—

Pometon SpA, edustajinaan avvocato E. Volli ja avvocato F. Trevisan,

—

Italian hallitus, asiamiehenään I. Bruni, avustajanaan avvocato dello Stato G. Albenzio,

—

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään H. van Vliet, E. Righini ja S. Schønberg,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22.12.1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (EYVL 1996, L 56, s. 1) 13 artiklan ja yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, s. 1; jäljempänä yhteisön tullikoodeksi) 4 artiklan, 114 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen sekä 202, 204, 212 ja 214 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Agenzia Dogane Ufficio delle Dogane di Trieste (Triesten tullitoimipaikka) ja Pometon SpA ja jossa on kyseessä Kiinasta peräisin olevien muokkaamattomasta magnesiumista koostuvien harkkojen maahantuonti, jonka oli ilmoitettu tapahtuneen sisäisessä jalostusmenettelyssä.

3

Asetuksen N:o 384/96, sellaisena kuin se oli voimassa pääasian tosiseikkojen tapahtumahetkellä, 13 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”1.   Tämän asetuksen perusteella käyttöön otetut polkumyyntitullit voidaan laajentaa koskemaan samankaltaisten tuotteiden tai näiden tuotteiden osien kolmannesta maasta tulevaa tuontia, jos voimassa olevia toimenpiteitä kierretään. Kiertäminen määritellään kolmansien maiden ja yhteisön välisen kaupan rakenteen muutokseksi, joka johtuu käytännöstä, menettelystä tai toiminnasta, jolla ei ole riittävästi perusteita tai jolla ei ole muuta taloudellista perustetta kuin tullin käyttöön ottaminen, ja milloin on olemassa todisteita, että tullin korjaavat vaikutukset kumoutuvat samankaltaisen tuotteen hintojen ja/tai määrien osalta, ja on todisteita polkumyynnistä verrattuna samankaltaisten tuotteiden aikaisemmin määritettyihin normaaliarvoihin.

2.   Kokoonpanotoiminnan yhteisössä tai kolmannessa maassa katsotaan olevan voimassa olevien toimenpiteiden kiertämistä, jos:

3.   Tutkimus pannaan vireille tämän artiklan mukaisesti, jos hakemus sisältää riittävät todisteet 1 kohdassa luetelluista tekijöistä. Kun neuvoa-antavaa komiteaa on kuultu, tutkimus pannaan vireille komission asetuksella, jolla myös tulliviranomaiset velvoitetaan saattamaan tuonnin kirjaaminen pakolliseksi 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti tai vaatimaan vakuudet. Komissio suorittaa tutkimuksen, mahdollisesti tulliviranomaisten avulla, ja tutkimus on päätettävä yhdeksässä kuukaudessa. Jos lopullisesti vahvistettujen tosiasioiden mukaan on perusteltua laajentaa toimenpiteitä, neuvosto ottaa ne käyttöön yksinkertaisella enemmistöllä komission ehdotuksesta siitä päivästä alkaen, jona kirjaaminen on tehty pakolliseksi 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti tai jona vakuudet on vaadittu. Tämän artiklan osalta sovelletaan tämän asetuksen vastaavia menettelysäännöksiä tutkimusten vireillepanosta ja kulusta.

– –”

4

Yhteisön tullikoodeksin 114 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Sisäisessä jalostusmenettelyssä seuraavia tavaroita voidaan käyttää yhteisön tullialueella yhden tai useamman jalostustoiminnon kohdistamiseksi niihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 115 artiklan soveltamista:

2.   Seuraavilla ilmaisuilla tarkoitetaan:

– –”

5

Tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (EYVL L 253, s. 1), sellaisena kuin se oli voimassa pääasian tosiseikkojen tapahtumahetkellä, 551 artiklan 1 kohdassa täsmennettiin lisäksi seuraavaa:

”Suspensiojärjestelmään voidaan myöntää lupa ainoastaan, jos hakija tosiasiallisesti aikoo jälleenviedä pääasiallisia jalostettuja tuotteita yhteisön tullialueelta. Tällöin tämä menettely voidaan myöntää kaikille jalostettaville tavaroille.”

6

Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18.12.1995 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 (EYVL L 312, s. 1) 4 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Toimet, joiden suhteen todetaan, että niiden tarkoituksena on saada asiassa sovellettavan yhteisön oikeuden tavoitteiden vastainen etuus luomalla keinotekoisesti vaadittavat edellytykset tämän etuuden saamiseksi, johtavat tapauskohtaisesti joko tämän etuuden epäämiseen tai sen takaisinperimiseen.”

7

Ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi, että Pometon SpA on ostanut vuoden 1998 lopun ja vuoden 2001 välisenä aikana Pometon doo -nimiseltä, samaan konserniin kuuluvalta, vuonna 1998 perustetulta yhtiöltä, jonka kotipaikka on Sezanassa (Slovenia), Kiinasta peräisin olevia muokkaamattomasta magnesiumista koostuvia harkkoja, joiden tuonti yhteisöön oli polkumyyntitullien alaista lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan muokkaamattoman ja seostamattoman magnesiumin tuonnissa ja väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 3.11.1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2402/98 (EYVL L 298, s. 1) nojalla. Tavarat tuotiin jalostussopimusten puitteissa kolmanteen maahan sijoittautuneen asiakkaan eli Pometon doo:n lukuun. Pometon SpA pyysi saada asettaa tavarat sisäiseen jalostusmenettelyyn kuuden kuukauden suspensioajaksi, ja tämä pyyntö hyväksyttiin. Pometon SpA jalosti kyseiset tavarat magnesiumrakeiksi, jotka eivät olleet polkumyyntitullien alaisia, ja vei ne edelleen maasta Fernettin (Italia) raja-aseman kautta.

8

Ennakkoratkaisupyynnössä täsmennetään, että pääasian kohteena olevat tavarat eivät milloinkaan saapuneet Sloveniassa olevaan yhtiöön, vaan ne olivat ainoastaan seisahtuneet pysäköintialueella, ja ne tuotiin uudelleen Italiaan Pometon doo:n Pometon SpA:lle myyminä tavaroina. Ennakkoratkaisupyynnössä todetaan samoin, että toteutettujen tutkimusten perusteella on käynyt ilmi, että noin 87 prosenttia Pometon SpA:n viemistä tavaroista tuotiin välittömästi takaisin Italiaan ja saatettiin eurooppalaisille markkinoille.

9

Näiden seikkojen perusteella Agenzia Dogane Ufficio delle Dogane di Trieste katsoi, että Kiinasta peräisin olevien muokkaamattomasta magnesiumista koostuvien harkkojen väliaikainen maahantuonti, jonka oli ilmoitettu tapahtuneen sisäisessä jalostusmenettelyssä, oli tosiasiassa kyseisten tavaroiden lopullista maahantuontia. Tämän seurauksena Agenzia Dogane Ufficio delle Dogane di Trieste antoi tullauspäätöksiä, joilla tulleja täydennettiin ja oikaistiin; Pometon SpA teki niistä valituksen, jonka Commissione tributaria provinciale di Trieste hyväksyi.

10

Agenzia Dogane Ufficio delle Dogane di Trieste valitti tästä tuomiosta, ja Pometon SpA teki asiassa vastavalituksen. Tässä tilanteessa Commissione tributaria regionale di Trieste päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

11

Pometon SpA väittää pääasiallisesti, että esitetyt kysymykset on jätettävä tutkimatta, koska niillä pyydetään yhteisöjen tuomioistuimelta oikeudellista neuvontaa eikä yhteisön oikeuden tulkintaa, että ne on esitetty tuomioistuimelle, jolla ei ole toimivaltaa tutkia niitä, ja että kansallinen tuomioistuin ei ole täsmentänyt niitä yhteisön oikeuden säännöksiä, joiden tulkintaa se pyytää, eikä niitä yleisiä periaatteita, joihin se viittaa.

12

Näitä väitteitä ei voida hyväksyä.

13

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen niiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole yhteisöjen tuomioistuimen tehtävä, esittämillä yhteisön oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta. Yhteisöjen tuomioistuin voi jättää tutkimatta kansallisen tuomioistuimen esittämän ennakkoratkaisupyynnön ainoastaan, jos on ilmeistä, että pyydetyllä yhteisön oikeussäännön tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos yhteisöjen tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat C-222/05–C-225/05, van der Weerd ym., tuomio 7.6.2007, Kok., s. I-4233, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

14

Esillä olevassa asiassa ei ole käynyt ilmi, että pyydetty tulkinta ei koskisi millään tavalla yhteisön oikeuden tulkintaa siten, että yhteisöjen tuomioistuimella ei olisi toimivaltaa tutkia pyyntöä, tai että olisi ilmeistä, että pyydetyllä tulkinnalla ei ole mitään tekemistä pääasian tosiseikkojen tai kohteen kanssa. Ne tosiseikat ja oikeudelliset seikat, jotka ovat tarpeen, jotta yhteisöjen tuomioistuin voi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin, on lisäksi selostettu ennakkoratkaisupyynnössä. Siinä ilmoitetaan lisäksi säännökset, joiden tulkintaa pyydetään.

15

Tästä seuraa, että ennakkoratkaisukysymykset voidaan tutkia.

16

Ensimmäisellä ja toisella ennakkoratkaisukysymyksellään kansallinen tuomioistuin tiedustelee yhteisöjen tuomioistuimelta pääasiallisesti, missä määrin asetuksen N:o 384/96 13 artiklan säännökset ovat sovellettavissa sen käsiteltävänä olevan kaltaiseen asiaan.

17

Asetuksen N:o 384/96 13 artiklan 3 kohdassa säädetään, että jos on riittävästi todisteita polkumyyntitullien kiertämisestä, komission päätös aloittaa tutkimus tehdään asetuksella. Jos tutkimuksessa voidaan vahvistaa lopullisesti tosiseikat, joiden perusteella on oikeutettua laajentaa polkumyyntitullit koskemaan samankaltaisten tuotteiden tai näiden tuotteiden osien kolmannesta maasta tulevaa tuontia, neuvosto päättää tällaisesta laajentamisesta yksinkertaisella äänten enemmistöllä komission ehdotuksesta.

18

Esillä olevassa asiassa riittää, kun todetaan, että komissio ei ole antanut asetusta, jossa päätettäisiin tutkimuksen aloittamisesta, eikä neuvosto ole myöskään tehnyt päätöstä laajentaa polkumyyntitoimien soveltamista.

19

Tästä seuraa, että asetuksen N:o 384/96 13 artiklan säännöksiä ei voida soveltaa pääasiaan, ilman että on tarpeen lausua siitä, koskiko kyseisen 13 artiklan 1 kohdan sanamuoto, sellaisena kuin se oli voimassa pääasian tosiseikkojen tapahtumahetkellä, Pometon SpA:n toteuttamia toimia.

20

Näin ollen ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 384/96 13 artiklaa ei voida soveltaa, jos neuvosto ei ole tehnyt komission ehdotuksesta päätöstä laajentaa polkumyyntitullit koskemaan samankaltaisten tuotteiden tai näiden tuotteiden osien kolmannesta maasta tulevaa tuontia.

21

Kolmannesta viidenteen kysymyksessä pyritään pääasiallisesti selvittämään, onko toimenpidettä, jolla jokin yhtiö tuo sisäisessä jalostusmenettelyssä tavaroita, jotka kuuluvat polkumyyntitullien soveltamisalaan, jalostaa ne tavaraksi, johon ei sovelleta tällaisia tulleja, ja jälleenvie ne viereisessä kolmannessa maassa sijaitsevaan, samaan konserniin kuuluvaan yhtiöön, joka jälleenvie nämä tavarat yhteisöön ja myy ne uudelleen ensin mainitulle yhtiölle, pidettävä lopullisena maahantuontina yhteisön tullialueelle.

22

Yhteisön tullikoodeksin 114 artiklan nojalla sisäisessä jalostusmenettelyssä voidaan käyttää yhteisön tullialueella tämän jälkeen jälleenvietäviksi tarkoitettuja muita kuin yhteisötavaroita. Käyttäminen tarkoittaa, että näihin tavaroihin kohdistetaan ”jalostustoimia” eli niitä muun muassa jalostetaan. Jälleenvietyjä tavaroita kutsutaan ”jalostetuiksi tuotteiksi”.

23

Tavaroiden jälleenvienti jalostettuina tuotteina yhteisön tullialueen ulkopuolelle on edellytyksenä sisäisen jalostusmenettelyn soveltamiselle. Tästä seuraa, että sisäistä jalostusmenettelyä voidaan laillisesti soveltaa vain, jos tavarat on todella tarkoitettu jälleenvietäviksi yhteisön tullialueen ulkopuolelle, kuten todetaan asetuksen N:o 2454/93 551 artiklan 1 kohdan edellä mainituissa säännöksissä, joiden mukaan edellytyksenä on, että hakija ”tosiasiallisesti aikoo jälleenviedä” kyseiset tavarat yhteisön tullialueelta.

24

Sisäistä jalostusmenettelyä koskevaa oikeudellista sääntelyä koskevien kaikkien sääntöjen perusteella on selvää, että sisäisen jalostusmenettelyn tarkoituksena on vapauttaa tulleista ainoastaan sellaiset tavarat, jotka tuodaan yhteisön tullialueelle vain tilapäisesti, tarkoituksena käsitellä, korjata tai jalostaa niitä ja jälleenviedä ne tämän jälkeen, jotta ei rangaista taloudellista toimintaa yhteisössä.

25

Tästä seuraa välttämättä, että edellä tämän tuomion 8 kohdassa selostetun kaltainen käytäntö, jossa tavara ainoastaan kuljetetaan maan rajan yli ilman todellista aikomusta jälleenviedä sitä ja tuodaan pian tämän jälkeen uudelleen maahan, on vastoin sisäisen jalostusmenettelyn tavoitetta ja sillä haitataan yhteisön säännöstön tehokkuutta.

26

On yksinomaan kansallisen tuomioistuimen tehtävänä selvittää, muodostavatko pääasian kohteena olevat tosiseikat tällaisen väärinkäytöksen.

27

Tällaisen väärinkäytöksen toteamisesta johtuvien seurausten osalta asetuksen N:o 2988/95 4 artiklan 3 kohdassa, joka on yleisesti sovellettava säännös, säädetään, että ”toimet, joiden suhteen todetaan, että niiden tarkoituksena on saada asiassa sovellettavan yhteisön oikeuden tavoitteiden vastainen etuus luomalla keinotekoisesti vaadittavat edellytykset tämän etuuden saamiseksi, johtavat tapauskohtaisesti joko tämän etuuden epäämiseen tai sen takaisinperimiseen”.

28

Yhteisöjen tuomioistuin on jo todennut, että velvollisuus palauttaa väärinkäytöksellä perusteettomasti saatu etu ei ole vastoin laillisuusperiaatetta. Tämä velvollisuus ei näet ole sanktio vaan pelkkä seuraus siitä havainnosta, että edun saamiseksi yhteisön säännöstössä vaadittavat edellytykset on luotu keinotekoisesti, minkä johdosta saatu etu on perusteeton ja sen palauttaminen on siten aiheellista (ks. vastaavasti asia C-110/99, Emsland-Stärke, tuomio 14.12.2000, Kok., s. I-11569, 56 kohta).

29

Samoin maahantuojan, joka on käyttänyt väärin sisäistä jalostusmenettelyä ja on hyötynyt siitä luomalla keinotekoisesti vaadittavat edellytykset sen soveltamiseksi, on suoritettava kyseisiin tuotteisiin liittyvät tullit, tämän kuitenkaan rajoittamatta tarvittaessa kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen hallinnollisten, yksityisoikeudellisten tai rikosoikeudellisten seuraamusten soveltamista.

30

Näin ollen kolmannesta viidenteen kysymykseen on vastattava, että menettelyyn, jossa tavara ainoastaan kuljetetaan maan rajan yli sen jälkeen kun se on jalostettu tuotteeksi, joka ei ole polkumyyntitullien alainen, ilman todellista aikomusta jälleenviedä sitä ja tuodaan pian tämän jälkeen uudelleen maahan, ei voida laillisesti soveltaa sisäistä jalostusmenettelyä. Maahantuojan, joka on käyttänyt väärin sisäistä jalostusmenettelyä ja on hyötynyt siitä, on suoritettava kyseisiin tuotteisiin liittyvät tullit, tämän kuitenkaan rajoittamatta tarvittaessa kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen hallinnollisten, yksityisoikeudellisten tai rikosoikeudellisten seuraamusten soveltamista. Toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on selvittää edellä tehtyjen toteamusten perusteella, muodostaako pääasian kohteena oleva menettely yhteisön oikeuden kannalta tällaisen väärinkäytöksen.

31

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä yhteisöjen tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: