1

Asiassa on kyse Schwaaner Fischwaren GmbH:lle (jäljempänä Schwaaner Fischwaren) asiassa C-582/11 P, Rügen Fisch vastaan SMHV, aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen vahvistamisesta.

2

Rügen Fisch AG (jäljempänä Rügen Fisch) vaati 22.11.2011 tekemällään Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvalla valituksella, että unionin tuomioistuin kumoaa asiassa T-201/09, Rügen Fisch vastaan SMHV – Schwaaner Fischwaren (SCOMBER MIX), 21.9.2011 annetun unionin yleisen tuomioistuimen tuomion (jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla unionin yleinen tuomioistuin oli yhtäältä hylännyt Rügen Fischin kanteen, jossa oli vaadittu kumottavaksi sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) neljännen valituslautakunnan 20.3.2009 asiassa R 230/2007-4 tekemää päätöstä (jäljempänä riidanalainen päätös), jolla vaatimus yhteisön tavaramerkin SCOMBER MIX julistamisesta osittain mitättömäksi oli hyväksytty, ja toisaalta velvoittanut sen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3

Unionin tuomioistuin hylkäsi asiassa C-582/11 P, Rügen Fisch vastaan SMHV, 10.7.2012 antamallaan määräyksellä valituksen, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset osaksi selvästi puuttuivat ja se oli osaksi selvästi perusteeton. Lisäksi unionin tuomioistuin velvoitti Rügen Fischin korvaamaan SMHV:lle ja Schwaaner Fischwarenille aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

4

Koska Schwaaner Fischwaren ja Rügen Fisch eivät päässeet sopimukseen kyseisestä muutoksenhakumenettelystä aiheutuneiden korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrästä, Schwaaner Fischwaren teki nyt käsiteltävän pyynnön.

5

Schwaaner Fischwaren vaatii, että unionin tuomioistuin vahvistaa korvattavien oikeudenkäyntikulujen määräksi 18875,85 euroa. Tämä määrä muodostuu seuraavista eristä:

6

Tältä osin Schwaaner Fischwaren vetoaa siihen, että nämä kustannukset ovat olleet välttämättömiä eivätkä ne ole kohtuuttomia, kun otetaan huomioon erityisesti oikeudenkäynnin huomattava taloudellinen merkitys sen toiminnan kannalta. Kuvailevien ilmaisujen vapaalla käytettävyydellä kalateollisuusalalla on nimittäin olennainen merkitys tämän yrityksen tuotannon, jakelun ja mainonnan kannalta.

7

Schwaaner Fischwaren vaatii myös, että unionin tuomioistuin määrää sille maksettavaksi 300 euroa tästä oikeudenkäyntikulujen vahvistamismenettelystä aiheutuneina kuluina.

8

Rügen Fisch katsoo ensisijaisesti, että Schwaaner Fischwarenin on työjärjestyksen 140 artiklan 3 kohdan mukaisesti vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan. Tältä osin se vetoaa siihen, että Schwaaner Fischwarenin väliintulo SMHV:n vaatimusten tukemiseksi unionin yleisessä tuomioistuimessa ei ollut välttämätöntä, kuten ei myöskään sen osallistuminen toisena asianosaisena muutoksenhakumenettelyyn, erityisesti siksi, että tämä yritys on esittänyt perusteluja, jotka ovat erittäin suurelta osalta samankaltaisia SMHV:n perustelujen kanssa.

9

Rügen Fisch katsoo, etteivät ne oikeudenkäyntikulut, joiden määrän vahvistamista pyydetään, ole korvattavia. Se huomauttaa erityisesti, että osa niistä laskuista, jotka Schwaaner Fischwaren on oheistanut pyyntöönsä, on ajalta ennen edellä mainitussa asiassa Rügen Fisch vastaan SMHV annetulla määräyksellä ratkaistun muutoksenhaun tekemistä. Näissä laskuissa tarkoitetut avustajan palkkiot ovatkin todellisuudessa SMHV:ssä ja sen valituslautakunnassa käsitellystä mitättömyysmenettelystä aiheutuneita kuluja.

10

Rügen Fisch kiistää myös, että Schwaaner Fischwarenilla olisi perusteet vaatia kahden asianajajan laskuttamia kuluja asianosaisen edustamisesta, sillä, kun otetaan huomioon asian keskitasoinen vaikeusaste, yhden asianajajan palvelujen käyttäminen olisi riittänyt Schwaaner Fischwarenin edustamiseksi.

11

Rügen Fisch vetoaa vielä siihen, ettei tämä pyyntö voi koskea arvonlisäverona vaadittuja määriä, koska Schwaaner Fischwarenilla on arvonlisäverovelvollisena yrityksenä mahdollisuus saada Saksan veroviranomaisilta kyseisen veron palautus tai vähennys.

12

Rügen Fisch riitauttaa myös Schwaaner Fischwarenin avustajien laskuttamien työtuntien lukumäärän ja tuntiveloituksen. Tällä perusteella vaaditut kulut ovat nimittäin asian keskitasoiseen vaikeusasteeseen nähden liian suuria.

13

Rügen Fisch katsoo lopuksi, että mitättömyysmenettelyn kohteena olleella tunnuksella SCOMBER MIX ei ole ollut taloudelliselta kannalta olennaista merkitystä Schwaaner Fischwarenille.

14

Nyt käsiteltävän pyynnön tutkittavaksi ottamisen edellytyksistä on todettava, että – toisin kuin Rügen Fisch väittää – unionin tuomioistuin on edellä mainitussa asiassa Rügen Fisch vastaan SMHV annetulla määräyksellä velvoittanut sen korvaamaan muutoksenhakumenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut sekä SMHV:lle että Schwaaner Fischwarenille unionin tuomioistuimen työjärjestyksen, sellaisena kuin se oli voimassa määräyksen antopäivänä, 69 artiklan 2 kohdan nojalla.

15

Näin ollen Rügen Fischin perustelut, joissa väitetään, että Schwaaner Fischwarenin on unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 140 artiklan 3 kohdan nojalla vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan, ovat suoraan vastoin edellä mainitussa asiassa Rügen Fisch vastaan SMHV annetun määräyksen sisältöä.

16

Työjärjestyksen 144 artiklan b alakohdan mukaan, jota saman työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla sovelletaan valituksen käsittelyyn, korvattaviksi oikeudenkäyntikuluiksi katsotaan ”asianosaisille asian käsittelystä aiheutuneet välttämättömät kustannukset, erityisesti matka- ja oleskelukulut, sekä asiamiehen, avustajan tai asianajajan palkkio”.

17

Korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat vain kustannukset, joita yhtäältä on aiheutunut asian käsittelystä unionin tuomioistuimessa ja jotka toisaalta ovat olleet tätä käsittelyä varten välttämättömiä (asia C-104/89 DEP, Mulder ym. v. neuvosto ja komissio, määräys 6.1.2004, Kok., s. I-1, 43 kohta; asia C-197/07 P-DEP, TDK Kabushiki Kaisha v. Aktieselskabet af 21. november 2001, määräys 19.9.2012, 12 kohta ja asia C-38/09 P-DEP, OCVV v. Schräder, määräys 10.10.2013, 18 kohta).

18

Nyt käsiteltävän pyynnön yhteydessä on todettava, että – kuten Rügen Fisch on lähinnä huomauttanut – merkittävä osa Schwaaner Fischwarenin esittämistä laskuista koskee avustajan toimenpiteitä, jotka on suoritettu ennen valituksenalaisen tuomion julistamispäivää 21.9.2011, ja että niihin sisältyy myös kuluja, jotka ovat liittyneet kirjelmien toimittamiseen ja tämän väliintulijan edustamiseen unionin yleisen tuomioistuimen istunnossa 9.3.2011. Lisäksi eräät palkkiolaskut koskevat avustajan toimenpiteitä SMHV:n valituslautakunnassa vireille pannussa mitättömyysmenettelyssä.

19

Tältä osin on todettava, että Rügen Fischin kanne on hylätty valituksenalaisella tuomiolla, jossa unionin yleinen tuomioistuin on antanut ratkaisun myös kyseiseen kanteeseen liittyneistä oikeudenkäyntikuluista. Lisäksi unionin tuomioistuin on edellä mainitussa asiassa Rügen Fisch vastaan SMHV antamallaan määräyksellä hylännyt Rügen Fischin tuosta tuomiosta tekemän valituksen. Koska unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisua ei siten ole kumottu myöskään oikeudenkäyntikuluja koskevan ratkaisun osalta, unionin yleisessä tuomioistuimessa käsitellystä valituksenalaisella tuomiolla ratkaistusta asiasta, johon Schwaaner Fischwaren oli oikeutettu osallistumaan väliintulijana, aiheutuneiden korvattavien kulujen määrän arvioiminen on unionin yleisen tuomioistuimen tehtävä (ks. vastaavasti asiat C-105/04 P-DEP ja C-113/04 P-DEP, CEF ja CEF Holdings v. Nederlandse Federatieve Vereniging voor de Groothandel op Elektrotechnisch Gebied ja Technische Unie, määräys 11.1.2008, Kok., s. I-3*, 22 kohta).

20

Tästä seuraa, että vaikka tuohon kanteeseen liittyvistä kuluista, joiden vahvistamista Schwaaner Fischwaren vaatii, olisi ehkä mahdollista tehdä unionin yleiselle tuomioistuimelle erillinen pyyntö unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87–92 artiklan mukaisesti sanotun kuitenkaan rajoittamatta saman työjärjestyksen 85 artiklan soveltamista, tällaiset kulut eivät kuitenkaan voi olla nyt käsiteltävän pyynnön kohteena.

21

Schwaaner Fischwaarenin esittämiä laskuja, jotka kohdistuvat avustajan toimenpiteisiin valituksenalaisen tuomion julistamisen jälkeen, on kuusi, ja niiden yhteismäärä on enintään 4052,77 euroa.

22

Unionin tuomioistuin ottaa korvattavia kuluja vahvistaessaan huomioon kaikki asiaan liittyvät seikat oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan määräyksen antamiseen asti, myös oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevaan menettelyyn liittyvät välttämättömät kulut (yhdistetyt asiat C-12/03 P-DEP ja C-13/03 P-DEP, Tetra Laval v. komissio, määräys 20.5.2010, Kok., s. I-67*, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja asia C-254/09 P-DEP, Zafra Marroquineros v. Calvin Klein Trademark Trust, määräys 12.10.2012, 22 kohta).

23

Tältä osin on syytä muistuttaa, ettei unionin tuomioistuimilla ole toimivaltaa vahvistaa palkkioita, jotka asianosaisten on maksettava omille asianajajilleen, vaan vahvistaa se rahamäärä, jonka rajoissa nämä palkkiot voidaan periä siltä asianosaiselta, joka on velvoitettu korvaamaan oikeudenkäyntikulut (em. yhdistetyt asiat Tetra Laval v. komissio, määräyksen 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja em. asia TDK Kabushiki Kaisha v. Aktieselskabet af 21. november 2001, määräyksen 15 kohta).

24

Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä johtuu myös, että koska unionin oikeudessa ei ole asianajopalkkioita tai työhön tarvittavaa aikaa koskevia säännöksiä, unionin tuomioistuimen on arvioitava vapaasti kysymyksessä olevia seikkoja ottaen huomioon oikeudenkäynnin kohde ja luonne, sen merkitys unionin oikeuden kannalta sekä asian vaikeusaste, oikeudenkäynnistä asian hoitamiseen osallistuneille asiamiehille tai avustajille aiheutuneen työn määrä ja se taloudellinen intressi, joka oikeusriidalla on ollut asianosaisille (ks. mm. asia C-294/90 DEP, British Aerospace v. komissio, määräys 30.11.1994, Kok., s. I-5423, 13 kohta; asia C-498/07 P-DEP, Deoleo v. Aceites del Sur-Coosur, määräys 16.5.2013, 20 kohta ja asia C-191/11 P-DEP, Norma Lebensmittelfilialbetrieb v. Yorma's, määräys 10.7.2012, 17 kohta).

25

Korvattavia oikeudenkäyntikuluja vahvistettaessa on lisäksi otettava huomioon tehtyjen työtuntien kokonaismäärä, jota on pidettävä objektiivisesti välttämättömänä kyseessä olevaa oikeudenkäyntiä varten, riippumatta siitä, kuinka monen asianajajan kesken tämä työ on jaettu (em. yhdistetyt asiat Tetra Laval v. komissio, määräyksen 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja em. asia Deoleo v. Aceites del Sur-Coosur, määräyksen 28 kohta).

26

Schwaaner Fischwarenille aiheutuneiden korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrää edellä mainitussa asiassa Rügen Fisch vastaan SMHV annetulla määräyksellä ratkaistussa muutoksenhakuasiassa on arvioitava näillä perusteilla.

27

Asiaan liittyvien taloudellisten intressien osalta on kiistatonta, että, kun otetaan huomioon tavaramerkkien tärkeä asema kaupankäynnissä, Schwaaner Fischwarenilla on ollut selkeä tarve siihen, että valituksenalainen tuomio, jolla unionin yleinen tuomioistuin oli hylännyt Rügen Fischin nostaman kanteen riidanalaisesta päätöksestä, vahvistetaan muutoksenhakuasteessa. Riidanalaisella päätöksellä SMHV:n valituslautakunta oli nimittäin hyväksynyt Schwaaner Fischwarenin tekemän vaatimuksen yhteisön tavaramerkin SCOMBER MIX julistamisesta osittain mitättömäksi, tässä tapauksessa sellaisten tavaroiden osalta, jotka kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan, 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin tämä sopimus on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkaan 29 ”kala säilöttynä; kalasäilykkeet; kalavalmisteet myös silloin, kun niissä käytetään mausteita, mausteuutteita, salaatteja ja vihanneksia; kalasta tehdyt valmisruuat ja puolivalmiit ruuat”.

28

Oikeudenkäynnin kohteesta on todettava, että kyseessä on ollut muutoksenhakumenettely, joka jo sellaisenaan rajoittuu oikeuskysymyksiin ja jossa ei todeta tosiseikkoja. Sitä paitsi oikeusriita, joka johtui Schwaaner Fischwarenin tekemästä tavaramerkin SCOMBER MIX mitättömäksi julistamista koskevasta vaatimuksesta, oli jo ennen muutoksenhakumenettelyä käsitelty ensin SMHV:n kumoamisosastolla, sitten SMHV:n valituslautakunnassa ja vielä unionin yleisessä tuomioistuimessa.

29

Asian merkityksestä unionin oikeuden kannalta on todettava, että valitukseen sisältyi yksi ainoa valitusperuste eikä siinä tullut esille ainoatakaan uutta tai erityisen monimutkaista oikeuskysymystä. Lisäksi unionin tuomioistuin hylkäsi valituksen, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset osaksi selvästi puuttuivat ja se oli osaksi selvästi perusteeton, ja ratkaisu tehtiin työjärjestyksen 119 artiklan, sellaisena kuin se oli tuolloin voimassa, nojalla annetulla määräyksellä.

30

Tehdyn työn määrästä edellä esitetyistä toteamuksista ilmenee, että Schwaaner Fischwarenin vastinekirjelmän laatiminen edellä mainitussa asiassa Rügen Fisch vastaan SMHV annetulla määräyksellä ratkaistussa muutoksenhakuasiassa ei ole edellyttänyt asian tutkimista kovin perusteellisesti.

31

Arvonlisäverona vaadituista määristä on lopuksi syytä todeta, että koska Schwaaner Fischwaren on arvonlisäverovelvollinen, sillä on oikeus saada ostamistaan tavaroista ja palveluista maksettu arvonlisävero takaisin veroviranomaisilta. Arvonlisävero ei siten ole tähän yritykseen sellaisenaan kohdistuva kuluerä, eikä yritys siten voi tässä tapauksessa vaatia oikeudenkäyntikuluista maksetun arvonlisäveron korvaamista (ks. vastaavasti em. asia Norma Lebensmittelfilialbetrieb v. Yorma's, määräyksen 24 kohta).

32

Kaiken edellä todetun perusteella on katsottava, että kohtuulliset ja objektiivisesti välttämättömät kustannukset Schwaaner Fischwarenin etujen puolustamiseksi asiassa Rügen Fisch vastaan SMHV annetulla määräyksellä ratkaistussa muutoksenhakumenettelyssä ovat 3000 euroa.

33

Myös sen vaatimat 300 euroa tästä oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevasta menettelystä aiheutuneina kuluina ovat ilmeisesti kohtuulliset ja objektiivisesti perustellut.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) on määrännyt seuraavaa:

Rügen Fisch AG:n on korvattava Schwaaner Fischwaren GmbH:lle 10.7.2012 annetulla määräyksellä ratkaistun muutoksenhakuasian C-582/11 P, Rügen Fisch vastaan SMHV, oikeudenkäyntikuluina 3300 euroa.