Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62007FO0030

Virkamiestuomioistuimen määräys (ensimmäinen jaosto) 30 päivänä huhtikuuta 2009.
Lidia Noworyta vastaan Euroopan parlamentti.
Lausunnon antaminen asiasta raukeaa.
Asia F-30/07.

Oikeustapauskokoelma – Henkilöstöasiat 2009 I-A-1-00101; II-A-1-00561

ECLI identifier: ECLI:EU:F:2009:42

VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (ensimmäinen jaosto)

30 päivänä huhtikuuta 2009

Asia F-30/07

Lidia Noworyta

vastaan

Euroopan parlamentti

Lausunnon antamisen raukeaminen

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Lidia Noworyta vaatii kumoamaan parlamentin 28.4.2006 tekemän päätöksen, jolla hylättiin hänen esimiehensä 20.10.2005 tekemä ehdotus ja kieltäydyttiin myöntämästä kantajalle henkilöstösääntöjen liitteessä VI olevassa 3 artiklassa tarkoitettua kiinteämääräistä korvausta ylityötunneista; kantaja vaatii vaihtoehtona viimeksi mainitun korvauksen maksamiselle minkä tahansa muun korvauksen maksamista joko henkilöstösääntöjen 56 a artiklan tai 56 b artiklan nojalla.

Ratkaisu: Lausunnon antaminen asiassa F‑30/07, Noworyta vastaan parlamentti, joka on poistettu virkamiestuomioistuimen rekisteristä, raukeaa. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

Oikeudenkäyntimenettely – Kantaja, jonka vaatimus on täytetty kanteen nostamisen jälkeen

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 75 artikla)

Yhteisöjen tuomioistuimilla on oikeus arvioida kuhunkin asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, onko kumoamiskanteen hylkääminen hyvän oikeudenkäytön periaatteen nojalla oikeutettua, tai analogisesti todeta, että kanteella ei ole kohdetta ja ettei näin ollen ole tarpeen lausua sen perusteltavuudesta, antamatta ensin ratkaisua vastaajan esittämästä oikeudenkäyntiväitteestä.

Näin on silloin, kun virkamiestuomioistuin on jo ensimmäisessä sen käsiteltäväksi saatetussa asiassa ratkaissut asiakysymyksen kantajan hyväksi ja kun suullisen käsittelyn aikana ja vastauksena tuomioistuimen tämän toisen asian yhteydessä esittämään kysymykseen asianosaiset ovat todenneet, että jos kanne ensimmäisessä asiassa otettaisiin tutkittavaksi ja tuomioistuin ratkaisisi asiakysymyksen, ei olisi tarpeen antaa ratkaisua toisessa asiassa.

(ks. 5–8 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑23/00 P, neuvosto v. Boehringer, 26.2.2002 (Kok., s. I‑1873, 51 ja 52 kohta) ja asia C‑233/02, Ranska v. komissio, 23.3.2004 (Kok., s. I‑2759, 26 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑171/02, Regione autonoma della Sardegna v. komissio, 15.6.2005 (Kok., s. II‑2123, 155 kohta)

Virkamiestuomioistuin: asia F‑134/06, Bordini v. komissio, 8.4.2008 (Kok. H., s. I‑A‑1‑0000 ja II‑A‑1‑0000, 56 kohta) ja asia F‑115/07, Balieu-Steinmetz ja Noworyta v. parlamentti, 28.4.2009 (Kok. H., s. I‑A‑1‑0000 ja II‑A‑1‑0000)

Top