Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62006CO0421

    Yhteisöjen tuomioistuimen määräys (kolmas jaosto) 8 päivänä marraskuuta 2007.
    Fratelli Martini & C. SpA ja Cargill Srl vastaan Ministero delle Politiche agricole e forestali ym..
    Ennakkoratkaisupyyntö: Consiglio di Stato - Italia.
    Työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta - Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, jossa todetaan yhteisön säännöksen pätemättömyys - Toimielinten velvollisuudet - Eläinten terveys - Rehuseokset - Rehuseoksessa olevien rehuaineiden painoprosenttiosuuksien ilmoittaminen merkinnöissä +/- 15 prosentin poikkeamalla - Kielto johtaa kuluttajaa harhaan.
    Asia C-421/06.

    Oikeustapauskokoelma 2007 I-00152*

    ECLI identifier: ECLI:EU:C:2007:662





    Yhteisöjen tuomioistuimen määräys (kolmas jaosto) 8.11.2007 – Fratelli Martini ja Cargill

    (asia C‑421/06)

    Työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta – Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, jossa todetaan yhteisön säännöksen pätemättömyys – Toimielinten velvollisuudet – Eläinten terveys – Rehuseokset – Rehuseoksessa olevien rehuaineiden painoprosenttiosuuksien ilmoittaminen merkinnöissä +/- 15 prosentin poikkeamalla – Kielto johtaa kuluttajaa harhaan

    1.                     Ennakkoratkaisukysymykset – Vastaus, joka on selvästi johdettavissa oikeuskäytännöstä – Työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan soveltaminen (Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohta) (ks. 20 kohta)

    2.                     Kansanterveyden suojelu – Rehuseokset – Direktiivi 2002/2 (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 178/2002 8 ja 16 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/2 1 artiklan 4 kohta) (ks. 45 kohta ja määräysosan 1 kohta)

    3.                     Kansanterveyden suojelu – Rehuseokset – Direktiivi 2002/2 (EY 233 ja EY 234 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/2 1 artiklan 1 kohdan b alakohta) (ks. 63 kohta ja määräysosan 2 kohta)

    Aihe

    Ennakkoratkaisupyyntö – Consiglio di Stato – Yhteisöjen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-453/03, C-11/04, C-12/04 ja C-194/04, ABNA ym., antaman tuomion oikeusvaikutukset; tällä tuomiolla todettiin rehuseosten liikkuvuudesta annetun neuvoston direktiivin 79/373/ETY muuttamisesta ja komission direktiivin 91/357/ETY kumoamisesta 28.1.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/2/EY (EYVL L 63, s. 23) osittain pätemättömäksi – Toimielinten velvollisuus toteuttaa uusi toimenpide

    Ratkaisu

     

    Rehuseosten liikkuvuudesta annetun neuvoston direktiivin 79/373/ETY muuttamisesta ja komission direktiivin 91/357/ETY kumoamisesta 28.1.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/2/EY 1 artiklan 4 kohtaa, jossa säädetään velvollisuudesta ilmoittaa rehuseosten merkinnöissä rehuseoksen sisältämien rehuaineiden painoprosenttiosuudet +/- 15 prosentin poikkeamalla, on tulkittava niin, että se ei ole ristiriidassa elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28.1.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 8 ja 16 artiklan kanssa, joiden tavoitteena on erityisesti estää se, että eläinrehujen merkinnät ja esillepano johtaisivat kuluttajaa harhaan.

     

    Koska direktiivin 2002/2 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään itsenäinen velvollisuus, joka ei ole yhteydessä muihin tässä direktiivissä säädettyihin velvollisuuksiin, se, että yhteisöjen tuomioistuin julisti mainitun säännöksen pätemättömäksi yhdistetyissä asioissa C-453/03, C-11/04, C-12/04 ja C-194/04, ABNA ym., 6.12.2005 antamallaan tuomiolla, ei ole saanut aikaan oikeudellista tyhjiötä tai epäjohdonmukaisuutta, jonka vuoksi yhteisöjen toimielimet olisivat velvollisia tekemään aineellisia muutoksia direktiiviin 2002/2.

     

    Yhteisön säännöksen pätemättömyys johtuu joka tapauksessa suoraan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiosta, jossa se todetaan, ja sekä jäsenvaltioiden viranomaisten että tuomioistuinten on tehtävä tästä johtopäätökset kansallisissa oikeusjärjestyksissään.

    Top