1. 

Ammattiliiton ja työnantajajärjestön välinen kollektiivisopimus edellyttää, että tietyn toimialan työsopimuksiin on sisällyttävä määräys ”lapsesta maksettavasta lisästä”, jonka työnantaja maksaa työntekijälle lapsen ylläpidosta aiheutuvien kustannusten osan kattamiseksi. Voidaanko neuvoston direktiivin 97/81 ( 2 ) liitteenä olevan osa-aikatyötä koskevan puitesopimuksen (jäljempänä puitesopimus) 4 lausekkeen 2 kohdassa olevaa pro rata temporis -periaatetta soveltaa kyseiseen etuuteen? Ellei voida, voiko osa-aikaiselle työntekijälle siitä, että lapsesta maksettavaa lisää vähennetään työajan suhteessa (lyhyempää työaikaa vastaavasti), aiheutuva haitta olla asiallisesti perusteltu puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdan mukaan? Lopuksi on ratkaistava, että jos tällainen lapsesta maksettavan lisän vähentäminen työajan suhteessa on puitesopimuksen oikean tulkinnan valossa lainvastaista, seuraako Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 28 artiklasta tiettyjen kyseessä olevan kollektiivisopimuksen osien pätemättömyys?

2. 

Nämä ovat olennaisilta osin Oberster Gerichtshofin (Itävallan ylin tuomioistuin) unionin tuomioistuimelle esittämät kysymykset, jotka ovat nousseet esiin Österreichischer Gewerkschaftsbundin (Itävallan ammattiliittojen keskusliitto, jäljempänä ÖGB) ja Verband Österreichischer Banken und Bankiersin (pankkien ja pankkiirien työnantajajärjestö, jäljempänä VÖBB) välisessä asiassa, joka koskee niiden välillä neuvotellun kollektiivisopimuksen (jäljempänä pankkialan kollektiivisopimus) oikeaa tulkintaa.

3.

Neuvotteluoikeus ja oikeus yhteistoimiin taataan perusoikeuskirjan 28 artiklassa, jossa määrätään seuraavaa:

”Työntekijöillä ja työnantajilla tai näiden järjestöillä on yhteisön oikeuden sekä kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisesti oikeus asianmukaisilla tasoilla neuvotella ja tehdä työ- ja virkaehtosopimuksia sekä oikeus ryhtyä eturistiriitatilanteissa etujensa puolustamiseksi yhteistoimiin, lakko mukaan lukien.”

4.

SEUT 157 artiklan 2 kohtaan sisältyy käsitteen ”palkka”määritelmä sen periaatteen soveltamista varten, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka. ”Palkalla” tarkoitetaan kyseisessä artiklassa ”tavallista perus- tai vähimmäispalkkaa ja muuta korvausta, jonka työntekijä suoraan tai välillisesti saa työnantajaltaan työstä tai tehtävästä rahana tai luontoisetuna”.

5.

Direktiivillä 97/81 pantiin täytäntöön kyseisen direktiivin liitteenä oleva osa-aikatyötä koskeva puitesopimus. ( 3 )

6.

Puitesopimus puolestaan tehtiin osa-aikatyötä koskevien yleisten periaatteiden ja vähimmäisvaatimusten esittämiseksi, sellaisten yleisten puitteiden laatimiseksi, joiden avulla osa-aikatyöntekijöiden syrjintä poistetaan, ja osa-aikatyön mahdollisuuksien kehittämiseksi sekä työnantajien että työntekijöiden kannalta hyväksyttävältä perustalta. ( 4 )

7.

Puitesopimuksen 1 lausekkeessa määrätään seuraavaa:

”Tämän puitesopimuksen tarkoituksena on

8.

Puitesopimuksen 4 lausekkeessa esitetään syrjintäkiellon periaate:

– –”

9.

Arbeits- und Sozialgerichtsgesetzin (Itävallan työ- ja sosiaaliasioita käsittelevästä tuomioistuimesta annettu laki, jäljempänä ASGG) 54 §:n 2 momentissa säädetään erityisestä menettelystä, johon voidaan vedota lopullisen ratkaisun saamiseksi sellaisen aineellisoikeudellisen säännöksen sisällöstä, jolla on merkitystä vähintään kolmen työnantajan tai työntekijän kannalta. Asiassa annettavalla vahvistustuomiolla on sitova vaikutus.

10.

Arbeitszeitgesetzin (Itävallan työaikalaki, jäljempänä AZG) 19 d §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   'Osa-aikatyöllä' tarkoitetaan työtä, jossa sovittu viikoittainen työaika on keskimäärin laissa säädettyä tai sovellettavalla työehtosopimuksella vahvistettua säännöllistä viikoittaista työaikaa lyhyempi.

– –

6.   Osa-aikaisia työntekijöitä ei saa syrjiä tällä perusteella verrattuna kokoaikaisiin työntekijöihin, jollei erilaiselle kohtelulle ole asiallisia syitä.

– –

7.   Riitatilanteessa työnantajan on osoitettava, että vähemmän edullinen ehto ei perustu työskentelyn osa-aikaisuuteen.”

11.

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, ettei kansallisessa lainsäädännössä ole säädetty työnantajaa koskevasta lakisääteisestä velvollisuudesta sisällyttää työsopimukseen määräystä lapsesta maksettavasta lisästä. Tällainen velvollisuus perustuu ammattiliiton tai ammattiliittojen ja työnantajan (tai työnantajaryhmän) välillä tietyllä toimialalla tehtyyn kollektiivisopimukseen tai työnantajan ja (mahdollisen) työntekijän yksilöllisiin neuvotteluihin.

12.

Pankkialan kollektiivisopimuksen III luvussa, jonka otsikko on ”Sosiaaliset lisät”, määrätään, että ”sosiaalisina lisinä – – maksetaan perhe- ja lapsilisiä”.

13.

Kyseisen sopimuksen 22 §:n 1 momentissa määrätään seuraavaa:

”Työntekijät saavat lapsesta maksettavan lisän jokaisesta lapsesta, josta heillä on oikeus lakisääteiseen perheavustukseen ja josta he todisteellisesti saavat sitä. Lapsesta maksettava lisä maksetaan ensimmäisen (tai viimeisen) kerran siltä kalenterikuukaudelta, jona sen maksamisedellytykset täyttyvät.”

14.

Kollektiivisopimuksen 22 §:n 4 momentissa määrätään, että perhelisän laskemista koskevaa 21 §:n 2 momenttia sovelletaan analogisesti lapsesta maksettavaan lisään. Kyseisessä 21 §:n 2 momentissa määrätään, että osa-aikaisten työntekijöiden osalta lisä ”lasketaan jakamalla kokoaikaisille työntekijöille maksettava määrä kollektiivisopimuksen mukaisella kokoaikatyön säännöllisellä viikkotuntimäärällä (38,5 tuntia) ja kertomalla tulos työntekijän kanssa sovitulla viikkotuntimäärällä”.

15.

ÖGB, joka toimii sellaisten osa-aikaisten työntekijöiden puolesta, joiden työsopimukseen sovelletaan pankkialan kollektiivisopimusta, on saattanut asian Oberster Gerichtshofin käsiteltäväksi ASGG:n 54 §:n 2 momentin nojalla saadakseen vahvistustuomion siitä, että tällaisilla osa-aikaisilla työntekijöillä on oikeus saada lapsesta maksettava lisä täysimääräisenä eikä siten, että sitä vähennetään siten, että se vastaa heidän todellista työaikaansa.

16.

Oberster Gerichtshof on päättänyt lykätä asian ratkaisemista ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

17.

Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet ÖGB, VÖBB ja komissio, jotka kaikki osallistuivat istuntoon ja esittivät suullisia huomautuksia.

18.

Pääasian asianosaiset vaikuttavat olevan yhtä mieltä seuraavista seikoista (tosin kansallisen tuomioistuimen on luonnollisesti tehtävä tarvittavat tarkastukset).

19.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin itse määrittelee kyseessä olevan lapsesta maksettavan lisän ”työnantajan sopimusperusteiseksi suoritukseksi, jolla ei korvata ainoastaan työnteosta johtuvaa taloudellista lisärasitusta lastenhoidon järjestämisestä vaan yleisesti työssäkäyvän vanhemman elatuskustannuksia. Niinpä lapsesta maksettava lisä on työnantajan maksama lisäsuoritus lakisääteiseen (valtiolliseen) perheavustukseen nähden. Lakisääteisen perheavustuksen täydennyksenä lapsesta maksettavalla lisällä tavoitellaan samankaltaisia päämääriä kuin perheavustuksella”. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tekee kuitenkin selväksi, että pankkialan kollektiivisopimuksen nojalla lapsesta maksettava lisä ei ole sosiaaliturvaan liittyvä maksu. ( 5 )

20.

Toiseksi on riidatonta, ( 6 ) että lapsesta maksettava lisä on (nykyisessä) SEUT 157 artiklassa tarkoitettua ”palkkaa”.

21.

Kolmanneksi on todettava, että juuri sen vuoksi, että lapsesta maksettava lisä on rahasuoritus, työntekijä voi käyttää sen paitsi lastenhoitokustannusten myös muiden sellaisten kustannusten kattamiseen, joita lapsesta aiheutuu (ruoka, vaatteet, lelut), tai kotitalouden kustannuksiin yleisesti.

22.

Neljänneksi on todettava, että työntekijän on vuodesta 1979 lähtien pitänyt osoittaa olevansa oikeutettu lakisääteiseen lapsesta maksettavaan avustukseen voidakseen saada sopimusperusteista lapsesta maksettavaa lisää pankkialan kollektiivisopimuksen perusteella. VÖBB on selittänyt kirjallisissa huomautuksissaan, että ennen mainittua ajankohtaa vuosittain vaadittiin esitettäväksi paljon enemmän todisteita ja että edun saaminen sidottiin lakisääteistä perheavustusta koskevaan oikeuteen ensisijaisesti lapsesta maksettavaa lisää koskevan oikeuden osoittamisen merkitsemän hallinnollisen rasituksen keventämiseksi.

23.

Osa-aikaisten työntekijöiden työaika on määritelmän mukaan lyhyempi kuin kokoaikaisten työntekijöiden eli (todellisten tai hypoteettisten) kokoaikatyötä tekevien vertailuhenkilöiden työaika. He saavat yleensä myös vähemmän palkkaa. Jos he saavat pienempää tuntipalkkaa kuin kokoaikatyötä tekevät vertailuhenkilöt, kyse on selkeästi syrjivästä kohtelusta. Jos he saavat täsmälleen saman tuntipalkan mutta pienemmän kokonaispalkan – koska he työskentelevät (esimerkiksi) 20 tuntia viikossa 40 tunnin sijasta –, tällainen pro rata temporis -periaatteen mukainen palkanvähennys ei anna aihetta kritiikkiin. Sitä pidetään implisiittisesti ”asiallisesti perusteltuna”.

24.

Puitesopimuksen 4 lausekkeen 2 kohta ilmentää tätä yleistä ajatusta, kun siinä todetaan lakonisesti, että ”silloin kun se on tarkoituksenmukaista, sovelletaan pro rata temporis -periaatetta”. Vaikka tekstin laatija olisi voinut kirjoittaa (sanoja säästäen), että ”palkka voidaan suhteuttaa työaikaan”, hän ei tehnyt niin. Sanojen ”silloin, kun se on tarkoituksenmukaista” käyttäminen ilmentää oletettavasti sitä, että pro rata temporis -periaatetta voidaan soveltaa jossain määrin joustavammin. Arvioin sanamuotoa yksityiskohtaisemmin jäljempänä. ( 7 )

25.

Joitakin 4 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettuja ”työehtoja” (käsitettä ei ole määritelty) ei voida niiden luonteen takia suhteuttaa työaikaan. Yksinkertainen esimerkki on se, että työnantaja tarjoaa suojavarusteet, kuten suojakypärän, sillä puolikkaan kypärän tarjoaminen ei ole mahdollista – tai asianmukaista. Tällaisessa tilanteessa on niin, että jos työnantaja tekee eron osa-aikaisen työntekijän ja kokoaikatyötä tekevän vertailuhenkilön välillä ensin mainitun vahingoksi, puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohta on otettava huomioon. Työnantajan on osoitettava, että millainen tahansa vähemmän edullinen kohtelu on perusteltua asiallisista syistä. Ellei työnantaja pysty siihen, erilainen kohtelu on puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdan vastaista syrjintää.

26.

Käsitteistön tarkastelun yhteydessä on todettava, että 4 lausekkeen 2 kohta ei koske kysymystä siitä, onko erilaisen kohtelun oltava erillisenä vaiheena asiallisesti ”perusteltua”, sellaisenaan (koska on implisiittisesti hyväksyttyä, että pro rata temporis -periaate käsittää oman asiallisen oikeuttamisperusteensa). Unionin tuomioistuin on kuitenkin testannut asiallista perusteltavuutta, kun se on pohtinut, onko kyseisen periaatteen soveltaminen muuhun kuin peruspalkkaukseen ”tarkoituksenmukaista”.

27.

Unionin tuomioistuin on tähän mennessä tulkinnut puitesopimuksen 4 lausekkeen 2 kohtaa ainoastaan tilanteessa, joka koski oikeutta palkalliseen vuosilomaan, johon liittyy sekä osatekijä ”vapaa”että osatekijä ”palkka”. Asiassa Zentralbetriebsrat der Landeskrankenhäuser Tirols ( 8 ) unionin tuomioistuin piti ”asianmukaisena” soveltaa pro rata temporis -periaatetta palkalliseen vuosilomaan siten, että lomaa lyhennettiin osa-aikatyöskentelyjaksoa vastaavasti. Tällainen vähentäminen suhteessa kokoaikaisiin työntekijöihin oli perusteltua asiallisista syistä. Mainittua tuomiota seurasi asia Heimann, ( 9 ) jossa unionin tuomioistuin totesi, että pro rata temporis -periaatteen soveltaminen lyhennettyä työaikaa tehneen työntekijän palkalliseen vuosilomaan oli asiallista.

28.

Unionin tuomioistuin on lukuisissa muissa (puitesopimuksen sijaan sukupuolten yhdenvertaisen kohtelun periaatetta koskevissa) asioissa pohtinut, onko välillinen syrjintä asiallisesti perusteltua silloin, kun osa-aikaisia työntekijöitä kohdellaan eri tavalla pro rata temporis -periaatteen soveltamisen seurauksena. Unionin tuomioistuin on katsonut olevan asiallisesti perusteltua soveltaa kyseistä periaatetta pysyvään työkyvyttömyyseläkkeeseen siten, että maksettavaa määrää vähennetään sen huomioon ottamiseksi, että työntekijä on pitänyt osa-aikaisen vanhempainvapaan, jonka aikana hän on maksanut sosiaaliturvamaksuja ja hankkinut eläkeoikeutta (pienempää) palkkaa vastaavasti. ( 10 ) Työnantajalla oli oikeus vähentää joulubonusta pro rata temporis -periaatteen mukaisesti siten, että se vastasi pidettyä vanhempainvapaata. ( 11 ) Samoin oli asiallisesti perusteltua pienentää eläkeoikeutta osa-aikaisen työskentelyn ja palkattoman vapaan jaksojen huomioon ottamiseksi siten, että eläkeoikeus vastasi virkamiehen todellisten työvuosien määrää verrattuna virkamieheen, joka oli työskennellyt koko uransa ajan kokoaikaisesti. ( 12 )

29.

Mitä 4 lausekkeen 2 kohdassa tarkoitetaan, kun siinä sanotaan, että pro rata temporis -periaatetta sovelletaan ”silloin kun se on tarkoituksenmukaista”?

30.

Unionin tuomioistuin on tähän asti rinnastanut puitesopimuksen yhteydessä tarkoitetun palkan perustamissopimuksessa tarkoitettuun palkkaan ja katsonut, että mikä tahansa palkka voidaan maksaa työajan suhteessa; katso juuri edellä mainitsemaani puitesopimusta ja sukupuoleen perustuvaa syrjintää koskevaan oikeuskäytäntöön kuuluvat ratkaisut (Zentralbetriebsrat der Landeskrankenhäuser Tirols, ( 13 ) Heimann, ( 14 ) Gómez-Limón Sánchez-Camacho, ( 15 ) Lewen ( 16 ) ja Schönheit ja Becker ( 17 )). Kaikissa mainituissa asioissa vähennettiin pro rata -periaatteen mukaisesti jotakin perustamissopimuksessa tarkoitetun palkan (laajaan) määritelmään kuuluvaa, ja unionin tuomioistuin piti tällaista vähentämistä asiallisesti perusteltuna. Unionin tuomioistuin katsoi kahdessa puitesopimusta koskevassa asiassa Zentralbetriebsrat der Landeskrankenhäuser Tirols ja Heimann erityisesti, että oli ”asianmukaista” (sekä asiallisesti perusteltua) soveltaa pro rata temporis -periaatetta palkalliseen vuosilomaan.

31.

Tästä näyttäisi seuraavan, että silloin kun jokin työsuhde-etuus kuuluu perustamissopimuksessa tarkoitetun palkan määritelmän piiriin, kyseistä etua on”asianmukaista” vähentää pro rata temporis -periaatteen mukaisesti osa-aikaisen työntekijän osalta.

32.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään olennaisilta osin sitä, onko puitesopimuksen 4 lausekkeen 2 kohtaa tulkittava siten, että pro rata temporis -periaatteen soveltaminen pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen lapsesta maksettavaan lisään on asianmukaista.

33.

Katson, että sitä on tulkittava näin.

34.

On totta, että – toisin kuin eläkeoikeuden tai palkallisten vuosilomapäivien määrän tapauksessa – lapsesta maksettavan lisän määrän, niiden työntekijän tarpeiden, joille lisää maksetaan, ja kyseisen työntekijän työajan välillä ei ole asiallista yhteyttä. Kuten ÖGB on korostanut, lapsen olemassaolo ja tarve käyttää rahaa kasvatukseen eivät riipu siitä, työskenteleekö työntekijä koko- tai osa-aikaisesti.

35.

Tämän jälkeen on todettava, että kansallisen tuomioistuimen ennakkoratkaisupyynnössään esittämien seikkojen perusteella vaikuttaa siltä, että vaikka lapsesta maksettava lisä maksetaan ainoastaan niille, jotka osoittavat olevansa oikeutettuja lakisääteiseen perheavustukseen, vaikka sillä on erityinen tavoite ja vaikka sillä on (tietysti) erillinen rivi työntekijän palkkalaskelmassa, lisä on selkeästi osa sitä määrää, joka työntekijälle maksetaan hänen työsopimuksensa nojalla.

36.

Tällaisessa tilanteessa lapsesta maksettava lisä on selkeästi (nykyisessä) SEUT 157 artiklassa tarkoitettua ”palkkaa”, koska se on korvausta, jonka työntekijä saa rahana työnantajaltaan työnteon perusteella. ( 18 ) Sekä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä että nykyisessä EUT-sopimuksessa käytetyssä palkan määritelmässä korostetaan sitä, että tällaisten rahasuoritusten ja työntekijän työskentelyn välinen yhteys voi olla välitön tai välillinen.

37.

Unionin tuomioistuin korosti asiassa Garland ( 19 ) antamassaan tuomiossa, että jos työntekijälle annettu etu perustuu työsuhteeseen, edun täsmällisellä oikeudellisella luonteella ei ole merkitystä sen määrittelemisessä, onko se ”palkkaa”. Unionin tuomioistuin katsoi asiassa Barber ( 20 ) antamassaan tuomiossa, että ”vaikka lukuisat työnantajan maksamat edut perustuvat myös sosiaalipoliittisiin syihin, etuuden palkan kaltainen luonne on selvä, jos työntekijällä on oikeus saada työnantajaltaan kyseinen etuus työsuhteen perusteella” (kursivointi tässä).

38.

Siitä, että lapsesta maksettava lisä on ”palkkaa”, seuraa, että kyseiseen palkan osaan on ”asianmukaista” soveltaa pro rata temporis -periaatetta, kuten unionin tuomioistuin on aiemmin katsonut muiden palkan osien osalta. Se, että lapsesta maksettavalla lisällä on sosiaalinen tarkoitus, on kunnioitettavaa mutta ei muuta sen oikeudellista luokittelua palkaksi – ja palkka voidaan suhteuttaa työaikaan. ( 21 )

39.

Antaako puitesopimuksen teksti mahdollisuuden katsoa, että olisi olemassa jonkinlainen ”välialue”, joka koostuisi ”työnantajan sosiaalisista maksuista”, joita ei voida osa-aikaisten työntekijöiden osalta suhteuttaa työaikaan samalla tavalla kuin palkkaa – vaikka ne ovat unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisen perinteisen määritelmän mukaan ”palkkaa”?

40.

En ole vakuuttunut siitä, että kysymykseen olisi tarkasti ottaen tarpeellista vastata tässä asiassa. Vaikka lapsesta maksettavalla lisällä on selkeästi hyödyllinen sosiaalinen tarkoitus, sen sisältyminen kokonaispalkkaukseen perustuu toimialan kahden osapuolen neuvotteluihin. Liiallisen yksinkertaistamisen uhallakin voidaan ehkä esittää, että neuvotteluosapuolet ovat sopineet sen kokonaisrahamäärän, jonka toimialan työnantajat ovat valmiita maksamaan palkkoina, puitteissa lisäavun antamisesta niille työntekijöille, joilla on lapsia, ja että kokonaislaskelman muita osatekijöitä on ehkä mukautettu tällaisen etusijajärjestyksen mahdollistamiseksi. ( 22 ) Työmarkkinaosapuolten sopimus koskee viime kädessä kuitenkin palkkoja eikä sosiaaliapua. Tästä seuraa, että sopimukseen perustuvaa lapsesta maksettavaa lisää, joka on kiinteä osa palkkaa, on käsiteltävä palkkana. Niinpä työnantaja voi soveltaa pro rata temporis -periaatetta kyseiseen avustukseen, jos työntekijä työskentelee osa-aikaisesti.

41.

Korostan, että päätelmäni perustuu siihen, ettei työantajalla ole lakisääteistä velvollisuutta maksaa kyseessä olevaa sosiaalietuutta. Jos (esimerkiksi) kansallinen lainsäätäjä olisi päättänyt asettaa työnantajille velvollisuuden maksaa lapsesta maksettava lisä palveluksessaan oleville henkilöille (jolloin valtion vastuulle jäisi ainoastaan tällaisen avustuksen maksaminen muille kuin työsuhteessa oleville henkilöille), työnantaja saattaisi tulla tosiasiallisesti valtion asemaan, ja päätelmä saattaisi hyvin olla erilainen. ( 23 ) Lisään myös, että vaikka osa-aikainen työntekijä saa lapsesta maksettavana lisänä epäilemättä vähemmän rahaa kuin kokoaikatyötä tekevä vertailuhenkilö ja hänen asemansa on näin ollen yleisesti ottaen huonompi, hänelle ei aiheudu mitään erityistä haittaa siitä, että lapsesta maksettava lisä suhteutetaan työaikaan. Jätän tarkoituksella avoimeksi kysymyksen siitä, mikä vastaus olisi, jos toisessa asiassa kävisi ilmi tällainen erityinen haitta.

42.

Lopuksi on todettava, että vaikka 4 lausekkeen 2 kohta on laadittu velvoittavaan muotoon – ”silloin kun se on tarkoituksenmukaista, sovelletaan pro rata temporis -periaatetta”(kursivointi tässä) –, sen ei mielestäni pitäisi tulkita tarkoittavan, että aina kun periaatteen soveltaminen on tarkoituksenmukaista, sitä on sovellettava. Toisin sanoen ”periaatetta sovelletaan” ei tarkoita, että ”työnantajalla on velvollisuus soveltaa periaatetta vaikka haluaisi olla avokätisempi”(työnantaja ei tietenkään voi maksaa osa-aikaiselle työntekijälle vähemmän kuin määrän, joka pro rata temporis -periaatteen soveltamisesta seuraa). ( 24 ) Sanamuoto ”sovelletaan” tarkoittaa pelkästään, että silloin, kun pro rata temporis -periaatteen soveltaminen on asianmukaista, periaatetta sovelletaan, ilman että muuta asiallista oikeuttamisperustetta tarvitaan. Se riittää, että osa-aikaisen työntekijän työaika on lyhyempi kuin kokoaikatyötä tekevän vertailuhenkilön.

43.

Niinpä ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava, että pro rata temporis -periaatetta on puitesopimuksen 4 lausekkeen 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla asianmukaista soveltaa kollektiivisopimukseen perustuvaan lapsesta maksettavaan lisään, jos osapuolilla ei ole lakisääteistä velvollisuutta sopia tällaisesta etuudesta.

44.

Kysymyksellä tiedustellaan olennaisilta osin sitä, että jos lapsesta maksettavaa lisää ei voida suhteuttaa puitesopimuksen 4 lausekkeen 2 kohdan perusteella työaikaan, voidaanko siitä, että osa-aikaisille työntekijöille maksetaan vähemmän kuin täysimääräinen lapsesta maksettava lisä, seuraavaa erilaista kohtelua pitää kuitenkin asiallisesti perusteltuna puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdan perusteella muista syistä. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymyksessä yksilöidään neljä mahdollista oikeuttamisperustetta, joihin oletan pääasiassa vedotun.

45.

Jos unionin tuomioistuin on samaa mieltä ensimmäiseen kysymykseen ehdottamastani vastauksesta, toiseen kysymykseen on tarpeetonta vastata. Jotta tarkastelu olisi perusteellinen, käsittelen sitä kuitenkin lyhyesti.

46.

Lähtökohtaisesti ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida, riittääkö jokin esitetyistä syistä erilaisen kohtelun asialliseksi oikeuttamisperusteeksi, kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö. Unionin tuomioistuin on katsonut, että kansallisen tuomioistuimen on harkittava, vastaako valittu toimenpide todellista tarvetta, soveltuuko se tavoitteen saavuttamiseen ja onko se tarpeellinen tavoitteen saavuttamiseksi. ( 25 ) Pelkät yleistykset eivät riitä oikeuttamaan erilaista kohtelua, ( 26 ) ja lisäkustannusten välttäminen ei ole syy, jolla välillinen syrjintä voitaisiin asiallisesti perustella. ( 27 )

47.

Minusta vaikuttaa tämän jälkeen kuitenkin siltä, että jos osa-aikaista työntekijää kohdellaan epäedullisesti kokoaikatyötä tekevään vertailuhenkilöön verrattuna siten, että hänen työaikaansa käytetään perusteena maksun pienentämiselle samassa suhteessa, maksun työaikaan suhteuttaminen joko on ”asianmukaista”tai ei ole. Jos se, että osa-aikaisen työntekijän työaika on lyhyempi, on asiallinen oikeuttamisperuste edun työaikaan suhteuttamiselle, pro rata temporis -periaatteen soveltaminen on ”asianmukaista” ja kuuluu puitesopimuksen 4 lausekkeen 2 kohdan soveltamisalaan. Jos se ei ole ”asianmukaista”, ei ole enempää aihetta tutkia, voiko edun työaikaan suhteuttaminen olla kuitenkin asiallisesti perusteltua muista syistä eikä siten 4 lausekkeen 1 kohdan mukaisen syrjintäkiellon periaatteen vastaista.

48.

Tästä syystä katson, etteivät kansallisessa tuomioistuimessa esitetyt neljä mahdollista asiallista oikeuttamisperustetta voi olla puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdan soveltamisen yhteydessä perusteena lapsesta maksettavana lisänä osa-aikaiselle työntekijälle maksettavan määrän vähentämiselle pro rata temporis.

49.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii kolmannella kysymyksellään tosiasiallisesti varmistamaan sen, estääkö perusoikeuskirjan 28 artikla kokonaan tällaisen etuuden maksamisen kollektiivisopimuksen perusteella siinä tapauksessa, että lapsesta maksettavan lisän maksaminen osa-aikaisille työntekijöille työajan suhteessa vähennettynä on lainvastaista.

50.

Taas on niin, että jos unionin tuomioistuin on samaa mieltä ensimmäiseen kysymykseen ehdottamastani vastauksesta, kolmanteen kysymykseen ei ole tarpeen vastata. Tasapuolisuuden nimissä käsittelen sitä kuitenkin lyhyesti.

51.

Perusoikeuskirjan 28 artiklassa rajataan neuvotteluoikeutta. Oikeutta on käytettävä ”unionin oikeuden mukaisesti”. Jos jokin kollektiivisopimuksen määräys on unionin oikeuden vastainen, kansallisen tuomioistuimen on jätettävä soveltamatta kyseistä erityistä määräystä siinä määrin kuin lainvastaisuuden korjaaminen edellyttää. Jos unionin tuomioistuin kuitenkin katsoo, että unionin oikeus estää pro rata temporis -periaatteen soveltamisen lapsesta maksettavaan lisään, nimenomaista määräystä (tässä pankkialan kollektiivisopimuksen 22 §:n 4 momentti) osa-aikaisille työntekijöille maksettavan etuuden työaikaan suhteuttamisesta olisi jätettävä soveltamatta. Tämän seurauksena lapsesta maksettava lisä maksettaisiin kyseisen sopimuksen 22 §:n 1 momentin perusteella täysimääräisenä.

52.

Mielestäni tällainen rajoitettu ja oikeasuhteinen korjauskeino ei tekisi sopimusta tehottomaksi tai muuttaisi sitä niin paljon, ettei se enää vastaisi osapuolten sopimaa. Niinpä perusoikeuskirjan 28 artiklassa rajattua oikeutta kollektiiviseen sopimiseen ei loukattaisi.

53.

Edellä esittämilläni perusteilla ehdotan, että unionin tuomioistuin antaa vastauksen ainoastaan Oberster Gerichtshofin (Itävalta) ensimmäiseen kysymykseen ja vastaa seuraavaa:

Pro rata temporis -periaatetta on Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE), julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) ja Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY) tekemästä osa-aikatyötä koskevasta puitesopimuksesta annetun neuvoston direktiivin 97/81/EY liitteenä olevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla asianmukaista soveltaa kollektiivisopimukseen perustuvaan lapsesta maksettavaan lisään, jos osapuolilla ei ole lakisääteistä velvollisuutta sopia tällaisesta etuudesta.