Back to EUR-Lex homepage

EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Use quotation marks to search for an "exact phrase". Append an asterisk (*) to a search term to find variations of it (transp*, 32019R*). Use a question mark (?) instead of a single character in your search term to find variations of it (ca?e finds case, cane, care).
Search tips
Need more search options? Use the Advanced search
You are here

Document 62011CN0422

Asia C-422/11 P: Valitus, jonka Prezesa Urzędu Komunikacji Elektronicznej on tehnyt 10.8.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-226/10, Prezesa Urzędu Komunikacji Elektronicznej v. komissio, 23.5.2011 antamasta määräyksestä

EUVL C 311, 22.10.2011, p. 21–22 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

22.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 311/21

Valitus, jonka Prezesa Urzędu Komunikacji Elektronicznej on tehnyt 10.8.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-226/10, Prezesa Urzędu Komunikacji Elektronicznej v. komissio, 23.5.2011 antamasta määräyksestä

(Asia C-422/11 P)

2011/C 311/37

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Valittaja: Prezesa Urzędu Komunikacji Elektronicznej (edustajat: D. Dziedzic-Chojnacka ja D. Pawłowska)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

—

Valituksenalainen määräys on kumottava ja asia on palautettava unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi

—

Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanne hylättiin sillä perusteella, että Prezesa Urzędu Komunikacji Elektronicznejia (sähköisen viestinnän valvontaviraston presidentti) edustaneet asianajajat (radcowie prawni) olivat työsuhteessa ensin mainittuun, mikä unionin yleisen tuomioistuimen mukaan sulkee pois sen, että nämä voisivat edustaa sitä oikeudessa.

Prezesa Urzędu Komunikacji Elektronicznej esittää valituksenalaista määräystä vastaan seuraavat väitteet:

 

Unionin yleinen tuomioistuin on ensinnäkin rikkonut unionin tuomioistuimen perussäännön (jäljempänä perussääntö) 19 artiklan 3 ja 4 kohtaa yhdessä sen 53 artiklan 1 kohdan ja SEUT 254 artiklan 6 kohdan sekä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen (jäljempänä työjärjestys) 113 artiklan kanssa, koska se on tulkinnut väärin ensin mainittua säännöstä lähtiessään liikkeelle siitä, ettei kyseinen määräys koske asianajajia, jotka toimivat oikeudenkäynnissä asianosaisena olevan osapuolen kanssa tehdyn työsopimuksen perusteella.

 

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut SEUT 67 artiklan 1 kohtaa yhdessä työjärjestyksen 113 artiklan kanssa, koska se ei ole ottanut huomioon jäsenvaltion erilaista oikeusjärjestelmää eikä sen erilaista oikeudellista perinnettä, vaan on hylännyt kanteen katsoen, että työsuhteessa oleville asianajajille on ominaista se, etteivät he ole yhtä riippumattomia kuin ne asianajajat, jotka harjoittavat toimintaansa itsenäisesti omassa toimistossaan asiakkaasta riippumatta.

 

Kolmanneksi se on rikkonut EUT 5 artiklan 1 ja 2 kohtaa yhdessä EUT 4 artiklan 1 kohdan ja työjärjestyksen 113 artiklan kanssa lähtiessään liikkeelle siitä, että perustamissopimusten määräykset sallivat erottelun silloin, kun kyse on asianajajien oikeudesta toimia edustajana unionin yleisessä tuomioistuimessa, vaikka yhteisön oikeudessa ei säädetä tällaisesta erottelusta eikä perustamissopimuksilla anneta unionille tällä alalla toimivaltaa.

 

Neljänneksi se on rikkonut EUT 5 artiklan 4 kohtaa yhdessä työjärjestyksen 113 artiklan kanssa, koska se on katsonut, että jotta perustamissopimusten tavoitteet saavutettaisiin, työsuhteessa olevilta asianajajilta on evättävä oikeus edustaa unionin yleisessä tuomioistuimessa käytävässä oikeudenkäynnissä asianosaisena olevaa osapuolta.

 

Viidenneksi se on tehnyt menettelyvirheen, koska se ei ole riittävästi perustellut valituksenalaista määräystä.
Top