla) perustella tuomiot ei velvoita unionin yleistä tuomioistuinta esittämään selvitystä, jossa seurattaisiin tyhjentävästi ja kohta kohdalta kaikkia riidan asianosaisten esittämiä päätelmiä. Perustelut voivat siis olla implisiittisiä, kunhan asianosaiset saavat niiden avulla selville syyt, joihin valituksenalainen tuomio perustuu, ja unionin tuomioistuimella on käytettävissään riittävät tiedot, jotta se pystyy harjoittamaan valvontaansa. ( 74 )

78.

Unionin yleinen tuomioistuin esitti täyden selvityksen perusteluistaan valituksenalaisen tuomion 136–139 kohdassa. Perusteluja esittäessään unionin yleinen tuomioistuin pelkästään sovelsi oikeudellisia periaatteita sille esitettyihin tosiseikkoihin. Tämä on nähdäkseni täysin moitteeton menettely.

79.

Katson näin ollen, että toinen valitusperuste on perusteeton.

80.

Schräder keskittyy kolmannessa, neljännessä, viidennessä ja kuudessa valitusperusteessaan vuoden 1997 tekniseen tutkimukseen väitetysti sisältyvien virheiden eri näkökohtiin. Tutkin niitä tämän vuoksi yhdessä.

81.

Kuten SEUT 256 artiklasta ja unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisestä kohdasta käy ilmi, muutosta voidaan hakea vain oikeuskysymyksiä koskevilta osin. Unionin yleinen tuomioistuin on yksin toimivaltainen määrittämään merkityksellisen tosiseikaston ja arvioimaan sitä sekä todistusaineistoa. Lukuun ottamatta sitä tapausta, että tuomioistuimelle esitetty todistusaineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, tosiseikaston ja todistusaineiston arviointi ei näin ollen ole sellainen oikeuskysymys, että se sinänsä kuuluisi unionin tuomioistuimen muutoksenhaun yhteydessä harjoittaman valvonnan piiriin. ( 75 )

82.

Schräder lähinnä moittii unionin yleistä tuomioistuinta seuraavien virheellisten toteamusten esittämisestä. Ensinnäkin, että käytäntö lisätä tutkittavia yksilöitä pistokkaista on ”yleisesti tunnettu” seikka (kolmas valitusperuste). ( 76 ) Toiseksi, että kasvunsääteiden käyttö tutkittaviin yksilöihin ei vaikuttanut tutkimusten pätevyyteen (neljäs valitusperuste). ( 77 ) Kolmanneksi, ettei varren kasvusuuntaa koskevan ominaispiirteen kuvaus vaikuttanut LEMON SYMPHONY -lajikkeen erotettavuuden arviointiin (viides valitusperuste). ( 78 ) Neljänneksi, että kyseisen ominaispiirteen kuvaus edellyttää saman lajin lajikkeiden vertaamista toisiinsa (kuudes valitusperuste). ( 79 )

83.

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi Schräderin moitteet.

84.

Schräder pyrkii nyt osoittamaan, ettei unionin yleinen tuomioistuin voinut perustellusti päätellä, etteivät tosiseikat ja olosuhteet riittäneet osoittamaan vuoden 1997 teknistä tutkimusta auttamattoman virheelliseksi. Vaikka Schräder vetoaa muodollisesti oikeudellisiin virheisiin, todellisuudessa hän kyseenalaistaa unionin yleisen tuomioistuimen tosiseikkoja koskevan arvioinnin ja sen näille tosiseikoille antaman todistusvoiman.

85.

Unionin tuomioistuimen vakiintunut oikeuskäytäntö huomioon ottaen kolmatta, neljättä, viidettä ja kuudetta valitusperustetta ei siten voida ottaa tutkittaviksi.

86.

Lisään vielä, että ne ovat nähdäkseni joka tapauksessa perusteettomia.

87.

Tosiseikat ja/tai selvitysaineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, jos ilman uutta selvitysaineistoa on selvää, että olemassa olevan selvitysaineiston arviointi oli ilmeisen virheellistä. ( 80 ) Schräderin mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki virheen, kun se i) totesi, että asiakirja-aineistoon sisältyvän merkinnän oli tehnyt Bundessortenamtin asiantuntija, kun taas Schräderin mukaan sen on tehnyt CPVO:n virkamies, ja ii) katsoi, että ainoa riidanalainen kysymys oli se, onko varren kasvusuuntaa koskeva ominaispiirre määritettävä suhteellisten vai ehdottomien edellytysten perusteella.

88.

Ensimmäisessä on kyse yksityiskohdasta, joka koskee asiakirja-aineistoon sisältyvän merkinnän, jonka sisältöä ei ole kyseenalaistettu, tekijää. Toinen koskee unionin yleisen tuomioistuimen Schräderin väitteestä esittämää luonnehdintaa eikä selvitysaineistoa. Kumpikaan ei osoita, että unionin yleinen tuomioistuin olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen: kumpikaan ei liity vuoden 1997 teknisen tutkimuksen tosiseikkoihin ja olosuhteisiin tavalla, joka vaikuttaisi kyseisen tutkimuksen arviointiin.

89.

Lisäksi on muistutettava, että unionin yleisen tuomioistuimen valvontatoimivallan rajat määritetään perusasetuksen 73 artiklan 2 kohdassa. Sen velvollisuutena ei siten ollut suorittaa täysimittaista ja yksityiskohtaista tosiseikkojen arviointia sen määrittämiseksi, oliko LEMON SYMPHONY -lajike kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla erotettava vai ei (20 artiklan mukaisen mitättömäksi julistamista koskevan Schräderin hakemuksen yhteydessä). Unionin yleinen tuomioistuin saattoi tarkistaa tässä yhteydessä ainoastaan sen, ettei asiassa ollut tapahtunut ilmeistä arviointivirhettä, kun otetaan huomioon tieteellinen ja tekninen monitahoisuus, joka liittyy tähän edellytykseen. ( 81 )

90.

Unionin yleinen tuomioistuin saattoi siten oikeutetusti päätellä, että asiakirja-aineistoon sisältyvät todisteet olivat riittäviä, jotta lautakunta saattoi katsoa, ettei vuoden 1997 tekninen tutkimus ollut mitätön sillä perusteella, että siinä käytetty aineisto oli virheellistä, ja ettei Schräder ollut osoittanut, ettei LEMON SYMPHONY -lajike eronnut huomattavasti yhdestäkään muusta kasvilajikkeesta vuonna 1997.

91.

Valituksenalaisen tuomion asiaa koskevista kohdista ( 82 ) ilmenee lisäksi, että päätelmiään tehdessään unionin yleinen tuomioistuin harjoitti perusteellista valvontaa lautakunnan päätöksen yhteydessä. Näin tehdessään se esitti syyt toteamuksilleen, jotka perustuvat menettelyn asianosaisten esittämiin perusteisiin ja todisteisiin.

92.

Katson näin ollen, että jos (quod non) kolmas, neljäs, viides ja kuudes valitusperuste voidaan ottaa tutkittaviksi, ne ovat joka tapauksessa perusteettomia.

93.

Jos unionin tuomioistuin on samaa mieltä arviostani, jonka mukaan valitus olisi hylättävä, unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 137, 138, 140 ja 184 artiklan, kun niitä luetaan yhdessä, mukaisesti Schräder, joka on hävinnyt asian kaikkien valitusperusteiden osalta, on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

94.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin