—

Sony Music Entertainment (Germany) GmbH, edustajanaan Rechtsanwalt M. Schaefer,

—

Falcon Neue Medien Vertrieb GmbH, edustajinaan Rechtsanwalt R. Nirk ja Rechtsanwalt E. Schott,

—

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään W. Wils ja H. Krämer,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tekijänoikeuden ja tiettyjen lähioikeuksien suojan voimassaoloajasta 12.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/116/EY (EUVL L 372, s. 12) 10 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Sony Music Entertainment (Germany) GmbH (jäljempänä Sony) ja Falcon Neue Medien Vertrieb GmbH (jäljempänä Falcon) ja jossa on kyse tiettyjen tekijänoikeuden lähioikeuksien suojasta.

3

Vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla 19.11.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/100/ETY (EYVL L 346, s. 61) 12 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetut esittäjien, äänitteiden tuottajien ja yleisradio-organisaatioiden oikeudet eivät lakkaa ennen [esittävien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien sekä radioyritysten suojaamisesta Roomassa 26.10.1961 tehdyssä] yleissopimuksessa määrättyjen vastaavien voimassaoloaikojen päättymistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tulevaa yhdenmukaistamista. Tässä direktiivissä tarkoitetut elokuvien ensimmäisten tallennusten tuottajien oikeudet eivät lakkaa ennen kuin 20 vuotta on kulunut sen vuoden lopusta, jona tallennus tehtiin.”

4

Direktiivin 92/100 12 artiklassa tarkoitettu suoja-aika on pidennetty 50 vuoteen tekijänoikeuden ja tiettyjen lähioikeuksien suojan voimassaoloajan yhdenmukaistamisesta 29.10.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/98/ETY (EYVL L 290, s. 9) 3 artiklalla.

5

Direktiivi 93/98 on kodifioitu direktiivillä 2006/116. Direktiivin 2006/116 3 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Äänitteiden tuottajien oikeudet lakkaavat 50 vuoden kuluttua tallennuksesta. – –

Tällä kohdalla ei kuitenkaan voi olla sellaista vaikutusta, että se suojaisi uudelleen ne äänitteiden tuottajien oikeudet, jotka direktiivin 93/98/ETY 3 artiklan 2 kohdan nojalla, sellaisena kuin se oli voimassa ennen sen muuttamista [22.5.2001 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston] direktiivillä 2001/29/EY [(EYVL L 167, s. 10),] niille tunnustetun suojan päättymisen johdosta [eivät] olleet enää suojattuja 22 päivänä joulukuuta 2002.”

6

Direktiivin 2006/116 7 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jos teoksen [kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta tehdyssä] Bernin yleissopimuksessa [(Pariisin sopimuskirja, 24.7.1971)] tarkoitettu alkuperämaa on kolmas maa eikä tekijä ole yhteisön kansalainen, jäsenvaltioissa myönnettävän suojan voimassaoloajan on päätyttävä teoksen alkuperämaassa annetun suojan päättyessä, eikä se saa olla 1 artiklassa esitettyä voimassaoloaikaa pitempi.

2.   Edellä 3 artiklassa esitettyjä suojan voimassaoloaikoja on sovellettava myös, jos oikeudenhaltijat, joille jäsenvaltiot antavat suojan, eivät ole yhteisön kansalaisia. Jäsenvaltioissa myönnetty suojan voimassaoloaika päättyy kuitenkin viimeistään samanaikaisesti kuin siinä kolmannessa maassa, jonka kansalainen oikeudenhaltija on, myönnetty suoja, eikä se saa olla 3 artiklassa esitettyä voimassaoloaikaa pitempi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden kansainvälisiä velvoitteita.”

7

Direktiivin 2006/116 10 artiklan otsikko on ”Ajallinen sovellettavuus”, ja sen 1–3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jos tässä direktiivissä säädettyä vastaavaa suojan voimassaoloaikaa pitempi suojan voimassaoloaika oli jo alkanut jossakin jäsenvaltiossa 1 päivänä heinäkuuta 1995, tämä direktiivi ei lyhennä sitä kyseisessä jäsenvaltiossa.

2.   Tässä direktiivissä säädettyjä suojan voimassaoloaikoja on sovellettava kaikkiin teoksiin ja kohteisiin, joita 1 kohdassa tarkoitettuna päivämääränä suojattiin ainakin yhdessä jäsenvaltiossa tekijänoikeutta tai lähioikeuksia koskevien kansallisten säännösten mukaan taikka jotka täyttävät – – direktiivissä 92/100 – – säädetyt suojan edellytykset.

3.   Tämän direktiivin soveltaminen ei vaikuta ennen 1 kohdassa tarkoitettua päivämäärää tapahtuneeseen hyväksi käyttämiseen. Jäsenvaltioiden on annettava erityisesti kolmansien saamien oikeuksien suojaamiseksi tarvittavat säännökset.”

8

Tekijänoikeudesta ja sen lähioikeuksista 9.9.1965 annetun lain (Gesetz über Urheberrecht und verwandte Schutzrechte; BGBl. 1965 I, s. 1273), sellaisena kuin se on muutettuna 23.6.1995 annetulla lailla (BGBl. 1995 I, s. 842; jäljempänä UrhG), 137 f §:ssä on direktiivin 93/98 täytäntöönpanoa koskeva siirtymäkauden säännös.

9

UrhG:n 137 f §:n 2 ja 3 momentissa säädetään seuraavaa:

”(2)   Tämän lain säännöksiä, sellaisina kuin ne ovat voimassa 1.7.1995 lähtien, sovelletaan myös teoksiin, joiden suoja on tämän lain mukaan päättynyt ennen 1.7.1995 mutta joiden suoja Euroopan unionin muun jäsenvaltion taikka Euroopan talousalueen sopimusvaltion lain mukaan on kyseisenä aikana vielä voimassa. Ensimmäinen virke pätee vastaavin osin tekijän kuoleman jälkeen julkaistujen teosten julkaisijoiden (71 §), esittävien taiteilijoiden (73 §), äänitteiden tuottajien (85 §), lähettäjäyritysten (87 §) ja elokuvatuottajien (94 ja 95 §) oikeuksiin.

(3)   Jos teoksen suoja syntyy uudestaan 2 momentin mukaisesti tämän lain soveltamisalalla, uudestaan syntyneet oikeudet kuuluvat tekijälle. Ennen 1.7.1995 alkanutta oikeuksien käyttämistä saadaan kuitenkin jatkaa alkuperäisten edellytysten mukaisesti. Käytöstä, joka alkaa 1.7.1995, on maksettava asianmukainen hyvitys. Edellä ensimmäistä, toista ja kolmatta virkettä sovelletaan vastaavin osin lähioikeuksiin.”

10

Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, Falcon levittää kahta äänitettä, jotka sisältävät taiteilija Bob Dylanin esitysten taltiointeja. Ensimmäisen CD:n otsikko on ”Bob Dylan – Blowin’ in the Wind” ja toisen ”Bob Dylan – Gates of Eden”.

11

Näillä äänitteillä on kappaleita, jotka ovat ilmestyneet albumeilla ”Bob Dylan – Bringing It All Back Home”, ”The Times They Are A-Changin’” ja ”Highway 61 Revisited”. Nämä albumit julkaistiin Amerikan yhdysvalloissa ennen 1.1.1966.

12

Pääasian kantaja Sony on samannimisen japanilaisen monikansallisen yhtiön saksalainen tytäryhtiö.

13

Sony vaati toimivaltaisessa Landgerichtissä, että Falconia kielletään valmistamasta ja/tai valmistuttamasta kappaleita äänitteistä sekä levittämästä ja/tai saattamasta levitettäviksi äänitteitä ”Bob Dylan – Blowin’ in the Wind” ja ”Bob Dylan – Gates of Eden”. Se vaati lisäksi, että Falconille määrättäisiin tietojenantovelvollisuus ja että se todettaisiin vahingonkorvausvelvolliseksi.

14

Falcon väitti, että ennen 1.1.1966 äänitettyihin Bob Dylan -albumeihin ei ole ollut Saksassa mitään äänitteiden tuottajien oikeuksia.

15

Landgericht hylkäsi Sonyn kanteen. Muutoksenhakutuomioistuin, jonka käsiteltäväksi Sony saattoi asian, totesi, että äänitteiden tuottajan oikeudet pääasiassa kyseessä oleviin äänityksiin on kiistatta siirretty pätevästi Sonylle. Mainittu tuomioistuin kuitenkin hylkäsi Sonyn valituksen ja katsoi, että Saksassa ja Yhdysvalloissa voimaan tulleen äänitteiden valmistajien suojaamiseksi heidän äänitteidensä luvattomalta jäljentämiseltä Genevessä 29.10.1971 tehdyn yleissopimuksen perusteella äänitteiden tuottajilla on UrhG:n 85 §:n mukainen tekijänoikeudellinen suoja vain sellaisiin äänitteisiin, jotka ne ovat tuottaneet 1.1.1966 jälkeen. Muutoksenhakutuomioistuin katsoi myös, että ennen tätä ajankohtaa tuotettujen musiikkiäänitteiden suoja ei ilmene myöskään UrhG:n 137 f §:stä, joka on direktiivin 93/98 panemiseksi täytäntöön kansallisessa oikeudessa annettu siirtymäsäännös. UrhG:n 137 f §:n 2 momenttia ei nimittäin sovelleta äänitteisiin, jotka on tuotettu ennen 1.1.1966, koska niille ei ole Saksassa koskaan ollut suojaa.

16

Tässä tilanteessa Sony teki Bundesgerichtshofiin Revision-valituksen muutoksenhakutuomioistuimen tuomiosta ja, koska Bundesgerichtshof katsoi, että sille tehdyn valituksen ratkaisu riippui direktiivin 2006/116 10 artiklan 2 kohdan tulkinnasta, se päätti lykätä asian ratkaisua ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

17

Aluksi on todettava, että pääasiassa kyseessä olevat tekijänoikeuden lähioikeudet ovat äänitteitä koskeva kappaleenvalmistusoikeus ja levitysoikeus. Sitä, että kyseiset oikeudet on pätevästi siirretty Sonylle, ei ole kiistetty.

18

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee myös, että UrhG:n 126 §:n mukaan sellaiset yritykset, joiden kotipaikka on Yhdysvalloissa, saavat Saksassa tämän tuomion 15 kohdassa mainitussa yleissopimuksessa määrätyn suojan vain 1.1.1966 jälkeen tuotettuihin äänitteisiin, mikä ei ole pääasiassa kyseessä olevien äänitteiden tilanne. UrhG:n 137 f §:n 2 momentin soveltamisestakaan ei seuraa suojan myöntäminen mainituille äänitteille Saksassa, koska mainittu säännös edellyttää, että kyseessä oleva kohde oli suojattu Saksassa ennen 1.7.1995, mikä ei ole koskaan ollut kyseessä olevien äänitteiden tilanne.

19

On myös korostettava, että kuten jo ennakkoratkaisupyynnön sanamuodosta ilmenee, se perustuu siihen seikkaan, että Britannian lainsäädännössä säädettyä suojaa sovelletaan ennen 1.1.1966 tallennettuihin äänitteisiin ja että se on laajennettu koskemaan yhdysvaltalaisten tuottajien äänitteitä, jotka on julkaistu Yhdysvalloissa.

20

Ensimmäisellä kysymyksellään kansallinen tuomioistuin tiedustelee, onko direktiivin 2006/116 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua suojan voimassaoloaikaa sovellettava kohteisiin, jotka eivät milloinkaan ole olleet suojattuja siinä jäsenvaltiossa, jossa suojaa vaaditaan.

21

Direktiivin 2006/116 10 artiklan 2 kohdan mukaan mainitun direktiivin 3 artiklan 2 kohdassa säädettyjä äänitteiden tuottajien oikeuksien suojan voimassaoloaikoja on sovellettava kyseessä olevaan kohteeseen, jos sitä suojattiin 1.7.1995 ainakin yhdessä jäsenvaltiossa tekijänoikeutta tai lähioikeuksia koskevien kansallisten säännösten mukaan tai jos se täyttää direktiivissä 92/100 säädetyt suojan edellytykset.

22

Mainitun 10 artiklan 2 kohdan sanamuodosta ilmenee siis, että kyseisessä säännöksessä asetettu ensimmäinen vaihtoehtoinen edellytys liittyy siihen, että kyseessä olevaa kohdetta suojattiin aikaisemmin ainakin yhdessä jäsenvaltiossa. Mainitussa säännöksessä ei edellytetä, että kyseinen jäsenvaltio on se jäsenvaltio, jossa direktiivissä 2006/116 säädettyä suojaa vaaditaan.

23

Lisäksi on huomattava, että direktiivin 2006/116 johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa todetaan, että kansallisten lainsäädäntöjen välillä on eroja, jotka voivat haitata tavaroiden vapaata liikkuvuutta ja palvelujen tarjoamisen vapautta sekä vääristää kilpailun edellytyksiä yhteismarkkinoilla. Mainitun direktiivin tarkoituksena on yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden lainsäädännöt sisämarkkinoiden toimivuuden varmistamiseksi siten, että suojan voimassaoloajat ovat samat koko yhteisössä.

24

Näin ollen direktiivin 2006/116 10 artiklan 2 kohdan tulkinta, jonka mukaan mainitussa säännöksessä asetetun ensimmäisen vaihtoehtoisen edellytyksen soveltamisen edellytyksenä olisi se, että on olemassa sen jäsenvaltion, jossa mainitussa direktiivissä säädettyä suojaa vaaditaan, kansalliseen lainsäädäntöön perustuva aikaisempi suoja, vaikka mainitunlainen aikaisempi suoja olisi myönnetty jossakin toisessa jäsenvaltiossa, ei ole sopusoinnussa kyseessä olevan säännöksen sanamuodon eikä kyseisen direktiivin päämäärän kanssa.

25

Näin ollen ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivissä 2006/116 säädettyä suojan voimassaoloaikaa sovelletaan kyseisen direktiivin 10 artiklan 2 kohdan mukaan myös silloin, kun kyseessä oleva kohde ei milloinkaan ole saanut suojaa siinä jäsenvaltiossa, jossa suojaa vaaditaan.

26

Tällä kysymyksellä kansallinen tuomioistuin tiedustelee, ovatko direktiivin 2006/116 10 artiklan 2 kohdassa asetetussa ensimmäisessä vaihtoehtoisessa edellytyksessä tarkoitettuja kansallisia säännöksiä myös säännökset sellaisten tekijänoikeuden lähioikeuksien haltijoiden suojasta, jotka eivät ole yhteisön jäsenvaltion kansalaisia.

27

Tältä osin on todettava, kuten julkisasiamies on maininnut ratkaisuehdotuksensa 64 kohdassa, että direktiivin 2006/116 10 artiklan 2 kohdan säännökset koskevat suojan kohdetta ja että niitä sovelletaan kaikkiin teoksiin ja kohteisiin, jotka saivat 1.7.1995 tekijänoikeuksien tai lähioikeuksien suojan ainakin yhden jäsenvaltion säännösten mukaan.

28

Tältä osin on todettava, että mainitun 10 artiklan 2 kohdan sanamuodosta ei ilmene, että se koskisi vain sellaisia tekijänoikeuksia tai lähioikeuksia koskevia kansallisia säännöksiä, jotka koskevat sellaisten mainitunlaisten oikeuksien haltijoiden suojaa, jotka ovat yhteisön jäsenvaltion kansalaisia. Mainitun säännöksen sanamuodon mukaan jäsenvaltioiden on sovellettava direktiivissä 2006/116 säädettyjä suojan voimassaoloaikoja kaikkiin teoksiin ja kohteisiin, joita 1.7.1995 suojattiin sellaisina ainakin yhdessä jäsenvaltiossa.

29

Direktiivin 2006/116 10 artiklan 2 kohtaa sovellettaessa on siis arvioitava sitä, voidaanko teosta tai kohdetta katsoa suojatun 1.7.1995 ainakin yhdessä jäsenvaltiossa kyseiseen teokseen tai kohteeseen kohdistuvien tekijänoikeuden lähioikeuksien haltijan kansalaisuudesta riippumatta.

30

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee nimittäin, että Bundesgerichtshofilla on epäilyksiä siitä, onko direktiivin 2006/116 10 artiklan 2 kohdan tulkinta, jonka mukaan mainittua säännöstä sovellettaisiin sellaisiin tekijänoikeuden lähioikeuksien haltijoihin, jotka eivät ole yhteisön jäsenvaltion kansalaisia, sopusoinnussa mainitun direktiivin 7 artiklan 2 kohdan kanssa.

31

Tältä osin on todettava, että direktiivin 2006/116 10 artiklan 2 kohdan tavoitteena on täsmentää edellytykset, joilla mainitussa direktiivissä säädettyjä tekijänoikeuden lähioikeuksien suoja-aikoja voidaan siirtymävaiheessa soveltaa olemassa oleviin tilanteisiin. Mainitun säännöksen mukaan näitä suoja-aikoja sovelletaan teoksiin ja kohteisiin, jotka saivat 1.7.1995 tekijänoikeuden tai lähioikeuksien suojan kansallisten säännösten nojalla ainakin yhdessä jäsenvaltiossa.

32

Mainitun 10 artiklan 2 kohdan tarkoituksena ei ole poiketa direktiivin 2006/116 7 artiklan 2 kohdassa omaksutusta lähestymistavasta kaikkien niiden tapausten osalta, joissa mainitussa direktiivissä säädettyä suoja-aikaa vaativat sellaiset tekijänoikeuden lähioikeuksien haltijat, jotka eivät ole yhteisön jäsenvaltion kansalaisia, sellaisen teoksen tai kohteen osalta, joka ei täytä kumpaakaan mainitun direktiivin 10 artiklan 2 kohdassa olevassa siirtymäsäännöksessä asetetuista vaihtoehtoisista edellytyksistä.

33

Kyseisen 7 artiklan 2 kohdan tarkoituksena on nimittäin säännellä tekijänoikeuden lähioikeuksien suojaa sellaisten mainittujen oikeuksien haltijoiden osalta, jotka eivät ole yhteisön jäsenvaltion kansalaisia, ja siinä säädetään tältä osin, että mainitun direktiivin 3 artiklassa esitettyjä suojan voimassaoloaikoja on sovellettava myös mainitunlaisten oikeudenhaltijoiden osalta, siltä osin kuin jäsenvaltiot myöntävät heille suojan.

34

Kun edellä esitetty otetaan huomioon, direktiivin 2006/116 10 artiklan 2 kohdan yhteydessä kysymystä siitä, saiko sellainen tiettyyn teokseen tai kohteeseen kohdistuvien tekijänoikeuden lähioikeuksien haltija, joka oli kolmannen maan kansalainen, suojaa 1.7.1995 ainakin yhdessä jäsenvaltiossa, on arvioitava kyseisen jäsenvaltion kansallisten säännösten valossa eikä sen jäsenvaltion kansallisten säännösten valossa, jossa mainitussa direktiivissä säädettyä suojaa vaaditaan. Tätä johtopäätöstä tukevat myös kyseisen direktiivin johdanto-osan kolmas ja 17 perustelukappale, joissa esitetään yhdenmukaistamisen tavoite ja erityisesti se, että sisämarkkinoiden toimivuuden varmistamiseksi tavoitteena on säätää sama lähtökohta tekijänoikeuden lähioikeuksien suojan voimassaoloajan laskemiselle sekä kyseisten oikeuksien suojan sama voimassaoloaika koko yhteisössä.

35

Tästä seuraa, että sellaisen teoksen tai kohteen osalta, joka sai suojan 1.7.1995 ainakin yhdessä jäsenvaltiossa kyseisen jäsenvaltion kansallisten säännösten nojalla, se, että kyseisen suojan saaja on kolmannen maan kansalainen ja ettei tämä saa siinä jäsenvaltiossa, jossa direktiivissä 2006/116 säädettyä suoja-aikaa vaaditaan, kyseisen viimeksi mainitun jäsenvaltion kansallisen oikeuden mukaan suojaa, ei ole ratkaisevaa kyseisen direktiivin 10 artiklan 2 kohdan soveltamisen kannalta. Merkitystä on nimittäin sillä, saiko kyseessä oleva teos tai kohde suojan 1.7.1995 ainakin yhden jäsenvaltion kansallisten säännösten nojalla.

36

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa kansallisessa lainsäädännössä säädettyä suojaa sovellettiin äänitteisiin, jotka oli tallennettu ennen 1.1.1966, ja että pääasiassa kyseessä olevat äänitteet saivat suojan kyseisessä jäsenvaltiossa jo 1.7.1995. Näin ollen direktiivin 2006/116 7 artiklan 2 kohta ei sääntele pääasiassa kyseessä olevaa tilannetta.

37

Näin ollen toisen kysymyksen a kohtaan on vastattava, että direktiivin 2006/116 10 artiklan 2 kohtaa on tulkittava niin, että kyseisessä direktiivissä säädettyjä suoja-aikoja sovelletaan tilanteeseen, jossa kyseessä oleva teos tai kohde sai suojan 1.7.1995 sellaisenaan ainakin yhdessä jäsenvaltiossa tekijänoikeutta tai lähioikeuksia koskevien kyseisen jäsenvaltion kansallisten säännösten nojalla ja jossa kyseiseen teokseen tai kohteeseen kohdistuvan tekijänoikeuden tai lähioikeuksien haltija, joka on kolmannen maan kansalainen, sai mainittuna ajankohtana kyseisissä kansallisissa säännöksissä säädettyä suojaa.

38

Kun tämä vastaus ja toteamus, johon ennakkoratkaisupyyntö perustuu, sellaisena kuin se on mainittu tämän tuomion 19 kohdassa, otetaan huomioon, toisen kysymyksen b kohtaan ei ole enää tarpeen vastata.

39

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä yhteisöjen tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Tekijänoikeuden ja tiettyjen lähioikeuksien suojan voimassaoloajasta 12.12.2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/116/EY säädettyä suojan voimassaoloaikaa sovelletaan kyseisen direktiivin 10 artiklan 2 kohdan mukaan myös silloin, kun kyseessä oleva kohde ei milloinkaan ole saanut suojaa siinä jäsenvaltiossa, jossa suojaa vaaditaan.

Direktiivin 2006/116 10 artiklan 2 kohtaa on tulkittava niin, että kyseisessä direktiivissä säädettyjä suoja-aikoja sovelletaan tilanteeseen, jossa kyseessä oleva teos tai kohde sai suojan 1.7.1995 sellaisenaan ainakin yhdessä jäsenvaltiossa tekijänoikeutta tai lähioikeuksia koskevien kyseisen jäsenvaltion kansallisten säännösten nojalla ja jossa kyseiseen teokseen tai kohteeseen kohdistuvan tekijänoikeuden tai lähioikeuksien haltija, joka on kolmannen maan kansalainen, sai mainittuna ajankohtana kyseisissä kansallisissa säännöksissä säädettyä suojaa.