1. 

Employment Tribunal, Leicesterin (Yhdistynyt kuningaskunta) esittämät ennakkoratkaisukysymykset koskevat tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY ( 2 ) 7 artiklan tulkintaa. Kyseisessä artiklassa säädetään seuraavaa:

”Vuosiloma

2. 

Nämä kysymykset ovat tulleet esille asiassa, jossa asianosaisina ovat Z. J. R. Lock ja hänen työnantajansa British Gas Trading Ltd ym. (jäljempänä British Gas) ja jossa on kyse siitä, miten on laskettava sen palkan määrä, jonka kyseinen työntekijä voi vaatia palkallisen vuosilomansa aikana. Tarkemmin sanottuna asiassa esiin tullut problematiikka koskee sitä, onko silloin, kun työntekijän saama palkka muodostuu kiinteästä osasta ja muuttuvasta osasta, muuttuvan osan muodostettava osa palkasta, johon työntekijällä on oikeus palkallisen vuosilomansa nojalla.

3.

Lock on työskennellyt vuodesta 2010 lähtien British Gasin palveluksessa sisäisen myynnin energianmyyntikonsulttina (Internal Energy Sales Consultant). Hänen tehtävänään on saada yritysasiakkaat ostamaan British Gasin energiatuotteita.

4.

Hänen palkkansa muodostuu kahdesta päätekijästä. Ensimmäinen on peruspalkka ja toinen provisio.

5.

Provisio maksetaan peruspalkan tavoin kuukausittain. Sen suuruus vaihtelee, koska se lasketaan tosiasiallisesti toteutuneiden myyntien perusteella. Se ei siis riipu työhön käytetystä ajasta vaan työn tuloksesta eli niiden uusien sopimusten määrästä ja laadusta, jotka British Gas on tehnyt. Provisiota ei makseta silloin, kun siihen oikeuttava työ tehtiin, vaan useiden viikkojen tai kuukausien kuluttua siitä, kun myyntisopimus British Gasin kanssa on tehty.

6.

Lock oli palkallisella vuosilomalla 19.12.2011–3.1.2012.

7.

Lockin palkka muodostui vuosiloman aikana peruspalkasta ja aiempina viikkoina ansaitusta provisiosta. Sinä vuonna, jota kantajan hakemus koskee, hänelle maksettiin provisiota kuukaudessa keskimäärin 1912,67 Englannin puntaa (GBP). Sinä kuukautena, jonka aikana hän piti vuosilomansa ja joka on hänen hakemuksensa kohteena, hän sai provisiota 2350,31 GBP. Hänelle maksettiin myös peruspalkkaa, joka oli 1222,50 GBP kuukaudessa. ( 3 )

8.

Koska Lock ei työskennellyt lainkaan vuosilomansa aikana, hän ei voinut kyseisenä ajanjaksona tehdä uusia myyntejä tai toteuttaa mahdollisten myyntien seurantatoimia. Hän ei näin ollen voinut ansaita provisiota kyseisen ajanjakson aikana. Koska tämä vaikutti epäedullisesti Lockin vuosilomaa seuraavana kuukautena saamaan palkkaan, hän jätti ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen 19.12.2011–3.1.2012 maksamatta jäänyttä vuosilomakorvausta (holiday pay) koskevan hakemuksen.

9.

Tämän vaatimuksen osalta Employment Tribunal, Leicester päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

10.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen epävarmuus direktiivin 2003/88 7 artiklan asianmukaisesta tulkinnasta tilanteessa, jossa palkka muodostuu kiinteästä osasta ja muuttuvasta osasta, näyttää pohjautuvan erityisesti Court of Appealin (England & Wales) (Civil Division) 27.11.2002 asiassa Evans vastaan Malley Organisation Ltd (T/A First Business Support) antamaan tuomioon. ( 4 ) Siinä näet käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan tilanteen kanssa analogisessa tilanteessa hakijana ollut työntekijä väitti, että hänen vuosilomapalkkansa perusteena olisi pitänyt käyttää hänen keskimääräisiä tulojaan siten, että siihen olisi sisällytetty sekä hänen peruspalkkansa että keskimääräiset provisiotulonsa. Court of Appeal (England & Wales) (Civil Division) hylkäsi työntekijän väitteen. Se katsoi, että hänen palkkansa ei vaihtele tehdyn työn määrän mukaan ja että näin ollen oli sovellettava työntekijöiden oikeuksista annetun vuoden 1996 lain (Employment Rights Act 1996) 221 §:n 2 momenttia. ( 5 ) Court of Appeal katsoi tämän vuoksi, että työntekijällä oli oikeus ainoastaan peruspalkkaansa vuosilomansa osalta ja ettei hän näin ollen ollut palkallisen vuosiloman aikana oikeutettu saamaan määrää, joka vastaa hänen keskimääräisiä provisiotulojaan.

11.

Vastaan ensiksi pääasialliseen kysymykseen, joka koskee sitä, velvoitetaanko direktiivin 2003/88 7 artiklassa pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa työntekijän palkka muodostuu yhtäältä peruspalkasta ja toisaalta provisiosta, jonka määrä vahvistetaan kyseisen työntekijän henkilökohtaisen toiminnan johdosta toteutuneiden myyntien ja työnantajan tämän toiminnan johdosta tekemien sopimusten perusteella, sisällyttämään tällainen provisio mainitulle työntekijälle hänen palkallisen vuosiloman nojalla maksettavan palkan perusteeseen.

12.

Näkemykseni mukaan palkallista vuosilomaa koskevan oikeuden tehokas suojaaminen edellyttää, että tähän kysymykseen vastataan myöntävästi.

13.

On syytä palauttaa mieleen, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jokaisen työntekijän oikeutta palkalliseen vuosilomaan on pidettävä unionin sosiaalioikeuden periaatteena, jolla on erityinen merkitys ja josta ei voida poiketa. ( 6 ) Tämä oikeus tunnustetaan lisäksi nimenomaisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdassa. ( 7 )

14.

On kiistatonta, että palkallisen vuosiloman tarkoituksena on mahdollistaa se, että työntekijä voi levätä ja että hänellä on lepo- ja vapaa-aikaa. ( 8 )

15.

Direktiivin 2003/88 7 artiklan 1 kohdassa säädetyn palkallisen vuosiloman tarkoituksena on mahdollistaa, että työntekijä voi todella pitää loman, johon hänellä on oikeus. ( 9 )

16.

Kuten unionin tuomioistuin on todennut edellä mainitussa asiassa Williams ym. antamassaan tuomiossa, direktiivin 2003/88 7 artiklaan ei sisälly minkäänlaista nimenomaista viitettä siitä palkkauksesta, johon työntekijällä on oikeus vuosilomansa aikana. ( 10 )

17.

Tämän vuoksi unionin tuomioistuimen on palkallista vuosilomaa koskevan oikeuden merkitys ja direktiivin 2003/88 7 artiklan tavoite huomioon ottaen määriteltävä, mitä on sisällytettävä siihen palkan perusteeseen, jota työntekijät voivat vaatia palkallisen vuosilomansa aikana.

18.

Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin on jo todennut, että direktiivin 2003/88 7 artiklan 1 kohdassa käytetty ilmaisu ”palkallinen vuosiloma” tarkoittaa, että palkanmaksua on jatkettava direktiivissä tarkoitetun vuosiloman keston ajan ja että työntekijälle on toisin sanoen maksettava normaalia palkkaa tämän lepojakson ajalta. ( 11 )

19.

Oikeuskäytännön mukaan direktiivissä 2003/88 näet käsitellään oikeutta vuosilomaan ja oikeutta saada vuosilomapalkkaa yhden ja saman oikeuden kahtena eri puolena. Vuosilomapalkan maksamista koskevan velvoitteen tavoitteena on asettaa työntekijä loman aikana palkan osalta työskentelykausia vastaavaan tilanteeseen. ( 12 )

20.

Unionin tuomioistuin päätteli edellä esitetystä, että lomapalkka on lähtökohtaisesti määriteltävä siten, että se on samansuuruinen kuin työntekijän saama normaali palkka. Tästä seuraa sen mukaan myös, ettei korvaus täytä unionin oikeuden vaatimuksia, jos se on vain niin suuri, että sillä voidaan ainoastaan sulkea pois merkittävä riski siitä, että työntekijä jättää käyttämättä lomansa. ( 13 )

21.

Unionin tuomioistuin katsoi, että kun työntekijän saama palkka koostuu useista osista, normaalin palkan ja näin ollen sen rahamäärän, johon työntekijällä on oikeus vuosilomansa aikana, määrittäminen edellyttää erityistä analyysia. ( 14 )

22.

Tilanne, jota unionin tuomioistuin tarkasteli edellä mainitussa asiassa Williams ym. antamassaan tuomiossa, koski liikennelentäjiä, joiden palkka muodostui kiinteästä vuotuisesta summasta ja palkanlisistä, jotka vaihtelivat lennolla käytetyn ajan ja tukikohdasta poissa vietetyn ajan mukaan.

23.

Unionin tuomioistuin saattoi tämän tilanteen tarkastelun perusteella määritellä useita kriteerejä, joiden avulla palkkaan, johon työntekijällä on vuosiloman ajalta oikeus, voidaan sisällyttää tiettyjä osia tai sulkea siitä pois tiettyjä osia.

24.

Unionin tuomioistuin esitti useista osatekijöistä koostuvasta palkasta perussäännön, jonka mukaan on niin, että vaikka työntekijän normaalin palkan rakenne kuuluukin sellaisenaan jäsenvaltioiden oikeudessa säädettyjen säännösten ja noudatettujen käytäntöjen alaisuuteen, rakenne ei saa vaikuttaa työntekijän oikeuteen nauttia lepo- ja vapaa-aikana sellaisista taloudellisista edellytyksistä, jotka vastaavat työn tekoa koskevia taloudellisia edellytyksiä. ( 15 )

25.

Unionin tuomioistuin katsoi tätä yleissääntöä soveltaen, että kaikki epämiellyttävyydet, jotka liittyvät luonnostaan työntekijälle hänen työsopimuksensa nojalla kuuluvien tehtävien suorittamiseen ja jotka korvataan työntekijän kokonaispalkkalaskelmaan sisältyvällä rahakorvauksella, kuten liikennelentäjillä lennolla käytetty aika, on välttämättä otettava huomioon siinä rahamäärässä, johon työntekijällä on oikeus vuosilomansa aikana. ( 16 )

26.

Unionin tuomioistuin katsoi, että sen sijaan työntekijän kokonaispalkan sellaisia osia, joiden tarkoituksena on yksinomaan kattaa ne satunnaiset kustannukset tai lisäkustannukset, jotka syntyvät työntekijän suorittaessa hänelle työsopimuksen mukaan kuuluvia tehtäviä, kuten kulut, jotka liittyvät lentäjien väistämättä poissa tukikohdasta viettämään aikaan, ei ole otettava huomioon laskettaessa työntekijälle vuosiloman aikana maksettavaa palkkaa. ( 17 )

27.

Työntekijän kokonaispalkan muodostavien eri osien ja hänelle työsopimuksen mukaan kuuluvien työtehtävien suorittamisen välisen luontaisen yhteyden olemassaolo vaikuttaa näin ollen olevan ratkaiseva kriteeri sisällytettäessä näitä eri tekijöitä työntekijälle vuosiloman aikana maksettavaan palkkaan. Sen lisäksi, että erilaisten palkanlisien, joiden maksamista työntekijä voi vaatia palkallisen vuosilomansa aikana, on oltava välittömässä yhteydessä työntekijälle työsopimuksen mukaan kuuluvien työtehtävien suorittamiseen, niiden on oltava jossakin määrin pysyviä.

28.

Työntekijän kokonaispalkan muodostavien eri osien ja hänelle työsopimuksen mukaan kuuluvien työtehtävien suorittamisen välisen luontaisen yhteyden olemassaolon arviointi on unionin tuomioistuimen mukaan tehtävä riittävän edustavana pidetyn viiteajanjakson keskiarvon perusteella ja edellä mainitussa oikeuskäytännössä vahvistetun sen periaatteen valossa, jonka mukaan direktiivissä 2003/88 käsitellään oikeutta vuosilomaan ja oikeutta saada vuosilomapalkkaa yhden ja saman oikeuden kahtena eri puolena. ( 18 )

29.

Unionin tuomioistuin lisäsi tähän luontaisen yhteyden kriteeriin toisen kriteerin viitaten oikeuskäytäntöönsä, joka koskee raskaana olevien työntekijöiden, jotka siirretään väliaikaisesti toiseen tehtävään hoitamaan heidän tavanomaisesta työstään poikkeavia työtehtäviä tai vapautetaan näistä, palkkaa. ( 19 ) Siten kaikkien työntekijän henkilökohtaiseen ja ammatilliseen asemaan liittyvien kokonaispalkan osien maksamista on jatkettava työntekijän palkallisen vuosiloman aikana. ( 20 ) Kyseeseen voivat tulla esimerkiksi työntekijän esimiesasemaan, virkaikään ja ammattipätevyyteen liittyvät korvaukset.

30.

Tämän oikeuskäytännön valossa ja unionin tuomioistuimen tähän mennessä määrittelemistä kriteereistä ilmenevän suuntauksen perusteella katson, että sen kaltainen provisio, jonka Lock saa British Gasin hänen henkilökohtaisesti suorittamansa työn johdosta tekemien myyntisopimusten perusteella, on sisällytettävä palkkaan, jota tämä työntekijä voi vaatia palkallisen vuosilomansa aikana.

31.

Kyseessä olevat provisiot ovat välittömässä yhteydessä Lockille tämän työsopimuksen mukaan tavallisesti kuuluvien tehtävien hoitamiseen. Nämä provisiot ovat lisäksi palkkaa Lockin henkilökohtaisesti suorittamasta työstä. Provisiot liittyvät siis välittömästi tämän työntekijän henkilökohtaiseen toimintaan yrityksessä.

32.

Vaikka provisioiden määrä voi vaihdella kuukausittain Lockin saavuttamien tulosten perusteella, ne ovat kuitenkin sillä tavoin pysyviä luonteeltaan, että niiden voidaan katsoa muodostavan osan tämän työntekijän tavanomaisesta palkasta. Toisin sanoen ne muodostavat pysyvän osan hänen palkastaan. Tehtävänsä tyydyttävästi British Gasissa hoitava konsultti saa kuukausittain provision, joka lisätään hänen peruspalkkaansa.

33.

Nähdäkseni Lockin kaltaisen työntekijän kuukausittain saamien provisioiden ja hänelle hänen työsopimuksensa nojalla kuuluvien tehtävien hoitamisen välillä vallitsee siis luontainen yhteys. Tämä yhteys on sitäkin ilmeisempi, koska provisioiden suuruus lasketaan lähtökohtaisesti suhteessa työntekijän saavuttamiin tuloksiin British Gasin tekemien sopimusten perusteella.

34.

Mielestäni se, ettei provisioita oteta huomioon työntekijälle palkallisen vuosiloman ajalta kuuluvassa palkassa, on omiaan saamaan tämän luopumaan käyttämästä oikeuttaan tällaiseen lomaan, mikä on direktiivin 2003/88 7 artiklan tavoitteen vastaista. Tämä ehkäisevä vaikutus on vielä todennäköisempi pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa provisio edustaa keskimäärin yli 60 prosenttia Lockin saamasta palkasta.

35.

Tällaisen ratkaisun hyväksyminen merkitsisi sitä, että Lockin kaltainen työntekijä, joka luopuisi käyttämästä oikeuttaan palkalliseen vuosilomaan ja jatkaisi siis työskentelyä, saisi rahallisen korvauksen palkallisen vuosiloman vähimmäisajan sijasta, mikä on ankarasti kiellettyä unionin oikeudessa. Direktiivin 2003/88 7 artiklan 2 kohdan mukaan palkallisen vuosiloman vähimmäisaikaa ei saa korvata rahalla, paitsi kun työsuhde päättyy. ( 21 )

36.

Vastustaakseen sitä, että Lockin tavanomaisesti saamat provisiot sisällytetään hänelle palkallisen vuosiloman aikana maksettavaan palkkaan, British Gas kiistää sen, että näiden provisioiden huomioon ottamatta jättäminen saisi työntekijän luopumaan palkallista vuosilomaa koskevan oikeutensa käyttämisestä. Se toteaa, että vuosiloman aikana Lock saa edelleen palkkaa, joka koostuu kiinteästä osasta ja muuttuvasta osasta, koska aikaisemmin toteutuneeseen myyntiin perustuvan provision maksaminen voi tapahtua samaan aikaan kuin palkallisen vuosiloman ajanjakso. Koska Lockin kaltainen työntekijä saa tosiasiallisesti tänä ajanjaksona tavanomaisen palkkansa, häntä ei siis saada luopumaan palkallista vuosilomaa koskevan oikeutensa käyttämisestä.

37.

Tämä väite perustuu virheelliseen tulkintaan. Näyttää tosin siltä, että Lockin kaltainen työntekijä voi saada lomansa aikana tavanomaista palkkaansa. Tämä toteamus ei kuitenkaan millään tavoin poista ehkäisevää vaikutusta, joka johtuu siitä, että provisiota ei makseta sen ajanjakson nojalla, jonka kuluessa työntekijä käyttää oikeuttaan palkalliseen vuosilomaan.

38.

British Gasin käyttöön ottama provisiojärjestelmä näet merkitsee, että provision määräytymisperusteen – toteutuneet myynnit, tehdyt sopimukset – ja provision maksamisajankohdan välillä on väistämättä ajallinen viive. Tämä viive selittää sen, että työntekijä voi saada palkkansa muuttuvan osan palkallisen vuosilomansa aikana. Tällaisessa tilanteessa palkan muuttavaa osaa ei kuitenkaan makseta loma-ajanjakson nojalla vaan ainoastaan aiemmin tehtyjen sopimusten seurauksena. Se, että työntekijän palkan muuttuvaa osaa ei makseta vuosiloman nojalla, vaikuttaa negatiivisesti sen palkan määrään, jonka kyseinen työntekijä saa kyseistä lomajaksoa seuraavina kuukausina. Lockin kaltainen työntekijä on siis sen vuoksi, että hän pitää vuosilomaa, epäedullisemmassa tilanteessa kuin jos hän olisi työskennellyt. Hänelle aiheutuu siitä, että hän käyttää oikeuttaan palkalliseen vuosilomaan, taloudellista haittaa, joka on tosiasiallista siitä huolimatta, että se ilmenee viiveellä.

39.

Kun ei ole olemassa järjestelmää, joka mahdollistaisi palkan muuttuvan osan pitämisen tietyllä tasolla palkallisen vuosiloman nojalla, työntekijä voi hyvinkin luopua oikeudestaan käyttää tätä lomaa sen vuoksi, että hänen työskentelemättömyydestään voi aiheutua myöhempien tulojen lasku.

40.

British Gas korosti istunnossa, että yhtäältä kullekin työntekijälle asetetaan vuotuinen tulotavoite oletettavien myyntien perusteella ja että toisaalta työntekijöille toteutuneista myynneistä maksettavien provisioiden suuruudessa otetaan jo huomioon, että työntekijät eivät voi saada aikaan provisioita palkallisten vuosilomiensa aikana.

41.

Nämä kaksi väitettä eivät ole luonteeltaan sellaisia, että niillä asetettaisiin kyseenalaiseksi se, että on tarpeen sisällyttää maksettavat provisiot Lockin kaltaiselle työntekijälle palkallisen vuosiloman nojalla kuuluvan palkan perusteeseen.

42.

Yhtäältä se, että vahvistetaan vuotuiset tulotavoitteet työntekijän suoritusten perusteella, mikä on kaupallisella alalla tavanomaista, ei vastaa sitä, että vahvistetaan etukäteen kiinteämääräinen palkanlisä, joka maksetaan kullekin työntekijälle riippumatta hänen toteuttamistaan myynneistä. Käsiteltävässä asiassa on näin ollen aiheetonta pyytää unionin tuomioistuinta pohtimaan, onko tämän tyyppinen palkanlisä tarpeen ottaa huomioon sen palkan yhteydessä, jota Lockin kaltainen työntekijä voi vaatia palkallisen vuosilomansa nojalla.

43.

Toisaalta British Gasin toisesta väitteestä, jonka mukaan British Gas ottaa ennalta huomioon palkalliset vuosiloma-ajat määrittääkseen provisioiden suuruuden, totean ensiksi, että unionin tuomioistuimen käytettävissä olevien tietojen perusteella ei mielestäni voida päätellä, että Lockin kaltaisen työntekijän provisioita korotettaisiin vuosiloman palkanmaksun turvaamiseksi.

44.

Seuraavaksi ja joka tapauksessa epäilen, että tämä järjestelmä olisi yhdenmukainen sen kanssa, mitä unionin tuomioistuin on todennut edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa Robinson-Steele ym. antamassaan tuomiossa. Kyseisessä tuomiossa unionin tuomioistuin kyseenalaisti käytännön, jossa työnantajat sisällyttivät lomapalkan työntekijöiden tuntipalkkaan tai päiväpalkkaan (ns. rolled-up holiday pay -käytäntö). Unionin tuomioistuin totesi täsmällisemmin, että direktiivin 93/104 7 artiklan vastaista on se, että siinä tarkoitettu vähimmäisajan vuosilomapalkka suoritetaan erissä työskentelyvuoden aikana ja maksetaan yhdessä työpalkan kanssa eikä sitä siis suoriteta sen palkanmaksukauden aikana, jona työntekijä todella ottaa vuosilomansa. ( 22 ) Tämä ratkaisu perustuu edellä mainitsemaani sääntöön, jonka mukaan palkallisen vuosiloman vähimmäisaikaa ei saa korvata rahalla, paitsi jos työsuhde päättyy. Unionin tuomioistuimen mukaan tämän kiellon tarkoituksena on taata, että työntekijä voi turvallisuutensa ja terveytensä tehokkaaksi suojelemiseksi tavallisesti saada todellisen lepoajan. ( 23 ) Toisin sanoen tällä kiellolla pyritään takaamaan se, että työntekijät tosiasiallisesti pitävät palkallisen vuosilomansa.

45.

Tämän oikeuskäytännön valossa – ja siltä osin kuin British Gasin tältä osin esittämä väite voidaan todentaa – järjestelmä, jossa vuosilomapalkka sisällytetään työntekijöille maksettavien provisioiden suuruuteen, on mielestäni yhteensopimaton direktiivin 2003/88 7 artiklan kanssa siltä osin kuin kyseisellä artiklalla pyritään takaamaan työntekijöille oikeus tosiasialliseen lepoon, koska järjestelmä saattaa johtaa tilanteisiin, joissa työntekijät jättävät loman pitämättä lisätäkseen palkkaansa.

46.

Kaikista näistä syistä ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa työntekijän saama palkka muodostuu yhtäältä peruspalkasta ja toisaalta provisiosta, jonka määrä vahvistetaan kyseisen työntekijän henkilökohtaisen toiminnan johdosta toteutuneiden myyntien ja työnantajan tämän toiminnan johdosta tekemien sopimusten perusteella, direktiivin 2003/88 7 artiklassa edellytetään tällaisen provision sisällyttämistä mainitulle työntekijälle hänen palkallisen vuosilomajaksonsa nojalla maksettavan palkan perusteeseen.

47.

Kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimelle ehdottamani vastaus ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään pääasialliseen kysymykseen, on tutkittava sen esittämä viimeinen kysymys, joka koskee ennen kaikkea menetelmiä ja sääntöjä, joilla mahdollistetaan provisioiden sisällyttäminen sen palkan perustaan, jota Lockin kaltaisen työntekijän on saatava palkallisen vuosilomansa aikana.

48.

Katson, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on ratkaistava, mitkä menetelmät ja säännöt ovat asianmukaisia direktiivin 2003/88 7 artiklassa asetetun tavoitteen saavuttamiseksi yhtäältä tulkiten kansallista oikeuttaan ( 24 ) tämän tavoitteen mukaisesti ja toisaalta ottaen huomioon käytännöstä tai vastaavista tilanteista ilmeneviä seikkoja. Olivatpa nämä menetelmät sitten mitä hyvänsä, todettakoon vain, että työntekijän edustavana ajanjaksona, esimerkiksi kahdentoista kuukauden aikana, ( 25 ) saamien provisioiden keskimääräisen määrän huomioon ottaminen olisi mielestäni asianmukainen ratkaisu.

49.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että Employment Tribunal, Leicesterin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin vastataan seuraavasti:

Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa työntekijän saama palkka muodostuu yhtäältä peruspalkasta ja toisaalta provisiosta, jonka määrä vahvistetaan kyseisen työntekijän henkilökohtaisen toiminnan johdosta toteutuneiden myyntien ja työnantajan tämän toiminnan johdosta tekemien sopimusten perusteella, tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY 7 artiklassa edellytetään tällaisen provision sisällyttämistä mainitulle työntekijälle hänen palkallisen vuosilomajaksonsa nojalla maksettavan palkan perusteeseen.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on tulkita kansallista oikeuttaan siten, että direktiivin 2003/88 7 artiklassa asetettu tavoite saavutetaan.