This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62009CN0244
Case C-244/09: Action brought on 3 July 2009 — Commission of the European Communities v Federal Republic of Germany
Asia C-244/09: Kanne 3.7.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Saksan liittotasavalta
Asia C-244/09: Kanne 3.7.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Saksan liittotasavalta
EUVL C 233, 26.9.2009, p. 4–5
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
|
26.9.2009 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 233/4 |
Kanne 3.7.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Saksan liittotasavalta
(Asia C-244/09)
2009/C 233/07
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: R. Lyal ja W. Mölls)
Vastaaja: Saksan liittotasavalta
Vaatimukset
|
— |
on todettava, että Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut EY 56 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on rajoittanut tuloverolain (Einkommensteuergesetz) 7 §:n 5 momentissa tarkoitetun käytön perusteella tehtävän degressiivisen poiston Saksassa sijaitseviin rakennuksiin |
|
— |
Saksan liittotasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Nyt esillä oleva kanne koskee Saksan tuloverolain säännöksiä, joiden mukaan kiinteän omaisuuden verokohtelussa käytön perusteella tehtävä niin sanottu degressiivinen poisto, eli korkeampien kuin lineaaristen poisto-osuuksien soveltaminen poistokauden ensimmäisenä jaksona, on rajoitettu Saksassa sijaitseviin rakennuksiin.
Tämä Saksassa ja ulkomailla sijaitsevan kiinteän omaisuuden erilainen kohtelu on EY 56 artiklassa taatun pääoman vapaan liikkuvuuden vastaista. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kyseisessä määräyksessä kielletään kaikki toimenpiteet, jotka asettavat rajat ylittävät pääoman liikkeet huonompaan asemaan kuin kotimaiset pääoman liikkeet ja siksi rajoittavat Saksassa asuvia ensiksi mainittujen osalta.
Kyseessä olevan lainsäädännön vuoksi verovelvollisen sijoittajan maksuvalmius on ulkomaisen kiinteän omaisuuden osalta huonompi kuin kotimaisen kiinteän omaisuuden osalta. Tästä seuraa, että sijoitukset ulkomailla sijaitsevaan kiinteään omaisuuteen ovat vähemmän houkuttelevia kuin sijoitukset kotimaiseen kiinteään omaisuuteen, ja tämä voi rajoittaa sijoittajia rakentamasta tai hankkimasta toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaa rakennusta. Maksuvalmiuden parantuminen silloin, kun sijoitetaan kotimaiseen kiinteään omaisuuteen, on oikeuskäytännön mukaan verotuksellinen etu, joka on otettava huomioon, kun verrataan täysin kansallisten ja rajat ylittävien asiantilojen kohtelua.
Arvostelun kohteena olevan syrjivän lainsäädännön vaikutukset on kyllä rajoitettu sellaisiin rakennuksiin, joiden osalta rakennuslupahakemus tai kauppasopimus on tehty ennen 1.1.2006, mutta tällä ei poisteta pääoman vapaan liikkuvuuden rajoitusta, sillä degressiivinen poisto käytön perusteella on jatkuva asiantila.
Saksan liittovaltion hallituksen mukaan edellä mainittu rajoitus on perusteltua yleistä etua koskevasta pakottavasta syystä: kyseessä olevan lainsäädännön tarkoituksena on edistää vuokra-asuntojen rakentamista Saksassa.
Tältä osin on huomattava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisen talouden edistäminen ei ole tavoite, jolla voitaisiin perustella perusvapauksien rajoittaminen. Vaikka katsottaisiin, että vuokra-asuntojen rakentamisen edistämistä koskeva tavoite ei ole taloudellinen tavoite, degressiivisen poiston rajoittaminen tiukasti Saksassa sijaitseviin rakennuksiin ei ole tarpeellisesta eikä oikeasuhteista. Vuokra-asuntojen rakentamisen edistäminen ei vaarannu, jos degressiivinen poisto sallitaan myös muissa jäsenvaltioissa sijaitsevan kiinteän omaisuuden osalta.
Saksan liittovaltion hallitus ei siksi ole esittänyt perusteita, joilla voitaisiin oikeuttaa todettu pääoman vapaan liikkuvuuden rajoittaminen.