Kanne 22.11.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Saksan liittotasavalta

(Asia C-518/07)

(2008/C 37/10)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (edustajat: C. Docksey ja C. Ladenburger)

Vastaaja: Saksan liittotasavalta

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY 28 artiklan 1 kohdan 1 alakohdalla velvoitetaan jäsenvaltiot valtuuttamaan ”yksi tai useampi julkinen viranomainen”, joka valvoo ”jäsenvaltioiden tämän direktiivin mukaisesti toteuttamien toimenpiteiden soveltamista” eli tietosuojaoikeudellisten säännösten soveltamista. Direktiivin 28 artiklan 1 kohdan 2 alakohdassa edellytetään valtuutettujen valvontaviranomaisten täyttä ”itsenäisyyttä”. Sanamuodon mukaisesti säädetään, että muut viranomaiset tai valtionhallinnon ulkopuoliset tahot eivät saa vaikuttaa valvontaviranomaisiin, joten myös jäsenvaltion lainsäädännöllä on estettävä ulkopuolinen vaikuttaminen valvontaviranomaisten päätöksiin ja niiden täytäntöönpanoon. Käytetyn sanamuodon mukainen täysi itsenäisyys merkitsee sitä, että viranomainen ei saa olla missään suhteessa riippuvainen mistään tahosta.

On direktiivin 28 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan vastaista, että yksityisen sektorin tietojenkäsittelyn valvonnasta vastaavat valvontaviranomaiset on alistettu valtion ammatilliseen, oikeudelliseen tai viranhoidolliseen valvontaan, kuten on säädetty kaikkien Saksan liittotasavallan 16 osavaltion osalta. Koska jokaisen osavaltion lakien mukaan valvontaviranomaisiin sovelletaan näiden kolmen valvonnan lajin erilaisia yhdistelmiä, on osavaltioiden lakien seurauksena se, että Saksan liittotasavalta rikkoo direktiivin 28 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan mukaista velvoitetta, koska direktiivissä taataan valvontaviranomaisten täysi ”itsenäisyys”. Huolimatta oikeudellisen, ammatillisen ja viranhoidollisen valvonnan eroista kaikilla näillä valvonnan lajeilla rikotaan direktiivissä edellytettyä itsenäisyyttä.

Teleologisesti tarkasteltuna yhteisön lainsäätäjä on pitänyt itsenäisyyttä tarpeellisena, jotta valvontaviranomaisille direktiivin 28 artiklan mukaisesti säädetyt tehtävät voidaan täyttää tehokkaasti. Täyden ”itsenäisyyden” käsite ilmenee lisäksi myös säädöksen säädöshistoriasta. Jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten täyden ”itsenäisyyden” vaatimus on myös tietosuojaoikeuden alan voimassaolevan yhteisön säännöstön mukaista. Lisäksi Euroopan unionin perusoikeuskirjan 8 artiklan mukaan ”riippumaton viranomainen valvoo” henkilötietojen suojaa koskevien määräysten ja säännösten noudattamista.

Saksan liittotasavallan kannattama suhteellisen itsenäisyyden käsite, jonka mukaan valvontaviranomainen on riippumaton vain suhteessa valvottaviin itseensä, on jo direktiivin täyttä itsenäisyyttä edellyttävän selvän ja laajan sanamuodon vastainen. Lisäksi tämän tulkinnan mukaisesti 28 artiklan 1 kohdan 2 alakohta jäisi täysin merkityksettömäksi. On myös torjuttava perustelut, joiden mukaan EY 95 artikla direktiivin oikeudellisena perustana sekä toissijaisuusperiaate ja suhteellisuusperiaate edellyttäisivät ”itsenäisyyttä” koskevan vaatimuksen suppeaa tulkintaa. Yhteisöjen tuomioistuin on jo katsonut, että direktiivi on annettu toimivaltaa koskevien määräysten mukaisesti ja että siinä torjutaan sen säännösten suppea tulkinta muiden kuin taloudellisten seikkojen osalta. Lisäksi kyseessä oleva säännös ei mene pidemmälle kuin on tarpeen direktiivillä EY 95 artiklan ja toissijaisuusperiaatteen mukaisesti tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi.

(1)  EYVL L 281, s. 31.