1. 

Silloin kun joukko paikallisia tuottajia on rekisteröinyt elintarvikkeen nimityksen, joka viittaa lähtöpaikkaan, (kansallisena) yhteisömerkkinä ja kun on myös jätetty hakemus nimityksen rekisteröimiseksi (yhteisön) suojatuksi alkuperänimitykseksi tai suojatuksi maantieteelliseksi merkinnäksi, missä määrin toinen tuottaja, joka käyttää samankaltaista nimitystä samankaltaisesta elintarvikkeesta, voi puolustautua elintarvikkeensa merkintöjen harhaanjohtavuutta koskevaa väitettä vastaan vetoamalla a) siihen, että suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän asemaa koskevassa tarkastelussa ei ole vielä todettu, että nimityksestä ei ole tullut yleisnimi ja/tai b) siihen, että tämä tuottaja on käyttänyt nimitystä vilpittömässä mielessä kauan?

2. 

Tämä on Tribunale Civile di Modenan (Italia) yhteisöjen tuomioistuimelle esittämien ennakkoratkaisukysymysten ydin.

3.

Tämä ennakkoratkaisupyyntö koskee maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 14.7.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2081/92, ( 2 ) myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13 ( 3 ) ja jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä annetun ensimmäinen neuvoston direktiivin 89/104/ETY tulkintaa. ( 4 )

4.

Asetuksella N:o 2081/92 määritellään rekisteröityjen alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen suojan puitteet. ( 5 ) Asetuksen mukaisesti tiettyjen maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden nimitykset voidaan suojata koko yhteisön alueella suojattuina alkuperänimityksinä tai suojattuina maantieteellisinä merkintöinä, mikäli kyseessä olevien tuotteiden ominaisuudet liittyvät tuotteiden maantieteelliseen alkuperään. ( 6 )

5.

Asetuksen johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa todetaan, että maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden merkintöihin sovelletaan neuvoston direktiivissä 79/112 säädettyjä yleisiä sääntöjä ( 7 ) ja että erityisluonteensa vuoksi tietyltä maantieteelliseltä alueelta lähtöisin olevista maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden osalta olisi annettava täydentäviä erityissäännöksiä. Asetuksen soveltamisala määritellään 1 artiklan 2 kohdassa, jonka mukaan asetusta sovelletaan rajoittamatta kuitenkaan muiden erityisten yhteisön säännösten soveltamista.

6.

Asetuksen 2 artiklassa säädetään, että yhteisön suoja alkuperänimityksille ja maantieteellisille merkinnöille saadaan tämän asetuksen mukaisesti, ja määritellään edellytykset, joiden täyttyessä nimeä pidetään alkuperänimityksenä tai maantieteellisenä merkintänä.

7.

Asetuksen 2 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan ”alkuperänimityksellä” tarkoitetaan alueen, määrätyn paikan tai maan nimeä, jota käytetään nimeämään maataloustuotetta tai elintarviketta, joka on peräisin kyseiseltä alueelta, kyseisestä määrätystä paikasta tai kyseisestä maasta ja jonka laatu tai ominaisuudet ovat olennaisesti tai yksinomaisesti maantieteellisen ympäristön, joka käsittää sen luonnon ja inhimilliset tekijät, ansiota ja jonka tuotanto, jalostus ja käsittely tapahtuu rajatulla maantieteellisellä alueella. Asetuksen 2 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan ”maantieteellisellä merkinnällä” tarkoitetaan alueen, määrätyn paikan tai maan nimeä, jota käytetään nimeämään maataloustuotetta tai elintarviketta, joka on peräisin kyseiseltä alueelta, kyseisestä määrätystä paikasta tai kyseisestä maasta ja jolla on määrätty laatu, maine tai muita ominaisuuksia, jotka liittyvät tähän maantieteelliseen alkuperään ja jonka tuotanto ja/tai jalostus ja/tai käsittely tapahtuu tietyllä maantieteellisellä alueella.

8.

Asetuksen 3 artiklassa mainitaan kaksi esimerkkiä tilanteista, joissa nimityksiä ei saa rekisteröidä.

9.

Asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa säädetään erityisesti seuraavaa:

”Nimityksiä, joista on tullut yleisnimiä, ei voi rekisteröidä.

Tässä asetuksessa ’nimityksellä, josta on tullut yleisnimi’ tarkoitetaan maataloustuotteen tai elintarvikkeen nimeä, josta on tullut maataloustuotteen tai elintarvikkeen yleinen nimi, vaikka se viittaakin paikkaan tai alueeseen, jossa tämä maataloustuote tai elintarvike on alun perin tuotettu tai jossa sitä on pidetty kaupan.

Sen määrittämiseksi, onko nimestä tullut yleisnimi, on otettava huomioon kaikki tekijät, ja erityisesti:

Jos rekisteröintihakemus hylätään 6 ja 7 artiklassa määriteltyä menettelyä noudattaen sen vuoksi, että nimestä on tullut yleisnimi, komissio julkaisee tätä koskevan päätöksen Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.”

10.

Asetuksen 5 artiklassa säädetään menettelystä, jota jäsenvaltion on noudatettava hakiessaan nimityksen rekisteröintiä. Asian kannalta merkitykselliset 5 artiklan 5 kohdan säännökset ( 8 ) ovat seuraavat:

”Jäsenvaltion on tarkastettava, että hakemus on perusteltu ja toimitettava hakemus – – komissiolle, jos se arvioi, että hakemus täyttää tämän asetuksen vaatimukset.

Jäsenvaltio voi myöntää näin kuvatulla tavalla toimitetulle nimitykselle vain väliaikaisesti tässä asetuksessa tarkoitetun kaltaisen kansallisen suojan sekä tarvittaessa sopeutumiskauden kyseisen nimityksen toimittamispäivästä alkaen. – –

Väliaikainen kansallinen suoja lakkaa sinä päivänä, jolloin päätös rekisteröinnistä tehdään tämän asetuksen mukaisesti. Tätä päätöstä tehtäessä voidaan vahvistaa enintään 5 vuoden pituinen sopeutumiskausi edellyttäen, että kyseiset yritykset ovat laillisesti pitäneet kyseisiä tuotteita kaupan käyttämällä jatkuvasti kyseisiä myyntinimityksiä vähintään 5 vuoden ajan ennen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua julkaisemispäivää.”

11.

Asetuksen 13 artiklassa säädetään rekisteröityjen nimitysten suojasta. Asian kannalta merkitykselliset artiklan säännökset ovat seuraavat:

”1.   Rekisteröidyt nimitykset on suojattu:

– –

3.   Suojatuista nimityksistä ei saa tulla yleisnimiä.

– –”

12.

Direktiivillä 2000/13 lähennetään muun muassa elintarvikkeiden merkintöjä koskevaa jäsenvaltioiden lainsäädäntöä. Direktiivin johdanto-osan kuudennen perustelukappaleen mukaan ”elintarvikkeiden merkintöjä koskevien säännösten ensisijaisena tarkoituksena tulisi olla kuluttajan valistaminen ja suojeleminen”.

13.

Asian kannalta merkitykselliset 2 artiklan säännökset ovat seuraavat:

”1.   Merkinnät ja tavat, joilla ne on tehty, eivät saa:

– –

3.   Edellä 1 – – kohdassa tarkoitetut kiellot ja rajoitukset koskevat myös:

14.

Asian kannalta merkitykselliset 5 artiklan säännökset ovat seuraavat:

”1.   Elintarvikkeen myyntinimitys on siihen sovellettavissa yhteisön säännöksissä säädetty nimitys.

15.

Direktiivi 89/104 on ensimmäinen direktiivi jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä.

16.

Asian kannalta merkitykselliset 3 artiklan 1 kohdan säännökset ovat seuraavat:

”Seuraavia merkkejä ei saa rekisteröidä tai, jos ne on rekisteröity, ne on julistettava mitättömiksi:

– –

– –”

17.

Direktiivin 15 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltio voi 3 artiklan 1 kohdan c alakohdasta poiketen säätää, että merkki tai merkintä, jota voidaan käyttää elinkeinotoiminnassa osoittamaan tavaroiden tai palvelujen maantieteellistä alkuperää, voi olla yhteisö-, takuu- tai tarkastusmerkkinä. Tällainen merkki ei anna sen haltijalle oikeutta kieltää toista käyttämästä elinkeinotoiminnassa edellä tarkoitettua merkkiä tai merkintää, jos hän käyttää sitä hyvää liiketapaa noudattaen; tällaiseen merkkiin ei varsinkaan saa vedota kolmatta vastaan, jolla on oikeus käyttää maantieteellistä nimeä.”

18.

Felinon kunta sijaitsee Emilia-Romagnan alueella Italiassa. Cavazzuti SpA, sittemmin Grandi Salumifici Italiani SpA (jäljempänä GSI), valmistaa salamimakkaraa, jota se markkinoi nimellä ”Salame Felino” ja/tai ”Salame tipo Felino”. ( 9 ) Se on valmistanut kyseistä salamia Modenassa (joka myös sijaitsee Emilia-Romagnan alueella noin 50 kilometrin päässä Felinosta) suunnilleen vuodesta 1970 lähtien.

19.

Regione Emilia-Romagna määräsi GSI:lle 16.5.2006 hallinnollisen seuraamuksen Salame tipo Felino -nimityksen käyttämisestä merkinnöissään kuluttajia harhaan johtavalla tavalla. Se katsoi GSI:n rikkoneen asetuksen (decreto legislativon) 109/92 2 §:ää, jolla saatettiin direktiivin 2000/13 2 artikla osaksi Italian kansallista lainsäädäntöä.

20.

Seuraamuksen määräämisen ajankohtana Salame Felino -nimitystä ei ollut rekisteröity suojattuna alkuperänimityksenä eikä suojattuna maantieteellisenä merkintänä. Ennakkoratkaisupyynnössä todetaan, että sen jälkeen, kun Associazione per la Tutela del Salame Felino (Salame Felinon suojaamiseksi perustettu yhdistys, jäljempänä APTSF) ja Associazione delle Industrie delle Carni (lihateollisuusyhdistys, jäljempänä ASSICA) olivat esittäneet huomautuksensa, jätettiin hakemus Salame Felinon hyväksymiseksi suojattuna maantieteellisenä merkintänä asetuksen N:o 2081/92 nojalla. Ennakkoratkaisupyynnön esittämisen aikaan hakemus ei ollut johtanut nimityksen rekisteröintiin.

21.

GSI kääntyi Tribunale Civile di Modenan puoleen ja pyysi tätä kumoamaan hallinnollisen seuraamuksen sillä perusteella, että Salame Felino oli yleisnimi ja että sitä oli käytetty vuosien ajan ja vilpittömässä mielessä Felinon kunnan ulkopuolella, myös suhteessa yhteisömerkkiin. Tribunale Civile di Modena lykkäsi asian käsittelyä ja esitti yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

22.

GSI, Regione Emilia-Romagna, APTSF, Kreikan hallitus, Italian hallitus ja komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia ja sittemmin suullisia huomautuksia istunnossa.

23.

GSI:lle määrättiin seuraamus asetuksen (decreto legislativo) 109/92 2 §:n rikkomisen perusteella. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on siis yksinkertaisesti arvioida, onko GSI johtanut kuluttajia harhaan käyttäessään Salame tipo Felino -nimitystä merkinnöissään. Tribunale Civile di Modena on pyytänyt yhteisöjen tuomioistuinta selventämään eräiden seikkojen vaikutusta kyseiseen arviointiin.

24.

Yksi näistä seikoista on itse nimityksen merkitys. Ensimmäinen yhteisöjen tuomioistuimelle esitetty kysymys koskee sitä, milloin ja miksi nimitystä voidaan pitää yleisnimenä. Tähän kysymykseen vastaamiseksi tarvitsee ainoastaan tarkastella asetuksessa N:o 2081/92 säädettyä rekisteröintijärjestelmää. Kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä olevan asian yhteydessä on kuitenkin myös välttämätöntä, että yhteisöjen tuomioistuin tutkii, miten nimityksen katsominen yleisnimeksi vaikuttaa kansallisen tuomioistuimen arvioon kyseisen nimityksen käytöstä merkinnöissä.

25.

Tämän vuoksi yhteisöjen tuomioistuimen on määriteltävä selkeästi tapa, jolla asetus N:o 2081/92 on vuorovaikutuksessa direktiivin 2000/13 kanssa. Käsittelen tätä vastatessani toiseen kysymykseen ennen kuin tarkastelen vaikutuksia, joita yrityksen vilpittömällä mielellä ja nimityksen käytön ajallisella kestolla voi olla tuomioistuimen arvioon harhaanjohtaviksi väitetyistä merkinnöistä.

26.

Kansallisen tuomioistuimen ensimmäinen kysymys koskee sitä, onko maantieteellinen nimi, jonka rekisteröimistä suojatuksi alkuperänimitykseksi tai suojatuksi maantieteelliseksi merkinnäksi koskevan hakemuksen käsittely on hylätty tai keskeytetty, katsottava yleisnimeksi ainakin kyseisen hylkäämisen tai keskeytyksen keston ajan.

27.

Tutkittavaksi ottamista vastaan on esitetty kaksi erillistä oikeudenkäyntiväitettä.

28.

Ensinnäkin APTSF ja Italian hallitus ovat kyseenalaistaneet tosiseikat, joihin kysymys perustuu. Italian hallitus katsoo, että rekisteröintiprosessin aikana ei ole tapahtunut hylkäämistä tai keskeyttämistä. APTSF katsoo, että nimityksen rekisteröintihakemusta koskee nyt ainoastaan muodollinen julkaisemisvaatimus.

29.

En voi hyväksyä kumpaakaan näistä väitteistä perusteena, jonka vuoksi ensimmäinen kysymys olisi jätettävä tutkimatta.

30.

EY 234 artikla perustuu kansallisten tuomioistuinten ja yhteisöjen tuomioistuimen tehtävien selkeään jakoon. Tosiseikaston arvioiminen kuuluu kansallisten tuomioistuinten toimivaltaan, kun taas yhteisöjen tuomioistuimen lähtökohtana on antaa kansalliselle tuomioistuimelle tietoja yhteisön oikeuden tulkinnasta. Näin ollen yhteisöjen tuomioistuimen on perustettava ennakkoratkaisupyyntöä koskeva ratkaisunsa niihin tosiseikkoihin, jotka kansallinen tuomioistuin sille ilmoittaa ennakkoratkaisupyynnössä. ( 10 )

31.

Ennakkoratkaisupyynnöstä käy selvästi ilmi, että tosiseikkojen tapahtumahetkellä asetuksen N:o 2081/92 mukainen hakemus oli vireillä eikä Salame Felino -nimitystä ollut rekisteröity. Syyt, joiden vuoksi asianlaita oli tai on saattanut olla näin, ovat jokseenkin epäolennaisia ennakkoratkaisukysymysten analyysin kannalta.

32.

Toiseksi Italian hallitus ja komissio katsovat, että ensimmäinen kysymys on jätettävä tutkimatta, koska se perustuu virheelliseen olettamukseen, jonka mukaan asetus N:o 2081/92 saattaa rajata direktiivin 2000/13 2 artiklan soveltamisalaa. Komissio katsoo lisäksi, että asian ratkaisemiseksi kansallisessa tuomioistuimessa ei ole tarpeen tutkia ensin, onko kysymyksessä yleisnimi asetuksen N:o 2081/92 mukaisen rekisteröintiprosessin aikana. Komission mukaan kansallisen tuomioistuimen on ratkaistava sen käsiteltävänä oleva asia ainoastaan direktiivin 2000/13 kansallisten täytäntöönpanosäännösten perusteella.

33.

Vaikka komission huomautukset ovatkin merkityksellisiä, on täysin mahdollista, että nimityksen rekisteröinti (tai sen luokitteleminen yleisnimeksi) asetuksen N:o 2081/92 mukaisesti rajaamatta direktiivin 2000/13 2 artiklan soveltamisalaa vaikuttaa siihen, pitääkö tuomioistuin merkintöjä, joissa kyseistä nimitystä käytetään, direktiivissä 2000/13 tarkoitetulla tavalla harhaanjohtavina. Ensimmäisen kysymyksen ratkaiseminen on näin ollen alustava vaihe, joka on mahdollisesti välttämätön toisen kysymyksen ratkaisemiseksi asianmukaisella tavalla.

34.

Tämän vuoksi katson, että yhteisöjen tuomioistuimen on vastattava ensimmäiseen kysymykseen.

35.

Asetuksella N:o 2081/92 luodaan järjestelmä, jossa tuotteen lähtöpaikan ilmaiseva nimitys voidaan rekisteröidä yhteisön tasolla suojattujen nimitysten luetteloon. Komissio arvioi, voidaanko nimitykselle myöntää suoja. Komissio voi 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti hylätä rekisteröintihakemuksen muun muassa siksi, että se pitää nimitystä yleisnimenä.

36.

Ellei komissio hylkää hakemusta nimenomaan tällä perusteella, ja niin kauan kuin se ei tee niin, ei kuitenkaan voida sanoa, että kyseessä on asetuksessa tarkoitettu yleisnimi.

37.

Ei myöskään voi olla mitään perustetta olettaa, että maantieteellinen nimi on yleisnimi, siihen asti, kunnes nimenomaisesti todetaan, että se ei ole yleisnimi. Monesti tällainen maantieteellinen nimi on yksinomaan informatiivinen. Joissakin tapauksissa se tarvitsee asetuksessa tarkoitettua suojaa. Yhteisöjen tuomioistuimelle esitettyyn aineistoon ei kuitenkaan sisälly mitään sellaista, joka osoittaisi, että elintarvikkeen nimityksinä käytettävistä maantieteellisistä nimistä on tapana tulla yleisnimiä.

38.

Näin ollen kansallinen tuomioistuin ei – vastoin GSI:n väitteitä – voi olettaa, että kun nimityksen rekisteröintiprosessi on kesken, kyseessä on yleisnimi, ellei komissio totea asianlaidan olevan näin tai ennen kuin se toteaa tämän.

39.

Vastaavasti ei voida olettaa, että nimitys ei ole asetuksessa tarkoitettu yleisnimi. ( 11 )

40.

Tällöin kansallisen tuomioistuimen on ratkaistava, voiko se, että GSI käyttää riidanalaista nimitystä, itse asiassa johtaa tuntuvasti ostajia harhaan direktiivin 2000/13 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Päättäessään tästä ilman asetuksessa N:o 2081/92 tarkoitettua komission lopullista arviota kansallisen tuomioistuimen on kenties otettava huomioon sellaiset nimityksen ominaispiirteet, jotka myös komissio ottaisi huomioon arvioidessaan, onko tarpeen suojata nimitys vai onko se asetuksessa tarkoitettu yleisnimi. Tällöin se voi ottaa huomioon asetusta koskevan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön.

41.

Yhteisöjen tuomioistuin on ottanut lähtökohdakseen 3 artiklan 1 kohdassa esitetyn määritelmän, jonka mukaan elintarvikkeen nimitys on yleisnimi, jos siitä on tullut kyseisen elintarvikkeen yleinen nimitys (vaikka se viittaakin paikkaan tai alueeseen, jossa tämä maataloustuote tai elintarvike on alun perin tuotettu tai jossa sitä on pidetty kaupan). ( 12 ) Se on todennut, että arvioitaessa, onko kyseessä yleisnimi, on tarkasteltava muun muassa tilannetta siinä jäsenvaltiossa, josta nimi on peräisin ja alueilla, joilla tuotetta käytetään, tilannetta muissa jäsenvaltioissa sekä asiaa koskevaa kansallista lainsäädäntöä tai yhteisön lainsäädäntöä. ( 13 )

42.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa kansallisen tuomioistuimen esittämään ensimmäiseen kysymykseen seuraavasti: nimitystä ei voida katsoa asetuksessa N:o 2081/92 tarkoitetuksi yleisnimeksi ennen kuin komissio on hylännyt hakemuksen nimityksen suojaamiseksi sillä perusteella, että nimityksestä on tullut yleisnimi.

43.

Kansallisen tuomioistuimen toinen kysymys koskee sitä, voivatko tuottajat, jotka ovat käyttäneet elintarvikkeen nimitystä, joka viittaa paikkaan mutta jota ei ole rekisteröity suojatuksi alkuperänimitykseksi tai suojatuksi maantieteelliseksi merkinnäksi, vilpittömässä mielessä ja jatkuvasti pitkän aikaa ennen asetuksen N:o 2081/92 voimaantuloa ja sen voimaantulon jälkeen, käyttää sitä laillisesti.

44.

APTSF väittää, että toinen kysymys on jätettävä tutkimatta, koska se perustuu tosiseikkoja koskevaan virheeseen. Tämä väite pitäisi hylätä edellä 30 kohdassa esitetyistä syistä.

45.

Italian hallitus katsoo, että toinen kysymys on jätettävä tutkimatta, koska yhteisön oikeudessa ja kansallisessa oikeudessa ei oteta huomioon vilpitöntä mieltä arvioitaessa merkintöjä. Tämä on aineellisoikeudellinen väite. Tämän vuoksi tarkastelen sitä analysoidessani toisen kysymyksen aineellista sisältöä.

46.

Direktiivi 2000/13 ja asetus N:o 2081/92 toimivat eri tasoilla, ja yhteisön lainsäätäjä on määritellyt niille erilaiset tavoitteet.

47.

Direktiivillä 2000/13 lähennetään elintarvikkeiden merkintöjä koskevaa jäsenvaltioiden lainsäädäntöä ja edistetään siten sisämarkkinoiden kitkatonta toimintaa. Kuten johdanto-osan kuudennessa perustelukappaleessa todetaan, elintarvikkeiden merkintöjä koskevien säännösten ensisijaisena tarkoituksena tulisi olla kuluttajan valistaminen ja suojeleminen. Kuten Italian hallitus huomauttaa perustellusti, direktiivillä 2000/13 tämän vuoksi velvoitetaan tuottajat sisällyttämään merkintöihin riittävästi tietoa, jotta kuluttajat voivat tehdä valintansa tosiseikoista täysin tietoisina. Tämä tarkoittaa tietojen antamista muun muassa tuotteen täsmällisestä luonteesta ja ominaisuuksista, myös sen alkuperästä tai lähtöpaikasta.

48.

Sitä vastoin asetuksen tarkoitus on seikkaperäisempi. Lähtökohtana on se, että tiettyjä ominaisuuksia omaavien tuotteiden edistämisestä voisi olla huomattavaa etua maaseudulle, sillä se varmistaisi paremmat tulot maanviljelijöille, ( 14 ) ja että kuluttajien kiinnostus tiettyihin laatutuotteisiin luo kasvavan kysynnän maataloustuotteille ja elintarvikkeille, joilla on tietty maantieteellinen alkuperä. ( 15 ) Asetuksessa kannustetaan antamaan selkeää ja tiivistä tietoa tuotteiden alkuperästä, jotta kuluttajat voisivat paremmin tehdä valintoja; ( 16 ) tämän vuoksi tietyltä maantieteelliseltä alueelta lähtöisin olevista maataloustuotteista ja elintarvikkeista on annettava täydentäviä erityissäännöksiä. ( 17 ) Tämän vuoksi asetuksella otetaan käyttöön yhteisön säännöt, joilla suojataan alkuperänimityksiä ja maantieteellisiä merkintöjä yhtenäisellä tavalla ja siten varmistetaan yhtäläiset kilpailunedellytykset tuottajien välillä ja parannetaan näiden tuotteiden luotettavuutta kuluttajien näkökulmasta katsottuna. ( 18 ) Maantieteellisten merkintöjen suojaaminen epäilemättä vaikuttaa kuluttajien tekemiin valintoihin, mutta asetuksen tavoitteet eivät rajoitu yksinomaan kuluttajansuojan varmistamiseen.

49.

Huolimatta näistä tavoitteiden ja toiminta-alojen välisistä eroista, maantieteellisten nimien käyttö elintarvikkeiden merkinnöissä voi kuulua sekä asetuksen että direktiivin 2000/13 soveltamisalaan. Asianlaita voi olla näin kolmessa nimenomaisessa tilanteessa: 1) kun komissio on arvioinut elintarvikkeen merkinnöissä käytetyn nimityksen ja tämä on rekisteröity asetuksen mukaisesti, 2) kun nimitys on arvioitu mutta todettu yleisnimeksi ja 3) kun ei ole suoritettu asetuksen mukaista arviointia. Tämä ennakkoratkaisupyyntö koskee ainoastaan kolmatta tilannetta. Täydentävänä tietona tarkastelen kuitenkin ensin lyhyesti kahta muuta tilannetta.

50.

Kun komissio on arvioinut nimityksen ja nimitys on viety asetuksella perustettuun rekisteriin, nimityksen käyttöä voidaan rajoittaa.

51.

Jos tällaista nimitystä käytetään, kun sen käyttöä koskevat edellytykset eivät täyty, tai jos sitä käytetään asetuksen 13 artiklan 1 kohdan vastaisella tavalla, kyseinen käyttö on todennäköisesti ”omiaan johtamaan ostajaa harhaan, erityisesti elintarvikkeen ominaispiirteiden osalta ja erityisesti sen – – alkuperän – – osalta” direktiivin 2000/13 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

52.

Kuten komissio toteaa perustellusti tutkittavaksi ottamista koskevissa väitteissään, silloin kun nimitys on arvioitu ja todettu yleisnimeksi asetuksen mukaisesti, tämä ei estä kansallista tuomioistuinta arvioimasta, onko kyseisen nimityksen käyttö elintarvikkeen merkinnöissä harhaanjohtavaa direktiivissä 2000/13 esitettyjen sääntöjen mukaisesti.

53.

GSI katsoo, että kun nimitys on todettu yleisnimeksi, sillä on oikeus asetuksessa säädetyn järjestelmän mukaiseen suojaan. Tämä pitää paikkansa, mutta en voi yhtyä päätelmään, jonka GSI pyrkii tästä tekemään ja jonka mukaan tällaisen nimityksen käyttöä merkinnöissä ei voitaisi pitää harhaanjohtavana direktiivissä 2000/13 tarkoitetulla tavalla.

54.

Päinvastoin näyttää siltä, että selvästikin on olemassa tilanteita, joissa yleisnimen käyttö tuotteen merkinnöissä voi tosiasiallisesti johtaa kuluttajaa harhaan (esimerkiksi on mahdollista kuvitella elintarvike, jonka merkinnöissä on yleisnimi mutta jossa ei ole yhtään niistä ominaisuuksista, jotka kuluttajat yleisesti mieltävät kyseiseen nimeen kuuluviksi).

55.

Näin ollen voidaan todeta, että jos nimitys on todettu yleisnimeksi, kansallinen tuomioistuin voi silti arvioida, ovatko tietyn elintarvikkeen merkinnät harhaanjohtavia direktiivin 2000/13 2 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

56.

Tältä osin kansallisen tuomioistuimen on syytä muistaa, että komission toteamus, jonka mukaan kyseessä on yleisnimi, perustuu arvioon kyseisen nimityksen ominaispiirteistä. Tästä seuraa, että kyseiset ominaispiirteet ja komission toteamus, jonka mukaan kyseessä on yleisnimi, ovat merkittäviä seikkoja, jotka kansallisen tuomioistuimen on otettava huomioon arvioidessaan, johtaako nimityksen käyttö elintarvikkeiden merkinnöissä kuluttajaa harhaan. ( 19 )

57.

Kuten jo totesin vastauksessani ensimmäiseen kysymykseen, mikäli komissio ei ole arvioinut nimitystä, sitä ei voida pitää yleisnimenä asetuksessa N:o 2081/92 tarkoitetulla tavalla.

58.

Ennen kuin komissio on tehnyt päätöksensä, nimitys, joka on jätetty komission arvioitavaksi, ei toisaalta kuulu asetuksen mukaisen suojan piiriin, ellei jäsenvaltio päätä käyttää 5 artiklan 5 kohdassa sille annettua mahdollisuutta myöntää nimitykselle väliaikainen suoja.

59.

Ellei tällaista väliaikaista suojaa ole myönnetty, kansallisen tuomioistuimen on ainoastaan arvioitava, onko nimityksen käyttö merkinnöissä harhaanjohtavaa direktiivin 2000/13 2 artiklan kansallisten täytäntöönpanosäännösten perusteella.

60.

Näitä säännöksiä ei kuitenkaan tule käyttää perustana rekisteröimättömän maantieteellisen nimen suojaamista koskevan rinnakkaisjärjestelmän luomiselle. Vaikka esillä olevan asian asiayhteydessä kansalliset tuomioistuimet voivat katsoa, että Salame Felino -nimitys täyttää asetuksessa säädetyt rekisteröinnin edellytykset, ( 20 ) niiden on arvioitava sen käyttöä ainoastaan direktiivin 2000/13 2 artiklan kansallisten täytäntöönpanosäännösten perusteella.

61.

Toisin sanoen kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on yksinkertaisesti tutkia, voiko GSI:n valmistamassa salamissa käyttämä merkintä johtaa kohtuullisen valistunutta, tarkkaavaista ja huolellista italialaista kuluttajaa harhaan. ( 21 )

62.

Tämän todetakseen kansallisen tuomioistuimen on selvitettävä, voiko kuluttaja tulla harhaanjohdetuksi tuotteen alkuperän osalta. Tämän vuoksi se on tarkasteltava tuotteen itsensä ja nimityksen osoittaman maantieteellisen alueen välistä yhteyttä. Direktiivin 2000/13 2 artiklan mukaan merkintöjen, joissa käytetään alkuperään viittaavaa tai alkuperän osoittavaa nimitystä, voidaan kenties sanoa olevan ensi näkemältä harhaanjohtavia, jos tuote on kokonaisuudessaan tuotettu muualla ja jos sillä ei ole mitään yhteyttä ilmoitettuun maantieteelliseen alueeseen valmistusprosessin missään vaiheessa.

63.

Kansallisen tuomioistuimen on otettava huomioon myös se, voivatko tuotteen muut ominaisuudet johtaa kuluttajaa harhaan. Tällöin kansallisen tuomioistuimen on arvioitava, onko merkinnöissä esiintyvä nimitys ominainen tietylle alueelle vai onko siitä tullut yleisnimi, jota käytetään tuotteesta, jolla on tietyt ominaisuudet. ( 22 ) Arviointia suorittaessaan kansallisen tuomioistuimen on suotavaa ottaa huomioon sellaiset huomautukset ja väitteet, joita komissiolle esitettäisiin asetuksen mukaista suojaa koskevassa hakemuksessa tai tällaista hakemusta koskevassa väiteasiakirjassa.

64.

Merkintöjen sanamuodosta voidaan todeta, että ilmaisu ”tyyppinen” käyttö voi olla osoitus siitä, että nimitystä käytetään ilmaisemaan tuotteen ominaisuuksia eikä niinkään sen alkuperää. Kuten komissio kuitenkin huomauttaa perustellusti, kyseisen sanan käyttö ei takaa sitä, että merkinnät eivät ole harhaanjohtava.

65.

Kansallisen tuomioistuimen on otettava huomioon myös pakkauksen ulkoasu, erityisesti maantieteellisen nimen sijainti ja koko sekä valmistuspaikan kuvaus. ( 23 ) Direktiivin 2000/13 3 artiklan 1 kohdan 8 alakohdassa todetaan, että elintarvikkeisiin on merkittävä tarkemmat tiedot alkuperästä tai lähtöpaikasta, jos sen ilmoittamatta jättäminen saattaisi johtaa kuluttajaa olennaisesti harhaan elintarvikkeen todellisesta alkuperästä tai lähtöpaikasta, jollei direktiivin muista säännöksistä muuta johdu. Käytännössä tämän on tarkoitettava, että merkintöjen on – siinäkin tapauksessa, että maantieteellisellä nimellä on tarkoitus mainostaa elintarvikkeen ominaisuuksia – ”kerrottava koko totuus” eikä johtaa kohtuullisen valistunutta, tarkkaavaista ja huolellista kuluttajaa harhaan.

66.

Direktiivissä 2000/13 ei mainita vilpitöntä mieltä eikä käytön ajallista kestoa. Siinä ei myöskään todeta, että nimityksen käytöllä vilpittömässä mielessä ja jatkuvasti pitkän aikaa voitaisiin puolustautua harhaanjohtavaa merkintää koskevaa väitettä vastaan.

67.

Kansallisten tuomioistuinten on arvioitava väitetyt direktiivin 2000/13 2 artiklan kansallisten täytäntöönpanosäännösten rikkomiset sen vaikutelman perusteella, jonka nimityksen käyttö elintarvikkeen merkinnöissä antaa kohtuullisen valistuneelle, tarkkaavaiselle ja huolelliselle kuluttajalle.

68.

Loogisesti ajateltuna minusta vaikuttaa siltä, että jos jokin tietty seikka voi muuttaa kohtuullisen valistuneen, tarkkaavaisen ja huolellisen kuluttajan odotuksia (kuten Italia toteaa), kansallisen tuomioistuimen on täysin kohtuullista ottaa nämä seikat huomioon arvioidessaan, voivatko elintarvikkeen merkinnät johtaa kuluttajaa harhaan.

69.

Nimityksen käytön ajallinen kesto on objektiivinen seikka, joka saattaa vaikuttaa järkevän kuluttajan odotuksiin. Sitä vastoin en ymmärrä, kuinka valmistajan tai vähittäismyyjän (subjektiivinen) vilpitön mieli voi vaikuttaa (objektiiviseen) vaikutelmaan, jonka maantieteellisen nimen käyttö merkinnöissä antaa kuluttajalle.

70.

Näin ollen ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa kansallisen tuomioistuimen esittämään toiseen kysymykseen siten, että elintarvikkeen nimitystä, joka viittaa paikkaan mutta jota ei ole rekisteröity suojatuksi alkuperänimitykseksi tai suojatuksi maantieteelliseksi merkinnäksi, voidaan käyttää laillisesti edellyttäen, että nimitystä ei käytetä tavalla, joka todennäköisesti johtaa kohtuullisen valistunutta, tarkkaavaista ja huolellista keskivertokuluttajaa harhaan. Arvioidessaan, onko asianlaita näin, kansalliset tuomioistuimet voivat ottaa huomioon nimityksen käytön ajallisen keston. Tuottajan vilpitön (tai vilpillinen) mieli on kuitenkin merkityksetön.

71.

Italian hallitus katsoo, että kolmas kysymys on jätettävä tutkimatta, koska kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä oleva asia ei koske yhteisömerkkejä. Sen mukaan Regione Emilia-Romagnalla ei ole yhteisömerkkiä, eikä Regione Emilia-Romagna väitä, että GSI olisi loukannut yhteisömerkkiä. Lisäksi Italian hallitus huomautti istunnossa, että kansallista tuomioistuinta kiinnosti ainoastaan se, johtivatko GSI:n merkinnät todennäköisesti kuluttajaa harhaan, ja että huolimatta APTSF:n puuttumisesta asian käsittelyyn väite yhteisömerkin loukkaamisesta ei sisältynyt kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä olevaan asiaan.

72.

Yhteisöjen tuomioistuin voi jättää vastaamatta ennakkoratkaisukysymykseen vain, jos kysymyksellä ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen. ( 24 ) Kolmas ennakkoratkaisukysymys koskee sitä, voiko direktiiviin 89/104 sisältyä toinen peruste, jonka nojalla GSI:tä voidaan kieltää käyttämästä Salame Felino -nimitystä. Pääasiassa riidanalainen hallinnollinen seuraamus perustui kuitenkin yksinomaan väitettyyn direktiivin 2000/13 2 artiklan kansallisten täytäntöönpanosäännösten rikkomiseen.

73.

Vaikka hallinnollisen seuraamuksen yhteydessä huomautettiinkin, että Salame Felino on rekisteröity merkki, tämä huomautus esitettiin samanaikaisesti, kun todettiin GSI:n käyttämän Salame tipo Felino -nimityksen johtavan kuluttajia harhaan. GSI puolestaan viittasi Felinon kunnan ulkopuolella toimivien kauppiaiden toimesta vilpittömässä mielessä tapahtuneeseen Salame Felino -nimityksen käyttöön suhteessa yhteisömerkkiin ja katsoi muun muassa tämän perusteella, että kyseisen nimityksen käyttö ei johtanut kuluttajia harhaan.

74.

Se, että ei ole esitetty väitettä, jonka mukaan yhteisömerkkiä olisi loukattu, ( 25 ) osoittaa, että kysymys siitä, voiko yhteisömerkin haltija vastustaa vilpittömässä mielessä tapahtuvaa yhteisömerkissä esiintyvän nimityksen kanssa samankaltaisen nimityksen käyttöä, on merkityksetön kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä olevan keskeisen kysymyksen kanssa eli sellaisen tilanteen kanssa, jossa yritys todennäköisesti johtaa kuluttajia harhaan käyttämällä maantieteellistä nimeä tuotteiden merkinnöissä.

75.

Näin ollen kolmas kysymys on jätettävä tutkimatta.

76.

Ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa Tribunale Civile di Modenan esittämiin kahteen ensimmäiseen kysymykseen seuraavasti: