Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62011CJ0034

    Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 15.11.2012.
    Euroopan komissio vastaan Portugalin tasavalta.
    Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Pilaantumisen valvonta – Ilman PM10-hiukkasten pitoisuuksia koskevat raja-arvot.
    Asia C-34/11.

    Court reports – general

    ECLI identifier: ECLI:EU:C:2012:712

    UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

    15 päivänä marraskuuta 2012 ( *1 )

    ”Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Pilaantumisen valvonta — Ilman PM10-hiukkasten pitoisuuksia koskevat raja-arvot”

    Asiassa C-34/11,

    jossa on kyse SEUT 258 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 21.1.2011,

    Euroopan komissio, asiamiehinään P. Guerra e Andrade, A. Alcover San Pedro ja S. Petrova, prosessiosoite Luxemburgissa,

    kantajana,

    vastaan

    Portugalin tasavalta, asiamiehinään L. Inez Fernandes ja M. J. Lois,

    vastaajana,

    UNIONIN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),

    toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Tizzano sekä tuomarit M. Ilešič, E. Levits M. Safjan ja M. Berger (esittelevä tuomari),

    julkisasiamies: E. Sharpston,

    kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Ferreira,

    ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 19.1.2012 pidetyssä istunnossa esitetyn,

    päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,

    on antanut seuraavan

    tuomion

    1

    Euroopan komissio vaatii kanteellaan unionin tuomioistuinta toteamaan, että Portugalin tasavalta ei ole noudattanut ilmanlaadusta ja sen parantamisesta 21.5.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/50/EY (EUVL L 152, s. 1) 13 artiklan mukaisia velvoitteitaan Bragan, Porto Litoralin, Área Metropolitana de Lisboa Norten ja Área Metropolitana de Lisboa Sulin alueilla ja taajamissa, koska se ei ole pitänyt huolta siitä, että PM10-pitoisuudet ilmassa eivät ylitä kyseisen direktiivin 13 artiklassa asetettuja raja-arvoja.

    Asiaa koskevat oikeussäännöt

    Direktiivi 96/62/EY

    2

    Ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta 27.9.1996 annetun neuvoston direktiivin 96/62/EY (EYVL L 296, s. 55) 11 artiklan nojalla jäsenvaltioiden on toimitettava vuosittain kertomukset PM10-pitoisuuksia koskevien raja-arvojen noudattamisesta.

    Direktiivi 1999/30/EY

    3

    Ilmassa olevien rikkidioksidin, typpidioksidin ja typen oksidien, hiukkasten ja lyijyn pitoisuuksien raja-arvoista 22.4.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/30/EY (EYVL L 163, s. 41) 5 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

    ”Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että ilman PM10-hiukkaspitoisuudet 7 artiklan mukaisesti arvioituina eivät ylitä liitteessä III olevassa I jaksossa vahvistettuja raja-arvoja liitteessä määrätyistä määräajoista alkaen.

    – –”

    4

    Tämän direktiivin 5 artiklan 4 kohdan nojalla on niin, että jos nämä raja-arvot ylittyvät ilmassa olevien, luonnonilmiöistä aiheutuvien PM10-pitoisuuksien vuoksi ja ylittävät huomattavasti luonnosta peräisin olevan normaalin taustatason pitoisuudet, kyseisen jäsenvaltion on ilmoitettava tästä komissiolle ja esitettävä tarpeelliset perustelut.

    5

    Kyseisen direktiivin liitteessä III vahvistetaan PM10-hiukkasille kahdentyyppiset rajat, joiden osalta erotetaan kaksi vaihetta, jotka puolestaan jakautuvat kahteen keskiarvon laskenta-aikaan. Vaiheen 1 keskiarvon laskenta-aikana eli 1.1.2005–31.12.2009 vuorokausiraja-arvo, joka on 50 μg/m3, saa ylittyä enintään 35 kertaa kalenterivuoden aikana ja vuosiraja-arvo, joka ei saa ylittyä, on 40 μg/m3. Vaiheen 2 keskiarvon laskenta-aikana, joka alkaa 1.1.2010, vuorokausiraja-arvo, joka saa ylittyä enintään 7 kertaa kalenterivuoden aikana, on 50 μg/m3, ja vuosiraja-arvo on 20 μg/m3.

    6

    Tämän direktiivin 7 artiklassa säädetyssä arvioinnissa on erotettava toisistaan ”alue” ja ”taajama”.

    7

    Direktiivin 1999/30 2 artiklan 8 alakohdan mukaan alueella tarkoitetaan ”jäsenvaltioiden rajaamaa osaa niiden alueesta”.

    8

    Mainitun direktiivin 2 artiklan 9 alakohdan mukaan taajamalla tarkoitetaan ”aluetta, jolla on 250000:ta asukasta suurempi väestökeskittymä tai, jos väestökeskittymä on enintään 250000 asukasta, sellaista aluetta, jonka asukastiheys neliökilometriä kohden edellyttää jäsenvaltioiden mielestä ilmanlaadun arviointia ja hallintaa”.

    Direktiivi 2008/50

    9

    Direktiivillä 2008/50, joka tuli voimaan 11.6.2008, on kodifioitu ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta annetut viisi säädöstä, muun muassa direktiivit 96/62 ja 1999/30.

    10

    Kyseiset direktiivit kumottiin direktiivin 2008/50 31 artiklalla 11.6.2010 lukien, sanotun kuitenkaan rajoittamatta näiden direktiivien sisällyttämiselle kansalliseen lainsäädäntöön tai soveltamiselle asetettuja määräaikoja koskevia jäsenvaltioiden velvoitteita.

    11

    Direktiivin 2008/50 13 artiklan, jonka otsikko on ”Raja-arvot ja varoituskynnykset ihmisten terveyden suojelemiseksi”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

    ”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueilla ja taajamissa vallitsevat ilman rikkidioksidi-, PM10-, lyijy- ja hiilimonoksiditasot eivät ylitä liitteessä XI vahvistettuja raja-arvoja.

    – –

    Näiden vaatimusten noudattamista on arvioitava liitteen III mukaisesti.

    Liitteessä XI säädettyjä ylitysmarginaaleja on sovellettava 22 artiklan 3 kohdan ja 23 artiklan 1 kohdan mukaisesti.”

    12

    On todettava, että direktiivin 2008/50 liitteellä XI ei ole muutettu direktiivin 1999/30 liitteessä III määritettyjä PM10-hiukkasten raja-arvoja.

    13

    Sitä vastoin direktiivin 2008/50 22 artiklassa vahvistetaan tavoitteiden saavuttamisen määräaikojen pidentämistä koskevat erityisnormit ja erityisesti edellytykset tiettyjen raja-arvojen soveltamisvelvoitteita koskevan poikkeuksen soveltamiseksi.

    14

    Mainitun direktiivin 22 artiklan 2 ja 4 kohdassa säädetään seuraavaa:

    ”2.   Jos PM10-hiukkasille liitteessä XI vahvistettuja raja-arvoja ei voida saavuttaa tietyllä alueella tai tietyssä taajamassa paikkakohtaisten leviämisolosuhteiden, epäsuotuisien ilmasto-olosuhteiden tai rajat ylittävien päästöjen johdosta, jäsenvaltio vapautetaan velvoitteesta soveltaa näitä raja-arvoja 11 päivään kesäkuuta 2011 asti edellyttäen, että 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät ja että jäsenvaltio osoittaa, että se on määräaikoja noudattaakseen toteuttanut kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla kaikki asianmukaiset toimenpiteet.

    – –

    4.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, jos ne katsovat, että niiden olisi sovellettava 1 ja 2 kohtaa, ja toimitettava 1 kohdassa tarkoitettu ilmanlaatusuunnitelma kaikkine tarvittavine tietoineen, jotta komissio voi arvioida asetettujen edellytysten täyttymistä. Arviossaan komission on otettava huomioon jäsenvaltioiden toteuttamien toimenpiteiden arvioidut vaikutukset ilmanlaatuun jäsenvaltioissa nyt ja tulevaisuudessa sekä nykyisten yhteisön toimien ja sellaisten suunnitteilla olevien yhteisön toimien arvioidut vaikutukset ilmanlaatuun, joita komission on määrä ehdottaa.

    Jos komissio ei ole ottanut kielteistä kantaa ilmoitukseen yhdeksän kuukauden kuluessa sen vastaanottamisesta, katsotaan 1 tai 2 kohdan edellytysten täyttyvän.

    Jos komissio on ottanut ilmoitukseen kielteisen kannan, se voi vaatia jäsenvaltioita mukauttamaan ilmanlaatusuunnitelmiaan taikka laatimaan uudet ilmanlaatusuunnitelmat.”

    Oikeudenkäyntiä edeltänyt menettely

    15

    Komissio havaitsi Portugalin tasavallan vuosilta 2005, 2006 ja 2007 esittämiä, direktiiveihin 96/62 ja 1999/30 perustuvia, PM10-pitoisuuksia koskevien raja-arvojen noudattamista koskevia vuosikertomuksia tutkiessaan, että kyseiset arvot oli ylitetty mainittuna ajanjaksona kahdeksalla alueella ja taajamassa, joita olivat Braga, Vale do Ave, Vale de Sousa, Porto Litoral, Zona de Influência de Estarreja, Área Metropolitana de Lisboa Norte, Área Metropolitana de Lisboa Sul ja Setúbal.

    16

    Komission mukaan Portugalin tasavalta ei näin ollen noudattanut direktiivin 1999/30 5 artiklan 1 kohdassa säädettyjä velvoitteita, joten se osoitti tälle jäsenvaltiolle 2.2.2009 virallisen huomautuksen, jossa se väitti erityisesti, että havaituista raja-arvojen rikkomisista kävi ilmi, että kyseessä oli mainittujen velvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva pitkään jatkunut käytäntö.

    17

    Komissio ilmoitti liitteessä alueet, joilla kyseiset PM10-hiukkasten raja-arvojen rikkomiset oli todettu, ja kehotti Portugalin viranomaisia esittämään huomautuksensa kahden kuukauden kuluessa.

    18

    Portugalin tasavalta korosti 6.4.2009 päivätyssä vastauksessaan antaneensa 5.3.2009 tiedoksi direktiivin 2008/50 22 artiklan nojalla esitetyn, mainitun direktiivin liitteessä XI vahvistettujen raja-arvojen saavuttamisen määräaikojen pidentämistä koskevan pyynnön, koska se katsoi, että edellytykset määräaikojen pidentämiselle täyttyivät Vale do Aven, Vale de Sousan, Porto Litoralin, Área Metropolitana de Lisboa Norten, Área Metropolitana de Lisboa Sulin ja Setúbalin taajamien osalta.

    19

    Portugalin viranomaiset muistuttivat selittäneensä jo ennen virallista huomautusta, että raja-arvojen ylittyminen Setúbalin taajamassa aiheutui direktiivin 1999/30 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen kaltaisista luonnonilmiöistä, ja ne toimittivat selostuksen menetelmästä, jota oli käytetty määritettäessä näiden luonnonilmiöiden vaikutuksen merkittävyyttä.

    20

    Portugalin tasavalta oli myös ilmoittanut komissiolle Bragan ja Zona de Influência de Estarrejan alueiden osalta ilmanlaadun parantamissuunnitelman laatimisesta ja pyytänyt säädetyn määräajan pidentämistä, jotta vahvistetut raja-arvot voitaisiin saavuttaa.

    21

    Komissio otti kielteisen kannan Portugalin tasavallan direktiivin 2008/50 22 artiklan nojalla pyytämään poikkeukseen ja hylkäsi mainitun pyynnön 26.11.2009 tekemällään päätöksellä.

    22

    Komissio osoitti 26.11.2009 tehdyssä päätöksessä esitetyn kielteisen kannan sekä edellä mainitut vuosikertomukset huomioon ottaen 22.3.2010 Portugalin tasavallalle perustellun lausunnon.

    23

    Portugalin tasavalta vetosi 9.6.2010 päivätyssä vastauskirjeessä useisiin täytäntöönpantavina oleviin toimenpiteisiin ja korosti tahtoansa jatkaa saavutettuja ponnisteluja PM10-pitoisuuksia koskevien raja-arvojen täysimääräiseksi noudattamiseksi sekä myönsi, että nämä arvot olivat ylittyneet Aveiro/Ílhavon, Zona de Influência de Estarrejan, Porto Litoralin, Bragan ja Área Metropolitana de Lisboa Norten alueilla ja taajamissa.

    24

    Koska vastaus ei tyydyttänyt komissiota, se päätti nostaa nyt käsiteltävän kanteen.

    Kanne

    Asianosaisten lausumat

    25

    Komissio totesi 26.11.2009 tekemässään päätöksessä esittämänsä kielteisen kannan ja Portugalin tasavallan vuosilta 2005, 2006 ja 2007 esittämät PM10-pitoisuuksia koskevien raja-arvojen noudattamista koskevat vuosikertomukset huomioon ottaen, että nämä raja-arvot on ylitetty Bragan, Porto Litoralin, Área Metropolitana de Lisboa Norten ja Área Metropolitana de Lisboa Sulin alueilla ja taajamissa.

    26

    Komission mukaan kyseisistä kertomuksista käy ilmi, että mainittujen raja-arvojen ylitykset jatkuvat useilla alueilla ja taajamissa, ja ne osoittavat tietyissä tapauksissa, että kyseessä on näiden raja-arvojen ylittämistä koskeva pitkään jatkunut käytäntö. Sen mukaan Portugalin tasavallan 30.9.2010 Bragan, Porto Litoralin, Aveiro/Ílhavon, Área Metropolitana de Lisboa Norten ja Área Metropolitana de Lisboa Sulin alueiden ja taajamien osalta toimittama kertomus vuodelta 2009 tukee tätä toteamusta. Viimeksi mainitussa taajamassa raja-arvojen ylittyminen jatkuu yhä tietyillä näytteenottopaikoilla, vaikka otettaisiin huomioon mahdolliset luonnonilmiöt. Lisäksi komissio huomauttaa, että Aveiro/Ílhavon aluetta ei mainittu virallista huomautusta ja perusteltua lausuntoa edeltävissä kertomuksissa.

    27

    Portugalin tasavalta kiistää aluksi sen, että PM10-pitoisuuksia koskevien raja-arvojen ylittymiset osoittaisivat, että kyseessä on pitkään jatkunut käytäntö Portugalissa.

    28

    Se toteaa tämän jälkeen, että komissio ei ole täsmentänyt perustellussa lausunnossaan, mitä alueita ja taajamia väite koski.

    29

    Portugalin tasavalta muistuttaa lopuksi, että Portugalin viranomaiset ovat toteuttaneet useita toimenpiteitä, jotka osoittavat, että PM10-pitoisuuksia koskevien raja-arvojen ylittämisten vähentämisessä on tapahtunut positiivista kehitystä, minkä jälkeen se myöntää vuodelta 2009 olevasta kertomuksesta ilmenevien tietojen perusteella sen, että nyt käsiteltävän menettelyn kohteena olevilla alueilla ja taajamissa on ylitetty PM10-pitoisuuksia koskeva vuorokausiraja-arvo, mutta ei sitä, että vuosiraja-arvo olisi ylitetty, sillä se ei ole ylittynyt yhdelläkään alueella tai taajamassa enää vuodesta 2008 lähtien.

    30

    Portugalin tasavalta vaatii näin ollen, että nyt käsiteltävä kanne on hylättävä kaikkien sen kiistämien väitteiden osalta.

    31

    Komissio korostaa vastauksessaan, että direktiiveillä 96/62 ja 2008/50 perustetussa järjestelmässä ilmanlaadun hallinnointi kuuluu jäsenvaltioille, mikä ilmenee erityisesti siten, että niillä on yhtäältä toimivalta rajata alueet ja taajamat, laatia luettelot alueista ja taajamista, joissa kyseiset epäpuhtaustasot ylittävät näitä epäpuhtauksia koskevat raja-arvot tai alittavat ne, määrittää paikat, joilla on toteutettava tiettyjä toimenpiteitä, ja päättää, mitä toimenpiteitä on toteutettava, sekä toisaalta velvollisuus toimittaa kertomusten avulla ajoissa tiedot raja-arvojen mahdollisista ylittymisistä.

    32

    Komissio voi näin ollen valvoa kyseisiin epäpuhtauksiin sovellettavien raja-arvojen noudattamista vain jäsenvaltion itsensä ilmoittamien arvojen perusteella, ja lisäksi nämä tiedot toimitetaan yhdeksän kuukauden kuluessa kyseisen vuoden päättymisestä. Komissio voi siis vain todeta Portugalin tasavallan toimittamien kertomusten kattamana ajanjaksona tapahtuneen PM10-pitoisuuksia koskevien raja-arvojen ylittymisen.

    33

    Komission mukaan se, että kyseisten raja-arvojen ylittyminen on jatkunut tietyillä alueilla useiden vuosien ajan, osoittaa, että kyseessä on systeeminen ongelma, josta kyseisen jäsenvaltion täytyy olla täysin tietoinen, kun otetaan huomioon, että se on itse kerännyt tiedot ja todennut näiden raja-arvojen ylittymisen.

    34

    Komissio katsoo näin ollen, että se voi ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta annetuilla direktiiveillä perustetussa järjestelmässä tutkia mahdolliset jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämiset pelkästään sen käyttöön asetetun näytön eli jäsenvaltioiden toimittamien tietojen avulla ja että on kyseisen jäsenvaltion tehtävänä kiistää komission väitteet sellaisten tuoreempien tietojen perusteella, jotka osoittavat, että kyseisiin epäpuhtauksiin sovellettavia raja-arvoja noudatetaan nykyään. Mikäli kyseinen jäsenvaltio ei toimi näin, komission on katsottava, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen jatkuu ja se voi vaatia unionin tuomioistuinta vahvistamaan tämän.

    35

    Komissio toteaa nyt käsiteltävässä tapauksessa, että se on vaatinut oikeudenkäyntiä edeltäneen menettelyn ajan jatkuvasti, että Portugalin tasavallan on noudatettava direktiivissä 2008/50 vahvistettuja raja-arvoja. Käsiteltävänä olevassa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa kanteessa esitetyt vaatimukset eivät siis koske aikaisempia vuosia vaan nykyistä noudattamatta jättämistä, ja Portugalin tasavalta voi kiistää sen, että noudattamatta jättäminen jatkuu, ainoastaan esittämällä perustellussa lausunnossa asetetussa määräajassa näytön siitä, että direktiivissä asetettuja velvoitteita noudatetaan. Näin ollen on kyseisen jäsenvaltion asiana osoittaa, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen ei enää jatku, esittämällä uusia tietoja, joilla voidaan osoittaa, että noudattamatta jättäminen on päättynyt. Komissio katsoo, että siltä osin kuin Portugalin tasavalta ei esitä näitä tietoja, on katsottava, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen jatkuu.

    36

    Lisäksi komissio korostaa sitä, että sillä ei ole nyt käsiteltävässä asiassa oikeussuojan tarvetta siihen, että unionin tuomioistuin antaa ratkaisun menneistä tosiseikoista, koska sille ei olisi mitään hyötyä tuomiosta, joka koskee jo päättynyttä tilannetta. Tuomiolla, jossa unionin tuomioistuin katsoisi, että Portugalin tasavalta ei ole noudattanut vuosina 2005–2007 tuolloin voimassa ollutta direktiiviä, jota ei enää sovelleta, ei ole lähtökohtaisesti mitään tehokasta vaikutusta.

    37

    Komissio toteaa Portugalin tasavallan väitteestä, jonka mukaan komissio ei ole täsmentänyt perustellussa lausunnossa alueita ja taajamia, joista ei ole kyse, että koska Portugalin tasavalta on ainoa tietolähde PM10-pitoisuuksia koskevien raja-arvojen ylittämisistä, sillä on tiedossaan paikat, joissa nämä raja-arvot on ylitetty. Koska kyseisistä alueista on tehty poikkeuksen soveltamista koskeva pyyntö, jota 26.11.2009 tehty komission päätös koski, kyseinen jäsenvaltio on riittävän tietoinen riidan kohteesta, kun otetaan huomioon, että se ei ole kiistänyt tosiseikkoja ja että se on itse maininnut viimeisimmissä toteamuksissaan alueet, joilla kyseiset raja-arvot oli ylitetty. Lisäksi komissio toteaa, että se on täsmentänyt kyseiset alueet virallisessa huomautuksessaan, eikä niitä ole muutettu perustellussa lausunnossa.

    38

    Komissio väittää lisäksi, että koska Portugalin tasavalta myöntää vastineessaan sen, että viimeisten saatavilla olevien tietojen mukaan se ei vieläkään takaa sitä, että PM10-pitoisuuksia koskevia vuorokausiraja-arvoja ei ylitetä neljällä alueella tai taajamassa, mutta että se on onnistunut tällä välin pitämään huolta siitä, että PM10-pitoisuuksia koskevat vuosiraja-arvot eivät ylittyneet suullisen käsittelyn päättyessä, nyt käsiteltävän kanteen ainoana tavoitteena on saada todetuksi, että koska kyseinen jäsenvaltio ei ole toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä, se rikkoo yhä PM10-pitoisuuksia koskevaan vuorokausiraja-arvoon liittyviä velvoitteitaan kyseisillä neljällä alueella tai taajamassa.

    39

    Portugalin tasavalta vastaa vastineessaan, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että arvioitaessa sitä, onko jäsenvaltio jättänyt noudattamatta jäsenyysvelvoitteitaan, on otettava huomioon jäsenvaltion tilanne sellaisena kuin se oli perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä (ks. mm. asia C-143/02, komissio v. Italia, tuomio 20.3.2003, Kok., s. I-2877, 11 kohta ja asia C-446/01, komissio v. Espanja, tuomio 12.6.2003, Kok., s. I-6053, 15 kohta).

    40

    Portugalin tasavalta katsoo näin ollen, että tämän määräajan päättyessä 7.6.2010 saatavilla olleet tiedot koskevat vuoteen 2009 liittyviä toimenpiteitä ja Portugalin tasavallan vastauksessaan mainitsemia alueita ja taajamia. Unionin tuomioistuimen tuomiossa on sen mukaan siten viitattava tähän päivämäärään, koska komission esittämät huomautukset ajankohdasta, jota tuomion on koskettava, ovat edellä mainitun oikeuskäytännön nojalla perusteettomia.

    Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

    41

    Komissio vaatii kanteessaan unionin tuomioistuinta toteamaan, että Portugalin tasavalta ei ole noudattanut direktiivin 2008/50 13 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole pitänyt huolta siitä, että PM10-pitoisuudet ilmassa eivät ylitä kyseisessä säännöksessä asetettuja raja-arvoja.

    42

    Vaikka Portugalin tasavalta ei ole esittänyt nyt käsiteltävän kanteen tutkimatta jättämistä koskevaa oikeudenkäyntiväitettä, on kuitenkin todettava alustavasti, että unionin tuomioistuin voi tutkia viran puolesta, ovatko SEUT 258 artiklassa määrätyt edellytykset jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen nostamiselle täyttyneet (ks. mm. asia C-362/90, komissio v. Italia, tuomio 31.3.1992, Kok., s. I-2353, 8 kohta; asia C-185/11, komissio v. Slovenia, tuomio 26.1.2012, 28 kohta ja asia C-524/10, komissio v. Portugali, tuomio 8.3.2012, 64 kohta).

    43

    Tästä näkökulmasta on tutkittava, onko väitteet esitetty perustellussa lausunnossa ja kanteessa johdonmukaisesti ja täsmällisesti, jotta unionin tuomioistuin voi arvioida tarkasti sen unionin oikeuden rikkomisen laajuuden, josta jäsenvaltiota moititaan; tämä on välttämätön edellytys sille, että unionin tuomioistuin voi tutkia, onko jäsenyysvelvoitteita jätetty noudattamatta väitetyllä tavalla (ks. vastaavasti asia C-199/04, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, tuomio 1.2.2007, Kok., s. I-1221, 20 ja 21 kohta ja asia C-365/10, komissio v. Slovenia, tuomio 24.3.2011, 19 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

    44

    Kuten näet erityisesti unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 38 artiklan 1 kohdan c alakohdasta ja siihen liittyvästä oikeuskäytännöstä ilmenee, kannekirjelmässä on mainittava oikeudenkäynnin kohde ja yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista, ja näiden mainintojen on oltava riittävän selkeitä ja täsmällisiä, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta unionin tuomioistuin voi harjoittaa valvontaansa. Tästä johtuu, että niiden oleellisten tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen, joihin kanne perustuu, on ilmettävä johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi itse kannekirjelmän tekstistä ja että kannekirjelmässä esitetyt vaatimukset on muotoiltava yksiselitteisesti, jottei unionin tuomioistuin lausuisi kanteen ulkopuolelta tai jättäisi lausumatta jostakin perusteesta (ks. mm. asia C-211/08, komissio v. Espanja, tuomio 15.6.2010, Kok., s. I-5267, 32 kohta; em. asia komissio v. Slovenia, tuomio 26.1.2012, 29 kohta ja asia C-141/10, komissio v. Alankomaat, tuomio 19.4.2012, 15 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

    45

    Nyt käsiteltävässä asiassa komission kannekirjelmässään esittämistä vaatimuksista ilmenee, että kanne koskee ainoastaan Bragan, Porto Litoralin, Àrea Metropolitana de Lisboa Norten ja Àrea Metropolitana de Lisboa Sulin alueita ja taajamia. Siitä, minkä tyyppiset PM10-pitoisuuksia koskevat raja-arvot on ylitetty, on todettava, että komissio on rajannut vastauksessaan kanteensa kohteeksi ainoastaan PM10-pitoisuuksia koskevat vuorokausiraja-arvot.

    46

    Sitä vastoin komissio ei täsmennä kannekirjelmässä esittämissään vaatimuksissa eikä myöskään sen perusteluissa, mitä vuosia väitetty jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen koskee. Se viittaa kuitenkin vain direktiiviin 2008/50 ja väittää ainoastaan, että kyseessä on jäsenyysvelvoitteiden nykyinen noudattamatta jättäminen ja että unionin tuomioistuimen ratkaisun on koskettava nykyhetkeä eikä menneisyyttä, täsmentämättä kuitenkaan tarkemmin kyseessä olevaa ajanjaksoa.

    47

    Näissä olosuhteissa on katsottava, että se, että kannekirjelmässä ei ole ilmoitettu kanteen sisällölle välttämätöntä seikkaa, kuten ajanjaksoa, jona komissio väittää Portugalin tasavallan rikkoneen unionin oikeutta, ei vastaa johdonmukaisuutta, selkeyttä ja täsmällisyyttä koskevia vaatimuksia.

    48

    Lisäksi siltä osin kuin komissio ei ilmoita täsmällistä ajanjaksoa väitetylle jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämiselle eikä myöskään toimita merkityksellistä näyttöä vaan korostaa lyhytsanaisesti sitä, että sillä ei ole nyt käsiteltävässä asiassa oikeussuojan tarvetta siihen, että unionin tuomioistuin antaa ratkaisun menneistä tosiseikoista, koska sille ei ole mitään hyötyä tuomiosta, joka koskee jo päättynyttä tilannetta, mainittu toimielin jättää selvästi huomiotta sekä unionin tuomioistuimelle että sille itselleen edellä tämän tuomion 43 ja 44 kohdassa viitatusta oikeuskäytännöstä johtuvat velvoitteet eikä tee mahdolliseksi sitä, että unionin tuomioistuin voisi harjoittaa valvontaansa nyt käsiteltävän jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen osalta.

    49

    On kuitenkin todettava, että – kuten asiaa koskevista asiakirjoista ilmenee – Portugalin tasavallan komissiolle toimittamista, vuosia 2005, 2006 ja 2007 koskevista vuosikertomuksista kävi ilmi, että PM10-pitoisuuksia koskevat raja-arvot oli ylitetty useilla alueilla ja taajamissa. Komissio osoitti Portugalin tasavallalle näiden kertomusten perusteella virallisen huomautuksen, jossa se katsoi, että tämä jäsenvaltio ei noudattanut direktiivin 1999/30 5 artiklan 1 kohdassa säädettyjä velvoitteita. Komissio on lopuksi myöntänyt suullisessa käsittelyssä yhtäältä, että selvitysaineisto, johon sen kanne perustuu, muodostuu vuosia 2005, 2006 ja 2007 koskeviin vuosikertomuksiin sisältyvistä tiedoista, ja toisaalta, että koska kyseisiä velvoitteita ei ole rikottu yleisesti ja jatkuvasti, kyseessä ei ole systeeminen ongelma.

    50

    Näiden toteamusten perusteella voidaan päätellä, että direktiivin 1999/30 5 artiklan 1 kohdassa säädettyjen velvoitteiden noudattamatta jättäminen liittyy joka tapauksessa PM10-pitoisuuksia ilmassa koskevien vuorokausiraja-arvojen ylittämiseen ja kattaa vuosien 2005 ja 2007 välisen ajanjakson Bragan, Porto Litoralin, Àrea Metropolitana de Lisboa Norten ja Àrea Metropolitana de Lisboa Sulin alueilla ja taajamissa.

    51

    Näin ollen on katsottava, että nyt käsiteltävä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne voidaan ottaa tutkittavaksi tällä tavoin määritellyissä rajoissa.

    52

    Siitä, onko nyt käsiteltävä kanne perusteltu, riittää, kun muistutetaan, että Portugalin tasavalta myöntää huomautuksissaan PM10-hiukkasten vuorokausipitoisuuksia ilmassa koskevien raja-arvojen ylittymisen tämän tuomion 50 kohdassa todetuissa rajoissa.

    53

    Näin ollen kanne on hyväksyttävä näissä rajoissa.

    54

    Tämän tultua todetuksi on katsottava, että siltä osin kuin kanne koskee vuoden 2007 jälkeistä aikaa, se ei vastaa selkeyttä ja täsmällisyyttä koskevia vaatimuksia tämän tuomion 47 ja 48 kohdassa selostetuista syistä ja on siis jätettävä tältä osin tutkimatta.

    55

    Toisin kuin komissio väittää kannekirjelmänsä vaatimuksissa, asiassa ei siis ole otettava huomioon direktiiviä 2008/50. Tuota direktiiviä ei näet voida soveltaa sellaisiin tosiseikkoihin, joihin kyseistä jäsenvaltiota vastaan on vedottu ja jotka ovat tapahtuneet ennen kuin direktiivi julkaistiin ja se tuli voimaan 11.6.2008.

    56

    Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että Portugalin tasavalta ei ole noudattanut direktiivin 1999/30 5 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan Bragan, Porto Litoralin, Área Metropolitana de Lisboa Norten ja Área Metropolitana de Lisboa Sulin alueilla ja taajamissa, koska se ei ole pitänyt vuosina 2005–2007 huolta siitä, että PM10-hiukkasten vuorokausipitoisuudet ilmassa eivät ylitä kyseisessä säännöksessä asetettuja raja-arvoja.

    Oikeudenkäyntikulut

    57

    Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Työjärjestyksen 138 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä virkkeessä määrätään, että jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, kukin asianomainen vastaa omista kuluistaan.

    58

    Nyt käsiteltävässä asiassa on otettava huomioon, että komission väite, joka koskee direktiivin 2008/50 13 artiklasta johtuvien velvoitteiden noudattamatta jättämistä vuoden 2007 jälkeisenä ajanjaksona, on jätetty tutkimatta.

    59

    Näin ollen komissio ja Portugalin tasavalta on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

     

    Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

     

    1)

    Portugalin tasavalta ei ole noudattanut ilmassa olevien rikkidioksidin, typpidioksidin ja typen oksidien, hiukkasten ja lyijyn pitoisuuksien raja-arvoista 22.4.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/30/EY 5 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan Bragan, Porto Litoralin, Área Metropolitana de Lisboa Norten ja Área Metropolitana de Lisboa Sulin alueilla ja taajamissa, koska se ei ole pitänyt vuosina 2005–2007 huolta siitä, että PM10-hiukkasten vuorokausipitoisuudet ilmassa eivät ylitä kyseisessä säännöksessä asetettuja raja-arvoja.

     

    2)

    Kanne hylätään muilta osin.

     

    3)

    Euroopan komissio ja Portugalin tasavalta vastaavat kumpikin omista oikeudenkäyntikuluistaan.

     

    Allekirjoitukset


    ( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: portugali.

    Top