Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62008CN0264

    Asia C-264/08: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Hof van Cassatie van België on esittänyt 19.6.2008 — Belgian valtio v. Direct Parcel Distribution Belgium NV

    EUVL C 247, 27.9.2008, p. 3–4 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    27.9.2008   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    C 247/3


    Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Hof van Cassatie van België on esittänyt 19.6.2008 — Belgian valtio v. Direct Parcel Distribution Belgium NV

    (Asia C-264/08)

    (2008/C 247/05)

    Oikeudenkäyntikieli: hollanti

    Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

    Hof van Cassatie van België

    Pääasian asianosaiset

    Kantaja: Belgian valtio

    Vastaaja: Direct Parcel Distribution Belgium NV

    Ennakkoratkaisukysymykset

    1)

    Onko tullikoodeksin (1) 221 artiklassa tarkoitettu tileihin kirjaaminen sama asia kuin tullikoodeksin 217 artiklassa tarkoitettu tileihin kirjaaminen, jossa tulliviranomaisten on kirjattava tullien määrät tilikirjoihin tai muulle vastaavalle tietovälineelle?

    2)

    Jos vastaus ensimmäiseen kysymykseen on myönteinen, milloin tullikoodeksin 217 artiklaan sisältyvä määräys siitä, että tullien määrät on kirjattava ”tilikirjoihin tai muulle vastaavalle tietovälineelle”, on katsottava täytetyksi? Liittyykö siihen teknisiä tai muodollisia vähimmäisvaatimuksia, vai jääkö tullien määrän tileihin kirjaamiskäytäntöjä koskevien tarkempien sääntöjen vahvistaminen 217 artiklan perusteella kokonaan jäsenvaltioiden toimivaltaan, ilman että siitä on säädetty mitään vähimmäisvaatimuksia? Onko tämä tileihin kirjaaminen erotettava yhteisöjen omista varoista tehdyn päätöksen 94/728/EY, Euratom soveltamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000 (2) 6 artiklassa tarkoitetusta omien varojen asettamisesta käyttöön?

    3)

    Onko tullikoodeksin 221 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että tulliviranomaisten velvollisuus antaa tullien määrä tiedoksi velalliselle ”aiheellisella tavalla” viittaa yksinomaan 221 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun tullien määrän tiedoksiantamiseen velalliselle siten, että kun tullien määrä on kirjattu tileihin, ennen kuin se annetaan tiedoksi velalliselle? Miten 221 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ilmausta ”aiheellisella tavalla” on muutoin tulkittava?

    4)

    Jos vastaus kolmanteen kysymykseen on myönteinen, voiko olla olemassa jokin Belgian valtion eduksi koituva olettama, että tullien määrän kirjaaminen tileihin on tapahtunut, ennen kuin tullien määrä annettiin tiedoksi velalliselle? Voiko kansallinen tuomioistuin tämän lisäksi pitää lähtökohtanaan totuudellisuusolettamaa, joka koskee sitä tulliviranomaisten väitettä, että tullien määrä on kirjattu tileihin ennen sen antamista tiedoksi velalliselle, vai onko viranomaisten toimitettava kansalliselle tuomioistuimelle järjestelmällisesti kirjalliset todisteet tullien määrän kirjaamisesta tileihin?

    5)

    Onko tullikoodeksin 221 artiklan 1 kohdan edellytys, jonka mukaan tullien määrä on kirjattava tileihin ennen sen antamista tiedoksi velalliselle, sellainen, että sen noudattamatta jättämisestä seuraa tullivelan perintä- tai jälkitullausoikeuden mitätöityminen tai vanheneminen? Onko tullikoodeksin 221 artiklan 1 kohtaa toisin sanoen tulkittava siten, että jos tulliviranomainen antaa tullien määrän aiheellisella tavalla tiedoksi velalliselle mutta määrää ei ole ennen tiedoksi antamista kirjattu tileihin, tullien määrää ei voida periä, jolloin tulliviranomaisten on tullien perimiseksi annettava tullien määrä uudelleen tiedoksi velalliselle aiheellisella tavalla sen jälkeen, kun tullien määrä on kirjattu tileihin, ja tämä on tehtävä tullikoodeksin 221 artiklassa säädetyn määräajan kuluessa?

    6)

    Jos vastaus viidenteen kysymykseen on myönteinen, mitä seuraa sitä, että velallinen maksaa tullien määrän, joka hänelle on annettu tiedoksi, vaikka määrää ei ollut sitä ennen kirjattu tileihin? Onko tämä katsottava perusteettomaksi maksuksi, joka velallisella on oikeus periä valtiolta takaisin?


    (1)  EYVL 1992, L 302, s. 1.

    (2)  EYVL L 130, s. 1.


    Top