EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62012CC0482
Advocate General’s Opinion - 21 November 2013#Macinský and Macinská#Case C-482/12#Advocate General: Wahl
Ratkaisuehdotus - 21 päivänä marraskuuta 2013
Macinský ja Macinská
Asia C-482/12
Julkisasiamies: Wahl
Ratkaisuehdotus - 21 päivänä marraskuuta 2013
Macinský ja Macinská
Asia C-482/12
Julkisasiamies: Wahl
ECLI identifier: ECLI:EU:C:2013:765
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
NILS WAHL
21 päivänä marraskuuta 2013 (1)
Asia C‑482/12
Peter Macinský ja
Eva Macinská
vastaan
Getfin s.r.o. ja
Financreal s.r.o.
(Ennakkoratkaisupyyntö – Okresný súd Prešov (Slovakia))
Tutkittavaksi ottaminen – Direktiivi 93/13/ETY – Kulutusluottosopimus – Kohtuuttomat ehdot – Vakuudellisten saatavien perintä myymällä kiinteätä omaisuutta julkisella huutokaupalla – Mahdollisuus siihen, että tuomioistuinkäsittelyä ei kansallisen lainsäädännön mukaan ole – Tehokkuusperiaate – Tuomion ajallisten vaikutusten rajaaminen
1. Unionin tuomioistuin on lainkäyttöelin. Sen tehtävänä on ratkoa osapuolten välisiä oikeusriitoja aineellisoikeudellisten ja menettelyllisten sääntöjen perusteella. Se antaa sitovia ratkaisuja eikä yleensä esitä neuvoa-antavia lausuntoja hypoteettisista kysymyksistä.(2) Nyt tarkasteltavassa asiassa on tätä taustaa vasten havaittavissa kaikki täysin abstraktin tilanteen piirteet, sillä on epäselvää, miksi unionin tuomioistuimen olisi tarpeen ottaa kantaa ennakkoratkaisukysymykseen. Vaikeissa asioissa epäilemättä syntyy huonoa oikeuskäytäntöä, mutta olemattomista riita-asioista todennäköisesti syntyy vielä paljon huonompaa oikeuskäytäntöä.
2. Tämä on valitettavaa, sillä se asiakysymys, johon unionin tuomioistuinta on pyydetty ottamaan kantaa nyt esillä olevassa asiassa, ei ole vähäpätöinen. Pyrkimystä oikeudenkäytön tehostamiseksi on jälleen kerran punnittava suhteessa siihen tehokasta oikeussuojaa koskevaan oikeuteen, josta kuluttajat nauttivat.
3. Slovakialainen Okresný súd Prešov (Prešovin piirituomioistuin) tiedustelee ennakkoratkaisukysymyksellään, ovatko Slovakian säännökset, joiden mukaan velkoja saa periä velkasaatavansa tuomioistuinten ulkopuolisessa menettelyssä, jossa realisoidaan velkojen vakuutena ollut velallisen omaisuus (jäljempänä kyseessä oleva menettely), yhteensoveltuvia muiden muassa kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun direktiivin 93/13/ETY(3) kanssa.
I Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Unionin lainsäädäntö
4. Direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on säädettävä, että elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen kohtuuttomat ehdot eivät sido kuluttajia niiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja että sopimus jää muilta osin osapuolia sitovaksi, jos sopimus voi olla olemassa ilman kohtuuttomia ehtoja.”
5. Direktiivin 93/13 7 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on kuluttajien ja kilpailevien elinkeinonharjoittajien edun vuoksi varmistettava, että on olemassa riittäviä ja tehokkaita keinoja kohtuuttomien ehtojen käytön lopettamiseksi elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisissä sopimuksissa.”
B Kansallinen lainsäädäntö
6. Slovakian siviililaki (Občianský zákonník) sisältää muun muassa seuraavat pantatun omaisuuden realisointia koskevat säännökset:
”151j §
1. Ellei saatavaa, jonka vakuudeksi on annettu panttioikeus, makseta kokonaan takaisin sovittuna aikana, panttivelkoja voi käynnistää pantatun omaisuuden realisoinnin. Tällöin velkoja voi toimia sopimuksessa sovitulla tavalla tai myymällä pantatun omaisuuden huutokaupalla asiaa koskevien säännösten mukaisesti – – tai myymällä sen asiaa koskevien säännösten mukaisesti – –, ellei tässä laissa tai jossain erityislaissa toisin säädetä.
2. Ellei saatavaa, jonka vakuudeksi on annettu panttioikeus, makseta kokonaan takaisin sovittuna aikana, panttivelkoja voi periä saatavansa pantista tai vaatia velan maksua pantatun omaisuuden realisoinnilla siinäkin tapauksessa, että kyseinen saatava on vanhentunut.
– –
151m §
1. Panttivelkoja voi myydä pantatun omaisuuden panttaussopimuksessa sovitulla tavalla tai julkisella huutokaupalla aikaisintaan 30 päivän kuluttua siitä, kun pantinantajalle ja velalliselle, sikäli kuin nämä eivät ole sama henkilö, on annettu tieto pantatun omaisuuden realisoinnin aloittamisesta, ellei erityislaissa säädetä toisin – –.
2. Kun pantatun esineen realisoinnin aloittamista koskeva tiedoksianto on tapahtunut, pantinantaja ja panttivelkoja voivat sopia, että panttivelkojalla on jo ennen 1 momentissa säädetyn 30 päivän määräajan päättymistä oikeus myydä pantattu omaisuus panttaussopimuksessa sovitulla tavalla tai julkisella huutokaupalla.
3. Panttivelkoja, joka on aloittanut pantatun omaisuuden realisoinnin panttaussopimuksessa sovitulla tavalla, voi milloin tahansa tämän realisointimenettelyn aikana muuttaa realisointitapaa ja myydä pantatun omaisuuden julkisella huutokaupalla tai vaatia saatavan suorittamista pantatun omaisuuden myynnillä erityislakien mukaisesti. Panttivelkoja on velvollinen ilmoittamaan pantinantajalle pantatun omaisuuden realisointitavan muutoksesta.”
7. Vapaaehtoisia julkisia huutokauppoja koskevassa laissa nro 527/2002 (Zákon č. 527/2002 Z.z. o dobrovol’ných dražbách) säädetään seuraavaa:
ˮ17 § Ilmoitus julkisesta huutokaupasta
1. Huutokaupanpitäjän on ilmoitettava huutokauppatilaisuudesta julkaisemalla ilmoitus julkisesta huutokaupasta – –.
3. Jos huutokaupan kohteena on huoneisto, talo tai muu rakennus – –, huutokaupanpitäjän on julkaistava ilmoitus julkisesta huutokaupasta vähintään 30 päivää ennen huutokaupan alkamista. Lisäksi huutokaupanpitäjän on viipymättä toimitettava julkista huutokauppaa koskeva ilmoitus toimivaltaiselle ministeriölle julkaistavaksi virallisessa lehdessä – –
– –
5. Lisäksi huutokaupanpitäjän on edellä 2–4 momentissa täsmennetyissä määräajoissa toimitettava julkista huutokauppaa koskeva ilmoitus seuraaville henkilöille:
a) julkisen huutokauppamenettelyn käynnistäneelle henkilölle; panttivelkojan velalliselle; ja huutokaupattavan omaisuuden omistajalle, mikäli tämä ei ole velallinen itse – –
– –
21 § Huutokaupanpitäjän laiminlyönti ja julkisen huutokaupan toteaminen pätemättömäksi
– –
2. Jos jotain tämän lain pykälää rikotaan, henkilö, joka väittää rikkomisen vaikuttaneen haitallisesti hänen oikeuksiinsa, voi pyytää tuomioistuimelta julkisen huutokaupan toteamista pätemättömäksi. Tämä oikeus vanhenee kolmen kuukauden kuluttua julkisesta huutokaupasta, paitsi jos sen kohteena oli asianomaisen omistama talo tai huoneisto, jossa hän virallisesti asui kyseisen huutokaupan ajankohtana, ja pätemättömäksi toteamista koskevan hakemuksen perusteena on rikos – –, missä tapauksessa pyyntö kaupan toteamisesta pätemättömäksi voidaan tehdä mainitun kolmen kuukauden jakson päätyttyä.
– –
5. Siinä tapauksessa, että ostaja on syyllistynyt laiminlyöntiin tai tuomioistuin toteaa kaupan pätemättömäksi, huutokaupalla ei katsota olleen vaikutuksia tarjouksen hyväksymisestä lukien.
– –
29 § Huutokaupalla hankitun omaisuuden luovuttaminen
– –
2. Kun huutokaupalla hankittu omaisuus [on huoneisto, talo tai muu rakennus], edellisen omistajan on julkista huutokauppaa koskevassa ilmoituksessa esitettyjen vaatimusten mukaisesti ja ilman tarpeetonta viivytystä luovutettava omaisuus huutokauppaostajalle, joka esittää oikeaksi todistetun jäljennöksen notaarin vahvistamasta asiakirjasta ja henkilöllisyystodistuksen – –”
II Tosiseikat, asian käsittely ja ennakkoratkaisukysymys
8. Peter Macinský ja Eva Macinská ovat eläkeläisiä ja asuvat yhdessä Prešovissa Slovakiassa. He ottivat 29.4.2011 Financreal s.r.o. -yhtiöltä (jäljempänä Financreal) 5 000 euron lainan maksaakseen takaisin useita olemassa olleita velkojaan. Luoton vakuudeksi vahvistettiin panttioikeus huoneistoon, jossa Macinskýn pariskunta asui. Lainasopimuksen mukaan laina kuului maksaa takaisin 84:na 209,52 euron suuruisena kuukausieränä. Kun asianomaiset väitetysti jättivät usean kerran maksamatta kuukausieränsä, Financreal päätti ryhtyä toimiin heitä vastaan.
9. Financreal siirsi 17.10.2011 kyseiset velkasaatavansa Getfin s.r.o -perintäyhtiölle. Getfin vaati 26.10.2011 päivätyssä kirjeessään pariskuntaa maksamaan lainansa kokonaan pois ja ilmoitti tuolloin velan kokonaismääräksi 21 057 euroa.
10. Macinskýn pariskunta kiisti saatavan oikeellisuuden 12.11.2011 päivätyllä kirjeellään ja pyysi Financrealia tarkistamaan velkasummaan sovelletun korotuksen (yli 300 prosenttia kuudessa kuukaudessa), joka heistä oli suhteeton.
11. Getfin nosti 21.11.2011 kanteen Macinskýn pariskuntaa vastaan ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa. Samalla se antoi tuomioistuinten ulkopuolista perintämenettelyä koskevan toimeksiannon yksityiselle Dražby a reality s.r.o. -yhtiölle (jäljempänä Dražby).
12. Dražby ilmoitti 1.12.2011 Macinskýn pariskunnalle aikovansa realisoida pantatun omaisuuden tuomioistuinten ulkopuolisella menettelyllä myymällä heidän huoneistonsa vapaaehtoisella julkisella huutokaupalla. Toisin sanoen Dražby aikoi turvautua esillä olevassa asiassa kyseessä olevaan menettelyyn. Pariskunnalle ilmoitettiin tällöin, että heidän velkansa kokonaissumma oli tässä vaiheessa 22 646 euroa.
13. Macinskýn pariskunta jätti ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen 11.1.2012 turvaamistoimihakemuksen, jotta pantatun omaisuuden realisointia tuomioistuinten ulkopuolisella menettelyllä lykättäisiin, ja kyseinen hakemus hyväksyttiin.(4)
14. Dražby luopui 1.2.2012 suunnitelmastaan myydä pariskunnan huoneisto niin kutsutulla vapaaehtoisella julkisella huutokaupalla.
15. Edellä 11 kohdassa viitatussa menettelyssä Okresný súd Prešov määräsi 21.3.2012 antamassaan tuomiossa (joka sisältyy unionin tuomioistuimelle toimitettuun kansalliseen asiakirja-aineistoon) Macinskýn pariskunnan maksamaan takaisin 4 290,48 euron suuruisen summan Getfinille, koska se piti sopimuksessa määrättyä korkokantaa moraalisesti mahdottomana hyväksyä, ja totesi sopimuksen pätemättömäksi. Ennakkoratkaisupyynnössä mainitaan, ettei kyseinen tuomio ole vielä lainvoimainen. Kuitenkin pariskunta totesi 4.9.2013 päivätyssä kirjeessään vastauksena unionin tuomioistuimen esittämään kysymykseen, että tuomio oli jo saanut lainvoiman. Istunnossa Slovakian hallitus vahvisti asian.(5)
16. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää edellä 13 kohdassa mainitun turvaamistoimimenettelyn osalta, että vapaaehtoisia julkisia huutokauppoja koskevan Slovakian lain mukaan vapaaehtoinen julkinen huutokauppa on keino pantatun omaisuuden realisoimiseksi tuomioistuinten ulkopuolisessa menettelyssä. Yksikään tuomioistuin tai muu riippumaton lainkäyttöelin ei arvioi menettelyn kohtuullisuutta, ja vapaaehtoinen on pelkkä oikeudellinen termi, jota käytetään, vaikkei julkiseen huutokauppaan olisikaan saatu velallisen suostumusta. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää myös, että vapaaehtoisessa julkisessa huutokaupassa velkoja voi määrittää velkasumman ilman tuomioistuimen ratkaisua.(6)
17. Kansallinen tuomioistuin, joka oli epävarma kyseessä olevan menettelyn yhteensoveltuvuudesta direktiivin 93/13 kanssa, päätti 27.8.2012 lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Onko [direktiiviä 93/13] tulkittava siten, että se on esteenä sellaiselle jäsenvaltion säännökselle kuin siviililain (Občiansky zákonník) 151j §:n 1 momentti luettuna yhdessä muiden pääasiassa kyseessä olevan lainsäädännön säännösten kanssa, jossa velkojan sallitaan vaativan, että pantattu omaisuus realisoidaan kohtuuttomiin sopimusehtoihin perustuvan saatavan suorittamiseksi myymällä tämä kiinteä omaisuus kuluttajan vastustuksesta ja asian riitaisuudesta huolimatta ja ilman, että tuomioistuin tai muu riippumaton lainkäyttöelin on arvioinut sopimusehdot?”
18. Macinskýn pariskunta, Slovakian ja Saksan hallitukset sekä komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia. Istunnossa, joka pidettiin 11.9.2013, Slovakian ja Saksan hallitukset sekä komissio esittivät suullisia huomautuksia.
III Asian tarkastelu
19. Nyt tarkasteltavana oleva asiassa nousee esiin useita kysymyksiä.
20. Ensinnäkin asian tutkittavaksi ottaminen on kyseenalaista edellä todetut tosiseikat huomioon ottaen, kuten erityisesti Slovakian ja Saksan hallitukset ovat huomauttaneet.
21. Toiseksi asiakysymyksestä on todettava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko kyseessä oleva menettely direktiivin 93/13 mukainen. Slovakian ja Saksan hallitusten mielestä kysymykseen on vastattava myöntävästi, mutta Macinskýn pariskunta ja komissio asettuvat päinvastaiselle kannalle.
22. Kolmanneksi Slovakian hallitus on pyytänyt kyseisen tuomion ajallisten vaikutusten rajaamista siinä tapauksessa, että kyseessä oleva menettely katsottaisiin direktiivin 93/13 vastaiseksi.
23. Aion jäljempänä tarkastella syitä, joiden vuoksi katson, ettei ennakkoratkaisukysymystä voida ottaa tutkittavaksi.
24. Asiakysymyksen osalta unionin tuomioistuimella on jo ollut tilaisuus antaa ratkaisunsa asioissa, joiden olosuhteet ovat olleet varsin samankaltaiset.(7) Kyseiset ratkaisut luovat selkeän oikeuskäytännön, vaikka nyt esillä olevassa asiassa unionin tuomioistuimelle tarjoutuisikin tilaisuus täsmentää kyseistä oikeuskäytäntöään.
25. Kuitenkin sen varalta, että unionin tuomioistuin päättäisi prosessiekonomiasyistä – onhan monissa asioissa esillä samantapaisia kysymyksiä(8) – vastata ennakkoratkaisukysymykseen, aion perustella, miksi en tietyin varauksin katso direktiivin 93/13 olevan kyseessä olevan menettelyn kaltaisen menettelyn esteenä.(9)
26. Lopuksi tarkastelen lyhyesti pyyntöä, joka on esitetty kyseisen tuomion ajallisten vaikutusten rajaamiseksi.
A Tutkittavaksi ottaminen
27. Slovakian ja Saksan hallitukset ovat kirjallisissa huomautuksissaan ja istunnossa kyseenalaistaneet ennakkoratkaisukysymyksen tutkittavaksi ottamisen.
28. Slovakian hallituksen mielestä ennakkoratkaisupyyntö ei sisällä kaikkia tarvittavia tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotta unionin tuomioistuin voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyyn kysymykseen. Slovakian hallitus toteaa lisäksi, että koko kiista on täysin hypoteettinen ja ettei kansallinen tuomioistuin ole osoittanut, miksi esitettyyn kysymykseen tarvitaan vastausta pääasian ratkaisemiseksi. Kyseinen hallitus huomauttaa myös, ettei ennakkoratkaisupyynnössä selitetä, mitä merkitystä asian kannalta on kansallisen tuomioistuimen mainitsemilla muilla unionin säädöksillä, nimittäin direktiivillä 2005/29/EY(10) ja direktiivillä 2009/22/EY.(11) Saksan hallitus yhtyy Slovakian hallituksen perusnäkemykseen.
29. Macinskýn pariskunta toteaa 4.9.2013 päivätyssä kirjeessään, että 21.3.2012 annettu tuomio oli tullut lainvoimaiseksi, mutta kyseessä oleva menettely saatetaan silti käynnistää Getfinin 4 290,48 euron saatavien osalta. Unionin tuomioistuimelta tarvitaan siksi vielä vastaus. Istunnossa myös komissio huomautti, ettei käsillä oleva asia ole hypoteettinen.
30. SEUT 267 artiklan mukaan yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on kunkin asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Silloin, kun esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuimen on tämän vuoksi lähtökohtaisesti ratkaistava ne. Unionin tuomioistuin voi jättää tutkimatta kansallisen tuomioistuimen esittämän ennakkoratkaisukysymyksen ainoastaan, jos on ilmeistä, ettei pyydetyllä vastauksella ei ole mitään yhteyttä pääasian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos ongelma on luonteeltaan hypoteettinen tai jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, joita se tarvitsee voidakseen antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin.
31. Toisin kuin Slovakian ja Saksan hallitukset väittävät, unionin tuomioistuimella on mielestäni tiedossaan riittävät tosiseikat ja oikeudelliset seikat voidakseen antaa vastauksen ennakkoratkaisukysymykseen.
32. Unionin tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin saatujen vastausten perusteella olen kuitenkin näiden hallitusten kanssa samaa mieltä siitä, ettei ennakkoratkaisukysymystä pitäisi ottaa tutkittavaksi, sillä vastauksella ei ole minkäänlaista vaikutusta kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan jutun lopputulokseen.
33. Huomautan ensinnäkin, että ennakkoratkaisupyynnössä todetaan Dražbyn luopuneen julkisesta huutokauppamenettelystä. Tästä huolimatta kansallinen tuomioistuin perustelee pyyntönsä sillä, että ”velkoja voi aloittaa pantatun omaisuuden tuomioistuinmenettelyn ulkopuolisen realisoinnin uudestaan, kun turvaamistoimi ei enää ole voimassa, ellei panttia sitä ennen ole jollakin tavalla realisoitu”.
34. Minun täytyy myöntää, etten olen täysin ymmärtänyt, miten on mahdollista, että asia on Slovakian prosessioikeuden nojalla yhä vireillä ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, vaikka huutokauppamenettelyyn ei ryhdytäkään ja huolimatta siitä vaarasta, että Dražby saattaisi aloittaa kyseessä olevan menettelyn uudelleen. On mahdollista, että sellainen vaara oli olemassa ennakkoratkaisupyynnön esittämisajankohtana 27.8.2012. Kuten edellä 15 kohdassa mainitsin, unionin tuomioistuimen sittemmin saamien tietojen mukaan on 21.3.2012 annettu tuomio tullut lainvoimaiseksi. Slovakian hallitus vieläpä huomautti istunnossa, että Getfin oli itse asiassa valittanut 21.3.2012 annetusta tuomiosta, mutta valitus oli lopulta hylätty 13.5.2013.(12) En siksi näe, että Dražbyn olisi mitenkään mahdollista aloittaa uudelleen sama menettely.
35. Sitä paitsi 21.3.2012 annetussa tuomiossa, joka – toisin kuin komissio väitti istunnossa – koski samoja osapuolia kuin pääasiassa, poikkeuksena vain Financreal, kyseisten osapuolten välinen lainasopimus todettiin pätemättömäksi. Mainittu ratkaisu käsittää kaikki sopimuslausekkeet, myös kyseessä olevaa menettelyä koskevat lausekkeet.
36. On valitettavaa, että ennakkoratkaisumenettelyssä edellytetystä yhteistyöhenkisyydestä huolimatta kansallinen tuomioistuin ei missään vaiheessa katsonut tarpeelliseksi toimittaa unionin tuomioistuimelle omasta aloitteestaan tietoja 21.3.2012 annetun tuomion oikeudellisista vaikutuksista ja lopputuloksesta.(13) Tuomion, joka on liitetty ennakkoratkaisupyyntöön, antoi ennakkoratkaisun esittänyt tuomioistuin itse, tosin eri kokoonpanossa.
37. Näyttäisikin siltä, että – ainakaan 13.5.2013 jälkeen – ei enää ole olemassa sellaista sopimusta, joka muodostaisi oikeusperustan kyseessä olevalle menettelylle sen 21 057 euron summan suhteen, joka pariskunnan väitetään olevan velkaa Getfinille. Ennakkoratkaisukysymykseen ei näin ollen tarvitse vastata.
38. Tätä näkemystä ei kyseenalaista asiassa Aziz annettu tuomio.
39. Myös asiassa Aziz kyseenalaistettiin ennakkoratkaisukysymysten tutkittavaksi ottaminen. Siinä esitetyistä kahdesta kysymyksestä ensimmäinen muistuttaa läheisemmin Okresný súd Prešovin nyt esittämää kysymystä. Tarkemmin sanottuna asiassa Aziz väitettiin erityisesti, että pääasiaa käsitelleen espanjalaisen tuomioistuimen Juzgado Mercantil nº 3 de Barcelonan pyytämällä vastauksella ennakkoratkaisukysymykseen, joka koski ulosmittausmenettelystä annettujen Espanjan oikeussääntöjen yhteensoveltuvuutta, ei olisi vaikutusta espanjalaisessa tuomioistuimessa Juzgado de Primera Instancia nº 5 de Martorellissa vireillä olleeseen ulosmittausmenettelyyn. Perusteeksi esitettiin se, että ulosmittausmenettely oli jo päättynyt ajankohtana, jona kansallinen tuomioistuin teki asiassa ennakkoratkaisupyyntöpäätöksensä. Väitettiin, että teko ikään kuin oli jo tapahtunut. Unionin tuomioistuin ei katsonut, etteikö ennakkoratkaisukysymystä sen takia voitaisi ottaa tutkittavaksi.
40. Nyt tarkasteltavassa asiassa tilanne on kuitenkin erilainen. Realisointimenettely (julkinen huutokauppa) ei ole vielä käynnistynyt eikä unionin tuomioistuimelle toimitettujen tietojen mukaan pätemättömäksi todettu velkasopimus sitä paitsi enää muodosta oikeusperustaa kyseessä olevalle menettelylle.
41. Tosin asiassa Aziz unionin tuomioistuin näyttää omaksuneen melko liberaalin suhtautumistavan kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olleessa asiassa pyydetyn vastauksen merkityksellisyyteen, sillä se tuntuisi kallistuneen epäselvässä tapauksessa täysin kansallisen tuomioistuimen kannalle.(14) Unionin tuomioistuin totesi ainoastaan, että ensimmäinen kysymys on ”ymmärrettävä laajassa merkityksessä” ja että ”ei ole ilmeistä, ettei – – pyydetyllä [unionin] oikeuden tulkinnalla ole yhteyttä pääasian tosiseikkoihin tai kohteeseen”.(15)
42. Sellainen näkökanta ei kuitenkaan ole perusteltu nyt esillä olevassa asiassa. Ottaen huomioon, että Dražby on jo luopunut realisointimenettelystä ja että sopimus on todettu pätemättömäksi, ei nimittäin vaikuta mahdolliselta, että ennakkoratkaisukysymykseen annettavalla vastauksella voisi olla merkitystä kansallisen tuomioistuimen käsittelemän pääasian kannalta (sikäli kuin sellaista edes on) sen paremmin kuin minkään muunkaan (esimerkiksi jäljempänä 55 kohdassa mainitun) sivukysymyksen kannalta. Tätä käsitystä näyttäisi tukevan se, että Getfin tai Financreal eivät kumpikaan ole osoittaneet kiinnostusta asian käsittelyyn unionin tuomioistuimessa.
43. Siitä huolimatta on syytä tarkastella muutamia istunnossa esitettyjä näkökohtia.
44. Slovakian hallitus totesi istunnossa, että sen ennakkoratkaisua pyytäneeltä tuomioistuimelta saamien tietojen mukaan pääasian kohteena ei ole Macinskýn pariskunnan ja Financrealin välinen lainasopimus (jälkimmäinen sittemmin siirsi sopimuksesta johtuvat oikeutensa Getfinille) vaan lainasopimuksesta täysin erillinen sopimus panttioikeudesta. Kun Slovakian hallitusta pyydettiin täsmentämään väitteellään olevat seuraukset, se totesi, että Slovakian lainsäädännön mukaan ei panttioikeutta koskevilla sopimuksilla yleensä enää ole oikeusvaikutusta, jos se velvoite, jonka täyttämisen ne varmistavat, kumotaan, ellei sitten tällaisessä sopimuksessa nimenomaisesti määrätä panttioikeuden pysymisestä voimassa sellaisessa tilanteessa.
45. Tämä kuulostaa varsin yllättävältä.
46. Lähtökohtaisesti unionin tuomioistuimella on SEUT 267 artiklan puitteissa ”ainoastaan toimivalta lausua [unionin] oikeuden tulkinnasta tai pätevyydestä sellaisten tosiseikkojen perusteella, jotka kansallinen tuomioistuin on sille esittänyt”.(16) Unionin tuomioistuimella ei myöskään ole toimivaltaa lausua niistä tosiseikoista ja oikeudellisista seikoista, jotka on ensimmäisen kerran tuotu esiin ja joista on ensimmäisen kerran keskusteltu unionin tuomioistuimessa pidetyssä istunnossa ja jotka eivät sisälly ennakkoratkaisupyyntöön eivätkä osapuolten esittämiin huomautuksiin.(17)
47. Tältä osin ennakkoratkaisupyynnön otsikko-osiossa vain todetaan, että kansallisessa tuomioistuimessa vireillä oleva asia koskee ”[i] pantiksi annetun omaisuuden realisoinnin keskeyttämistä, [ii] sopimussakon ja luoton myöntämiseen ja hallinnointiin liittyvien lisämaksujen pätemättömäksi julistamista sekä [iii] rahallista korvausta”. Lisäksi ennakkoratkaisupyynnön varsinaisessa sisällössä on puhe ainoastaan yhdestä eikä kahdesta sopimuksesta. Koska ennakkoratkaisupyynnöstä ei löydy mitään tukea sille väitteelle, että pääasian kohteena oleva sopimus olisi 21.3.2012 annetulla tuomiolla kumotusta sopimuksesta erillinen sopimus, väitettä ei voida ottaa tarkasteltavaksi.
48. Vaikka oletettaisiinkin, että tosiasiassa oli olemassa erillinen sopimus panttioikeudesta, sillä ei olisi vaikutusta nyt tarkasteltavana olevaan asiaan.
49. Ensinnäkin voitaisiin väittää, että erillinen sopimus panttioikeudesta voisi toimia täytäntöönpanoperusteena sille 4 290,48 euron saatavalle, joka 21.3.2012 annetussa tuomiossa määrättiin maksettavaksi Getfinille. Tässä käsityksessä näyttää ainakin joiltain osin olevan Macinskýn pariskunta, joka 4.9.2013 päivätyssä kirjeessään toteaa, että vaikka mainittu tuomio on tullut lainvoimaiseksi, se ei suojaa heitä joutumasta uudestaan kyseessä olevan menettelyn kohteeksi.(18)
50. Tässä kohdin haluan korostaa sitä, että Getfinin nykyinen vaatimus Macinskýn pariskuntaa kohtaan on palauttamisvaatimus. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin nimittäin katsoi 21.3.2012 antamassaan tuomiossa, että kyseessä olevassa sopimuksessa määrätty korkoprosentti oli moraalisesti mahdoton hyväksyä, ja näin ollen totesi sopimuksen pätemättömäksi. Kansallinen tuomioistuin totesi siten tuomiolauselmassa, että alkuperäisen velan jäännös, siis 4 290,48 euroa, on maksettava takaisin 84 erässä. Kyseinen velka perustuu nyt tuomioistuimen ratkaisuun eikä sopimukseen, vaikka asia saatettiin vireille tuossa tuomioistuimessa sopimuksen perusteella.
51. Tällainen vaatimus jää luonteensa vuoksi kuluttajasopimuksia koskevan direktiivin 93/13 aineellisen soveltamisalan ulkopuolelle, sellaisena kuin se on määritelty kyseisen direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa. Direktiivin 93/13 tulkinnalla ei siksi ole vaikutusta pääasiaan.
52. Toiseksi voitaisiin myös väittää, että kansallinen tuomioistuin itse asiassa haluaa unionin tuomioistuimen lausuvan siitä, onko direktiivin 93/13 mukaista sellainen lainsäädäntö, jossa sinänsä sallitaan panttioikeutta koskevien yleisten sopimusten tekeminen kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien kesken ja jossa säädetään, että kyseessä oleva menettely käynnistetään silloin, kun kuluttaja laiminlyö yhdenkin velvoitteensa, joka hänellä on elinkeinonharjoittajaa kohtaan.
53. Vaikka tällainen kysymys on kiinnostava, sille ei ehdottomasti löydy perusteita ennakkoratkaisupyynnössä kuvatuissa olosuhteissa. En halua esittää ratkaisuehdotusta hypoteettisesta kysymyksestä.
54. Edellä mainituista syistä en aio tarkastella tämän enempää Slovakian hallituksen esittämää näkemystä ”kahdesta erillisestä sopimuksesta”.
55. Sen vahingonkorvausvaatimuksen osalta, josta nähtävästi myös on kyse kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa, ei voida mitenkään päätellä, että vastaus ennakkoratkaisukysymykseen on tarpeen sen ratkaisemiseksi, voidaanko sekä Getfin että Financreal tai jompikumpi niistä velvoittaa maksamaan vahingonkorvausta kyseessä olevan menettelyn käynnistämisestä Macinskýn pariskuntaa vastaan. Vaikka ennakkoratkaisupyynnössä todetaankin pariskunnan hakevan sentyyppistä korvausta, kansallinen tuomioistuin ei käsittele tätä seikkaa ennakkoratkaisukysymyksessään eikä selitä, onko sillä – ja millä perusteella – toimivalta määrätä vahingonkorvausta maksettavaksi vapaaehtoisia huutokauppoja koskevan Slovakian lain 21 §:n 2 ja 5 momentin piiriin kuuluvassa asiassa. On tärkeätä huomata, että 21.3.2012 annetusta tuomiosta ilmenee, että kyseisessä asiassa Macinskýn pariskunta tosiasiassa esitti Getfiniä vastaan vahingonkorvausta koskevan vastakanteen, joka hylättiin perusteettomana tuomiolauselmassa.(19) Kyseinen tuomio, kuten edellä mainittiin, on tullut lainvoimaiseksi, joten vahingonkorvausta koskeva päätös on saanut lainvoiman ja kysymys on loppuun käsitelty.(20)
56. Totean ennakkoratkaisupyynnössä mainittujen direktiivien 2005/29 ja 2009/22 osalta, että kyseiset direktiivit – kuten Slovakian ja Saksan hallitukset ovat huomauttaneet – eivät vaikuta merkityksellisiltä tässä asiassa. Kansallinen tuomioistuin ainoastaan mainitsee kyseiset direktiivit ja muutamia niiden säännöksiä(21) selittämättä, miksi niiden pitäisi olla nyt sovellettavissa. Erityisesti on todettava, ettei kansallinen tuomioistuin kerro sitä, millä perusteella kyseessä oleva menettely voidaan sen mielestä katsoa sopimattomaksi kaupalliseksi menettelyksi, eikä sitä, millä tavoin nyt käsiteltävänä olevaan asiaan liittyy kieltokanteen nostaminen kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseen oikeutetun yksikön toimesta.(22) Onkin paljonpuhuvaa, ettei kyseisiä direktiivejä mainita lainkaan ennakkoratkaisukysymyksen tekstissä. Siksi ennakkoratkaisukysymystä ei voida ottaa tutkittavaksi niiden perusteella.
57. Näin ollen en näe, miksi unionin tuomioistuimen antama ratkaisu olisi tarpeen, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voisi ratkaista käsiteltävänään olevan asian, ja se voikin olla vain abstrakti arvio kyseessä olevan menettelyn yhteensoveltuvuudesta direktiivin 93/13 kanssa. Vaikka kansallisella tuomioistuimella olisikin hyvät aikeet sen pyrkiessä suojaamaan kuluttajien etuja, tällaisen arvion esittäminen ei ole mahdollista ilman ”todellista” oikeudenkäyntiä. Ei myöskään ole syytä kehottaa tarkastelemaan uudelleen unionin tuomioistuimen vakiintunutta oikeuskäytäntöä hypoteettisten kysymysten osalta.(23)
58. Edellä esitetyn perusteella ennakkoratkaisukysymystä ei mielestäni voida ottaa tutkittavaksi.
59. Kansalliset tuomioistuimet saavat toki itse päättää, onko niiden tarpeen ja hyödyllistä hankkia käsiteltävänään olevassa asiassa vastaus unionin tuomioistuimelta, ja ne voivat myös päättää sopivan ajankohdan. Sen varalta, että unionin tuomioistuin ei jostain syystä haluaisi puuttua ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen tekemään arvioon vaan päättäisi SEUT 267 artiklan mukaisessa ennakkoratkaisumenettelyssä edellytetyn yhteistyöhengen nimissä vastata sille esitettyyn kysymykseen, tuon esiin seuraavat näkökohdat.
B Kyseessä olevan menettelyn yhteensoveltuvuus direktiivin 93/13 kanssa
1. Yleisiä huomioita kuluttajan toimintavelvollisuudesta
60. Maailmanlaajuinen rahoituskriisi, josta Eurooppa ja muu maailma ovat hitaasti toipumassa, on osoittanut, että toimiva ja terveelle pohjalle rakentuva luottojärjestelmä on avoimen markkinatalouden kulmakiviä. Lainsäätäjät saattavatkin ryhtyä laatimaan luottojärjestelmän tueksi erityisiä vakuus- ja perintäjärjestelmiä, jotka ovat alan kannalta vaihtelevassa määrin edullisia. Nyt käsiteltävässä asiassa nousee esiin kysymys siitä, onko kyseessä olevassa menettelyssä menty liian pitkälle elinkeinonharjoittajien suosimisessa kuluttajien kustannuksella.
61. Ennakkoratkaisukysymyksen esittänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä sitä, onko direktiivin 93/13 vastaista, jos jäsenvaltiolla on käytössä sellaisia menettelysääntöjä, jotka sallivat kuluttajasopimuksen kohtuuttomaan ehtoon perustuvan vaateen pakkotäytäntöönpanon tuomioistuinten ulkopuolisin keinoin ja siten mahdollisesti ilman minkäänlaista tuomioistuinvalvontaa.
62. Unionin tuomioistuimen onkin tarkasteltava erästä kysymystä, josta se ei lausunut asioissa Banco Español de Crédito ja Aziz mutta jonka julkisasiamies Kokott otti puheeksi ratkaisuehdotuksessaan,(24) nimittäin onko direktiivin 93/13 mukaista, että jäsenvaltio edellyttää kuluttajien ryhtyvän toimiin väitetysti kohtuuttoman ehdon sisältävän sopimuksen täytäntöönpanon lykkäämiseksi tai keskeyttämiseksi? Onko toisin sanoen direktiivin 93/13 mukaista, että kuluttajan on ”tehtävä ensimmäinen siirto”?
63. Näitä kysymyksiä on tarkasteltava suhteessa siihen unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, joka koskee kansallisten tuomioistuinten tehtäviä ja asemaa direktiivin 93/13 nojalla. Nimittäin kyseisen oikeuskäytännön mukaan kansallisella tuomioistuimella on velvollisuus viran puolesta tutkia direktiivin 93/13 soveltamisalaan kuuluvan sopimusehdon kohtuuttomuus ja näin korjata kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välillä vallitsevaa epätasapainoa aina silloin, kun sillä on käytössään tämän tutkinnan edellyttämät oikeudelliset seikat ja tosiseikat.(25)
64. Seuraavaksi esittämistäni syistä olen vakuuttunut siitä, että kyseessä oleva menettely takaa direktiivissä 93/13 edellytetyn kuluttajien oikeuksien suojelun riittävässä määrin.
65. Aluksi tarkastelen direktiivin 93/13 sanamuotoa. Sen jälkeen käsittelen asian kannalta merkityksellistä oikeuskäytäntöä (joka siis perustuu asioissa Banco Español de Crédito ja Aziz annetuissa tuomioissa esitettyihin tulkintoihin) ja lopuksi perustelen, miksi edellä 62 kohdassa esitettyyn kysymykseen olisi mielestäni vastattava myöntävästi.
66. Direktiivissä 93/13 säädetään tietyistä kuluttajasopimusten kohtuuttomia ehtoja koskevista positiivisista oikeussäännöistä, erityisesti tällaisten ehtojen määritelmästä, joka esitetään direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa. Tämän ohella kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdassa edellytetään jäsenvaltioiden säätävän säännöistä, joiden nojalla kohtuuttomat ehdot ”eivät sido kuluttajia”. Lisäksi saman direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa jäsenvaltioiden edellytetään varmistavan, että ”on olemassa riittäviä ja tehokkaita keinoja kohtuuttomien ehtojen käytön lopettamiseksi”.
67. Koska direktiivissä 93/13 ei säädetä tästä nimenomaisesta seikasta, sen ei voida katsoa sääntelevän vaateiden, ei myöskään kuluttajiin kohdistuvien vaateiden, pakkotäytäntöönpanosta. Siksi kyseiset oikeussäännöt periaatteessa kuuluvatkin jäsenvaltioiden menettelyllisen autonomian piiriin ottaen kuitenkin huomioon kaksi toisiinsa liittyvää periaatetta eli vastaavuus- ja tehokkuusperiaate.(26) On myös huomattava, ettei ennakkoratkaisupyynnöstä tai unionin tuomioistuimelle toimitetusta kansallisesta asiakirja-aineistosta voida mitenkään päätellä, että direktiivin 93/13 nojalla kuluttajiin sovellettavat Slovakian menettelysäännöt poikkeaisivat niistä, joita kansallisen lainsäädännön perusteella sovelletaan rinnastettavissa tilanteissa.(27) Siksi kyse näyttäisi olevan ainoastaan direktiivin 93/13 tehokkaasta vaikutuksesta.
68. Pohdittaessa kysymystä kyseessä olevan menettelyn kaltaisen menettelyn yhteensoveltuvuudesta tehokkuusperiaatteen kanssa on välttämätöntä tarkastella perusteellisemmin asian kannalta merkityksellistä oikeuskäytäntöä, nimittäin asioissa Banco Español de Crédito ja Aziz annettuja tuomioita.(28) Kuten nyt esillä olevassa asiassa molemmissa näistä tuomioista oli kyse direktiivin 93/13 mukaisten kansallisen tuomioistuimen tehtävien täsmentämisestä erityismenettelyn yhteydessä(29) eikä siitä, voiko kansallinen tuomioistuin vai pitääkö sen todella toimia viran puolesta. Tulkintani mukaan noissa kahdessa tuomiossa todettiin lähinnä, että elinkeinonharjoittajien turvautuminen kansallisen lainsäädännön mukaiseen erityismenettelyyn direktiivin 93/13 tavoitteena olevan kuluttajansuojan epäämiseksi on tehokkuusperiaatteen vastainen, sillä se tekee direktiivin 93/13 tavoitteena olevan kuluttajansuojan soveltamisen käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi.(30) Kyseessä oleva menettely ei mielestäni epää kuluttajilta tällaista suojaa.
69. Olen vakuuttunut siitä, että silloin kun kuluttajiin kohdistuu julkisen huutokaupan kaltaisia pakkotäytäntöönpanomenettelyjä, kansallisessa prosessioikeudessa on oltava tietynlaiset takeet heikomman osapuolen – tässä tapauksessa kuluttajan – suojaamiseksi.(31) Se on luonnollisestikin erityisen tärkeätä silloin, kun kyse on tuomioistuinten ulkopuolisista menettelyistä. Jos tällaisia takeita ei ole, jäsenvaltiot eivät täytä direktiivin 93/13 7 artiklan 1 kohdan mukaista velvoitettaan vahvistaa säännöt sen estämiseksi, että kuluttajia sitovat kohtuuttomat ehdot, ja varmistaa, että on olemassa riittäviä ja tehokkaita keinoja kohtuuttomien ehtojen käytön lopettamiseksi.
70. Ratkaisematta on vielä tämä kysymys: milloin direktiivillä 93/13 tavoitellun kuluttajansuojan soveltamisesta tulee mahdotonta tai – niin kuin on yleisempää – suhteettoman vaikeata? Vastaus ei ole itsestään selvä vaan edellyttää tapauskohtaista tarkastelua. Tässä yhteydessä on punnittava kansallisten oikeussääntöjen merkitystä koko kyseisessä menettelyssä sekä menettelyn kulkua ja erityispiirteitä jäsenvaltion eri viranomaisissa.(32) Siihen voi kuulua kokonaisarvio saatavilla olevista kuluttajansuojakeinoista ja kansallisten tuomioistuinten mahdollisuudesta puuttua asiaan.
71. Tässä yhteydessä on hyödyllistä palauttaa jälleen mieleen asioissa Aziz ja Banco Español de Credito annetuissa tuomioissa esiin tulleet hyödylliset näkökohdat.
72. Kuten edellä kohdassa 39 huomautettiin, myös asiassa Aziz oli kyseessä useita menettelyitä: ulosmittausmenettely ja aineellista sisältöä koskeva menettely. Ulosmittausmenettely oli jo lähes päättynyt silloin, kun lainasopimusehtojen kohtuullisuuteen liittyvä pääasiamenettely käynnistyi. Asianomainen kuluttaja oli sitä paitsi jo häädetty asunnostaan. Hänen oli Espanjan lainsäädännön nojalla pakko käynnistää erillinen pääasiamenettely lainaehtojen kohtuullisuudesta, sillä pakkotäytäntöönpanotuomioistuin ei saanut käsitellä sitä kysymystä. Lisäksi ainoa sellaisissa tilanteissa Espanjan lainsäädännön nojalla mahdollinen oikeussuojakeino olisi ollut jälkikäteen maksettava taloudellinen korvaus. Unionin tuomioistuin katsoi sellaisen vaihtoehdon direktiivin 93/13 vastaiseksi.(33)
73. Mielestäni asia Aziz on esimerkki tilanteesta, jossa tehokkaan kuluttajansuojan soveltaminen käy mahdottomaksi.(34) Pääasiaa myöhemmin käsitellyt tuomioistuin ei voinutkaan kumota ulosmittauspäätöstä, tai ainakin se oli liian myöhäistä. Kyseinen tuomioistuin saattoi ainoastaan määrätä taloudellisesta korvauksesta, joka sittemmin katsottiin riittämättömäksi.
74. Asia Banco Español de Crédito sitä vastoin näyttäisi olevan esimerkki tilanteesta, jossa kuluttajien ei ole suorastaan mahdotonta mutta silti suhteettoman vaikeata suojella oikeuksiaan tehokkaasti.
75. Asiassa Banco Español de Crédito oli kyse yksipuolista maksamismääräysmenettelyä koskevista oikeussäännöistä. Se ei siis koskenut ulosmittausmenettelyä sinänsä, vaan kyse oli aineellista sisältöä koskevasta yksinkertaistetusta menettelystä. Kyseisen asian kannalta merkityksellisessä Espanjan lainsäädännössä säädettiin muun muassa, että velallisen on esitettävä vastineensa 20 päivän kuluessa maksamismääräyksen saamisesta tiedoksi. Jos velallinen tekee väitteen, summaarinen menettely keskeytetään ja käsittely siirtyy kontradiktoriseen menettelyyn.(35) Unionin tuomioistuin totesi, että useista syistä(36) kuluttajat eivät yleensä riitauta menettelyä, ja katsoikin kyseisen Espanjan lainsäädännön olevan direktiivin 93/13 vastaista.
76. Palataksemme kysymykseen siitä, milloin kuluttajille käy suhteettoman vaikeaksi käyttää oikeuksiaan tehokkaasti, on todettava, että tämä näyttäisi myös riippuvan kuluttajansuojaa rajoittavan intressin merkittävyydestä. Oikeuskäytännön perusteella näyttäisi siltä, että joillain oikeutetuilla intresseillä on muita intressejä paremmat mahdollisuudet saada kuluttajansuojaa suurempi painoarvo.(37)
77. On kuitenkin todettava yksiselitteisesti, että – kuten Saksan hallitus huomautti istunnossa – tehokkuusperiaate edellyttää ainoastaan sitä, että kansallisissa menettelysäännöissä ei saa tehdä kuluttajille suhteettoman vaikeaksi käyttää oikeuksiaan. Tehokkuusperiaate ei varsinkaan edellytä sitä, että oikeuksien käytön pitäisi olla ”helppoa” tai kuulua erityisen suotuisan kohtelun piiriin.(38) Sellaisen näkökannan hyväksymisen jättäisi menettelyllisen autonomian käsitteen vaille tehokasta vaikutusta, ja lisäksi tämä olisi ristiriidassa sen kanssa, että direktiivissä 93/13 säädetään vain yhdenmukaistamisen vähimmäistasosta.(39)
78. Edellä esitetyn perusteella en kaiken kaikkiaan pidä sinänsä kohtuuttomana edellyttää kuluttajien ryhtyvän oikeudellisiin toimiin elinkeinonharjoittajaa vastaan kyseessä olevan menettelyn kaltaisen pakkotäytäntöönpanomenettelyn lykkäämiseksi tai keskeyttämiseksi.
79. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytänto näyttäisi vahvistavan tämän seikan. Asiassa Banco Español de Crédito unionin tuomioistuin ei näyttäisi torjuneen suoralta kädeltä sitä näkemystä, että on lähtökohtaisesti oikeutettua, että velkojat saavat asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa helposti ja nopeasti.(40) Asiassa Asturcom Telecomunicaciones se katsoi lisäksi, ettei kansallista tuomioistuinta voida vaatia kompensoimaan menettelyllistä puutetta, joka johtuu siitä, että kuluttaja ei tunne oikeuksiaan, eikä myöskään kompensoimaan täysin tällaisen kuluttajan täydellistä passiivisuutta.(41) Siksi olenkin julkisasiamies Kokottin kanssa yhtä mieltä siitä, että yleisesti ottaen ei sinänsä vaikuta kuluttajan tehokkaan oikeussuojan kohtuuttomalta rajoittamiselta, että hänen on ensin pantava vireille oikeudenkäynti luodakseen edellytykset sille, että asiaa käsittelevä tuomioistuin voi tutkia sopimusehdot.(42) Ei olisikaan aivan täsmällistä luonnehtia tämän kuluttajiin kohdistuvan velvollisuuden merkitsevän velvoitetta toimia oma-aloitteisesti ilman, että siihen olisi ennalta mitään perustetta; kyse on paremminkin velvollisuudesta reagoida siihen toimintalinjaan, jota elinkeinonharjoittaja on aikeissa noudattaa. Korostan sitä, että asiassa Aziz antamassaan tuomiossa unionin tuomioistuin ei nimenomaisesti arvostellut sitä tosiseikkaa, että kuluttajan oli käynnistettävä pääasiamenettely Juzgado de lo Mercantil nº 3 de Barcelona -tuomioistuimessa; se perusti ratkaisunsa viime kädessä siihen tosiseikkaan, että tuo menettely oli täysin turha.
80. Epäilen myös, että vaatimus pakollisesta etukäteisestä tuomioistuinvalvonnasta, jota komissio näyttäisi kannattavan, ei käytännössä olisi tarkoituksenmukainen.(43) Sopimusehdon kohtuuttomuuden arviointi nimittäin edellyttää erillistä arviointia kaikista asian kannalta merkityksellisistä olosuhteista.(44) Vaikka asiassa Banco Español de Crédito ensimmäisen asteen tuomioistuin saattoi muodostaa kantansa asianomaisen kuluttajan esittämättä huomautuksia, tilanne ei yleensä ole sellainen. Päinvastoin – lukuun ottamatta tilanteita, joissa alioikeudella on käytettävissään kaikki tarvittavat oikeudelliset seikat ja tosiseikat – sillä ei ole edellytyksiä toimia eikä sitä voida velvoittaa toimimaan ottamatta huomioon kuluttajan kantaa.
81. On vielä todettava, ettei näkemystäni sinänsä muuta se, onko kyseessä oleva omaisuus mahdollisesti kuluttajan perheen asunto. Koska yhdenmukaistettua sääntelyä ei ole, jäsenvaltioita ei pelkästään sillä perusteella, että riidanalaisena omaisuutena on kuluttajan oma asunto, saisi estää edellyttämästä kuluttajalta, että tämä riitauttaa tuomioistunten ulkopuolisen pakkotäytäntöönpanomenettelyn.
82. Edellä todetusta huolimatta tähdennän, että silloin, kun kyseessä olevan menettelyn kohteena olevana omaisuutena on kuluttajan oma asunto, on oltava erilliset takeet. Se, että takeista ei ole säädetty, voi osoittautua ongelmalliseksi perusoikeuksien näkökulmasta.(45) Perheen asunnon menetys onkin räikeimpiä esimerkkejä kuluttajan oikeuksien loukkauksesta.(46) Koska oman kodin kunnioittaminen on Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklassa taattu oikeus, jonka valossa direktiiviä 93/13 on tulkittava,(47) tulee henkilöllä, joka on vaarassa joutua näin merkittävän oikeudenloukkauksen kohteeksi, olla mahdollisuus saattaa riippumattoman tuomioistuimen käsiteltäväksi kysymys toimenpiteen oikeasuhtaisuudesta.(48)
83. Edellä esitetyn perusteella katson direktiivin 93/13 mukaiseksi, että jäsenvaltio edellyttää kuluttajien ryhtyvän toimiin väitetysti kohtuuttoman ehdon sisältävän sopimuksen pakkotäytäntöönpanon lykkäämiseksi tai keskeyttämiseksi. Tämän periaatekysymyksen täsmentämisen jälkeen siirryn nyt tarkastelemaan riidanlaisen menettelyn erityispiirteitä.
2. Kyseessä olevan menettelyn arviointi
84. Kyseessä olevasta menettelystä on todettava, että Slovakian siviililain 151m §:n 1 momentista seuraa, että – paitsi silloin, kun tästä kysymyksestä on annettu nimenomaisia säännöksiä – julkinen huutokauppa voidaan pitää aikaisintaan 30 päivän kuluttua siitä, kun velalliselle (tai mahdollisesti pantinantajalle) on toimitettu tieto pantatun omaisuuden realisoinnin aloittamisesta. Samaten vapaaehtoisia huutokauppoja koskevan lain 17 §:n 3 momentin nojalla voi julkinen huutokauppa käynnistyä aikaisintaan 30 päivän kuluttua siitä, kun tulevasta huutokaupasta on ilmoitettu virallisessa lehdessä. Mainitun lain 17 §:n 5 momentissa lisäksi säädetään, että huutokaupanpitäjän on ennen kyseisen määräajan päättymistä toimitettava julkista huutokauppaa koskeva ilmoitus julkista huutokauppaa koskevan menettelyn käynnistäneelle henkilölle sekä velalliselle ja huutokaupattavan omaisuuden omistajalle (mikäli tämä ei ole velallinen itse). Istunnossa Slovakian hallitus vahvisti, että mainitut määräajat voivat kulua samanaikaisesti, mikä tarkoittaa vähintään 30 päivän jaksoa kaikille asianomaisille osapuolille ja tahoille tehdyn ilmoituksen jälkeen.
85. Julkisen huutokaupan pitämisen jälkeen on vapaaehtoisia huutokauppoja koskevan lain 21 §:n 2 momentin mukaisena takarajana omaisuuden kaupan riitauttamiselle yleensä kolme kuukautta.
86. Tuona aikana velallisella säilyy julkisen huutokaupan kohteena olleen omaisuuden nautintaoikeus. Vapaaehtoisia huutokauppoja koskevan lain 29 §:ssä säädetään, että silloin kun huutokaupan kohteena oleva omaisuus on kiinteätä omaisuutta, velallinen (tai mahdollisesti pantinantaja) on velvollinen luovuttamaan omaisuuden sen myynnin jälkeen ilman tarpeetonta viivästystä, kun notaari on ensin rekisteröinyt kaupan.
87. Komissio huomauttaa, että tämä itse asiassa merkitsee kyseisen omaisuuden riistämistä kuluttajalta. Ymmärrän tätä näkemystä jossain määrin.(49) Olen kuitenkin vakuuttunut Slovakian hallituksen istunnossa esittämistä perusteluista, joiden mukaan vapaaehtoisia huutokauppoja koskevan lain 29 §:ssä ei estetä velallista edes myynnin toteutumisen jälkeen pyytämästä tuomioistuinta keskeyttämään kyseessä oleva menettely ja omaisuuden luovutus.(50) Jos tämä tulkinta kansallisesta lainsäädännöstä pitää paikkansa – mikä jää ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tutkittavaksi – katson, ettei kyseisen lain 29 § sinänsä vaikeuta tilannetta, kunhan asiaa käsittelevä tuomioistuin ryhtyy jäljempänä 97 kohdassa esitettyihin toimiin.
88. Lisäksi siinä tapauksessa, että velallinen on tosiasiassa luovuttanut omaisuutensa, sen palauttaminen voi olla mahdollista, jos julkisella huutokaupalla tapahtunut myynti todetaan pätemättömäksi vapaaehtoisia huutokauppoja koskevan lain 21 §:n 5 momentin nojalla ja riitauttaminen on merkitty maarekisteriin.(51) Julkisella huutokaupalla tehdyn kaupan riitauttaneen osapuolen on saman lain 21 §:n 3 momentin nojalla ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle.
89. Kansallisesta lainsäädännöstä esittämäni tulkinnan perusteella voidaankin katsoa, että kuluttajalla on sen jälkeen, kun kaikki asiaankuuluvat ilmoitukset on tehty, ainakin 30 päivää aikaa riitauttaa julkinen huutokauppa etukäteen(52) ja enintään kolme kuukautta aikaa riitauttaa se jälkikäteen kaupan toteuduttua (tai jopa pidempään silloin, jos kauppa kytkeytyy rikolliseen toimintaan).
90. Kuluttajalla on siis mahdollisesti kaikkiaan vähintään neljä kuukautta aikaa riitauttaa julkisella huutokaupalla toteutunut myynti.
91. Tämä ei ole verrattavissa asiassa Banco Español de Crédito kyseessä olleeseen, väitteen esittämistä varten varattuun 20 päivän aikarajaan, jonka takia kuluttajien oli suhteettoman vaikeata käyttää tehokkaasti direktiivin 93/13 mukaista suojaa koskevia oikeuksiaan.
92. Kyseessä oleva menettely ei mielestäni myöskään rajaa kuluttajien oikeuksia pelkkään jälkikäteiseen taloudelliseen korvaukseen, jollainen asiassa Aziz annetun tuomion mukaan kiistatta olisi riittämätön.
93. Pitääkin paikkansa, että pääasia jossain mielessä edustaa ”käänteistä” asiaa Aziz.(53) Edellä esitetyn perusteella näyttää kuitenkin siltä, että – toisin kuin asiassa Aziz riidanalaisiin ulosmittausmenettelyihin sovellettavat espanjalaiset säännökset(54) – Slovakian lainsäädäntö mahdollistaa kyseessä olevan menettelyn riitauttamisen ja vieläpä menettelyn lykkäämisen sillä perusteella, että se on direktiivin 93/13 vastainen. Tämä ilmenee myös pääasian olosuhteista.
94. Pääasian olosuhteet osoittavat, ettei kyseessä oleva menettely tee kuluttajan oikeuksien tehokkaasta käytöstä suhteettoman vaikeata. Saatuaan tietoonsa kaikki ne tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joita se tarvitsi voidakseen kyseenalaistaa muun muassa joidenkin riidanalaiseen sopimukseen direktiivin 93/13 vaatimusten vastaisesti sisällytettyjen sopimussakkojen kohtuullisuuden, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin päätti turvaamistoimista julkisen huutokaupan keskeyttämiseksi ja saattoi asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi. Se toimi näin, vaikka komission mukaan vapaaehtoisia huutokauppoja koskevan lain 21 §:n 2 momentin sanamuodosta ei käy aivan selvästi ilmi, onko kyseisellä tuomioistuimella tosiasiassa toimivalta todeta julkinen huutokauppamenettely pätemättömäksi joidenkin sopimusehtojen kohtuuttomuuden perusteella.(55) Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin sovelsikin perustellusti sisäisiä menettelysääntöjään siten, että saavutetaan tulos, jota edellytetään direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdassa luettuna yhdessä saman direktiivin 7 artiklan 1 kohdan kanssa.(56)
95. Voidaan toki väittää, että se, että Macinskýn pariskunnan onnistui riitauttaa julkisella huutokaupalla toteutettu myynti ajoissa, kertoo vain heidän huomattavasta neuvokkuudestaan, eikä sitä voida pitää osoituksena kuluttajansuojan tosiasiallisesta toteutumisesta varsinkaan erityisen haavoittuvassa asemassa olevien kuluttajien kohdalla.(57)
96. On silti kiistatonta, että vapaaehtoisia huutokauppoja koskevan lain 21 §:n nojalla kuluttajilla todellakin on oikeussuojakeino julkiseen huutokauppaan puuttumiseksi. Kyseinen oikeussuojakeino kiistatta edellyttää kuluttajan itsensä ryhtymistä toimiin. Kuten edellä 78 ja 79 kohdassa totesin, se ei mielestäni sinänsä rajoita kohtuuttomasti tehokasta kuluttajansuojaa. Koska alan sääntelyä ei ole yhdenmukaistettu, jää jäsenvaltioiden tehtäväksi asettaa sellainen täytäntöönpanomenettelyissä noudatettava suojan taso, jonka ne katsovat riittäväksi kuluttajan kannalta, edellyttäen, ettei kuluttajilta viedä direktiivissä 93/13 tarkoitettua suojaa. Kuitenkin silloin, kun on kyse erityisen haavoittuvassa asemassa olevista ihmisistä, jäsenvaltioiden katsotaan olevan edelleen vastuussa kyseisten säännösten yhteensoveltuvuudesta perusoikeuksien kanssa.(58)
97. On myös todettava täysin selvästi, että kuluttajan riitautettua julkisen huutokaupan Slovakian tuomioistuimissa vapaaehtoisia huutokauppoja koskevan lain 21 §:n nojalla riitauttaminen johtaa edellä 63 kohdassa mainitun, kansallisilla tuomioistuimilla direktiivin 93/13 nojalla olevia tehtäviä ja asemaa koskevan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön soveltamiseen. Toisin sanoen silloin, kun kansallisella tuomioistuimella on käytössään tarvitsemansa tosiseikat ja oikeudelliset seikat, sen velvollisuutena on tutkia viran puolesta, onko kyseessä olevan menettelyn kaltaisen täytäntöönpanomenettelyn perusteena oleva kuluttajasopimusehto kohtuuton. Jos näin on, kyseisen tuomioistuimen on tehtävä kaikki kansallisen oikeuden perusteella tällaisesta tilanteesta seuraavat päätelmät varmistuakseen siitä, ettei kyseinen sopimusehto sido asianomaista kuluttajaa. Tähän voi tarvittaessa kuulua sellaisista turvaamistoimista määrääminen, joilla myyntiä tai sen vaikutuksia lykätään, kunnes kyseisen sopimusehdon kohtuullisuudesta saadaan lopullinen ratkaisu – jos kyseinen ratkaisu vaikka kuuluisi toisen tuomioistuimen toimivaltaan.(59)
98. Koska sellainen on tarkasteltavan asian tosiseikkojen perusteella mahdollista Slovakian lainsäädännön nojalla, suosittelenkin unionin tuomioistuinta siinä tapauksessa, että se päättää vastata ennakkoratkaisukysymykseen, toteamaan, ettei direktiivi 93/13 ole kyseessä olevan menettelyn kaltaisen menettelyn esteenä – edellyttäen, että kansallisella tuomioistuimella on toimivalta ryhtyä edellisessä kohdassa mainittuihin toimiin, mikä ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on tutkittava.
C Pyyntö tuomion ajallisten vaikutusten rajaamisesta
99. Slovakian hallitus on pyytänyt kyseessä olevan tuomion ajallisten vaikutusten rajaamista siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin toteaa kyseessä olevan menettelyn loukkaavan direktiiviä 93/13. Seuraavat huomiot ovatkin merkityksellisiä ainoastaan sikäli kuin unionin tuomioistuin on kanssani eri mieltä sekä asian tutkittavaksi ottamisesta että pääasiasta.
100. Haluan ensinnäkin kiinnittää huomiota siihen, että tulkinnalla, jonka unionin tuomioistuin antaa unionin oikeussäännölle, selvennetään ja täsmennetään kyseisen oikeussäännön merkitystä ja ulottuvuutta niin, että unionin tuomioistuimen tulkinnasta ilmenee, miten tätä oikeussääntöä olisi pitänyt tulkita ja soveltaa sen voimaantulosta lähtien. Tästä seuraa, että unionin tuomioistuimen tulkitsemaa sääntöä on sovellettava sellaisenaan kaikkiin oikeussuhteisiin, myös niihin, jotka ovat syntyneet ja jotka on perustettu ennen tuomiota, jossa tulkinta esitettiin. Unionin tuomioistuin voi siis lähtökohtaisesti rajata tuomioidensa ajallisia vaikutuksia ainoastaan poikkeustapauksissa.(60)
101. Unionin tuomioistuin rajaa tuomion ajallisia vaikutuksia ainoastaan tilanteissa, joissa kaksi (kumulatiivista) edellytystä täyttyvät. Yhtäältä on osoitettava ”vakavien taloudellisten seurausten vaara”. Näiden seurausten on erityisesti aiheuduttava suuresta määrästä vilpittömässä mielessä perustettuja oikeussuhteita, jotka perustuvat aikanaan pätevästi voimassa olevana pidettyyn säännöstöön. Toisaalta unionin oikeuden vastaisen toiminnan on täytynyt olla seurausta kyseisten unionin säännösten tulkintaa ja ulottuvuutta koskevasta objektiivisesta ja huomattavasta epäselvyydestä. Unionin tuomioistuin on tältä osin antanut erityisen merkityksen muiden jäsenvaltioiden ja komission toiminnalle, joka on voinut myötävaikuttaa kyseiseen unionin oikeuden vastaiseen toimintaan.(61)
102. Slovakian hallitus on pyynnössään esittänyt taulukon, josta käy ilmi, kuinka monesti kyseessä olevaa menettelyä on käytetty vuosina 2003–2012. Määrä kasvoi vuonna 2003 esiintyneistä 217 käyttökerrasta vuonna 2012 esiintyneisiin 3 916 kertaan. Slovakian hallitus toteaa, että 1.5.2004 ja 31.12.2012 välisenä aikana järjestettiin yhteensä 17 309 huutokauppaa. Tämän perusteella Slovakian hallitus väittää, että merkittävä osa kaupoista on tehty vilpittömässä mielessä ja luottaen siihen, että kyseessä oleva menettely on direktiivin 93/13 mukainen.
103. Vastauksena istunnossa esitettyyn kysymykseen Slovakian hallitus kuitenkin totesi, että mainitut luvut olivat koottuja lukuja. Se ei siksi pystynyt kertomaan, kuinka monen huutokaupan taustalla oli kuluttajasopimus, siis tilanne, jossa osapuolina olivat kuluttaja ja elinkeinonharjoittaja, eikä jokin muu sopimustilanne. Se ei pystynyt esittämään edes valistunutta arvausta.
104. Koska Slovakian hallitus ei pysty edes esittämään objektiivista määrällistä arviota oikeussuhteista, joissa osapuolena on ollut kuluttaja ja jotka väitetysti on perustettu vilpittömässä mielessä, unionin tuomioistuimen ei ole mahdollista varmistua siitä, onko kyseessä olevan tuomion ajallisia vaikutuksia tarpeen rajata oikeusvarmuuden periaatteen mukaisesti. Pyyntö on siksi hylättävä.
105. Näin ollen ei olekaan syytä tarkastella kysymystä siitä, pitäisikö oletettavasti vilpittömässä mielessä perustetuille oikeussuhteille antaa suurempi painoarvo kuin kuluttajien oikeudelle hyvitykseen direktiivin 93/13 rikkomisesta unionin tuomioistuimen tuomioon tukeutuen. Samasta syystä ei ole tarpeen selvittää, olisivatko asioissa Banco Español de Crédito ja Aziz (joissa ei haettu kyseessä olleiden tuomioiden ajallisten vaikutusten rajaamista) mainitut periaatteet hälventäneet epätietoisuutta kyseessä olevan menettelyn yhteensoveltuvuudesta direktiivin 93/13 kanssa.
106. Kieltäytyminen kyseessä olevan tuomion ajallisten vaikutusten rajaamisesta ei kuitenkaan estä soveltamasta vaatimuksien vanhentumisaikoja koskevia Slovakian oikeussääntöjä sikäli kuin ne ovat vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteiden mukaisia. Lienee riittävää todeta, että Slovakian hallituksen esittämän taulukon mukaan jotkin siihen kirjatuista julkisista huutokaupoista järjestettiin yli kymmenen vuotta sitten.
107. Edellä esitetyn perusteella neuvoisin unionin tuomioistuinta, jos se katsoo, että ennakkoratkaisukysymys on otettava tutkittavaksi ja että kyseessä oleva menettely on ristiriidassa direktiivin 93/13 kanssa, olemaan rajaamatta kyseessä olevan tuomion ajallisia vaikutuksia.
IV Ratkaisuehdotus
108. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin toteaa, ettei Okresný súd Prešovin (Slovakia) esittämää ennakkoratkaisukysymystä voida ottaa tutkittavaksi.
1 – Alkuperäinen kieli: englanti.
2 – Ks. esim. asia C‑346/93, Kleinwort Benson, tuomio 28.3.1995 (Kok., s. I‑615, 24 kohta) ja lausunto 1/91, annettu 14.12.1991 (Kok. 1991, I-6079, Kok. Ep. XI, s. I-565, 61 kohta).
3 – 5.4.1993 annettu neuvoston direktiivi (EYVL L 95, s. 29).
4 – Kansallinen tuomioistuin ei mainitse ennakkoratkaisupyynnössään, milloin turvaamistoimen voimassaolon on (mahdollisesti) määrä päättyä.
5 – Slovakian hallitus huomautti myös, että valmistautuessaan istuntoon se oli poikkeuksellisesti ollut epävirallisesti yhteydessä ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen ja kuullut, että Getfin oli valittanut 21.3.2012 annetusta tuomiosta, mutta sen valitus oli hylätty 13.5.2013.
6 – Kiinnitinkin huomiota siihen, että tällaisessa menettelyssä on vapaaehtoista ainoastaan se, että alkuperäinen sopimus, joka sisältää lausekkeen velkojan oikeudesta turvautua tämänkaltaiseen realisointimenettelyyn, (ilmeisestikin) tehtiin velallisen suostumuksella.
7 – Ks. erityisesti asia C‑618/10, Banco Español de Crédito, tuomio 14.6.2012 ja asia C‑415/11, Aziz, tuomio 14.3.2013. Ks. myös yhdistetyt asiat C-537/12 ja C-116/13, Banco Popular Español ja Banco de Valencia, jossa keskeisiltä osin vahvistetaan asiassa Aziz annettu tuomio.
8 – Ks. unionin tuomioistuimessa vireillä oleva asia C‑34/13, Kušionová, jossa Krajský súd v Prešove (Prešovin alueellinen tuomioistuin, Slovakia) on pyytänyt unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua useisiin kysymyksiin, jotka pohjimmiltaan koskevat samoja seikkoja kuin nyt käsiteltävässä asiassa. Ks. myös asia C‑280/13, Barclays Bank, joka on vireillä unionin tuomioistuimessa.
9 – On selvää, ettei unionin tuomioistuimen asiana ole SEUT 267 artiklaan perustuvassa menettelyssä lausua kansallisten oikeussääntöjen yhteensoveltuvuudesta unionin oikeuden kanssa. Sillä on kuitenkin toimivalta esittää kansalliselle tuomioistuimelle unionin oikeutta koskeva tulkintansa, jonka perusteella se voi ratkaista tämän itse.
10 – Sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11.5.2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) (EUVL L 149, s. 22).
11 – Kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista 23.4.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/22/EY (EUVL L 110, s. 30).
12 – Tätä tuoreinta tietoa ei kuitenkaan ollut mahdollista varmistaa, sillä Getfin ja Macinskýn pariskunta eivät osallistuneet unionin tuomioistuimen istuntoon.
13 Totean tästä, että kuten ilmenee tuoimioistuimille ennekkoratkaisupyyntöjen tekemisestä annettujen suositusten (EUVL 2012 C 338, s. 1) 30 kohdasta, jotta ennakkoratkaisumenettely unionin tuomioistuimessa etenisi asianmukaisesti ja vastaisi tarkoitustaan, kansallisen tuomioistuimen tewhtävänä on ilmoittaa unionin tuomioistuimelle kaikista sellaisista oikeudenkäyntimenettelyyn liittyvistä seikooista, jotka voivay vaikuttaa asian vireilläoloon unionin tuomioistuimessa.
14 – Tämä käy ilmi julkisasiamies Kokottin asiassa Aziz antaman ratkaisuehdotuksen 35–37 kohdasta. Hän yhtyi siihen, että ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys vaikutti ensi näkemältä hypoteettiselta, vaikka annettavalla vastauksella saattaisi olla vaikutusta mahdollisuuteen saada korvausta ulosmittausmenettelyn päätyttyä.
15 – Ks. edellä alaviitteessä 7 mainittu asia Aziz, tuomion 38 ja 39 kohta.
16 – Ks. esim. asia C‑235/95, Dumon ja Froment, tuomio 16.7.1998 (Kok., s. I‑4531, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
17 – Ks. vastaavasti asia C‑236/02, Slob, tuomio 12.2.2004 (Kok., s. I-1861, 29 kohta) ja asia C‑226/07, Flughafen Köln/Bonn, tuomio 17.7.2008 (Kok., s. I-5999, 37 kohta).
18 He katsovat, että 21.3.2012 annetun tuomion perusteella lainasopimus tai panttioikeus ei muutu pätemättömäksi ja että tuomiolauselmassa lainan määrästä esitetty ei sido Getfiniä. Samassa kirjeessä he kuitenkin toteavat viimeksi mainitusta väitteestä, että Slovakian siviiliprosessilain 151 £:n 2 momentin mukaan tuomiolauselma sitoo asianosaisia.
19 – Niiden perusteluiden mukaan, jotka mainitaan 21.3.2012 annetussa tuomiossa, kyseinen velkasopimus todettiin pätemättömäksi Slovakian siviililaissa sopimusten pätemättömyydestä säädettyjen tavanomaisten säännösten perusteella eikä kuluttajansuojaa koskevien erityissäännösten perusteella, joihin mainitun tuomion mukaan on vedottava vahingonkorvauksen saamiseksi kuluttajien suojelemista koskevan Slovakian lain nro 250/2007 5 §:n 3 momentin nojalla.
20 – On muistettava, että Financreal siirsi lainasopimuksen mukaisen takaisinmaksuoikeutensa Getfinille ja että kyseinen sopimus todettiin myöhemmin pätemättömäksi. Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin ei mainitse sitä mahdollisuutta, että Financreal – tai Getfin – voitaisiin katsoa velvolliseksi maksamaan kuluttajille vahingonkorvausta muista kuin lainasopimusehtojen kohtuullisuuteen liittyistä syistä.
21 – Direktiivin 2005/29 11 artiklan 1 ja 2 kohta ja direktiivin 2009/22 1 artiklan 1 ja 2 kohta.
22 – Ks. vastaavasti edellä alaviitteessä 7 mainittu asia Banco Español de Crédito, tuomion 59 ja 60 kohta sekä 85–87 kohta.
23 – Mainitun oikeuskäytännön äskettäisestä soveltamisesta ks. asia C-82/13, Società cooperativa Madonna dei miracoli, määräys 7.10.2013 (12 ja 14 kohta); asia C‑180/12, Stoilov i Ko, tuomio 24.10.2013 (47 kohta); ja asia C-313/12, Romeo, tuomio (39 ja 40 kohta).
24 – Ks. julkisasiamies Kokottin asiassa Aziz antaman ratkaisuehdotuksen 55 ja 56 kohta.
25 – Ks. esim. edellä alaviitteessä 7 mainittu asia Aziz, tuomion 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.
26 – Viittaan edellä alaviitteessä 7 mainittuihin asioihin Banco Español de Crédito, tuomion 46 kohta, ja Aziz, tuomion 50 kohta; ks. myös vastaavasti asia C‑397/11, Jőrös, tuomio 30.5.2013 (50 kohta). Lissabonin sopimuksen tultua voimaan tehokkuusperiaate heijastuu myös SEU 19 artiklan 1 kohdassa.
27 – Vapaaehtoisia huutokauppoja koskevan Slovakian lain 21 §:n 2 momentin mukaan sovelletaan julkisella huutokaupalla tapahtuneen kaupan pätemättömäksi toteamista koskevan menettelyn käynnistämiseen pidempää ajanjaksoa tietyissä tapauksissa, joissa huutokauppa on seurausta rikoksesta. Se ei tietenkään sulje pois kuluttajan omaisuuden myyntiä julkisella huutokaupalla sellaisen kohtuuttoman sopimusehdon nojalla, joka mahdollisesti on tehty rikoksen yhteydessä.
28 – Direktiivin 93/13 mukaisista kansallisten tuomioistuinten tehtävistä ks. myös asia C‑40/08, Asturcom Telecomunicaciones, tuomio 6.10.2009 (Kok., s. I‑9579) välitystuomioiden pakkotäytäntöönpanon osalta ja edellä alaviitteessä 24 mainittu asia Jőrös mm. sen seikan osalta, että kansallisessa lainsäädännössä on nimetty ainoastaan tietyt tuomioistuimet toimivaltaisiksi tutkimaan asioita, joissa väitetään olevan kyse kohtuuttomista ehdoista (ks. mainitussa asiassa esitetty toinen ennakkoratkaisukysymys).
29– Ks. edellä alaviitteessä 7 mainitut asiat Banco Español de Crédito, tuomion 45 kohta, ja Aziz, tuomion 49 kohta. Vaikka unionin tuomioistuin viimeksi mainitussa kohdassa totesi asian Aziz ensi näkemältä poikkeavan asiasta Banco Español de Crédito, tämä näyttäisi minusta selittyvän ainoastaan näiden kahden asian hiukan erilaisella prosessuaalisella rakenteella (ks. jäljempänä tämän ratkaisuehdotuksen 72 ja 75 kohta).
30 – Ks. vastaavasti edellä alaviitteessä 7 mainitut asiat Banco Español de Crédito, tuomion 55 ja 56 kohta, ja Aziz, tuomion 62 ja 63 kohta.
31 – Ks. edellä alaviitteessä 7 mainitut asiat Banco Español de Crédito, tuomion 39 kohta, ja Aziz, tuomion 44 kohta.
32 – Ks. edellä alaviitteessä 7 mainitut asiat Banco Español de Crédito, tuomion 49 kohta, ja Aziz, tuomion 53 kohta.
33 – Ks. edellä alaviitteessä 7 mainittu asia Aziz, tuomion 59 ja 60 kohta.
34 Sitä vastoin hiljattain asiassa Banco Popular Español ja Banco de Valencia annetussa määräyksessä näyttäisi olevan kyse mahdottomuudesta (ks. 54 ja 55 kohta).
35 – Ks. edellä alaviitteessä 7 mainittu asia Banco Español de Crédito, tuomion 25 ja 26 kohta. Julkisasiamies Trstenjak mainitsi ratkaisuehdotuksessaan myös, että maksamismääräyksen riitauttamisestakin seuraa siirtyminen kontradiktoriseen menettelyyn, ks. ratkaisuehdotuksen 51 ja 68 kohta.
36 – Unionin tuomioistuin mainitsi syinä valitusajan lyhyyden, mahdollisesti kohtuuttomat kustannukset sekä sen, että kuluttajat eivät tunne oikeuksiaan, ja maksamismääräyshakemuksen rajallisen sisällön (ks. ratkaisuehdotuksen 54 kohta).
37 – Asiassa Asturcom Telecomunicaciones tehokasta kuluttajansuojaa punnittiin oikeusvoimaa koskevaan periaatteeseen nähden. Ratkaisussaan unionin tuomioistuin asetti jälkimmäisen periaatteen etusijalle korostaen sen merkitystä (ks. tuomion 35–37 kohta). Asiassa Banco Español de Crédito se sitä vastoin totesi, että velkojien oikeuden saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa parantaminen ja nopeat menettelyt eivät kyseisessä tilanteessa saaneet olla tärkeämpiä kuin tehokas kuluttajansuoja. On kiinnostavaa havaita, että unionin tuomioistuin näyttäisi edellisessä tuomiossaan madaltaneen tehokkaan kuluttajansuojan tasoa ja jälkimmäisessä puolestaan nostaneen sitä. Hiljattain se katsoi asiassa Jőrös, että periaatteessa voidaan antaa suurempi paino jäsenvaltion oikeudelle päättää omasta lainkäyttöjärjestelmästään kuin kansallisen tuomioistuimen oikeudelle kumota kohtuuton sopimusehto viran puolesta, jos kyseinen toimivalta kuuluu toiselle tuomioistuimelle. Kansallisen tuomioistumen sisäisiä menettelysääntöjä on kuitenkin niin pitkälle kuin mahdollista tulkittava siten, että saavutetaan direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdassa vahvistettu tulos (ks. kyseisen tuomion 50–52 kohta).
38 – Unionin tuomioistuimen mukaan direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdan tarkoituksena onkin ainoastaan palauttaa kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välinen yhdenvertaisuus; ks. esim. edellä alaviitteessä 7 mainitussa asiassa Aziz annetun tuomion 45 kohta.
39 – Ks. direktiivin 93/13 8 artikla ja saman direktiivin kahdestoista johdantokappale.
40 – Ks. edellä alaviitteessä 7 mainittu asia Banco Español de Crédito, tuomion 51 kohta.
41 – Ks. edellä alaviitteessä 26 mainittu asia Asturcom Telecomunicaciones, tuomion 47 kohta.
42 – Ks. julkisasiamies Kokottin asiassa Aziz antaman ratkaisuehdotuksen 55 kohta. Samanlaisen näkemyksen toi esiin myös julkisasiamies Trstenjak asiassa Banco Español de Crédito antamansa ratkaisuehdotuksen 74 kohdassa; tosin unionin tuomioistuin ei yhtynyt hänen näkemykseensä.
43 – Lisäksi on syytä huomata, että pakollisesta etukäteisestä tuomioistuinvalvonnasta voi aiheutua elinkeinonharjoittajalle ylimääräisiä kustannuksia (kuten oikeudenkäyntikuluja asian saattamisesta vireille) jopa silloin, kun riidanalainen sopimus ei sisällä kohtuuttomia ehtoja.
44 – Ks. direktiivin 93/13 4 artiklan 1 kohta sekä saman direktiivin 3 artiklan 3 kohta, jossa mainitaan direktiivin liitteenä oleva ohjeellinen mutta ei tyhjentävä luettelo ehdoista, joita voidaan pitää kohtuuttomina. Ks. myös vastaavasti edellä alaviitteessä 7 mainittu asia Aziz, tuomion 66 kohta ja 68–71 kohta.
45 – Ks. vastaavasti 25.7.2013 annettu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio asiassa Rousk v. Ruotsi (valitus nro 27183/04), jossa oli kyse velallisen asunnon huutokauppaamisesta ja hänen häädöstään sieltä 6 721 Ruotsin kruunun (noin 800 euron) verovelan maksua koskevasta viranomaisen vaatimuksesta (ks. erityisesti kyseisen tuomioistuimen esittämä arviointi tuomion 91 kohdassa sekä 137–139 kohdassa), ja 16.7.2009 annettu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio asiassa Zehentner v. Itävalta (valitus nro 20082/02), jossa oli kyse yksityisomaisuuden pakkomyynnistä noin 2 150 euron velkasaatavien perimiseksi kahden yksityisen osapuolen välisessä kiistassa, jossa velallinen ei oikeustoimikelvottomuutensa vuoksi pystynyt puolustautumaan asianmukaisesti kannetta vastaan (ks. erityisesti tuomion 54, 59, 61, 75 ja 76 kohta).
46 – Ks. myös vastaavasti edellä alaviitteessä 7 mainittu asia Aziz, tuomion 61 kohta.
47 Ks. unionin tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa C-363/12, Z, antamani ratkaisuehdotuksen 73 kohta ja sen alaviitteessä 38 mainitut seikat. Ks. vastaavasti Lenaerts, K., ”Explosing the Limits of the EU Charter of Fundamental Rights”, European Constitutional Law Review, (8) 2012, s. 376. Jäsenvaltioden menettelyllisen autonomian, tehokkuus- ja vastaavuusperiaatteen ja perusoikeuskirjan vuorovaikutuksesta ks. asia C-93/12, Agroconsulting, tuomio 27.6.2013, 59–61 kohta.
48 – Ks. edellä alaviitteessä 42 mainittu asia Rousk v. Ruotsi, tuomion 137 kohta.
49 – Ks. tältä osin myös edellä alaviitteessä 42 mainittu asia Zehentner v. Itävalta, tuomion 54 kohta.
50 – Slovakian hallituksen asiassa C-34/13, Kušionová, esittämien huomautusten mukaan Slovakian siviiliprosessilain 74 §:n 1 momentissa ja 76 §:n 1 momentin f kohdassa tuomioistuimille todellakin myönnetään yleinen toimivalta määrätä turvaamisitoimista käsiteltävänään olevissa asioissa.
51 – Tarkempia tietoja löytyy maarekisteriä sekä omistusoikeuden ja kiinteään omaisuuteen liittyvien muiden oikeuksien rekisteröintiä koskevan lain nro 162/1995 39 §:n 3 momentista ja 43 §:n 2 momentista. Kyseisistä säännöksistä seuraa, että jos maarekisterinpitäjälle ilmoitetaan kaupan riitauttamisesta, se kirjaa tiedon, kunnes riita-asia on käsitelty loppuun. Ks. erilainen tilanne edellä alaviitteessä 7 mainitussa asiassa Aziz, tuomion 56–58 kohta.
52 – Lisäksi muistutan, ettei mikään estä kuluttajaa pyytämästä tuomioistuinta toteamaan sopimusehto kohtuuttomaksi jo ennen huutokauppaa koskevan ilmoituksen julkistamista.
53 – Toisin kuin asiassa Aziz kysymys kyseessä olevan menettelyn yhteensoveltuvuudesta direktiivin 93/13 kanssa tuli nyt tutkittavassa asiassa esiin kuluttajaan kohdistettuun vaateeseen perustuvan täytäntöönpanon eikä aineellista sisältöä koskevan menettelyn yhteydessä. Sitä paitsi pääasian oikeudenkäynnin, jossa on kyse realisoinnista, panivat vireille asianomaiset kuluttajat, kun taas asiakysymyksen käsittelyn käynnistäjänä oli elinkeinonharjoittaja.
54 – Ks. edellä alaviitteessä 7 mainittu asia Aziz, tuomion 54 ja 55 kohta.
55 – Vapaaehtoisia huutokauppoja koskevan lain 7 §:n 2 momenttiin viitaten Slovakian hallitus vahvisti istunnossa, että Slovakian tuomioistuimilla on toimivalta tällaiseen.
56 – Ks. vastaavasti edellä alaviitteessä 24 mainittu asia Jőrös, tuomion 52 kohta.
57 – Tämän osalta ei oikeuskäytännöstä selviä, kuinka valistunut ja aktiivinen kuluttajan edellytetään olevan. Vaikuttaa siltä, että asioissa Banco Español de Crédito ja Aziz suosittiin erityisen haavoittuvassa asemassa olevia kuluttajia, kun taas asiassa Asturcom Telecomunicaciones nähtävästi edellytettiin, että kuluttaja paremminkin toimii bonus pater familias -periaatteen mukaisesti. Tilannetta hämärtää entisestään se, että asiassa Asturcom Telecomunicaciones julkisasiamies Trstenjak kehotti unionin tuomioistuinta velvoittamaan kansallisen tuomioistuimen keskeyttämään kohtuuttoman ehdon sisältäneen sopimuksen perusteella annetun välitystuomion täytäntöönpanon (ks. kyseisen ratkaisuehdotuksen 76 kohta) – mitä unionin tuomioistuin ei tehnyt. Viitaten nimenomaisesti tuohon lopputulokseen (mutta yhtä lailla turhaan) hän sen jälkeen hän totesi asiassa Banco Español de Crédito, että unionin tuomioistuimen olisi omaksuttava käsitys kuluttajasta, joka on ”tavanomaisen valistunut sekä kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen” (ks. julkisasiamies Trstenjakin asiassa Banco Español de Crédito antaman ratkaisuehdotuksen 72 ja 73 kohta).
58 – Molemmissa edellä mainituissa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioissa velallinen mahdollisesti oli tavanomaista haavoittuvammassa asemassa. Asiassa Rousk v. Ruotsi velkojana oli valtio, ja asiassa Zehentner v. Itävalta velallinen oli oikeustoimikelvoton.
59 – Ks. vastaavasti edellä alaviitteessä 24 mainittu asia Jőrös, tuomion 50–52 kohta.
60 – Ks. yhdistetyt asiat C‑338/11–C-347/11, FIM Santander Top 25 Euro Fi, tuomio 10.5.2012 (59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Lisäksi unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tällainen rajaus voidaan tehdä ainoastaan siinä samassa tuomiossa, jossa pyydetty tulkintaratkaisu annetaan. Ks. esim. asia C‑292/04, Meilicke ym., tuomio 6.3.2007 (Kok., s. I-1835, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
61 – Ks. esim. edellisessä alaviitteessä mainittu asia FIM Santander Top 25 Euro Fi, tuomion 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.