—

M. Klöppel, edustajanaan D. Rief,

—

Tiroler Gebietskrankenkasse, asiamiehenään A. Bramböck,

—

Itävallan hallitus, asiamiehenään C. Pesendorfer,

—

Italian hallitus, asiamiehenään I. M. Braguglia, avustajanaan avvocato dello Stato W. Ferrante,

—

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään V. Kreuschitz,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna 2.12.1996 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 118/97 (EYVL 1997, L 28, s. 1), ja sellaisena kuin se on muutettuna 5.6.2001 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1386/2001 (EYVL L 187, s. 1; jäljempänä asetus N:o 1408/71), 3 ja 72 artiklan sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä 21.3.1972 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna asetuksella N:o 118/97, ja sellaisena kuin se on muutettuna 27.2.2002 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 410/2002 (EYVL L 62, s. 17; jäljempänä asetus N:o 574/72), 10 a artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Klöppel ja Tiroler Gebietskrankenkasse ja jossa on kyse sen kauden pituudesta, jonka ajan Klöppel voi saada Itävallassa lapsenhoitoavustusta.

3

Asetuksen N:o 1408/71 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Yhdenvertainen kohtelu”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jollei tämän asetuksen erityisistä säännöksistä muuta johdu, jäsenvaltion alueella asuvat henkilöt, joihin tätä asetusta sovelletaan, ovat jäsenvaltion lainsäädännön mukaan samojen velvoitteiden alaisia ja nauttivat samoja etuja kuin tämän valtion kansalaiset.

– –”

4

Asetuksen N:o 1408/71 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Asiallinen ulottuvuus”, säädetään seuraavaa:

”1.   Tätä asetusta sovelletaan kaikkeen lainsäädäntöön, joka koskee seuraavia sosiaaliturvan aloja:

– –

– –”

5

Asetuksen N:o 1408/71 72 artiklassa, jonka otsikko on ”Vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausien yhteenlaskeminen”, säädetään seuraavaa:

”Jos jäsenvaltion lainsäädännössä edellytetään etuuksia koskevan oikeuden saamiseksi, että vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kaudet ovat täyttyneet, tämän valtion toimivaltainen laitos ottaa huomioon tarpeellisessa määrin vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kaudet, jotka ovat täyttyneet toisen jäsenvaltion alueella, niin kuin ne olisivat sen soveltaman lainsäädännön mukaan täyttyneitä kausia.”

6

Asetuksen N:o 574/72 10 a artiklassa, jonka otsikko on ”Säännöt, joita sovelletaan, kun saman kauden tai sen osan aikana palkattuun työntekijään tai itsenäiseen ammatinharjoittajaan sovelletaan peräkkäin usean jäsenvaltion lainsäädäntöä”, säädetään seuraavaa:

”Jos palkattuun työntekijään tai itsenäiseen ammatinharjoittajaan on sovellettu peräkkäin kahden jäsenvaltion lainsäädäntöä aikana, joka erottaa kaksi päivämäärää perhe-etuuksien maksamisessa, siten kuin säädetään yhden tai kummankin kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä, sovelletaan seuraavia sääntöjä:

– –”

7

Lapsenhoitoavustuksesta 8.8.2001 annetun lain (Kinderbetreuungsgeldgesetz; BGBl. I, 103/2001; jäljempänä KBGG) 5 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Lapsenhoitoavustusta maksetaan korkeintaan lapsen 36. elinkuukauden loppuun saakka, jos jäljempänä ei muuta säädetä.

2.   Jos vain toinen vanhemmista hakee lapsenhoitoavustusta, maksetaan sitä korkeintaan lapsen 30. elinkuukauden loppuun saakka. Jos myös toinen vanhempi hakee lapsenhoitoavustusta, tukiaikaa jatketaan 30. elinkuukauden lopusta sillä ajalla, jolta toinen vanhempi hakee tukea, kuitenkin korkeintaan lapsen 36. elinkuukauden loppuun saakka.

3.   Vanhemmat voivat saada lapsenhoitoavustusta vuorotellen. Avustuksen saajaa voi vaihtaa kaksi kertaa lasta kohden. – –”

8

Saksan kansalainen Malina Klöppel, joka on Nordrhein-Westfalenin osavaltion virkamies, asuu Itävallassa ja on Saksassa sijaitsevan lukion palveluksessa opettajana. Hän asui Saksassa 18.8.2004 saakka, ja hänen tyttärensä syntyi siellä 11.4.2004. Itävallan kansalainen Kraler, joka on Klöppelin elinkumppani ja kyseisen lapsen isä, muutti 1.3.2004 asianomaisen kotiin auttaakseen ennen synnytystä ja ottaakseen vastuulleen kyseisen lapsen hoidon hänen syntymänsä jälkeen. Tätä tarkoitusta varten Kraler sai itävaltalaiselta työnantajaltaan Innsbruckin yliopistolta palkatonta vapaata. Klöppel puolestaan sai kokopäiväistä palkatonta vapaata 22.7.2004–10.4.2007.

9

Tyttärensä syntymän jälkeen Klöppel ja Kraler, jotka tuolloin asuivat Saksassa, saivat kyseisessä jäsenvaltiossa maksettua kotihoidontukea ja Kraler sai kyseistä tukea 11.4.–11.8.2004.

10

Klöppel, Kraler ja heidän lapsensa muuttivat 18.8.2004 Itävaltaan, missä Kraler palasi työhönsä.

11

Klöppel sai itävaltalaista lapsenhoitoavustusta mainitusta ajankohdasta lukien 11.10.2006 saakka. Tiroler Gebietskrankenkasse hylkäsi 3.5.2006 tekemällään päätöksellä hänen hakemuksensa kyseisen tuen maksamisen jatkamisesta 10.4.2007 saakka. Hakemuksen hylkääminen perustui KBGG:n 5 §:n 2 momenttiin, jossa säädetään, että jos vain toinen vanhemmista hakee lapsenhoitoavustusta, maksetaan sitä korkeintaan kyseisen lapsen syntymän jälkeisten 30 kuukauden ajan, mutta jos myös toinen vanhempi hakee lapsenhoitoavustusta (tai on saanut sitä), tukea voidaan myöntää 36 kuukauden ajan siten, että vanhemmat saavat mainittua tukea vuorotellen. Sitä, että Kraler oli saanut kotihoidontukea Saksassa 11.4.–11.8.2004, ei kuitenkaan otettu huomioon, kun tutkittiin, onko Klöppelillä oikeus lapsenhoitoavustukseen 36 kuukauden ajanjakson aikana.

12

Klöppel nosti kanteen kyseisestä päätöksestä.

13

Landesgericht Innsbruck hyväksyi Tiroler Gebietskrankenkassen näkemykset hylätessään Klöppelin kanteen ja katsoi, että Klöppelillä oli oikeus lapsenhoitoavustukseen vain 30 kuukauden aikana.

14

Klöppelin valitettua mainitusta ratkaisusta Oberlandesgericht Innsbruck päätti tässä tilanteessa lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko – – asetuksen – – N:o 1408/71 – – 72 artiklaa ja mainitun asetuksen 3 artiklaa sekä asetuksen – – N:o 574/72 – – 10 a artiklaa tulkittava niin, että perhe-etuuksien saamiskausia jossakin jäsenvaltiossa (tässä tapauksessa Saksan liittotasavallassa kotihoidontukea (Bundeserziehungsgeld)) on käsiteltävä samalla tavoin arvioitaessa oikeutta siihen rinnastettavien etuuksien saamiseen toisessa jäsenvaltiossa (tässä tapauksessa Itävallassa lapsenhoitoavustus (Kinderbetreuungsgeld)) ja että näin ollen ne on arvioitaessa tätä oikeutta toisessa jäsenvaltiossa katsottava omiksi saamiskausiksi, kun näiden saamiskausien aikana kumpaakin vanhempaa on pidettävä asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan a kohdan i alakohdassa tarkoitettuna palkattuna työntekijänä?”

15

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että Klöppelin tilanteessa lapsenhoitoavustuksen saamisen edellytyksenä olevia kausia arvioidaan eri tavoin sen mukaan, ovatko ne täyttyneet Itävallassa vai jossakin toisessa jäsenvaltiossa. Jos Kraler siis olisi hoitanut lastaan Itävallassa ja saanut sillä perusteella lapsenhoitoavustusta kyseisessä jäsenvaltiossa, Klöppelillä olisi oikeus mainittuun avustukseen pidemmältä ajanjaksolta. Tässä tilanteessa ja todettuaan, että Klöppelin tilanne kuuluu asetuksen N:o 1408/71 soveltamisalaan, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy, voidaanko mainitun asetuksen säännöksiä tulkita niin, että perhe-etuuksien saamiskaudet Saksassa on rinnastettava vastaavien etuuksien saamiskausiin Itävallassa.

16

Aivan ensimmäiseksi tältä osin on todettava, kuten Itävallan hallitus huomauttaa, että yhteisön oikeudella ei puututa toimivaltaan, joka jäsenvaltioilla on sosiaaliturvajärjestelmiensä järjestämiseksi, ja että yhteisön tasolla suoritetun yhdenmukaistamisen puuttuessa, sosiaalietuuksien myöntämisedellytykset, sosiaalietuuksien määrä ja kesto määritetään kunkin jäsenvaltion lainsäädännössä. Jäsenvaltioiden on kuitenkin tätä toimivaltaa käyttäessään noudatettava yhteisön oikeutta ja erityisesti EY:n perustamissopimuksen määräyksiä, jotka koskevat työntekijöiden vapaata liikkuvuutta ja jokaiselle Euroopan unionin kansalaiselle tunnustettua vapautta liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella (asia C-135/99, Elsen, tuomio 23.11.2000, Kok. 2000, s. I-10409, 33 kohta).

17

Syrjintäkiellon periaatteella, sellaisena kuin siitä määrätään EY 39 artiklan 2 kohdassa ja sellaisena kuin se on konkretisoitu siirtotyöläisten sosiaaliturvan alalla asetuksen N:o 1408/71 3 artiklan 1 kohdassa, kielletään paitsi kansalaisuuteen perustuva sosiaaliturvajärjestelmien etuudensaajien avoin syrjintä, myös kaikki peitellyn syrjinnän muodot, joissa muita erotteluperusteita soveltamalla päädytään tosiasiassa samaan lopputulokseen (ks. asia C-332/05, Celozzi, tuomio 18.1.2007, Kok. 2007, s. I-563, 13 ja 23 kohta).

18

Siten on pidettävä välillisesti syrjivinä sellaisia kansallisessa oikeudessa asetettuja edellytyksiä, jotka siitä huolimatta, että niitä sovelletaan tekemättä eroa kansalaisuuden perusteella, kohdistuvat vaikutuksiltaan kuitenkin olennaisesti taikka suurimmaksi osaksi siirtotyöläisiin, sekä sellaisia erotuksetta sovellettavia edellytyksiä, jotka kotimaiset työntekijät pystyvät siirtotyöläisiä helpommin täyttämään tai jotka saattavat olla erityisesti viimeksi mainituille epäedullisia (em. asia Celozzi, tuomion 24 kohta).

19

Se, että itävaltalaisen lapsenhoitoavustuksen myöntämiseksi Klöppelille kieltäydytään ottamasta huomioon ajanjaksoa, jonka ajan asianomaisen elinkumppani Kraler on saanut Saksassa vastaavaa etuutta, on omiaan johtamaan mainitunlaiseen lopputulokseen, koska pääsääntöisesti juuri työntekijät, jotka ovat muiden jäsenvaltioiden kansalaisia, ovat saaneet ennen Itävaltaan muuttoaan kyseisissä muissa valtioissa maksettuja perhe-etuuksia.

20

On todettava, että yhteisöjen tuomioistuimen tiedossa ei ole seikkoja, joiden perusteella se voisi arvioida, onko mainittu siirtotyöläisten erilainen kohtelu heidän vahingokseen mahdollisesti perusteltua.

21

Koska ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle voidaan vastata jo pelkästään asetuksen N:o 1408/71 3 artiklaa tulkitsemalla siten, että se voi ratkaista käsiteltävänään olevan asian, yhteisöjen tuomioistuimen ei ole tarpeen tulkita asetuksen N:o 1408/71 72 artiklaa eikä asetuksen N:o 574/72 10 a artiklaa.

22

Kun edellä esitetyt näkökohdat otetaan huomioon, esitettyyn kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1408/71 3 artiklan 1 kohta on esteenä sille, että jäsenvaltio kieltäytyy itävaltalaisen lapsenhoitoavustuksen kaltaista perhe-etuutta myönnettäessä ottamasta huomioon vastaavan etuuden saamiskautta jossakin toisessa jäsenvaltiossa, samalla tavoin kuin jos kyseinen saamiskausi olisi täyttynyt sen omalla alueella.

23

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä yhteisöjen tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna 2.12.1996 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 118/97, ja sellaisena kuin se on muutettuna 5.6.2001 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1386/2001, 3 artiklan 1 kohta on esteenä sille, että jäsenvaltio kieltäytyy itävaltalaisen lapsenhoitoavustuksen kaltaista perhe-etuutta myönnettäessä ottamasta huomioon vastaavan etuuden saamiskautta jossakin toisessa jäsenvaltiossa, samalla tavoin kuin jos kyseinen saamiskausi olisi täyttynyt sen omalla alueella.