1.

Finanzgericht Düsseldorfin (Saksa) esittämät kysymykset antavat yhteisöjen tuomioistuimelle mahdollisuuden täsmentää tavaroiden viallisuuden vaikutusta niiden kauppa-arvoon ja täten myös niiden tullausarvoon.

2.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tarvitsee yhteisöjen tuomioistuimen vastaukset antaakseen ratkaisun Mitsui & Co. Deutschland GmbH:n (jäljempänä Mitsui) Hauptzollamt Düsseldorfia (jäljempänä Hauptzollamt) vastaan nostamasta kanteesta, joka koskee Hauptzollamtin Mitsuin tullien palautushakemuksesta tekemää päätöstä.

3.

Mitsui ostaa ja tuo maahan Subaru-merkkisiä ajoneuvoja, joille japanilainen myyjä, joka on samaan aikaan niiden valmistaja, myöntää kolmivuotisen takuun. Myyjä ja valmistaja korvasi Mitsuille tämän takuun puitteissa syntyneet kustannukset, eli Mitsuin omien kauppiaiden tältä laskuttamat korjauskustannukset. Mitsui haki Hauptzollamtilta tähän liittyvien tullien palauttamista.

4.

Hauptzollamtin tekemä riidanalainen päätös koskee heinäkuussa 2000 vapaaseen liikkeeseen luovutettuja ajoneuvoja. Hauptzollamt hyväksyi 27.5.2004 tekemällään päätöksellä osittain Mitsuin esittämän hakemuksen, jossa tämä oli vaatinut palauttamaan takuupalveluita koskevat tullit. Hauptzollamt otti huomioon hinnan mukautukset ainoastaan helmikuuhun 2002 asti ja hylkäsi maaliskuun 2002 ja kesäkuun 2003 välillä toteutuneet hinnan mukautukset tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 145 artiklan 2 ja 3 kohdan, ( 2 ) sellaisena kuin se on muutettuna annetulla komission asetuksella (EY) N:o 444/2002, ( 3 ) perusteella.

5.

Hauptzollamt vahvisti kantansa 30.3.2005 tekemällään päätöksellä Mitsuin sellaisesta oikaisuvaatimuksesta, jossa Mitsui oli vedonnut siihen, että soveltamisasetuksen 145 artiklaa ei voida soveltaa sen palautushakemukseen, koska takuutapauksissa ei ollut kysymys myöhemmästä hinnan muutoksesta vaan sopimukseen perustuvan vastuuvelvollisuuden (vertragliche Einstandspflicht) mukaisen rahamäärän tunnustamisesta, ja että 145 artiklaa ei sitä paitsi voitu yleisen taannehtivuuskiellon takia soveltaa maahan tuotuihin ja ennen vapaaseen liikkeeseen luovutettuihin tavaroihin.

6.

Pääasian tosiseikkojen tapahtumisaikaan sovellettavasta tullausarvosta säädettiin yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen N:o 2913/92 ( 4 ) 3 luvussa.

7.

Tullikoodeksin 29 artiklan 1 kohdan mukaan ”maahan tuotujen tavaroiden tullausarvolla” tarkoitetaan niiden kauppa-arvoa eli hintaa, joka niistä on tosiasiallisesti maksettu tai maksettava myytäessä ne vietäviksi yhteisön tullialueelle. ( 5 )

8.

Tullikoodeksin 29 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaan ”tosiasiallisesti maksetulla tai maksettavalla hinnalla” tarkoitetaan ostajan maahan tuoduista tavaroista myyjälle tai tämän hyväksi suorittamaa taikka suoritettavaa kokonaismaksua. Se sisältää kaikki maahan tuotuja tavaroita koskevat maksut, jotka ostaja on suorittanut tai tämän on suoritettava myyjälle maahan tuotujen tavaroiden myynnin edellytyksenä tai kolmannelle myyjän velvollisuuden täyttämiseksi.

9.

Euroopan yhteisöjen komissio on antanut tullikoodeksin 249 artiklan nojalla asetuksen N:o 2454/93.

10.

Tätä asetusta on muutettu useaan otteeseen. Eräs näistä muutoksista toteutettiin 19.3.2002 voimaan tulleella asetuksella N:o 444/2002.

11.

Kuten asetuksen N:o 444/2002 viidennessä ja kuudennessa perustelukappaleessa muistutetaan, ostajan ja myyjän välillä sovittua tavaran myyntihintaa voidaan tietyissä tapauksissa muuttaa tavaran vapaaseen liikkeeseen luovutuksen jälkeen tavaran viallisuuden huomioon ottamiseksi. Näin ollen voimassa olevissa säännöissä olisi siten nimenomaan sallittava, että tullikoodeksin 29 artiklan mukaisessa kauppa-arvossa otetaan huomioon nämä erityiset olosuhteet samalla, kun toteutetaan asianmukaisia suojatoimenpiteitä ja sovelletaan kohtuullisia määräaikoja.

12.

Näistä syistä soveltamisasetukseen otettiin asetuksella N:o 444/2002 sanamuodoltaan uusi 145 artikla. Kyseisen artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään mahdollisuudesta ottaa tavaran vapaaseen liikkeeseen luovutuksen jälkeen tullausarvoa määritettäessä huomioon se muutos, jolla myyjä on muuttanut ostajan hyväksi tavarasta tosiasiassa maksettua tai maksettavaa hintaa.

13.

Soveltamisasetuksen 145 artiklan 2 ja 3 kohdassa täsmennetään tätä mahdollisuutta koskevat aineelliset edellytykset. Ensinnäkin tavaran on tullut olla viallinen tulliviranomaisten vastaanottaessa ilmoituksen. Toiseksi myyjän on tullut tehdä muutos sellaisen myyntisopimuksen takuuta koskevien sopimusvelvoitteiden mukaisesti, joka on tehty ennen näiden tavaroiden vapaaseen liikkeeseen luovutusta. Kolmanneksi tavaran viallisuutta ei ole saatu jo ottaa huomioon kyseisessä myyntisopimuksessa. Neljänneksi hinnan muutos voidaan ottaa huomioon ainoastaan, jos muutos on tehty 12 kuukauden kuluessa tavaroiden vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevan ilmoituksen vastaanottamisesta.

14.

Finanzgericht Düsseldorf on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

15.

Mitsui, Saksan hallitus ja komissio ovat esittäneet kirjalliset huomautukset.

16.

Mitsui ja komissio ovat pyytäneet yhteisöjen tuomioistuinta järjestämään suullisen käsittelyn, joka pidettiin 12.6.2008.

17.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa selvittää ensimmäisellä kysymyksellä, voidaanko tullikoodeksin 29 artiklan 1 kohtaa ja 3 kohdan a alakohtaa tulkita siten, että myyjän ostajalle tavaroiden vapaaseen liikkeeseen luovutuksen jälkeen takuusopimuksen puitteissa suorittamat maksut alentavat kauppa-arvon perusteella laskettavaa tavaroiden tullausarvoa.

18.

Kaikki huomautuksia esittäneet osapuolet olivat yksimielisiä siitä, että pääasiassa kysymyksessä olevan kaltaiset myyjän ostajalle suorittamat maksut alentavat tavaroiden tullausarvoa.

19.

Ensinnäkin yhteisöjen tuomioistuin on todennut useaan otteeseen, että tavaran tullausarvon määrityksestä annettujen yhteisön säännösten tavoitteena on saada aikaan oikeudenmukainen, yhtenäinen ja neutraali järjestelmä, jossa ei käytetä mielivaltaisia eikä kuvitteellisia tullausarvoja. ( 6 )

20.

Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy ilmi myös, että tullausarvon on ilmennettävä maahan tuodun tavaran todellista taloudellista arvoa, ja näin ollen siinä on otettava huomioon tämän tavaran kaikki osat, joilla on taloudellista arvoa. ( 7 )

21.

Tässä asiassa maahan tuotujen ajoneuvojen piilevästä virheestä seuraa, että niiden todellinen taloudellinen arvo oli alhaisempi kuin niiden vapaaseen liikkeeseen luovuttamisen aikaan ilmoitettu kauppa-arvo.

22.

Kuten komissio on aivan oikein korostanut huomautuksissaan, tullikoodeksin 29 artiklan 1–3 kohdassa ei täsmennetä nimenomaisesti, miten kauppa-arvon, jonka perusteella tullausarvo lasketaan, myöhempiä muutoksia on kohdeltava.

23.

Katson tältä osin, että tässä täytyy olla mahdollista saada vaikutteita yhteisöjen tuomioistuimen siitä oikeuskäytännöstä, joka koskee tavarasta tosiasiassa maksetun tai maksettavan hinnan sellaista mukautusta, joka on tehty tavaran oston jälkeen mutta ennen sen vapaaseen liikkeeseen luovutusta tavaran katoamisen tai vahingoittumisen perusteella.

24.

Yhteisöjen tuomioistuin tunnusti asiassa Repenning ( 8 ) antamassaan tuomiossa, että kauppa-arvo on tekijä, jota on mahdollisesti muutettava silloin, kun mukauttaminen on tarpeen mielivaltaisen ja kuvitteellisen tullausarvon määrittämisen estämiseksi.

25.

Yhdyn tässä myös julkisasiamies Darmonin asiassa Hauptzollamt Hamburg-St-Amnen vastaan Ebbe Sönnichsen ( 9 ) antaman ratkaisuehdotuksen 20 kohdassa esittämään näkemykseen, jonka mukaan tullausarvo on arvioitava sen päivän mukaan, jona tavara luovutetaan vapaaseen liikkeeseen yhteisössä. Koska tavaran todellinen arvo on otettava huomioon, ratkaisevaa on tavaran kunto yhteisöön saapumishetkellä.

26.

Näiden seikkojen valossa on myönnettävä, että myyjän ostajalle tavaroiden vapaaseen liikkeeseen luovutuksen jälkeen takuusopimuksen puitteissa suorittamat maksut alentavat näiden tavaroiden tullausarvoa edellyttäen, että kyseiset tavarat olivat viallisia silloin, kun ne luovutettiin vapaaseen liikkeeseen.

27.

Tullikoodeksin 29 artiklan 1 kohdan ja 3 kohdan a alakohdan toisenlainen tulkinta johtaisi kuvitteellisen tullausarvon määrittämiseen, mikä olisi tavaran tullausarvon määritystä koskevien yhteisön säännösten päämäärän vastaista.

28.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa saada tällä kysymyksellä tietää, merkitsevätkö myyjän takuusopimuksen perusteella ostajan hyväksi suorittamat sellaiset maksut, joilla kyseiselle ostajalle korvataan sen omien ostajien siltä laskuttamat korjauskustannukset, soveltamisasetuksen 145 artiklan 2 kohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 444/2002, tarkoitetun kauppa-arvon muutosta.

29.

Huomautuksensa esittäneiden osapuolten mielipiteet jakaantuvat tältä osin.

30.

Saksan hallituksen ja komission mukaan tällaiset maksut on katsottava tavaroista tosiasiallisesti maksetun tai maksettavan hinnan muutokseksi, joka voidaan soveltamisasetuksen 145 artiklan 2 kohdan nojalla ottaa huomioon tullikoodeksin 29 artiklan nojalla tapahtuvassa tavaroiden tullausarvon määrittämisessä.

31.

Mitsui on eri mieltä. Se ehdottaa yhteisöjen tuomioistuimelle, että tämä vastaa toiseen kysymykseen, että näitä maksuja ei ole katsottava soveltamisasetuksen 145 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuksi kauppa-arvon muutokseksi.

32.

Mitsui täsmensi istunnon aikana, että sen mukaan 145 artiklan 2 kohtaa voidaan soveltaa ainoastaan niissä tapauksissa, joissa myyjä ja ostaja sopivat tavaroiden hinnan alentamisesta tavaroiden viallisuuden takia.

33.

Mitsuin ehdottaman soveltamisasetuksen 145 artiklan 2 kohdan tulkinnan hyväksyminen merkitsisi – kun otetaan huomioon ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään ensimmäiseen kysymykseen antamani vastaus – että myyjän ostajalle takuusopimuksen puitteissa maksamat maksut alentavat tavaroiden tullausarvoa, mutta eivät kuitenkaan soveltamisasetuksen 145 artiklan 2 kohdasta seuraavien edellytysten mukaisesti.

34.

Haluan korostaa, että mielestäni tämä 145 artiklan 2 kohdan sanamuoto vahvistaa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään ensimmäiseen kysymykseen antamassani vastauksessa ehdottamani tullikoodeksin 29 artiklan 1 kohdan ja 3 kohdan a alakohdan tulkinnan.

35.

Soveltamisasetuksen 145 artiklan 2 kohdan mukaan tavaroiden tullausarvoa määritettäessä ei ole nimittäin mahdollista ottaa huomioon sitä myöhempää muutosta, jolla tavaroista tosiasiallisesti maksettua tai maksettavaa hintaa on muutettu maahantuonnin jälkeen tavaroiden viallisuuden takia. Koska tämä mahdollisuus seuraa suoraan tullikoodeksin 29 artiklan 1 kohdasta ja 3 kohdan a alakohdasta, soveltamisasetuksen 145 artiklan 2 kohdalla ainoastaan vahvistetaan, että tämä mahdollisuus on olemassa, ja täsmennetään sitä koskevat soveltamisedellytykset.

36.

Tässä on näin ollen kysyttävä, ovatko myyjän takuusopimuksen perusteella ostajan hyväksi suorittamat sellaiset maksut, joilla kyseiselle ostajalle korvataan sen omien ostajien siltä laskuttamat korjauskustannukset, katsottava tosiasiallisesti maksetun tai maksettavan hinnan ”muutokseksi”.

37.

Vastaukseni tähän kysymykseen perustuu oletukseen siitä, että yhteisön lainsäätäjä ei aikonut rajoittaa soveltamisasetuksen 145 artiklan 2 kohdan soveltamisalaa ainoastaan siihen tapaukseen, että tavaroiden hinta alenee niiden viallisuuden takia. Viittaan tältä osin siihen, että tässä säännöksessä käytetään käsitettä hinnan ”muutos” rajoitetun käsitteen hinnan ”alentuminen” sijasta.

38.

Tämän oletuksen vahvistaa myös tullikoodeksikomitean soveltamisasetuksen 145 artiklan 2 kohdan soveltamisesta esittämä kommentaari nro 2, jossa kuvataan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ratkaistavana olevan tilanteen kaltainen tilanne. Mielestäni tämä kommentaari on luonteeltaan ja arvoltaan samanlainen kuin yhdistetyn nimikkeistön selittävät huomautukset, joista yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että ne auttavat osaltaan merkittävällä tavalla yhteisön tullioikeuden tulkinnassa. ( 10 )

39.

Olen täten sitä mieltä, että soveltamisasetuksen 145 artiklan 2 kohdan pitäisi kattaa myös tässä asiassa kysymyksessä olevan kaltainen myyjän viallisten tavaroiden johdosta käyttämä lähestymistapa eli se, että ostajalle korvataan sen omien ostajien laskuttamat korjauskustannukset.

40.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kolmannella kysymyksellä on tarkoitus määritellä soveltamisasetukseen asetuksella N:o 444/2002 19.3.2002 alkaen otetun 145 artiklan 2 ja 3 kohdan ajalliset vaikutukset.

41.

Huomautuksensa esittäneillä osapuolilla on tästä eri käsitykset.

42.

Mitsui ja komissio vastaavat samalla tavalla tähän kysymykseen. Ne ehdottavat yhteisöjen tuomioistuimelle, että tämä vastaa, että soveltamisasetuksen 145 artiklan 2 ja 3 kohtaa ei ole sovellettava sellaisiin tuotuihin tavaroihin, joiden tulli-ilmoitukset on vastaanotettu ennen asetuksen N:o 444/2002, jolla se otettu soveltamisasetukseen, voimaantuloa.

43.

Sen sijaan Saksan hallitus katsoo, että 145 artiklaan ei sisälly omaa aineellisen oikeuden normia vaan että sillä selitetään tai täsmennetään tullikoodeksin 29 artiklaa. Tästä syystä ennen asetuksen N:o 444/2002, jolla muutettiin soveltamisasetuksen 145 artiklaa, voimantuloa tehtyjä tulli-ilmoituksia on arvioitava ilman muuta tähän säännökseen sisältyvien kriteereiden perusteella. Näin ollen soveltamisasetuksen 145 artiklan 3 kohdan sääntöä, jonka mukaan tullausarvon laskemisessa saadaan ottaa huomioon yksinomaan 12 kuukauden kuluessa ilmoituspäivästä sovitut hinnan muutokset, voidaan soveltaa myös ennen asetuksen N:o 444/2002 voimaantuloa tehtyihin tulli-ilmoituksiin.

44.

Yhteisöjen tuomioistuin on jo todennut asiassa Beemsterboer Coldstore Services antamassaan tuomiossa, ( 11 ) että vaikka menettelysäännösten katsotaan yleensä olevan sovellettavissa kaikkiin niiden voimaantulohetkellä vireillä olleisiin asioihin, aineellisoikeudellista oikeussääntöä ei pitäisi lähtökohtaisesti soveltaa tilanteisiin, jotka sijoittuvat ajankohtaan ennen sen voimaantuloa.

45.

Näin ollen siihen kysymykseen vastaamista varten, sovelletaanko soveltamisasetuksen 145 artiklan 2 ja 3 kohtaa ennen asetuksen N:o 444/2002 voimaantuloa syntyneen tilanteen tulevaisuudessa ilmaantuviin vaikutuksiin, on selvitettävä, ovatko tämän artiklan 2 ja 3 kohta aineellisoikeudellisia vai menettelyoikeudellisia säännöksiä.

46.

Kuten olen jo todennut, ( 12 ) 145 artiklan 2 kohdalla, yhtä vähän kuin 3 kohdalla, ei luoda uusia sääntöjä. Niillä vahvistetaan olemassa oleva oikeus myöhempään, maahantuonnin jälkeen tapahtuvaan tavaroiden kauppa-arvon muuttamiseen tavaroiden tullausarvon määrittämistä varten sillä perusteella, että tavarat ovat viallisia, ja niissä täsmennetään tämän oikeuden käyttämisedellytykset.

47.

Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että nämä säännökset eivät voisi olla aineellisoikeudellisia säännöksiä. Päinvastoin niiden aineellisoikeudellinen luonne käy ilmi siitä, että näissä säännöksissä määritellään edellytykset kauppa-arvon muutosoikeuden soveltamiselle.

48.

Oikeuskäytännöstä käy ilmi, että yhteisön aineellisen oikeuden säännöksille tunnustetaan kuitenkin tietyissä olosuhteissa taannehtiva vaikutus. Tällainen mahdollisuus edellyttää, että aineellisoikeudellisten säännösten sanamuodosta, tarkoituksesta tai systematiikasta käy selvästi ilmi, että niille on annettava tällainen vaikutus. ( 13 )

49.

Yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin todennut samaan aikaan, että aineellisen oikeuden säännökselle tunnustetulla vaikutuksella ei kuitenkaan pidä vaarantaa yhteisön perusperiaatteita, erityisesti oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita, joiden mukaan yhteisön lainsäädännön on oltava yksityisille oikeussubjekteille selvä ja ennakoitavissa. ( 14 )

50.

Saksan tulliviranomaiset sovelsivat ennen asetuksen N:o 444/2002, jolla soveltamisasetusta muutettiin, voimaantuloa vakiintuneen hallintokäytäntönsä nojalla kolmen vuoden yleistä määräaikaa niissä tapauksissa, joissa oli kyse tavaroiden tullausarvon määrittämistä varten tapahtuneesta kauppa-arvon myöhemmästä muuttamisesta maahantuonnin jälkeen tavaroiden viallisuuden perusteella. Mielestäni juuri luottamuksensuojan periaate estää soveltamisasetuksen 145 artiklan 2 ja 3 kohdan taannehtivan soveltamisen.

51.

Näin ollen on todettava, että soveltamisasetuksen 145 artiklan 2 ja 3 kohtaa, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 444/2002, ei voida soveltaa ennen sen voimaantuloa syntyneisiin tilanteisiin, eli sellaisiin tuotuihin tavaroihin, joiden tulli-ilmoitukset on vastaanotettu ennen asetuksen N:o 444/2002 voimaantuloa.

52.

Kun otetaan huomioon kolmanteen kysymykseen annettu vastaus, yhdyn komission kirjallisissa huomautuksissa esittämään kantaan eli siihen, että ei ole olemassa sellaisia olosuhteita, joiden nojalla soveltamisasetuksen 145 artiklan 2 ja 3 kohta, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 444/2002, pätevyys voitaisiin asettaa kyseenalaiseksi.

53.

Kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti: