UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (suuri jaosto)

21 päivänä joulukuuta 2011 (*)

Muutoksenhaku – Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet terrorismin torjumiseksi – Yhteinen kanta 2001/931/YUTP – Asetus (EY) N:o 2580/2001 – Euroopan unionin neuvoston laatimaan, tarkastelemaan ja muuttamaan luetteloon sisällytetyn ryhmän varojen jäädyttäminen – Puolustautumisoikeudet

Asiassa C‑27/09 P,

jossa on kyse Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 19.1.2009,

Ranskan tasavalta, asiamiehinään E. Belliard, G. de Bergues ja A. Adam,

valittajana,

ja jossa valittajan vastapuolina ja muina osapuolina ovat

People’s Mojahedin Organization of Iran, kotipaikka Auvers-sur-Oise (Ranska), edustajinaan avocat J.-P. Spitzer, D. Vaughan, QC, ja barrister M.-E. Demetriou,

kantajana ensimmäisessä oikeusasteessa,

Euroopan unionin neuvosto,

vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa,

Euroopan komissio, asiamiehinään S. Boelaert ja P. Aalto, prosessiosoite Luxemburgissa,

väliintulijana ensimmäisessä oikeusasteessa,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (suuri jaosto),

toimien kokoonpanossa: presidentti V. Skouris, jaostojen puheenjohtajat A. Tizzano, J. N. Cunha Rodrigues (esittelevä tuomari), K. Lenaerts ja J.-C. Bonichot sekä tuomarit E. Juhász, G. Arestis, A. Borg Barthet, M. Ilešič, L. Bay Larsen, T. von Danwitz, A. Arabadjiev ja C. Toader,

julkisasiamies: E. Sharpston,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies L. Hewlett,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 8.9.2010 pidetyssä istunnossa esitetyn,

kuultuaan julkisasiamiehen 14.7.2011 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Valituksellaan Ranskan tasavalta vaatii kumottavaksi Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-284/08, People’s Mojahedin Organization of Iran vastaan neuvosto, 4.12.2008 antaman tuomion (Kok., s. II‑3487; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla hyväksyttiin People’s Mojahedin Organization of Iranin (jäljempänä PMOI) nostama kanne, joka koski tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä päätöksen 2007/868/EY kumoamisesta 15.7.2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/583/EY (EUVL L 188, s. 21; jäljempänä riidanalainen päätös) kumoamista sikäli kuin se koskee PMOI:ta.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1373 (2001)

2        Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto hyväksyi 28.9.2001 päätöslauselman 1373 (2001), johon sisältyy laaja-alaisia strategioita terrorismin torjumiseksi ja erityisesti terrorismin rahoituksen estämiseksi. Päätöslauselman 1 kohdan c alakohdassa velvoitetaan erityisesti kaikkia valtioita jäädyttämään viipymättä sellaisten henkilöiden varat, muut rahoituksen lähteet tai taloudelliset resurssit, jotka syyllistyvät terroritekoihin tai niiden yritykseen taikka osallistuvat niiden toteuttamiseen tai edesauttavat niitä, sekä tällaisille henkilöille kuuluvien tai heidän määräysvallassaan olevien yhteisöjen samoin kuin tällaisten henkilöiden tai yhteisöjen puolesta tai johdolla toimivien henkilöiden ja yhteisöjen varat, muut rahoituksen lähteet tai taloudelliset resurssit.

3        Päätöslauselmassa ei vahvisteta niiden henkilöiden luetteloa, joihin näitä rajoittavia toimenpiteitä on sovellettava.

 Yhteinen kanta 2001/931/YUTP

4        Katsottuaan, että Euroopan yhteisön toiminta oli tarpeellista päätöslauselman 1373 (2001) täytäntöön panemiseksi, Euroopan unionin neuvosto hyväksyi 27.12.2001 muun muassa yhteisen kannan 2001/931/YUTP erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi (EYVL L 344, s. 93).

5        Yhteisen kannan 1 artiklan 1 kohta kuuluu seuraavasti:

”Tätä yhteistä kantaa sovelletaan seuraavien artiklojen säännösten mukaisesti terroritekoihin sekaantuneisiin henkilöihin, ryhmiin ja yhteisöihin, jotka on luetteloitu liitteessä.”

6        Yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 2 kohdassa määritellään, mitä ”terroritekoihin sekaantuneilla henkilöillä, ryhmillä ja yhteisöillä” tarkoitetaan, ja 3 kohdassa määritellään, mitä ”terroriteolla” tarkoitetaan.

7        Yhteisen kannan 1 artiklan 4 ja 6 kohta kuuluvat seuraavasti:

”4. Liitteessä oleva luettelo laaditaan tarkkojen tietojen tai sellaisten asiaan liittyvien seikkojen perusteella, jotka osoittavat, että toimivaltainen viranomainen on tehnyt kyseisiä henkilöitä, ryhmiä tai yhteisöjä koskevan päätöksen, riippumatta siitä, koskeeko päätös terroritekoa, sen yritystä, siihen osallistumista tai sen edistämistä koskevan tutkinnan tai syytteeseenpanon aloittamista luotettavien ja uskottavien todisteiden tai näytön perusteella tai tällaisista teoista tuomitsemista. Luetteloon voidaan lisätä henkilöt, ryhmät tai yhteisöt, joilla Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto on todennut olevan yhteyksiä terrorismiin ja joille turvallisuusneuvosto on määrännyt seuraamuksia.

Tässä kohdassa ’toimivaltaisella viranomaisella’ tarkoitetaan oikeusviranomaista, tai jos oikeusviranomaisilla ei ole toimivaltaa tässä kohdassa tarkoitetulla alalla, vastaavaa asiassa toimivaltaista viranomaista.

– –

6. Luettelossa olevien henkilöiden ja yhteisöjen nimet tarkistetaan säännöllisin väliajoin, vähintään kuitenkin kerran puolessa vuodessa, sen varmistamiseksi, että niiden säilyttäminen luettelossa on perusteltua.”

8        PMOI lisättiin yhteisen kannan 2001/931 liitteenä olevaan luetteloon yhteisen kannan 2001/931 ajantasaistamisesta 2.5.2002 hyväksytyllä neuvoston yhteisellä kannalla 2002/340/YUTP (EYVL L 116, s. 75).

9        PMOI:n sisällyttäminen yhteisen kannan 2001/931 liitteenä olevaan luetteloon pysytettiin tämän jälkeen useissa neuvoston kyseisen yhteisen kannan 1 artiklan 6 kohdan mukaisesti tekemissä päätöksissä.

 Asetus (EY) N:o 2580/2001

10      Neuvosto antoi 27.12.2001 asetuksen (EY) N:o 2580/2001 tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi (EYVL L 344, s. 70 ja oikaisu EYVL L 52, s. 58).

11      Asetuksen N:o 2580/2001 johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Yhteisön toiminta on tarpeen erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931/YUTP yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevien osien täytäntöön panemiseksi.”

12      Asetuksen 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Jäljempänä 5 ja 6 artiklassa tarkoitettuja poikkeuksia lukuun ottamatta:

a)      kaikki 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa mainituille luonnollisille tai oikeushenkilöille, ryhmille tai yhteisöille kuuluvat tai niiden omistamat tai hallussa olevat varat, muut rahoituksen lähteet ja taloudelliset resurssit on jäädytettävä;

b)      varoja, muita rahoituksen lähteitä ja taloudellisia resursseja ei saa luovuttaa suoraan tai välillisesti 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa mainittujen luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen käyttöön tai niiden hyväksi.

2.      Jäljempänä 5 ja 6 artiklassa tarkoitettuja poikkeuksia lukuun ottamatta on kiellettävä rahoituspalvelujen tarjoaminen 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa mainituille luonnollisille henkilöille, oikeushenkilöille, ryhmille ja yhteisöille tai niiden hyväksi.

3.      Neuvosto laatii yksimielisesti luettelon niistä henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joihin tätä asetusta sovelletaan, tarkastelee ja muuttaa sitä yhteisen kannan 2001/931/YUTP 1 artiklan 4, 5 ja 6 kohdan määräysten mukaisesti. − −”

13      PMOI sisällytettiin asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta ja päätöksen 2001/927/EY kumoamisesta 2.5.2002 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2002/334/EY (EYVL L 116, s. 33).

14      PMOI:n sisällyttäminen kyseiseen luetteloon pysytettiin neuvoston myöhemmillä päätöksillä, jotka tehtiin asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja joihin riidanalainen päätös kuuluu.

15      PMOI poistettiin luettelosta asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä päätöksen 2008/583/EY kumoamisesta 26.1.2009 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2009/62/EY (EUVL L 23, s. 25).

16      Päätöksen 2009/62 johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”[Valituksenalaisen] tuomion mukaisesti yhtä ryhmää ei ole sisällytetty luetteloon niistä henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joihin asetusta (EY) N:o 2580/2001 sovelletaan.”

17      On kiistatonta, että tuossa perustelukappaleessa tarkoitettu ryhmä on PMOI.

 Asian tausta

18      Nyt käsiteltävän asian ensimmäisten vaiheiden kuvauksen yhteydessä valituksenalaisen tuomion 1 kohdassa viitataan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-228/02, Organisation des Modjahedines du peuple d’Iran vastaan neuvosto, 12.12.2006 antamaan tuomioon (Kok., s. II‑4665, 1–26 kohta) ja asiassa T-256/07, People’s Mojahedin Organization of Iran vastaan neuvosto, 23.10.2008 antamaan tuomioon (Kok., s. II-3019, 1–37 kohta).

19      Edellä mainitussa asiassa Organisation des Modjahedines du peuple d’Iran vastaan neuvosto annetun tuomion 1, 2, 12 ja 16 kohdassa todettiin seuraavaa:

”1      Oikeudenkäyntiaineistosta ilmenee, että [PMOI] perustettiin vuonna 1965 ja se otti tehtäväkseen Iranin shaahin ja sittemmin mullahien valtaan perustuvan järjestelmän syrjäyttämisen demokraattisella järjestelmällä. Kyseinen järjestö oli vuonna 1981 mukana perustamassa Iranin kansallista vastarintaneuvostoa, joka määritteli itsensä Iranin ’maanpaossa olevaksi vastarintaparlamentiksi’. Käsiteltävänä olevan oikeusriidan taustalla olevien tosiseikkojen tapahtuma-aikaan järjestö muodostui viidestä erillisestä organisaatiosta sekä erillisestä osasta, joka muodosti Iranissa toimivan aseellisen siiven. [PMOI] on kuitenkin todennut, että se ja kaikki sen kannattajat ovat nimenomaisesti luopuneet vuoden 2001 kesäkuusta alkaen kaikesta sotilaallisesta toiminnasta ja ettei sillä enää nykyään ole aseellista siipeä.

2      [PMOI] sisällytettiin Secretary of State for the Home Departmentin (Yhdistyneen kuningaskunnan sisäasiainministeri, jäljempänä Home Secretary) 28.3.2001 [tekemällä päätöksellä] vuoden 2000 Terrorism Actin (terrorismilaki) nojalla kiellettyjen järjestöjen luetteloon. [PMOI haki samanaikaisesti muutosta kyseiseen päätökseen siten, että se valitti siitä] Proscribed Organisations Appeal Commissioni[in] (kiellettyjä järjestöjä koskeva valituslautakunta, jäljempänä POAC) ja nosti siitä judicial review ‑menettelyn mukaisen kanteen High Court of Justice (England [&] Wales), Queen’s Bench Divisionissa (Administrative Court) – –.

– –

12      [Kyseinen tuomioistuin] hylkäsi 17.4.2002 antamallaan tuomiolla judicial review -menettelyn mukaisen kanteen, jonka [PMOI] oli nostanut Home Secretaryn 28.3.2001 tekemästä päätöksestä – –, koska se katsoi ennen kaikkea, että POAC oli [asianmukainen] elin käsittelemään [PMOI:n] väitteitä, mukaan lukien väitettä siitä, että sen oikeutta tulla kuulluksi oli loukattu.

– –

16      POAC hylkäsi 15.11.2002 [tekemällään päätöksellä valituksen], jonka [PMOI oli tehnyt] Home Secretaryn 28.3.2001 [tekemästä päätöksestä] – –, koska se katsoi, ettei mikään edellyttänyt [PMOI:n] kuulemista etukäteen, minkä lisäksi tällainen kuuleminen ei olisi käytännöllistä tai toivottavaa sen takia, että kyse oli terroristijärjestöjen vastaisesta lainsäädännöstä. Saman ratkaisun mukaan vuoden 2000 Terrorism Actiin perustuvassa oikeudellisessa järjestelmässä säädetään tosiasiallisesta mahdollisuudesta siihen, että [PMOI:n] näkemys voidaan kuulla POAC:ssa.”

20      Asian myöhemmät vaiheet tiivistetään valituksenalaisen tuomion 2–10 kohdassa seuraavasti:

”2      Court of Appeal (England & Wales) (Englannin ja Walesin valitustuomioistuin, Yhdistynyt kuningaskunta, jäljempänä Court of Appeal) hylkäsi 7.5.2008 antamallaan tuomiolla [Home Secretaryn] pyynnön saada valittaa tuolle tuomioistuimelle [POAC:n] 30.11.2007 tekemästä päätöksestä, jolla hyväksyttiin valitus Home Secretaryn 1.9.2006 tekemästä päätöksestä, jolla kieltäydyttiin poistamasta toteamusta, jonka mukaan [PMOI] oli terrorismiin sekaantunut kielletty järjestö, ja määrättiin, että Home Secretaryn oli tehtävä Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentille esitys [päätöksestä] (Order), jolla [PMOI] poistetaan vuoden 2000 – – Terrorism Actin nojalla kiellettyjen järjestöjen luettelosta.

3      Tuossa päätöksessä POAC muun muassa totesi, että Home Secretaryn 1.9.2006 tekemään päätökseen, jolla kieltäydyttiin poistamasta toteamusta, jonka mukaan [PMOI] oli terrorismiin sekaantunut kielletty järjestö, sisältyvä toteamus, jonka mukaan kantaja oli edelleen tuona ajankohtana vuoden 2000 Terrorism Actissa tarkoitettu ”terrorismiin sekaantunut” (concerned in terrorism) järjestö, oli virheellinen (perverse). – –

– –

5      Court of Appeal pysytti [edellä mainitulla tuomiollaan] POAC:n arvioinnit. Se totesi lisäksi, että Home Secretaryn toimittamat luottamukselliset tiedot vahvistivat toteamusta, jonka mukaan Home Secretary ei voinut kohtuullisesti katsoa, että PMOI:llä olisi ollut aikomus alkaa harjoittaa uudelleen terrorismia tulevaisuudessa.

6      Näin ollen Home Secretary poisti 23.6.2008 tekemällään [päätöksellä], joka tuli voimaan 24.6.2008, PMOI:n nimen vuoden 2000 Terrorism Actin nojalla kiellettyjen järjestöjen luettelosta. Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin molemmat kamarit hyväksyivät tämän luettelosta poistamisen.

7      Neuvosto säilytti kuitenkin [riidanalaisella päätöksellä] muiden nimien ohella myös [PMOI:n] nimen [asetuksen N:o 2580/2001] liitteessä olevassa luettelossa – –.

8      [Riidanalaisen] päätöksen viidennessä perustelukappaleessa, jonka osalta on selvää, että se koskee PMOI:tä, todetaan seuraavaa:

’Yhden ryhmän osalta neuvosto otti huomioon sen, että kyseisen ryhmän luetteloon sisällyttämisen perusteena olleen toimivaltaisen viranomaisen päätöksen voimassaolo päättyi 24 päivänä kesäkuuta 2008. Neuvoston tietoon on kuitenkin tullut uusia [tätä ryhmää koskevia] seikkoja, joiden perusteella neuvosto katsoo, että on aihetta sisällyttää tämä ryhmä luetteloon.’

9      [Riidanalainen] päätös annettiin [PMOI:lle] tiedoksi 15.7.2008 päivätyllä neuvoston kirjeellä. Tuossa kirjeessä neuvosto totesi erityisesti seuraavaa:

’Neuvosto on uudestaan päättänyt sisällyttää [PMOI:n] – – luetteloon. Neuvosto on pannut merkille, että [PMOI:n] luetteloon sisällyttämisen perusteena olleen toimivaltaisen viranomaisen päätöksen voimassaolo päättyi 24 päivänä kesäkuuta. Neuvosto on kuitenkin saanut uusia tietoja, joilla on merkitystä luetteloon sisällyttämisen kannalta. Otettuaan nämä tiedot huomioon neuvosto päätti, että [PMOI] oli yhä sisällytettävä edellä mainittuun luetteloon. Näin ollen neuvosto on tämän seurauksena muuttanut perusteluja.’

10      Neuvosto totesi tiedoksiantokirjeeseen liitetyissä perusteluissa – – seuraavaa:

’[PMOI] on vuonna 1965 perustettu ryhmä, jonka alkuperäisenä tarkoituksena oli šaahinvallan kukistaminen. Sen jäsenet osallistuivat näin ollen aikaisemmin vallassa olleen järjestelmän useiden tuhansien ’vaikuttajien’ eliminoimiseen ja olivat vastuussa panttivankien sieppaamisesta Yhdysvaltojen suurlähetystössä Teheranissa. PMOI oli aluksi yksi islamilaisen vallankumouksen kaikkein radikaaleimpia toimijoita, ja sen jälkeen, kun sen toiminta kiellettiin, se alkoi toimia maan alla ja toteutti useita toimia vallassa ollutta järjestelmää vastaan Teheranissa. Järjestö oli näin ollen useiden terroristihyökkäyksien taustalla – –. Lisäksi järjestön Euroopan unionin eri jäsenvaltioihin sijoittautuneita jäseniä vastaan on vireillä syytteitä näiden toimintojen rahoittamiseksi harjoitetuista rikollisista toiminnoista. Näihin toimiin sovelletaan yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 3 kohdan a, c, d, f, g, h ja i alakohdan määräyksiä, ja ne on toteutettu sen 1 artiklan 3 kohdan i ja iii alakohdassa mainittuja tarkoituksia varten.

[PMOI] kuuluu asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan.

Tribunal de grande instance de Paris’n terrorismin torjuntaan erikoistunut syyttäjäviranomainen aloitti huhtikuussa 2001 esitutkinnan, joka koski Ranskan oikeudessa, erityisesti 22.7.1996 annetussa laissa 96/647, tarkoitettua ’osallistumista rikollisjärjestön toimintaan terroritekojen valmistelemiseksi’. Tämän esitutkinnan yhteydessä tehdyt selvitykset koskivat lopulta [PMOI:n] oletettujen jäsenten tekemää sarjaa rikoksia, joissa kaikissa oli pääasiallisesti tai liitännäisesti kyseessä kollektiivinen hanke, jonka tavoitteena oli häiritä vakavalla tavalla yleistä järjestystä herättämällä pelkoa ja kauhua. Mainitun syytteen lisäksi tämä tutkimus koskee myös Ranskan oikeudessa, erityisesti päivittäisestä turvallisuudesta 15.11.2001 annetussa laissa 2001/1062, tarkoitettua ’terroristiryhmän rahoittamista’.

Pariisin terrorismin torjuntaan erikoistunut syyttäjäviranomainen toteutti 19.3.2007 ja 13.11.2007 täydentäviä syytetoimia, jotka koskivat [PMOI:n] oletettuja jäseniä. Näitä syytetoimia perusteltiin tarpeella tutkia uusia seikkoja, mikä oli seurausta vuosina 2001–2007 tehdyistä selvityksistä. Ne koskevat Ranskan oikeudessa, erityisesti 2.8.2003 annetussa laissa 2003/706, tarkoitettua ’erityisen haavoittuviin henkilöihin kohdistuviin petoksiin liittyvillä rikoksilla saadun suoran tai välillisen hyödyn rahanpesua ja petoksia järjestäytyneenä joukkona’ terroristihankkeen yhteydessä.

Toimivaltainen viranomainen teki tämän jälkeen yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun [PMOI:tä] koskevan päätöksen.

Neuvosto panee merkille, että nämä syytetoimet ovat yhä vireillä ja että niitä on laajennettu vuonna 2007 terroristiryhmien suorittamien rahoitustoimien torjunnan yhteydessä. Neuvosto katsoo, että syyt [PMOI:n] sisällyttämiseksi niistä henkilöistä ja yhteisöistä, joihin asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä sovelletaan, laadittuun luetteloon ovat yhä päteviä.

Otettuaan nämä seikat huomioon neuvosto päätti, että on jatkettava asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden soveltamista [PMOI:hin].’”

 Kanne ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio

21      PMOI nosti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 21.7.2008 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen, joka koski riidanalaisen päätöksen kumoamista ja jossa se vaati ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta

–        kumoamaan riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin se koskee PMOI:ta ja

–        velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

22      Ranskan tasavalta ja Euroopan komissio hyväksyttiin väliintulijoiksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa tukemaan neuvoston vaatimuksia.

23      PMOI vetosi vaatimustensa tueksi viiteen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen koski ilmeistä arviointivirhettä, toinen yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdan, asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan sekä todistustaakkaa koskevien sääntöjen rikkomista, kolmas tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamista, neljäs puolustautumisoikeuksien ja perusteluvelvollisuuden loukkaamista sekä viides harkintavallan tai oikeudenkäynnin väärinkäyttöä.

24      Neljännestä kanneperusteesta, joka koski puolustautumisoikeuksien loukkaamista, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 36 kohdassa, että oli selvää, että neuvosto oli tehnyt riidanalaisen päätöksen antamatta etukäteen tiedoksi PMOI:lle sellaisia uusia tietoja tai asiakirja-aineistoon liittyviä uusia seikkoja, jotka neuvoston mukaan oikeuttivat sen nimen säilyttämiseen asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa ja jotka koskivat tribunal de grande instance de Paris’n terrorismin torjuntaan erikoistuneen syyttäjäviranomaisen huhtikuussa 2001 aloittamaa esitutkintaa sekä maalis- ja marraskuussa 2007 toteuttamia kahta täydentävää syytetoimea. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin lisäsi, että neuvosto ei erityisesti ollut antanut PMOI:lle mahdollisuutta esittää asianmukaisesti näkemystään asiasta ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä.

25      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätteli tästä valituksenalaisen tuomion 37 kohdassa, että oli katsottava, että riidanalainen päätös oli tehty puolustautumisoikeuksien noudattamisen osalta muun muassa edellä mainitussa asiassa Organisation des Modjahedines du peuple d’Iran vastaan neuvosto annetun tuomion 120, 126 ja 131 kohdassa vahvistettujen periaatteiden vastaisesti.

26      Lisäksi valituksenalaisen tuomion 39−44 kohdassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tutki ensiksi neuvoston argumenttia, jonka mukaan kyseisen toimielimen oli perusteltua toimia näin sen erityisen tilanteen vuoksi, jossa se käsiteltävässä asiassa oli ja jossa riidanalainen päätös oli erityisesti tehtävä kiireellisesti.

27      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi tästä valituksenalaisen tuomion 40 kohdassa, että väitettyä kiireellisyyttä ei ollut millään tavalla näytetty toteen.

28      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että päivämäärän 7.5.2008, jolloin julistettiin Court of Appealin tuomio, johon päättyi lopullisesti neuvoston mahdollisuus tukeutua Home Secretaryn 28.3.2001 tekemään päätökseen, ja riidanalaisen päätöksen tekopäivän eli 15.7.2008 välillä oli kulunut yli kaksi kuukautta. Neuvosto ei kuitenkaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan selostanut, miksi sen ei ollut mahdollista toteuttaa heti 7.5.2008 jälkeen toimenpiteitä joko PMOI:n poistamiseksi asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta luettelosta tai sen säilyttämiseksi siinä uusien seikkojen perusteella.

29      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi lisäksi valituksenalaisen tuomion 41 kohdassa, että vaikka oletettaisiinkin, että nämä uudet seikat annettiin tiedoksi neuvostolle vasta kesäkuussa 2008, tällä ei selity se, miksi niitä ei voitu antaa heti tiedoksi PMOI:lle, jos neuvosto aikoi vedota niihin sitä vastaan.

30      Se lisäsi, että vaikka neuvosto totesi edellä mainitussa asiassa People’s Mojahedin Organization of Iran vastaan neuvosto 23.10.2008 annetussa tuomiossa esittämissään huomautuksissa nimenomaisesti aikomuksensa ottaa kiireellisesti kantaa sen tietoon saatettuihin ”uusiin seikkoihin”, kyseinen toimielin ei antanut tiedoksi näitä uusia seikkoja PMOI:lle eikä vedonnut tässä yhteydessä mihinkään konkreettiseen tai oikeudelliseen mahdottomuuteen siitäkään huolimatta, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli kumonnut edellä mainitussa asiassa Organisation des Modjahedines du peuple d’Iran vastaan neuvosto antamallaan tuomiolla yhden sen aikaisemmista päätöksistä juuri sillä perusteella, ettei sitä ollut annettu tällä tavalla etukäteen tiedoksi.

31      Valituksenalaisen tuomion 42 kohdassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin huomautti, että Court of Appealin 7.5.2008 antamalla tuomiolla tai Home Secretaryn 23.6.2008 tekemällä päätöksellä ei ollut automaattista ja välitöntä vaikutusta tuolloin voimassa olleeseen asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä päätöksen 2007/445/EY kumoamisesta 20.12.2007 tehtyyn neuvoston päätökseen 2007/868/EY (EYVL L 340, s. 100), koska unionin toimielinten toimien pätevyysolettamaa koskevan periaatteen vuoksi kyseinen päätös pysyi voimassa lainvoimaisena niin kauan kuin sitä ei ollut peruutettu, kumottu kumoamiskanteen seurauksena tai todettu pätemättömäksi ennakkoratkaisupyynnön tai lainvastaisuusväitteen vuoksi.

32      Toiseksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi neuvoston argumentin, jonka mukaan PMOI:lle tiedoksi annettu selvitys perusteluista mahdollisti sen puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen.

33      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi tästä valituksenalaisen tuomion 46 kohdassa, että neuvoston perustelut johtuvat sekaannuksesta kahden käsitteen välillä; nämä ovat yhtäältä puolustautumisoikeuksien takaaminen hallinnollisen menettelyn yhteydessä ja toisaalta muutoksenhakua koskevan oikeuden takaaminen menettelyn päätteeksi toteutetun, asianomaiselle vastaisen toimen osalta.

34      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 47 kohdassa, että koska neljäs kanneperuste oli perusteltu, riidanalainen päätös oli kumottava PMOI:ta koskevilta osin.

35      Valituksenalaisen tuomion 48 kohdassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että vaikka näissä olosuhteissa ei ollutkaan välttämätöntä lausua muista kanneperusteista, se aikoi kuitenkin tutkia toisen ja kolmannen kanneperusteen, kun otettiin huomioon niiden merkitys tehokasta oikeussuojaa koskevan perusoikeuden kannalta.

36      Kyseisistä kanneperusteista ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 78 kohdassa yhtäältä, ettei ollut osoitettu oikeudellisesti riittävällä tavalla, että riidanalainen päätös oli tehty yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdan määräysten ja asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan säännösten mukaisesti, ja toisaalta, että sen tekemiseen liittyvillä seikoilla loukattiin tehokasta tuomioistuinvalvontaa koskevaa PMOI:n perusoikeutta.

37      Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 79 kohdassa, että toinen ja kolmas kanneperuste olivat perusteltuja.

 Asianosaisten vaatimukset muutoksenhaussa

38      Ranskan tasavalta vaatii valituksellaan, että unionin tuomioistuin

–        kumoaa valituksenalaisen tuomion sekä

–        ratkaisee itse riidan lopullisesti ja hylkää PMOI:n kanteen tai palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen.

39      PMOI vaatii, että unionin tuomioistuin

–        jättää valituksen tutkimatta

–        toissijaisesti toteaa, ettei valituksesta ole tarpeen lausua

–        tai ainakin hylkää valituksen ja

–        velvoittaa joka tapauksessa valittajan korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut.

 Valitus

40      Ranskan tasavalta esittää kolme valitusperustetta, jotka koskevat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tekemiä oikeudellisia virheitä sen arvioidessa puolustautumisoikeuksia koskevia periaatteita, yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohtaa sekä periaatteita, jotka koskevat oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan.

 Valituksen tutkittavaksi ottaminen

 Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat

41      PMOI muistuttaa, että riidanalainen päätös on kumottu ja korvattu päätöksellä 2009/62, jossa sitä ei enää sisällytetä asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon, ja toteaa, että Ranskan tasavallalla ei ole oikeussuojan tarvetta valituksen pysyttämiseen ja että valitus on näin ollen jätettävä tutkimatta. Toissijaisesti se väittää, että unionin tuomioistuimen on kieltäydyttävä lausumasta valituksesta, koska siltä puuttuu kohde.

42      Ranskan tasavalta katsoo, että valitus voidaan ottaa tutkittavaksi, ja se väittää tästä muun muassa, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan kolmannen kohdan perusteella sen ei tarvitse osoittaa oikeussuojan tarvetta.

 Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

43      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan valittajalla on oikeussuojan tarve vain, jos valituksen lopputulos voi tuottaa valittajalle etua (ks. mm. asia C-535/06 P, Moser Baer India v. neuvosto, tuomio 3.9.2009, Kok., s. I‑7051, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

44      Koska Ranskan tasavalta oli väliintulijana ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydyssä menettelyssä, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan toisesta kohdasta ilmenee, että kyseinen jäsenvaltio voi kuitenkin tehdä valituksen myös silloin, kun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ratkaisu ei koske sitä suoraan.

45      Saman artiklan kolmannesta kohdasta ilmenee lisäksi, että riippumatta siitä, ovatko jäsenvaltiot olleet asianosaisina ensimmäisessä oikeusasteessa, niiden ei pidä näyttää toteen, että niillä on oikeussuojan tarve, jotta ne voivat valittaa unionin yleisen tuomioistuimen tuomiosta (asia C-49/92 P, komissio v. Anic Partecipazioni, tuomio 8.7.1999, Kok., s. I‑4125, 171 kohta).

46      Toisin kuin PMOI väittää, nyt käsiteltävä valitus ei sitä paitsi ole menettänyt kohdettaan siksi, että riidanalainen päätös, jolla PMOI sisällytettiin asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon, kumottiin ja korvattiin päätöksellä 2009/62, jossa ei enää sisällytetä PMOI:ita kyseisen luettelon ajantasaistettuun versioon valituksenalaisen tuomion mukaisesti.

47      Jos unionin tuomioistuin hyväksyisi valituksen ja hylkäisi PMOI:n kumoamiskanteen riidanalaisesta päätöksestä asiakysymyksen osalta, tästä seuraisi nimittäin se, että päätös otettaisiin uudelleen osaksi unionin oikeusjärjestystä ajanjaksoksi 16.7.2008–27.1.2009, kuten Ranskan tasavalta perustellusti esitti; näistä ensin mainittuna päivänä tuli voimaan riidanalainen päätös ja jälkimmäisenä sen ilman takautuvaa vaikutusta kumonnut päätös 2009/62, jolla PMOI:n nimi poistettiin asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta luettelosta.

48      Ei myöskään vaikuta siltä, että päätöksen 2009/62 tekemisellä olisi päätetty asianosaisten välinen riita ja että valitus olisi näin ollen tämän vuoksi menettänyt kohteensa (ks. analogisesti mm. asia C-498/01 P, SMHV v. Zapf Creation, määräys 1.12.2004, Kok., s. I‑11349, 12 kohta).

49      Ranskan tasavalta nimittäin väittää edelleen, että PMOI:n sisällyttäminen riidanalaisella päätöksellä asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon oli perusteltua, ja vetosi unionin tuomioistuimessa siihen, että on edelleen sen edun mukaista, että unionin tuomioistuin toteaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen valituksenalaisessa tuomiossa tekemät virheet, jotta neuvostoa voidaan vaatia sisällyttämään PMOI uudelleen kyseiseen luetteloon.

50      Tässä tilanteessa valitus ei ole menettänyt kohdettaan, joten unionin tuomioistuimen on ratkaistava se.

 Asiakysymys

 Ensimmäinen valitusperuste, joka koskee oikeudellista virhettä puolustautumisoikeuksiin liittyvien periaatteiden arvioimisessa

–       Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat

51      Ranskan tasavalta moittii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta siitä, että tämä katsoi valituksenalaisen tuomion 37 kohdassa, että riidanalainen päätös oli tehty noudattamatta puolustautumisoikeuksia koskevia periaatteita, koska neuvosto teki päätöksen ilmoittamatta ennakolta PMOI:ille uusia tietoja tai asiakirja-aineistoon liittyviä uusia seikkoja, joiden perusteella oli sen mukaan oikeutettua säilyttää PMOI asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa.

52      Oikeuskäytännöstä ilmenee sen mukaan, että varojen jäädyttämistä koskevan toimenpiteen ennalta ilmoittamisen tarpeesta on tehty poikkeuksia erityisesti, kun on kyse alkuperäisestä päätöksestä jäädyttää varat, jos ilmoittamisen takia rajoittavat toimenpiteet eivät olisi tehokkaita (yhdistetyt asiat C-402/05 P ja C-415/05 P, Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio, tuomio 3.9.2008, Kok., s. I‑6351, 339−341 kohta).

53      Ranskan tasavalta väittää, että riidanalaista päätöstä tehtäessä oli ilmiselvästi olemassa uhka PMOI:hin sovellettavan varojen jäädyttämistoimenpiteen keskeytymisestä ja siten vaara siitä, ettei tällainen toimenpide olisi tehokas.

54      Siitä lähtien, kun Home Secretary oli poistanut 23.6.2008 tekemällään päätöksellä, joka tuli voimaan 24.6.2008, PMOI:n nimen vuoden 2000 Terrorism Actin perusteella kiellettyjen järjestöjen luettelosta, sen 28.3.2001 tekemä päätös – joka oli toimivaltaisen viranomaisen päätös, johon päätös 2007/868 oli perustunut – ei Ranskan tasavallan mukaan enää voinut olla perustana PMOI:n sisällyttämiselle asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon, koska muussa tapauksessa olisi rikottu yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohtaa.

55      Ranskan tasavalta lisää, että vaikka kyseisellä 23.6.2008 tehdyllä päätöksellä ei toki ollut automaattista ja välitöntä vaikutusta päätökseen 2007/868, on kuitenkin niin, ettei neuvosto voinut antaa sellaisen tilanteen jatkua, jossa kyseisellä päätöksellä ei ollut perustaa, vaan sen oli tehtävä tästä viipymättä johtopäätökset.

56      Koska neuvosto sai 9.6.2008 Ranskan viranomaisilta uusia tietoja, jotka koskivat esitutkintaa, joka aloitettiin 9.4.2001 PMOI:n 17 oletettuun jäseneen liittyen, sekä 24 henkilön syyteharkintaan saattamista, minkä vuoksi kyseisten viranomaisten mukaan niiden vaatimus PMOI:n sisällyttämisestä asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon oli perusteltu, neuvoston oli Ranskan tasavallan mukaan pitänyt seuraamusten tehokkuuden varmistamiseksi välttää varojen jäädyttämisen keskeytyminen ja tehdä näin ollen mahdollisimman nopeasti uusi päätös PMOI:n sisällyttämisestä luetteloon.

57      Ranskan tasavalta muistuttaa myös, että yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohdan mukaisesti neuvostolla oli velvollisuus tutkia kesäkuussa 2008 viipymättä uudelleen kyseinen luettelo sellaisena kuin se oli päätöksellä 2007/868 vahvistettuna.

58      PMOI väittää, että valituksenalaisessa tuomiossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi perustellusti nämä neuvoston esittämät perustelut, jotka toistetaan nyt käsiteltävässä valituksessa, ja katsoi muun muassa, että käsiteltävän asian olosuhteissa neuvosto ei voinut perustellusti olla ilmoittamatta sille ennakolta asianomaisista uusista seikoista siksi, että muuten PMOI:n varojen jäädyttäminen olisi saattanut keskeytyä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi perustui PMOI:n mukaan lisäksi tosiseikkoihin, joita ei voida riitauttaa valituksessa.

–       Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

59      Valituksenalaisen tuomion 36 ja 37 kohdassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että kun neuvosto teki riidanalaisen päätöksen antamatta ennakolta tiedoksi PMOI:lle sellaisia uusia tietoja tai asiakirja-aineistoon liittyviä uusia seikkoja, jotka neuvoston mukaan oikeuttivat PMOI:n säilyttämisen asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa, ja erityisesti kun se ei antanut PMOI:lle mahdollisuutta esittää asianmukaisesti näkemystään asiasta ennen päätöksen tekemistä, se loukkasi puolustautumisoikeuksia koskevia periaatteita, jotka esitetään muun muassa edellä mainitussa asiassa Organisation des Modjahedines du peuple d’Iran vastaan neuvosto annetun tuomion 120, 126 ja 131 kohdassa.

60      Periaatteet, joihin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tällä tavoin viittasi ja joita Ranskan tasavalta ei riitauta, ilmenevät niin ikään vakiintuneesta oikeuskäytännöstä (ks. tiettyihin Osama bin Ladenia, al-Qaida-verkostoa ja Talebania lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä sekä Afganistaniin suuntautuvan tiettyjen tavaroiden ja palvelujen viennin kieltämisestä, Afganistanin Talebania koskevien lentokiellon ja varojen sekä muiden taloudellisten resurssien jäädyttämisen laajentamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 467/2001 kumoamisesta 27.5.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 881/2002 (EYVL L 139, s. 9) yhteydessä em. yhdistetyt asiat Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio, tuomion 338−441 kohta).

61      Tästä on muistutettava, että varojen jäädyttämistä koskevassa alkuperäisessä päätöksessä neuvoston velvollisuutena ei ole ilmoittaa ennakolta asianomaiselle henkilölle tai yhteisölle syitä, joiden vuoksi se aikoo sisällyttää kyseisen henkilön tai yhteisön nimen asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon. Jotta tällaisen toimenpiteen tehokkuutta ei vaarannettaisi, sillä on nimittäin sen luonteen vuoksi oltava yllättävä vaikutus ja sitä on sovellettava välittömästi alkavin vaikutuksin. Tällaisessa tapauksessa riittää lähtökohtaisesti, että toimielin ilmoittaa asianomaiselle henkilölle tai yhteisölle syyt ja antaa oikeuden tulla kuulluksi päätöstä tehtäessä tai välittömästi sen jälkeen.

62      Kun sen sijaan on kyse myöhemmästä varojen jäädyttämistä koskevasta päätöksestä, jolla asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa jo esiintyvän henkilön tai yhteisön nimi säilytetään, yllättävä vaikutus ei ole enää tarpeen toimenpiteen tehokkuuden varmistamiseksi, joten seikat, joihin aiotaan vedota kyseistä henkilöä tai yhteisöä vastaan, on lähtökohtaisesti ilmoitettava niille ja niille on annettava mahdollisuus tulla kuulluiksi ennen tällaisen päätöksen tekemistä.

63      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin sovelsi valituksenalaisessa tuomiossa näitä periaatteita nyt käsiteltävään asiaan ja katsoi perustellusti, että koska PMOI:n nimi säilytettiin riidanalaisella päätöksellä asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa, jossa sen nimi esiintyi sen alkuperäisestä luetteloon sisällyttämisestä – joka toteutettiin 3.5.2002 päätöksen 2002/334 perusteella – lähtien, neuvosto ei voinut ilmoittaa riidanalaista päätöstä tehdessään uusia seikkoja, joihin se aikoi vedota PMOI:ta vastaan, kuten se teki nyt käsiteltävässä asiassa. Neuvoston olisi ehdottomasti pitänyt varmistaa PMOI:n puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen eli niiden seikkojen ilmoittaminen, joihin sitä vastaan vedottiin, ja oikeus tulla kuulluksi ennen kyseisen päätöksen tekemistä.

64      Tässä yhteydessä on korostettava, kuten julkisasiamies on tehnyt ratkaisuehdotuksensa 103 kohdassa, että se suojatekijä, jonka tarjoavat sellaisten seikkojen, joihin jotakuta vastaan vedotaan, ilmoittamisvaatimus sekä oikeus esittää huomautuksia ennen riidanalaisen päätöksen kaltaisen toimenpiteen, jonka perusteella rajoittavia toimenpiteitä aletaan soveltaa, toteuttamista, on perustavanlaatuinen ja olennainen tekijä puolustautumisoikeuksien kannalta. Tämä pitää sitäkin enemmän paikkansa siksi, että tällaisilla toimenpiteillä on tärkeä vaikutus kyseisten henkilöiden ja ryhmien oikeuksiin ja vapauksiin.

65      Säännön, jonka mukaan henkilöllä, jolle on osoitettu hänelle vastainen päätös, on pitänyt olla mahdollisuus esittää huomautuksensa ennen kuin päätös tehtiin, tarkoituksena on, että asianomainen viranomainen voi ottaa asianmukaisesti huomioon kaikki merkitykselliset seikat. Kyseisen henkilön tehokkaan suojan varmistamiseksi säännön tavoitteena on erityisesti se, että tämä henkilö voisi korjata virheen tai esittää sellaisia seikkoja, jotka koskevat hänen henkilökohtaista tilannettaan ja jotka tukevat sitä, että päätös tehdään, että sitä ei tehdä tai että sillä on tietty sisältö (ks. vastaavasti asia C-349/07, Sopropé, tuomio 18.12.2008, Kok., s. I‑10369, 49 kohta).

66      Tämä perusoikeus puolustautumisoikeuksien kunnioittamiseen menettelyssä, joka edeltää riidanalaisen päätöksen kaltaisen rajoittavan toimenpiteen toteuttamista, vahvistetaan sitä paitsi nimenomaisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jolle SEU 6 artiklan 1 kohdassa annetaan sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksille, 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa.

67      Kuten edellä tämän tuomion 61 kohdassa on muistutettu, on niin, että vaikka poikkeus kyseiseen perusoikeuteen on hyväksytty silloin, kun on kyse alkuperäisistä varojen jäädyttämispäätöksistä, tämä on oikeutettavissa tarpeella varmistaa varojen jäädyttämistoimenpiteiden tehokkuus ja loppujen lopuksi pakottavilla näkökohdilla, jotka liittyvät turvallisuuteen tai unionin ja sen jäsenvaltioiden kansainvälisten suhteiden hoitamiseen (ks. vastaavasti em. yhdistetyt asiat Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio, tuomion 342 kohta).

68      Valituksenalaisen tuomion 39−44 kohdassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kuitenkin tarkasteli neuvoston perusteluja, joiden mukaan kyseisen toimielimen oli perusteltua ilmoittaa uudet seikat, joihin se aikoi vedota PMOI:ta vastaan, riidanalaista päätöstä tehdessään eikä ennen sitä huolimatta siitä, ettei kyseessä ollut alkuperäinen varojen jäädyttämispäätös, sen erityisen tilanteen vuoksi, jossa kyseinen toimielin käsiteltävässä asiassa oli, ja joka tarkemmin sanottuna oli se, että riidanalainen päätös oli tehtävä kiireellisesti.

69      Ranskan tasavalta lähinnä toisti nämä perustelut nyt käsiteltävässä valituksessa.

70      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi yhtäältä, että 7.5.2008, jolloin Court of Appealin tuomio julistettiin, päättyi lopullisesti neuvoston mahdollisuus tukeutua Home Secretaryn 28.3.2001 tekemään päätökseen yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuna toimivaltaisen viranomaisen päätöksenä PMOI:n säilyttämiseksi asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa. Lisäksi Home Secretary pani tuon tuomion täytäntöön 23.6.2008 tekemällään ja 24.6.2008 voimaan tulleella päätöksellä ja poisti PMOI:n nimen vuoden 2000 Terrorism Actin nojalla kiellettyjen järjestöjen luettelosta.

71      Toisaalta on kiistatonta, että neuvosto sai 9.6.2008 Ranskan tasavallalta uusia tietoja, jotka koskivat Ranskassa aloitettuja tutkintamenettelyjä PMOI:n oletettuja jäseniä vastaan ja joista kyseinen jäsenvaltio katsoi, että ne ehkä saattoivat olla perusteena kyseisen järjestön säilyttämiseksi asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa.

72      Tästä on todettava, että neuvoston oli siis tutkittava viipymättä nämä uudet tiedot päättääkseen, että ne joko voivat olla yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu toimivaltaisen viranomaisen päätös, johon PMOI:n säilyttäminen kyseisessä luettelossa voidaan perustaa, tai että tämä ryhmä oli poistettava välittömästi luettelosta.

73      Vaikka on toki totta, kuten Ranskan tasavalta väittää, että ainakaan 24.6.2008 lähtien neuvosto ei voinut antaa sellaisen tilanteen jatkua, jossa päätökseltä 2007/868 puuttui perusta, vaan sen oli tehtävä tästä viipymättä johtopäätökset, on kuitenkin niin, kuten kyseinen jäsenvaltio sitä paitsi myöntää ja kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin perustellusti totesi valituksenalaisen tuomion 42 kohdassa, että Court of Appealin 7.5.2008 antamalla tuomiolla tai Home Secretaryn 23.6.2008 tekemällä päätöksellä ei ollut automaattista ja välitöntä vaikutusta tuolloin sovellettuun päätökseen 2007/868.

74      Jälkimmäinen päätös oli nimittäin voimassa unionin toimielinten toimia koskevan laillisuusolettaman vuoksi; tämä olettama merkitsee vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sitä, että kyseisillä toimilla on oikeusvaikutuksia niin kauan kuin niitä ei ole peruutettu, kumottu kumoamiskanteen johdosta tai todettu pätemättömiksi ennakkoratkaisupyynnön tai lainvastaisuusväitteen vuoksi (ks. mm. asia C-199/06, CELF ja Ministre de la Culture et de la Communication, tuomio 12.2.2008, Kok., s. I‑469, 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

75      Kun otetaan myös huomioon se, miten perustavanlaatuisen tärkeää puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen on oltava menettelyssä, joka edeltää riidanalaisen päätöksen kaltaisen päätöksen tekemistä, kuten tämän tuomion 64 ja 65 kohdassa on muistutettu, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei siis tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan valituksenalaisen tuomion 39 ja 43 kohdassa, ettei neuvosto ollut osoittanut, että riidanalainen päätös oli tehtävä niin kiireellisesti, että sen oli mahdotonta ilmoittaa PMOI:lle uusista seikoista, joihin se aikoi vedota PMOI:ta vastaan, ja sallia sen kuuleminen ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä.

76      Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että ensimmäinen valitusperuste ei ole perusteltu.

 Toinen ja kolmas valitusperuste

77      Toinen ja kolmas valitusperuste, joista ensin mainittu koskee yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdan rikkomista ja jälkimmäinen oikeudellista virhettä oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan koskevien periaatteiden arvioimisessa, kohdistuvat valituksenalaisen tuomion toiseen osaan, jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tutki ja katsoi perustelluiksi PMOI:n siinä esittämän toisen ja kolmannen kanneperusteen.

78      Tästä on todettava, että katsottuaan valituksenalaisen tuomion 47 kohdassa, että riidanalainen päätös oli kumottava PMOI:n puolustautumisoikeuksien loukkaamisen vuoksi, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi saman tuomion 48 kohdassa, että vaikkei kyseisissä olosuhteissa ollutkaan välttämätöntä lausua muista kanneperusteista, se arvioisi kuitenkin tutkia siinä esitetyn toisen ja kolmannen perusteen, kun otettiin huomioon niiden merkitys tehokkaan oikeussuojan perusoikeuden valossa.

79      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuin hylkää alusta alkaen väitteet, jotka koskevat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion ylimääräisiä perusteluja, koska nämä väitteet eivät voi aiheuttaa kyseisen tuomion kumoamista, minkä vuoksi ne ovat tehottomia (ks. mm. asia C-399/08 P, komissio v. Deutsche Post, tuomio 2.9.2010, 75 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa ja asia C-96/09 P, Anheuser-Busch v. Budějovický Budvar, tuomio 29.3.2011, 211 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

80      Tässä tilanteessa on todettava, että toinen ja kolmas valitusperuste ovat tehottomia.

81      Koska mitään Ranskan tasavallan esittämistä valitusperusteista ei ole hyväksytty, valitus on hylättävä.

 Oikeudenkäyntikulut

82      Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan, jota sen 118 artiklan nojalla sovelletaan muutoksenhakuun, mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska Ranskan tasavalta on hävinnyt asian, se on PMOI:n vaatimuksen mukaisesti velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Valitus hylätään.

2)      Ranskan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Allekirjoitukset

---

* Oikeudenkäyntikieli: englanti.