Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62007CN0519

    Asia C-519/07 P: Valitus, jonka Euroopan yhteisöjen komissio on tehnyt 22.11.2007 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-348/03, Koninklijke Friesland Foods NV (aiemmin Friesland Coberco Dairy Foods Holding NV) v. Euroopan yhteisöjen komissio, 12.9.2007 antamasta tuomiosta

    EUVL C 37, 9.2.2008, p. 9–10 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    9.2.2008   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    C 37/9


    Valitus, jonka Euroopan yhteisöjen komissio on tehnyt 22.11.2007 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-348/03, Koninklijke Friesland Foods NV (aiemmin Friesland Coberco Dairy Foods Holding NV) v. Euroopan yhteisöjen komissio, 12.9.2007 antamasta tuomiosta

    (Asia C-519/07 P)

    (2008/C 37/11)

    Oikeudenkäyntikieli: hollanti

    Asianosaiset

    Valittaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: H. van Vliet ja S. Noë)

    Muu osapuoli: Koninklijke Friesland Foods NV (aiemmin Friesland Coberco Dairy Foods Holding NV)

    Vaatimukset

    Riidanalainen tuomio kumotaan, päätöksen (1) kumoamisesta tehty vaatimus hylätään ja Koninklijke Friesland Foods NV (KFF) velvoitetaan korvaamaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydystä oikeudenkäynnistä ja tästä valituksesta aihetuvat oikeudenkäyntikulut

    Toissijaisesti riidanalainen tuomio kumotaan siltä osin kuin siinä myönnetään oikeuksia sellaisille muille yrityksille kuin Koninklijke Friesland NV:lle, jotka olivat pyytäneet 11.7.2001 mennessä Alankomaiden veroviranomaisilta kyseisen tukijärjestelmän soveltamista, ja vaatimus päätöksen kumoamisesta hylätään siltä osin kuin se koskee oikeuksien myöntämistä sellaisille muille yrityksille kuin KFF:lle, jotka olivat pyytäneet 11.7.2001 mennessä Alankomaiden veroviranomaisilta kyseisen tukijärjestelmän soveltamista

    Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

    Komissio katsoo, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut yhteisön oikeutta:

    (i)

    toteamalla, että KFF:llä oli oikeussuojan tarve, koska se voi esittää siinä tapauksessa, että sen kanne katsottaisiin perustelluksi, Alankomaiden viranomaisille tiettyjä cfa-järjestelmään liittyviä vaatimuksia (riidanalaisen tuomion 58–73 kohta),

    (ii)

    toteamalla, että päätös koskee KFF:tä suoraan ja erikseen (riidanalaisen tuomion 93–110 kohta),

    (iii)

    kumoamalla päätöksen sellaisten tosiseikkojen perusteella, joista komissio ei ollut tietoinen ja joista sen ei myöskään olisi tullut olla tietoinen sinä ajankohtana, jona se teki päätöksen, eli KFF:n konkreettisesta tilanteesta (riidanalainen tuomio, erityisesti tuomion 141–143 kohta)

    (iv)

    ensimmäinen osa: sillä, että se piti ilmeisesti virheellisesti riidattattomana ja siten toteennäytettynä sellaista seikkaa, joka on olennaisen tärkeä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen suorittaman harkinnan kannalta (ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin lähti virheellisesti siitä, että komissio ei ollut riitauttanut sitä, että kantaja oli toteuttanut kirjanpidollisia toimenpiteitä sekä tehnyt sellaisia rahoituksellisia ja taloudellisia päätöksiä, joita ei olisi voitu muuttaa 15 kuukauden määräajassa, riidanalaisen tuomion 137 kohta)

    toinen osa: toteamalla, että yrityksellä, joka on pelkästään esittänyt pyynnön tukijärjestelmän piiriin pääsemisestä, on oikeus saada luottamuksensuojaa (riidanalaisen tuomion 125–140 kohta)

    (v)

    toteamalla, että KFF voi perustellusti vedota yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen (riidanalaisen tuomion 149–150 kohta)

    (vi)

    toissijaisesti: kumoamalla riidanalaisen tuomion siltä osin kuin siinä myönnetään oikeuksilla muille yrityksille kuin KFF:lle (riidanalaisen tuomion tuomiolauselman 1 kohta.


    (1)  Toimenpiteestä, jonka Alankomaat on toteuttanut kansainvälisen rahoitustoiminnan tukemiseksi 17.2.2003 tehty komission päätös 2003/515/EY (EYVL L 180, s. 52).


    Top