Kanne 23.2.2006 — Aughinish Alumina v. komissio

(Asia T-69/06)

(2006/C 96/47)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Aughinish Alumina Ltd (Askeaton, Irlanti) (edustajat: solicitor J. Handoll ja solicitor C. Waterson)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio katsoi riidanalaisessa päätöksessä, että valmisteverovapautus, jonka Irlanti myönsi muiden jäsenvaltioiden ohella alumiinituotannossa käytettävien raskaiden polttoöljyjen osalta 31.12.2003 saakka, on EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Komissio katsoi, että 17.7.1990—2.2.2002 välisenä aikana myönnettyä tukea, sikäli kuin se oli yhteismarkkinoille soveltumatonta, ei pidä periä takaisin ja että 3.2.2002—31.12.2003 välisenä aikana myönnetty tuki on EY 87 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla yhteismarkkinoille soveltuvaa sikäli kuin tuensaajat maksavat vähintään 13.01 euroa tuhannelta kilolta raskasta polttoöljyä, ja komissio päätti myös, että tämä sama tuki oli yhteismarkkinoille soveltumatonta sikäli kuin tuensaajat eivät maksaneet kyseisen suuruista määrää ja kehotti muiden muassa Irlantia ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin toimiin periäkseen yhteismarkkinoille soveltumattoman tuen takaisin tuensaajilta.

Kantaja, joka on väitettyä tukea saanut irlantilainen yhtiö, vaatii riidanalaisen päätöksen kumoamista. Kanteensa tueksi se väittää ensinnäkin, että komissio jätti virheellisesti pitämättä kyseessä olevaa tukea sellaisena voimassa olevana tukena, joka kuuluu EY 88 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Tämän osalta kantaja esittää kolme vaihtoehtoista argumenttia: tuesta annettiin sitoumus ennen Irlannin liittymistä; tuesta ilmoitettiin tammikuussa 1983 eikä komissio ennen vuotta 2000 edes harkinnut menettelyn käynnistämistä; vaikka tuki olisikin pitänyt katsoa sääntöjenvastaiseksi tueksi, komissio katsoi virheellisesti, että sitä voitiin vain osittain pitää voimassa olevana tukena asetuksen 659/99 (1) 15 artiklan nojalla.

Kantaja väittää myös, että riidanalainen päätös loukkaa oikeusvarmuuden periaatetta, koska sillä mitätöidään neuvoston EY 93 artiklan nojalla antama hyväksyntä, ja että komissio jätti käyttämättä menettelyjä, jotka olivat sen käytettävissä direktiivin 92/81 (2) 8 artiklan nojalla valtiontukia tai muita seikkoja koskevien kysymysten ratkaisemiseksi tai asian kannalta merkityksellisten neuvoston päätösten kumoamiseksi.

Kantaja väittää edelleen, että komissio jätti ottamatta huomioon EY 3 ja EY 157 artiklan mukaiset perusvaatimukset yhteisön teollisuuden kilpailukyvyn lujittamiseksi ja sen kannalta tarpeellisten edellytysten turvaamiseksi.

Kantaja vetoaa myös luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteisiin. Tämän osalta kantaja huomauttaa jälleen siitä, että komissio ei tehnyt mitään kielteisiä päätöksiä seitsemääntoista vuoteen sen jälkeen, kun tuesta oli ilmoitettu, ja jätti riitauttamatta neuvoston päätökset, joilla vapautuksen voimassaoloaikaa pidennettiin vuoden 2006 joulukuuhun.

Kantaja toteaa lisäksi, että EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely kesti 43 kuukautta, mikä kantajan mukaan on liian pitkä aika ja loukkaa hyvän hallinnon ja oikeusvarmuuden periaatteita.

Lopuksi kantaja katsoo, että komissio ei tarkastellut asianmukaisesti relevantteja markkinoita ja niiden kilpailurakennetta, kuten se oli velvollinen tekemään, kun otetaan huomioon, että se itse oli aikaisemmin myöntänyt, ettei kilpailu ollut vääristynyt, ja kun otetaan huomioon, että neuvosto oli hyväksynyt vapautukset 31.12.2006 saakka.

(1)  Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999, EYVL L 83, 27.3.1999, s. 1

(2)  Kivennäisöljyjen valmisteverojen rakenteiden yhdenmukaistamisesta 19 päivänä lokakuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/81/ETY, EYVL L 316, 31.10.1992, s. 12