16.5.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 113/21

a)

kumoaa valituksenalaisen tuomion

b)

hyväksyy ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyt vaatimukset ja näin ollen

c)

velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut molemmissa oikeusasteissa.

1.

Hotel Cipriani valittaa ensimmäisessä valitusperusteessaan, että EY 87 artiklan 1 kohtaa on rikottu ja sovellettu väärin ja että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion perustelut ovat puutteelliset/ristiriitaiset. EY 87 artiklan kanssa yhteensoveltumattomiksi katsotut lain ja asetuksen säännökset eivät aiheuta minkäänlaista kilpailun vääristymistä hotelli- ja ravintola-alan yhteismarkkinoilla (joilla Hotel Cipriani nimenomaan toimii) tai edes sen uhkaa, ja tämä johtuu Venetsian kaupungin erityisluonteesta, joka ei millään tavoin vaikuta yhteismarkkinoihin, sekä siitä, että kyseisellä tuella pelkästään korvataan sellaisille yrityksille aiheutuneet lisäkustannukset, joilla on vaikeuksia toimia näillä maantieteellisillä viitemarkkinoilla samoissa olosuhteissa kuin Euroopan yhteismarkkinoiden muilla osilla toimitaan. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole ottanut asianmukaisesti huomioon näitä erityispiirteitä, vaan se on rajoittunut ilman asianmukaista asiaan syventymistä väittämään, että venetsialaiset yritykset olivat saaneet enemmän kuin vain tuen, jolla olisi korvattu ympäristöhaittoja, ja tähän perustuu valituksenalaisen tuomion perustelujen puutteellisuus/ristiriitaisuus.

2.

Hotel Cipriani valittaa toisessa valitusperusteessaan, että EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohtaa on rikottu ja sovellettu väärin ja että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion perustelut ovat epäjohdonmukaiset. Ensin komissio ja sitten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ovat olleet väärässä katsoessaan, ettei EY 97 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrättyä alueellista poikkeusta voida soveltaa, sillä kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydyssä oikeudenkäynnissä jätetyillä asiakirjoilla on laajasti osoitettu, Italian lainsäädännössä sosiaaliturvamaksuihin myönnetty tuki oli perusteltua maantieteelliset viitemarkkinat huomioon ottaen, sillä niillä oli ainoastaan tarkoitus säilyttää Venetsian kaupungin sosiaalis-taloudellinen verkosto aiheuttamatta — kuten myös edellisessä perusteessa todetaan — yhteismarkkinoiden kaupankäynnille minkäänlaista kilpailunvastaista muutosta.

3.

Hotel Cipriani valittaa kolmannessa valitusperusteessaan, että EY 87 artiklan 3 kohdan d alakohtaa on rikottu ja sovellettu väärin ja että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion perustelut ovat epäjohdonmukaiset. Tässä asiassa sosiaaliturvamaksuihin myönnetty tuki oli selvästi liittynyt siihen, että sillä helpotettiin Venetsian kaupungin kiistämättömän kulttuurisen ja taiteellisen perinnön säilyttämistä, mistä aiheutuu laguunilla sijaitseville yrityksille sellaisia huomattavia kustannuksia, joita muualla sijaitseville yrityksille ei aiheudu. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiossa, kohdassa, jossa nämä myös Hotel Ciprianin esittämät perustelut hylätään, todetaan virheellisesti, ettei asiassa ollut esitetty asianmukaista asiakirjaselvitystä niistä syistä, joiden vuoksi Venetsian kaupungin kulttuurisen ja taiteellisen perinnön säilyttämisestä olisi kussakin tapauksessa aiheutunut kustannuksia kantajana olleille yrityksille. Lausuma on virheellinen useista eri syistä, erityisesti sen vuoksi, että myös komissiolle oli esitetty laajat asiakirjaselvitykset siitä, että Venetsian koko historialliseen keskustaan jo sellaisenaan kohdistuu rakennusperinnön suojaamiseksi mielivaltaisia rasitteita.

4.

Hotel Cipriani valittaa neljännessä valitusperusteessaan, että määräys, jolla [EY 88] artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (2) 14 artiklan 1 kohdan vastaisesti myönnetyt edut määrätään pakkotoimin takaisinperittäviksi, on lainvastainen. Mainittuun 14 artiklaan perustuvaa, tuen takaisinperintää koskevaa määräystä ei voida soveltaa, sillä se olisi tässä asiassa yhteisön oikeuden yleisen periaatteen vastaista. Nämä periaatteet on myös ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa yksilöity suhteellisuusperiaatteeksi, yhdenvertaisen kohtelun periaatteeksi ja oikeusvarmuuden periaatteeksi.

5.

Hotel Cipriani valittaa viidennessä valitusperusteessaan, että asetuksen N:o 659/1999 15 artiklaa on rikottu. Komission 25.11.1999 tekemään päätökseen nähden kyseisessä 15 artiklassa säädetty kymmenen vuoden määräaika (joka varmasti oli ratione temporis sovellettavissa tässä asiassa) on jo päättynyt, joten väitetyn valtiontuen vaikutuksiin pitää soveltaa lakia nro 171/1973, niin kutsuttua ”Venetsian erityislakia”.