Asia T-74/08

Now Pharm AG

vastaan

Euroopan komissio

Ihmisille tarkoitetut lääkkeet – Harvinaislääkkeeksi määrittelemisessä noudatettava menettely – Hakemus Extrait liquide spécial de Chelidonii radix (Ukrain) ‑nimisen lääkkeen määrittelemisestä harvinaislääkkeeksi – Komission päätös harvinaislääkkeeksi määrittelemisen epäämisestä

Tuomion tiivistelmä

1.      Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Yhtenäinen lainsäädäntö – Ihmisille tarkoitetut lääkkeet – Harvinaislääkkeet – Harvinaislääkkeeksi määrittelemisessä noudatettava menettely

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 141/2000 3 artiklan 1 kohta; komission asetuksen N:o 847/2000 3 artiklan 2 kohta)

2.      Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Yhtenäinen lainsäädäntö – Ihmisille tarkoitetut lääkkeet – Harvinaislääkkeet – Harvinaislääkkeeksi määrittelemisessä noudatettava menettely

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 141/2000 4 artikla)

3.      Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Yhtenäinen lainsäädäntö – Ihmisille tarkoitetut lääkkeet – Harvinaislääkkeet – Harvinaislääkkeeksi määrittelemisessä noudatettava menettely

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 141/2000 5 artikla)

1.      Harvinaislääkkeistä annetun asetuksen N:o 141/2000 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisen alakohdan ja b alakohdan mukaan lääkkeen, jonka harvinaislääkkeeksi määrittelemistä on haettu, rahoittajan on osoitettava, että se on tarkoitettu harvinaisen sairaudentilan diagnosointiin, ehkäisyyn tai hoitoon ja että mainittuun sairaudentilaan ei ole vielä olemassa tyydyttävää luvan saanutta diagnoosi-, ehkäisy- tai hoitomenetelmää. Sitä vastoin mahdollisen lääkkeen, joka on tarkoitettu sellaisen harvinaisen sairaudentilan hoitoon, johon on jo olemassa tällainen tyydyttävä luvan saanut diagnoosi-, ehkäisy- tai hoitomenetelmä, rahoittajan ei ole ainoastaan osoitettava tämän saman 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisen alakohdan nojalla, että kyseinen lääke on tosiasiallisesti tarkoitettu harvinaisen sairaudentilan diagnosointiin, ehkäisyyn tai hoitoon, vaan kyseisen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla myös, että mahdollisesta lääkkeestä on merkittävää etua tällaisesta sairaudentilasta kärsiville potilaille.

Merkittävä etu määritellään siis olemassa olevan ja luvan saaneen hoidon tai lääkkeen kanssa tehtävän vertailevan arvioinnin perusteella. ”Kliinisesti merkityksellistä hyötyä” ja ”suurta vaikutusta potilaan hoitoon”, joihin lääkkeiden harvinaislääkkeiksi määrittelemistä koskevien arviointiperusteiden soveltamista koskevista säännöksistä sekä ”vastaavanlaisen lääkkeen” ja ”kliinisen paremmuuden” käsitteiden määrittelemisestä annetun asetuksen N:o 847/2000 3 artiklan 2 kohdassa olevan merkittävän edun määritelmän mukaan mahdollisesta harvinaislääkkeestä oleva merkittävä etu perustuu, voidaan nimittäin arvioida vain vertaamalla tätä lääkettä jo luvan saaneisiin hoitoihin.

Koska mahdollisesta lääkkeestä, jonka määrittelemistä harvinaislääkkeeksi on haettu, ei ehkä ole juurikaan kliinistä kokemusta, rahoittajan on todennäköisesti osoitettava merkittävä etu oletusten perusteella, joita rahoittajan todisteeksi toimittamien tietojen on tuettava. Ainoastaan unionin säännökset, jotka koskevat harvinaislääkkeeksi määrittelemisen perusteita, ovat merkityksellisiä, joten se, että lääke täyttää toisten valtioiden harvinaislääkkeeksi määrittelemistä koskevat edellytykset, on tässä yhteydessä merkityksetöntä.

(ks. 41–43, 49 ja 57 kohta)

2.      Harvinaislääkkeistä annetussa asetuksessa N:o 141/2000 säädetty harvinaislääkkeeksi määrittelemisessä noudatettava menettely on hallinnollinen menettely, jossa suoritetaan monitahoisia tieteellisiä arviointeja, joissa komissiolla on laaja harkintavalta. Näin ollen on sitä suuremmalla syyllä kunnioitettava yhteisön oikeusjärjestyksessä vahvistettuja hallinnollisissa menettelyissä noudatettavia takeita, joihin kuuluu velvoite tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki käsiteltävänä olevan tapauksen kannalta merkitykselliset seikat. Tätä velvoitetta ei täytetä asianmukaisesti, jos harvinaislääkkeitä käsittelevän komitean lausunnon, johon komissio nojautuu, ovat laatineet asiantuntijat, jotka ovat puolueellisia. Yhteisöjen toimielimiä koskeva puolueettomuusvaatimus ulottuu myös asiantuntijoihin, joita on kuultu asiassa. Erityisesti silloin, kun asiantuntijalta pyydetään lausuntoa mahdollisen lääkkeen vaikutuksista, on tärkeää, että hän suorittaa tehtävänsä täysin puolueettomasti. Puolueettomuusvaatimuksesta ei kuitenkaan voida päätellä, että asiantuntijan kuulemiselle harvinaislääkkeeksi määrittelemisessä noudatettavassa menettelyssä olisi oikeudellinen este yksinomaan siksi, että hän on jo antanut lausunnon samasta lääkkeestä toisessa menettelyssä eli jossain unionin jäsenvaltiossa käydyssä kansallisessa menettelyssä.

(ks. 77, 88 ja 93 kohta)

3.      Harvinaislääkkeistä annetun asetuksen N:o 141/2000 5 artiklassa säädetylle menettelylle on ominaista, että harvinaislääkkeitä käsittelevän komitean suorittamalle objektiiviselle ja perusteelliselle tieteelliselle mahdollisten lääkkeiden tehokkuutta koskevalle arvioinnille on annettu keskeinen asema. Koska komissiolla ei ole mahdollisuutta tehdä lääkkeen tehosta ja/tai haitallisuudesta tieteellisiä arviointeja harvinaislääkkeeksi määrittelemisessä noudatettavassa menettelyssä, komitean pakollisen kuulemisen tarkoituksena on antaa komissiolle tieteelliset arviointiperusteet, jotka ovat välttämättömiä, jotta se voi tietoisena kaikista asiaa koskevista seikoista määritellä kansanterveyden korkean suojelun tason varmistamiseksi soveltuvat toimenpiteet. Vaikka tämän komitean antama lausunto ei sido komissiota, sillä on kuitenkin ratkaisevaa merkitystä. Saman asetuksen 5 artiklan 8 kohdan perusteella sitä, että päätös ei olisi komitean lausunnon mukainen, on nimittäin pidettävä poikkeuksellisena tilanteena.

Yhteisöjen tuomioistuinten tehtävänä on harvinaislääkkeeksi määrittelemisen epäämisestä tehtyyn komission päätökseen kohdistuvan laillisuusvalvonnan puitteissa valvoa, että menettelysääntöjä on noudatettu, että komission huomioon ottamat tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, ettei näitä tosiseikkoja ole arvioitu ilmeisen virheellisesti ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin.

(ks. 111 ja 112 kohta)

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)

9 päivänä syyskuuta 2010 (*)

Ihmisille tarkoitetut lääkkeet – Harvinaislääkkeeksi määrittelemisessä noudatettava menettely – Hakemus Extrait liquide spécial de Chelidonii radix (Ukrain) ‑nimisen lääkkeen määrittelemisestä harvinaislääkkeeksi – Komission päätös harvinaislääkkeeksi määrittelemisen epäämisestä 

Asiassa T‑74/08,

Now Pharm AG, kotipaikka Luxemburg (Luxemburg), edustajinaan aluksi asianajajat C. Kaletta ja I.-J. Tegebauer, sittemmin asianajaja Kaletta,

kantajana,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään B. Schima ja M. Šimerdová,

vastaajana,

jossa vaaditaan kumoamaan komission 4.12.2007 tekemä päätös K(2007) 6132, jolla on evätty Extrait liquide spécial de Chelidonii radix ‑nimisen lääkkeen määritteleminen harvinaislääkkeistä 16.12.1999 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 141/2000 (EYVL L 2000, 18, s. 1) tarkoitetuksi harvinaislääkkeeksi,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Vilaras sekä tuomarit M. Prek (esittelevä tuomari) ja V. M. Ciucă,

kirjaaja: hallintovirkamies K. Andová,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 28.4.2010 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

1        Jotta harvinaisista sairauksista Euroopan yhteisössä kärsivillä potilailla olisi mahdollisuus saada tehokasta hoitoa, Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 16.12.1999 harvinaislääkkeistä asetuksen (EY) N:o 141/2000 (EYVL L 2000, 18, s. 1). Tällä asetuksella, joka tuli voimaan 22.1.2000, otettiin käyttöön kannustinjärjestelmä, jolla pyritään rohkaisemaan lääkealan yrityksiä rahoittamaan harvinaisten sairauksien diagnosointiin, ehkäisyyn tai hoitoon tarkoitettujen lääkkeiden tutkimusta, kehittämistä ja markkinoille saattamista.

2        Asetuksen N:o 141/2000 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Lääke määritellään harvinaislääkkeeksi, jos sen rahoittaja voi osoittaa:

a)       että lääke on tarkoitettu sellaisen hengenvaarallisen sairaudentilan tai pysyvän invaliditeetin aiheuttavan sairaudentilan diagnosointiin, ehkäisyyn tai hoitoon, jota esiintyy enintään viidellä potilaalla kymmentä tuhatta henkilöä kohti yhteisössä hakemuksen jättämisajankohtana, tai

että lääke on tarkoitettu hengenvaarallisen, vaikean invaliditeetin aiheuttavan tai vaikean ja kroonisen sairaudentilan diagnosointiin, ehkäisyyn tai hoitoon yhteisössä ja että sen kaupan pitäminen ilman kannustimia ei todennäköisesti antaisi riittävää tuottoa tarvittavien investointien kattamiseksi,

ja

b)      että mainittuun sairaudentilaan ei ole olemassa tyydyttävää yhteisössä luvan saanutta diagnoosi-, ehkäisy- tai hoitomenetelmää tai, jos sellainen menetelmä on olemassa, että lääkkeestä on merkittävää etua tällaisesta sairaudentilasta kärsiville.”

3        Asetuksen N:o 141/2000 5 artiklassa, sellaisena kuin se oli voimassa tämän asian tosiseikkojen tapahtuma-aikana, säädetään harvinaislääkkeeksi määrittelemisessä noudatettavasta menettelystä seuraavaa:

”1. Jotta lääke voidaan määritellä harvinaislääkkeeksi, rahoittajan on tehtävä [Euroopan lääkevirastolle] sitä koskeva hakemus missä tahansa lääkkeen kehittämisvaiheessa ennen markkinoille saattamista koskevan lupahakemuksen tekemistä.

2. Hakemukseen on liitettävä seuraavat tiedot ja asiakirjat:

a)      rahoittajan nimi tai toiminimi ja vakituinen osoite,

b)      lääkkeen vaikuttavat ainesosat,

c)      aiottu terapeuttinen käyttöaihe,

d)      osoitus siitä, että 3 artiklan 1 kohdassa esitetyt edellytykset täyttyvät, ja kuvaus kehittämisvaiheesta, odotetut käyttöaiheet mukaan lukien.

3. Komissio laatii jäsenvaltioita, virastoa ja niitä, joiden etua asia koskee, kuullen yksityiskohtaiset ohjeet harvinaislääkkeeksi määrittelemistä koskevien hakemusten muodosta ja sisällöstä.

4. Virasto tarkastaa, että hakemus on oikein laadittu, ja laatii [harvinaislääkkeitä käsittelevälle komitealle] yhteenvedon. Virasto voi tarvittaessa pyytää rahoittajaa täydentämään hakemukseen liitettyjä tietoja ja asiakirjoja.

5. Virasto huolehtii, että komitea antaa lausuntonsa 90 päivän kuluessa oikein laaditun hakemuksen vastaanottamisesta.

6. Lausuntoa valmistellessaan komitea pyrkii kaikin tavoin pääsemään yksimielisyyteen. Jos yksimielisyyttä ei saavuteta, lausunto voidaan hyväksyä komitean jäsenten kahden kolmasosan enemmistöllä. Lausunnosta voidaan päättää kirjallista menettelyä käyttäen.

7. Kun komitean lausunnosta käy ilmi, ettei hakemus täytä 3 artiklan 1 kohdassa säädettyjä arviointiperusteita, virasto ilmoittaa tästä välittömästi rahoittajalle. Rahoittaja voi 90 päivän kuluessa lausunnon vastaanottamisesta esittää yksityiskohtaiset perustelut valitukselle, jotka virasto antaa komitean käsiteltäväksi. Komitea harkitsee seuraavassa kokouksessaan, onko lausuntoa tarpeen tarkistaa.

8. Virasto toimittaa komitean lopullisen lausunnon välittömästi komissiolle, joka tekee sitä koskevan päätöksen kolmenkymmenen päivän kuluessa lausunnon vastaanottamisesta. Jos ehdotus päätökseksi ei poikkeuksellisissa tilanteissa ole komitean lausunnon mukainen, lopullinen päätös tehdään [ihmisille ja eläimille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön luvananto- ja valvontamenettelyistä sekä Euroopan lääkearviointiviraston perustamisesta 22.7.1993 annetun neuvoston] asetuksen (ETY) N:o 2309/93 [(EYVL L 214, s. 1)] 73 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Päätöksestä ilmoitetaan rahoittajalle, ja se annetaan tiedoksi virastolle ja jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.

9. Harvinaislääkkeiksi määritellyt lääkkeet merkitään yhteisön harvinaislääkkeiden rekisteriin.

− −”

4        Lääkkeiden harvinaislääkkeiksi määrittelemistä koskevien arviointiperusteiden soveltamista koskevista säännöksistä sekä ”vastaavanlaisen lääkkeen” ja ”kliinisen paremmuuden” käsitteiden määrittelemisestä 27.4.2000 annetun komission asetuksen (EY) N:o 847/2000 (EYVL L 103, s. 5) 3 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Sovellettaessa harvinaislääkkeistä − − annetun asetuksen − − N:o 141/2000 3 artiklaa käytetään seuraavaa määritelmää:

–        ’merkittävällä edulla’ tarkoitetaan kliinisesti merkityksellistä hyötyä tai suurta vaikutusta potilaan hoitoon.”

5        Euroopan komissio on lisäksi antanut asetuksesta N:o 141/2000 tiedonannon (EUVL 2003, C 178, s. 2), jonka A kohdan 4 alakohdassa todetaan seuraavaa:

”− −

Merkittävä etu määritellään − − asetuksessa − − 847/2000 ’kliinisesti merkittäväksi hyödyksi tai suureksi vaikutukseksi potilaan hoitoon’. Hakijan on osoitettava edellä tarkoitettu merkittävä etu harvinaislääkkeeksi määrittelemisen ajankohtana olemassa oleviin markkinoille saattamista koskevan luvan saaneisiin lääkkeisiin tai menetelmiin verrattuna. Koska kyseisestä harvinaislääkkeestä ei ehkä ole juurikaan kliinistä kokemusta, hakijan on todennäköisesti osoitettava merkittävä etu oletusten perusteella. Kaikissa tapauksissa harvinaislääkkeitä käsittelevän komitean (COMP) tehtävänä on arvioida, tukevatko hakijan todisteeksi toimittamat tiedot näitä oletuksia.

Hakijan on kaikissa tapauksissa perusteltava merkittävää etua koskeva oletus toimittamalla sitä todistavat tiedot, joita on tarkasteltava kyseisen sairaudentilan erityispiirteiden ja olemassa olevien menetelmien kannalta − −”

6        Lisäksi Euroopan lääkeviraston (EMA) harvinaislääkkeitä käsittelevän komitean (jäljempänä komitea) 8.12.2004 vahvistetun työjärjestyksen (COMP/8212/00 Rev 2) 10 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Komitea ja sen perustamat työryhmät voivat, jos ne pitävät sitä tarpeellisena, käyttää apunaan asiantuntijoita tieteellisissä ja teknisissä kysymyksissä. Asiantuntijoiden on oltava mainittuina Euroopan asiantuntijoiden luettelossa.”

7        Komitean työjärjestyksen 11 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrätään lopuksi seuraavaa:

”2. Komitean ja työryhmien jäsenillä sekä asiantuntijoilla, jotka mainitaan tämän työjärjestyksen eri artikloissa, ei saa olla mitään sellaista välitöntä sidonnaisuutta lääketeollisuuteen, joka voisi vaikuttaa heidän puolueettomuuteensa. Heidän on toimittava yleisen edun nimissä ja täysin riippumattomina ja heidän on joka vuosi ilmoitettava taloudelliset sidonnaisuutensa. Kaikki lääketeollisuuteen liittyvät välilliset sidonnaisuudet on merkittävä EMA:n pitämään julkiseen rekisteriin. Komitean jäsenten sidonnaisuuksia koskevat ilmoitukset asetetaan lisäksi saataville EMA:n internetsivustolla.

3. Kunkin kokouksen alussa komitean ja työryhmien jäsenten (sekä kokoukseen osallistuvien asiantuntijoiden) on ilmoitettava kaikki erityiset seikat, joita voidaan esityslistalla olevien asioiden kannalta pitää heidän riippumattomuutensa vaarantavina. Nämä ilmoitukset on asetettava julkisesti saataville.”

 Asian tausta

8        Kantaja Now Pharm AG on kehittänyt Extrait liquide spécial de Chelidonii radix ‑nimisen lääkkeen (jäljempänä Ukrain), joka on tarkoitettu haimasyövän hoitoon. Kantajan mukaan kyseinen lääke on keltamosta saatava alkaloidiyhdiste, joka annetaan laskimonsisäisesti, kertyy ensisijaiseen kasvaimeen ja sen etäpesäkkeisiin muutamassa minuutissa, loistaa laservalossa siten, että sairaat kudokset voidaan erottaa selvästi terveistä, ja tuhoaa syöpäsolut vahingoittamatta terveitä kudoksia.

9        Kantaja on saanut luvan saattaa Ukrain markkinoille useissa Euroopan unionin ulkopuolella sijaitsevissa valtioissa. Se huomauttaa sitä vastoin, että tällainen lupa evättiin Itävallassa vuonna 2002 professori H. W:n asiantuntijalausunnon perusteella.

10      Kantaja teki 6.2.2007 EMA:lle hakemuksen Ukrainin määrittelemisestä harvinaislääkkeeksi.

11      Komitea antoi 31.5.2007 asetuksen N:o 141/2000 5 artiklan 6 kohdan mukaisesti kielteisen lausunnon ja suositti Ukrainin harvinaislääkkeeksi määrittelemisen epäämistä. Se katsoi, ettei Ukrain täyttänyt asetuksen N:o 141/2000 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa olevia edellytyksiä ja ettei tämän asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti ollut osoitettu, että Ukrainista voi olla merkittävää etua tällaisesta sairaudentilasta, johon on olemassa tyydyttävä yhteisössä luvan saanut hoitomenetelmä, kärsiville henkilöille. Kantaja valitti tästä lausunnosta 25.6.2007 asetuksen N:o 141/2000 5 artiklan 7 kohdan mukaisesti. Se esitti 6.9.2007 yksityiskohtaiset perustelut valitukselle.

12      Komitea antoi 10.10.2007 lopullisen kielteisen lausunnon asetuksen N:o 141/2000 5 artiklan 8 kohdan mukaisesti. Komitea katsoi, että Ukrain täytti asetuksen N:o 141/2000 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan edellytykset mutta että kantaja ei ollut osoittanut asetuksen N:o 141/2000 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla, että Ukrainista voi olla merkittävää etua tällaisesta sairaudentilasta kärsiville henkilöille ottaen huomioon, että kyseiseen sairaudentilaan on jo olemassa tyydyttäviä yhteisössä luvan saaneita hoitomenetelmiä. Komitea piti näin ollen voimassa 31.5.2007 antamansa kielteisen lausunnon ja suositti, että Ukrainin määritteleminen haimasyövän hoitoon tarkoitetuksi harvinaislääkkeeksi evättäisiin.

13      Komissio noudatti EMA:n 10.10.2007 antamassa lausunnossa olevaa suositusta 4.12.2007 tekemässään päätöksessä (jäljempänä riidanalainen päätös), joka annettiin kantajalle tiedoksi 5.12.2007, ja hylkäsi hakemuksen Ukrainin määrittelemisestä haimasyövän hoitoon tarkoitetuksi harvinaislääkkeeksi.

 Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset

14      Kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 6.2.2008 toimittamallaan kannekirjelmällä.

15      Esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella unionin yleinen tuomioistuin (viides jaosto) päätti aloittaa suullisen käsittelyn.

16      Asianosaisten suulliset lausumat ja niiden vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 28.4.2010 pidetyssä istunnossa.

17      Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen

–        määrää, että komissio tekee uuden päätöksen kantajan 6.2.2007 tekemästä hakemuksesta ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen esittämät oikeudelliset näkökohdat

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

18      Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen perusteettomana

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

 Vaatimus, jonka mukaan on määrättävä, että komissio tekee uuden päätöksen kantajan 6.2.2007 tekemästä hakemuksesta ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen esittämät oikeudelliset näkökohdat

19      Koska unionin tuomioistuimet eivät voi perussopimuksessa niille annettua kumoamisvaltaansa käyttäessään osoittaa yhteisön toimielimille määräyksiä, tällaisia vaatimuksia ei voida ottaa tutkittavaksi.

 Kumoamista koskeva vaatimus

20      Kantaja esittää kanteensa tueksi kolme kumoamisperustetta. Ensimmäisen perusteensa yhteydessä kantaja arvostelee komissiota siitä, että tämä on rikkonut asetuksen N:o 141/2000 3 artiklan 1 kohtaa. Toinen peruste koskee yhden komitean kuuleman asiantuntijan puutteelliseksi väitettyä pätevyyttä ja puolueellisuutta. Lopuksi kolmannessa perusteessaan kantaja väittää, että riidanalaisessa päätöksessä on ilmeisiä arviointivirheitä.

 Ensimmäinen peruste, joka koskee asetuksen N:o 141/2000 3 artiklan 1 kohdan rikkomista

–       Asianosaisten lausumat

21      Kantaja väittää, että komissio on loukannut asetuksen N:o 141/2000 3 artiklan 1 kohtaa, jossa säädetään edellytyksistä, joiden nojalla lääke määritellään harvinaislääkkeeksi.

22      Kantaja väittää ensinnäkin, että päätyessään johtopäätökseen, jonka mukaan Ukrainista ei ollut merkittävää etua haimasyövästä kärsiville henkilöille verrattuna hoitomenetelmiin, joille on tällä hetkellä lupa, komissio nojautui todellisuudessa asetuksen N:o 141/2000 8 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun perusteeseen eli kliiniseen paremmuuteen. Kantaja huomauttaa kuitenkin, että tätä perustetta sovelletaan vain silloin, kun harvinaislääkkeen rahoittaja hakee harvinaislääkkeen markkinoille saattamista koskevaa lupaa. Kantaja katsoo, että Ukrainin harvinaislääkkeeksi määrittelemiseksi riittää, että näytetään toteen kyseisestä lääkkeestä olevan merkittävän edun olemassaolo eikä sen kliinistä paremmuutta.

23      Kantaja toteaa erityisesti, että asetuksen N:o 141/2000 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan edellytykset, myös merkittävää etua koskeva edellytys, täyttyvät ja että Ukrain olisi näin ollen pitänyt määritellä harvinaislääkkeeksi. Se huomauttaa nimittäin, että Ukrain on yhtäältä tarkoitettu harvinaisen sairaudentilan eli haimasyövän hoitoon ja että toisaalta tästä lääkkeestä on sellaisenaan merkittävää etua, koska se on toksinen ainoastaan syöpäsoluille eikä terveille soluille, että se pidentää haimasyövästä kärsivien henkilöiden elinikää ja että se on viimeinen mahdollisuus potilaille, joiden osalta luvan saanut hoito olisi vaikutuksiltaan liian toksinen.

24      Kantaja korostaa esittäneensä komitealle näiden väitteidensä tueksi lukuisia prekliinisiä tutkimuksia ja neljä kliinistä tutkimusta (Zemskovin tutkimus vuonna 2002, Gansaugen tutkimus vuonna 2002, Aschhoffin tutkimus vuonna 2003 ja Gansaugen tutkimus vuonna 2007) harvinaislääkkeeksi määrittelemistä koskevan hakemuksensa yhteydessä, kesäkuussa 2007 tekemälleen valitukselle syyskuussa 2007 esittämiensä perustelujen yhteydessä ja EMA:n kokouksessa lokakuussa 2007 esittämiensä huomautusten yhteydessä. Nämä eri tutkimukset ovat osaltaan selventäneet Ukrainin vaikutusmekanismin yksityiskohtia ja niiden perusteella voidaan todeta, ettei millään toisella aineella ole yhtä edullisia ominaisuuksia syövän hoidon kannalta.

25      Kantaja kiistää tältä osin aluksi erään tutkimuksen (Panzer, vuonna 2000), jossa todettiin, että Ukrain olisi toksinen myös normaaleille soluille. Se väittää, että yhtäältä tämän tutkimuksen tekijät eivät selittäneet tämän tutkimuksen ja aikaisempien tutkimusten välisiä ilmeisiä ristiriitaisuuksia ja että toisaalta missään myöhemmässä tutkimuksessa ei ole vahvistettu tätä päätelmää.

26      Kantaja huomauttaa tämän jälkeen, että saksalaisen yliopiston varoilla rahoitetun kliinisen ”pilottitutkimuksen” eli Gansaugen vuonna 2007 tekemän tutkimuksen perusteella voidaan osoittaa, ettei Ukrain ollut haimasyövän hoidossa tehokas ainoastaan in vitro vaan että siitä oli myös merkittävää kliinistä etua tehokkuuden ja toleranssin osalta perinteisiin hoitoihin verrattuna. Käytettynä yhdessä erään jo luvan saaneen lääkkeen eli Gemcitabinen kanssa Ukrain pidensi potilaiden elinikää keskimäärin 120 päivällä.

27      Kantaja lisää, että Ukrain on saanut haimasyövän osalta harvinaislääkkeen aseman Yhdysvalloissa ja Australiassa samojen asiakirjojen perusteella, jotka on esitetty komissiolle, ja että Ukrainin keksijää on ehdotettu Nobel-palkinnon saajaksi vuonna 2005 ja vaihtoehtoisen Nobel-palkinnon saajaksi vuonna 2007.

28      Kantaja huomauttaa lopuksi, että kliinisiä tutkimuksia, joissa verrattaisiin suoraan Ukrainia ja muita haimasyövän hoidossa käytettyjä lääkkeitä, ei ole tehty, mutta vetoaa välilliseen vertailuun Gemcitabinen ja Ukrainin yhdistelmän sekä Gemcitabinen ja Erlotinibin yhdistelmän välillä. Se toteaa, että ensimmäisessä tapauksessa eloonjäämisluvut ovat selvästi korkeammat ja että näiden neljän kliinisen tutkimuksen perusteella on osoitettu, että eloonjäämisluvut ovat paljon korkeammat käytettäessä Ukrainia yksin tai yhdistettynä Gemcitabineen kuin käytettäessä yksin jälkimmäistä lääkettä. Se katsoo näiden alustavien tietojen osoittavan Ukrainin vahvistavan kliinisen tehokkuuden.

29      Toiseksi kantaja väittää, että komissio on asettanut kohtuuttomia vaatimuksia merkittävän edun osoittamiselle. Se katsoo, että edellytykset, joita komitea asetti sen esittämille II vaiheen kliinisille tutkimuksille, vastasivat todellisuudessa vaatimustasoa, joka asetetaan tavallisesti III vaiheen kliinisille tutkimuksille, joita käytetään harvinaislääkkeen markkinoille saattamista koskevassa yhteisön lupamenettelyssä. Komitea käsitteli toisin sanoen Ukrainia koskevia ”pilottitutkimuksia” samalla tavalla kuin III vaiheen tutkimuksia. Kantaja korostaa tältä osin, että muutoksenhakuvaiheessa asiantuntijoiksi nimetyille N:lle ja K:lle esitetyt kysymykset olivat sellaisia, joita olisi voitu esittää vain markkinoille saattamista koskevan yhteisön lupamenettelyn yhteydessä.

30      Kantaja väittää kolmanneksi, että yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu. Se katsoo, että komitea on asettanut sille Ukrainin harvinaislääkkeeksi määrittelemisessä täytettävien edellytysten ja esitettävien asiakirjojen osalta ankarampia vaatimuksia kuin muiden lääkehoitojen, kuten mesoteliinin kimeeristen vasta-aineiden ja Nimuzutebin, rahoittajille. Kantajan mukaan näiden jälkimmäisten rahoittajat ovat saaneet ”harvinaislääkettä koskevan luvan” ilman, että olisi edellytetty yhtä laajojen tutkimusten esittämistä kuin komissio edellytti Ukrainin osalta.

31      Tältä osin kantaja väittää, että komissio otti huomioon epäasianmukaisia seikkoja. Kantaja katsoo nimittäin, että riidanalainen päätös on perustunut pikemminkin ”markkinapolitiikkaan” kuin vahvistettuihin arviointiperusteisiin. Se moittii näin ollen komissiota siitä, ettei se ole ottanut huomioon asetuksen N:o 141/2000 päätavoitetta eli harvinaisten sairaudentilojen hoitojen kehittämistä.

32      Komissio kiistää kantajan väitteet ja vaatii, että tämä peruste hylätään.

–       Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

33      Aivan aluksi on todettava, että harvinaislääkkeitä koskevassa menettelyssä on kaksi eri vaihetta. Ensimmäinen vaihe koskee lääkkeen määrittelemistä harvinaislääkkeeksi ja toinen harvinaislääkkeeksi määritellyn lääkkeen markkinoille saattamista koskevan luvan myöntämistä ja siihen liittyvää kaupallista yksinoikeutta.

34      Harvinaislääkkeeksi määrittelemisessä noudatettavan menettelyn osalta asetuksen N:o 141/2000 3 artiklassa säädetään edellytyksistä, jotka lääkkeen on täytettävä, jotta se voidaan määritellä harvinaislääkkeeksi. Harvinaislääkkeen rahoittajan on erityisesti osoitettava, että tyydyttävää yhteisössä luvan saanutta diagnoosi-, ehkäisy- tai hoitomenetelmää ei ole olemassa siihen sairaudentilaan, jonka hoitoon se lääke, jonka harvinaislääkkeeksi määrittelemistä on haettu, on tarkoitettu. Jos tällainen menetelmä on kuitenkin olemassa, lainsäätäjä on antanut mahdollisuuden määritellä harvinaislääkkeeksi kaikki mahdolliset sellaiset lääkkeet, jotka on tarkoitettu saman sairaudentilan hoitoon, sillä edellytyksellä, että lääkkeen rahoittaja osoittaa, että kyseisestä lääkkeestä on merkittävää etua tällaisesta sairaudentilasta kärsiville potilaille.

35      Merkittävän edun osalta on syytä muistuttaa, että se määritellään asetuksessa N:o 847/2000 ”kliinisesti merkittäväksi hyödyksi tai suureksi vaikutukseksi potilaan hoitoon”.

36      Menettelyn toisen vaiheen eli harvinaislääkkeen markkinoille saattamista koskevan luvan myöntämistä koskevan vaiheen osalta on todettava, että tähän vaiheeseen tullaan vasta sitten, kun kyseinen lääke on määritelty harvinaislääkkeeksi.

37      Nyt käsiteltävässä asiassa riidanalainen päätös tehtiin menettelyn ensimmäisessä vaiheessa eli Ukrainin harvinaislääkkeeksi määrittelemistä koskevassa vaiheessa. Asianosaisten kesken on myös kiistatonta, että haimasyövän hoitoon tarkoitetuille lääkkeille oli jo annettu markkinoille saattamista koskevia lupia ja että näin ollen oli kantajan asiana osoittaa, että sen lääkkeestä on merkittävää etua tällaisesta sairaudesta kärsiville potilaille.

38      Tältä osin on todettava, että merkittävä etu, johon kantaja on vedonnut, perustuu siihen, että Ukrain vaikuttaa vain syöpäsoluihin eikä ole näin ollen toksinen terveille soluille, että sen avulla voidaan pidentää haimasyövästä kärsivien potilaiden elinikää ja että se on viimeinen mahdollisuus potilaille, jotka eivät enää kestäisi muiden lääkkeiden toksisia vaikutuksia.

39      Näiden huomautusten perusteella on tarkasteltava väitteitä, jotka liittyvät perusteeseen, joka koskee asetuksen N:o 141/2000 3 artiklan 1 kohdan rikkomista.

40      Kantaja väittää ensimmäisessä väitteessä yhtäältä, ettei merkittävän edun osoittaminen edellytä lääkkeen, jonka harvinaislääkkeeksi määrittelemistä on haettu, ja olemassa olevien hoitomenetelmien välistä vertailevaa arviointia vaan että se on osoitettava lääkkeen omien ominaisuuksien perusteella. Se korostaa toisaalta, että Ukrainilla on juuri tällaisia ominaisuuksia ja siitä on näin ollen merkittävää etua.

41      Asetuksen N:o 141/2000 3 artiklan 1 kohdasta ja asetuksen N:o 847/2000 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta ”merkittävän edun” määritelmästä ilmenee yksiselitteisesti, että kyseessä olevan merkittävän edun osoittamista edellytetään ainoastaan sellaisessa erityistapauksessa, että kyseiseen sairaudentilaan on jo olemassa luvan saanut tyydyttävä diagnoosi-, ehkäisy- tai hoitomenetelmä.

42      Asetuksen N:o 141/2000 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisen alakohdan ja b alakohdan mukaan lääkkeen, jonka harvinaislääkkeeksi määrittelemistä on haettu, rahoittajan on nimittäin osoitettava, että se on tarkoitettu harvinaisen sairaudentilan diagnosointiin, ehkäisyyn tai hoitoon ja että mainittuun sairaudentilaan ei ole vielä olemassa tyydyttävää luvan saanutta diagnoosi-, ehkäisy- tai hoitomenetelmää. Sitä vastoin mahdollisen lääkkeen, joka on tarkoitettu sellaisen harvinaisen sairaudentilan hoitoon, johon on jo olemassa tällainen tyydyttävä luvan saanut diagnoosi-, ehkäisy- tai hoitomenetelmä, rahoittajan ei ole ainoastaan osoitettava tämän saman 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisen alakohdan nojalla, että kyseinen lääke on tosiasiallisesti tarkoitettu harvinaisen sairaudentilan diagnosointiin, ehkäisyyn tai hoitoon, vaan kyseisen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla myös, että mahdollisesta lääkkeestä on merkittävää etua tällaisesta sairaudentilasta kärsiville potilaille.

43      Merkittävä etu määritellään siis olemassa olevan ja luvan saaneen hoidon tai lääkkeen kanssa tehtävän vertailevan arvioinnin perusteella. ”Kliinisesti merkityksellistä hyötyä” ja ”suurta vaikutusta potilaan hoitoon”, joihin mahdollisesta harvinaislääkkeestä oleva merkittävä etu perustuu, voidaan nimittäin arvioida vain vertaamalla tätä lääkettä jo luvan saaneisiin hoitoihin.

44      Tämä tulkinta on vahvistettu komission asetuksesta N:o 141/2000 antamassa tiedonannossa (ks. edellä 5 kohta), jossa todetaan, että ”hakijan on osoitettava edellä tarkoitettu merkittävä etu harvinaislääkkeeksi määrittelemisen ajankohtana olemassa oleviin markkinoille saattamista koskevan luvan saaneisiin lääkkeisiin tai menetelmiin verrattuna”.

45      Riidanalaisesta päätöksestä ja erityisesti komitean lausunnosta, joka on sen liitteenä ja muodostaa sen erottamattoman osan, ilmenee, että Ukrainin määritteleminen harvinaislääkkeeksi evättiin sillä perusteella, ettei ollut osoitettu, että siitä olisi merkittävää etua verrattuna muihin haimasyövän hoitomenetelmiin, joille on tällä hetkellä lupa. Komission tutkimus suoritettiin siten perustellusti vertailemalla Ukrainia ja olemassa olevia lääkkeitä ja siinä päädyttiin siihen, ettei ensimmäisestä ole osoitettu olevan merkittävää etua jälkimmäisiin verrattuna.

46      Koska on niin, kuten edellä on esitetty, että merkittävän edun osoittaminen perustuu olemassa olevan ja luvan saaneen menetelmän tai lääkkeen kanssa tehtävään vertailevaan arviointiin, komissio ei ole rikkonut asetuksen N:o 141/2000 3 artiklan 1 kohdan b alakohtaa katsoessaan, että kantajan olisi tullut osoittaa, että Ukrainista on merkittävää etua unionissa jo luvan saaneisiin lääkkeisiin verrattuna, eikä tällaista hyötyä voida näin ollen näyttää toteen ainoastaan esittämällä Ukrainin ominaisuudet vertaamatta niitä luvan saaneiden menetelmien ominaisuuksiin.

47      Kantaja väittää näin ollen virheellisesti, että komission olisi pitänyt rajoittaa Ukrainia koskeva tarkastelunsa siihen, oliko Ukrainista sellaisenaan kliinisesti merkittävää hyötyä tai oliko sillä suurta vaikutusta potilaan hoitoon, vertaamatta sitä olemassa oleviin ja luvan saaneisiin hoitomenetelmiin. Kantaja vetoaa turhaan myös siihen, että pelkästään sen vuoksi, että komissio tarkasteli merkittävää etua Ukrainin ja luvan saaneiden lääkkeiden välisen vertailevan arvioinnin nojalla, komissio olisi soveltanut asetuksen N:o 141/2000 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua kliinistä paremmuutta koskevaa edellytystä.

48      Kantaja esittää toisessa väitteessä, että vaatimukset, jotka komissio asetti merkittävän edun osoittamiselle, olivat kohtuuttomia, koska nämä asetuksen N:o 141/2000 8 artiklan 3 kohdassa asetetut vaatimukset koskivat tavallisesti kyseisen lääkkeen kliinisen paremmuuden osoittamista. Kantaja katsoo erityisesti, että edellytykset, joita komissio asetti sen esittämille II vaiheen kliinisille tutkimuksille, vastasivat vaatimustasoa, joka asetetaan yleensä III vaiheen kliinisille tutkimuksille, joita käytetään harvinaislääkkeen markkinoille saattamista koskevassa yhteisön lupamenettelyssä. Kantaja korostaa tältä osin, että muutoksenhakuvaiheessa asiantuntijoiksi nimetyille N:lle ja K:lle esitetyt kysymykset olivat sellaisia, joita olisi voitu esittää vain markkinoille saattamista koskevan yhteisön lupamenettelyn yhteydessä.

49      Tämä väite ei voi menestyä. On nimittäin muistutettava, kuten komission asetuksesta N:o 141/2000 antamassa tiedonannossa (ks. edellä 5 kohta) todetaan, että on niin, että koska mahdollisesta lääkkeestä, jonka määrittelemistä harvinaislääkkeeksi on haettu, ei ehkä ole juurikaan kliinistä kokemusta, rahoittajan on todennäköisesti osoitettava merkittävä etu oletusten perusteella, joita rahoittajan todisteeksi toimittamien tietojen on tuettava.

50      Harvinaislääkkeeksi määrittelemistä koskeva hakemus voi näin ollen nojautua tapauksesta riippuen alustaviin tietoihin, jotka perustuvat prekliinisiin tutkimuksiin eli solututkimuksiin ja/tai eläinkokeisiin eivätkä ihmisillä tehtyihin tutkimuksiin, tai jos niitä on olemassa, tietoihin, jotka perustuvat kliinisiin tutkimuksiin eli ihmisillä tehtyihin tutkimuksiin. Jos prekliinisten tutkimusten nojalla saadaan ennusteena kiinnostavaa tietoa merkittävästä edusta, jota mahdollisesta lääkkeestä voi olla muihin luvan saaneisiin aineisiin verrattuna, kliinisten tutkimusten perusteella voidaan saada sitäkin enemmän asiaa koskevaa tietoa. Tällaiset tutkimukset suoritetaan nimittäin in vivo ja ovat näin ollen paras mahdollinen tiedon lähde. Jos kliinisten tutkimusten perusteella kyseisestä lääkkeestä ei ole merkittävää etua, näitä johtopäätöksiä ei voida lähtökohtaisesti kyseenalaistaa in vitro suoritettujen prekliinisten tutkimusten perusteella. Voidaan kuitenkin kuvitella tilanne, jossa kliinisten tutkimusten uskottavuus on kyseenalainen niihin liittyvien metodologisten ongelmien vuoksi. Tällaisten tutkimusten perusteella lääkkeen ominaisuuksia ei voida kyseenalaistaa lopullisesti. On siten täysin mahdollista, että tällaisessa tilanteessa nojaudutaan prekliinisiin tutkimuksiin arvioitaessa kyseisestä lääkkeestä mahdollisesti olevaa merkittävää etua.

51      Nyt käsiteltävässä asiassa kantaja on nojautunut Ukrainin harvinaislääkkeeksi määrittelemistä koskevan hakemuksensa tueksi neljään kliiniseen tutkimukseen ja muihin tietoihin, kuten prekliinisiin tutkimuksiin.

52      Ensinnäkin kliinisten tutkimusten osalta riidanalaisessa päätöksessä todetaan useita metodologisia ongelmia, joiden vuoksi näille tutkimuksille ei voida antaa riittävästi tieteellistä painoarvoa. Näiden metodologisten ongelmien vuoksi komitea on pyytänyt kantajaa toimittamaan alkuperäiset tutkimuspöytäkirjat kokonaisuudessaan, jotta näitä tutkimuksia koskevat epäilykset voitaisiin poistaa. Kantaja ei ole pystynyt toimittamaan näitä asiakirjoja eikä EMA ole pystynyt niitä hankkimaan tutkimusten tekijöille esitetyistä pyynnöistä huolimatta. Komitea on näin ollen muodostanut lausuntonsa sen käytettävissä olevien asiakirjojen perusteella, jotka sille on toimitettu.

53      Tältä osin on hylättävä kantajan väite siitä, että komissio on asettanut II vaiheen kliinisille tutkimuksille vaatimuksia, jotka tavallisesti koskevat III vaiheen tutkimuksia. Komissio on nimittäin huomauttanut, että kahdessa satunnaiseksi väitetyssä tutkimuksessa oli useita tasapainoon liittyviä ongelmia, että täydellisten pöytäkirjojen ja kattavien tulosten puuttumisen vuoksi tuloksia ei voitu arvioida objektiivisesti, että kahteen muuhun tutkimukseen liittyi vastaavasti useita metodologisia ongelmia, että neljässä tutkimuksessa mainittu keskimääräinen elossapysymisaika vaihteli 8,1 kuukaudesta 33,8 kuukauteen ja että tällaiset erot saattoivat johtua pikemminkin mainituista metodologisista virheistä kuin Ukrainin käytön vaikutuksista. Komissio on näin tehdessään ainoastaan todennut II vaiheen tutkimuksissa käytettyjen menetelmien epäselvyyden. Kantaja ei ole näin ollen osoittanut, että edellytykset, jotka komitea asetti sen esittämille II vaiheen kliinisille tutkimuksille, olisivat todellisuudessa vastanneet III vaiheen kliinisille tutkimuksille tavallisesti asetettavaa vaatimustasoa.

54      Toiseksi on niin, että koska komissio on katsonut, että neljää kliinistä tutkimusta, jotka kantaja on esittänyt, ei voida pitää niiden tieteellistä uskottavuutta koskevien epäilysten vuoksi todisteena siitä, että Ukrainista on merkittävää etua haimasyövästä kärsiville potilaille, on tutkittava, olisiko komission pitänyt ottaa huomioon muita seikkoja, joihin kantaja on vedonnut ja jotka voivat osoittaa tällaisen edun olemassaolon.

55      Kantaja viittaa ensinnäkin useisiin prekliinisiin tutkimuksiin, joiden perusteella millään muulla lääkkeellä ei ole syövän hoidon kannalta yhtä edullisia ominaisuuksia kuin Ukrainilla. Komissio toteaa kuitenkin perustellusti eikä kantaja ole tätä selvästi riitauttanut, että nämä tutkimukset koskevat muita sairauksia kuin haimasyöpää. Kuten komissio korostaa, kantaja ei ole kuitenkaan esittänyt mitään, millä voitaisiin osoittaa, että näiden tutkimusten tuloksia voitaisiin soveltaa myös haimasyöpään. Kantaja ei ole myöskään esittänyt yhtään väitettä, jolla voitaisiin kyseenalaistaa riidanalaisen päätöksen niiden perustelujen paikkansapitävyys, joiden mukaan olemassa olevien hoitomenetelmien kanssa tehtyjen vertailujen puuttuessa prekliiniset tutkimukset eivät riitä osoittamaan, että Ukrainista olisi merkittävää etua.

56      Tämän jälkeen on todettava, ettei kantaja ole onnistunut osoittamaan, että komission päätelmät, jotka koskevat Ukrainin sytotoksisuutta, olisivat ilmeisen virheellisiä. Riidanalaisesta päätöksestä (ks. liitteen s. 40 ja 41) nimittäin ilmenee, että yhtäältä komissio nojautuu johtopäätöksissään tieteelliseen tutkimukseen (Panzer, vuonna 2000), jossa esitetään epäilyksiä Ukrainin valikoivasta sytotoksisuudesta. Toisaalta se, että kantaja väittää, että tämä tutkimus on ristiriidassa muiden tieteellisten tutkimusten, kuten Panzerin vuonna 1998 tekemän tutkimuksen kanssa, ei suinkaan horjuta komission perustelujen paikkansapitävyyttä, vaan osoittaa pikemminkin, että tämä asia on tieteellisesti epävarma. Komissiota ei näin ollen voida moittia siitä, että se on ottanut huomioon tämän tieteellisen epävarmuuden. Jos lisäksi kantajan väite hyväksyttäisiin, tämä merkitsisi sitä, että unionin yleinen tuomioistuin vertailisi kunkin tutkimuksen, johon asianosaiset ovat vedonneet, tieteellistä paikkansapitävyyttä, mikä ylittäisi sille tällä alalla kuuluvan valvontavallan rajat.

57      Myöskään se, että Ukrain on saanut harvinaislääkkeen aseman Yhdysvalloissa ja Australiassa, ei riitä asettamaan kyseenalaiseksi komission päätelmiä, jotka koskevat merkittävän edun puuttumista. Ainoastaan unionin säännökset, jotka koskevat harvinaislääkkeeksi määrittelemisen perusteita, ovat merkityksellisiä, joten se, että Ukrain täyttää toisten valtioiden harvinaislääkkeeksi määrittelemistä koskevat edellytykset, on tässä yhteydessä merkityksetöntä.

58      Lopuksi kantaja ei voi perustaa väitettään siihen, että Ukrainin keksijää on ehdotettu Nobel-palkinnon saajaksi vuonna 2005 ja vaihtoehtoisen Nobel-palkinnon saajaksi vuonna 2007, kyseenalaistaakseen riidanalaisen päätöksen paikkansapitävyyden. Komissio ei ole nimittäin mitenkään kyseenalaistanut Ukrainin keksijän tieteellistä pätevyyttä vaan yksilöinyt useita tieteen metodologiaan liittyviä ongelmia, joiden vuoksi on herännyt epäilyksiä kliinisten tutkimusten lääketieteellisten johtopäätösten uskottavuuden osalta.

59      Kantaja on esittänyt kolmannessa väitteessä, että yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu. Se moittii komissiota siitä, että Ukrainin arvioinnissa käytetyt arviointiperusteet erosivat muiden lääkehoitojen, kuten Nimuzutebin ja mesoteliinin kimeeristen vasta-aineiden, rahoittajien osalta asetetuista arviointiperusteista, ja väittää, että näille rahoittajille ei asetettu harvinaislääkkeeksi määrittelemisessä yhtä tiukkoja vaatimuksia.

60      Kantaja katsoo lisäksi tulleensa syrjityksi siksi, että komissio on ottanut huomioon epäasianmukaisia seikkoja, joita ei ole edellytetty harvinaislääkkeeksi määrittelemisessä noudatettavassa menettelyssä muiden lääkehoitojen, osalta. Se väittää, että riidanalainen päätös on perustunut pikemminkin ”markkinapolitiikkaan” kuin vahvistettuihin arviointiperusteisiin. Komissio väittää, että tämä jälkimmäinen väite on esitetty ensimmäisen kerran vastauskirjelmässä ja jätettävä tutkimatta unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

61      Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista koskeva väite on hylättävä. Yhtäältä perusteet, joihin komissio on vedonnut, ovat asianmukaisia, kuten edellä on osoitettu. Vaikka toisaalta harvinaislääkkeeksi määrittelemisessä noudatettavassa menettelyssä olisi sovellettu muiden lääkkeiden osalta virheellisiä perusteita, kantaja ei voisi pätevästi vedota tähän seikkaan, koska yhdenvertaisuusperiaate on sovitettava yhteen laillisuusperiaatteen kanssa ja koska laillisuusperiaatteen mukaan kukaan ei voi edukseen vedota lainvastaisuuteen, joka hyödyttää jotakuta toista (ks. vastaavasti asia T-327/94, SCA Holding v. komissio, tuomio 14.5.1998, Kok., s. II-1373, 160 kohta; asia T-106/00, Streamserve v. SMHV (STREAMSERVE), tuomio 27.2.2002, Kok., s. II-723, 67 kohta ja asia T-23/99, LR AF 1998 v. komissio, tuomio 20.3.2002, Kok., s. II-1705, 367 kohta).

62      Lisäksi väite, joka koskee sitä, että komissio olisi ottanut huomioon epäasianmukaisia seikkoja, joita ei ole edellytetty muissa harvinaislääkkeeksi määrittelemisessä noudatettavissa menettelyissä, on hylättävä ilman, että sen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä olisi tarkasteltava.

63      Kantaja ei nimittäin mitenkään osoita, että komissio olisi soveltanut jotain muuta kuin merkittävää etua koskevaa perustetta, eikä esitä mitään sellaisia seikkoja, joilla pyrittäisiin osoittamaan, että tämä jälkimmäinen suosii tiettyjä lääkeyrityksiä toisten kustannuksella. Riidanalaisesta päätöksestä sitä vastoin ilmenee, että komissio on ainoastaan edellyttänyt asetuksen N:o 141/2000 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti todistetta siitä, että Ukrainista on merkittävää etua. Merkittävän edun vaatimusta ei voida näin ollen mitenkään pitää ”markkinapolitiikkana” vaan pikemminkin sovellettavan lainsäädännön mukaisena arviointiperusteena.

64      Edellä esitetystä ilmenee, että peruste, joka koskee asetuksen N:o 141/2000 3 artiklan 1 kohdan rikkomista, on hylättävä.

 Professori H. W:n puutteellista pätevyyttä ja puolueellisuutta koskeva toinen peruste

–       Asianosaisten lausumat

65      Kantaja väittää ensinnäkin, että professori H. W., jonka komitea nimesi asiantuntijaksi Ukrainin harvinaislääkkeeksi määrittelemisessä noudatettavassa menettelyssä, ei ollut pätevä antamaan lausuntoa kyseisestä lääkkeestä, koska hän ei ole onkologian asiantuntija.

66      Toiseksi kantaja väittää, että professori H. W. oli jo antanut kielteisen lausunnon Ukrainista tätä samaa lääkettä Itävallassa koskeneessa kahdessa menettelyssä ja tämä asetti hänen tieteellisen objektiivisuutensa tämän lääkkeen osalta kyseenalaiseksi.

67      Kantaja esittää useita väitteitä, joilla pyritään osoittamaan se, että professori H. W. ei ollut puolueeton. Se väittää ensinnäkin, että tämä ei ottanut huomioon viimeaikaisissa tutkimuksissa esitettyjen arviointien uusia tuloksia.

68      Toiseksi kantaja huomauttaa, että professori H. W. ei ole ottanut huomioon eikä tuonut komission tietoon sitä, että Ukrainilla hoito helpotti syöpäkasvaimen poistamista leikkauksella, että tietyt julkaisut, joihin tämä vetosi, olivat ristiriitaisia Ukrainin väitetyn toksisuuden osalta ja että tämä lääke oli ainoa haimasyövän hoito, jota voitiin antaa lihakseen ilman, että se aiheutti kudoskuoliota.

69      Kantaja ilmoittaa kolmanneksi, että se on esittänyt II vaiheen tutkimuksia eli ”pilottitutkimuksia”, joissa arvioidaan sitä, voidaanko Ukrainin tehokkuus in vitro -tutkimuksissa erittäin vastustuskykyisiä haimasyöpäsoluja vastaan todeta myös kliinisesti. Se moittii professoreita H. W., N. ja K. näiden ”pilottitutkimusten” käsittelemisestä III vaiheen tutkimuksina, joita käsitellään yleensä vasta sitten, kun harvinaislääkkeeksi määritellyn lääkkeen markkinoille saattamista koskeva hakemus on tehty.

70      Kantaja esittää, että kliinisiä tutkimuksia ei voida pitää ehdottomana edellytyksenä sille, että lääke voidaan määritellä harvinaislääkkeeksi. Sen mukaan komitea on kuitenkin lähes yksinomaan nojautunut näihin tutkimuksiin ja arvosteluun, jota se on katsonut voivansa esittää niiden osalta perustellakseen kielteistä lausuntoaan.

71      Lisäksi kantaja huomauttaa, että kritiikki, jota professori H. W. on esittänyt kantajan esittämän neljän kliinisen tutkimuksen osalta, vastaa lähes sanasta sanaan Itävallan terveysministeriölle annettua aikaisempaa lausuntoa. Kantajan mukaan se, että tällä kritiikillä ei ole merkitystä, ilmenee selkeästi kahdesta kiistanalaisesta lausumasta, jotka koskevat Gansaugen vuonna 2002 tekemää tutkimusta.

72      Lisäksi kantaja katsoo, että komission väittämällä, jonka mukaan professori H.W:n ääntä ei ”otettu huomioon päätöksenteossa”, ei ole merkitystä. Kantaja väittää nimittäin, että professori H. W. on valinnut päätöksenteossa käytetyt asiakirjat eivätkä muutoksenhakuvaiheessa kuullut asiantuntijat tai komissio ole arvioineet Ukrainia muulla kuin professori H.W:n esittämällä tavalla.

73      Komissio kiistää kantajan väitteet ja katsoo, että tämä kanneperuste on perusteeton.

–       Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

74      Aluksi on huomautettava, että asetuksen N:o 141/2000 4 artiklan 3 kohdassa säädetään, että komitean jäsenillä voi olla apunaan asiantuntijoita.

75      On myös korostettava, että monitahoisella tieteellisellä alalla, kuten harvinaislääkkeiden alalla, komissio vahvistaa useimmissa tapauksissa komitean lausunnon, koska sillä ei ole muita riittäviä tiedonlähteitä kyseisellä alalla. Yhteisön lainsäätäjä on jo katsonut tämänsuuntaisesti, että sitä, että päätös ei olisi komitean lausunnon mukainen, on pidettävä poikkeuksellisena tilanteena. Asetuksen N:o 141/2000 5 artiklan 8 kohdassa säädetään nimittäin, että ”jos ehdotus päätökseksi ei poikkeuksellisissa tilanteissa ole komitean lausunnon mukainen, lopullinen päätös tehdään asetuksen − − N:o 2309/93 73 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen”.

76      Näin ollen on huomautettava yhtäältä, että komitean on mahdollista suorittaa tehtävänsä ainoastaan, jos se muodostuu henkilöistä, joilla on vaadittava tieteellinen tietämys kyseisiltä eri aloilta, tai jos sen jäsenet voivat saada neuvoja asiantuntijoilta, joilla on tällainen tietämys (ks. vastaavasti ja analogisesti asia C-269/90, Technische Universität München, tuomio 21.11.1991, Kok., s. I-5469, 22 kohta).

77      Toisaalta on huomattava, että harvinaislääkkeeksi määrittelemisessä noudatettava menettely on hallinnollinen menettely, jossa suoritetaan monitahoisia tieteellisiä arviointeja, joissa komissiolla on laaja harkintavalta. Näin ollen tässä tapauksessa on sitä suuremmalla syyllä kunnioitettava yhteisön oikeusjärjestyksessä vahvistettuja hallinnollisissa menettelyissä noudatettavia takeita, joihin kuuluu velvoite tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki käsiteltävänä olevan tapauksen kannalta merkitykselliset seikat. Tätä velvoitetta ei täytetä asianmukaisesti, jos komitean lausunnon, johon komissio nojautuu, ovat laatineet asiantuntijat, jotka ovat puolueellisia.

78      Kantajan esittämiä väitteitä on tutkittava näiden huomautusten valossa.

79      Ensinnäkin väitteestä, joka koskee professori H. W:n, farmakologian asiantuntijan, puutteellista pätevyyttä asiaa koskevan lausunnon antamiseen, on huomattava, että kantaja nojautuu pääasiallisesti siihen, että tämä jälkimmäinen ei ole erikoistunut syöpäkasvaimiin, koska hän ei ole onkologian asiantuntija. Itse asiassa tämän väitteen mukaan ainoastaan onkologian asiantuntija olisi ollut pätevä antamaan tieteellisesti merkityksellisen lausunnon Ukrainista ja koska komissio ei ole kääntynyt onkologian asiantuntijan puoleen, se on näin ollen tehnyt ilmeisen arviointivirheen.

80      Unionin yleinen tuomioistuin katsoo kuitenkin, ettei komissio ole tehnyt ilmeistä arviointivirhettä yleisesti ottaen farmakologian asiantuntijan valinnan eikä erityisesti professori H. W:n valinnan osalta.

81      Yhtäältä komitean päätös neuvojen pyytämisestä farmakologian asiantuntijalta sen arvioimiseksi, onko Ukrainista merkittävää etua haimasyövästä kärsiville potilaille, vaikuttaa perustellulta. Farmakologi nimittäin tutkii vaikuttavan aineen ja organismin, johon se vaikuttaa, vuorovaikutusta, jotta näitä tuloksia voitaisiin hyödyntää terapeuttisessa tarkoituksessa. Farmakologian asiantuntija on tällä perusteella sopiva asiantuntija antamaan tieteellisesti merkityksellisen lausunnon mahdollisen lääkkeen vaikutuksista organismiin.

82      Toisaalta ei voida kohtuullisesti kiistää sitä, että professori H. W:llä on paljon farmakologian alan asiantuntemusta. Asianosaisten kesken on nimittäin kiistatonta, että hänet on mainittu Euroopan asiantuntijoiden luettelossa, että hän on toiminut erään Itävallan yliopiston farmakologisen instituutin johtajana useiden vuosien ajan ja että hän on ollut vuosina 1997–2000 jäsenenä lääkevalmisteita käsittelevässä komiteassa eli nykyisessä EMA:n ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä käsittelevässä komiteassa.

83      Lisäksi professori H. W:tä on jo kuultu asiantuntijana kahdessa Ukrainia koskeneessa menettelyssä Itävallassa. Tästä syystä voidaan järkevästi ajatellen myöntää, että hänen kyseistä mahdollista lääkettä koskeva tietämyksensä on näytetty hyvin toteen.

84      Se, että komitea valitsi professori H. W:n asiantuntijaksi, on näin ollen perusteltua siksi, että hän on tunnettu farmakologian asiantuntija ja että hänellä oli jo Ukrainia koskevaa tietämystä.

85      Näin ollen väite, joka koskee professori H. W:n puutteelliseksi väitettyä pätevyyttä Ukrainia koskevan lausunnon antamiseen, on hylättävä.

86      Toiseksi on tarkasteltava väitettä, joka koskee professori H. W:n puolueellisuutta.

87      Ensinnäkin on syytä korostaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tilanteessa, jossa yhteisön toimielimillä on laaja harkintavalta, yhteisön oikeusjärjestyksen sisältämien takeiden noudattamisella hallintomenettelyissä on erityisen perustavanlaatuinen merkitys. Näihin takeisiin kuuluu muun muassa toimivaltaisen toimielimen velvollisuus tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki yksittäistapauksessa asiaankuuluvat seikat (ks. vastaavasti edellä 76 kohdassa mainittu asia Technische Universität München, tuomion 14 kohta; asia C-326/05 P, Industrias Químicas del Vallés v. komissio, tuomio 18.7.2007, Kok., s. I-6557, 77 kohta ja asia T-167/94, Nölle v. komissio ja neuvosto, tuomio 18.9.1995, Kok., s. II-2589, 73 kohta).

88      On myös muistettava, että yhteisöjen toimielimiä koskeva puolueettomuusvaatimus ulottuu myös asiantuntijoihin, joita on kuultu asiassa. Erityisesti silloin, kun asiantuntijalta pyydetään lausuntoa mahdollisen lääkkeen vaikutuksista, on tärkeää, että hän suorittaa tehtävänsä täysin puolueettomasti (ks. vastaavasti ja analogisesti asia T-70/99, Alpharma v. neuvosto, tuomio 11.9.2002, Kok., s. II-3495, 172, 183 ja 211 kohta).

89      Komitean työjärjestyksen 10 artiklan 1 kohdassa määrätään tältä osin, että tieteellisissä ja teknisissä kysymyksissä komiteassa ja sen perustamissa työryhmissä voi olla asiantuntijoita, jotka on mainittu Euroopan asiantuntijoiden luettelossa. Tämän työjärjestyksen 11 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaan komitean ja työryhmien jäsenillä tai asiantuntijoilla ei saa olla mitään sellaista välitöntä sidonnaisuutta lääketeollisuuteen, joka voisi vaikuttaa heidän puolueettomuuteensa ja riippumattomuuteensa, ja heidän on ennen kutakin kokousta ilmoitettava kaikki erityiset seikat, joita voidaan esityslistalla olevien asioiden kannalta pitää heidän riippumattomuutensa vaarantavina.

90      On todettava, että professori H. W. on vakuuttanut kunniansa kautta, ettei hänellä ole mitään välitöntä tai välillistä sidonnaisuutta lääketeollisuuteen eikä kantaja ole kyseenalaistanut tätä toteamusta. Näin ollen on todettava, että tämä asiantuntija on noudattanut työjärjestyksen 10 ja 11 artiklan mukaisia ilmoituksia koskevia vaatimuksia eikä hänen osaltaan ole ilmennyt mitään eturistiriitoja, jotka voisivat vaikuttaa hänen puolueettomuuteensa.

91      Toiseksi kantaja väittää virheellisesti, että pelkästään se, että asiantuntija H. W. on jo laatinut asiantuntijalausunnon kahdessa Ukrainia koskeneessa menettelyssä, merkitsisi sellaisenaan, että hän ei ole voinut puolueettomuusvaatimusta rikkomatta toimia samassa ominaisuudessa hallinnollisessa menettelyssä, jossa riidanalainen päätös tehtiin.

92      Ainoa komitean työjärjestyksessä asetettu velvollisuus, jonka noudattamatta jättämisen perusteella professori H. W:n puolueettomuus olisi voitu kyseenalaistaa, on vaatimus, joka koskee kaikkien lääketeollisuuden kanssa olevien eturistiriitojen välttämistä. Kuten edellä 90 kohdassa korostetaan, sitä, että tällä asiantuntijalla ei ole mitään sellaista sidonnaisuutta, joka voisi johtaa ristiriitaan hänen asiantuntijatehtävänsä kohteen kanssa, ei ole kuitenkaan mitenkään asetettu kyseenalaiseksi.

93      Puolueettomuusvaatimuksesta ei voida päätellä, että asiantuntijan kuulemiselle harvinaislääkkeeksi määrittelemisessä noudatettavassa menettelyssä olisi oikeudellinen este yksinomaan siksi, että hän on jo antanut lausunnon samasta lääkkeestä toisessa menettelyssä eli jossain unionin jäsenvaltiossa käydyssä kansallisessa menettelyssä.

94      Kolmanneksi kantaja pyrkii tuloksetta asettamaan kyseenalaiseksi professori H. W:n puolueettomuuden tältä osin useiden seikkojen perusteella.

95      Jos ensinnäkin katsottaisiin, kuten kantaja väittää, että professori H. W:n esittämät huomautukset vastasivat lähes sanasta sanaan Itävallan terveysministeriölle annettua aikaisempaa lausuntoa, tämä ei silti osoita, että professori H. W. olisi ollut puolueellinen. Tämä voisi merkitä sitä, että professori H. W. katsoi, että kyseessä oli ainoa tieteellisesti hyväksyttävissä oleva päätelmä Ukrainin osalta.

96      Vaikka kantaja toisin väittääkin, tämä asiantuntija ei ole jättänyt lausuntoa antaessaan ottamatta huomioon kantajan esittämiä viimeaikaisia tutkimuksia. Riidanalaisen päätöksen liitteestä nimittäin ilmenee, että professori H. W. on ottanut huomioon Aschhoffin vuonna 2003 ja Gansaugen vuonna 2007 tekemän tutkimuksen kaltaisia tutkimuksia, jotka on tehty sen jälkeen, kun hän antoi Itävallan terveysministeriön pyynnöstä lausunnot kahdessa Ukrainia koskeneessa kansallisessa hallinnollisessa menettelyssä.

97      Lisäksi on myös hylättävä kantajan väite, jonka mukaan professori H. W:n puolueettomuus voidaan asettaa kyseenalaiseksi sen vuoksi, että hän on ottanut tietoisesti huomioon ainoastaan Ukrainia koskevia kielteisiä julkaisuja. Vaikka professori H. W. ei olekaan voimakkaammin tuonut esiin Ukrainia koskevia myönteisiä julkaisuja, hän on kuitenkin esittänyt riittävästi kielteisiä seikkoja, joiden nojalla jo yksistään voitiin perustellusti antaa kielteinen lausunto tieteellisesti katsoen täysin objektiivisesti siitä kysymyksestä, onko Ukrainista merkittävää etua.

98      Lisäksi väite, jonka mukaan professori H. W:n ohella myös professorit N. ja K. olisivat käsitelleet II vaiheen kliinisiä tutkimuksia III vaiheen tutkimuksina, on hylättävä. Kuten edellä 53 kohdassa on korostettu, komissio on ainoastaan todennut II vaiheen tutkimuksissa käytettyjen menetelmien epäselvyyden.

99      Lopuksi on todettava, että toisin kuin kantaja antaa ymmärtää, tietyissä tutkimuksissa olevia myönteisiä seikkoja, kuten ”kasvaimen kapseloitumista” koskevaa ilmiötä, ei ole piilotettu, vaan ne on todellakin tuotu komitean tietoon, joten komitean jäsenet ovat antaneet kielteisen lausuntonsa tietoisina kaikista kantajan esittämistä huomautuksista ja selityksistä.

100    Näin ollen kantaja ei ole osoittanut, että professori H. W:n antama lausunto olisi perustunut muihin kuin puhtaasti tieteellisiin seikkoihin.

101    Edellä esitetyistä näkökohdista seuraa, että peruste, joka koskee professori H. W:n puutteellista pätevyyttä ja puolueellisuutta, on hylättävä.

 Kolmas peruste, joka koskee komission tekemiä ilmeisiä arviointivirheitä

–       Asianosaisten lausumat

102    Kantaja väittää, että komitean lausunto on virheellinen.

103    Ensinnäkin kantaja korostaa, että Ukrainin vaikutusmekanismi on erilainen kuin luvan saaneilla lääkkeillä ja että jo tämän vuoksi tämä lääke on määriteltävä harvinaislääkkeeksi. Se katsoo nimittäin, että Ukrainin vaikutus on valikoiva, koska se ei vahingoita normaaleja soluja eikä siten heikennä potilaiden elämänlaatua. Se väittää, että toisin kuin perinteisissä hoidoissa, Ukrainin antaminen lihakseen ei aiheuta kudoskuoliota. Se väittää lisäksi, että Ukrain pidentää potilaiden elinikää, ja korostaa erityisesti, että yhdistettynä Gemcitabineen Ukrain pidentää potilaiden elinikää 120 päivällä.

104    Kantaja väittää, että Ukrainin antamisesta potilaille saadut kiinnostavat tulokset on esitetty sen harvinaislääkkeeksi määrittelemistä koskevassa hakemuksessa ja että niitä tukevat neljä kliinistä tutkimusta sekä erittäin lupaavat prekliiniset tutkimukset. Kliinisistä tutkimuksista kantaja korostaa, että niistä ilmenee, että Ukrainin tehokas vaikutus voidaan osoittaa yhtäältä Gemcitabinen ja Ukrainin ja toisaalta Gemcitabinen ja Erlotinibin yhdistelmän välisen välillisen vertailun perusteella. Prekliinisistä tutkimuksista kantaja toteaa, että vaikka farmakologiassa todetaan usein eroja hyvien prekliinisten tulosten ja heikkojen kliinisten tulosten välillä, asia ei ollut näin Ukrainin osalta. Se katsoo näin ollen, että näiden seikkojen perusteella sen olisi pitänyt saada Ukrain määritellyksi harvinaislääkkeeksi.

105    Toiseksi kantaja kiistää tältä osin metodologiset ongelmat, jotka asiantuntija H. W. ja asiantuntijat N. ja K. ovat maininneet komitean esittämiin kysymyksiin antamissaan vastauksissa.

106    Zemskovin vuonna 2002 tekemän tutkimuksen osalta kantaja kiistää sen, että tilastollisia menetelmiä ei olisi tutkimuksessa täsmennetty, ja toteaa, että tässä tutkimuksessa on mainittu Kaplan-Meierin eloonjäämiskäyrät ja sovellettu log-rank–testiä. Aschhoffin vuonna 2003 tekemästä tutkimuksesta kantaja väittää, että siitä ilmenee selvästi, että tutkimukseen osallistui elokuun 1997 ja joulukuun 2003 välisenä aikana 28 potilasta, joista 21:n osalta Gemcitabinella ei ollut vaikutusta ja 7 oli kieltäytynyt kemoterapiasta, ja että tästä voidaan päätellä, että 28 potilaasta vähintään 21:n osalta sairaus oli pitkälle edennyt ja että kaikki mahdolliset terapeuttiset keinot oli heidän osaltaan jo käytetty. Kantaja lisää, että kahden edellä mainitun tutkimuksen osalta potilaiden vähäinen määrä selittyy sillä, että tutkimukseen osallistuneet kaksi klinikkaa eivät olleet erikoistuneet haimasyövän hoitoon.

107    Gansaugen vuonna 2002 tekemästä tutkimuksesta kantaja väittää, että tässä tutkimuksessa käytetyt kriteerit, joiden perusteella potilaiden sairauden astetta arvioitiin (staging-kriteerit), olivat Kansainvälisen syöpäunionin (UICC) kansainvälisesti tunnustamia ja näin ollen täsmällisiä.

108    Gansaugen vuonna 2007 tekemän tutkimuksen osalta kantaja vetoaa siihen, että tähän julkaisuun sisältyi lisätietoja sellaisesta liitännäishoidosta saatavasta edusta, jossa Gemcitabine ja Ukrain yhdistetään, ja siitä johtuvasta eloonjäämisajan huomattavasta pidentymisestä.

109    Näin ollen kantaja katsoo, että komitean lausuntoa ei ole laadittu objektiivisesti. Se huomauttaa, että eräitä esitettyjä tieteellisiä julkaisuja on tulkittu virheellisesti tai jopa jätetty huomioon ottamatta. Se väittää, että väite, jonka mukaan ”metodologiset sääntöjenvastaisuudet” ovat saattaneet vaikuttaa tutkimusten tuloksiin Ukrainin eduksi, on epätäsmällinen ja perusteeton.

110    Komissio katsoo, että nyt käsiteltävä kanneperuste on hylättävä.

–       Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

111    Aluksi on muistutettava siitä, että komissiolla on katsottava olevan laaja harkintavalta aloilla, joilla sen on tehtävä teknisesti ja/tai tieteellisesti monitahoisia arviointeja. Yhteisöjen tuomioistuinten tehtävänä on harjoittamansa valvonnan puitteissa valvoa, että menettelysääntöjä on noudatettu, että komission huomioon ottamat tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, ettei näitä tosiseikkoja ole arvioitu ilmeisen virheellisesti ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin (ks. edellä kohdassa 87 mainittu asia Industrias Químicas del Vallés v. komissio, 76 kohta; yhdistetyt asiat T-74/00, T-76/00, T-83/00–T-85/00, T-132/00, T-137/00 ja T-141/00, Artegodan ym. v. komissio, tuomio 26.11.2002, Kok., s. II-4945, 201 kohta ja asia T-326/07, Cheminova ym. v. komissio, tuomio 3.9.2009, 107 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

112    Tämän jälkeen on korostettava, että asetuksen N:o 141/2000 5 artiklassa säädetylle menettelylle on ominaista, että komitean suorittamalle objektiiviselle ja perusteelliselle tieteelliselle mahdollisten lääkkeiden tehokkuutta koskevalle arvioinnille on annettu keskeinen asema. Koska komissiolla ei ole mahdollisuutta tehdä lääkkeen tehosta ja/tai haitallisuudesta tieteellisiä arviointeja harvinaislääkkeeksi määrittelemisessä noudatettavassa menettelyssä, komitean pakollisen kuulemisen tarkoituksena on antaa komissiolle tieteelliset arviointiperusteet, jotka ovat välttämättömiä, jotta se voi tietoisena kaikista asiaa koskevista seikoista määritellä kansanterveyden korkean suojelun tason varmistamiseksi soveltuvat toimenpiteet (ks. vastaavasti edellä 111 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Artegodan ym. v. komissio, tuomion 198 kohta). Vaikka tämän komitean antama lausunto ei sido komissiota, sillä on kuitenkin ratkaisevaa merkitystä. Kuten edellä 75 kohdassa on muistutettu, asetuksen N:o 141/2000 5 artiklan 8 kohdan perusteella sitä, että päätös ei olisi komitean lausunnon mukainen, on pidettävä poikkeuksellisena tilanteena.

113    Lopuksi riidanalaisen päätöksen 1 artiklasta ilmenee, että Ukrainin määritteleminen harvinaislääkkeeksi käyttöaihetta ”haimasyövän hoito” varten evättiin syistä, jotka ilmenevät komitean muistiosta, joka on kyseisen päätöksen liitteenä. Täten on todettava, että nyt käsiteltävässä asiassa komissio ei ole poikennut komitean lausunnosta, vaan on sitä vastoin hyväksynyt siinä esitetyt päätelmät.

114    Unionin yleinen tuomioistuin on näin ollen sitä mieltä, että ilmeisen arviointivirheen valvonta on suoritettava kaikkien riidanalaisessa päätöksessä olevien päätelmien, mukaan lukien niiden päätelmien, johon kyseisessä päätöksessä viitataan, jolloin tarkasteluun otetaan mukaan myös sen liite, joka on sen erottamaton osa, perusteella.

115    Ilmeisen arviointivirheen valvonta edellyttää ensiksi riidanalaiseen päätökseen sisältyvien olennaisten seikkojen luettelemista. Riidanalaisen päätöksen liitteen neljässä ensimmäisessä osassa komissio esittää, että kantaja on nojautunut neljään kliiniseen tutkimukseen osoittaakseen Ukrainin terapeuttiset ominaisuudet: Zemskovin vuonna 2002, Gansaugen vuonna 2002, Aschhoffin vuonna 2003 ja Gansaugen vuonna 2007 tekemään tutkimukseen. Se toteaa kuitenkin, että näihin neljään tutkimukseen, joista haimasyöpää koskevat kliiniset tiedot ovat peräisin, sisältyy metodologisia ja käytännön ongelmia, jotka heikentävät vakavasti niiden käyttökelpoisuutta arvioitaessa päätelmien lääketieteellistä uskottavuutta ja erityisesti merkittävän edun olemassaoloa.

116    Komissio täsmentää tästä, että neljään edellä mainittuun tutkimukseen osallistui yhteensä 190 haimasyövästä kärsivää potilasta ja että niissä todettiin huomattava vaikutus Ukrainilla hoidettujen potilaiden eloonjäämislukuihin. Komissio huomauttaa kuitenkin, että kahdessa satunnaiseksi väitetyssä tutkimuksessa oli useita tasapainoon liittyviä ongelmia, mikä vaikeutti vakavasti niiden tulosten tulkitsemisen selkeyttä, ja että täydellisten pöytäkirjojen ja kattavien tulosten puuttumisen vuoksi niitä ei voitu arvioida objektiivisesti. Komissio on täsmentänyt tästä, että EMA oli pyytänyt kantajaa useita kertoja tuloksetta toimittamaan sille nämä tutkimukset. Komissio on myös katsonut, että kahteen muuhunkin tutkimukseen liittyi useita metodologisia ongelmia. Se on todennut, että neljässä tutkimuksessa mainittu keskimääräinen eloonjäämisaika vaihteli 8,1 kuukaudesta 33,8 kuukauteen. Se on huomauttanut, että kantaja on myöntänyt nämä erot ja katsonut, että ne johtuivat ”kohderyhmissä ja käytetyissä annostuksissa olleista eroista”. Komissio on puolestaan katsonut, että nämä erot saattoivat johtua pikemminkin eräistä mainituista metodologisista virheistä kuin hoidon vaikutuksista. Se on myös korostanut, että eräässä viimeaikaisessa riippumattomassa tutkimuksessa (Ernst ja Schmidt, vuonna 2005), joka koski Ukrainin mahdollista onkologista tehokkuutta ja joka on julkaistu eräässä julkaisussa ja tutkittu vertaisarvioinnissa, todettiin, että useimpien Ukrainia koskeneiden tutkimusten menetelmät olivat laadultaan keskinkertaisia, että eräät muut ongelmat haittasivat useiden kokeiden tulkintaa, useat varaumat estivät myönteisten päätelmien tekemisen ja että oli pikaisesti tehtävä täsmällisiä ja riippumattomia tutkimuksia.

117    Komissio katsoi, että käytettävissä oleviin asiakirjoihin ei sisältynyt yhtään tällaista riippumatonta tutkimusta, ja korosti tältä osin, että kun toiset tutkijat olivat yrittäneet tutkia Ukrainia II vaiheen kliinisissä kokeissa selvittääkseen sen tehokkuuden useiden erilaisten syöpien hoidossa, he olivat ilmoittaneet, etteivät he olleet saaneet hankittua tätä lääkettä (Farrugia ja Slevin, vuonna 2000).

118    Lisäksi komissio katsoi, että käytettävissä olevat todisteet eivät riittävästi tukeneet väitettä merkittävästä edusta verrattuna muihin saatavilla oleviin hoitomenetelmiin, erityisesti saman sairaudentilan hoitoon tarkoitettuihin luvan saaneisiin lääkkeisiin (Gemcitabine ja Erlotinib), ottaen huomioon ristiriitaiset prekliiniset todisteet, metodologiset ongelmat ja uusittavuuden puuttuminen, jotka on mainittu erikoiskirjallisuudessa.

119    Julkaistujen tietojen uskottavuutta koskevien epäilyjen takia komissio on todennut pyytäneensä kantajaa toimittamaan sille täydelliset alkuperäiset tutkimuspöytäkirjat ja tutkimusmuistiot voidakseen arvioida annettuja tietoja merkittävää etua koskevan väitteen perustelujen kannalta. Se on todennut, että kantaja ei ole pystynyt toimittamaan sille näitä asiakirjoja ja että kantaja on perustellut tätä sillä, että neljä kliinistä tutkimusta, joihin merkittävää etua koskevat väitteet perustuivat, kuuluivat nämä tutkimukset tehneille tutkijoille. Komissio on täsmentänyt, että EMA oli ottanut yhteyttä neljään tutkijaan, jotka olivat tehneet kyseiset kliiniset tutkimukset, ja pyytänyt heiltä tietoja menetelmistä ja tuloksista. Komissio on todennut, että tri Gansaugen toimittamat tiedot eivät sisältäneet uusia seikkoja ja että Zemskovin tutkimuksen osalta ei saatu mitään tietoja.

120    Lopuksi komissio on todennut, että kantaja on oikeutetusti korostanut sitä, että näiden tietojen antaminen ei ollut pakollista harvinaislääkkeeksi määrittelemisen vaiheessa, mutta että oli vaikeaa hyväksyä merkittävää etua koskevaa väitettä yksinomaan erikoiskirjallisuudessa julkaistujen tietojen perusteella, kun otetaan huomioon näissä artikkeleissa todetut useat metodologiset ongelmat.

121    Riidanalaisen päätöksen liitteen viidennessä osassa komissio on todennut, että kantaja oli esittänyt asetuksen N:o 141/2000 5 artiklan 7 kohdan mukaisesti 6.9.2007 yksityiskohtaiset perustelut 25.6.2007 tehdylle valitukselle, joka koski komitean 31.5.2007 antamaa kielteistä lausuntoa. Sen jälkeen komissio on muistuttanut, että muutoksenhakuvaiheessa nimettiin kaksi asiantuntijaa, professorit K. ja N., joiden tehtävänä oli vastata kolmeen kysymykseen. Ensimmäisellä kysymyksellä asiantuntijoilta tiedusteltiin, olivatko he yhtä mieltä komitean lausunnon kanssa siitä, että käytettävissä olevat todisteet eivät riittäneet osoittamaan, että Ukrainista oli merkittävää etua. Toisella kysymyksellä tiedusteltiin, yhtyivätkö asiantuntijat komitean näkemykseen siitä, että neljässä tutkimuksessa, joihin kantaja on vedonnut, oli metodologisia ongelmia. Kolmas kysymys koski sitä, selvennettiinkö yksityiskohtaisissa perusteluissa ensimmäisessä lausunnossa todettuja ongelmia.

122    Liitteen mukaan asiantuntijat ovat vastanneet myönteisesti kahteen ensimmäiseen kysymykseen. Kolmannen kysymyksen osalta he ovat todenneet, ettei kantaja ole mitenkään selventänyt ensimmäisessä lausunnossa todettuja ongelmia.

123    Tämän jälkeen komissio on maininnut liitteessä kantajan väitteisiin annetut tyhjentävät vastaukset ja näin ollen ne syyt, joiden vuoksi merkittävän edun olemassaoloa ei ollut osoitettu.

124    Näiden riidanalaisessa päätöksessä ja sen liitteessä, joka on sen erottamaton osa, esitettyjen seikkojen perusteella on toiseksi arvioitava, onko kantajan esittämien väitteiden perusteella mahdollista osoittaa, että asiassa on tehty ilmeisiä arviointivirheitä.

125    Ensinnäkin on tarkasteltava kantajan väitettä, joka koskee Ukrainin ominaisuuksia. Se väittää, että toisin kuin haimasyövän hoitoon tarkoitettujen luvan jo saaneiden lääkkeiden, Ukrainin vaikutus on valikoiva, koska se ei aiheuta terveiden solujen tuhoutumista ja vaikuttaa vain syöpäsoluihin, sillä ei ole merkittäviä sivuvaikutuksia ja se pidentää potilaiden eliniänodotetta. Vaikka tällaisista ominaisuuksista voikin olla asetuksen N:o 141/2000 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua merkittävää etua haimasyövästä kärsiville henkilöille verrattuna luvan saaneiden lääkkeiden ominaisuuksiin, on kuitenkin todettava, että nyt käsiteltävässä asiassa on asetettu kyseenalaiseksi juuri niiden tutkimusten, joihin nämä päätelmät perustuvat, tieteelliset menetelmät sellaisenaan.

126    Tämän vuoksi on tutkittava, voidaanko kantajan esittämien väitteiden nojalla asettaa kyseenalaiseksi arvostelu, jota asiantuntijat ja komissio ovat esittäneet niiden eri tutkimusten osalta, joihin kantaja on vedonnut hakemuksensa tueksi.

127    Ensinnäkin kantaja riitauttaa asiantuntija K:n muutoksenhakuvaiheessa esittämät toteamukset, joiden mukaan Zemskovin vuonna 2002 ja Aschhoffin vuonna 2003 tekemälle tutkimukselle on tunnusomaista se, että ne koskevat vähäistä määrää potilaita hyvin pitkän ajanjakson aikana. Kantaja kuitenkin väittää ainoastaan, että potilaiden vähäinen määrä selittyy sillä, että tutkimuksissa mukana olleet kaksi klinikkaa eivät ole erikoistuneet haimasyövän hoitoon. Tällaisen selityksen perusteella ei voida mitenkään osoittaa, että asiassa olisi tältä osin tehty ilmeisiä arviointivirheitä.

128    Toiseksi on määritettävä, onko niin, kuten kantaja väittää, että tutkimuksissa, joihin kantaja on vedonnut, ei ole niihin vaikuttavia metodologisia ongelmia.

129    Aluksi Zemskovin vuonna 2002 tekemän tutkimuksen osalta kantaja kiistää sen, että tilastollisia menetelmiä ei olisi tutkimuksessa täsmennetty, ja toteaa, että tässä tutkimuksessa mainitaan Kaplan-Meierin eloonjäämiskäyrät ja sovelletaan log-rank-testiä. Vaikka onkin todettava, että edellä mainitut kaksi tilastollista menetelmää sisältyvät kyllä Zemskovin tutkimukseen, huomattakoon kuitenkin, että komission väite tilastollisten menetelmien puuttumisesta koskee näitä menetelmiä edeltävää vaihetta. Komissio on nimittäin katsonut oikeutetusti, että jotta tutkimukseen osallistuneiden eloonjäämiskäyriä voitaisiin arvioida, tutkimuksessa olisi pitänyt ilmoittaa tapa, jolla osallistujien ryhmät oli muodostettu, ja eri ryhmiin kuuluvia osallistujia koskevat kriteerit (ikä, sukupuoli jne.). Komissio on kuitenkin todennut kantajan sitä kiistämättä, että tähän tutkimukseen ei sisälly mitään tällaisia tietoja.

130    Gansaugen vuonna 2002 tekemän tutkimuksen osalta kantaja väittää tuloksetta, että tässä tutkimuksessa käytetyt sairauden astetta (”staging”) koskevat kriteerit olivat UICC:n tunnustamia. Kuten Zemskovin vuonna 2002 tekemän tutkimuksen osalta on todettu, komissio on korostanut, että tämän tutkimuksen osalta todettu metodologinen ongelma koskee sen alkuvaihetta. Se on todennut, että tutkimuksessa käytetyt mukaanottamisperusteet ovat epätarkkoja, koska kriteereitä, joiden perusteella potilaiden sairauden astetta arvioitiin (staging), ei ollut määritelty ennen tutkimukseen mukaanottamista, eikä myöskään sitä ollut täsmennetty, oliko kaikille potilaille suoritettu tähystys. Komissio on korostanut, että näillä tiedoilla saattoi olla merkitystä potilaan eloonjäämisen kannalta riippumatta annetusta hoidosta.

131    Kantaja on ainoastaan todennut, että nämä kriteerit olivat UICC:n tunnustamia, eikä ole esittänyt mitään väitettä, jolla pyrittäisiin kyseenalaistamaan edellä esitetty toteamus. Tässä tilanteessa on katsottava, että komissio katsoi ilmeistä arviointivirhettä tekemättä, että Gansaugen vuonna 2002 tekemään tutkimukseen sisältyneet Ukrainia koskevat päätelmät olivat kyseenalaisia eikä niiden perusteella voitu osoittaa, että Ukrainista olisi merkittävää etua haimasyövästä kärsiville potilaille.

132    Lisäksi Aschhoffin vuonna 2003 tekemästä tutkimuksesta komissio on todennut, että kyseessä oli jälkikäteen tehty tutkimus ja että mukaanottamis- ja jakamisperusteita ei ollut ilmoitettu, joten vääristymää eli tuloksia vääristävää metodologista virhettä ei voitu sulkea pois. Kantajan päättely, jonka mukaan tutkimuksesta ilmenisi selvästi, että siihen osallistui elokuun 1997 ja joulukuun 2003 välisenä aikana 28 potilasta, joista 21:n osalta Gemcitabinella ei ollut vaikutusta ja 7 oli kieltäytynyt kemoterapiasta, ja että tästä voidaan päätellä, että 28 potilaasta vähintään 21:n osalta sairaus oli pitkälle edennyt ja että kaikki mahdolliset terapeuttiset keinot oli heidän osaltaan jo käytetty, ei riitä asettamaan kyseenalaiseksi komission tämän tutkimuksen osalta esittämiä perusteltuja varauksia.

133    Lopuksi Gansaugen vuonna 2007 tekemän tutkimuksen osalta, joka koski liitännäishoitoa, jossa Gemcitabinea ja Ukrainia käytetään yhdessä, on muistutettava, että komissio on katsonut, että sen perusteella Ukrainin vaikutusta ei voida erottaa Gemcitabinen vaikutuksesta eikä todeta, olisiko hoito yleisesti tehokas. Komissio on nimittäin huomauttanut, että tutkimuksessa ei ollut mukana ”lumeryhmää”, joka on tavallisesti välttämätön silloin kun liitännäishoitoon ei ole olemassa luvan saanutta lääkettä, joten vertailu tehtiin aikaisempien tietojen perusteella. Komissio on täsmentänyt, että kaikilla tutkimukseen osallistuneilla potilailla oli terveet resektiomarginaalit kirurgisen toimenpiteen yhteydessä ja että he muodostivat näin ollen tarkasti esikarsitun ryhmän, jolla oli paras ennuste. Kiistämättä komission huomautuksia kantaja ainoastaan korostaa, että tähän julkaisuun sisältyi lisätietoja sellaisesta liitännäishoidosta saatavasta edusta, jossa Gemcitabinea ja Ukrainia käytetään yhdessä, ja siitä johtuvasta eloonjäämisajan huomattavasta pidentymisestä. Tällaiset päätelmät eivät mitenkään osoita, että komissio olisi tehnyt minkäänlaista arviointivirhettä.

134    Toiseksi kantajan väite, jonka mukaan Ukrainin vaikutusmekanismi on erilainen kuin luvan saaneilla lääkkeillä ja yksin tämä peruste on riittävä syy katsoa, että Ukrainista on merkittävää etua, on hylättävä. Kuten edellä on todettu ensimmäisen kanneperusteen tarkastelun yhteydessä, Ukrainista olevan merkittävän edun osoittaminen ei voi perustua yksin tämän lääkkeen vaikutusmekanismiin vaan edellyttää lääkkeen vertaamista jo luvan saaneisiin lääkkeisiin. Pelkästään se, että lääkkeen vaikutusmekanismi on erilainen kuin toisella jo luvan saaneella lääkkeellä, ei merkitse sellaisenaan, että ensimmäisestä lääkkeestä olisi merkittävää etua siitä sairaudentilasta, jonka hoitoon nämä kaksi lääkettä on tarkoitettu, kärsiville. Jos ensimmäisen lääkkeen käytöstä saadut tulokset eivät eroa toisen lääkkeen käytön tuloksista, sillä ei ole merkitystä, että näillä kahdella lääkkeellä päästään pääasiallisesti samaan tulokseen erilaisilla vaikutusmekanismeilla, eikä tällaisessa tilanteessa ole kysymys ensimmäisen lääkkeen käytöstä saatavasta merkittävästä edusta.

135    Lisäksi kantaja on turhaan toistanut siltä osin kuin kyse on komitean huomautuksista, jotka tämä esitti muutoksenhakuvaiheessa loppuvaatimuksinaan, toteamuksensa, jonka mukaan Ukrainista on ominaisuuksiensa vuoksi merkittävää etua. On nimittäin korostettava, että sekä alkuperäisessä menettelyssä ja muutoksenhakuvaiheessa kuultavina olleet asiantuntijat että komitean jäsenet ovat todenneet niissä neljässä tutkimuksessa, joihin kantaja on vedonnut, olleen vakavia metodologisia ongelmia. Näiden metodologisten ongelmien vuoksi komissio on katsonut, että se ei voi antaa näiden tutkimusten tuloksille objektiivista tieteellistä arvoa. Näin ollen pelkästään toistamalla näiden tutkimusten tulokset kantaja ei ole mitenkään osoittanut, että komissio olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen.

136    Tältä osin on myös hylättävä väitteet, jotka kantaja on esittänyt riidanalaisessa päätöksessä olevien lääkkeen toksisuutta koskevien toteamusten osalta. Komissio on nimittäin nojautunut Panzerin vuonna 2000 tekemään tutkimukseen esittäessään Ukrainin ainesosien valikoivaksi väitettyä sytotoksisuutta koskevia varauksia. Kuten edellä 56 kohdassa on korostettu, näin monitahoisella tieteellisellä alalla komissiolla on yhtäältä laaja harkintavalta tämänkaltaisen ongelman osalta. Toisaalta pelkästään se, että tämän tutkimuksen päätelmiä ei ole vahvistettu muissa tutkimuksissa, ei sellaisenaan osoita, että komissio olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen.

137    Kaiken edellä esitetyn perusteella ilmeisiä arviointivirheitä koskeva peruste on hylättävä.

138    Koska kantaja on hävinnyt asian kaikkien kumoamisperusteidensa osalta, käsiteltävä kanne on hylättävä.

 Oikeudenkäyntikulut

139    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut komission vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Now Pharm AG velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Vilaras

Prek

Ciucă

Julistettiin Luxemburgissa 9 päivänä syyskuuta 2010.

Allekirjoitukset

Sisällys

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Asian tausta

Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset

Oikeudellinen arviointi

Vaatimus, jonka mukaan on määrättävä, että komissio tekee uuden päätöksen kantajan 6.2.2007 tekemästä hakemuksesta ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen esittämät oikeudelliset näkökohdat

Kumoamista koskeva vaatimus

Ensimmäinen peruste, joka koskee asetuksen N:o 141/2000 3 artiklan 1 kohdan rikkomista

– Asianosaisten lausumat

– Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Professori H. W:n puutteellista pätevyyttä ja puolueellisuutta koskeva toinen peruste

– Asianosaisten lausumat

– Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Kolmas peruste, joka koskee komission tekemiä ilmeisiä arviointivirheitä

– Asianosaisten lausumat

– Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Oikeudenkäyntikulut

---

* Oikeudenkäyntikieli: saksa.