Asia C-241/09

Fluxys SA

vastaan

Commission de régulation de l’électricité et du gaz (CREG)

(Cour d’appel de Bruxellesin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Pääasian kanteen osittainen peruuttaminen – Ennakkoratkaisupyynnön taustalla olevien oikeussääntöjen muuttuminen – Unionin tuomioistuimen antama vastaus ei ole enää tarpeen riidan ratkaisemiseksi – Lausunnon antamisen raukeaminen

Tuomion tiivistelmä

Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Rajat

(SEUT 267 artikla)

On välttämätöntä, että unionin tuomioistuimella on tiedossaan pääasian oikeudenkäyntiin liittyvät tosiseikat ja oikeudelliset seikat, koska ennakkoratkaisupyynnöissä annetut tiedot eivät ole tarpeen ainoastaan siksi, että unionin tuomioistuin voisi niiden perusteella antaa vastauksia, joista on hyötyä, vaan myös siksi, että jäsenvaltioiden hallituksilla ja muilla osapuolilla, joita asia koskee, on näiden tietojen perusteella mahdollisuus esittää huomautuksensa Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan mukaisesti. Unionin tuomioistuimen on huolehdittava siitä, että tämä mahdollisuus turvataan, kun otetaan huomioon se, että kyseisen määräyksen nojalla ainoastaan ennakkoratkaisupyynnöt annetaan tiedoksi näille osapuolille. Vaikka siis unionin tuomioistuimen onkin voitava tukeutua mitä laajimmassa määrin kansallisen tuomioistuimen harkintaan sille esitettyjen kysymysten tarpeellisuuden osalta, unionin tuomioistuimelle on tehtävä mahdolliseksi toteuttaa kaikki sen omien tehtävien suorittamiseen erottamattomasti liittyvä harkinta, jotta se erityisesti voisi tarvittaessa tarkastaa oman toimivaltaisuutensa, mikä puolestaan on jokaisen tuomioistuimen velvollisuutena.

Kun on kyse maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 98/30 kumoamisesta annetun direktiivin 2003/55 tulkintaa koskevasta ennakkoratkaisukysymyksestä, joka on esitetty asiassa, jossa on kyse kaasun siirtotariffien vahvistamisesta kansallisen lain vastaisesti tehdyn päätöksen kumoamisesta, unionin tuomioistuin ei voi enää ratkaista sille esitettyä kysymystä silloin, kun ennakkoratkaisupyynnön tekemisen jälkeen yhtäältä kyseisen jäsenvaltion perustuslakituomioistuin on kumonnut tällaisen lain eivätkä pääasian oikeudenkäynnin taustalla olevat asiaa koskevat kansalliset oikeussäännöt ole siis enää ne, jotka kansallinen tuomioistuin on kuvannut ennakkoratkaisupyynnössään, ja toisaalta kantaja on peruuttanut riidanalaisen kansallisen lain rikkomista koskevat kanneperusteensa.

(ks. 30, 31, 33 ja 34 kohta)

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)

9 päivänä joulukuuta 2010 (*)

Ennakkoratkaisupyyntö – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Pääasian kanteen osittainen peruuttaminen – Ennakkoratkaisupyynnön taustalla olevien oikeussääntöjen muuttuminen – Unionin tuomioistuimen antama vastaus ei ole enää tarpeen riidan ratkaisemiseksi – Lausunnon antamisen raukeaminen

Asiassa C‑241/09,

jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Cour d’appel de Bruxelles (Belgia) on esittänyt 29.6.2009 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 3.7.2009, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

Fluxys SA

vastaan

Commission de régulation de l’électricité et du gaz (CREG),

UNIONIN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J.‑C. Bonichot sekä tuomarit K. Schiemann, L. Bay Larsen, C. Toader (esittelevä tuomari) ja A. Prechal,

julkisasiamies: V. Trstenjak,

kirjaaja: hallintovirkamies R. Şereş,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 17.6.2010 pidetyssä istunnossa esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–        Fluxys SA, edustajanaan avocat R. Gonne,

–        Commission de régulation de l’électricité et du gaz (CREG), edustajinaan avocat L. Cornelis ja avocat P. de Bandt,

–        Belgian hallitus, asiamiehenään M. Jacobs, avustajanaan avocat J.‑F. De Bock,

–        Tšekin hallitus, asiamiehenään M. Smolek,

–        Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehenään L. Seeboruth,

–        Euroopan komissio, asiamiehinään O. Beynet ja B. Schima,

kuultuaan julkisasiamiehen 28.9.2010 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Ennakkoratkaisupyyntö koskee maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 98/30/EY kumoamisesta 26.6.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/55/EY (EUVL L 176, s. 57 ja oikaisu EUVL 2004, L 16, s. 75) 1, 2 ja 18 artiklan sekä maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä 28.9.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1775/2005 (EUVL L 289, s. 1) 3 artiklan tulkintaa.

2        Pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Fluxys SA -niminen yritys (jäljempänä Fluxys), jonka tehtävänä on hallinnoida maakaasunsiirtoverkkoa Belgiassa, ja Commission de régulation de l’électricité et du gaz (sähkön ja kaasun sääntelykomitea; jäljempänä CREG) ja jossa on kyse viimeksi mainitun 6.6.2008 tekemästä päätöksestä, jolla vahvistetaan kansallisille markkinoille jakeluun tarkoitetun kaasun siirtotariffit ajanjaksoksi 2008–2011.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Unionin oikeus

3        Direktiivin 2003/55 1 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä annetaan yhteiset säännöt maakaasun siirrolle, jakelulle, toimitukselle ja varastoinnille. Siinä annetaan säännöt, jotka liittyvät maakaasualan järjestämiseen ja toimintaan, markkinoille pääsyyn sekä maakaasun siirrossa, jakelussa, toimituksessa, varastoinnissa ja verkkojen käytössä sovellettaviin lupien myöntämisperusteisiin ja -menettelyihin.”

4        Direktiivin 2003/55 2 artiklan 3 alakohdan mukaan käsitteellä ”siirto” tarkoitetaan seuraavaa:

”maakaasun siirtämistä muissa kuin tuotantovaiheen aikaisissa suurpaineputkistoissa asiakkaille toimitettavaksi, mutta ei maakaasun toimitusta”.

5        Direktiivin 2003/55 18 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kolmansien osapuolten päästämiseksi siirto- ja jakeluverkkoihin ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksiin luodaan järjestelmä, jossa käytetään julkaistuja tariffeja, jota voidaan soveltaa kaikkiin vaatimukset täyttäviin asiakkaisiin, maakaasun toimittajat mukaan lukien, ja jota sovelletaan puolueettomasti ja harjoittamatta syrjintää verkon käyttäjien välillä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 25 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sääntelyviranomainen hyväksyy nämä tariffit tai niiden laskentamenetelmät ennen niiden voimaantuloa ja että tariffit ja, jos ainoastaan menetelmät hyväksytään, menetelmät julkaistaan ennen niiden voimaantuloa.”

6        Asetuksen N:o 1775/2005 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Sellaisten siirtoverkonhaltijoiden soveltamien tariffien tai niiden laskennassa käytettävien menetelmien, jotka sääntelyviranomaiset ovat hyväksyneet direktiivin 2003/55 – – 25 artiklan 2 kohdan mukaisesti, – – on oltava avoimia, niissä on otettava huomioon järjestelmän toimivuuden ja parantamisen tarve, niiden on vastattava todellisia kustannuksia sikäli kuin nämä ovat verrattavissa tehokkaan ja rakenteeltaan vastaavan verkonhaltijan kustannuksiin ja ne ovat avoimia. Samalla on otettava mukaan sijoitetun pääoman asianmukainen tuotto, ja niissä on tarvittaessa otettava huomioon sääntelyviranomaisten suorittama tariffien vertaileva arviointi. Tariffeja tai niiden laskentamenetelmiä on sovellettava syrjimättömästi.

– –”

 Kansallinen oikeus, sellaisena kuin se ilmenee ennakkoratkaisupyynnöstä

7        Maakaasun jakelua säännellään Belgiassa kaasumaisten tuotteiden ja muiden putkistoissa johdettavien tuotteiden siirrosta 12.4.1965 annetulla lailla (loi du 12 avril 1965 relative au transport de produits gazeux et autres par canalisations; Moniteur belge 7.5.1965, s. 5260). Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että pääasian kannalta merkitykselliset säännökset oli ennakkoratkaisupyynnön tekemisajankohtana annettu kyseisellä lailla, sellaisena kuin se on muutettuna kaasumaisten tuotteiden ja muiden putkistoissa johdettavien tuotteiden siirrosta 12.4.1965 annetun lain muuttamisesta 10.3.2009 annetulla lailla (loi du 10 mars 2009 portant modification de la loi du 12 avril 1965 relative au transport de produits gazeux et autres par canalisations; Moniteur belge 31.3.2009, s. 25173; jäljempänä kaasulaki).

8        Kaasulain 1 §:n 7 bis momentin mukaan ”kauttakululla” tarkoitetaan

”toimintaa, jossa maakaasua siirretään ilman sen jakelua tai toimitusta Belgian valtion alueella”.

9        Kyseisen lain 15/5 quater §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.      Maakaasun siirtoverkon haltija, maakaasun varastointilaitoksen haltija ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksen haltija jättävät [CREGille] erikseen tariffiensa ja lisäpalveluidensa tariffien hyväksymistä koskevan hakemuksen. Ne julkaisevat kukin osaltaan nämä vastaaville toiminnoille hyväksytyt tariffit tämän luvun suuntaviivojen mukaisesti.

– –

4.      Haltijat jättävät [CREGin] hyväksyttäväksi tuloja ja tariffeja koskevan ehdotuksen, joka on laadittu 15/5 bis §:ssä tarkoitetun kokonaistulon perusteella.

– –”

10      Mainitun lain 15/5 quinquies §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”– – Tämän luvun säännöksiä sekä kaasumaisten tuotteiden ja muiden putkistoissa johdettavien tuotteiden siirrosta 12.4.1965 annetussa laissa, sellaisena kuin se on julkaistu Moniteur belgessä 29.6.2007, tarkoitettuja kohtuullisen marginaalin sisältävän kokonaistulon määrittämisen menetelmiä, yleistä tariffirakennetta ja tariffien perusperiaatteita, menettelyjä, tariffien julkaisemista, vuosikertomuksia, kirjanpitoa, kulujen hallintaa, haltijoiden tuloeroja ja objektiivista indeksointimallia koskevan 8.6.2007 annetun kuninkaan päätöksen säännöksiä sovelletaan maakaasun kauttakulkusiirron tariffeihin ja sellaiseen maakaasun siirtoverkon haltijaan, joka harjoittaa kauttakulkutoimintaa, seuraavin poikkeuksin:

1      tariffeja sovelletaan siirtoverkon haltijan ja tämän verkon käyttäjien välisellä sopimuksella määrätyn ajan

2      hintojen vakauden takaamiseksi määrätyksi ajaksi 15/5 bis §:n 2 momentissa säädetty sääntelykausi voi olla pidempi kuin neljä vuotta

3      kauttakulkua koskeva kohtuullinen marginaali määritellään edellä mainitun 8.6.2007 annetun kuninkaan päätöksen 4–8 §:n mukaisesti ottaen kuitenkin huomioon, että

a)      [CREG] hyväksyy haltijan ehdotuksesta kauttakulun säännellyn aktiivan alkuperäisen arvon 31.12.2007 ottaen huomioon kaikki siirtolaitteistot, jotka sijaitsevat Belgiassa ja joita käytetään kauttakulkusiirtoon

b)      beeta-kertoimen ja riskipreemion tulo edellä mainitun kuninkaan päätöksen 6 §:ssä tarkoitetun tuottoasteen R osatekijänä on 7 prosenttia

– –”

11      Kaasulain 15/19 §:ssä säädetään, että sopimukset, jotka on tehty ennen 1.7.2004 verkkojen kautta tapahtuvasta maakaasun siirrosta 31.5.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/296/ETY (EYVL L 147, s. 37) 3 artiklan 1 kohdan perusteella (jäljempänä vanhat sopimukset), ovat edelleen voimassa ja ne täytetään edelleen mainitun direktiivin säännösten mukaisesti.

 Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys

12      Fluxys jätti vuonna 2007 kaasulain 15/5 quater §:n perusteella CREGin hyväksyttäväksi yhtäältä toisessa valtiossa jakeluun tarkoitetun kaasun siirtotoimintojen (jäljempänä kauttakulku) ja toisaalta Belgiassa jakeluun tarkoitetun kaasun siirtotoimintojen (jäljempänä siirto) ja varastoinnin tariffeja koskevat ehdotukset, jotka koskivat kokonaisuutena ajanjaksoa 2008–2011.

13      Kauttakulkutoimintojen tariffeja koskevista ehdotuksista CREG teki kaksi päätöstä 15.5. ja 6.6.2008. Cour d’appel de Bruxellesin 10.11.2008 antamalla tuomiolla kyseisten päätösten vaikutuksia lykättiin sen vuoksi, että ne olivat todennäköisesti lainvastaisia.

14      Siirto- ja varastointitoimintojen tariffeja koskevien Fluxysin ehdotusten yhteydessä CREG kieltäytyi hyväksymästä kyseisiä tariffeja, joten se määritti itse 19.12.2007 tekemällään päätöksellä väliaikaiset tariffit ja määräsi kyseisen yrityksen esittämään uuden talousarvion, joka sisältää uudet tariffeja koskevat ehdotukset. Näiden ehdotusten esittämisen jälkeen CREG teki 6.6.2008 uuden päätöksen, jolla se vahvisti väliaikaiset tariffit siirto- ja varastointitoiminnoille. Se totesi kyseisessä päätöksessä, ettei se voi Fluxysin toimittamien tietojen perusteella todeta, miten kustannukset jakautuvat Fluxysin harjoittamien eri siirtotoimintojen välillä, ja se oli näin ollen tehnyt uuden laskelman jakamalla kustannukset uudelleen näiden eri toimintojen välillä. Kyseisen laskelman perusteella CREG päätti vahvistaa siirtotoiminnalle tariffit, jotka olivat kyseisen yhtiön ehdottamia tariffeja alemmat.

15      Fluxys riitautti CREGin siirto- ja varastointitariffien vahvistamiseksi soveltaman menetelmän ja nosti 27.6.2008 cour d’appel de Bruxellesissa kanteen edellä mainitun kyseisistä tariffeista 6.6.2008 tehdyn päätöksen täytäntöönpanon kieltämiseksi ja kumoamiseksi. Se väitti, että CREG oli virheellisesti osoittanut uudelleen osan siirtotoiminnan toimintakustannuksista kauttakulkutoiminnalle. Fluxys väitti muun muassa, ettei CREG ollut noudattanut kaasulakia, jossa vahvistetaan erilliset tariffien laskentasäännöt yhtäältä kauttakulkutoiminnoille ja toisaalta siirto- ja varastointitoiminnoille, koska se oli soveltanut samoja sääntöjä kaikkiin näihin toimintoihin.

16      CREG huomautti pääasiassa muun muassa, että Euroopan unionin säännöstö ja erityisesti direktiivi 2003/55 on esteenä sellaiselle Belgian oikeudessa voimassa olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa vahvistetaan erillinen tariffimenetelmä erityyppisille maakaasun siirroille.

17      Cour d’appel de Bruxelles huomauttaa ennakkoratkaisupyynnössä, että riidan ratkaiseminen liittyy Belgian lainsäädännön ja etenkin kaasulain 15/5 quinquies §:n, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 2009 kaasulailla, tutkintaan, ja jälkimmäisestä pykälästä ilmenee, että kauttakulkutoimintojen tariffien vahvistusmenetelmä eroaa menetelmästä, jota sovelletaan vahvistettaessa maakaasun muiden siirtotoimintojen tariffeja. Kyseisen lainsäädännön mukaan kauttakulkutoimintojen tariffeja vahvistettaessa verkon käyttöön liittyviä kustannuksia ei ole mahdollista ottaa huomioon kaikissa haltijan toiminnoissa. Näiden seikkojen perusteella ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kielsi CREGin 6.6.2008 tekemän päätöksen täytäntöönpanon väliaikaisesti.

18      Cour d’appel de Bruxelles päätti tässä tilanteessa lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Ovatko direktiivin [2003/55] 1, 2 ja 18 artikla sekä asetuksen [N:o 1775/2005] 3 artikla esteenä sille, että kansallisissa lainsäädännöissä luodaan kauttakulkutoiminnalle erityinen tariffijärjestelmä, joka poikkeaa siirtotoimintaa säätelevistä säännöistä siten, että siirtotoiminnan sisällä tehdään ero ’siirron’ ja ’kauttakulun’ välillä?”

 Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa

19      Fluxysin edustajat ilmoittivat unionin tuomioistuimelle 7.4.2010 päivätyllä kirjeellä, joka saapui unionin tuomioistuimen kirjaamoon 28.4.2010, että ”CREGin kanssa on päästy sopimukseen – – sellaisen tariffijärjestelmän soveltamisesta, joka ei perustu enää kansallista tarkoitusta varten tapahtuvan siirron ja kauttakulun väliseen eroon vaan joka heijastaa saman menetelmän perusteella kutakin toimintaa varten suoritettujen, kyseiselle toiminnalle ominaisten palvelujen kustannuksia”. Kyseisessä kirjeessä viitattiin myös siihen, ”kuten kyseisessä sopimuksessa määrätään, [että] Fluxys on peruuttanut kaikki kanneperusteet, joihin se on vedonnut Cour d’appel de Bruxellesissa CREGin päätöksiä vastaan, mukaan lukien perusteet, jotka liittyvät kauttakulun ja kansallisen siirron väliseen eroon”, ainoastaan sellaista kanneperustetta lukuun ottamatta, joka koskee poikkeuksen alaan kuuluvia vanhoja sopimuksia.

20      Kyseisen kirjeen vuoksi unionin tuomioistuin pyysi ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta ilmoittamaan sille tästä peruuttamisesta aiheutuvat seuraukset ennakkoratkaisumenettelyn kannalta.

21      Cour d’appel de Bruxelles totesi unionin tuomioistuimen kirjaamoon 17.5.2010 saapuneessa kirjeessä pysyttävänsä ennakkoratkaisupyynnön, sillä vaikka Fluxys oli peruuttanut osittain kanteensa, CREGin 6.6.2008 tekemää päätöstä ei ollut peruutettu ja ”Fluxys pysytti [kyseistä päätöstä koskevan] kumoamisvaatimuksensa” siltä osin kuin on kyse sellaisista muista kuin peruutetuista kanneperusteita, jotka koskevat tariffien laskentamenetelmää koskevien kaasulain sääntöjen noudattamatta jättämistä. Se ilmoitti lisäksi unionin tuomioistuimelle, että oikeudenkäyntimenettelystä annetun Belgian lain (code judiciaire) mukaan sen pätevyys, että Fluxys on peruuttanut kanteen osittain, ”edellyttää sitä, että vastapuoli hyväksyy peruuttamisen”, ja että pääasiassa CREG ei ole hyväksynyt sitä. Se huomautti vielä lopuksi, että ”silloin kun on kyse asiasta, joka kuuluu oikeusjärjestyksen perusteisiin,” sillä on täysi harkintavalta, joten se ei ole velvollinen ratkaisemaan asiaa yksinomaan niiden kanneperusteiden pohjalta, joihin asianosaiset ovat vedonneet.

22      Belgian hallitus ilmoitti unionin tuomioistuimelle unionin tuomioistuimen kirjaamoon 1.6.2010 saapuneella kirjeellä, että Euroopan komission SEUT 258 artiklan perusteella lähettämän kaasulakia koskevan virallisen huomautuksen vuoksi kaasulakia on muutettu kaasumaisten tuotteiden ja muiden putkistoissa johdettavien tuotteiden siirrosta 12.4.1965 annetun lain muuttamisesta kauttakulkutariffien osalta 29.4.2010 annetulla lailla (loi du 29 avril 2010 modifiant la loi du 12 avril 1965 relative au transport de produits gazeux et autres par canalisations en ce qui concerne les tarifs de transit; Moniteur belge 21.5.2010, s. 31397).

23      Unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ilmenee myös, että Belgian Cour constitutionnelle (perustuslakituomioistuin) on 8.7.2010 antamallaan tuomiolla kumonnut taannehtivasti edellä mainitun 10.3.2009 annetun lain muun muassa sen vuoksi, että se on ristiriidassa direktiivin 2003/55 ja asetuksen N:o 1775/2005 kanssa.

 Suullisen käsittelyn uudelleen aloittamista koskeva pyyntö

24      CREG pyysi 17.11.2010, että suullinen käsittely aloitetaan uudelleen, ja väitti, että ”kaasudirektiivin 32 artiklan 1 kohdassa käyttöön otetun [’vanhoja’] sopimuksia koskevan poikkeuksen pätevyyttä ja ajallista soveltamista koskevasta kysymyksestä” olisi järjestettävä kontradiktorinen näkemystenvaihto, koska julkisasiamies on ratkaisuehdotuksessaan nojautunut tekijöihin ja seikkoihin, jotka ovat täysin uusia ja joista CREG ei ole voinut esittää huomautuksia.

25      Tältä osin on huomautettava, että unionin tuomioistuin voi omasta aloitteestaan tai julkisasiamiehen ehdotuksesta taikka myös asianosaisten pyynnöstä määrätä työjärjestyksensä 61 artiklan mukaisesti suullisen käsittelyn aloitettavaksi uudestaan, jos se katsoo, että sillä ei ole riittävästi tietoa asiasta tai että asia olisi ratkaistava sellaisen argumentin perusteella, josta asianosaisilla ei ole ollut tilaisuutta lausua (ks. mm. asia C-42/07, Liga Portuguesa de Futebol Profissional ja Bwin International, tuomio 8.9.2009, Kok., s. I‑7633, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

26      Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännössä ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksessä ei sen sijaan määrätä asianosaisten mahdollisuudesta esittää huomautuksia vastaukseksi julkisasiamiehen ratkaisuehdotukseen (ks. em. asia Liga Portuguesa de Futebol Profissional ja Bwin International, tuomion 32 kohta).

27      Unionin tuomioistuin katsoo julkisasiamiestä kuultuaan, että koska ennakkoratkaisukysymykseen ei ole enää tarvetta vastata, suullisen käsittelyn uudestaan aloittamista koskeva pyyntö on hylättävä.

 Ennakkoratkaisupyyntö

28      Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on kunkin asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta (ks. mm. yhdistetyt asiat C-422/93–C-424/93, Zabala Erasun ym., tuomio 15.6.1995, Kok., s. I‑1567, 14 kohta).

29      Käyttäessään harkintavaltaansa kansallinen tuomioistuin toteuttaa kuitenkin yhteistyössä unionin tuomioistuimen kanssa niille yhteisesti annettua tehtävää turvata se, että unionin oikeutta sovellettaessa ja tulkittaessa noudatetaan lakia. Tällöin kansallisen tuomioistuimen harkintavallan käytöstä mahdollisesti syntyvät ongelmat ja sen suhteet unionin tuomioistuimeen SEUT 267 artiklan yhteydessä kuuluvat yksinomaisesti unionin oikeuden sääntöjen alaisuuteen (ks. em. yhdistetyt asiat Zabala Erasun ym., tuomion 15 kohta).

30      Tässä tarkoituksessa on välttämätöntä, että unionin tuomioistuimella on tiedossaan pääasian oikeudenkäyntiin liittyvät tosiseikat ja oikeudelliset seikat, koska ennakkoratkaisupyynnöissä annetut tiedot eivät ole tarpeen ainoastaan siksi, että unionin tuomioistuin voisi niiden perusteella antaa vastauksia, joista on hyötyä, vaan myös siksi, että jäsenvaltioiden hallituksilla ja muilla osapuolilla, joita asia koskee, on näiden tietojen perusteella mahdollisuus esittää huomautuksensa Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan mukaisesti. Unionin tuomioistuimen on huolehdittava siitä, että tämä mahdollisuus turvataan, kun otetaan huomioon se, että kyseisen määräyksen nojalla ainoastaan ennakkoratkaisupyynnöt annetaan tiedoksi näille osapuolille (yhdistetyt asiat 141/81–143/81, Holdijk ym., tuomio 1.4.1982, Kok., s. 1299, Kok. Ep. VI, s. 379, 6 kohta ja asia C-116/00, Laguillaumie, määräys 28.6.2000, Kok., s. I‑4979, 14 kohta).

31      Vaikka siis unionin tuomioistuimen onkin voitava tukeutua mitä laajimmassa määrin kansallisen tuomioistuimen harkintaan sille esitettyjen kysymysten tarpeellisuuden osalta, unionin tuomioistuimelle on tehtävä mahdolliseksi toteuttaa kaikki sen omien tehtävien suorittamiseen erottamattomasti liittyvä harkinta, jotta se erityisesti voisi tarvittaessa tarkastaa oman toimivaltaisuutensa, mikä puolestaan on jokaisen tuomioistuimen velvollisuutena (em. yhdistetyt asiat Zabala Erasun ym., tuomion 16 kohta).

32      Tässä tapauksessa ennakkoratkaisupyynnön jättämisen jälkeen unionin tuomioistuimeen saapuneista kirjeistä ilmenee, että yhtäältä Fluxys on peruuttanut ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa esittämänsä kanneperusteet, jotka koskevat CREGin riidanalaisessa päätöksessä soveltaman tariffien vahvistusmenetelmän lainvastaisuutta, ja että se vaatii riidanalaisten päätösten kumoamista Cour d’appel de Bruxellesissa enää ainoastaan siltä osin kuin on kyse vanhoista sopimuksista, joihin sovelletaan direktiivin 2003/55 32 artiklan 1 kohdan mukaan poikkeusta. Tämän lisäksi kansallinen lainsäädäntö, jota ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on sovellettava, ei Cour constitutionnellen 8.7.2010 antaman tuomion johdosta ole enää se, joka on otettu huomioon ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä.

33      Unionin tuomioistuin voi siis vain todeta yhtäältä, että pääasian oikeudenkäynnin taustalla olevat asiaa koskevat kansalliset oikeussäännöt eivät ole enää ne, jotka Cour d’appel de Bruxelles on kuvannut ennakkoratkaisupyynnössään, siitäkin huolimatta, että kyseisen tuomioistuimen mukaan Cour constitutionnellen antaman tuomion jälkeen uudestaan sovellettavat kansalliset säännöt tuovat esiin saman kysymyksen niiden yhteensoveltuvuudesta unionin oikeuden kanssa, ja toisaalta, että pääasian kantaja ei vetoa enää siihen, että CREG on rikkonut kaasulain 15/5 quinquies §:ää.

34      Tästä seuraa, että kun otetaan huomioon oikeudenkäyntiasian kehittyminen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa sekä menettelylliseltä kannalta että sovellettavan oikeuden kannalta, unionin tuomioistuin ei voi enää ratkaista sille esitettyä kysymystä.

 Oikeudenkäyntikulut

35      Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Asiassa C-241/09 esitettyyn ennakkoratkaisukysymykseen ei ole enää tarvetta vastata.

Allekirjoitukset

---

* Oikeudenkäyntikieli: ranska.