—

Kantaja esittää ensimmäisenä kanneperusteena, että asiassa on rikottu asetuksen (EY) N:o 510/2006 (1) mukaisia toimivallanjakoa koskevia säännöksiä, koska riitautetulla asetuksella rekisteröidyn suojatun maantieteellisen merkinnän ”Edam Holland” osalta ei toimitettu kansallista menettelyä

—

Kantaja toteaa, että alkuperäisessä hakemuksessa haettiin käsitteen ”Hollandse Edam” rekisteröintiä, ja että vain tämän nimen osalta on toteutettu asetuksen N:o 510/2006 5 artiklan mukainen pakollinen alustava kansallinen menettely

—

Kantaja arvostelee tässä kanneperusteessa sitä, että ”Edam Holland” ei ole hollanninkielinen ilmaus

—

Kantaja arvostelee kolmannen kanneperusteen yhteydessä sitä, että rekisteröityä nimeä ei käytetä

—

Kantajan mukaan asiassa on rikottu asetuksen N:o 510/2006 2 artiklan 2 kohtaa, koska ”Edam Holland” ei ole ”perinteinen” muu kuin maantieteellinen nimi

—

Kantaja katsoo viidennessä kanneperusteessaan, että asiassa on rikottu asetuksen N:o 510/2006 2 artiklan 1 kohtaa siksi, että ”Edam Hollandilla” ei ole erityisiä ominaisuuksia tai mainetta

—

Kantaja toteaa tästä, että riitautetulla asetuksella rajoitetaan perusteettomasti tavaroiden vapaata liikkuvuutta, koska se, että ”Edam Hollandia” varten hyväksytään yksinomaan maito, joka on tuotettu alankomaalaisilla karjatiloilla, ei ole erityispiirre

—

Kantaja esittää tästä erityisesti, että kysymyksessä on asetuksen N:o 510/2006 2 artiklan 2 kohdan, kun se luetaan yhdessä 2 artiklan 1 kohdan kanssa, rikkominen, koska ”Hollanti” on ”Alankomaiden” synonyyminä maan nimi. Lisäksi kysymyksessä ei ole maitten nimien rekisteröintiin vaadittava poikkeustapaus

—

Tältä osin esitetään, että Edam Hollandin rekisteröinti on tapahtunut vilpittömän mielen ja paikallisten tapojen vastaisesti kun otetaan huomioon Noord-Hollandse Edammer SAN:n aikaisempi rekisteröinti, ja se saattaa johtaa kuluttajia harhaan

—

Kantaja toteaa lopuksi, että vastaaja on jättänyt selventämättä riitautetussa asetuksessa, että nimitys ”Edam” on yleisnimi. Kantajan käsityksen mukaan sellainen selvennys olisi ollut Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön ja komission käytännön mukaan mahdollinen ja tosiseikasto huomioon ottaen tarpeellinen. Sen puuttumisella loukataan suhteellisuusperiaatetta ja menettelyllisiä periaatteita sekä se on arviointivirhe.