a)

Onko jäsenvaltioiden, vaikka niiden onkin noudatettava EY 28 ja EY 30 artiklan määräyksiä, näitä enimmäismääriä vahvistaessaan käytettävä sääntelyn perustana direktiivin 5 artiklassa vahvistettuja vaatimuksia, mukaan lukien vaatimus yleisesti hyväksyttäviin tutkimustietoihin perustuvan tieteellisen riskinarvioinnin suorittamisesta, alalla, jolle on tällä hetkellä vielä ominaista tietynasteinen epävarmuus?

b)

Voiko jäsenvaltio vahvistaa enimmäismäärät silloin, kun on mahdotonta antaa tarkkaa numeerista arviota muista ravintolähteistä, esimerkiksi juomavedestä, saatavien vitamiinien ja kivennäisaineiden — kuten fluorin — määristä kussakin kuluttajaryhmässä ja kullakin alueella, ja voiko kansallinen viranomainen tällöin vahvistaa enimmäismäärän nollaksi, jos vaara on havaittu, turvautumatta ravintolisiä koskevan direktiivin 12 artiklassa tarkoitettuihin suojatoimenpiteisiin?

c)

Kun otetaan huomioon se, että on mahdollista ottaa huomioon erot eri kuluttajaryhmien herkkyysasteiden välillä direktiivin 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, voiko valtio enimmäismääriä vahvistettaessa lähteä myös siitä, että erityisen riskialttiiseen kuluttajaryhmään kohdistetulla toimenpiteellä, kuten asianmukaisilla myyntimerkinnöillä, voidaan saada tämä ryhmä olemaan käyttämättä ravintoainetta, joka vähäisinä määrinä on sille hyödyllinen? Voiko tämä herkkyysasteiden erilaisuus olla perusteena sille, että koko väestöön sovelletaan erityisen riskialttiille ryhmälle, kuten lapsille, sopivaa enimmäispitoisuutta?

d)

Kuinka laajalti enimmäismäärät voidaan vahvistaa turvallisuusrajojen puuttuessa, jos terveysriskejä ei ole osoitettu? Onko yleisesti ottaen — ja millä edellytyksin — mahdollista jyvittää huomioon otettavat vaatimukset niin, että päädytään vahvistamaan näiden ravintoaineiden enimmäismäärät siten, että ne jäävät selvästi niiden sallittujen turvallisten raja-arvojen alapuolelle?