Kanne 10.8.2006 — Arkema ym. v. komissio

(Asia T-217/06)

(2006/C 249/32)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Arkema ym. (Puteaux, Ranska), Altuglas International SA (Puteaux, Ranska) ja Altumax Europe SAS (Puteaux, Ranska) (edustajat: asianajajat A. Winckler, S. Sorinas ja P. Geffriaud)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii kanteessaan, että komission 31.5.2006 tekemä päätös C(2006) 2098 lopullinen (asia COMP/F/38.645 — metakrylaatit) kumotaan niiltä osin kuin siinä katsotaan kantajan emoyhtiöiden syyllistyneen rikkomukseen, kun ne olivat rikkoneet EY 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa osallistumalla metakrylaattialan yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, joihin kuuluivat hintaneuvottelut, hintasopimusten tekeminen, toteuttaminen ja valvonta, taloudellisesti tärkeiden ja markkinoita ja/tai yrityksiä koskevien luottamuksellisten tietojen vaihto ja osallistuminen säännöllisesti pidettäviin kokouksiin sekä muihin yhteydenpitoihin rikkomisen helpottamiseksi. Kantaja vaatii toissijaisesti sille riidanalaisella päätöksellä määrätyn sakon määrän alentamista.

Ensisijaisten vaatimustensa tueksi kantaja väittää, että katsoessaan kantajan emoyhtiöiden syyllistyneen kantajan tekemään rikkomukseen pelkästään sen olettaman nojalla, että tosiseikkojen tapahtuessa nämä yhtiöt omistivat sen osakepääoman lähestulkoon kokonaan, komissio oli tehnyt oikeudellisia ja tosiseikkoihin liittyviä virheitä soveltaessaan tytäryhtiön tekemien rikkomusten syyksiluettavuuteen liittyviä sääntöjä sen emoyhtiöön, ja oli loukannut syrjintäkiellon periaatetta. Kantaja katsoo lisäksi, että jättäessään vastaamatta niihin lausumiin, jotka kantaja oli esittänyt hallinnollisessa menettelyssä ja joilla pyrittiin osoittamaan, että kantaja määräsi kaupallisesta politiikastaan täysin riippumattomasti siitä huolimatta, että emoyhtiöt omistivat sen osakepääoman lähestulkoon kokonaisuudessaan tosiseikkojen tapahtuessa, komissio oli loukannut sille EY 253 artiklan nojalla kuuluvaa perusteluvelvollisuutta sekä hyvän hallinnon periaatetta.

Toissijaisesti kantaja vaatii, että sille riidanalaisella päätöksellä määrätty sakko kumotaan tai että sitä alennetaan. Näiden vaatimustensa tueksi se esittää useita kanneperusteita, muiden muassa sen, että komissio on tehnyt oikeudellisia ja tosiseikkoihin liittyviä virheitä sakon lähtömäärää vahvistaessaan. Kantaja väittää, että tämä määrä on liiallinen, koska rikkomisella oli ollut sen mukaan erittäin rajallinen vaikutus kyseisten tavaroiden markkinoihin. Lisäksi kantaja väittää, että komissio on loukannut perusteluvelvollisuutta ja hyvän hallinnon periaatetta katsoessaan, ettei rikkomisen todellista vaikutusta pitänyt ottaa huomioon sen sakon lähtömäärästä päätettäessä.

Kantaja väittää lisäksi, että komissio on tehnyt oikeudellisia ja tosiseikkoihin liittyviä virheitä, koska se on ennalta estävän vaikutuksen vuoksi korottanut 200 prosentilla sakon lähtömäärää, perustaen tämän kantajan emoyhtiön tuonaikaiseen liikevaihtoon, koska rikkomista ei kantajan mukaan voida lukea tuon yhtiön syyksi, kun otetaan huomioon, että kantaja harjoitti tuohon aikaan liiketoimintaansa itsenäisesti ja että emoyhtiöiden johtajat eivät olleet sekaantuneet kyseisiin menettelyihin.

Kantaja väittää myös, että korottaessaan kantajalle määrätyn sakon määrää komissio otti huomioon vuosina 1984, 1986 ja 1994 määrätyt sakot, ja että näin menetellessään se oli soveltanut uusimisen käsitettä selvästikin liian laajasti, seuraamuksen laillisuutta ja oikeusvarmuutta koskevien periaatteiden vastaisesti. Lisäksi kantaja väittää, että uusimisperiaatetta soveltaessaan komissio on loukannut non bis in idem-periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta, koska komissio on jo useaan otteeseen ottanut huomioon aikaisempien rikkomisten olemassaolon viimeaikaisissa päätöksissään.

Kantaja väittää vielä, että komissio on tehnyt tosiseikkoja koskevan virheen, sillä se ei ole myöntänyt sakon alennusta sillä perusteella, että tiettyjä lainvastaisia menettelyjä ei tosiasiallisesti ollut sovellettu.

Viimeisessä kanneperusteessaan kantaja väittää, että komission olisi pitänyt ottaa huomioon sakon määrästä muiden tekijöiden nojalla päättäessään myös se, että kantaja on vast`ikään tuomittu huomattaviin sakkoihin.