Kanne 15.12.2008 — H & R ChemPharm v. komissio

(Asia T-551/08)

(2009/C 55/60)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: H & R ChemPharm GmbH (Salzbergen, Saksa) (edustajat: Rechtsanwalt M. Klusmann ja Rechtsanwalt S. Thomas)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa asiassa COMP/39.181 — Kynttilävaha 1.10.2008 tehdyn komission päätöksen K (2008) 5476 lopullinen, jolla vastaaja on todennut, että tietyt yritykset, joiden joukkoon kantaja kuuluu, ovat rikkoneet EY 81 artiklan 1 kohtaa ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 53 artiklaa, koska ne ovat osallistuneet jatkettuun sopimukseen ja/tai yhdenmukaistettuun menettelytapaan parafiinivaha-alalla.

Kantaja esittää kanteensa tueksi neljä kanneperustetta.

Ensimmäisessä kanneperusteessaan kantaja vetoaa siihen, että puolustautumisoikeuksia olisi loukattu sillä perusteella, että riidanalaisessa päätöksessä ei ole tehty eroa kantajan ja muiden erikseen sakotettujen yritysten välillä, vaan siinä on puhuttu yhteisesti H & R/Tudapetrolista. Kantajalle ei ole selvää, mikä tosiasiallinen toiminta on luettu sen viaksi. Näin ollen puolustautumisoikeuksia on loukattu, koska väitteistä ja päätöksestä on käytävä selvästi ilmi, mitkä tosiasialliset menettelyt ovat olleet perusteena lainvastaisuudelle ja siihen perustuvalle sakolle.

Toissijaisesti kantaja vetoaa toisessa kanneperusteessaan siihen, että sitä, että kantaja olisi rikkonut kilpailusääntöjä, ei ole näytetty. Komissio ei kantajan mukaan sen vuoksi, että se on esittänyt yhteiset todisteet kaikkia niitä vastaan, joille päätös on osoitettu, ole havainnut, ettei siitä, että kantaja olisi rikkonut kilpailusääntöjä, ole mitään todisteita. Kantaja vetoaa siihen, että komissio ei ole tehnyt riittävän eriteltyä ja yksilöityä näytön arviointia, josta olisi voinut ja pitänyt ilmetä, että esitetyt todisteet eivät ole voineet näyttää, että kantaja on rikkonut kilpailusääntöjä.

Edelleen toissijaisesti kantaja vetoaa kolmannessa kanneperusteessaan siihen, että sakkojen laskennassa on käytetty liian korkeaa laskentapohjaa.

Edelleen toissijaisella neljännellä kanneperusteellaan kantaja vetoaa siihen, että suhteellisuusperiaatetta on loukattu ja että syrjintäkieltoa on rikottu sen vuoksi, että sakkojen laskennassa on tehty arviointivirhe. Erityisesti kantaja vetoaa arviointivirheeseen liikevaihto-osuuden ja osallistumismaksun määrittämisessä 17 prosenttiin rikkomisen vakavuuden perusteella ja siihen, että sakkojen määrä on kohtuuttoman suuri, koska yrityksen kokoa ei ole otettu oikeasuhteisesti huomioon. Lopuksi kantaja vetoaa vielä siihen, että vuoden 2006 sakkoja koskevia suuntaviivoja on sovellettu esillä olevaan asiaan taannehtivasti, mikä on lainvastaista.