VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN PRESIDENTIN MÄÄRÄYS

25 päivänä huhtikuuta 2008

Asia F-19/08 R

Kelly-Marie Bennett ym.

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Henkilöstö – Välitoimimenettely – Toimen täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus – Kilpailuilmoitus – Kiireellisyysedellytys ei täyty

Aihe: EY 242, EY 243, EA 157 ja EA 158 artiklan nojalla nostettu kanne, jolla kolme SMHV:n väliaikaista toimihenkilöä vaatii kilpailuilmoituksen SMHV/AD/02/07 – Hallintovirkamiehiä (AD 6) teollisoikeuksien alalla, joka julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 12.12.2007 (EUVL C 300 A, s. 17), täytäntöönpanon lykkäämistä, ja jolla yhdeksän muuta SMHV:n väliaikaista toimihenkilöä vaatii kilpailuilmoituksen SMHV/AST/02/07 – Hallintoavustajia (AST 3) teollisoikeuksien alalla, joka julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 12.12.2007 (EUVL C 300 A, s. 50), täytäntöönpanon lykkäämistä.

Ratkaisu: Välitoimihakemus hylätään. Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Tiivistelmä

1.      Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Välitoimet – Myöntämisedellytykset – Fumus boni juris – Kiireellisyys – Kumulatiivisuus – Kaikkien kysymyksessä olevien intressien vertailu

(EY 242 ja EY 243 artikla; virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohta)

2.      Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Välitoimet – Myöntämisedellytykset – Vakava ja korjaamaton vahinko – Todistustaakka

(EY 242 ja EY 243 artikla; virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohta)

1.      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohdan mukaan välitoimia koskevassa hakemuksessa on ilmoitettava seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi vaadittujen välitoimien myöntäminen on ilmeisesti perusteltua (fumus boni juris). Nämä edellytykset ovat kumulatiivisia, joten välitoimia koskeva hakemus on hylättävä, jos yksi näistä edellytyksistä ei täyty. Välitoimista määräävän tuomioistuimen on myös tarvittaessa vertailtava kaikkia kysymyksessä olevia intressejä.

Tässä kokonaisarvioinnissa välitoimista määräävällä tuomioistuimella on laaja harkintavalta, ja se voi asian ominaispiirteiden perusteella vapaasti päättää, miten ja millaisessa järjestyksessä se tutkii nämä erilaiset edellytykset, sillä yhteisön oikeudessa ei ole oikeussääntöä siitä, miten tuomioistuimen olisi arvioitava sitä, onko asiassa tarpeen määrätä välitoimia.

(ks. 15–17 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑173/99 R, Elkaïm ja Mazuel v. komissio, 10.9.1999 (Kok. H., s. I‑A‑155 ja II‑811, 18 kohta) ja asia T‑120/01 R, De Nicola v. EIP, 9.8.2001(Kok. H., s. I‑A‑171 ja II‑783, 12 ja 13 kohta).

Virkamiestuomioistuin: asia F‑38/06 R, Bianchi v. ETF, 31.5.2006 (Kok. H., s. I‑A‑1‑27 ja II‑A‑1‑93, 20 ja 22 kohta).

2.      Välitoimimenettelyn tavoitteena ei ole varmistaa vahingon korjaamista vaan pääasiassa annettavan tuomion täysi tehokkuus. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi pyydettyjen toimenpiteiden on oltava kiireellisiä siinä mielessä, että kantajan etuja koskevan vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi on tarpeen, että näistä toimista määrätään ja niiden vaikutukset alkavat jo ennen kuin pääasiassa annetaan ratkaisu. Välitoimien määräämistä vaativan asianosaisen on näytettävä toteen, että se ei voi odottaa pääasiassa annettavaa ratkaisua ilman, että tällaista vahinkoa syntyisi. Vaikka on totta, ettei tällaisen vahingon olemassaolon osoittamiseksi ole tarpeen edellyttää vahingon aiheutumisen näyttämistä toteen ehdottomalla varmuudella vaan riittää, että sen syntyminen on odotettavissa tietyllä todennäköisyydellä, hakijan on kuitenkin näytettävä toteen tosiseikat, joiden vuoksi vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa voidaan olettaa aiheutuvan.

Puhtaasti taloudellista vahinkoa ei voida lähtökohtaisesti pitää korjaamattomana tai edes vaikeasti korjattavana, koska se voidaan myöhemmin korvata rahallisesti. Myöskään pelkkää tarvetta löytää työpaikka ulkomailta ei sinänsä voida lähtökohtaisesti pitää vakavana ja korjaamattomana vahinkona.

(ks. 24, 25, 27 ja 28 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑65/99 P(R), Willeme v. komissio, 25.3.1999 (Kok., s. I‑1857, 62 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑549/93 R, D. v. komissio, 30.11.1993 (Kok., s. II‑1347, 45 kohta); em. asia Elkaïm ja Mazuel v. komissio, 25 kohta; asia T‑192/01 R, Lior v. komissio, 7.12.2001 (Kok., s. II‑3657, 49 kohta) ja asia T‑320/02 R, Esch-Leonhardt ym. v. EKP, 19.12.2002 (Kok. H., s. I‑A‑325 ja II‑1555, 27 kohta).

Virkamiestuomioistuin: asia F‑98/07 R, Petrilli v. komissio, 21.11.2007 (36 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja asia F‑64/07 R, S v. parlamentti, 30.1.2008 (31 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).