1

Centrotherm Systemtechnik GmbH (jäljempänä Centrotherm Systemtechnik) vaatii valituksessaan, että unionin tuomioistuin kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-427/09, centrotherm Clean Solutions vastaan SMHV - Centrotherm Systemtechnik (CENTROTHERM), 15.9.2011 antaman tuomion (Kok., s. II-6207; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi centrotherm Clean Solutions GmbH & Co. KG:n (jäljempänä centrotherm Clean Solutions) kanteen, jolla pyrittiin kumoamaan osittain sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) neljännen valituslautakunnan 25.8.2009 tekemä päätös (asia R 6/2008-4) (jäljempänä riidanalainen päätös), joka liittyy centrotherm Clean Solutionsin vireille panemaan menettämismenettelyyn, joka koskee yhteisön sanamerkkiä CENTROTHERM, jonka haltija on Centrotherm Systemtechnik.

2

On lisäksi todettava, että myös rinnakkaisessa asiassa T-434/09, Centrotherm Systemtechnik vastaan SMHV - centrotherm Clean Solutions (CENTROTHERM) (Kok., s. II-6227), jossa oli samat osapuolet ja jossa myös kyseenalaistettiin riidanalainen päätös, unionin yleinen tuomioistuin antoi 15.9.2011 tuomion, jolla se hylkäsi Centrotherm Systemtechnikin kanteen, jossa vaadittiin tämän päätöksen osittaista kumoamista.

3

Mainittu tuomio on Centrotherm Systemtechnikin valituksen kohteena (asia C-610/11 P).

4

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1–3 kohdassa määrätään seuraavaa:

”1.   Valituslautakuntakäsittelyn muut asianosaiset kuin kantaja voivat osallistua väliintulijoina asian käsittelyyn unionin yleisessä tuomioistuimessa vastaamalla kanteeseen määrättyjen menettelytapojen mukaisesti ja määrätyssä ajassa.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetuilla väliintulijoilla on samat menettelylliset oikeudet kuin varsinaisilla asianosaisilla.

Väliintulijat voivat tukea asianosaisten vaatimuksia ja esittää asianosaisten vaatimuksiin ja perusteisiin nähden itsenäisiä vaatimuksia ja perusteita.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu väliintulija voi 135 artiklan 1 kohdan mukaisesti jättämässään vastineessa esittää vaatimuksia valituslautakunnan päätöksen [kumoamiseksi] tai muuttamiseksi sellaisen kohdan osalta, jota valituksessa ei ole esitetty, sekä esittää perusteita, joita valituksessa ei ole esitetty.

– –”

5

Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1) kodifioitiin yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1).

6

Asetuksen N:o 207/2009 15 artiklassa säädetään otsikon ”Yhteisön tavaramerkin käyttäminen” alla seuraavaa:

”1.   Jos yhteisön tavaramerkin haltija ei viiden vuoden kuluessa rekisteröinnistä ole ottanut yhteisössä tavaramerkkiä tosiasialliseen käyttöön tavaroissa tai palveluissa, joita varten se on rekisteröity, tai jos tällainen käyttö on ollut viisi vuotta yhtäjaksoisesti keskeytyneenä eikä käyttämättä jättämiseen ole pätevää syytä, yhteisön tavaramerkkiin sovelletaan tässä asetuksessa säädettyjä seuraamuksia.

– –”

7

Saman asetuksen 51 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Yhteisön tavaramerkin haltijan julistetaan menettäneen oikeutensa [SMHV:lle] tehdyllä vaatimuksella tai loukkauskanteeseen kohdistuvalla vastakanteella, jos:

– –

2.   Jos menettämisperusteet koskevat ainoastaan joitakin tavaroita tai palveluja, joita varten yhteisön tavaramerkki on rekisteröity, haltijan julistetaan menettäneen oikeutensa ainoastaan kyseisten tavaroiden tai palvelujen osalta.”

8

Asetuksen N:o 207/2009 VI osaston 5 jakson, jonka otsikko on ”Menettämistä ja mitättömyyttä koskeva menettely [SMHV:ssä]”, 57 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tutkiessaan menettämis- tai mitättömyysvaatimusta [SMHV] pyytää, niin usein kun on tarpeen, osapuolia esittämään asettamassaan määräajassa sen itsensä niille osoittamia ilmoituksia tai muiden osapuolien tiedonantoja koskevia huomautuksia.

2.   Mitättömyysmenettelyssä osapuolena olevan, aikaisemman yhteisön tavaramerkin haltijan on yhteisön tavaramerkin haltijan pyynnöstä toimitettava todisteet siitä, että mitättömyysvaatimuksen tekopäivää edeltäneiden viiden vuoden aikana aikaisempaa yhteisön tavaramerkkiä on todellisesti käytetty yhteisössä niiden tavaroiden tai palvelujen osalta, joita varten se on rekisteröity ja joihin mitättömyysvaatimus perustuu, tai että käyttämättä jättämiselle on aiheelliset perusteet, jos tähän päivään mennessä aikaisempi tavaramerkki on ollut rekisteröitynä vähintään viisi vuotta. – – Jos näitä todisteita ei esitetä, mitättömyysvaatimus hylätään. – –

– –”

9

Asetuksen N:o 207/2009 65 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Valituslautakuntien valitusta koskevat päätökset voidaan saattaa yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

– –

3.   Yhteisöjen tuomioistuimella on toimivalta sekä kumota kiistetty päätös että muuttaa sitä.

4.   Kannetta voi ajaa kuka tahansa valituslautakunnan menettelyn osapuolista, joille päätös on vastainen.

– –”

10

Asetuksen N:o 207/2009 IX osaston, jonka otsikko on ”Menettelysäännökset”, 1 jakson, jonka otsikko on ”Yleiset säännökset”, 76 artiklassa säädetään otsikon ”Tosiseikkojen tutkiminen viran puolesta” alla seuraavaa:

”1.   Menettelyssä [SMHV] tutkii tosiseikat viran puolesta; rekisteröinnin hylkäämisen suhteellisia perusteita koskevassa menettelyssä tutkimus rajataan seikkoihin, joihin osapuolet ovat vedonneet, ja osapuolten esittämiin vaatimuksiin.

2.   [SMHV] voi olla ottamatta huomioon tosiseikkoja tai todisteita, joihin osapuolet eivät ole vedonneet tai joita ne eivät ole esittäneet ajoissa.”

11

Asetuksen N:o 207/2009 78 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”[SMHV:ssä] toimitettavissa menettelyissä voidaan asian selvittämiseksi toteuttaa seuraavat toimet:

– –

12

Asetuksen N:o 40/94 täytäntöönpanosta 13.12.1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2868/95 (EYVL L 303, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 29.6.2005 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1041/2005 (EUVL L 172, s. 4; jäljempänä asetus N:o 2868/95), 22 säännön 2–4 kohdassa säädetään seuraavaa:

13

Asetuksen N:o 2868/95 40 säännön 5 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Asetuksen [N:o 207/2009 51] artiklan 1 kohdan a alakohtaan perustuvan menettämishakemuksen tapauksessa [SMHV] pyytää asettamansa määräajan kuluessa yhteisön tavaramerkin haltijaa esittämään todisteita tavaramerkin tosiasiallisesta käytöstä. Jos todisteita ei toimiteta asetetun määräajan kuluessa, yhteisön tavaramerkki kumotaan. Edellä olevan 22 säännön 2, 3 ja 4 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin.”

14

Unionin yleinen tuomioistuin esitti asian käsittelyn aiemmat vaiheet valituksenalaisen tuomion 1–12 kohdassa seuraavasti:

15

Edellä esitettyä unionin yleisen tuomioistuimen tekemää asian taustan kuvausta on täydennettävä seuraavilla täsmennyksillä.

16

Yhtäältä – kuten muun muassa edellä mainitussa rinnakkaisessa asiassa T-434/09, Centrotherm Systemtechnik vastaan SMHV – centrotherm Clean Solutions (CENTROTHERM), annetun tuomion 13 kohdasta ilmenee – valituslautakunta katsoi muista tavaroista ja palveluista, joita varten tavaramerkki CENTROTHERM oli rekisteröity, että Centrotherm Systemtechnik oli esittänyt todisteena ainoastaan johtajansa vakuutuksen, joka ei valituslautakunnan mukaan riittänyt osoittamaan tavaramerkin tosiasiallista käyttöä. Valituslautakunta huomautti, että mitättömyysosastolla ei ollut velvollisuutta pyytää muita asiakirjoja saati ottaa huomioon SMHV:ssä niin ikään vireillä olevan toisen asian asiakirja-aineistoa.

17

Toisaalta riidanalaisen päätöksen 36 kohdasta ilmenee, että valituslautakunta katsoi Centrotherm Systemtechnikin sille toimittamista lisätodisteista, että tällainen ”lisätodiste oli toimitettu myöhässä eikä sitä voida ottaa huomioon”, koska ”asetuksen N:o 2868/95 40 säännön 5 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitettu määräaika on preklusiivinen määräaika, jonka noudattamatta jättäminen johtaa tavaramerkin menettämiseen mainitun asetuksen 40 säännön 5 kohdan kolmannen virkkeen mukaisesti”. Riidanalaisen päätöksen 37 kohdassa valituslautakunta totesi lisäksi, että vaikka myönnettäisiin, että valituslautakunta arvioi asetuksen N:o 207/2009 76 artiklan 2 kohdan nojalla vapaasti myöhässä esitettyjen todisteiden huomioon ottamista, käsiteltävässä asiassa ei ole syytä, jonka vuoksi sen pitäisi käyttää harkintavaltaansa valittajan hyväksi. Mainittu lautakunta tarkensi, että valittaja oli esittänyt tältä osin vain yleisiä väitteitä tavaramerkkioikeuden roolista ja arvosta eikä se ollut vedonnut mahdottomuuteen toimittaa todisteita käytöstä ensimmäisessä asteessa.

18

Centrotherm Clean Solutions nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 22.10.2009 jättämällään kirjelmällä kanteen riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi siltä osin kuin siinä hylättiin vaatimus tavaramerkin CENTROTHERM menettämisestä.

19

centrotherm Clean Solutions esitti kanteensa tueksi yhden ainoan kanneperusteen, joka koskee todisteiden virheellistä arviointia. Sen mukaan valituslautakunta rikkoi asetuksen N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohtaa sekä asetuksen N:o 2868/95 22 säännön 2 ja 3 kohtaa ja 40 säännön 5 kohtaa, kun se katsoi, että Centrotherm Systemtechnikin väiteosastossa esittämät todisteet olivat riittäviä osoittamaan kyseisen tavaramerkin tosiasiallisen käytön.

20

Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi mainitun kanteen valituksenalaisella tuomiolla ja kumosi riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin sillä kumottiin osittain mitättömyysosaston 30.10.2007 tekemä päätös.

21

Unionin yleinen tuomioistuin viittasi valituksenalaisen tuomion 21–24 kohdassa aluksi menettämisseuraamuksen tavoitteeseen ja menettelysääntöihin sekä menettelyssä esitettävän näytön arvioinnin periaatteisiin sellaisina kuin ne ilmenevät erityisesti asetuksen N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohdasta ja asetuksen N:o 2868/95 40 säännön 5 kohdasta.

22

Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 25–30 kohdassa seuraavaa:

23

Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 31 kohdassa, että kaikkien mainitun tuomion 21–30 kohdassa esitettyjen seikkojen valossa on arvioitava, katsoiko valituslautakunta riidanalaisessa päätöksessä perustellusti, että Centrotherm Systemtechnikin mitättömyysosastossa esittämät todisteet osoittavat kyseisen tavaramerkin tosiasiallisen käytön tämän tuomion 11 kohdassa mainituille tavaroille, ja katsoi mainitun tuomion 32–37 kohdassa seuraavaa:

24

Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin arvioi valituksenalaisen tuomion 38–42 kohdassa Centrotherm Systemtechnikin esittämien valokuvien todistusarvoa.

25

Se päätti tutkintansa ja hyväksyi kanteen seuraavasti:

26

Centrotherm Systemtechnik vaatii valituksessaan unionin tuomioistuinta kumoamaan valituksenalaisen tuomion, hylkäämään centrotherm Clean Solutionsin kanteen ja velvoittamaan sen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

27

SMHV vaatii, että valitus hyväksytään ja että centrotherm Clean Solutions velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

28

centrotherm Clean Solutions vaatii, että valitus hylätään ja että Centrotherm Systemtechnik velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

29

Centrotherm Systemtechnik vetoaa valituksensa tueksi neljään valitusperusteeseen.

30

Käsiteltävässä asiassa tämän tuomion 14 kohdassa olevasta asian taustan esityksestä ilmenee, että vaikka kyseinen menettämismenettely on pantu vireille asetuksen N:o 40/94 nojalla, SMHV:n valituslautakunta teki riidanalaisen päätöksen asetuksen N:o 207/2009 voimaantulon jälkeen.

31

Koska viimeksi mainitulla asetuksella on kuitenkin kodifioitu asetus N:o 40/94 eikä jälkimmäisen kyseisiä säännöksiä ole muutettu mainitussa kodifikaatiossa, tässä tuomiossa viitataan ainoastaan asetuksen N:o 207/2009 säännöksiin.

32

Centrotherm Systemtechnik väittää ensimmäisessä valitusperusteessaan, että valituksenalaisen tuomion antamisella rikottiin sillä väliintulijana olevaa oikeutta esittää asetuksen N:o 207/2009 65 artiklan ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti itsenäisiä vaatimuksia ja perusteita, jotka koskevat muun muassa SMHV:n valituslautakunnan tekemän päätöksen muuttamista.

33

Centrotherm Systemtechnikin mukaan valituksenalaisen tuomion 33 ja 34 kohdasta ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin rajoittui nyt käsiteltävän kanteen ratkaisemiseksi tutkimaan sitä seikkaa, voidaanko Centrotherm Systemtechnikin mitättömyysosastolle toimittamien valokuvien ja laskujen nojalla katsoa, kuten valituslautakunta teki riidanalaisessa päätöksessä, että kyseisen tavaramerkin tosiasiallinen käyttö oli osoitettu.

34

Kuten sen unionin yleiselle tuomioistuimelle jättämästä vastineesta ilmenee, Centrotherm Systemtechnik ei vaadi siinä vain centrotherm Clean Solutionsin kanteen hylkäämistä. Mainitussa kirjelmässä Centrotherm Systemtechnik esitti myös väitteitä, joiden mukaan valituslautakunta ei ottanut huomioon sen johtajan valaehtoista vakuutusta, sen mainitulle lautakunnalle toimittamia lisätodisteita eikä muita tavaramerkkiä koskeviin asiakirjoihin sisältyviä seikkoja, joiden tarkoituksena on saada unionin yleinen tuomioistuin toteamaan, että kun otetaan huomioon erilaiset todisteet, kyseisen tavaramerkin tosiasiallinen käyttö on osoitettu. Mainittujen väitteiden nojalla unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt tulkita Centrotherm Systemtechnikin vaativan myös sitä, että unionin yleinen tuomioistuin säilyttää riidanalaisen päätöksen riitautetun osan ennallaan muuttamalla perusteita.

35

SMHV väittää, että Centrotherm Systemtechnik rajoittui vaatimaan centrotherm Clean Solutionsin nostaman kanteen hylkäämistä ja ettei se esittänyt vaatimusta riidanalaisen päätöksen kumoamisesta tai muuttamisesta.

36

centrotherm Clean Solutionsin mukaan valituksenalaisen tuomion 32 ja 37 kohdasta ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin otti huomioon Centrotherm Systemtechnikin esittämät todisteet ja että se lausui viimeksi mainitun väitteestä, joka koskee tarvetta ottaa huomioon valaehtoinen vakuutus, kun se totesi, etteivät asiakirjavihkoon sisältyvät seikat tue sen sisältöä. Lisäksi ei ole tarpeen, että unionin yleinen tuomioistuin lausuu nimenomaisesti asianosaisen väitteiden jokaisesta kohdasta.

37

Aluksi on muistettava, että asetuksen N:o 207/2009 65 artiklan 1 ja 3 kohdasta ilmenee, että SMHV:n valituslautakuntien tekemät päätökset voidaan saattaa unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi ja että sillä on toimivalta sekä kumota riitautettu päätös että muuttaa sitä.

38

Lisäksi unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 ja 2 kohdassa määrätään, että valituslautakuntakäsittelyn muut asianosaiset kuin kantaja voivat osallistua väliintulijoina asian käsittelyyn unionin yleisessä tuomioistuimessa ja että ne voivat tässä ominaisuudessa esittää asianosaisten vaatimuksiin ja perusteisiin nähden itsenäisiä vaatimuksia ja perusteita. Työjärjestyksen 134 artiklan 3 kohdassa tarkennetaan tästä, että väliintulija voi vastineessaan esittää vaatimuksia valituslautakunnan päätöksen kumoamiseksi tai muuttamiseksi sellaisen kohdan osalta, jota valituksessa ei ole esitetty, sekä esittää perusteita, joita valituksessa ei ole esitetty.

39

Edellä esitetystä johtuu, että Centrotherm Systemtechnik saattoi väliintulijana vaatia centrotherm Clean Solutionsin unionin yleisessä tuomioistuimessa vireille panemassa riidanalaisen päätöksen osittaista kumoamista koskevassa menettelyssä tämän päätöksen kumoamista tai muuttamista.

40

Käsiteltävässä asiassa on aluksi todettava, ettei Centrotherm Systemtechnik väitä vaatineensa unionin yleisessä tuomioistuimessa riidanalaisen päätöksen kumoamista.

41

Se pikemminkin väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt ymmärtää sen tuomioistuimelle jättämän vastineen vaatimukset siinä esitettyjen perusteiden vuoksi siten, että niiden tarkoituksena on saada unionin yleinen tuomioistuin hylkäämään centrotherm Clean Solutionsin kanne sen jälkeen, kun se päätösten muuttamista koskevaa toimivaltaansa käyttämällä on tarvittaessa korvannut valituslautakunnan arvioinnin omalla arvioinnillaan.

42

Tästä on aluksi todettava, että Centrotherm Systemtechnik vaati unionin yleiselle tuomioistuimelle jättämässään vastineessa vain ”kanteen hylkäämistä” mainitsematta missään muodossa toissijaisestikaan riidanalaisen päätöksen kumoamista tai muuttamista.

43

Kuten unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 2 ja 3 kohdan sanamuodosta ilmenee, tässä säännöksessä annetaan väliintulijalle mahdollisuus esittää vastauskirjelmässään itsenäisiä ”vaatimuksia” riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi tai muuttamiseksi. Tästä seuraa, että väliintulijan mahdollisten tähän säännökseen perustuvien vaatimusten on periaatteessa ilmettävä sen vastineesta (ks. vastaavasti kannekirjelmän osalta asia C-93/11 P, Verein Deutsche Sprache v. neuvosto, määräys 28.6.2011, 18 kohta).

44

Lisäksi on todettava, ettei Centrotherm Systemtechnikin vastineen vaatimusosan lisäksi myöskään sen tässä kirjelmässä esittämissä perusteluissa ilmaista selvästi ja nimenomaisesti vaatimusta riidanalaisen päätöksen muuttamiseksi.

45

Lopuksi on todettava, että vaikka olisi niin, että mainitun vastineen 49–56 kohdassa olevia valaehtoista vakuutusta koskevia toteamuksia ja sen 23 ja 57 kohdassa olevia kyseisen tavaramerkin asiakirjavihkossa olevia todisteita ja Centrotherm Systemtechnikin valituslautakunnalle toimittamia todisteita koskevia toteamuksia voidaan sen väitteen mukaisesti tulkita siten, että niissä pyydetään unionin yleistä tuomioistuinta ottamaan mainitut todisteet huomioon sen päätösten muuttamista koskevan toimivallan nojalla, olisi kuitenkin niin, ettei unionin yleisen tuomioistuimen tällaisen toimivallan virheellistä käyttämättä jättämistä koskeva valitusperuste menesty käsiteltävässä asiassa.

46

Yhtäältä on todettava, että siltä osin kuin mainitussa valitusperusteessa on tarkoitus väittää, ettei unionin yleinen tuomioistuin ottanut kyseistä valaehtoista vakuutusta huomioon, tosiseikat eivät tue sitä. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi nimittäin valituksenalaisen tuomion 37 kohdassa, että vaikka valituslautakunta olisi ottanut tämän vakuutuksen huomioon, olisi todettava, että asiakirja-aineisto ei sisällä riittävästi seikkoja, jotka tukisivat sen sisältöä myyntien arvon suhteen.

47

Tästä seuraa, että valituksenalaisen tuomion 35–42 kohdassa esitettyjen seikkojen kokonaisarviointi, jonka perusteella unionin yleinen tuomioistuin katsoi mainitun tuomion 43 kohdassa, ettei näiden seikkojen perusteella voida katsoa, että kyseistä tavaramerkkiä käytettiin tosiasiallisesti, perustuu muun muassa mainitun valaehtoisen vakuutuksen huomioon ottamiseen ja sekä sen että muiden tutkittujen todisteiden todistusvoiman arviointiin.

48

Toisaalta siltä osin kuin tässä valitusperusteessa väitetään, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole ottanut päätösten muuttamista koskevaa toimivaltaansa käyttäessään huomioon kyseisen tavaramerkin asiakirjavihkossa olevia todisteita ja valitusmenettelyssä valituslautakunnalle esitettyjä todisteita, on muistutettava, että päätösten muuttamista koskeva toimivalta ei anna unionin yleiselle tuomioistuimelle oikeutta arvioida sellaisia seikkoja, joista valituslautakunta ei ole lausunut. Päätösten muuttamista koskevan toimivallan käytön on näin ollen lähtökohtaisesti rajoituttava tilanteisiin, joissa unionin yleinen tuomioistuin valituslautakunnan arvioinnin tutkittuaan voi määrittää selvitettyjen tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella, minkälainen päätös valituslautakunnan olisi pitänyt tehdä (asia C-263/09 P, Edwin v. SMHV, tuomio 5.7.2011, Kok., s. I-5853, 72 kohta).

49

Käsiteltävässä asiassa valituslautakunta on kuitenkin – kuten riidanalaisen päätöksen 32–37 kohdasta ilmenee – nimenomaisesti kieltäytynyt ottamasta huomioon kyseisiä todisteita eikä näin ollen ole arvioinut niiden todistusarvoa millään tavalla.

50

Näin ollen on todettava, ettei Centrotherm Systemtechnik olisi voinut säännösten mukaisesti vaatia unionin yleistä tuomioistuinta tutkimaan riidanalaisen päätöksen mahdolliseksi muuttamiseksi niiden todisteiden todistusvoimaa, joita valituslautakunta ei ollut tutkinut kyseisessä päätöksessä.

51

Edellä esitetyillä perusteilla ensimmäinen valitusperuste on hylättävä.

52

Centrotherm Systemtechnik väittää toisessa valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi, kuten valituksenalaisesta tuomiosta ja erityisesti sen 46 kohdasta implisiittisesti ilmenee, että Centrotherm Systemtechnikillä on todistustaakka kyseisen tavaramerkin tosiasiallisesta käyttämisestä.

53

Yhtäältä asetuksen N:o 207/2009 76 artiklan 1 kohdassa olevaa sääntöä, jonka mukaan SMHV tutkii tosiseikat viran puolesta, sovelletaan menettämismenettelyssä.

54

Toisaalta asetuksen N:o 207/2009 42 artiklan 2 kohdassa ja 57 artiklan 2 kohdassa säädetään, että aikaisemman tavaramerkin haltijan on osoitettava tavaramerkin tosiasiallinen käyttö tai muuten haltijan väite tai mitättömyysvaatimus on hylättävä, kun taas tämän asetuksen 51 artikla ei sisällä samankaltaisia täsmennyksiä menettämismenettelyjen osalta.

55

Näin ollen Centrotherm Systemtechnikin mukaan asetuksen N:o 2868/95 40 säännön 5 kohdassa asetettu todistustaakkaa koskeva sääntö on vastoin asetusta N:o 207/2009 ja se on jätettävä ottamatta huomioon. Unionin yleisen tuomioistuimen olisi siis pitänyt ottaa huomioon kaikki sen hallussa olevat todisteet.

56

SMHV katsoo, että koska menettämismenettely on inter partes- ja sui generis -menettely, periaatetta tosiseikkojen viran puolesta tutkimisesta ei sovelleta ja tavaramerkin haltijan, jolla on hallussaan tähän tarvittavat todisteet, on osoitettava tavaramerkin tosiasiallinen käyttö.

57

centrotherm Clean Solutions väittää myös, ettei asetuksen N:o 207/2009 76 artiklan 1 kohtaa sovelleta menettämismenettelyissä. Sitä vastoin asetuksen N:o 2868/95 40 säännön 5 kohdassa määritellään menettämistä koskevat menettelysäännöt ja säädetään nimenomaisesti, että tavaramerkin haltijan on toimitettava näyttö sen tosiasiallisesta käytöstä. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin ei ole valituksenalaisessa tuomiossa millään tavalla todennut, että todistustaakka on tavaramerkin haltijalla.

58

Aluksi on todettava, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole valituksenalaisessa tuomiossa millään tavoin todennut, että todistustaakka tosiasiallisesta käytöstä kuuluisi aikaisemman tavaramerkin haltijalle.

59

Toiseksi on huomattava, ettei mainitun tuomion 46 kohta, josta valittaja väittää löytävänsä tällaisen unionin yleisen tuomioistuimen kannanoton, ole riittävän yksiselitteinen tällaisen päätelmän vahvistamiseksi.

60

Kolmanneksi ja ennen kaikkea on todettava, ettei Centrotherm Systemtechnik esitä, kuinka tällainen implisiittinen arviointi ja siitä mahdollisesti johtuva oikeudellinen virhe, kun ne oletetaan toteen näytetyiksi, voisivat johtaa valituksenalaisen tuomion kumoamiseen.

61

Tältä osin on aluksi todettava, että – kuten tämän tuomion 40 ja 42 kohdassa on jo todettu – Centrotherm Systemtechnik ei ole millään tavoin vaatinut unionin yleiselle tuomioistuimelle toimittamassaan vastineessa riidanalaisen päätöksen kumoamista. Se ei myöskään tässä valituksessa väitä, että unionin yleinen tuomioistuin jätti kumoamatta kyseisen päätöksen sen oikeudellisen virheen vuoksi, jonka valituslautakunta väitetysti teki katsoessaan, että todistustaakka tavaramerkin tosiasiallisesta käytöstä kuuluu sen haltijalle.

62

Centrotherm Systemtechnik ei myöskään voi moittia unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei se ole ottanut huomioon tavaramerkin asiakirjavihkossa olevia tai valituslautakunnalle toimitettuja todisteita todetakseen valituksenalaisessa tuomiossa, ettei kyseistä tavaramerkkiä pidä julistaa menetetyksi, koska – kuten tämän tuomion 48–50 kohdasta ilmenee – unionin yleistä tuomioistuinta ei vaadittu muuttamaan riidanalaista päätöstä, mitä se ei joka tapauksessa olisi voinut näiden todisteiden pohjalta tehdä.

63

Lopuksi on muistettava, että centrotherm Clean Solutions väitti kanteessaan vain, että valituslautakunta katsoi virheellisesti, että mitättömyysosastolle toimitetut todisteet voivat osoittaa kyseisen tavaramerkin tosiasiallisen käytön.

64

Edellä esitetystä johtuu, ettei unionin yleisen tuomioistuimen millään tavoin tarvinnut käsiteltävänään olevien kanteen ja kanneperusteiden ratkaisemiseksi lausua siitä kysymyksestä, kenellä oli todistustaakka kyseisen tavaramerkin tosiasiallisesta käyttämisestä.

65

Tästä seuraa myös, että vaikka se implisiittinen oikeudellinen virhe, jonka Centrotherm Systemtechnik väittää löytäneensä valituksenalaisesta tuomiosta, olisi näytetty toteen, se ei voi johtaa tuomion kumoamiseen.

66

Edellä esitetyn perusteella toinen valitusperuste on hylättävä.

67

Centrotherm Systemtechnik väittää kolmannessa valitusperusteessaan, että – kuten valituksenalaisen tuomion 26 kohdasta ilmenee – unionin yleinen tuomioistuin nojautui oletukseen, jonka mukaan tosiasiallisen käytön käsite ei kata vähäistä ja riittämätöntä käyttöä. Näin tehdessään kyseinen tuomioistuin jätti ottamatta huomioon unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön, jonka mukaan tosiasiallisuuden vaatimuksen pitäisi sulkea pois vain sellaiset käyttötavat, jotka ovat symbolisia ja joilla ainoastaan pyritään säilyttämään tavaramerkin rekisteröinnin tuottamat oikeudet.

68

Centrotherm Systemtechnikin mukaan tämä oikeudellinen virhe oli perusta unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 36 ja 37 kohdassa tekemälle virheelliselle arvioinnille, jonka mukaan on esitetty todisteita suhteellisen pienestä myynnistä, jonka kokonaismäärä vastaa vain 0,03:a prosenttia ilmoitetusta liikevaihdosta.

69

SMHV ja centrotherm Clean Solutions väittävät yhtäältä, että valituksenalaisen tuomion 26 kohta, jossa viitataan vähäiseen käyttöön, joka ei riitä ”osoittamaan, että tavaramerkkiä todella käytetään tietyillä markkinoilla”, on täysin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukainen. Toisaalta unionin yleisen tuomioistuimen toteamusta, jonka mukaan myynnistä esitetyt todisteet ovat riittämättömiä osoittamaan tavaramerkin tosiasiallisen käytön, ei voida tutkia valitusmenettelyssä.

70

Aluksi on todettava, että kolmas valitusperuste perustuu valituksenalaisen tuomion virheelliseen ymmärtämiseen. Centrotherm Systemtechnik nimittäin erotti asiayhteydestään tuomion 26 kohdassa olevan virkkeen osan ja vääristi tällä tavoin tämän kohdan merkitystä.

71

Yhtäältä valituksenalaisen tuomion 26 kohdassa tehtyä arviointia on tarkasteltava tuomion 25 kohdan kanssa, jossa unionin yleinen tuomioistuin muun muassa muistuttaa, että tavaramerkin käyttö on tosiasiallista silloin, kun tavaramerkkiä käytetään sen keskeisen tehtävän mukaisesti eli sen takaamiseksi, että niillä tavaroilla tai palveluilla, joita varten tavaramerkki on rekisteröity, on tietty alkuperä, siinä tarkoituksessa, että näin voitaisiin luoda tai säilyttää markkinat näille tavaroille ja palveluille, ja kun käyttö ei ole pelkästään symbolista käyttöä, jolla pyritään ainoastaan säilyttämään tavaramerkin tuottamat oikeudet.

72

Unionin yleinen tuomioistuin otti huomioon nämä periaatteet ja totesi valituksenalaisen tuomion 26 kohdassa, että tosiasiallisen käytön käsite ei ”siis” tarkoita sellaista vähäistä käyttöä, joka ei riitä ”osoittamaan, että tavaramerkkiä todella käytetään tietyillä markkinoilla”, ennen kuin se viittasi samassa kohdassa oikeuskäytäntöön, jonka mukaan tosiasiallisen käytön tarkoituksena ei ole arvioida kaupallista menestystä eikä valvoa yrityksen taloudellista strategiaa eikä myöskään varata tavaramerkkisuojaa ainoastaan niihin tilanteisiin, joissa kaupallinen hyödyntäminen on määrältään huomattavaa.

73

Toisaalta ei voida myöskään olla ottamatta huomioon sitä, että valituksenalaisen tuomion 25 ja 26 kohta ovat osa laajempaa esitystä tavaramerkin tosiasiallisen käytön käsitettä koskevasta oikeuskäytännöstä ja sisältävät erilaisia täydentäviä toteamuksia käytön laajuudesta ja erityisesti sen kaupallisesta volyymistä, kuten mainitun tuomion 27–29 kohdasta ilmenee.

74

Näin ollen valituksenalaisen tuomion 26 kohdan toteamus, jossa unionin yleinen tuomioistuin vain viittaa riidattomaan oikeuskäytäntöön, ei sisällä minkäänlaista oikeudellista virhettä.

75

Toiseksi valituksenalaisen tuomion 36 ja 37 kohdasta on todettava, että ne kuuluvat monimutkaiseen arviointiin, josta ne sisältävät vain yhden osan, ja niissä pyritään valituksenalaisen tuomion 34 kohdan mukaisesti tarkastamaan, voidaanko valokuvien ja neljän laskun kokonaisarvioinnin perusteella päätellä, että riidanalaista tavaramerkkiä on käytetty tosiasiallisesti edellä 25–29 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

76

Tässä yhteydessä unionin yleisen tuomioistuimen erityisesti 36 ja 37 kohdassa tekemiä toteamuksia ja arviointeja mainittujen kaupallisten toimien yleisyydestä sillä ajanjaksolla, jolle ne ulottuvat, ja niiden osoittamasta kaupallisesta volyymistä ei voida tarkastella erillään kaikista muista arvioinneista, joiden perusteella unionin yleinen tuomioistuin totesi, ettei kyseisen tavaramerkin tosiasiallista käyttöä ole osoitettu käsiteltävässä asiassa, mikä koskee erityisesti valituksenalaisen tuomion 38–42 kohdassa valokuvien tarkasteluun liittyviä arviointeja.

77

Lisäksi tällaiset toteamukset ja arvioinnit kuuluvat tosiseikkakysymyksiin (ks. vastaavasti asia C-234/06 P, Il Ponte Finanziaria v. SMHV, tuomio 13.9.2007, Kok., s. I-7333, 75 kohta), eivätkä ne näin ollen ole, lukuun ottamatta niiden ottamista huomioon vääristyneellä tavalla, oikeuskysymys, joka sinänsä kuuluisi unionin tuomioistuimen valvontaan valitusmenettelyssä.

78

Edellä esitetyn perusteella kolmas valitusperuste on hylättävä.

79

Centrotherm Systemtechnik väittää neljännessä valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se ei kumonnut valituslautakunnan kantaa, jonka mukaan valaehtoinen vakuutus ei ole asetuksen N:o 2868/95 22 säännön 4 kohdassa, luettuna yhdessä asetuksen N:o 207/2009 78 artiklan 1 kohdan f alakohdan kanssa, tarkoitettu todiste.

80

Valittajan mukaan unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt, jos se olisi vastustanut tätä kantaa ja ottanut huomioon sen seikan, ettei kaikkea valaehtoisessa vakuutuksessa olevaa tietoa tarvitse tukea muilla todisteilla, hyväksyä erilainen kanta kyseisen tavaramerkin tosiasiallisesta käytöstä.

81

SMHV:n mukaan valituksenalaisen tuomion 37 kohdasta sekä edellä mainitussa rinnakkaisessa asiassa T-434/09, Centrotherm Systemtechnik vastaan SMHV – centrotherm Clean Solutions (CENTROTHERM), annetun tuomion 34 kohdasta ilmenee, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole hylännyt in abstracto valaehtoisten vakuutusten koko todistusvoimaa vaan että se on arvioinut sitä ja todennut arviointinsa nojalla, jota ei voida tutkia valitusmenettelyssä, että käsiteltävässä asiassa tarvitaan lisätodisteita, kun otetaan huomioon kyseisen vakuutuksen antajan ja Centrotherm Systemtechnikin välinen yhteys.

82

centrotherm Clean Solutions väittää, että koska riitautettua valituslautakunnan toteamusta ei kyseenalaistettu kanteessa, unionin yleisellä tuomioistuimella ei ollut velvollisuutta kumota sitä. Unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään vahvistanut kyseistä toteamusta vaan viittasi valituksenalaisen tuomion 37 kohdassa vain siihen, että vaikka valituslautakunta olisi ottanut kyseisen vakuutuksen huomioon, olisi pitänyt todeta, etteivät asiakirjatodisteet tukeneet riittävästi sen sisältöä myynnin määrän osalta.

83

On todettava aluksi, että neljäs valitusperuste on osin päällekkäinen ensimmäisen valitusperusteen kanssa sikäli kuin viimeksi mainitussa moititaan unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei se – kuten ei myöskään valituslautakunta – ottanut valaehtoista vakuutusta huomioon todisteena tavaramerkin käytöstä, vaikka tällainen huomioon ottaminen olisi antanut sille mahdollisuuden käyttää muuttamisvaltaansa ja todeta, että mainittu tosiasiallinen käyttö on näytetty toteen.

84

Tältä osin on riittävää todeta, että – kuten tämän tuomion 46 ja 47 kohdassa olevista ensimmäisen valitusperusteen tarkastelun päätelmistä ilmenee – valituksenalaisen tuomion 37 ja 43 kohdasta sekä 46 kohdasta johtuu, että niiden todisteiden kokonaisarviointi, joiden nojalla unionin yleinen tuomioistuin katsoi, ettei kyseisen tavaramerkin tosiasiallista käyttöä ole osoitettu, sisälsi sekä kyseisen vakuutuksen että muut SMHV:n mitättömyysosastolle esitetyt todisteet, joten unionin yleinen tuomioistuin ei millään tavalla luokitellut tällaista vakuutusta todisteeksi, jota ei voida hyväksyä.

85

Toiseksi siitä Centrotherm Systemtechnikin väitteestä, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, että kaikkea valaehtoisen vakuutuksen tietoa on tuettava muilla todisteilla, ja siis epäsi tällaiselta vakuutukselta kaiken itsenäisen todistusvoiman, on riittävää todeta, ettei unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 37 kohdassa tekemällä arvioinnilla ole lainkaan tällaista merkitystä. Unionin yleinen tuomioistuin nimittäin vain korosti tässä kohdassa hyvin suurta eroa Centrotherm Systemtechnikin johtajan valaehtoisen vakuutuksen sisältämien Centrotherm Systemtechnikin vuosien 2002–2006 vuosiliikevaihtoa koskevien väitteiden ja suhteellisen pienten ja hyvin lyhyeen tai satunnaiseen aikaan rajoittuvien myynnin volyymien, jotka Centrotherm Systemtechnikin toimittamat laskut osoittavat, välillä.

86

Edellä esitetyn perusteella neljäs valitusperuste on hylättävä.

87

Koska mitään Centrotherm Systemtechnikin esittämistä valitusperusteista ei ole hyväksytty, valitus on hylättävä kokonaisuudessaan.

88

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska centrotherm Clean Solutions on vaatinut Centrotherm Systemtechnikin velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja viimeksi mainittu on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan omien oikeudenkäyntikulujensa lisäksi centrotherm Clean Solutionsin oikeudenkäyntikulut. SMHV vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: