Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62008CN0571

    Asia C-571/08: Kanne 22.12.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Italian tasavalta

    EUVL C 55, 7.3.2009, p. 13–14 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    7.3.2009   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    C 55/13


    Kanne 22.12.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Italian tasavalta

    (Asia C-571/08)

    (2009/C 55/21)

    Oikeudenkäyntikieli: italia

    Asianosaiset

    Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: W. Mölls ja L. Pignataro)

    Vastaaja: Italian tasavalta

    Vaatimukset

    Yhteisöjen tuomioistuimen on todettava, että Italian tasavalta ei ole noudattanut direktiivin 95/59/EY (1) 9 artiklan 1 kohtaan perustuvia velvoitteitaan, koska se on säätänyt savukkeiden vähimmäishinnasta ja koska se on säätänyt 120 päivän määräajasta valmistetun tupakan hinnanmuutoksen hyväksynnälle.

    Italian tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

    Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

    Vähimmäishinta

    Komissio väittää, että koska Italian tasavalta on määrännyt savukkeille vähimmäishinnan, se on rikkonut direktiivin 95/59/EY 9 artiklan 1 kohtaa (kuten myös direktiivin 72/464/ETY (2) 5 artiklaa, joka on korvattu ensin mainitulla artiklalla ja joka on olennaisilta osin sama). Kyseisessä normissa asetetaan periaate, jonka mukaan valmistajilla ja maahantuojilla on vapaus määrätä valmistetun tupakan vähittäismyynnissä noudatettavat enimmäishinnat. Mainitun periaatteen mukaan jäsenvaltiot eivät voi perustella sitä, että niillä olisi harkintavaltaa vähittäismyynnissä noudatettavien enimmäishintojen vahvistamisessa, viittaamalla ”hintatason valvontaan” tai ”vahvistettujen hintojen noudattamiseen” eivätkä myöskään direktiivin 95/59/EY 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun asteikon vahvistamiseen.

    Vähittäishintaa ei voida perustella vetoamalla kansanterveyteen liittyviin näkökohtiin. Vastaava tavoite, jonka yhteisön lainsäätäjä on ottanut huomioon, voidaan nimittäin saavuttaa savukkeiden korkeammalla verotuksella käyttämällä kunkin jäsenvaltion tilanteeseen sopivia verotusparametrejä.

    Italian hallituksen väite, joka perustuu siihen oletettuun vaaraan, että salakuljetettujen tai väärennettyjen tuotteiden kauppa lisääntyisi liian korkeiden tai markkinoille soveltumattomien hintojen vuoksi, ei myöskään ole perusteltu. Kyseinen väite perustuu vain Italian hallituksen väitteisiin, joista ei ole esitetty todisteita, koska Italian hallitus ei ole selittänyt, miten hinnan ero, joka johtuu korkeammasta verotuksesta, lisäisi petosten määrää enemmän kuin mitä vähimmäishintapolitiikka sitä mahdollisesti lisäisi. Komissio väittää, että kunkin jäsenvaltion on yhteisön oikeuden puitteissa suoritettava tarpeelliset tarkastukset varmistaakseen niiden verojen perimisen, jotka niille on maksettava. Tämä tarve ei mitenkään voi vaikuttaa jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa direktiivin 95/59/EY säännöksiä 9 artikla mukaan lukien.

    Valmistetun tupakan hintojen hyväksymistä koskeva 120 päivän määräaika

    Jotta valmistettuja tupakkatuotteita saa markkinoida Italiassa, niiden hinnat on merkittävä viralliseen hintaluetteloon. Rekisteröintihakemus lähetetään talous- ja valtiovarainministeriölle — Valtionmonopolien autonomiseen hallintoon (AAMS). AAMS:llä ei ole harkintavaltaa rekisteröinnin vahvistamisessa. Komission mukaan 120 päivän määräaika, jonka Italian viranomaiset ovat vahvistaneet hintojen muutoshakemuksen käsittelylle, on liian pitkä ja sellainen, että direktiivin 95/59/EY 9 artiklan 1 kohdassa säädetty periaate, jonka mukaan toimijat määrittävät vapaasti enimmäishinnat, tehdään osittain käytännössä tyhjäksi.


    (1)  Muista valmistetun tupakan kulutukseen kohdistuvista veroista kuin liikevaihtoveroista 27.11.1995 annettu neuvoston direktiivi 95/59/EY (EYVL L 291, s. 40).

    (2)  Muista valmistetun tupakan kulutukseen kohdistuvista veroista kuin liikevaihtoveroista 19.12.1972 annettu neuvoston direktiivi 72/464/ETY (EYVL L 303, s. 1).


    Top