1

Kantaja Golden Balls Ltd teki 1.10.2007 sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) yhteisön tavaramerkin rekisteröintiä koskevan hakemuksen yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11. s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna (korvattu yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1)), perusteella.

2

Tavaramerkki, jonka rekisteröintiä haettiin, on sanamerkki GOLDEN BALLS.

3

Tavarat, joita varten rekisteröintiä haettiin, kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan, 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkiin 16, 21 ja 24, ja ne vastaavat näiden luokkien osalta seuraavaa kuvausta:

4

Yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus julkaistiin 18.2.2008 ilmestyneessä Yhteisön tavaramerkkilehdessä nro 8/2008.

5

Väliintulija Intra-Presse teki 16.5.2008 asetuksen N:o 40/94 42 artiklan (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 41 artikla) nojalla väitteen rekisteröitäväksi haetun tavaramerkin rekisteröintiä vastaan edellä 3 kohdassa mainittujen tavaroiden osalta.

6

Väite perustui erityisesti aikaisempaan yhteisön sanamerkkiin BALLON D’OR, jota haettiin 24.12.2004 ja joka rekisteröitiin 7.11.2006 numerolla 4226148 luokkiin 9, 14, 16, 18, 25, 28, 38 ja 41 kuuluville tavaroille ja palveluille ja joka vastaa näiden luokkien osalta seuraavaa kuvausta:

7

Väitteen tueksi vedottiin asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 8 artiklan 5 kohdassa (joista on tullut asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 8 artiklan 5 kohta) tarkoitettuihin perusteisiin.

8

Väiteosasto hylkäsi väitteen kokonaisuudessaan 19.5.2010. Kyseisten merkkien kattamat tavarat ja palvelut ovat sen mukaan osittain samoja ja osittain erilaisia. Merkit ovat ulkoasultaan ja lausuntatavaltaan erilaisia ja merkityssisällöltään hieman samankaltaisia osalle kohdeyleisöstä. Koska merkit ovat kokonaisuutena erilaisia, niiden välillä ei ole asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua sekaannusvaaraa. Aikaisemman tavaramerkin laajaa tunnettuutta koskevasta perusteesta väiteosasto totesi, että koska merkit ovat erilaisia, asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohtaa ei sovelleta.

9

Väliintulija valitti 15.7.2010 väiteosaston päätöksestä SMHV:ssä asetuksen N:o 207/2009 58–64 artiklan nojalla.

10

SMHV:n ensimmäinen valituslautakunta hyväksyi 26.5.2011 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös) valituksen osittain, nimittäin luokkaan 16 kuuluvien tavaroiden osalta, ja hylkäsi valituksen osittain, nimittäin luokkiin 21 ja 24 kuuluvien tavaroiden osalta. Erityisesti se katsoi seuraavaa:

11

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

12

Kantaja vaati unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 135 artiklan 3 kohdan mukaisesti jätetyssä vastauksessaan muun muassa, että unionin yleinen tuomioistuin ”hylkää [väliintulijan mainitun työjärjestyksen 134 artiklan 3 kohdan mukaisesti jättämän] vastineen”.

13

SMHV vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

14

Väliintulija vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

15

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa yhteen ainoaan kanneperusteeseen, joka koskee asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomista. Lisäksi väliintulija vetoaa työjärjestyksen 134 artiklan 3 kohdan nojalla esitetyn kumoamisvaatimuksensa tueksi yhteen ainoaan perusteeseen, joka koskee asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohdan, 64 artiklan 1 kohdan ja 76 artiklan 1 kohdan rikkomista.

16

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomiseen.

17

Pääosin kantaja riitauttaa valituslautakunnan johtopäätöksen, jonka mukaan kyseisten merkkien välillä on sekaannusvaara luokkaan 16 kuuluvien tavaroiden osalta. Se riitauttaa erityisesti valituslautakunnan riidanalaisessa päätöksessä toteaman kyseisten merkkien merkityssisältöjen ja kokonaisvaikutelmien samankaltaisuuden.

18

SMHV ja väliintulija riitauttavat kantajan esittämän kanneperusteen perusteltavuuden ja väittävät, että kyseisten merkkien välillä on sekaannusvaara luokkaan 16 kuuluvien samojen tavaroiden osalta.

19

Unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa, että asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään, että aikaisemman tavaramerkin haltijan vastustuksesta tavaramerkkiä ei rekisteröidä, jos sen vuoksi, että se on sama tai samankaltainen kuin aikaisempi, samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten oleva tavaramerkki, sen alueen yleisön keskuudessa, jolla aikaisempi tavaramerkki on suojattu, on sekaannusvaara. Sekaannusvaara sisältää vaaran tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välisestä mielleyhtymästä.

20

Kuten vakiintuneessa oikeuskäytännössä on todettu, sekaannusvaara on olemassa, jos yleisö saattaa luulla, että kyseiset tavarat tai palvelut ovat peräisin samasta yrityksestä tai keskenään taloudellisesti sidoksissa olevista yrityksistä. Sekaannusvaaraa on arvioitava kokonaisuutena sen mukaan, kuinka kohdeyleisö mieltää kyseessä olevat merkit ja tavarat tai palvelut, ja ottamalla huomioon kaikki tekijät, joilla on merkitystä kyseisessä yksittäistapauksessa, erityisesti merkkien samankaltaisuuden ja niiden tavaroiden tai palvelujen samankaltaisuuden, joita varten merkkejä käytetään, välinen keskinäinen riippuvuus (ks. asia T-162/01, Laboratorios RTB v. SMHV - Giorgio Beverly Hills (GIORGIO BEVERLY HILLS), tuomio 9.7.2003, Kok., s. II-2821, 30–33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

21

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu sekaannusvaara edellyttää yhtä aikaa, että kyseiset tavaramerkit ovat samoja tai samankaltaisia sekä että niiden kattamat tavarat tai palvelut ovat samoja tai samankaltaisia. Edellytysten on täytyttävä samanaikaisesti (ks. asia T-316/07, Commercy v. SMHV - easyGroup IP Licencing (easyHotel), tuomio 22.1.2009, Kok., s. II-43, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

22

Se, onko kohdeyleisön keskuudessa sekaannusvaaraa, riippuu monista tekijöistä, ja sitä on arvioitava kokonaisvaltaisesti ja huomioon on otettava kaikki tekijät, jotka ovat merkityksellisiä kyseisessä yksittäistapauksessa. Sekaannusvaaraa koskevan kokonaisarvioinnin on kyseisten tavaramerkkien ulkoasun, lausuntatavan tai merkityssisällön samankaltaisuuden osalta perustuttava tavaramerkeistä syntyvään kokonaisvaikutelmaan, ja huomioon on otettava erityisesti tavaramerkkien erottavat ja hallitsevat osat (ks. asia C-334/05 P, SMHV v. Shaker, tuomio 12.6.2007, Kok., s. I-4529, 34 ja 35 kohta ja asia C-498/07 P, Aceites del Sur-Coosur v. Koipe, tuomio 3.9.2009, Kok., s. I-7371, 59 ja 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Lisäksi sekaannusvaaran kokonaisarvioinnissa on otettava huomioon näiden tekijöiden tietty keskinäinen riippuvuus niin, että tavaramerkkien suojaamien tavaroiden tai palvelujen vähäisen samankaltaisuuden saattaa korvata tavaramerkkien merkittävä samankaltaisuus ja päinvastoin (ks. asia C-108/07 P, Ferrero Deutschland v. SMHV, tuomio 17.4.2008, 44 ja 45 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, ja edellä 21 kohdassa mainittu asia easyHotel, tuomion 41 kohta).

23

Oikeuskäytännön mukaan sekaannusvaaran kokonaisarvioinnissa on otettava huomioon asianomaisen tavara- tai palveluryhmän tavanomaisesti valistunut sekä kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen keskivertokuluttaja. On myös otettava huomioon se, että keskivertokuluttajan tarkkaavaisuusaste voi vaihdella asianomaisen tavara- tai palveluryhmän mukaan (ks. asia T-256/04, Mundipharma v. SMHV - Altana Pharma (RESPICUR), tuomio 13.2.2007, Kok., s. II-449, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

24

Tästä kantaja väittää, että valituslautakunta määritteli kohdeyleisön tarkkaavaisuusasteen tavanomaista pienemmäksi, vaikka yleisö olisi pitänyt katsoa tavanomaisen tarkkaavaiseksi.

25

On todettava SMHV:n ja väliintulijan tavoin, että tämä väite perustuu kantajan virheelliseen tulkintaan riidanalaisesta päätöksestä.

26

Valituslautakunta nimittäin totesi riidanalaisen päätöksen 12 kohdassa, että luokkiin 16, 21 ja 24 kuuluvien tavaroiden kohdeyleisö koostuu tavanomaisesti valistuneista sekä kohtuullisen tarkkaavaisista ja huolellisista keskivertokuluttajista, ja että tietyt tavarat, nimittäin luokkaan 16 kuuluvat ”taiteilijantarvikkeet” sekä luokkaan 21 kuuluvat ”harjanvalmistusaineet” ja ”raakalasi tai lasi puolivalmisteena”, ovat myös ammattilaisille tarkoitettuja. Se totesi tämän jälkeen, että siinä tapauksessa, että kohdeyleisö koostuu sekä keskivertokuluttajista että ammattilaisista, sekaannusvaaraa on arvioitava sen yleisön osan kannalta, jonka tarkkaavaisuusaste on alhaisin, eli unionin keskivertokuluttajien eikä ammattilaisten kannalta, kuten myös oikeuskäytännössä on katsottu (asia T-213/09, Yorma’s v. SMHV – Norma Lebensmittelfilialbetrieb (YORMA’S), tuomio 15.2.2011, 25 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

27

Valituslautakunta siis todellisuudessa – ja perustellusti – katsoi, että käsiteltävässä asiassa kohdeyleisö koostuu unionin tavanomaisesti valistuneista sekä kohtuullisen tarkkaavaisista ja huolellisista keskivertokuluttajista. Se siis otti, toisin kuin kantaja väittää, perustaksi yleisön, jonka tarkkavaisuusaste on tavanomainen.

28

Näin ollen on todettava, ettei valituslautakunnan arviointi kohdeyleisöstä ja sen tarkkaavaisuusasteesta ole virheellinen.

29

Kuten vakiintuneessa oikeuskäytännössä on todettu, kyseisten tavaroiden tai palveluiden samankaltaisuuden arvioimiseksi on otettava huomioon kaikki niiden väliseen suhteeseen liittyvät merkitykselliset tekijät. Näihin tekijöihin kuuluvat erityisesti tavaroiden ja palveluiden luonne, käyttötarkoitus, käyttötavat sekä se, ovatko ne keskenään kilpailevia tai toisiaan täydentäviä. Huomioon voidaan ottaa myös muita tekijöitä, kuten kyseisten tavaroiden jakelukanavat (ks. asia T-443/05, El Corte Inglès v. SMHV - Bolaños Sabri (PiraÑAM diseño original Juan Bolaños), tuomio 11.7.2007, Kok., s. II-2579, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

30

Valituslautakunta yhtyi riidanalaisessa päätöksessä väiteosaston arviointiin kyseisten merkkien kattamien tavaroiden vertailusta, jota myöskään asianosaiset eivät olleet riitauttaneet. Näin ollen kyseisten merkkien kattamat luokkaan 16 kuuluvat tavarat ovat samoja, kun taas luokkiin 21 ja 24 kuuluvat tavarat ovat erilaisia (riidanalaisen päätöksen 13–16 kohta).

31

Käsiteltävässä asiassa asianosaiset eivät ole riitauttaneet valituslautakunnan johtopäätöksiä tavaroiden vertailusta etenkään kyseisten luokkaan 16 kuuluvien tavaroiden osalta. Koska myöskään mikään muu asiakirja-aineistoon kuuluva seikka ei voi kyseenalaistaa tätä arviointia, se on hyväksyttävä.

32

Kaksi tavaramerkkiä ovat oikeuskäytännön mukaan samankaltaisia, kun ne ovat asianomaisen yleisön näkökulmasta ainakin osittain samoja yhden tai useamman merkityksellisen seikan osalta (asia T-6/01, Matratzen Concord v. SMHV - Hukla Germany (MATRATZEN), tuomio 23.10.2002, Kok., s. II-4335, 30 kohta, joka on vahvistettu asiassa C-3/03 P, Matratzen Concord v. SMHV, tuomio 28.4.2004, Kok., s. I-3657). Kuten oikeuskäytännössä on todettu, merkityksellisiä ovat ulkoasu, lausuntatapa ja merkityssisältö (asia C-251/95, SABEL, tuomio 11.11.1997, Kok., s. I-6191, 23 kohta ja asia C-342/97, Lloyd Schuhfabrik Meyer, tuomio 22.6.1999, Kok., s. I-3819, 25 kohta).

33

Sekaannusvaaraa koskevan kokonaisarvioinnin on kyseisten merkkien ulkoasun, lausuntatavan tai merkityssisällön samankaltaisuuden osalta perustuttava merkeistä syntyvään kokonaisvaikutelmaan, ja huomioon on otettava erityisesti merkkien erottavat ja hallitsevat osat. Sillä, miten keskivertokuluttaja mieltää kyseessä olevat tavarat tai palvelut, on ratkaiseva merkitys mainitun vaaran kokonaisarvioinnissa. Keskivertokuluttaja mieltää tavaramerkin tavallisesti yhtenä kokonaisuutena eikä tarkastele sen yksityiskohtia (ks. edellä 22 kohdassa mainittu asia SMHV v. Shaker, tuomion 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

34

Käsiteltävässä asiassa valituslautakunta yhtyi väiteosaston perusteluihin ja katsoi, että kyseiset merkin ovat ulkoasultaan ja lausuntatavaltaan erilaisia (riidanalaisen päätöksen 18 kohta). Kyseiset merkin ovat kuitenkin merkityssisällöltään samoja tai ainakin hyvin samankaltaisia (riidanalaisen päätöksen 22 kohta). Sanat ”golden” ja ”balls” kuuluvat englannin kielen perussanastoon, jonka suuri osa kohdeyleisöstä tuntee, ja sanojen ymmärretään viittaavan ”kultaiseen palloon” tai lisäksi ”kultapalloon” tai ”kullasta tehtyyn palloon” (riidanalaisen päätöksen 21 kohta).

35

Kantaja vahvistaa, etteivät kyseisten merkkien ulkoasut ja lausuntatavat ole samankaltaisia, mutta kiistää valituslautakunnan riidanalaisessa päätöksessä toteaman merkityssisältöjen samankaltaisuuden. Kantajan mukaan jopa vähiten tarkkaavainen tai valistunut henkilö huomaa haetun tavaramerkin olevan englanninkielinen ja aikaisemman tavaramerkin ranskankielinen. Tämä perustavanlaatuinen ero takaa joka tapauksessa sen, ettei tavaramerkkiä voida koskaan sekoittaa toiseen. Lisäksi kyseiset merkit eivät ole toistensa translitterointeja tai tarkkoja käännöksiä. Näin ollen se väittää aluksi, että englanninkielinen sana ”balls” on monikossa ja herättää ajatuksen useista palloista, kun taas ranskankielinen sana ”ballon” on yksikössä ja sisältää ajatuksen yhdestä ainoasta pallosta. Lisäksi ranskankielinen sana ”ballon”, joka voisi myös tarkoittaa ”ilmalaivaa”, ei täysin vastaa englanninkielistä sanaa ”ball”, eivätkä kyseiset merkit ole samoja. Lopuksi aikaisempi tavaramerkki BALLON D’OR käännetään englanniksi ”balloon of gold” tai ”ball of gold” eikä ”golden ball”.

36

SMHV ja väliintulija eivät riitauta kyseisten merkkien ulkoasujen ja lausuntatapojen eroja, mutta väittävät, toisin kuin kantaja, että kyseisten merkkien merkityssisällöt ovat samoja tai lähes samoja ja että nämä merkit ovat kokonaisuutena samankaltaisia.

37

Unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että valituslautakunnan arviointi kyseisten merkkien ulkoasujen ja lausuntatapojen vertailusta, jota asianosaiset eivät myöskään ole riitauttaneet, on oikea.

38

Kyseisten merkkien ulkoasussa on nimittäin yhteistä vain kirjainryhmä ”ball”, joka sijaitsee aikaisemman merkin alussa ja haetun tavaramerkin lopussa. Mainitut merkit eroavat ulkoasultaan muilta osin. Kirjainryhmän ”ball” lisäksi aikaisempi tavaramerkki sisältää kirjainryhmän ”on” ja osan ”d’or” merkin lopussa ja haettu tavaramerkki alkaa osalla ”golden” ja loppuu kirjaimeen ”s”. Näin ollen kyseiset merkit ovat kokonaisuutena ulkoasultaan erilaisia.

39

Kyseiset merkit lausutaan täysin eri tavalla ja eri kielillä ja ne ovat siis myös tältä osin erilaisia.

40

Näin ollen on vahvistettava valituslautakunnan arviointi, jonka mukaan kyseiset merkit ovat ulkoasultaan ja lausuntatavaltaan erilaisia.

41

Siitä valituslautakunnan arvioinnista, jonka mukaan kyseiset merkit ovat merkityssisällöltään samoja tai ainakin hyvin samankaltaisia, unionin yleinen tuomioistuin toteaa aluksi, että mainitut merkit tosin tuovat mieleen, kun niitä tarkastellaan objektiivisesti ja kun jätetään ottamatta huomioon tietyt yksityiskohtien erot (ks. jäljempänä 47 kohta), lähtökohtaisesti saman merkityssisällön tai saman ajatuksen eli kultaisen ilmapallon tai kultaisen tai kullasta valmistetun pallon. Tässä yhteydessä on todettava, ettei kantaja kyennyt vastauksessaan unionin yleisen tuomioistuimen suullisessa käsittelyssä esittämään kysymykseen mainitsemaan mitään muuta esimerkkiä ilmauksen ”ballon d’or” käännöksestä englanninkielisissä lehdissä kuin ilmaisun ”golden ball”.

42

Kun arvioidaan merkityssisällön samankaltaisuutta kohdeyleisön näkökulmasta, erityisesti englannin- ja ranskankielisen keskivertoyleisön näkökulmasta, on perustellusti otettava huomioon se seikka, että aikaisempi tavaramerkki on ranskankielinen, kun taas haettu tavaramerkki on englanninkielinen, joten kyseiset merkit eroavat toisistaan sen kielen osalta, jolla niiden merkitys ymmärretään.

43

Tältä osin merkkien välinen kielellinen ero ei voi, toisin kuin kantaja näyttää väittävän, automaattisesti riittää poistamaan merkityssisältöjen samankaltaisuutta kuluttajien näkökulmasta. On kuitenkin niin, että tällainen ero – koska se edellyttää kuluttajan mielessään tekemää käännöstä – voi kohdeyleisön kielitaidosta sekä kyseisten kielten ja kyseisissä merkeissä käytettyjen termien sukulaisuusasteesta riippuen enemmän tai vähemmän estää merkityksen välittömän samankaltaisuuden kohdeyleisön kannalta (ks. vastaavasti asia T-471/09, Oetker Nahrungsmittel v. SMHV – Bonfait (Buonfatti), tuomio 28.6.2011, 82 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa ja asia T-265/09, Serrano Aranda v. SMHV – Burg Groep (LE LANCIER), 66 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

44

Tässä tilanteessa on todettava, ettei käsiteltävässä asiassa ole osoitettu, että kohdeyleisö eli unionin suuri yleisö ja erityisesti ranskankielinen yleisö, joka ymmärtää aikaisemman tavaramerkin sisältämän ranskankielisen ilmaisun ”ballon d’or”, ymmärtäisi välittömästi sanoista ”golden” ja ”balls” koostuvan haetun tavaramerkin merkityksen.

45

Vaikka nimittäin myönnettäisiin valituslautakunnan tavoin, että sanat ”golden” ja ”ball” ovat osa englannin kielen perussanastoa ja että keskivertokuluttaja, mukaan luettuna ranskankielinen keskivertokuluttaja, ymmärtää ne näin ollen sellaisinaan, tämä ei tarkoita sitä, että kuluttaja, jolla on yleensä heikko englannin kielen taito, mikä on asianosaisten kesken riidatonta, ymmärtää nämä sanat niiden erityisessä yhdistelmässä ”golden balls” spontaanisti aikaisemman tavaramerkin sisältämän ranskankielisen ilmaisun ”ballon d’or” englanninkieliseksi käännökseksi.

46

Tältä osin on todettava, mitkä kyseisten merkkien väliset erot estävät tällaisen merkityssisältöjen välittömän samankaltaisuuden.

47

Kantajan väitteestä, jonka mukaan merkki GOLDEN BALLS ei ole tarkka käännös merkistä BALLON D’OR, koska ranskalainen sana ”ballon” ei vastaa täysin englanninkielistä sanaa ”ball” ja koska ranskalaisen ilmaisun ”ballon d’or” oikea käännös on pikemminkin englanninkielinen ilmaus ”gold ball” tai ”ball of gold” kuin ”golden ball”, on ensiksi todettava SMHV:n ja väliintulijan tavoin, että tällaiset mahdolliset käännöksen epätarkkuudet ovat merkityksettömiä, koska kohdeyleisö ja etenkin ranskankielinen kuluttaja, jonka englanninkielentaito on vähäinen, ei havaitse tällaisia kielellisiä hienouksia. Unionin yleinen tuomioistuin katsoo joka tapauksessa, että valituslautakunnan arvioinnin vastaisesti tilanne on toinen sen seikan osalta, että merkki GOLDEN BALLS erottuu merkistä BALLON D’OR monikon käytön vuoksi. On kyse kieliopillisesta peruselementistä, jonka myös ranskalaisen yleisön voidaan olettaa tuntevan ja havaitsevan, etenkin kun sanojen monikko muodostetaan samalla tavalla englannin ja ranskan kielessä, kuten kantaja perustellusti väittää. Näin ollen keskivertokuluttaja ja erityisesti ranskankielinen kuluttaja, jonka englanninkielentaito on SMHV:n ja väliintulijan väitteen mukaisesti vähäinen mutta riittävä sanojen ”golden” ja ”ball” ymmärtämiseen, huomaa myös monikon käytön.

48

Toiseksi on huomattava osien ”golden” ja ”d’or” erilainen sijainti, joista toinen on merkin alussa ja toinen merkin lopussa, sekä englanninkielisen sanan ”gold”, johon ensimmäinen osa viittaa, ja ranskalaisen sanan ”or”, johon toinen osa viittaa, selvästi erilaiset alkuperät. Vaikka nämä erot tosin haittaavat vain hieman mainitun englanninkielisen sanan kääntämistä ranskan kielelle ja mainitun ranskankielisen sanan kääntämistä englannin kielelle, on kuitenkin niin, että tällaiset erot voivat vaikeuttaa sitä, että sekä tavanomaisen tarkkaavainen ranskankielinen että englanninkielinen kuluttaja ymmärtäisi spontaanisti kyseisten merkkien samankaltaisen ”piilotetun” sisällön.

49

Vaikka siis oletetaan, että ranskankielisten kuluttajien englanninkielentaito on lähtökohtaisesti riittävä ilmaisun ”golden balls” merkityksen ymmärtämiseen ja että he siitä huolimatta, että on kyse päivittäistavaroita koskevasta yksinkertaisesta ostotoimesta, kääntävät mainitun merkin, jolloin sen merkitys lähenee tavaramerkin BALLON D’OR pohjimmaista merkitystä, vaikuttaa epätodennäköiseltä, että tällaisen analyysin tulos tulisi spontaanisti kyseisen keskivertokuluttajan mieleen (ks. vastaavasti edellä 43 kohdassa mainittu asia Buonfatti, tuomion 82 kohta).

50

Näin ollen valituslautakunta katsoi virheellisesti, että kyseisten merkkien merkityssisällöt ovat hyvin samankaltaisia tai samoja. Mainittujen merkkien merkityssisällöt ovat nimittäin enintään heikosti – tai hyvin heikosti – samankaltaisia tavanomaisesti valistuneen ja tarkkaavaisen kohdeyleisön, etenkin ranskalaisen yleisön, kannalta.

51

Edellä esitetty huomioon ottaen on todettava, etteivät käsiteltävässä asiassa kyseessä olevat merkit ole ulkoasultaan tai lausuntatavaltaan lainkaan samankaltaisia ja että niiden merkityssisältöjen samankaltaisuus on korkeintaan heikko ja edellyttää edeltävää käännöstä.

52

Näin ollen on arvioitava kokonaisvaltaisesti, voiko tämä merkityssisällön samankaltaisuus riittää luomaan käsiteltävässä asiassa sekaannusvaaran, kuten valituslautakunta väittää (ks. vastaavasti asia T-33/03, Osotspa v. SMHV - Distribution & Marketing (Hai), tuomio 9.3.2005, Kok., s. II-763, 62 kohta ja asia T-534/10, Organismos Kypriakis Galaktokomikis Viomichanias v. SMHV – Garmo (HELLIM), tuomio 13.6.2012, 43 kohta).

53

On muistutettava yhtäältä, että kuten vakiintuneessa oikeuskäytännössä on todettu, sekaannusvaara on sitä suurempi, mitä erottamiskykyisempi aikaisempi tavaramerkki on. Ei näin ollen voida sulkea pois sitä, että merkityssisällön samankaltaisuus – joka perustuu siihen, että kahdessa tavaramerkissä käytetään merkkejä, joiden merkityssisältö on yhdenmukainen – saattaa aiheuttaa sekaannusvaaran tilanteessa, jossa aikaisempi tavaramerkki on erityisen erottamiskykyinen joko ominaispiirteidensä vuoksi tai sen vuoksi, että se tunnetaan markkinoilla (edellä 32 kohdassa mainittu asia SABEL, tuomion 24 kohta ja asia T-10/03, Koubi v. SMHV - Flabesa (CONFORFLEX), tuomio 18.2.2004, Kok., s. II-719, 50 kohta; ks. edellä 52 kohdassa mainittu asia Hai, tuomion 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

54

Toisaalta ja kuten tässä samassa oikeuskäytännössä on todettu, pelkkä tavaramerkkien merkityssisällön samankaltaisuus ei kuitenkaan riitä aiheuttamaan sekaannusvaaraa tilanteessa, jossa aikaisempi tavaramerkki ei ole erityisen tunnettu ja jossa se muodostuu merkistä, joka ei ole erityisen mielikuvituksellinen (edellä 32 kohdassa mainittu asia SABEL, tuomion 25 kohta ja edellä 52 kohdassa mainittu asia Hai, tuomion 55 kohta).

55

Valituslautakunta katsoi riidanalaisen päätöksen 31 ja 32 kohdassa, että kyseisten tavaroiden samuus, yhdistettynä merkityssisällön samuuteen tai hyvin vahvaan samankaltaisuuteen, kompensoi ulkoasun ja lausuntatavan erilaisuudet, ja että kyseisten merkkien välillä on näin ollen asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu sekaannuksen tai mielleyhtymän vaara haetun tavaramerkin kattamien luokkaan 16 kuuluvien samojen tavaroiden osalta. Vaikka tältä osin otetaan huomioon, että väliintulija toimitti vähintäänkin vaikuttavan määrän asiakirjoja, joilla pyrittiin osoittamaan tavaramerkin BALLON D’OR maine ”urheilukilpailuissa”, valituslautakunta totesi, että arvioitaessa mainitussa säännöksessä tarkoitettua vaaraa maine ja näin ollen tavaramerkin erottamiskyky otetaan huomioon vain, jos mainittu maine on osoitettu kyseisten tavaroiden osalta (riidanalaisen päätöksen 27 ja 28 kohta).

56

Kantaja kiistää kyseisten merkkien välisen sekaannusvaaran olemassaolon. Erityisesti se väittää, että aikaisemman tavaramerkin erottamiskyky on luokkaan 16 kuuluvien tavaroiden osalta tavanomainen, ja kiistää kyseisten merkkien merkityssisällön samuuden tai vahvan samankaltaisuuden.

57

SMHV ja väliintulija riitauttavat kantajan väitteet. Väliintulija vetoaa lisäksi huomattavaan erottamiskykyyn ja aikaisemman tavaramerkin maineeseen.

58

Unionin yleinen tuomioistuin toteaa sekaannusvaaran kokonaisarvioinnista aluksi edellä 50 ja 51 kohdassa esitetyn mukaisesti, etteivät kyseisten merkkien merkityssisällöt ole samoja tai vahvasti samankaltaisia, vaan korkeintaan heikosti samankaltaisia. Näin ollen vastoin valituslautakunnan esitystä riidanalaisen päätöksen 31 kohdassa on katsottava, että vaikka otetaan huomioon kyseisten tavaroiden samuus, tämä merkityssisällön heikko – tai hyvin heikko – samankaltaisuus, joka edellyttää edeltävää käännöstä, ei voi riittää kompensoimaan ulkoasun ja lausuntatavan eroja.

59

Tässä yhteydessä vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee tosin, kuten edellä 53 ja 54 kohdassa on muistutettu, ettei voida sulkea pois sitä, että pelkkä kahden tavaramerkin merkityssisältöjen samankaltaisuus voi luoda sekaannusvaaran, kun tavarat ovat samankaltaisia, jos aikaisemman tavaramerkin erottamiskyky on suuri. On kuitenkin riittävää todeta, ettei tavaramerkin BALLON D’OR tällaista erityistä erottamiskykyä ole osoitettu käsiteltävässä asiassa kyseisten tavaroiden osalta. Vaikka lisäksi oletettaisiin, että tämän tavaramerkin erottamiskyky on suuri ja otettaisiin huomioon kyseisten tavaroiden samuus, edeltävää käännöstä edellyttävä merkityssisällön hyvin heikko samankaltaisuus ei voisi käsiteltävän asian olosuhteissa sellaisenaan riittää luomaan sekaannusvaaraa kohdeyleisön keskuudessa (edellä 52 kohdassa mainittu asia Hai, tuomion 61, 64 ja 65 kohta).

60

Näin ollen on todettava, että valituslautakunta totesi virheellisesti, että kohdeyleisön keskuudessa on sekaannusvaara kyseisten merkkien kattamien, luokkaan 16 kuuluvien samojen tavaroiden osalta. Kyseisten merkkien eri kielten vuoksi niiden välille syntyy nimittäin huomattava ero, joten keskivertokuluttaja ei, kuten edellä 44–48 kohdassa on todettu, yhdistä niitä välittömästi toisiinsa ilman älyllistä käännösprosessia (ks. vastaavasti edellä 43 kohdassa mainittu asia Buonfatti, tuomion 87 kohta).

61

Näin ollen on todettava, että riidanalaisen päätöksen päätösosan ensimmäinen kohta on kumottava siltä osin kuin siinä kumotaan väiteosaston päätös ja hyväksytään väite haetun tavaramerkin kattamien luokkaan 16 kuuluvien tavaroiden osalta, koska asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

62

Väliintulija on tehdyt työjärjestyksen 134 artiklan 3 kohtaan perustuvan vaatimuksen.

63

Väliintulija esittää asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohdan, 64 artiklan 1 kohdan ja 76 artiklan 1 kohdan rikkomista koskevan itsenäisen perusteen riidanalaisen päätöksen kumoamista siltä osin kuin sen päätösosan toisessa kohdassa hylätään väite haetun tavaramerkin kattamien luokkiin 21 ja 24 kuuluvien tavaroiden osalta koskevan vaatimuksensa tueksi. Sen mukaan valituslautakunnan olisi pitänyt arvioida mainitun asetuksen 8 artiklan 5 kohdan rikkomista koskevaa perustetta luokkiin 21 ja 24 kuuluvien tavaroiden osalta. On kyse olennaisen menettelymääräyksen rikkomisesta sekä oikeudellisesta virheestä.

64

Kantaja riitauttaa väliintulijan väitteet. Valituslautakunta katsoi sen mukaan perustellusti, ettei ole tarpeen lausua asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohtaa koskevasta väitteestä, johon väliintulija vetosi, koska tämä väite on selvästi perusteeton.

65

SMHV, joka ei käyttänyt hyväkseen mahdollisuutta jättää kirjelmä vastatakseen väliintulijan työjärjestyksen 134 artiklan 3 kohdan nojalla ensimmäisen kerran vastineessaan esittämiin vaatimuksiin ja perusteisiin, myönsi suullisessa käsittelyssä sen, että valituslautakunnan laiminlyönti lausua asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohdan rikkomista koskevasta perusteesta tarkoittaa olennaisen menettelymääräyksen rikkomista.

66

Unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että kun väliintulija vaatii hylkäämään kantajan kanteen ja kumoamaan riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin siinä hylättiin väliintulijan väite haetun tavaramerkin rekisteröintiä vastaan luokkiin 21 ja 24 kuuluvien tavaroiden osalta, se käyttää työjärjestyksen 134 artiklan 3 kohdan mukaista mahdollisuuttaan esittää vastineessaan vaatimuksia riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi sellaisen kohdan osalta, jota valituksessa ei ole esitetty (ks. vastaavasti asia T-214/04, Royal County of Berkshire Polo Club v. SMHV - Polo/Lauren (ROYAL COUNTY OF BERKSHIRE POLO CLUB), tuomio 21.2.2006, Kok., s. II-239, 50 kohta).

67

Sikäli kuin väliintulija vetoaa tässä perusteessa asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohdan, 64 artiklan 1 kohdan ja 76 artiklan 1 kohdan rikkomiseen, se riitauttaa riidanalaisen päätöksen laillisuuden siltä osin kuin valituslautakunta ei ole tutkinut asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohdan rikkomiseen liittyvää väiteperustetta.

68

Valituslautakunta katsoi käsiteltävässä asiassa toisin kuin väiteosasto, että kyseiset merkit ovat kokonaisuutena samankaltaisia, ja totesi asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa soveltamalla, että luokkaan 16 kuuluvien samojen tavaroiden välillä on sekaannusvaara. Tämän johtopäätöksen nojalla se katsoi, että on tarpeetonta tutkia väliintulijan asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohtaan perustuvia perusteita (riidanalaisen päätöksen 33 kohta) huolimatta siitä, että riidan kohde sisälsi myös haetun tavaramerkin kattamia luokkiin 21 ja 24 kuuluvia erilaisia tavaroita, jotka eivät sisältyneet sekaannusvaaran arviointiin, joka koski luokkaan 16 kuuluvia samoiksi katsottuja tavaroita.

69

Tästä on muistutettava, että asetuksen N:o 207/2009 64 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetään seuraavaa: ”Tutkittuaan valituksen hyväksyttävyyden valituslautakunta tekee valitusta koskevan päätöksen”. Valituslautakunnan on tutkittava väitteen hyväksyttävyys kokonaisuudessaan uudelleen sekä oikeudellisten että tosiseikkojen osalta (asia C-29/05 P, SMHV v. Kaul, tuomio 13.3.2007, Kok., s. I-2213, 57 kohta ja asia T-215/03, Sigla v. SMHV - Elleni Holding (VIPS), tuomio 22.3.2007, Kok., s. II-711, 96 kohta). Oikeuskäytännön mukaan tämä velvoite tutkia valituksen hyväksyttävyys on ymmärrettävä niin, että valituslautakunnan on tehtävä kaikista sille esitetyistä vaatimuksista kokonaisuudessaan päätös, joka voi olla hyväksyvä tai hylkäävä joko tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumisen tai perusteettomuuden vuoksi. Jos tämän velvoitteen laiminlyönti voi vaikuttaa valituslautakunnan päätöksen sisältöön, kysymyksessä on olennaisen menettelymääräyksen rikkominen (ks. asia T-382/09, Ergo Versicherungsgruppe v. SMHV – DeguDent (ERGO), tuomio 9.9.2011, 15 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

70

Käsiteltävässä asiassa on kuitenkin korostettava, että asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohdan sanamuodosta ilmenee, että kyseisten merkkien samuus tai samankaltaisuus on myös yksi mainitun artiklan soveltamisen kolmesta kumulatiivisesta edellytyksestä (ks. vastaavasti asia T-67/04, Spa Monopole v. SMHV - Spa-Finders Travel Arrangements (SPA-FINDERS), tuomio 25.5.2005, Kok., s. II-1825, 30 kohta).

71

On myös huomautettava oikeuskäytännöstä ilmenevän, että asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut haitat, jos niitä syntyy, johtuvat tietynasteisesta kyseisten tavaramerkkien samankaltaisuudesta, jonka vuoksi kohdeyleisö yhdistää nämä tavaramerkit toisiinsa, toisin sanoen liittää ne yhteen (ks. vastaavasti asia C-252/07, Intel Corporation, tuomio 27.11.2008, Kok., s. I-8823, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

72

Kun otetaan huomioon edellä 41–51 kohdassa esitetyt arvioinnit, on kuitenkin todettava, etteivät kyseiset merkit ole asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohdan soveltamisen edellyttämällä tavalla samankaltaisia. Valituslautakunnan olisi näin ollen joka tapauksessa pitänyt, jos se olisi tutkinut väliintulijan tämän säännöksen rikkomista koskevan valitusperusteen, hylätä luokkiin 21 ja 24 kuuluvia tavaroita koskeva väite.

73

Tästä seuraa, että väite oli joka tapauksessa hylättävä kokonaisuudessaan sekä asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun sekaannusvaaran puuttumisen että asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun mielleyhtymän vaaran puuttumisen vuoksi.

74

Vaikka katsotaan, että valituslautakunta jätti virheellisesti lausumatta asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohdan rikkomista koskevasta valitusperusteesta haetun tavaramerkin kattamien luokkiin 21 ja 24 kuuluvien tavaroiden osalta, riidanalaisen päätöksen päätösosan toista kohtaa ei näin ollen pidä kumota, koska tämä virhe ei voisi käsiteltävänä olevan asian erityisissä olosuhteissa vaikuttaa riidanalaisen päätöksen päätösosan mainittuun osaan (ks. vastaavasti asia T-301/01, Alitalia v. komissio, tuomio 9.7.2008, Kok., s. II-1753, 307 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

75

Näin ollen väliintulijan asetuksen N:o 207/ 2009 8 artiklan 5 kohdan, 64 artiklan 1 kohdan ja 76 artiklan 1 kohdan rikkomiseen liittyvä peruste, johon on vedottu riidanalaisen päätöksen osittaista kumoamista siltä osin kuin se koskee haetun tavaramerkin kattamia luokkiin 21 ja 24 kuuluvia tavaroita, koskevan vaatimuksen tueksi, on hylättävä tehottomana. Väliintulijan kumoamisvaatimus on näin ollen hylättävä.

76

Edellä esitetystä ilmenee, että ainoastaan riidanalaisen päätöksen päätösosan ensimmäinen kohta on kumottava.

77

Työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

78

Yhtäältä koska SMHV on hävinnyt asian, se vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut viimeksi mainitun vaatimusten mukaisesti. Toisaalta on päätettävä, että väliintulija, joka on hävinnyt työjärjestyksen 134 artiklan 3 kohtaan perustuvan kumoamisvaatimuksensa, vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kantajan mainittuun vaatimukseen liittyvät oikeudenkäyntikulut viimeksi mainitun vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti: