1

Kantajana oleva Alisei on Italian oikeuden mukaan perustettujen voittoa tavoittelemattomien Cidis ja Nuova Frontiera -nimisten yhdistysten fuusion seurauksena Italian oikeuden mukaan 20.1.1998 päivätyllä asiakirjalla perustettu voittoa tavoittelematon yhdistys. Yhdistys teki ja välisenä aikana Euroopan yhteisöjen komission kanssa 22 Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (EYVL L 248, s. 1; jäljempänä varainhoitoasetus) ensimmäisen osan VI osastossa (”Avustukset”) sekä toisen osan IV osastossa (”Ulkoiset toimet”) tarkoitettua avustussopimusta.

2

Yleisiin ehtoihin, jotka koskevat mainituista 22 sopimuksesta 17:ää [ALI 08, ALI 41, ALI 44, ALI 46, ALI 03, ALI 04, ALI 06, ALI 07, ALI 17, ALI 18, ALI 19, ALI 25, ALI 39, ALI 42, ALI 45, ALI 47 ja ALI 48], sisältyy lauseke, jonka mukaan ”sellaiset mahdolliset – – sopimuksen täytäntöönpanoa koskevat komission ja [kantajan] väliset riita-asiat, joita ei kyetä ratkaisemaan sopimuspuolten välisellä sovinnolla, saatetaan käsiteltäviksi Brysselin tuomioistuimiin”.

3

Yleisissä ehdoissa, jotka koskevat mainituista 22 sopimuksesta viittä, osoitetaan Brysselin tuomioistuimet toimivaltaisiksi ratkaisemaan mahdolliset sopimusten täytäntöönpanoa koskevat riita-asiat siinä tapauksessa, että sopimuspuolet eivät ole kyenneet ratkaisemaan erimielisyyttään sovinnolla ja/tai sovittelumenettelyllä.

4

Lisäksi edellä mainittuja 22 sopimusta koskevissa yleisissä ehdoissa määrätään komission toimivaltaisten yksiköiden mahdollisuudesta suorittaa myönnetyn avustuksen käyttöä koskevia tarkastuksia.

5

Euroopan kehitysrahasto (EKR) perustettiin rahoittamaan Euroopan yhteisön ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden (AKT) välistä yhteistyötä aluksi ETY:n perustamissopimukseen otetulla liitteellä ja myöhemmin neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden sisäisillä sopimuksilla. Tähän mennessä on ollut kymmenen peräkkäistä EKR:ää, ja niihin liittyvät sisäiset sopimukset ovat vastanneet kestoltaan niiden sopimusten ja yleissopimusten kestoa, joilla Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat perustaneet tämän erityisen kumppanuuden AKT-valtioiden kanssa. EKR:iin varattuja määrärahoja ei ole kirjattu Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon, mikä selittää sen, että niiden hallinnointia on säännelty jokaista EKR:ää varten erikseen säädetyllä varainhoitoasetuksella.

6

Kuudennen EKR:n perustamisesta on määrätty Loméssa 8.12.1984 allekirjoitetussa kolmannessa AKT–ETY-yleissopimuksessa (EYVL 1986, L 86, s. 3; jäljempänä Lomé III -sopimus), seitsemännen EKR:n perustamisesta Loméssa allekirjoitetussa neljännessä AKT–ETY-yleissopimuksessa (EYVL 1991, L 229, s. 3; jäljempänä Lomé IV -sopimus), kahdeksannen EKR:n perustamisesta Mauritiuksella allekirjoitetussa Lomé IV -sopimuksen muuttamisesta tehdyssä sopimuksessa (EYVL 1998, L 156, s. 3; jäljempänä Mauritiuksen sopimus) ja yhdeksännen EKR:n perustamisesta Cotonoussa allekirjoitetussa AKT-valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisessä kumppanuussopimuksessa (EYVL L 317, s. 3; jäljempänä Cotonoun sopimus).

7

Mainituissa sopimuksissa ja yleissopimuksissa määrätään, että ellei toisin määrätä, EKR:stä myönnettävällä avustuksella rahoitettavan hankkeen tai ohjelman osalta laaditaan rahoitussopimus komission ja asianomaisen yhden tai useamman AKT-valtion välillä. Mainitussa sopimuksessa on täsmennettävä erityisesti EKR:stä tehtävän rahoitussitoumuksen yksityiskohdat sekä rahoitusjärjestelyt ja -ehdot (ks. Lomé III -sopimuksen 222 artiklan 1 kohta, Lomé IV -sopimuksen 291 artiklan, jota ei muutettu Mauritiuksen sopimuksella, 1 ja 2 kohta sekä Cotonoun sopimuksen liitteessä IV, jonka otsikkona on ”Täytäntöönpano- ja hallintomenettelyt”, olevan 17 artiklan 1 ja 2 kohta).

8

Lisäksi mainituilla sopimuksilla ja yleissopimuksilla perustetaan EKR:n johtavan tulojen ja menojen hyväksyjän tehtävä. Tämän hyväksyjän nimittää komissio. Johtava tulojen ja menojen hyväksyjä vastaa EKR:n varojen hallinnoinnista (ks. Lomé III -sopimuksen 226 artiklan 1 kohta, Lomé IV -sopimuksen 311 artiklan, jota ei muutettu Mauritiuksen sopimuksella, 1 kohta ja Cotonoun sopimuksen liitteessä IV olevan 34 artiklan 1 kohta).

9

Edellä mainittujen neljän EKR:n rahoituksesta on tehty neljä neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden sisäistä sopimusta: sisäinen sopimus 86/126/ETY yhteisön tuen rahoituksesta ja hallinnosta (EYVL 1986, L 86, s. 210), merentakaisten maiden ja alueiden assosioinnista Euroopan talousyhteisöön 25.7.1991 tehty neuvoston päätös 91/482/ETY (EYVL L 263, s. 1), neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien sisäinen sopimus Lomé IV -sopimuksen toisen rahoituspöytäkirjan mukaisesta yhteisön tukien rahoituksesta ja hoidosta (EYVL 1998, L 156, s. 108) sekä neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien sisäinen sopimus 2000/770/EY Cotonoun sopimuksen rahoituspöytäkirjan mukaisesta yhteisön tukien rahoituksesta ja hoidosta sekä taloudellisen avun jakamisesta EY:n perustamissopimuksen neljännessä osassa tarkoitetuille merentakaisille maille ja alueille (EYVL L 317, s. 355).

10

Mainittujen neljän sisäisen sopimuksen soveltamisesta säädetään kuudenteen EKR:ään sovellettavassa 11.11.1986 annetussa varainhoitoasetuksessa 86/548/ETY (EYVL L 325, s. 42), Lomé IV -sopimukseen perustuvaan kehitysrahoitusyhteistyöhön sovellettavassa annetussa varainhoitoasetuksessa 91/491/ETY (EYVL L 266, s. 1), Lomé IV -sopimukseen perustuvaan kehitysrahoitusyhteistyöhön sovellettavassa annetussa varainhoitoasetuksessa 98/430/EY (EYVL L 191, s. 53) sekä yhdeksänteen EKR:ään sovellettavassa annetussa varainhoitoasetuksessa (EUVL L 83, s. 1).

11

Mainittujen neljän asetuksen mukaan komissio vastaa EKR:n hallinnosta omalla vastuullaan ja nimeää EKR:n johtavan tulojen ja menojen hyväksyjän sekä tilinpitäjän (ks. varainhoitoasetuksen 86/548 10 artiklan 1 kohta sekä 11 ja 13 artikla, varainhoitoasetuksen 91/491 9 artiklan 1 kohta sekä 11 ja 13 artikla, varainhoitoasetuksen 98/430 II osaston, jonka otsikkona on ”Komission suorittama EKR:n määrärahojen rahoituksellinen hallinto”, 13 artiklan 1 kohta ja 15 artiklan 1 kohta sekä yhdeksänteen EKR:ään sovellettavan 27.3.2003 annetun varainhoitoasetuksen 1 artiklan 2 kohta sekä 18 ja 27 artikla). Edellä 10 kohdassa mainituilla kolmella ensimmäisellä varainhoitoasetuksella perustetaan lisäksi varainhoidon valvojan tehtävä. Yhdeksänteen EKR:ään sovellettavan annetun varainhoitoasetuksen 133 artiklan 2 kohdassa säädetään sitä vastoin, että aikaisempiin EKR:iin kuuluvat sitoumukset, jotka on tehty ennen Cotonoun sopimuksen voimaantuloa , täytetään edelleen kyseisiin EKR:iin sovellettavien sääntöjen mukaisesti paitsi varainhoidon valvojan tehtävien osalta, joihin sovelletaan mainitun asetuksen säännöksiä. Viimeksi mainitussa asetuksessa ei ole varainhoidon valvojan tehtäviä koskevia säännöksiä.

12

Varainhoitoasetuksissa 86/548, 91/491 ja 98/430, joista ensimmäistä sovelletaan kuudenteen, toista seitsemänteen ja kolmatta kahdeksanteen EKR:ään, säädetään, että lähtökohtaisesti on niin, että johtavan tulojen ja menojen hyväksyjän on laadittava jokaisesta EKR:n määrärahojen toteuttamiseen liittyvästä EKR:lle kuuluvasta selvästä, rahassa määritellystä ja erääntyneestä saatavasta perintämääräys. Tulojen ja menojen hyväksyjä voi kuitenkin luopua saatavan perimisestä. Tilinpitäjä kirjaa perintämääräyksen, vastaa siitä ja on velvollinen huolehtimaan siitä, että saatavat saadaan perityiksi perintämääräyksessä määrättynä erääntymispäivänä. Tilinpitäjä ilmoittaa johtavalle tulojen ja menojen hyväksyjälle kaikki saatavat, joita ei ole saatu perittyä asetettuna määräaikana ja panee tarvittaessa vireille perintämenettelyn (ks. varainhoitoasetuksen 86/548 15 ja 16 artikla, varainhoitoasetuksen 91/491 15 artiklan 2 kohta ja 16 artikla sekä varainhoitoasetuksen 98/430 18 artiklan 2 kohta ja 19 artikla).

13

Yhdeksänteen EKR:ään sovellettavan 27.3.2003 annetun varainhoitoasetuksen 45–47 artiklassa on vastaavat säännökset. Asetukseen sisältyy kuitenkin joitakin perintää koskevia lisätäsmennyksiä. Ensinnäkin mainitun asetuksen 45 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään, että perintämääräys on vahvistettava ”velalliselle osoitetulla veloitusilmoituksella”, joka myös on EKR:n johtavan tulojen ja menojen hyväksyjän laatima. Toiseksi saman asetuksen 46 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jos maksua ei ole suoritettu, EKR:n tilinpitäjän on ”aloitettava viipymättä menettely saamisen perimiseksi oikeusteitse, soveltuvin osin myös kuittauksella tai, jos tämä ei ole mahdollista, tilinpitäjän on suoritettava saatavan perintä täytäntöönpanokelpoisella päätöksellä joko 44 artiklan 2 kohdan mukaisesti tai oikeusteitse”. Kolmanneksi mainitun asetuksen 44 artiklan 2 kohdassa säädetään, että ”komissio voi määrätä saamisen maksuvelvollisuuden muille kuin valtioille päätöksellä, joka on täytäntöönpanokelpoinen [EY:n] perustamissopimuksen 256 artiklassa määrätyin edellytyksin”.

14

Kantaja teki 24.4.2002 ja välisenä aikana kymmenen palvelujen suorittamista koskevaa sopimusta, jotka rahoitettiin EKR:stä. Kongon demokraattisen tasavallan puolesta toimineen komission kanssa kantaja teki kuusi sopimusta, jotka rahoitettiin kuudennesta EKR:stä, Angolan tasavallan kanssa yhden sopimuksen, joka rahoitettiin seitsemännestä EKR:stä, Päiväntasaajan Guinean tasavallan kanssa yhden sopimuksen, joka rahoitettiin kahdeksannesta EKR:stä ja sekä Gabonin tasavallan että São Tomén ja Príncipen demokraattisen tasavallan kanssa yhden sopimuksen, jotka kumpikin rahoitettiin yhdeksännestä EKR:stä.

15

Kaikkiin mainittuihin sopimuksiin sovelletaan EKR:stä rahoitettaviin palveluhankintoihin liittyvien yleisten sopimusasiakirjojen määräyksiä; nämä sopimusasiakirjat sisältyvät EKR:stä rahoitettavia rakennusurakoita, tavaranhankintoja ja palveluhankintoja koskevien yleisten säännösten, yleisten sopimusasiakirjojen ja sovittelu- ja välitysmenettelyn menettelysääntöjen hyväksymisestä ja niiden soveltamisesta 29.3.1990 tehdyn AKT–ETY-ministerineuvoston päätöksen nro 3/90 (EYVL L 382, s. 1) liitteeseen IV, sellaisina kuin kyseiset määräykset ovat sopimuksella täydennettyinä tai muutettuina.

16

Sopimukseen liittyvien riita-asioiden osalta edellä mainittujen yleisten sopimusasiakirjojen 45.2 §:ssä, jonka otsikkona on ”Riitojen ratkaisu”, määrätään menettelystä riitojen sovintoratkaisujen aikaansaamiseksi. Jos sovintoratkaisuun ei päästä, sopimuspuolet voivat mainittujen yleisten sopimusasiakirjojen 45.3 §:n mukaisesti sopia sovittelusta kolmannen osapuolen välityksellä tietyn määräajan kuluessa. Mainittujen yleisten sopimusasiakirjojen 45.5 §:ssä määrätään lisäksi, että ”jollei sovinto- tai sovitteluratkaisuun päästä määrätyssä enimmäisajassa, kun kyseessä on rajat ylittävä sopimus, riita ratkaistaan – – joko hankkeen toteuttajan valtion kansallisen lainsäädännön tai sen vakiintuneiden kansainvälisten menettelytapojen mukaisesti, jos sopimuspuolet niin sopivat, – – tai välimiesmenettelyllä sopimuksen mukaisesti vahvistettujen menettelysääntöjen mukaisesti”.

17

Mainittua 45.5 §:n määräystä ei ole täydennetty eikä muutettu kyseisissä kymmenessä sopimuksessa. Missään näistä sopimuksista ei myöskään ole sovittu riitojen ratkaisemisesta kyseessä olevan valtion lainsäädännön tai menettelytapojen mukaisesti, joten mainittujen sopimusten sopimuspuolten väliset riidat on ratkaistava välimiesmenettelyllä. Välimiesmenettelyä koskevat säännöt, joihin 45.5 §:ssä viitataan, ovat päätöksen nro 3/90 liitteessä V.

18

Kantaja teki lisäksi Kongon tasavallan kanssa sopimuksen, joka rahoitettiin kahdeksannesta EKR:stä, ja Norsunluurannikon tasavallan kanssa sopimuksen, joka rahoitettiin yhdeksännestä EKR:stä. Näihin sopimuksiin sovellettavien yleisten ehtojen 13 §:ssä määrätään mainittujen sopimusten sopimuspuolten välisten riitojen ratkaisemisesta sovintomenettelyllä sekä mahdollisuudesta saattaa riita komission ratkaistavaksi sopimuspuolten yhteisellä sopimuksella. Mainitussa pykälässä määrätään lisäksi, että jos edellä mainituilla menettelyillä ei päästä ratkaisuun, kumpikin sopimuspuoli voi saattaa riidan hankintaviranomaisen valtion tuomioistuinten ratkaistavaksi.

19

Petostentorjuntavirasto (OLAF) aloitti 27.8.2004 kantajaan kohdistuvan tutkinnan, josta tämä sai tiedon . OLAF suoritti tässä yhteydessä 6.– joukon tarkastuksia kantajan Milanossa sijaitsevissa toimitiloissa. Mainitun ajanjakson kuluessa myös erään ulkopuolista kirjanpidon tarkastusta suorittavan yhtiön työntekijät suorittivat tarkastuksen kantajan mainituissa toimitiloissa.

20

OLAF toimitti 6.3.2006 päivätyllä kirjeellä 6.– suorittamiensa tarkastusten pohjalta laatimansa tarkastuskertomuksen sekä edellä mainitun ulkopuolisen, kirjanpidon tarkastusta suorittavan yhtiön kertomusluonnoksen kantajalle huomautusten esittämistä varten. OLAF toimitti jäljennöksen mainitusta kirjeestä myös komission yhteistyötoimistolle (EuropeAid). Kantaja esitti mainittua kertomusta koskevat huomautuksensa .

21

EuropeAid ilmoitti 3.5.2006 päivätyllä kirjeellä kantajalle, että edellä mainituissa kertomuksissa esitetyt seikat herättivät epäilyksiä niiden kulujen hyväksyttävyydestä, joiden korvaamista kantaja oli eri hankkeiden yhteydessä vaatinut. EuropeAid harkitsi näin ollen tilintarkastuksen määräämistä sekä sen toimivaltaan kuuluvien voimassa olevien sopimusten ja työohjelmien osalta kaikkien kantajalle suoritettavien maksujen keskeyttämistä.

22

Komission ja kantajan edustajien 16.5.2006 järjestetyn tapaamisen jälkeen EuropeAid vahvisti päivätyllä kirjeellä kantajalle aikovansa määrätä tilintarkastuksen kantajan ilmoittamien kustannusten hyväksyttävyyden tarkistamiseksi. EuropeAid ilmoitti päivätyllä kirjeellä kantajalle sen ulkopuolisen tilintarkastajan henkilöllisyyden, jonka tehtäväksi tilintarkastus oli annettu, sekä hankkeet, joita mainittu tilintarkastus koskisi.

23

Tilintarkastus alkoi kantajan toimitiloissa 12.–16.7.2006 toteutetulla selvitysvaiheella. Mainitun tilintarkastuksen selvitysvaiheen tarkoituksena oli tarkastusta varten tarvittavan asiakirja-aineiston yksilöiminen ja paikantaminen. Tarkastukset suoritettiin paikan päällä alkaen. Ulkopuolisen tilintarkastajan ja kantajan välinen alustava tilinpäätöskokous, jossa myös komission edustajat olivat läsnä, järjestettiin . Toinen ulkopuolisen tilintarkastajan ja kantajan välinen kokous, jossa komission edustajat myös olivat läsnä, pidettiin . Tähän kokoukseen päättyivät paikan päällä suoritetut tarkastukset.

24

Kantaja esitti 18.1., 28.2., 23.4. ja 13.6.2007 päivätyillä kirjeillään arvostelua, joka koski ulkopuolista tilintarkastajaa, jonka tehtäväksi tilintarkastus oli annettu, sekä tapaa, jolla mainittu tilintarkastus oli toteutettu. EuropeAid vastasi kantajan kolmeen ensimmäiseen kirjeeseen 2.2., 22.3. ja päivätyillä kirjeillä.

25

Komissio välitti 20.7.2007 päivätyllä kirjeellä tilintarkastuskertomusta koskevan luonnoksen vahvistetun version sekä omat huomautuksensa kantajalle huomautusten esittämistä varten. Lisäksi komissio kehotti kantajaa lausumaan 6433424,80 euron suuruisen rahamäärän perimisestä ja ilmoitti sille aikeestaan aloittaa varainhoitoasetuksen 93, 96 ja 114 artiklan mukainen kontradiktorinen menettely ammattitoiminnassa tehdyn vakavan virheen ja sopimusvelvoitteiden täytäntöönpanossa ilmenneen vakavan puutteen vuoksi sekä sulkea kantaja kahden vuoden ajaksi yhteisön rahoittamien hankinta- ja avustusmenettelyjen ulkopuolelle. Komissio myönsi kantajalle kuukauden pituisen määräajan asiaa koskevien huomautusten esittämistä varten.

26

Mainittua komission kirjettä seurasi osapuolten välinen kirjeenvaihto, joka käsitti viisi kantajan EuropeAidille osoittamaa kirjettä, jotka oli päivätty 20.9., ja sekä ja , sekä kolme EuropeAidin kantajalle osoittamaa kirjettä, jotka oli päivätty ja sekä .

27

Komissio välitti kantajalle 19.8.2008 päivätyllä kirjeellä lopullisen tilintarkastuskertomuksen, jonka ulkopuolinen tilintarkastaja oli esittänyt sille . Komissio vastasi lisäksi ja päivättyihin kantajan kirjeisiin ja ilmoitti tälle aloittavansa kyseessä olevien 34 sopimuksen yhteydessä aiheettomasti saaduista rahamääristä koostuvan 4750121 euron suuruisen kokonaismäärän perintämenettelyn ajankohtana, jonka toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä ilmoittaisi kantajalle myöhemmin.

28

Kantaja nosti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 5.11.2008 jättämällään kannekirjelmällä käsiteltävänä olevan kanteen, jossa se vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

29

Komissio esitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 19.1.2009 jättämällään erillisellä asiakirjalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan nojalla oikeudenkäyntiväitteen. Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

30

Kantaja esitti 4.3.2009 oikeudenkäyntiväitettä koskevat huomautuksensa. Kantaja vaatii huomautuksissaan, että unionin yleinen tuomioistuin

31

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kehotti työjärjestyksen 64 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena komissiota esittämään eräitä asiakirjoja. Komissio noudatti pyyntöä asetetussa määräajassa.

32

Kantaja vaati ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 2.7.2009 jättämällään erillisellä asiakirjalla sellaisten ”prosessinjohtotoimien” toteuttamista, joilla yhtäältä komissio määrättäisiin esittämään kokonaisuudessaan sen ulkopuolisen tilintarkastajan kanssa tekemänsä sopimus, jonka tehtäväksi edellä mainittu tilintarkastus annettiin (ks. edellä 21 ja 22 kohta), ja joilla toisaalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kuulisi todistajina EuropeAidin pääjohtajaa ja sen ulkopuolisen tilintarkastajan yhtiökumppania, jonka tehtäväksi tilintarkastus annettiin.

33

Komissio esitti mainittua pyyntöä koskevat huomautuksensa 17.7.2009. Komissio väittää, että kantaja vaatiikin tosiasiassa selvittämistoimien määräämistä ja että kantajan vaatimus on jätettävä tutkimatta tai toissijaisesti hylättävä perusteettomana.

34

Kantaja vaati ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 30.9.2009 jättämällään erillisellä asiakirjalla sellaisen prosessinjohtotoimen toteuttamista, jolla komissiota kehotettaisiin täsmentämään, noudattiko ulkopuolinen tilintarkastaja tarkastusta suorittaessaan ”kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja” vai ”sovittua menettelyä”, jota säännellään ”kansainvälisissä liitännäispalvelustandardeissa 4400 – Taloudellisten tietojen tarkastus sovittujen menettelyjen perusteella” ja joka ei vastannut tilintarkastajan ja komission välisessä sopimuksessa määrättyä menettelyä.

35

Kantaja esitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 1.12.2009 jättämässään erillisessä asiakirjassa komission ja ulkopuolisen tilintarkastajan välisen sopimuksen sekä esitti kanteensa tueksi kaksi uutta kanneperustetta.

36

Työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi, jos asianosainen sitä hakemuksella vaatii, ratkaista tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevan väitteen pääasiaa käsittelemättä. Saman artiklan 3 kohdan mukaan hakemuksen jatkokäsittely on suullinen, jollei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toisin päätä. Lisäksi työjärjestyksen 111 artiklassa määrätään, että jos kanne on selvästi täysin perusteeton, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi jatkamatta asian käsittelyä ratkaista asian perustellulla määräyksellä.

37

Nyt esillä olevassa asiassa unionin yleinen tuomioistuin katsoo saaneensa asiakirja-aineiston perusteella riittävät tiedot, jotta se voi ratkaista asian ilman suullista käsittelyä.

38

Komissio väittää, että 19.8.2008 päivätty kirje on laadittu yksinomaan sopimusoikeudellisessa yhteydessä ja että tähän yhteyteen sovelletaan niissä sopimuksissa olevia määräyksiä, joita mainittu kirje koskee. Kantajan ja komission välisiin sopimuksiin sovellettaviin sopimusehtoihin ei komission mukaan sisälly sellaista välityslauseketta, jonka nojalla käsiteltävänä oleva riita-asia olisi saatettava unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi, vaan sopimusehtojen mukaan Brysselin tuomioistuimet ovat toimivaltaisia ratkaisemaan kaikki mainittuihin sopimuksiin liittyvät riita-asiat. Muihin tässä kirjeessä mainittuihin sopimuksiin, jotka on tehty kantajan ja tiettyjen kolmansien maiden välillä ja rahoitettu EKR:stä, sovelletaan sopimusehtoja, joiden mukaan mainittuihin sopimuksiin liittyvät erimielisyydet on ratkaistava ”hankkeen toteuttajan valtion kansallisen lainsäädännön mukaisesti”. Unionin yleisellä tuomioistuimella ei siten ole lainkaan toimivaltaa mainittuihin sopimuksiin liittyvissä riita-asioissa. Kun lisäksi otetaan huomioon sopimusoikeudellinen yhteys, jossa päivätty kirje on laadittu, tämä kirje ei ole toimi, joka voi olla unionin yleisessä tuomioistuimessa nostettavan kumoamiskanteen kohteena.

39

Komissio lisää, että 19.8.2008 päivätyn kirjeen ei sen sanamuoto huomioon ottaen voida missään tapauksessa katsoa olevan toimi, jolla on sitovia oikeusvaikutuksia, vaan se on korkeintaan valmisteleva toimi, jota ei ole mahdollista riitauttaa kumoamiskanteella.

40

Kantaja myöntää, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole toimivaltainen käsittelemään niihin 34 sopimukseen liittyviä riita-asioita, joita 19.8.2008 päivätty kirje koskee. Kantaja väittää kuitenkin, että komission väite, jonka mukaan mainittu kirje on laadittu yksinomaan sopimusoikeudellisessa yhteydessä eikä se siis ole toimi, joka voi olla unionin yleisessä tuomioistuimessa nostettavan kumoamiskanteen kohteena, pohjautuu mainitun kirjeen virheelliseen ja puolueelliseen tulkintaan sekä väärään käsitykseen kumoamiskanteen kohteesta ja sisällöstä.

41

Kantajan mukaan komissio ei 19.8.2008 päivätyssä kirjeessä ainoastaan vastannut kantajan väitteisiin, jotka koskivat maksujen keskeyttämistä ja väitettyjä virheitä tilintarkastuksessa, ja ilmoittanut perintämenettelyn aloittamisesta. Kantajan mukaan komissio myös välitti sille lopullisen tilintarkastuskertomuksen ja ilmoitti pitävänsä sitä luotettavana ja oikeutettuna teknisenä perustana asiassa tehtäville päätelmille. Komissio toisin sanoen vahvisti ulkopuolisen tilintarkastajan päätelmät päivätyllä kirjeellä, kun se hyväksyi loppukertomuksen.

42

Kantajan mukaan kumoamisvaatimus koskeekin juuri tätä 19.8.2008 päivätyn kirjeen erityispiirrettä, koska kantaja riitauttaa vaatimuksellaan komission hallinnollisen toimivaltansa yhteydessä tekemän päätöksen, jossa se totesi, että ulkopuolisen tilintarkastajan tehtäväksi annettu tilintarkastusmenettely oli suoritettu ja asia loppuun käsitelty, sekä vahvisti sen kaikki päätelmät hyväksymällä loppukertomuksen.

43

Kantajan tiettyjen oikeuksien ja tiettyjen yleisten oikeusperiaatteiden loukkaamiset, joihin kannekirjelmässä vedotaan, liittyvät kantajan mukaan kyseessä olevan kertomuksen laatimiseen ja hyväksymiseen osana hallinnollista julkisen vallan käyttöä eivätkä kantajan ja komission välille mahdollisesti syntyneisiin sopimus-suhteisiin. Kyseessä olevat kanneperusteet eivät siten kantajan mukaan koske yksittäisten sopimusmääräysten rikkomista vaan yleisten oikeusperiaatteiden loukkaamista.

44

Sopimusoikeudellisessa yhteydessä tehdystä toimenpiteestä nostetun kumoamiskanteen tutkimatta jättämistä koskevalla oikeuskäytännöllä ei kantajan mukaan ole käsiteltävänä olevassa asiassa merkitystä. Ensinnäkään 19.8.2008 päivätty kirje ei kantajan mukaan ole perintämääräys eikä veloitusilmoitus, minkä komissiokin myöntää. Toiseksi komissio katsoi mainitussa kirjeessä, että ulkopuolisen tilintarkastajan tehtäväksi annettu tilintarkastusmenettely oli loppuun suoritettu ja sääntöjenmukainen, sekä vahvisti sen päätelmät. Menettely on siten kantajan mukaan erotettavissa siitä sopimusoikeudellisesta yhteydestä, jossa mainittu kirje laadittiin, ja näin on sitäkin suuremmalla syyllä sen vuoksi, että se koski lisäksi tiettyjen kolmansien maiden kanssa tehtyjä sopimuksia, jotka oli rahoitettu yksinomaan EKR:stä.

45

Kantaja väittää lisäksi, että koska komissio 19.8.2008 päivätyllä kirjeellään saattoi ulkopuolisen tilintarkastajan tehtäväksi annetun tilintarkastusmenettelyn lopullisesti päätökseen, se katsoi mainitun tilintarkastusmenettelyn sääntöjenmukaiseksi ja vahvisti ulkopuolisen tilintarkastajan päätelmät hyväksymällä loppukertomuksen, mikä kantajan mukaan muutti sen oikeudellista asemaa. Kantaja väittää, että sen asema muuttui ”usean vielä saatavan maksun velkojasta””velalliseksi, tai ainakin mahdolliseksi velalliseksi, jota vaadittiin palauttamaan jo maksetut rahamäärät, joita koskevan kirjanpidon oikeellisuus oli riitautettu”. Lisäksi kirjanpidossa sovellettavien varovaisuusperiaatteiden mukaan mainittu kirje aiheutti kantajalle velvollisuuden poistaa taseeseensa merkitsemistään saatavista yli 2 miljoonan euron suuruinen rahamäärä ja merkitä niiden tilalle odottamaton 4,7 miljoonan euron suuruinen velka.

46

Kantaja väittää, että vaikka 19.8.2008 päivättyä kirjettä voidaan osittain pitää valmistelevana toimena, koska komissio vastaa siinä kantajan väitteisiin ja ennakoi perintämenettelyyn ryhtymistä, on se osa kirjeestä, joka koskee tilintarkastuksen päätökseen saattamista ja loppukertomuksen hyväksymistä, kuitenkin lopullinen ja erotettavissa sopimusoikeudellisesta yhteydestään asiassa C-395/95 P, Geotronics vastaan komissio, annetussa tuomiossa (Kok., s. I-2271, 12–15 kohta) tarkoitetussa merkityksessä, ja mainittua ratkaisua voidaan soveltaa analogisesti käsiteltävänä olevaan asiaan, jolloin mainittu kirje voi olla kumoamiskanteen kohteena. Tätä tulkintaa vahvistavat kantajan mukaan myös huomautukset, jotka komissio esitti Euroopan oikeusasiamiehelle vastauksena kantajan tekemään kanteluun.

47

Kumoamiskanteen yhteydessä tuomioistuin tutkii toimielinten sellaisten toimenpiteiden lainmukaisuuden, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin osapuoliin muuttaen näiden oikeusasemaa selvästi (asia T-97/07, Imelios v. komissio, määräys 10.4.2008, 21 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa; ks. myös vastaavasti asia 60/81, IBM v. komissio, tuomio , Kok., s. 2639, Kok. Ep. VI, s. 231, 9 kohta ja asia C-131/03 P, Reynolds Tobacco ym. v. komissio, tuomio , Kok., s. I-7795, 54 kohta).

48

Silloin kun on kyse toimista tai päätöksistä, jotka tehdään monivaiheisessa menettelyssä, erityisesti sisäisen menettelyn päätteeksi, kannekelpoisia toimia ovat pääsäännön mukaisesti ainoastaan sellaiset toimenpiteet, joissa lopullisesti vahvistetaan toimielimen kanta kyseisen menettelyn päätteeksi; sen sijaan menettelyn kuluessa tehdyt toimenpiteet, joilla valmistellaan lopullista päätöstä, eivät ole kannekelpoisia (edellä 47 kohdassa mainittu asia IBM v. komissio, tuomion 10 kohta ja asia T-95/99, Satellimages TV5 v. komissio, tuomio 7.3.2002, Kok., s. II-1425, 32 kohta).

49

Toisin on vain, jos valmistelevan menettelyn kuluessa tehdyt päätökset tai toimet muodostavat itsessään lopullisen päätepisteen erityiselle menettelylle, joka on eri kuin se, jonka päätteeksi toimielin tekee pääasiaa koskevan päätöksen (edellä 47 kohdassa mainittu asia IBM v. komissio, tuomion 11 kohta ja asia T-96/03, Camós Grau v. komissio, määräys 9.6.2004, Kok. H., s. I-A-157 ja II-707, 30 kohta).

50

Lisäksi on niin, että toimielinten tekemät toimet, jotka on tehty yksinomaan sopimusoikeudellisessa yhteydessä, josta niitä ei voida erottaa, eivät luonteensa puolesta kuulu niihin toimiin, joiden kumoamista voidaan vaatia unionin yleiseltä tuomioistuimelta (yhdistetyt asiat T-314/03 ja T-378/03, Musée Grévin v. komissio, määräys 10.5.2004, Kok., s. II-1421, 64 kohta ja edellä 47 kohdassa mainittu asia Imelios v. komissio, määräyksen 22 kohta).

51

Käsiteltävänä olevassa asiassa on tarkasteltava sitä, onko 19.8.2008 päivätty kirje sellainen toimi, joka voi olla unionin yleisessä tuomioistuimessa nostettavan kumoamiskanteen kohteena. Kantaja väittää asian olevan näin, koska mainittuun kirjeeseen sisältyy päätös, jolla saatetaan päätökseen hallinnollinen tilintarkastusmenettely, jonka komissio on antanut ulkopuolisen tilintarkastajan tehtäväksi, ja jolla lisäksi hyväksytään mainitun tilintarkastajan laatima tilintarkastuskertomus.

52

Edellä 1 kohdassa mainittujen 22 sopimuksen osalta on ensinnäkin todettava, että komissio voi mainituista sopimuksista sille johtuvien oikeuksien suojaamiseksi ja sen varmistamiseksi, että kantaja täyttää asianmukaisesti mainituista sopimuksista sille johtuvat velvoitteensa, suorittaa tarpeellisiksi ja asianmukaisiksi katsomansa tarkastukset. Mainitunlaiset tarkastukset sallitaan lisäksi nimenomaisesti kyseisissä sopimuksissa (ks. edellä 4 kohta).

53

Komissio voi tässä yhteydessä antaa ulkopuolisen tilintarkastajan tehtäväksi tilintarkastuksen suorittamisen komission lukuun ja tarkastuksen päätelmien toimittamisen komissiolle tilintarkastus-kertomuksena. Jos tämän kertomuksen päätelmät vaikuttavat oikeilta ja perustelluilta, komissio voi lisäksi nojautua niihin vedotessaan asianmukaisissa instansseissa niihin oikeuksiin, joita se katsoo itsellään kyseisten sopimusten perusteella olevan.

54

Tästä seuraa, että kyseisten 22 sopimuksen osalta komission valitseman ulkopuolisen tilintarkastajan suorittama tilintarkastus kuuluu komissiolla mainittujen sopimusten perusteella olevien oikeuksien käyttöön ja on näin ollen tehty mainituilla sopimuksilla määritellyssä sopimusoikeudellisessa yhteydessä.

55

Näin ollen on todettava, että vaikka 19.8.2008 päivätty kirje olisi ymmärrettävä siten, että sillä saatetaan päätökseen edellä mainittuja 22 sopimusta koskeva tilintarkastusmenettely ja vahvistetaan ulkopuolisen tilintarkastajan päätelmät hyväksymällä loppukertomus, sitä ei kuitenkaan, toisin kuin kantaja väittää, voida erottaa mainituilla sopimuksilla luodusta sopimusoikeudellisesta yhteydestä eikä sitä voida katsoa toimeksi, joka voisi olla kumoamiskanteen kohteena unionin yleisessä tuomioistuimessa. Mainittuun kirjeeseen sisältyväksi väitettyä päätöstä koskeva kumoamiskanne on siten jätettävä tutkimatta siltä osin, kuin se koskee mainittuja 22 sopimusta.

56

Mainitun vaatimuksen osalta ei myöskään voida katsoa, että siinä väitettäisiin komission laiminlyöneen sille edellä mainittujen 22 sopimuksen nojalla kuuluvia velvoitteita ja että se olisi siten esitetty sellaisen välityslausekkeen nojalla, jolla asia osoitetaan unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi. Kantajan tehtävänä nimittäin on valita kanteensa oikeudellinen perusta, eikä tuomioistuimen tehtävänä ole itse valita asianmukaisinta oikeudellista perustaa (asia C-160/03, Espanja v. Eurojust, tuomio 15.3.2005, Kok., s. I-2077, 35 kohta; asia T-205/05, Evropaïki Dynamiki v. komissio, määräys , 38 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa sekä edellä 47 kohdassa mainittu asia Imelios v. komissio, määräyksen 19 kohta).

57

Joka tapauksessa on niin, että vaikka kumoamisvaatimus olisi siten luokiteltavissa uudelleen siltä osin kuin se koskee 19.8.2008 päivättyä kirjettä kyseessä olevia 22 sopimusta koskevilta osin, se olisi jätettävä tutkimatta, koska unionin yleinen tuomioistuin ei selvästi ole toimivaltainen käsittelemään sitä.

58

Unionin yleisellä tuomioistuimella nimittäin on toimivalta ratkaista ensimmäisenä oikeusasteena luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden sen käsiteltäväksi saattamat sopimusoikeudelliset riita-asiat ainoastaan välityslausekkeen nojalla. Tällaisen lausekkeen puuttuessa se ulottaisi tuomiovaltansa koskemaan myös muita kuin sellaisia riitoja, joita sillä on toimivaltansa rajoissa oikeus käsitellä (asia T-186/96, Mutual Aid Administration Services v. komissio, määräys 3.10.1997, Kok., s. II-1633, 47 kohta).

59

Käsiteltävänä olevassa asiassa edellä 1 kohdassa mainituissa 22 sopimuksessa ei kuitenkaan ole välityslauseketta, jonka mukaan unionin yleisellä tuomioistuimella olisi toimivalta ratkaista käsiteltävänä oleva riita-asia, vaan niissä sitä vastoin määrätään, että mainittuja sopimuksia koskevat riita-asiat kuuluvat Brysselin tuomioistuimien toimivaltaan.

60

Toiseksi on todettava siltä osin kuin 19.8.2008 päivätty kirje koskee edellä 14 ja 18 kohdassa mainittuja 12 sopimusta, jotka on tehty kantajan ja tiettyjen AKT-valtioiden välillä ja rahoitettu EKR:stä, että EKR:n varoista taloudellista tukea saavia julkisia hankintoja koskevia sopimuksia koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komission edustajien toimenpiteillä, olipa kyseessä hyväksyminen tai hyväksymisen epääminen taikka hyväksymismerkinnän antaminen tai sen epääminen, on tarkoituksena ainoastaan todeta, ovatko rahoituksen myöntämiselle asetetut edellytykset täyttyneet, eikä niillä pyritä loukkaamaan eikä niillä saa loukata periaatetta, jonka mukaan kyseiset sopimukset ovat kansallisia sopimuksia, joiden valmistelusta ja niihin liittyvistä neuvotteluista sekä sopimusten tekemisestä ovat vastuussa ainoastaan edunsaajavaltiot (asia 126/83, STS v. komissio, tuomio , Kok., s. 2769, 16 kohta ja asia 118/83, CMC ym. v. komissio, tuomio , Kok., s. 2325, 28 kohta).

61

Kyseessä olevaa hankintasopimusta koskevan tarjouksen tehneillä tai tällaisen sopimuksen saaneilla yrityksillä nimittäin on oikeussuhde ainoastaan sopimuksesta vastaavan edunsaajavaltion kanssa, eikä komission edustajien toimenpiteistä voi seurata niihin nähden, että AKT-valtion tekemä päätös korvattaisiin kyseisen toimielimen päätöksellä, koska ainoastaan AKT-valtio on toimivaltainen tekemään ja allekirjoittamaan hankintasopimuksen (edellä 60 kohdassa mainittu asia STS v. komissio, tuomion 18 kohta; asia C-257/90, Italsolar v. komissio, tuomio 14.1.1993, Kok., s. I-9, 22 kohta ja asia C-182/91, Forafrique Burkinabe v. komissio, tuomio , Kok., s. I-2161, 23 kohta).

62

Edellä esitetty, joka pätee edellä 14 kohdassa mainittuihin palvelujen suorittamista koskeviin sopimuksiin, jotka on tehty asianomaisen AKT-valtion järjestämän kansallisen tarjouskilpailun pohjalta, pätee analogisesti myös edellä 18 kohdassa mainittuihin AKT-valtion tekemiin avustussopimuksiin.

63

Yksin edellä esitetty ei kuitenkaan riitä sen toteamiseen, että sellainen kumoamiskanne on jätettävä tutkimatta, jonka on nostanut toimesta, jonka komissio on toteuttanut omaa toimivaltaansa käyttäessään, sellainen yksityinen, jota kyseinen toimi koskee ja jolle se on muodollisesti osoitettu, vaikka mainittu toimi kuuluisikin sopimusoikeudellisen menettelyn piiriin (ks. vastaavasti edellä 46 kohdassa mainittu asia Geotronics v. komissio, tuomion 13 ja 14 kohta).

64

Jotta voitaisiin lausua kumoamisvaatimuksen tutkittavaksi ottamisesta siltä osin, kuin se koskee kantajan ja eri AKT-valtioiden välistä 12 sopimusta, on siten ratkaistava, sisältyykö mainittuun, muodollisesti kantajalle osoitettuun kirjeeseen tosiasiallisesti komission omaa toimivaltaansa käyttäessään tekemä päätös, joka voisi olla unionin yleisessä tuomioistuimessa nostettavan kumoamiskanteen kohteena.

65

Kantaja myöntää itse, että siltä osin kuin komissio ilmoittaa 19.8.2008 päivätyssä kirjeessä osoittavansa kantajalle lähiaikoina veloitusilmoituksen, mainittu kirje ei ole toimi, jolla olisi kantajaan kohdistuvia sitovia oikeusvaikutuksia. Kantaja väittää kuitenkin, että komissio ei mainitussa kirjeessä ainoastaan vastaa niihin kantajan väitteisiin, jotka koskevat tilintarkastusta, jonka ulkopuolinen tilintarkastaja suoritti komission pyynnöstä, vaan tekee muodollisen päätöksen, jolla se saattaa hallinnollisen tilintarkastusmenettelyn päätökseen ja vahvistaa ulkopuolisen tilintarkastajan päätelmät hyväksymällä loppukertomuksen. Mainittu päätös voi siten kantajan mukaan olla unionin yleisessä tuomioistuimessa nostettavan kumoamiskanteen kohteena.

66

Tämän osalta on todettava, että EKR:stä rahoitettuihin sopimuksiin liittyvän tilintarkastuksen tavoitteena on välttämättä mainittujen sopimusten täytäntöönpanon yhteydessä toteutettujen rahoitustoimien sääntöjenmukaisuuden tarkistaminen. Tässä yhteydessä on mahdollista saada selville sellaiset sääntöjenvastaisuudet, joista aiheutuu velvollisuus palauttaa EKR:ään tietynsuuruisia rahamääriä.

67

Ne EKR:lle kuuluvat saatavat, jotka komission suorittamassa tai sen pyynnöstä suoritetussa tilintarkastuksessa todetaan, eivät ole peräisin tilintarkastuksesta itsestään vaan siitä, että yksi EKR:stä rahoitetun sopimuksen sopimuspuoli on rikkonut sopimusvelvoitteitaan. Tilintarkastuskertomuksessa nimittäin ainoastaan todetaan mahdolliset, jo olemassa olevat sääntöjenvastaisuudet sekä niistä johtuvat saatavat. Sillä ei siten millään tavoin muuteta velallisen oikeudellista asemaa. Viimeksi mainitulla on lisäksi mahdollisuus riitauttaa tilintarkastuskertomuksessa esitetyt toteamukset ja päätelmät toimivaltaisessa tuomioistuimessa minkä hyvänsä kyseisiä saatavia koskevan riita-asian yhteydessä.

68

Sen kantajan argumentin perusteella, jonka mukaan kantaja joutui loppukertomuksen hyväksymisen takia muuttamaan tilinpäätöstään siten, että tietyn saatavan tilalle vaihdettiin odottamaton velka, ei voida tehdä vastakkaista päätelmää, koska, kuten jo todettiin, tilintarkastuskertomuksesta ei voi seurata kantajalle velvollisuutta muuttaa omaa kirjanpitoaan, joka on yksin kantajan vastuulla.

69

Lisäksi on palautettava mieleen, että komissio on niiden sopimusten ja yleissopimusten nojalla, joilla EKR:t on perustettu, sekä vastaavien varainhoitoasetusten nojalla velvollinen huolehtimaan mainittujen EKR:ien hallinnoinnista. Tässä yhteydessä sillä on paitsi oikeus myös velvollisuus varmistaa ennen jokaista yhteisön varoista suoritettavaa maksua, että tällaisten maksujen edellytykset todella täyttyvät, ja tätä varten sen on erityisesti hankittava EKR:n varojen hoidon taloudellisuuden varmistamiseksi tarpeelliset tiedot (asia T-175/94, International Procurement Services v. komissio, tuomio 11.7.1996, Kok., s. II-729, 45 kohta; ks. myös vastaavasti edellä 60 kohdassa mainittu asia CMC ym. v. komissio, tuomion 44 ja 47 kohta).

70

Kuten edellä 12 ja 13 kohdassa todettiin, EKR:n johtavan tulojen ja menojen hyväksyjän, joka on komission nimittämä, on laadittava perintämääräys jokaisesta EKR:lle kuuluvasta selvästä rahassa määritellystä ja erääntyneestä saatavasta. Mainittu määräys osoitetaan niin ikään komission nimittämälle tilinpitäjälle. Viimeksi mainittu huolehtii siitä, että EKR:n varat saadaan perityiksi ja, jos niitä ei ole perintämääräyksessä määrättynä erääntymispäivänä tosiasiallisesti maksettu, ilmoittaa asiasta EKR:n johtavalle tulojen ja menojen hyväksyjälle ja saattaa vireille perintämenettelyn. Yhdeksänteen EKR:ään sovellettavassa 27.3.2003 annetussa varainhoitoasetuksessa säädetään lisäksi, että perintämääräys on vahvistettava velalliselle osoitettavalla veloitusilmoituksella.

71

EKR:lle kuuluvan saatavan toteaminen EKR:stä rahoitettavia sopimuksia koskevassa tilintarkastuskertomuksessa saattaa siten johtaa saatavaa koskevan perintämääräyksen tai tarvittaessa velalliselle osoitettavan veloitusilmoituksen laatimiseen.

72

Kuten jo aiemmin on todettu, veloitusilmoitus on kuitenkin velalliselle annettava yksinkertainen ilmoitus yhdeksännestä EKR:stä rahoitetusta sopimuksesta, jonka sopimuspuolena komissio ei ollut, johtuvasta velvoitteesta. Jos velallinen ei maksa vaadittua rahamäärää, komissio voi joko luopua saatavan perimisestä tai ryhtyä kuittaukseen tai perintään, joka voi tapahtua täytäntöönpanokelpoisella päätöksellä tai oikeusteitse hankitulla täytäntöönpanokelpoisella päätöksellä. Veloitusilmoitus ei siten ole luonteeltaan täytäntöönpanokelpoinen vaan ainoastaan valmistelutoimi, joka edeltää sellaista komission päätöstä, joka koskee perintämenettelyyn ryhtymistä joko aloittamalla riita-asian oikeudenkäynti tai tekemällä täytäntöönpanokelpoinen päätös. Veloitusilmoitus ei siten ole toimi, jolla vahvistettaisiin lopullisesti komission kanta, sillä ei ole sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa velallisen etuihin, eikä se siten voi olla kumoamiskanteen kohteena (ks. vastaavasti asia T-260/04, Cestas v. komissio, tuomio 17.4.2008, Kok., s. II-701, 75 ja 76 kohta).

73

Mainittu päätelmä koskee myös perintämääräystä, josta säädetään kaikissa nyt esillä olevassa asiassa kyseessä olevia neljää EKR:ää koskevissa varainhoitoasetuksissa. Sen lisäksi, ettei mainittua perintämääräystä edes osoiteta velalliselle vaan se on luonteeltaan yksinomaan sisäinen ja osoitettu ainoastaan tilinpitäjälle, se aiheuttaa ainoastaan viimeksi mainitulle velvollisuuden siinä tapauksessa, ettei saatavaa saada perityksi, aloittaa perintämenettely edellä mainittuja keinoja käyttäen.

74

Siten ei ole lainkaan varmaa, että tilintarkastuskertomus, jossa EKR:lle kuuluvat saatavat todetaan, johtaisi sellaiseen toimeen, jolla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa velallisen etuihin. On selvää, että näin ei ole, jos komissio päättää luopua saatavan perimisestä. Näin ei ole myöskään silloin, jos komissio päättää aloittaa perintämenettelyn oikeusteitse, jolloin kanne nostetaan suoraan toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Viimeksi mainitussa tapauksessa velallisella on, kuten jo todettiin, mahdollisuus riitauttaa tilintarkastuksen päätelmät kyseisessä oikeudenkäyntimenettelyssä.

75

Vaikka oletettaisiin, että EKR:stä rahoitettuja sopimuksia koskeva tilintarkastuskertomus johtaisi myöhempään toimeen, jolla on toiseen sopimuspuoleen kohdistuvia sitovia oikeusvaikutuksia, mainittu tilintarkastuskertomus olisi ainoastaan kyseisen myöhemmän toimen valmisteleva toimi, ja vain tämä myöhempi toimi voi olla asianomaiselle vastainen toimi. Sellainen komission päätös, jolla tilintarkastusmenettely saatetaan päätökseen ja jolla vahvistetaan ulkopuolisen tilintarkastajan päätelmät hyväksymällä loppukertomus, ei siten edellä 47 ja 48 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan voi olla unionin yleisessä tuomioistuimessa nostettavan kumoamiskanteen kohteena.

76

Tässä kohdin kantaja perusteettomasti vetoaa väitettyyn hallinnolliseen tilintarkastusmenettelyyn. Mihinkään edellä 11 kohdassa mainituista varainhoitoasetuksista ei sisälly säännöksiä EKR:stä rahoitettuja sopimuksia koskevista tilintarkastuksista. Vaikka tämä ei merkitse sitä, että komissio ei saa suorittaa itse tai pyytää ulkopuolista tilintarkastajaa suorittamaan komission lukuun mainitunlaisia tilintarkastuksia, kyseessä ei kuitenkaan voi olla erityinen tilintarkastuksesta erillinen menettely, jonka väitetään päättyneen siihen päätökseen, jolla tilintarkastuskertomus hyväksyttiin. Edellä 49 kohdassa mainitulla oikeuskäytännöllä ei siten ole käsiteltävänä olevassa asiassa merkitystä.

77

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että 19.8.2008 päivättyyn kirjeeseen sisältyväksi väitettyä päätöstä koskeva kumoamisvaatimus on jätettävä tutkimatta myös siltä osin kuin mainittu kirje koskee kantajan ja eri AKT-valtioiden välisiä EKR:stä rahoitettuja 12 sopimusta, ja se on siten kokonaisuudessaan hylättävä.

78

Kolmanneksi päätelmää, jonka mukaan 19.8.2008 päivättyyn kirjeeseen sisältyväksi väitettyä päätöstä koskeva kumoamisvaatimus on jätettävä tutkimatta sekä edellä 1 kohdassa mainittujen 22 sopimuksen että edellä 14 ja 18 kohdassa mainittujen 12 sopimuksen osalta, ei kyseenalaista kantajan jättämässään oikeudenkäyntiasiakirjassa esittämä argumentaatio (ks. edellä 35 kohta).

79

Kantaja väittää pääasiallisesti, että vaikka komission ja ulkopuolisen tilintarkastajan välisessä sopimuksessa, joka on mainitun oikeudenkäyntiasiakirjan liitteenä, määrätään, että mainittu tilintarkastaja suorittaa ”tilintarkastuksen” ja noudattaa siinä ”kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja”, komissio on tämän jälkeen sopimusta kuitenkaan muodollisesti muuttamatta hyväksynyt sen, että tilintarkastaja suorittaa tarkastuksen ainoastaan ”sovittua menettelyä noudattaen”. Kantaja väittää, että mainittu seikka vahvistaa sen, että kannekirjelmässä esitetyt kanneperusteet ovat perusteltuja, ja vetoaa kahteen uuteen kanneperusteeseen, jotka koskevat ”hallintotoiminnan puolueettomuusvelvoitteen” rikkomista ja toimivallan ylitystä tai harkintavallan väärinkäyttöä.

80

Vaikka mainitut väitteet olisi otettava tutkittaviksi ja vaikka ne olisivat perusteltuja, niillä ei kuitenkaan ole millään tavoin osoitettu, että 19.8.2008 päivättyyn kirjeeseen sisältyisi sellainen päätös, joka voisi olla unionin yleisessä tuomioistuimessa nostettavan kumoamiskanteen kohteena. Korkeintaan niillä pyritään osoittamaan, että ulkopuolisen tilintarkastajan komission pyynnöstä suorittama tilintarkastus oli sääntöjenvastainen. Kuten jo aiemmin on todettu, mainittu tilintarkastus kuuluu kuitenkin sopimusoikeudelliseen yhteyteen, josta sitä ei voida erottaa.

81

Komissio toteaa, että se vahingolliseksi väitetty menettely, johon kantaja vahingonkorvausvaatimuksessaan väittää komission syyllistyneen, koskee sitä, että komissio ei kantajan mukaan ole täyttänyt sille sen tekemistä rahoitussopimuksista johtuvia velvoitteita asianmukaisesti tai lainkaan, kun se on keskeyttänyt tietyt maksut. Kannekirjelmän ne osat, jotka koskevat komission menettelyn väitettyä lainvastaisuutta, mainitun menettelyn ja sen vahingon välistä syy-yhteyttä, jonka kantaja väittää sille aiheutuneen, sekä mainitun vahingon laajuutta, vahvistavat komission mukaan mainitun päätelmän.

82

Komission mukaan sen ratkaiseminen, onko sen menettely ollut kantajan väittämällä tavoin lainvastaista, edellyttää näin ollen komissiolla kyseisten sopimusten nojalla olleiden oikeuksien ja velvollisuuksien selvittämistä. Koska mainituissa sopimuksissa ei kuitenkaan ole sellaista välityslauseketta, jonka mukaan nyt esillä oleva riita-asia olisi saatettava unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, mainittujen selvitysten tekeminen ei komission mukaan kuulu unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaan. Komissio katsoo näin ollen, että kantaja pyrkii vahingonkorvausvaatimuksellaan saamaan sellaisen ratkaisun, jonka se voi saada ainoastaan nostamalla sopimussuhteeseen perustuvaa vahingonkorvausta koskevan kanteen toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Vahingonkorvausvaatimus on siten komission mukaan jätettävä tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.

83

Kantaja vetoaa kannekirjelmässään vahingonkorvausvaatimuksensa tueksi siihen, että komissio viivytteli sen vuoden 2005 marraskuussa tekemänsä päätöksen tiedoksi antamisessa, jolla se päätti keskeyttää maksujen suorittamisen kantajalle, sekä siihen, että komissio kieltäytyi toimittamasta kantajalle tarkempaa selvitystä asiasta sekä tapaamasta kantajan edustajia. Tilanne jatkui mainitunlaisena useita kuukausia, kunnes komissio vuoden 2006 toukokuussa ilmoitti kantajalle mainitusta päätöksestä kirjeitse. Kantajan mukaan komission mainitunlainen toiminta oli lainvastaista samoilla perusteilla kuin ne, joihin kumoamisvaatimuksen tueksi vedottiin, ja loukkasi lisäksi hyvän hallintotavan ja avoimuuden periaatteita.

84

Komission väitetyn toiminnan sekä sen vahingon ja vahingon laajuuden, jonka kantaja väittää itselleen aiheutuneen, välisen syy-yhteyden osalta kantaja väittää, että koska kantaja ei ollut tietoinen komission päätöksestä, jolla se keskeytti maksujen suorittamisen kantajalle, se toteutti toiminnallista rakennettaan tai kustannussuunnitelmiaan muuttamatta useita hankkeita ja sitoutui näin ollen uusiin ”velkoihin” sekä sellaisten muiden hankkeiden toteuttamisen että useiden oikeudenkäyntimenettelyjen vuoksi, joissa se oli osallisena. Kantaja katsoo itselleen aiheutuneen lisäksi ”erittäin vakavaa” aineetonta vahinkoa. Lisäksi kantaja vetoaa yhteisöllä olevaan sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen menettelystä, joka ei ole lainvastainen.

85

Oikeudenkäyntiväitteestä esittämissään huomautuksissa kantaja väittää, että vahingonkorvausvaatimuksen tutkimatta jättämistä koskevissa komission argumenteissa vääristellään kannekirjelmän sisältöä. Kantajan mukaan kannekirjelmän koko siitä osasta, joka koskee vahingonkorvausvaatimusta, ilmenee, että kantaja vaatii sen vahingon korvaamista, joka sille aiheutui sen vuoksi, ettei komissio ilmoittanut sille hyvissä ajoin päätöksestään keskeyttää maksujen suorittaminen kantajalle. Vahingonkorvausvaatimus perustuu siten kantajan mukaan siihen, että komissio ei ole noudattanut avoimuuden ja hyvän hallintotavan periaatteita, sekä muihin lainvastaisuusperusteisiin, joihin kantaja on vedonnut kumoamisvaatimuksen tueksi.

86

Se, että kantaja vaatii korvaukseksi sille aiheutuneesta aineellisesta vahingosta selvästi eri rahamääriä kuin ne maksut, joita se voisi vaatia kyseessä olevien sopimusten perusteella, ja että se vaatii korvausta lisäksi aineettomasta vahingosta, vahvistaa kantajan mukaan sen, että vahingonkorvausvaatimus ei liity sopimussuhteeseen ja että se on siten otettava tutkittavaksi.

87

Ensiksi on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisö on EY 288 artiklan toisessa alakohdassa tarkoitetussa sopimussuhteen ulkopuolisessa vastuussa elintensä lainvastaisesta menettelystä ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: toimielinten moitittu toiminta on lainvastaista, vahinko on todella syntynyt ja toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys (asia 26/81, Oleifici Mediterranei v. ETY, tuomio 29.9.1982, Kok., s. 3057, 16 kohta; edellä 69 kohdassa mainittu asia International Procurement Services v. komissio, tuomion 44 kohta ja asia T-267/94, Oleifici Italiani v. komissio, tuomio , Kok., s. II-1239, 20 kohta).

88

Toiseksi on todettava, kuten vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että sopimussuhteen ulkopuolinen yhteisön vastuu voi syntyä laillisesta toimesta vain, jos seuraavat kolme edellytystä täyttyvät samanaikaisesti: väitetty vahinko on todella syntynyt, väitetyn vahingon ja yhteisön toimielinten toimen välillä on syy-yhteys sekä väitetty vahinko on epätavallinen ja erityinen (asia C-237/98 P, Dorsch Consult v. neuvosto ja komissio, tuomio 15.6.2000, Kok., s. I-4549, 19 ja 53 kohta ja asia C-325/06 P, Galileo International Technology ym. v. komissio, määräys , 76 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

89

Kolmanneksi ja viimeiseksi on huomattava, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan, jota mainitun perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan sovelletaan asian käsittelyyn unionin yleisessä tuomioistuimessa, ja työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan kanteessa on mainittava oikeudenkäynnin kohde ja yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista. Näiden tietojen on oltava riittävän selkeitä ja täsmällisiä, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta unionin yleinen tuomioistuin voi tarvittaessa ratkaista asian ilman muita tietoja. Oikeusvarmuuden ja hyvän oikeudenhoidon takaamiseksi kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä on, että ne olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kanne perustuu, käyvät ilmi itse kannekirjelmästä ainakin pääpiirteittäin mutta johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi (asia T-85/92, De Hoe v. komissio, määräys 28.4.1993, Kok., s. II-523, 20 kohta; asia T-154/98, Asia Motor France ym. v. komissio, määräys , Kok., s. II-1703, 49 kohta ja asia T-277/97, Ismeri Europa v. tilintarkastustuomioistuin, tuomio , Kok., s. II-1825, 28 ja 29 kohta).

90

Sen vahingonkorvausvaatimuksen osalta, jolla kantaja vaatii sen vahingon korvaamista, jonka se väittää itselleen aiheutuneen siitä, että komissio keskeytti kantajalle kuuluvien maksujen suorittamisen, kantajan on edellä mainittuja velvoitteita noudattaakseen esitettävä kannekirjelmässään täsmällisesti ne tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joiden perusteella komissiolla olisi kantajan väittämä velvollisuus suorittaa sille maksuja tai ainakin velvollisuus ilmoittaa kantajalle hyvissä ajoin päätöksestään keskeyttää näiden maksujen suorittaminen.

91

Mainitut täsmennykset ovat tarpeen ennen kaikkea sen vuoksi, että unionin yleisellä tuomioistuimella olisi mahdollisuus tarkistaa, koskeeko kanne todella sopimussuhteen ulkopuolista yhteisön vastuuta sekä lainvastaisesta toimesta että lainmukaisesta toimesta vai koskeeko se ennemminkin sopimussuhteeseen perustuvaa yhteisön vastuuta, jolloin, kuten edellä 58 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, unionin yleisellä tuomioistuimella on toimivalta käsitellä kanne vain, jos kyseisissä sopimuksissa on välityslauseke, jolla sopimusten täytäntöönpanoa koskevat riita-asiat osoitetaan sen käsiteltäviksi.

92

On kuitenkin todettava, että vaikka kantaja väittää kanne-kirjelmässään, että komissio päätti jo vuoden 2005 marraskuussa keskeyttää maksujen suorittamisen kantajalle, kantaja ei kuitenkaan millään tavoin täsmennä, mihin maksuihin sillä olisi ilman mainittua keskeytystä ollut oikeus, eikä etenkään mainitse mitään siitä, perustuivatko maksut kantajan ja komission välisiin sopimuksiin vai olivatko ne suoraan johdettavissa sovellettaviksi tulevista säännöksistä, joita niitäkään ei mainita kannekirjelmässä. Tästä seuraa, että kannekirjelmä ei vahingonkorvausvaatimuksen osalta täytä työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan vähimmäisvaatimuksia.

93

Se, että kantaja mainitsee kannekirjelmässä yksinomaan sopimussuhteen ulkopuolisen yhteisön vastuun sekä väittää komission loukanneen hyvän hallintotavan ja avoimuuden periaatteita, ei voi kyseenalaistaa mainittuja päätelmiä.

94

Sopimussuhteeseen liittyvässä riita-asiassa nimittäin yksistään sellaisiin oikeussääntöihin vetoamisesta, jotka eivät ilmene sopimuksesta mutta jotka sitovat asianosaisia, ei voi seurata, että riidan sopimusoikeudellinen luonne muuttuisi ja että mainittuihin sääntöihin vetoava asianosainen siis välttyisi toimivaltaisen tuomioistuimen tuomiovallalta. Jos asia olisi toisin, riita-asian luonne ja näin ollen toimivaltainen tuomioistuin voisivat vaihdella sen mukaan, mihin sääntöihin asianosaiset vetoavat, mikä olisi vastoin tuomioistuinten aineellista toimivaltaa koskevia säännöksiä (asia C-214/08 P, Guigard v. komissio, tuomio 20.5.2009, 43 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

95

Toimielimiä velvoittavat suhteessa hallintoalamaisiin hyvää hallintotapaa koskevasta yleisestä periaatteesta johtuvat velvoitteet yksinomaan silloin, kun ne täyttävät hallinnollisia tehtäviään. Jos sitä vastoin komission ja kantajan välinen suhde on selvästi sopimusoikeudellinen, kantaja voi moittia komissiota ainoastaan sopimusmääräysten tai sopimukseen sovellettavan oikeuden rikkomisesta (ks. vastaavasti asia T-179/06, komissio v. Burie Onderzoek en advies, tuomio 3.6.2009, 118 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

96

Mainituista päätelmistä seuraa, ettei kantaja voinut kannekirjelmässään ainoastaan vedota sopimussuhteen ulkopuoliseen yhteisön vastuuseen ja siihen, että komissio on loukannut hyvän hallintotavan ja avoimuuden periaatteita, vaan sen olisi pitänyt täsmentää, olivatko ne velvoitteet sopimusperusteisia vai eivät, joita se väitti komission rikkoneen päättäessään keskeyttää maksujen suorittamisen kantajalle ja jättäessään pitkäksi aikaa ilmoittamatta mainitusta keskeytyksestä kantajalle.

97

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että vahingonkorvausvaatimus on jätettävä tutkimatta ja että se on siten hylättävä.

98

Mainittua päätelmää ei kyseenalaista kantajan 1.12.2009 jättämässään oikeudenkäyntiasiakirjassa esittämä argumentaatio (ks. edellä 35 kohta). Tällä argumentaatiolla ei ole merkitystä vahingonkorvausvaatimuksen kannalta, koska se koskee tilintarkastusta, jonka ulkopuolinen tilintarkastaja on suorittanut komission pyynnöstä, ja liittyy siten myöhempään ajankohtaan kuin vahingonkorvausvaatimus. Kantajan omien väitteiden mukaan nimittäin komission lainvastaiseksi väitetty menettely päättyi sen päivätyn EuropeAidin kirjeen lähettämiseen, jossa kantajalle ilmoitettiin kaikkien sille suoritettavien maksujen keskeyttämisestä. Tilintarkastus aloitettiin kuitenkin vasta (ks. edellä 21 ja 23 kohta).

99

Joka tapauksessa on todettava, että vaikka kannekirjelmässä esitetty olisi ymmärrettävä siten, että vuoden 2005 marraskuussa tehdyksi väitetyllä päätöksellä keskeytettyjen maksujen perusta oli edellä mainituissa 34 sopimuksessa, joita komission määräämä tilintarkastus koski, edellä 1 kohdassa mainittujen komission ja kantajan välisten 22 sopimuksen osalta se, että komission väitetään rikkoneen näistä sopimuksista sille johtuvia velvoitteita, johtaisi komission sopimusperusteiseen vastuuseen ja sopimusoikeudelliseen riita-asiaan, joka ei kuulu unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaan, koska sellaista välityslauseketta ei ole, jolla mainittu riita-asia osoitettaisiin sen käsiteltäväksi.

100

Toisaalta on todettava, että niiden edellä 14 ja 18 kohdassa mainittujen kantajan ja tiettyjen AKT-valtioiden välisten 12 sopimuksen osalta, jotka rahoitettiin EKR:stä, on totta, etteivät edellä 60 ja 62 kohdassa esitetyt seikat voi vaikuttaa niihin oikeussuojakeinoihin, jotka kaikilla, joita asia koskee, on käytettävissään komissiota vastaan EY 235 artiklan ja EY 288 artiklan toisen kohdan nojalla aloitetuissa oikeudenkäyntimenettelyissä (asia 33/82, Murri v. komissio, tuomio 19.9.1985, Kok., s. 2759, 35 kohta).

101

On kuitenkin katsottu, että mikäli AKT-valtion ja sen sopimuskumppanin välistä EKR:stä rahoitettua sopimusta koskevaa erimielisyyttä ei ole ratkaistu etukäteen sovinnolla tai sopimuksessa määrätyillä menettelyillä kuten välimiesmenettelyllä, toisen sopimuspuolen ei ole mahdollista näyttää toteen, että komission tähän erimielisyyteen liittyvä menettely olisi aiheuttanut sille sellaista vahinkoa, joka olisi erillinen siitä vahingosta, josta sen on vaadittava korvausta kyseessä olevalta AKT-valtiolta asianmukaisia oikeusteitä käyttäen. Tällaisessa tapauksessa tämän saman sopimuspuolen komissiota vastaan EY 235 artiklan ja EY 288 artiklan toisen kohdan nojalla esittämä vahingonkorvausvaatimus on hylättävä, koska kantaja ei ole näyttänyt toteen komission moititun toiminnan ja väitetyn vahingon välistä syy-yhteyttä (ks. vastaavasti edellä 100 kohdassa mainittu asia Murri v. komissio, tuomion 36–39 kohta ja edellä 69 kohdassa mainittu asia International Procurement Services v. komissio, tuomion 58–61 kohta).

102

Käsiteltävänä olevassa asiassa on kyse juuri tästä edellä mainittujen kantajan ja eri AKT-valtioiden välisten 12 sopimuksen osalta. Kantajan omien väitteiden mukaan nimittäin sen esittämässä vahingonkorvausvaatimuksessa tarkoitettu vahinko on aiheutunut sellaisten sille suoritettavien maksujen keskeyttämisestä, jotka AKT-valtiot olivat sopimuksella sitoutuneet suorittamaan, jos kaikki tältä osin vaadittavat edellytykset täyttyisivät.

103

Kantajan asiana oli ja on edelleenkin, jos se katsoo vaatimuksensa olevan perusteltu, vaatia asianomaisilta AKT-valtioilta asianmukaisia oikeussuojakeinoja käyttäen korvausta siitä mahdollisesti aiheutuneesta vahingosta, että mainitut valtiot ovat kantajan mukaan laiminlyöneet kyseessä olevista sopimuksista niille johtuvia velvoitteitaan. Jos näin ollen oletetaan, että vahingonkorvausvaatimuksen voidaan katsoa koskevan kantajalle siitä aiheutuneeksi väitetyn vahingon korvaamista, että kyseisissä 12 sopimuksessa määrätyt maksut keskeytettiin, vaatimus on hylättävä, koska se on oikeudellisesti selvästi täysin perusteeton.

104

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että myös vahingonkorvausvaatimus on hylättävä ja että kanne on näin ollen hylättävä kokonaisuudessaan. Tässä tilanteessa ei ole tarpeen määrätä niitä toimenpiteitä, joita kantaja on pyytänyt 2.7. ja 30.9.2009 esittämissään vaatimuksissa (edellä 32 ja 34 kohta), riippumatta siitä, miten mainitut vaatimukset tarkalleen ottaen on oikeudellisesti luokiteltava, eli riippumatta siitä, onko kyse prosessinjohtotoimista vai selvittämistoimista. Kantajan mukaan nimittäin mainittujen toimenpiteiden tavoitteena on saada lisää täsmennystä niiden ohjeiden luonteesta, jotka komissio antoi ulkopuoliselle tilintarkastajalle, jonka tehtäväksi tilintarkastus oli annettu, eikä mainitulla kysymyksellä ole käsiteltävänä olevan riidan ratkaisun kannalta merkitystä.

105

Työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut komission vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)

on määrännyt seuraavaa: