—

adidas AG ja adidas Benelux BV, edustajinaan advocaat G. Vos ja advocaat A. Quaedvlieg,

—

Marca Mode CV ja Marca CV, edustajanaan advocaat J. J. Brinkhof,

—

H&M Hennes & Mauritz Netherlands BV, edustajanaan advocaat G. van Roeyen,

—

Italian hallitus, asiamiehenään I. M. Braguglia, avustajanaan avvocato dello Stato S. Fiorentino,

—

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehenään C. Gibbs, avustajanaan barrister M. Edenborough,

—

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään W. Wils,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 21.12.1988 annetun ensimmäisen neuvoston direktiivin 89/104/ETY (EYVL 1989, L 40, s. 1; jäljempänä direktiivi) tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty riita-asiassa, jossa kantajina ovat adidas AG ja adidas Benelux BV ja vastaajina Marca Mode CV (jäljempänä Marca Mode), C&A Nederland CV (jäljempänä C&A), H&M Hennes & Mauritz Netherlands BV (jäljempänä H&M) ja Vendex KBB Nederland BV (jäljempänä Vendex) ja joka koskee adidas AG:n omistamien kolmiraitaisten kuviomerkkien suojan laajuutta.

3

Direktiivin 3 artiklan, jonka otsikko on ”Rekisteröinnin esteet ja mitättömyysperusteet”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Seuraavia merkkejä ei saa rekisteröidä tai, jos ne on rekisteröity, ne on julistettava mitättömiksi:

– –”

4

Direktiivin 3 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tavaramerkiltä ei saa evätä rekisteröintiä tai sitä julistaa mitättömäksi 1 kohdan b, c tai d alakohdan mukaisesti, jos tavaramerkki on ennen rekisteröintihakemuksen tekopäivää käytössä tullut erottuvaksi. Jäsenvaltio voi säätää, että tämä koskee myös tavaramerkkiä, joka on tullut erottuvaksi rekisteröintihakemuksen tekopäivän tai rekisteröintipäivän jälkeen.”

5

Direktiivin 5 artiklan, jonka otsikko on ”Tavaramerkkiin kuuluvat oikeudet”, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Rekisteröidyn tavaramerkin haltijalla on yksinoikeus tavaramerkkiin. Tavaramerkin haltijalla on oikeus kieltää muita ilman hänen suostumustaan käyttämästä elinkeinotoiminnassa:

2.   Jäsenvaltio voi myös säätää, että haltijalla on oikeus kieltää muita ilman hänen suostumustaan elinkeinotoiminnassa käyttämästä merkkiä, joka on sama tai samankaltainen kuin tavaramerkki, vaikka tavarat tai palvelut, joita varten merkki on, eivät ole samankaltaisia kuin ne, joita varten tavaramerkki on rekisteröity, milloin viimeksi mainittu tavaramerkki on laajalti tunnettu tässä jäsenvaltiossa ja merkin aiheeton käyttö merkitsee tavaramerkin erottuvuuden tai maineen epäoikeutettua hyväksi käyttämistä taikka on haitaksi tavaramerkin erottuvuudelle tai maineelle.”

6

Direktiivin 6 artiklan, jonka otsikko on ”Tavaramerkkiin kohdistuvat rajoitukset”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tavaramerkin haltija ei saa kieltää toista käyttämästä elinkeinotoiminnassa:

jos hän käyttää niitä hyvää liiketapaa noudattaen.”

7

Direktiivin 12 artiklan, jonka otsikko on ”Menettämisperusteet”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tavaramerkki on julistettava menetetyksi – –, jos sen rekisteröintipäivän jälkeen:

8

Adidas AG -niminen yhtiö on sellaisten kuviomerkkien haltija, jotka muodostuvat kolmesta pystysuorasta, samansuuntaisesta ja samanlevyisestä raidasta urheilu- ja vapaa-ajanvaatteiden sivusaumoissa ja joiden värin ja näiden vaatteiden perusvärin välillä on kontrasti.

9

Adidas AG on myöntänyt adidas Benelux BV:lle Benelux-maiden osalta yksinomaisen käyttöluvan.

10

Marca Mode, C&A, H&M ja Vendex ovat kilpailevia yrityksiä, jotka harjoittavat tekstiilituotteiden kauppaa.

11

Sen jälkeen, kun adidas AG ja adidas Benelux BV (jäljempänä yhdessä adidas) totesivat, että tietyt näistä kilpailijoista ovat alkaneet myydä urheilu- ja vapaa-ajanvaatteita, joissa oli kaksi samansuuntaista raitaa niiden perusvärin kontrastivärillä, ne panivat vireille Rechtbank te Bredassa välitoimimenettelyn H&M:ää vastaan sekä pääasiaa koskevan kanteen Marca Modea ja C&A:ta vastaan, jotta näitä yrityksiä kiellettäisiin käyttämästä kaikkia merkkejä, joissa on adidaksen hakemuksesta rekisteröity kolmiraitakuvio tai sitä vastaava kuvio, kuten näiden yritysten käyttämät kaksi samansuuntaista raitaa.

12

Marca Mode, C&A, H&M ja Vendex puolestaan vaativat Rechtbank te Bredaa vahvistamaan, että ne saavat vapaasti käyttää kahta raitaa urheilu- ja vapaa-ajanvaatteiden koristeena.

13

Välitoimimenettelyssä 2.10.1997 päätöksen tehnyt Rechtbank te Bredan presidentti määräsi H&M:n lopettamaan rekisteröidyn kolmiraitamerkin tai minkä tahansa muun sitä vastaavan merkin, kuten H&M:n käyttämän kaksiraitakuvion, käytön Benelux-maissa.

14

Rechtbank te Breda katsoi 13.10.1998 tekemässään välipäätöksessä, että adidaksen tavaramerkkejä on loukattu.

15

Päätöksistä, jotka tehtiin 2.10.1997 ja 13.10.1998, valitettiin Gerechtshof te ’s-Hertogenboschiin.

16

Gerechtshof te ’s-Hertogenbosch kumosi 29.3.2005 antamallaan tuomiolla 2.10.1997 ja 13.10.1998 tehdyt päätökset ja ratkaisi itse riita-asian siten, että se hylkäsi sekä adidaksen että Marca Moden, C&A:n, H&M:n ja Vendexin vaatimukset yhtäältä sillä perusteella, että adidaksen tavaramerkkejä ei ole loukattu, ja toisaalta sillä perusteella, että Marca Moden, C&A:n, H&M:n ja Vendexin esittämät vaatimukset olivat liian yleisluonteisia.

17

Gerechtshof te ’s-Hertogenbosch tarkensi, että kolmiraitakuviolla, joka on rekisteröity adidaksen hakemuksesta, on sellaisenaan vähäinen erottamiskyky, mutta että adidaksen harjoittaman mainonnan seurauksena sen tavaramerkeistä on tullut huomattavan erottamiskykyisiä ja yleisesti tunnettuja. Mainitut tavaramerkit saavat näin ollen laajaa suojaa kolmiraitakuvion osalta. Koska raidat ja yksinkertaiset raitakuviot ovat kuitenkin lähtökohtaisesti merkkejä, jotka on pidettävä vapaasti käytettävissä ja joihin ei näin ollen voi saada yksinoikeutta, adidaksen tavaramerkit eivät saa minkäänlaista suojaa kaksiraitakuvioiden käyttöä vastaan.

18

Adidas teki kassaatiovalituksen Hoge Raad der Nederlandenille ja katsoi, että direktiivillä perustetussa järjestelmässä vapaana pitämisen tarve on otettava huomioon vain silloin, kun sovelletaan direktiivin 3 artiklassa säädettyjä hylkäysperusteita tai mitättömyysperusteita.

19

Näin ollen Hoge Raad der Nederlanden päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

20

Kansallinen tuomioistuin tiedustelee kysymyksillään, joita on tarkasteltava yhdessä, missä määrin on otettava huomioon yleinen etu, joka liittyy siihen, ettei aiheettomasti rajoiteta oikeutta vapaasti käyttää tiettyjä merkkejä, kun määritellään tavaramerkin haltijan yksinoikeuden ulottuvuutta.

21

Tämä kansallisen tuomioistuimen esittämä pyyntö liittyy adidaksen hakemuksesta rekisteröityyn kolmiraitakuvioon, josta on tullut käytössä erottamiskykyinen. Erityisesti se tiedustelee, onko silloin, kun kolmannet käyttävät samoja tai samankaltaisia merkkejä kuin kyseessä oleva tavaramerkki, ilman että heillä olisi sen haltijan antamaa suostumusta, ja vetoavat käyttönsä tueksi vapaana pitämisen tarpeeseen, selvitettävä, pitääkö kohdeyleisö mainittuja merkkejä koristeina vai ei, jotta voidaan arvioida, puuttuuko niiltä direktiivin 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu erottamiskyky vai ei ja ovatko ne direktiivin 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla kuvailevia vai eivät.

22

Kuten julkisasiamies muistuttaa ratkaisuehdotuksensa 33 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa, on olemassa erityisesti vääristymättömään kilpailuun liittyviä yleistä etua koskevia näkökohtia, joiden takia kaikkien taloudellisten toimijoiden tulisi voida vapaasti käyttää tiettyjä merkkejä.

23

Kuten yhteisöjen tuomioistuin on jo todennut, tämä vapaana pitämisen tarve on tiettyjen direktiivin 3 artiklassa mainittujen rekisteröinnin hylkäämisperusteiden taustalla oleva tavoite (ks. vastaavasti erityisesti yhdistetyt asiat C-108/97 ja C-109/97, Windsurfing Chiemsee, tuomio 4.5.1999, Kok. 1999, s. I-2779, 25 kohta; yhdistetyt asiat C-53/01–C-55/01, Linde ym., tuomio 8.4.2003, Kok. 2003, s. I-3161, 73 kohta ja asia C-104/01, Libertel, tuomio 6.5.2003, Kok. 2003, s. I-3793, 53 kohta).

24

Lisäksi direktiivin 12 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetään, että tavaramerkin haltija voi menettää oikeutensa, kun tavaramerkistä on tavaramerkin haltijan toiminnan tai toimimatta jättämisen vuoksi tullut elinkeinotoiminnassa sellaisesta tavarasta tai palvelusta yleisesti käytetty nimitys, jota varten se on rekisteröity. Tässä säännöksessä yhteisön lainsäätäjä on vertaillut tavaramerkin haltijan ja sen kilpailijoiden välisiä intressejä, jotka liittyvät merkkien vapaana pitämiseen (ks. asia C-145/05, Levi Strauss, tuomio 27.4.2006, Kok. 2006, s. I-3703, 19 kohta).

25

Vaikka näin ollen osoittautuu, että vapaana pitämisen tarpeella on olennainen merkitys direktiivin 3 ja 12 artiklan yhteydessä, on todettava, että kyseessä oleva ennakkoratkaisupyyntö ylittää nämä puitteet, koska siinä kysytään, muodostaako vapaana pitämisen tarve tavaramerkin rekisteröimisen jälkeen sellaisen arviointiperusteen, jonka avulla tavaramerkin haltijan yksinoikeuden ulottuvuus voidaan rajata. Marca Moden, C&A:n, H&M:n ja Vendexin tavoitteena ei nimittäin ole mitättömäksi julistaminen mainitussa 3 artiklassa tarkoitetulla tavalla tai menetetyksi julistaminen mainitussa 12 artiklassa tarkoitetulla tavalla, vaan ne vetoavat muiden raitakuvioiden kuin adidaksen hakemuksesta rekisteröidyn raitakuvion vapaana pitämisen tarpeeseen perusteena niiden oikeudelle käyttää näitä kuvioita ilman adidaksen suostumusta.

26

Kun kolmas vetoaa vapaana pitämisen tarpeeseen perusteena oikeudelleen käyttää muuta merkkiä kuin se, joka on rekisteröity tavaramerkin haltijan hakemuksesta, tuon väitteen merkitystä ei voida arvioida direktiivin 3 ja 12 artiklan pohjalta, vaan sitä on tarkasteltava ottamalla huomioon direktiivin 5 artikla, joka koskee rekisteröidyn tavaramerkin suojaa sitä vastaan, että kolmannet käyttävät merkkejä, sekä direktiivin 6 artiklan 1 kohdan b alakohta, jos kyseessä oleva merkki kuuluu tämän säännöksen soveltamisalaan.

27

Kun direktiivin 5 artiklassa annetaan tavaramerkin haltijalle oikeus kieltää kolmansia käyttämästä samaa tai samankaltaista merkkiä, kun sekaannusvaara on olemassa, ja kun siinä mainitaan tietyt tällaisen merkin käyttötavat, jotka voidaan kieltää, sillä pyritään suojaamaan tätä haltijaa merkkien sellaiselta käytöltä, joka voi loukata tätä tavaramerkkiä (ks. tältä osin em. asia Levi Strauss, tuomion 14 kohta).

28

Sekaannusvaara on rekisteröidyn tavaramerkin suojan erityisedellytys erityisesti sitä vastaan, että kolmannet käyttävät merkkejä, jotka eivät ole samoja kuin se. Yhteisöjen tuomioistuin on määritellyt tämän edellytyksen tarkoittavan vaaraa siitä, että yleisö saattaa luulla, että kyseiset tavarat tai palvelut ovat peräisin samasta yrityksestä tai mahdollisesti taloudellisesti keskenään sidoksissa olevista yrityksistä (ks. asia C-342/97, Lloyd Schuhfabrik Meyer, tuomio 22.6.1999, Kok. 1999, s. I-3819, 17 kohta ja asia C-120/04, Medion, tuomio 6.10.2005, Kok. 2005, s. I-8551, tuomion 24 ja 26 kohta).

29

Direktiivin kymmenennen perustelukappaleen mukaan tuollaisen vaaran arviointi ”riippuu lukuisista tekijöistä ja erityisesti siitä, kuinka hyvin tavaramerkki tunnetaan markkinoilla, vakiintuneeseen tai rekisteröityyn merkkiin liittyvistä mielleyhtymistä sekä samankaltaisuuden asteesta tavaramerkin ja merkin sekä niihin yhdistettyjen tavaroiden tai palvelujen välillä”. Sekaannusvaaraa on näin ollen arvioitava kokonaisuutena ja huomioon on otettava kaikki tekijät, jotka ovat merkityksellisiä kyseisessä yksittäistapauksessa (ks. asia C-251/95, SABEL, tuomio 11.11.1997, Kok. 1997, s. I-6191, 22 kohta; asia C-425/98, Marca Mode, tuomio 22.6.2000, Kok. 2000, s. I-4861, 40 kohta ja em. asia Medion, tuomion 27 kohta).

30

Se seikka, että on olemassa merkin vapaana pitämisen tarve taloudellisten toimijoiden kannalta, ei kuulu näihin merkityksellisiin tekijöihin. Kuten direktiivin 5 artiklan 1 kohdan b alakohdasta ja edellä mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, vastauksen siihen kysymykseen, onko sekaannusvaara olemassa, on nimittäin perustuttava yleisön käsitykseen yhtäältä haltijan tavaramerkeillä varustetuista tavaroista ja toisaalta kolmansien käyttämällä merkillä varustetuista tavaroista.

31

Sitä paitsi merkkejä, jotka tulee lähtökohtaisesti pitää kaikkien taloudellisten toimijoiden vapaasti käytettävissä, voidaan käyttää väärin kuluttajien harhaanjohtamiseksi. Mikäli kolmas voisi tuollaisessa yhteydessä vedota vapaana pitämisen tarpeeseen, jotta se voi käyttää vapaasti merkkiä, joka on samankaltainen kuin tavaramerkki, eikä tavaramerkin haltija voisi vastustaa käyttöä vetoamalla sekaannusvaaraan, haitattaisiin tällä direktiivin 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan säännöksen tosiasiallista soveltamista.

32

Tämä toteamus koskee erityisesti raitakuvioita. Kuten adidas on huomautustensa johdanto-osassa myöntänyt, raitakuviot ovat sellaisinaan vapaasti käytettävissä ja kaikki toimijat voivat näin ollen käyttää niitä monilla tavoilla urheilu- ja vapaa-ajanvaatteissa. Adidaksen kilpailijoilla ei ole kuitenkaan oikeutta vahingoittaa adidaksen hakemuksesta rekisteröityä kolmiraitakuviota siten, että ne käyttävät myymissään urheilu- ja vapaa-ajanvaatteissa raitakuvioita, jotka ovat siinä määrin samankaltaisia adidaksen rekisteröimän raitakuvion kanssa, että yleisön keskuudessa on olemassa sekaannusvaara.

33

Kansallisen tuomioistuimen on tutkittava, onko tuollainen vaara olemassa. Tämän tutkimuksen kannalta on hyödyllistä tarkastella kansallisen tuomioistuimen kysymystä, jolla pyritään selvittämään, onko tutkittava sitä, käsittääkö yleisö kolmansien käyttämän merkin pelkäksi kyseessä olevan tavaran koristeeksi.

34

Tältä osin on todettava, että yleisön käsitys merkistä koristeena ei saa olla esteenä direktiivin 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa myönnetylle suojalle, kun mainittu merkki on sen koristeominaisuudesta riippumatta samankaltainen kuin rekisteröity tavaramerkki sillä tavoin, että kohdeyleisö saattaa luulla, että tavarat ovat peräisin samasta yrityksestä tai mahdollisesti taloudellisesti keskenään sidoksissa olevista yrityksistä.

35

Käsiteltävänä olevassa asiassa on näin ollen arvioitava, voiko keskivertokuluttaja, joka havaitsee urheilu- ja vapaa-ajanvaatteita, joissa käytetään ominaisuuksiltaan samanlaisia raitakuvioita samoissa paikoissa kuin adidaksen hakemuksesta rekisteröity raitakuvio vain sillä erotuksella, että ne muodostuvat kahdesta eivätkä kolmesta raidasta, erehtyä tavaran alkuperästä ja uskoa, että sitä myy adidas AG, adidas Benelux BV tai niihin taloudellisesti sidoksissa oleva yritys.

36

Kuten direktiivin kymmenennestä perustelukappaleesta ilmenee, tämä arviointi ei riipu ainoastaan samankaltaisuuden asteesta tavaramerkin ja merkin välillä, vaan myös helppoudesta, jolla merkki voidaan yhdistää tavaramerkkiin, kun otetaan huomioon erityisesti se, kuinka hyvin se tunnetaan markkinoilla. Nimittäin mitä tunnetumpi tavaramerkki on, sitä suurempi on niiden toimijoiden määrä, jotka haluavat käyttää samankaltaisia merkkejä. Se, että markkinoilla on suuri määrä tavaroita, joissa käytetään samankaltaisia tavaramerkkejä, voi vahingoittaa tavaramerkkiä sikäli kuin tavaramerkin erottamiskyky saattaa vähentyä ja sen olennainen tehtävä, joka on taata kuluttajille kyseessä olevien tavaroiden alkuperä, vaarantua.

37

Pääasian asianosaiset eivät ole kiistäneet sitä, että adidaksen hakemuksesta rekisteröity kolmiraitakuvio on laajalti tunnettu tavaramerkki. Lisäksi on kiistatonta, että Alankomaissa sovellettava lainsäädäntö sisältää direktiivin 5 artiklan 2 kohtaan sisältyvän säännöksen. Lisäksi yhteisöjen tuomioistuin on tarkentanut, että direktiivin 5 artiklan 2 kohtaa sovelletaan myös tavaroihin ja palveluihin, jotka ovat samoja tai samankaltaisia kuin ne, joille tavaramerkki on rekisteröity (ks. vastaavasti asia C-292/00, Davidoff, tuomio 9.1.2003, Kok. 2003, s. I-389, 30 kohta sekä asia C-408/01, Adidas-Salomon ja Adidas Benelux, tuomio 23.10.2003, Kok. 2003, s. I-12537, 18–22 kohta).

38

Adidaksen hakemuksesta rekisteröity kolmiraitakuvio saa näin ollen sekä direktiivin 5 artiklan 1 kohdan mukaista suojaa että saman artiklan 2 kohdan mukaista vahvempaa suojaa (ks. vastaavasti em. asia Davidoff, tuomion 18 ja 19 kohta).

39

Näin ollen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava myös tämän viimeksi mainitun säännöksen kannalta, joka koskee erityisesti laajalti tunnettujen tavaramerkkien suojaa.

40

Direktiivin 5 artiklan 2 kohdassa säädetään laajalti tunnettujen tavaramerkkien osalta suojasta, jonka antaminen ei edellytä sekaannusvaaran olemassaoloa. Tätä säännöstä nimittäin sovelletaan tilanteisiin, joissa suojan erityisedellytys täyttyy sillä, että riidanalaista merkkiä käytetään aiheettomasti tavalla, jolla käytetään epäoikeutetusti hyväksi tavaramerkin erottamiskykyä tai mainetta taikka joka on haitaksi tavaramerkin erottamiskyvylle tai maineelle (em. asia Marca Mode, tuomion 36 kohta sekä em. asia Adidas-Salomon ja Adidas Benelux, tuomion 27 kohta).

41

Direktiivin 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut haitat, jos niitä syntyy, johtuvat tietynasteisesta samankaltaisuudesta tavaramerkin ja merkin välillä, mistä syystä kohdeyleisö yhdistää merkin ja tavaramerkin toisiinsa, toisin sanoen liittää ne yhteen, vaikkei se sekoitakaan niitä toisiinsa. Näin ollen ei edellytetä, että laajalti tunnetun tavaramerkin ja kolmansien käyttämän merkin välinen samankaltaisuuden aste olisi sellainen, että kohdeyleisön keskuudessa olisi sekaannusvaara. Riittää, että samankaltaisuuden aste merkin ja laajalti tunnetun tavaramerkin välillä aiheuttaa sen, että kohdeyleisö yhdistää merkin ja tavaramerkin toisiinsa (ks. em. asia Adidas-Salomon ja Adidas Benelux, tuomion 29 ja 31 kohta).

42

Tällaisen yhteyden olemassaoloa on arvioitava kokonaisuutena ottamalla huomioon kaikki merkitykselliset tekijät (em. asia Adidas-Salomon ja Adidas Benelux, tuomion 30 kohta).

43

On todettava, että vapaana pitämisen tarve ei riipu laajalti tunnetun tavaramerkin ja kolmansien käyttämän merkin välisen samankaltaisuuden asteen arvioimisesta eikä siitä yhteydestä, jonka kohdeyleisö saattaa muodostaa mainitun tavaramerkin ja mainitun merkin välillä. Se ei näin ollen ole merkityksellinen tekijä, kun tarkastellaan, merkitseekö merkin käyttö tavaramerkin erottuvuuden tai maineen epäoikeutettua hyväksi käyttämistä tai onko se haitaksi tavaramerkin erottuvuudelle tai maineelle.

44

Direktiivin 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään, että tavaramerkin haltija ei saa kieltää toista käyttämästä elinkeinotoiminnassa tavaroiden tai palvelujen lajia, laatua, määrää, käyttötarkoitusta, arvoa tai maantieteellistä alkuperää, tavaroiden valmistusajankohtaa tai palvelujen suoritusajankohtaa taikka muita tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia osoittavia merkintöjä, jos hän käyttää niitä hyvää liiketapaa noudattaen.

45

Kun direktiivin 6 artiklalla rajoitetaan tällä tavoin tavaramerkin haltijan yksinoikeutta, sillä pyritään yhteensovittamaan tavaramerkkioikeuksien suojelemista koskevat perustavanlaatuiset intressit ja tavaroiden vapaata liikkuvuutta sekä palvelujen tarjoamisen vapautta yhteismarkkinoilla koskevat perustavanlaatuiset intressit siten, että tavaramerkkioikeus voi täyttää tehtävänsä olennaisena osana vääristymättömän kilpailun järjestelmää, jonka luominen ja ylläpitäminen on EY:n perustamissopimuksen tavoitteena (ks. asia C-228/03, Gillette Company ja Gillette Group Finland, tuomio 17.3.2005, Kok. 2005, s. I-2337, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

46

Direktiivin 6 artiklan 1 kohdan b alakohdalla pyritään erityisesti säilyttämään kaikkien taloudellisten toimijoiden mahdollisuus käyttää kuvailevia merkintöjä. Tämä säännös muodostaa näin ollen, kuten julkisasiamies esittää ratkaisuehdotuksensa 75 ja 78 kohdassa, ilmauksen vapaana pitämisen tarpeesta.

47

Vapaana pitämisen tarve ei kuitenkaan missään tapauksessa muodosta tavaramerkkiin kohdistuvaa itsenäistä rajoitusta niiden rajoitusten lisäksi, joista on nimenomaisesti säädetty direktiivin 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa. Tältä osin on korostettava, että jotta kolmas voisi vedota direktiivin 6 artiklan 1 kohdan b alakohtaan sisältyviin tavaramerkkiin kohdistuviin rajoituksiin ja vedota tässä yhteydessä tämän säännöksen taustalla olevaan vapaana pitämisen tarpeeseen, sen käyttämän merkinnän on liityttävä, kuten mainitussa säännöksessä edellytetään, johonkin tämän kolmannen tarjoaman tavaran tai palvelun ominaisuuksista (ks. vastaavasti em. yhdistetyt asiat Windsurfing Chiemsee, tuomion 28 kohta ja asia C-48/05, Adam Opel, tuomio 25.1.2007, Kok. 2007, s. I-1017, 42–44 kohta).

48

Käsiteltävänä olevassa asiassa kansallisen tuomioistuimen esittämästä ennakkoratkaisupyynnöstä ja adidaksen kilpailijoiden yhteisöjen tuomioistuimelle esittämistä huomautuksista ilmenee, että viimeksi mainitut vetoavat riidanalaisten kaksiraitakuvioiden käytön oikeuttamiseksi siihen, että ne ovat pelkästään koristeita. Tästä seuraa, että kilpailijoiden tarkoituksena ei ole osoittaa vaatteiden jotakin ominaisuutta käyttämällä niissä raitakuvioita.

49

Edellä esitetyn perusteella ennakkoratkaisupyyntöön on vastattava, että direktiiviä on tulkittava siten, että kun arvioidaan tavaramerkin haltijan yksinoikeuden ulottuvuutta, vapaana pitämisen tarve voidaan ottaa huomioon vain sikäli kuin sovelletaan mainitun direktiivin 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määriteltyjä tavaramerkkiin kohdistuvia rajoituksia.

50

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä yhteisöjen tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 21.12.1988 annettua ensimmäistä neuvoston direktiiviä 89/104/ETY on tulkittava siten, että kun arvioidaan tavaramerkin haltijan yksinoikeuden ulottuvuutta, vapaana pitämisen tarve voidaan ottaa huomioon vain sikäli kuin sovelletaan mainitun direktiivin 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määriteltyjä tavaramerkkiin kohdistuvia rajoituksia.