VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

8 päivänä toukokuuta 2008

Asia F-6/07

Risto Suvikas

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Henkilöstö – Väliaikaiset toimihenkilöt – Oikeudenkäyntimenettelyyn liittyvä seikka – Luottamukselliset asiakirjat – Lainvastaisesti saadut asiakirjat – Asiakirjojen poistaminen – Palvelukseen ottaminen – Avoin toimi – Hakemuksen lainvastainen hylkääminen – Kumoaminen – Vahingonkorvauskanne – Palvelukseenottamismahdollisuuden menettäminen – Arviointi oikeuden ja kohtuuden mukaan

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Risto Suvikas vaatii yhtäältä neuvoston työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen 20.2.2006 tekemän sen päätöksen kumoamista, jolla hänet jätettiin merkitsemättä väliaikaisten toimihenkilöiden valintamenettelyn (neuvosto/B/024) päätteeksi parhaista hakijoista laadittuun luetteloon, ja toisaalta korvauksia aineellisesta vahingosta ja henkisestä kärsimyksestä, joita hän väittää kärsineensä.

Ratkaisu: Asiakirjat, jotka kantaja esitti kannekirjelmän liitteinä A 14–A 16, poistetaan asiakirja-aineistosta. Työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen 20.2.2006 tekemä päätös, jolla kantaja jätettiin merkitsemättä väliaikaisten toimihenkilöiden valintamenettelyn (neuvosto/B/024) päätteeksi parhaista hakijoista laadittuun luetteloon, kumotaan. Neuvosto velvoitetaan maksamaan kantajalle 20 000 euroa korvauksena tämän kärsimästä aineellisesta vahingosta. Kanne hylätään muilta osin. Neuvosto velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntiasiakirjojen tutkittavaksi ottamisen edellytykset – Arviointi asiakirjan esittämisen ajankohtana – Hakemus, joka koskee oikeudenkäyntimenettelyyn liittyvästä seikasta lausumista – Tutkittavaksi ottaminen oikeudenkäyntimenettelyn kaikissa vaiheissa

(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artikla; virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 78 artikla)

2.      Virkamiehet – Kilpailu – Valintalautakunta – Työskentelyn salaisuuden laajuus

(Henkilöstösääntöjen liitteessä III oleva 6 artikla)

3.      Virkamiehet – Väliaikaiset toimihenkilöt – Palvelukseen ottaminen – Menettely – Valinta-asioiden neuvoa-antavan komitean harkintavallan rajat – Avointa toimea koskevassa ilmoituksessa asetettujen vaatimusten noudattaminen

4.      Virkamiehet – Väliaikaiset toimihenkilöt – Palvelukseen ottaminen – Menettely – Ansioiden arviointi

5.      Virkamiehet – Väliaikaiset toimihenkilöt – Palvelukseen ottaminen – Menettely – Työsopimusten tekemisen toimivaltaisen viranomaisen harkintavallan rajat – Palvelukseen ottamista koskevassa ilmoituksessa asetettujen edellytysten ja harkintavallan käyttämistä varten annettujen menettelysääntöjen noudattaminen

6.      Virkamiehet – Kanne – Kumoamistuomion vaikutukset

(Henkilöstösääntöjen 91 artikla)

7.      Virkamiehet – Kanne – Täysi harkintavalta – Mahdollisuus tuomita viran puolesta vastaajana oleva toimielin maksamaan korvaus

(Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohta)

8.      Virkamiehet – Kanne – Täysi harkintavalta – Hakemuksen sääntöjenvastaisesta hylkäämisestä aiheutuneeseen menetettyyn mahdollisuuteen liittyvän aineellisen vahingon korvaaminen

(Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohta; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan b kohdan ii alakohta)

9.      Virkamiehet – Kanne – Vahingonkorvauskanne – Lainvastaisen riidanalaisen toimen kumoaminen – Kohtuullinen korvaus aineettomasta vahingosta

(Henkilöstösääntöjen 91 artikla)

1.      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 78 artiklassa asetettu sääntö, jonka mukaan virkamiestuomioistuin voi, kun sen käsiteltäväksi on saatettu hakemus, joka koskee oikeudenkäyntimenettelyyn liittyvän seikan ratkaisemista, ratkaista hakemuksen perustellulla määräyksellä tai lykätä sen ratkaistavaksi pääasian yhteydessä, on menettelysääntö, jota sovelletaan välittömästi sen voimaantulopäivänä kaikkiin virkamiestuomioistuimessa vireillä oleviin oikeudenkäyntiasioihin. Asian laita ei kuitenkaan ole näin niiden sääntöjen osalta, joiden mukaan virkamiestuomioistuin voi tämän artiklan mukaisesti lausua tällaisen seikan tutkittavaksi ottamisesta ja joiden on oltava sääntöjä, joita sovellettiin kyseisen hakemuksen esittämispäivänä, koska niiden mukaan määräytyy, täyttääkö oikeudenkäyntimenettelyyn liittyvän seikan ratkaisemista koskeva hakemus tutkittavaksi ottamisen edellytykset.

Kun on kyse oikeudenkäyntimenettelyyn liittyvän seikan ratkaisemista koskevasta hakemuksesta, joka esitettiin ennen virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen voimaantuloa, säännöt, jotka koskevat hakemuksen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä, ovat sääntöjä, joihin viitattiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklassa, jota sovelletaan virkamiestuomioistuimeen soveltuvin osin. Kyseinen 114 artikla on määräys, joka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksessä vastaa virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 78 artiklaa. Näin ollen tällaisessa tapauksessa on sovellettava yhtäältä työjärjestyksen 78 artiklassa tarkoitettua menettelysääntöä ja toisaalta tutkittavaksi ottamista koskevia sääntöjä, joihin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklassa viitataan.

Koska oikeudenkäyntimenettelyyn liittyvä seikka, joka on eroteltava kanteen tutkittavaksi ottamista koskevasta oikeudenkäyntiväitteestä, voi ilmetä kaikissa menettelyn vaiheissa, on tällaisen seikan ratkaisemista koskeva hakemus voitava esittää kaikissa menettelyn vaiheissa.

(ks. 49–51 ja 54 kohta)

2.      Kilpailujen valintalautakuntien työskentelyn salaisuuden periaate on otettu käyttöön kilpailujen valintalautakuntien riippumattomuuden ja niiden työskentelyn objektiivisuuden takaamiseksi, ja sillä pyritään myös suojaamaan hakijoiden oikeutettua intressiä siihen, ettei heidän pätevyyttään ja ominaisuuksiaan koskevia arviointeja julkisteta. Tämän periaatteen noudattaminen on näin ollen esteenä valintalautakuntien jäsenten kannanottojen ilmaisemiselle ja valintalautakunnan hakijoista tekemiä henkilökohtaisia tai vertailevia arviointeja koskevien seikkojen paljastamiselle.

Vaikka valintakomitean tai joidenkin sen jäsenten tekemiin vertaileviin arviointeihin sovelletaan pääsääntöisesti kyseisen komitean työskentelyn salaisuutta, asian laita ei ole täten kun on kyse asiakirjoista, jotka on laadittu valintamenettelyn yhteydessä ja jotka eivät varsinaisesti ole osa valintakomitean työskentelyä kokonaisuudessaan vaan yhden komitean jäsenen oma-aloitteisen työskentelyn tulos. Ne eivät välttämättä ole yhtä luottamuksellisia kuin valintakomitean vertailevat arvioinnit, joiden esittäminen virkamiestuomioistuimessa on tämän luottamuksellisuuden vuoksi kielletty. Se, onko tällaiset asiakirjat saatu sääntöjenmukaisella vai sääntöjenvastaisella tavalla, on siis seikka, joka on otettava huomioon.

Tältä osin asian asiakirja-aineistosta on poistettava komitean jäsenen laatimat valintamenettelyyn liittyvät asiakirjat, jotka asianosainen sai kolmannelta osapuolelta, joka puolestaan oli saanut ne luvatta.

(ks. 57, 58, 60, 61, 64–66 ja 71 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑118/99, Bonaiti Brighina v. komissio, 7.2.2001 (Kok. H. 2001, s. I‑A‑25 ja II‑97, 46 kohta) ja asia T‑336/02, Christensen v. komissio, 5.4.2005 (Kok. H. 2005, s. I‑A‑75 ja II‑341, 23, 24 ja 26 kohta).

3.      Työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen väliaikaisten toimihenkilöiden palvelukseen ottamista varten perustamalla valintakomitealla on tietty harkintavalta työskentelynsä järjestämistä varten, edellyttäen kuitenkin, että se pysyttelee avointa toimea koskevassa ilmoituksessa asetetuissa puitteissa. Tältä osin mikään ei estä komiteaa etenemästä siten, että hakijat karsitaan vaiheittain avointa toimea koskevassa ilmoituksessa vahvistettujen kriteerien perusteella. Täten valintamenettely ei ole virheellinen vain sen seikan vuoksi, että valintakomitea tarkasteli hakijoiden suorituksia avointa toimea koskevassa ilmoituksessa vahvistettujen kriteerien kannalta haastatteluissa, jotka toteutettiin kahdessa peräkkäisessä vaiheessa.

(ks. 88–90 kohta)

4.      Avoimen kilpailun yhteydessä valintalautakunnan tehtävänä on arvioida hakijoista tiedossa olevia seikkoja, olivat kyseessä tutkintotodistukset, joita he ovat toimittaneet, kokeet, joihin he ovat osallistuneet tai arviointikertomukset, joista he ovat saaneet tiedon ja joista he ovat voineet esittää huomautuksensa. Täten taataan kilpailumenettelyn sääntöjenmukaisuus ja suoja mielivaltaisuutta vastaan, koska hakijoilla on tiedossa kaikki seikat, joita valintalautakunta on arvioinut, ja heillä on täten hyvät mahdollisuudet riitauttaa tämä arviointi jos he katsovat, että se on virheellinen. Siltä osin kuin valintalautakunta perustelee päätöksensä ainakin osittain sellaisilla seikoilla kuten esimiesten antamat tiedot ja heidän mielipiteensä, joita ei saateta asianomaisten hakijoiden tietoon, hakijat eivät sitä vastoin voi millään tavoin puolustautua sellaisia toteamuksia vastaan, jotka ovat peräisin kolmannelta osapuolelta ja jotka voivat olla täysin asianmukaisia mutta myös virheellisiä mistä hyvänsä syystä. Sillä, että hakijoilla ei ole mahdollisuutta ottaa kantaa heidän esimiehensä heistä antamiin lausuntoihin, jotka valintalautakunta on ottanut huomioon, loukataan kilpailumenettelyyn sovellettavaa periaatetta ja tämän perusteella on perusteltua kumota heitä koskevat hylkäämispäätökset.

Samoista syistä työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen perustama neuvoa-antava valintakomitea ei voi valintalautakunnan tavoin perustella arviointiaan edes osittain esimiesten antamien tietojen ja heidän mielipiteidensä kaltaisilla seikoilla, joista asianomaiset hakijat eivät ole saaneet tietoa ja joista he eivät ole voineet esittää kantaansa. Vaikka esimiehiä olisi kuullut vain yksi komitean jäsenistä, joka toimi omissa nimissään, esimiesten kuuleminen on omiaan aiheuttamaan, että kyseisen komitean toimet ovat kokonaisuudessaan lainvastaisia.

(ks. 93, 94 ja 97 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 293/84, Sorani ym. v. komissio, 11.3.1986 (Kok. 1986, s. 967, 17–20 kohta) ja asia 294/84, Adams ym. v. komissio (Kok. s. 977, 22–25 kohta).

5.      Työsopimusten tekemiseen toimivaltaisella viranomaisella olevan laajan harkintavallan käyttäminen edellyttää kaikkien asian kannalta merkityksellisten säädösten noudattamista, toisin sanoen paitsi palvelukseen ottamista koskevaa ilmoitusta, myös mahdollisia muotovaatimuksia, jotka viranomainen on voinut itselleen asettaa harkintavaltansa käyttämistä varten.

Tämän viranomaisen laajan harkintavallan seurauksena ei voi olla, että sen tekemän päätöksen valmistelumenettelyn yhteydessä tapahtunut lainvastaisuus tehdään tyhjäksi. Näin ollen kyseinen viranomainen, kun se tekee oman päätöksensä lainvastaisella tavalla toteutetun valmistelevan menettelyn päätteeksi, aiheuttaa, että päätös on lainvastainen, jos se jättää toteuttamatta toimenpiteitä, jotka ovat omiaan kumoamaan tämän kyseisen valmistelevan menettelyn kuluessa todetun lainvastaisuuden.

(ks. 101–103 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑73/01, Pappas v. alueiden komitea, 18.9.2003 (Kok. H. 2003, s. I‑A‑207 ja II‑1011, 53 kohta).

6.      Jos työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen päätös olla merkitsemättä hakijaa parhaista hakijoista laadittuun luetteloon sellaisen väliaikaisten toimihenkilöiden valintamenettelyn yhteydessä, joka on lainvastainen, kumotaan, se, että hakijoista laadittu luettelo ja päätökset, jotka koskevat siihen merkittyjen hakijoiden palvelukseen ottamista, näin ollen kumotaan, on kohtuuton seuraamus asianomaisen toimielimen lainvastaisesta toiminnasta. Olisi nimittäin kohtuullisuusperiaatteen ja luottamuksensuojan periaatteen sekä yksikön edun vastaista evätä valituksi tulleilta hakijoilta, joista on tullut väliaikaisia toimihenkilöitä, oikeus tulla nimitetyiksi vain sillä perusteella, että valintamenettely oli lainvastainen.

(ks. 109, 111 ja 122 kohta)

7.      Kun kyseessä olevien etujen vertailusta käy ilmi, että yksikön etu ja kolmansien etu ovat esteenä sille, että kumotun päätöksen seurauksena tehdyt päätökset myös kumotaan, yhteisöjen tuomioistuimet voivat, varmistaakseen kantajan edun mukaisesti kumoamistuomion tehokkaan vaikutuksen, käyttää täyttä tuomiovaltaansa, joka niillä on taloudellisluonteisissa riita-asioissa, ja jopa viran puolesta velvoittaa vastaajana olevan toimielimen suorittamaan korvauksia. Yhteisöjen tuomioistuimet voivat myös kehottaa kyseistä toimielintä suojaamaan asianmukaisella tavalla vastaajan oikeuksia etsimällä ratkaisua, joka hänen tapauksessaan on oikeudenmukainen.

(ks. 127 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 24/79, Oberthür v. komissio, 5.6.1980 (Kok. 1980, s. 1743, 14 kohta) ja asia C‑242/90 P, komissio v. Albani ym., 6.7.1993 (Kok. 1993, s. I‑3839, 13 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑18/92 ja T‑68/92, Coussios v. komissio, 23.2.1994 (Kok. H. 1994, s. I‑A‑47 ja II‑171, 107 kohta).

8.      Kun virkamiestuomioistuimen käsiteltäväksi on saatettu henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu taloudellisluonteinen riita-asia, sillä on täysi harkintavalta, jonka puitteissa se voi tarpeen vaatiessa viran puolesta velvoittaa vastaajan maksamaan korvausta vahingosta, joka on aiheutunut sen virheestä, ja tässä tapauksessa arvioida aiheutuneen vahingon kohtuuden mukaan kaikki asiaan liittyvät olosuhteet huomioon ottaen. Lisäksi kun virkamiestuomioistuin on todennut vahingon olemassaolon, se on yksin toimivaltainen arvioimaan esitetyn vaatimuksen rajoissa vahingonkorvauksen laadun ja laajuuden, edellyttäen, että jotta muutoksenhausta vastaava tuomioistuin voisi harjoittaa virkamiestuomioistuimen tuomioihin kohdistuvaa laillisuusvalvontaa, näiden tuomioiden on oltava riittävästi perusteltuja ja niissä on vahingon arvioinnin yhteydessä ilmoitettava ne perusteet, joita on käytetty vahingonkorvauksen määrää vahvistettaessa.

Tältä osin, jotta lainvastaiseen valintamenettelyyn osallistuneelle hakijalle, joka on menettänyt mahdollisuuden tulla otetuksi palvelukseen, myönnettävän kohtuullisen korvauksen määrä voidaan vahvistaa, ensimmäiseksi on määritettävä kyseiselle hakijalle aiheutunut ansionmenetys vahvistamalla sen palkan, joka hänelle olisi maksettu, jos hänet olisi otettu palvelukseen, ja sen palkan, joka hänelle tosiasiallisesti maksettiin lainvastaisuuden tapahduttua, välinen erotus, ja toiseksi arvioitava prosentuaalisessa muodossa hänen mahdollisuutensa tulla otetuksi palvelukseen, jotta voidaan painottaa näin laskettu ansionmenetys.

Koska virkamiestuomioistuimella ei kuitenkaan ole erityisten olosuhteiden, kuten epävarmuuden todetun lainvastaisuuden vaikutuksesta kyseisen hakijan hakemuksen hylkäämiseen, vuoksi mahdollisuutta vahvistaa menetettyä mahdollisuutta kuvastavaa matemaattista kerrointa, asianomaiselle henkilölle on myönnettävä kiinteämääräinen summa korvauksena menetetystä mahdollisuudesta.

Kyseisen korvauksen määrän arvioimisessa ei voida pitää varmana seikkana sitä, että jos hakija olisi läpäissyt valintamenettelyn, hänen kanssaan olisi tehty väliaikaisen toimihenkilön työsopimus kuudeksi vuodeksi. Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan b kohdan ii alakohdan mukaisesti toimielimellä on nimittäin mahdollisuus irtisanoa väliaikaisen toimihenkilön määräaikainen työsopimus, kunhan kyseisen säännöksen mukaisesti vahvistettua irtisanomisaikaa noudatetaan. Lisäksi, vaikka kantaja olisi otettu palvelukseen, ei hänellä olisi ollut minkäänlaista oikeutta siihen, että hänen sopimuksensa olisi uusittu kahden vuoden ajaksi alkuperäisen neljän vuoden sopimuskauden päätteeksi.

(ks. 133–135 ja 142–145 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑348/06 P, komissio v. Girardot, 21.2.2008, (45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑10/02, Girardot v. komissio, 6.6.2006 (Kok. H. 2006, s. I‑A‑2‑129 ja II‑A‑2‑609).

9.      Virkamiehen riitauttaman hallintoviranomaisen toimen kumoaminen muodostaa sellaisenaan asianmukaisen ja pääsääntöisesti, eli silloin, kun kyseiseen toimeen ei sisälly lainkaan sellaista kielteistä arviota kantajan kyvyistä, joka saattaisi loukata häntä, riittävän korvauksen henkisestä kärsimyksestä, joka kantajalle on voinut aiheutua kumotusta päätöksestä.

(ks. 151 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑60/94, Pierrat v. yhteisöjen tuomioistuin, 26.1.1995 (Kok. H. 1995, s. I‑A‑23 ja II‑77, 62 kohta) ja asia T‑21/96, Giannini v. komissio, 19.3.1997 (Kok. H. 1997, s. I‑A‑69 ja II‑211, 35 kohta).