Kanne 21.7.2008 — People's Mojahedin of Iran v. neuvosto

(Asia T-284/08)

(2008/C 236/27)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: People's Mojahedin Organization of Iran (Auvers sur Oise, Ranska) (edustajat: lakimies J.-P. Spitzer ja D. Vaughan, QC)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii EY 230 artiklan nojalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan kantajaa koskevilta osin tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä päätöksen 2007/868/EY kumoamisesta 15.7.2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/583/EY (jäljempänä riidanalainen päätös) (1).

Kantaja esittää kanteensa tueksi, että riidanalainen päätös on kumottava sen takia, että niiltä osin kuin kantaja sisällytetään siinä terroristijärjestöjä koskevaan luetteloon, kyseisenä aikana ei ollut olemassa minkäänlaista toimivaltaisen kansallisen viranomaisen päätöstä, jolla ensiksi mainittu päätös olisi voitu perustella. Kantaja väittää lisäksi, että päätös on kumottava sen takia, että vaikka päätöksen ilmoitettiin perustuvan ”uuteen tietoon” ja muun kuin Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltaisen viranomaisen päätökseen, sitä todistusaineistoa, johon neuvosto tukeutui, ei annettu kantajan tietoon ennen päätöksen tekemistä. Kantaja väittää myös, ettei millään tavalla ole perusteltu sitä, miksi kyseistä tietoa oli pidettävä uutena tai merkityksellisenä.

Kantaja esittää, että riidanalainen päätös tehtiin ilman, että uutta tietoa olisi arvioitu mitenkään ja ilman, että olisi tarkasteltu, oliko kyseinen tieto sellaista konkreettista ja luotettavaa todistusaineistoa, jonka perusteella neuvostolla olisi ollut oikeus toimia osoittaakseen sen, että kantaja oli osallisena terrorismissa.

Kantaja väittää vielä, että riidanalaista päätöstä tehtäessä on loukattu kantajan oikeutta tulla kuulluksi ja sen perusoikeuksia. Lopuksi kantaja esittää, että riidanalainen päätös on tehty olosuhteissa, jotka merkitsevät menettelyn ja/tai valtuuksien väärinkäyttöä tai ylittämistä.

(1)  EUVL L 188, s. 1.