Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62006CJ0240

    Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 25 päivänä lokakuuta 2007.
    Fortum Project Finance SA.
    Ennakkoratkaisupyyntö: Korkein hallinto-oikeus - Suomi.
    EY 56 artiklan 1 kohta - Direktiivi 69/335/ETY - 12 artiklan 1 kohdan a ja c alakohta - Poikkeus pääomansijoitusten kaksinkertaisen verotuksen kiellosta - Osakkeista muodostuva apportti yhtiöön, joka on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon - Osakevaihto - Varainsiirtovero.
    Asia C-240/06.

    Oikeustapauskokoelma 2007 I-09413

    ECLI identifier: ECLI:EU:C:2007:636

    Asia C-240/06

    Fortum Project Finance SA:n vireille panema asia

    (korkeimman hallinto-oikeuden esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

    EY 56 artiklan 1 kohta – Direktiivi 69/335/ETY – 12 artiklan 1 kohdan a ja c alakohta – Poikkeus pääomansijoitusten kaksinkertaisen verotuksen kiellosta – Osakkeista muodostuva apportti yhtiöön, joka on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon – Osakevaihto – Varainsiirtovero

    Tuomion tiivistelmä

    Verotus – Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen – Pääoman hankintaa koskevat välilliset verot – Pääomayhtiöiltä kannettava pääomansijoitusvero

    (Neuvoston direktiivin 69/335 12 artiklan 1 kohdan a ja c alakohta)

    Pääoman hankintaa koskevista välillisistä veroista annettua direktiiviä 69/335 on tulkittava siten, että sen 12 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ei sovelleta Suomen varainsiirtoveron kaltaisen veron perimiseen silloin, kun arvopapereita luovutetaan apporttina pääomayhtiölle, joka antaa tämän luovutuksen vastikkeeksi omia uusia osakkeitaan. Tällaisen veron periminen on kyseisen direktiivin 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan sallittua.

    Kun direktiivin 69/335 12 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta koskevat erityisiä omaisuuslajeja eli yhtäältä arvopapereita ja toisaalta kiinteää omaisuutta ja liikeomaisuuskokonaisuutta, saman 12 artiklan 1 kohdan c alakohtaa sovelletaan yleisesti ”kaikenlaisiin omaisuuseriin”, ja lisäksi sen mukaan oikeudenluovutuksista suoritettavaa veroa saadaan kantaa vain, mikäli tällaisia omaisuuseriä siirretään ”muuta vastiketta kuin yhtiöosuuksia vastaan”. On siis katsottava, että tehokkuusperiaatteen mukaan ”kaikenlaisten omaisuuserien” käsite, joka sisältyy direktiivin 69/335 12 artiklan 1 kohdan c alakohtaan, voi ulottua vain omaisuuseriin, jotka ovat muunlaisia kuin ne omaisuuserät, jotka mainitaan kyseisen 12 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa, eli kyseessä on oltava muut omaisuuserät kuin yhtäältä ”arvopaperit” ja toisaalta ”kiinteä omaisuus tai liikeomaisuuskokonaisuus”. Jos nimittäin direktiivin 69/335 12 artiklan 1 kohdan c alakohdan tulkittaisiin koskevan ”kaikenlaisia omaisuuseriä”, mukaan luettuina saman 12 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa mainitut omaisuuserät, c alakohta kattaisi a ja b alakohdan sisällön kokonaisuudessaan siten, että nämä kaksi alakohtaa olisivat täysin merkityksettömiä ja tarpeettomia.

    (ks. 37–39 ja 43 kohta sekä tuomiolauselma)







    YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

    25 päivänä lokakuuta 2007 (*)

    EY 56 artiklan 1 kohta – Direktiivi 69/335/ETY – 12 artiklan 1 kohdan a ja c alakohta – Poikkeus pääomansijoitusten kaksinkertaisen verotuksen kiellosta – Osakkeista muodostuva apportti yhtiöön, joka on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon – Osakevaihto – Varainsiirtovero

    Asiassa C‑240/06,

    jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka korkein hallinto-oikeus (Suomi) on esittänyt 26.5.2006 tekemällään välipäätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 29.5.2006, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa, jonka on pannut vireille

    Fortum Project Finance SA,

    YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),

    toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann sekä tuomarit A. Tizzano, A. Borg Barthet, M. Ilešič (esittelevä tuomari) ja E. Levits,

    julkisasiamies: Y. Bot,

    kirjaaja: hallintovirkamies C. Strömholm,

    ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 19.4.2007 pidetyssä istunnossa esitetyn,

    ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

    –        Fortum Project Finance SA, edustajinaan M. Tunturi ja T. Kanervo,

    –        Suomen hallitus, asiamiehinään E. Bygglin ja J. Heliskoski,

    –        Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehenään V. Jackson, jota avustaa barrister R. Hill,

    –        Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään R. Lyal ja P. Aalto,

    kuultuaan julkisasiamiehen 5.7.2007 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

    on antanut seuraavan

    tuomion

    1        Ennakkoratkaisupyyntö koskee EY 56 artiklan 1 kohdan ja pääoman hankintaa koskevista välillisistä veroista 17.7.1969 annetun neuvoston direktiivin 69/335/ETY (EYVL L 249, s. 25), sellaisena kuin se on muutettuna 10.6.1985 annetulla neuvoston direktiivillä 85/303/ETY (EYVL L 156, s. 23; jäljempänä direktiivi 69/335), 12 artiklan 1 kohdan c alakohdan tulkintaa.

    2        Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain Luxemburgin oikeuden mukaan perustettu yhtiö Fortum Project Finance SA (jäljempänä Fortum Project Finance) ja Uudenmaan verovirasto ja joka koskee Suomen varainsiirtoveron kantamista kaikista osakkeista, jotka Suomen oikeuden mukaan perustettu yhtiö Fortum Oyj (jäljempänä Fortum) omistaa toisessa Suomen oikeuden mukaan perustetussa yhtiössä Fortum Heat and Gas Oy:ssä (jäljempänä Fortum Heat and Gas) ja jotka sen on tarkoitus luovuttaa apporttina Fortum Project Financelle, joka antaa sille luovutuksen vastikkeeksi liikkeeseen laskemiaan uusia osakkeita.

     Asiaa koskevat oikeussäännöt

     Yhteisön lainsäädäntö

    3        EY 56 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

    ”1.      Tämän luvun määräysten mukaisesti kiellettyjä ovat kaikki rajoitukset, jotka koskevat pääomanliikkeitä jäsenvaltioiden välillä – –”

    4        Kuten direktiivin 69/335 johdanto-osan ensimmäisestä ja toisesta perustelukappaleesta ilmenee, tällä direktiivillä pyritään edistämään pääomien vapaata liikkuvuutta, joka on sisämarkkinoiden toteuttamisen kannalta olennaiseksi katsottu perusvapaus. Tämän johdosta direktiivillä pyritään poistamaan verotukselliset esteet pääoman hankinnassa, johon kuuluvat muun muassa yhtiöihin tehtävät pääomansijoitukset eli sijoitukset, jotka osakkaat tai osakkeenomistajat tekevät pääomayhtiöihinsä.

    5        Tätä varten direktiivin 69/335 1–9 artiklassa säädetään, että yhtiöihin tehtävistä pääomansijoituksista kannetaan yhdenmukaistettavaa veroa (jäljempänä pääomansijoitusvero).

    6        Kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa on luettelo pääomansijoitusveron alaisista toimista, joihin kyseisen kohdan c alakohdan mukaan kuuluu ”pääomayhtiön yhtiöpääoman korottaminen kaikenlaisten omaisuuserien sijoittamisella”.(*)

    7        Direktiivin 7 artiklan mukaan tällaisesta omaisuuserien sijoittamista koskevasta toimesta voidaan kantaa pääomansijoitusvero soveltamalla yhtenäistä verokantaa, joka ei ole yhtä prosenttia korkeampi.

    8        Direktiivin 69/335 10 artiklassa säädetään, että jäsenvaltiot eivät pääomansijoitusveron lisäksi saa kantaa voittoa tavoittelevilta yhtiöiltä, yhteenliittymiltä tai oikeushenkilöiltä minkäänlaisia muita veroja etenkään direktiivin 4 artiklassa tarkoitetuista toimista.

    9        Direktiivin 69/335 11 artiklassa säädetään seuraavaa:

    ”Jäsenvaltiot eivät saa kantaa minkäänlaista veroa:

    a)      osakkeiden, osuuksien tai muiden samankaltaisten arvopapereiden tai näitä arvopapereita vastaavien todistusten laatimisesta, liikkeeseen laskemisesta, hyväksymisestä arvopaperipörssissä noteerattaviksi, vaihdantaan saattamisesta tai välittämisestä, niiden liikkeeseenlaskijasta riippumatta;

    b)      lainoista, mukaan lukien valtion ottamat lainat, jotka otetaan joukkovelkakirjoina tai muina siirtokelpoisina arvopapereina, niiden liikkeeseenlaskijasta riippumatta, tai näihin liittyvistä muodollisuuksista tai tällaisten joukkovelkakirjojen tai muiden siirtokelpoisten arvopapereiden laatimisesta, liikkeeseen laskemisesta, hyväksymisestä arvopaperipörssissä noteerattavaksi, vaihdantaan saattamisesta tai välittämisestä.”

    10      Direktiivin 69/335 12 artiklan 1 kohdassa kuitenkin täsmennetään, että jäsenvaltiot voivat direktiivin 10 ja 11 artiklan säännöksistä poiketen kantaa erityisesti

    ”a)      kiinteämääräistä veroa tai muuta veroa arvopapereiden luovutuksista;

    b)      veroa oikeudenluovutuksista, mukaan lukien kiinteistöjen rekisteröinnistä kannettava vero, sijoitettaessa jäsenvaltioiden alueella sijaitsevaa kiinteää omaisuutta tai siellä sijaitseva liikeomaisuuskokonaisuus voittoa tavoittelevaan yhtiöön, yhteenliittymään tai oikeushenkilöön;

    c)       veroa oikeudenluovutuksista kaikenlaisten omaisuuserien osalta, joita sijoitetaan voittoa tavoittelevaan yhtiöön, yhteenliittymään tai oikeushenkilöön, jos tällaisia omaisuuseriä siirretään muuta vastiketta kuin yhtiöosuuksia vastaan;

    – –”

     Kansallinen lainsäädäntö

    11      Varainsiirtoverolain (931/1996) 15 §:n mukaan arvopaperin omistusoikeuden luovutuksesta on luovutuksensaajan suoritettava veroa.

    12      Kyseisen lain 20 §:n 1 momentin mukaan arvopaperin luovutuksessa vero on 1,6 prosenttia kauppahinnasta tai muun vastikkeen arvosta.

    13      Tuloverolain (1535/1992), joka annettiin 30.12.1992, 9 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan velvollinen suorittamaan veroa tulon perusteella on verovuonna Suomessa asunut henkilö, kotimainen yhteisö, yhteisetuus ja kuolinpesä täältä ja muualta saamastaan tulosta.

    14      Suomen valtio ei kanna direktiivissä 69/335 tarkoitettua pääomansijoitusveroa.

     Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys

    15      Fortumin tarkoituksena on luovuttaa kaikki omistamansa Fortum Heat and Gasin osakkeet Fortum Project Financelle. Tämä antaa, korotettuaan ensin osakepääomaansa saamiensa osakkeiden arvoa vastaavalla määrällä, Fortumille liikkeeseen laskemiaan uusia osakkeita.

    16      Fortum Project Financen olisi suoritettava osakevaihdolla hankkimastaan pääomasta Luxemburgissa yhden prosentin suuruinen pääomansijoitusvero.

    17      Koska Fortum Project Finance ei ollut varma, olisiko sen suoritettava osakkeiden saannosta myös varainsiirtoveroa, se pyysi asiasta Uudenmaan verovirastolta ennakkoratkaisua, jossa tämä katsoi, että kyseisen yhtiön tulee suorittaa kyseinen vero, jonka määrä on 1,6 prosenttia apporttina saatujen Fortum Heat and Gasin osakkeiden käyvästä arvosta.

    18      Fortum Project Finance vaati Helsingin hallinto-oikeudessa ennakkoratkaisun kumoamista. Se vetosi muun muassa siihen, että varainsiirtoveron kantamisesta seuraisi, että pääomanhankinta on veron kohteena kahteen kertaan, mikä olisi EY 56 artiklan 1 kohdan ja direktiivin 69/335 vastaista.

    19      Helsingin hallinto-oikeuden pyynnöstä Suomen valtiovarainministeriö antoi lausunnon, jossa se totesi, ettei direktiivi 69/335 näyttäisi rajoittavan jäsenvaltion oikeutta kantaa veroja arvopaperin omistusoikeuden luovuttamisesta ja että osakevaihdossa on tästä kysymys, joten luovutuksesta voidaan kantaa varainsiirtovero. Valtiovarainministeriön mukaan asiassa C-42/96, Immobiliare SIF, 11.12.1997 annetun tuomion (Kok. 1997, s. I-7089) ja asiassa C-236/97, Codan, 17.12.1998 annetun tuomion (Kok. 1998, s. I-8679) valossa näyttää myös siltä, että kyseisen direktiivin 12 artiklan 1 kohdan c alakohdan soveltamisala olisi suppea.

    20      Fortum Project Finance totesi antamassaan vastaselityksessä, että edellä mainitussa asiassa Codan annettu tuomio ei koskenut lainkaan direktiivin 69/335 12 artiklan 1 kohdan c alakohdan soveltamista eikä apporttikysymystä. Edellä mainitussa asiassa Immobiliare SIF annetusta tuomiosta se totesi, että verokannan prosenttiperusteisuus ei ole sinällään täysi näyttö veronluonteisuudesta.

    21      Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi Fortum Project Financen valituksen ja katsoi, että varainsiirtovero ei kohdistu Fortumin Fortum Project Financen osakeannissa tekemään merkintään eikä yhtiön osakepääoman korottamiseen vaan Fortum Heat and Gasin osakkeiden luovutukseen, joten varainsiirtoveron ei ole katsottava olevan direktiivin 69/335 12 artiklan 1 kohdan c alakohdan vastainen.

    22      Kyseinen tuomioistuin totesi, että koska varainsiirtoverotus kohdistuu osakkeiden luovutukseen eikä pääomien siirtoon jäsenvaltiosta toiseen, luovutuksesta suoritettavan varainsiirtoveron ei ole katsottava olevan myöskään EY 56 artiklan 1 kohdan vastainen ja että veroviraston ennakkoratkaisua ei ole syytä muuttaa.

    23      Ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen tekemässään valituksessa Fortum Project Finance on vaatinut, että Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, ettei merkintähinnan maksuna saaduista osakkeista ole suoritettava varainsiirtoveroa.

    24      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että siinä vireillä olevan pääasian ratkaiseminen edellyttää EY 56 artiklan 1 kohdan ja direktiivin 69/335 12 artiklan 1 kohdan c alakohdan tulkintaa.

    25      Tässä tilanteessa korkein hallinto-oikeus on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

    ”Onko [EY] 56 artiklaa ja [direktiivin 69/335/ETY] 12 artiklan 1 kohdan c alakohtaa tulkittava siten, että ne estävät varainsiirtoveron perimisen silloin, kun arvopapereita luovutetaan edellä kerrotulla tavalla apporttina osakeyhtiölle, joka antaa vastikkeeksi omia uusia osakkeitaan?”

     Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu

    26      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään, ovatko EY 56 artiklan 1 kohta ja direktiivin 69/335 12 artiklan 1 kohdan c alakohta esteenä varainsiirtoveron kaltaisen veron kantamiselle silloin, kun arvopapereita luovutetaan apporttina osakeyhtiölle, joka antaa luovutuksen vastikkeeksi omia uusia osakkeitaan.

    27      Aluksi on todettava, että nyt käsiteltävänä olevassa asiassa ei ole tarpeen tulkita EY 56 artiklan 1 kohtaa, koska varainsiirtoverolain säännösten mukaan arvopaperien sekä kotimaisia että jäsenvaltiosta toiseen tapahtuvia luovutuksia verotetaan samalla tavalla, joten kyseisellä lailla ei ole, kuten yhteisöjen tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta voidaan päätellä, suoria tai välillisiä syrjiviä vaikutuksia.

    28      Direktiivin 69/335 soveltamisesta nyt käsiteltävänä olevassa asiassa Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus toteaa aluksi, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen toimi ei kuulu kyseisen direktiivin soveltamisalaan, koska direktiivi koskee vain sellaisia pääoman hankintatoimia, joiden johdosta niihin osallisina olevien taloudellinen suorituskyky vahvistuu. Osakevaihto ei kuitenkaan nyt käsiteltävänä olevassa asiassa johda tällaiseen Fortum-konsernin vahvistumiseen, kun asiaa tarkastellaan koko konsernin kannalta.

    29      Tällaisia argumentteja ei kuitenkaan voida hyväksyä. Kyseessä oleva toimi, jossa osakepääomaa korotetaan apporttina saaduilla osakkeilla, kuuluu nimittäin selvästi direktiivin 69/335 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan soveltamisalaan, koska tämän alakohdan mukaan pääomayhtiön yhtiöpääoman korottaminen kaikenlaisten omaisuuserien sijoittamisella on pääomansijoitusveron alaista, eikä siinä viitata mitenkään taloudellisiin vaikutuksiin, jotka tällaisella toimella on siihen osallisina oleviin.

    30      Asiassa C-46/04, Aro Tubi Trafilerie, 30.3.2006 antamassaan tuomiossa (Kok. 2006, s. I-3009) yhteisöjen tuomioistuimella oli tilaisuus todeta, että direktiivin 69/335 4 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu ”yhtiöpääoman korottaminen” edellyttää, että yhtiöpääomaa muodollisesti korotetaan joko laskemalla liikkeeseen uusia osakkeita tai korottamalla olemassa olevien osakkeiden nimellisarvoa (33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

    31      Koska direktiiviä 69/335 sovelletaan pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen toimeen, tästä toimesta kannetaan Luxemburgissa pääomansijoitusvero. On siis tarkistettava, voivatko myös Suomen veroviranomaiset kantaa varainsiirtoveron vai onko kyseisen direktiivin 12 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan tämän veron kantaminen päinvastoin kielletty, kuten Fortum Project Finance ja Euroopan yhteisöjen komissio väittävät.

    32      Suomen ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset katsovat tämän osalta, että pääasiassa kyseessä oleva verotus sallitaan kyseisen 12 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, jota sovelletaan osakkeiden kaltaisten arvopapereiden luovutuksesta kannettaviin veroihin. Näiden hallitusten mukaan direktiivin 69/335 12 artiklan 1 kohdan c alakohdasta olisi katsottava, että sitä sovelletaan veroihin, jotka kannetaan oikeudenluovutuksesta, joka koskee muita kuin kyseisen direktiivin 12 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdan soveltamisalaan kuuluvia omaisuuseriä eli omaisuuseriä, jotka eivät ole arvopapereita eivätkä kiinteää omaisuutta tai liikeomaisuuskokonaisuuksia. Tällaisen argumentin tueksi kyseiset hallitukset vetoavat edellä mainituissa asioissa Immobiliare SIF ja Codan annettuihin tuomioihin, joissa yhteisöjen tuomioistuin ei pääasian tilannetta vastaavissa tilanteissa tulkinnut direktiivin 69/335 12 artiklan 1 kohdan c alakohtaa vaan se tulkitsi ensiksi mainitussa asiassa kyseisen 1 kohdan b alakohtaa ja jälkimmäisessä asiassa kyseisen 1 kohdan a alakohtaa.

    33      Komissio sitä vastoin katsoo Fortum Project Financen tukemana, että direktiivin 69/335 12 artiklan 1 kohdan a alakohta on perussääntö arvopapereiden luovutukseen kohdistuvalle verotukselle, kun taas saman direktiivin 12 artiklan 1 kohdan c alakohdassa vahvistetaan yksityiskohtaisempi sääntö verotukselle, joka kohdistuu arvopapereiden ja muiden omaisuuserien apporttina yhtiölle tapahtuvaan luovutukseen. Edellä mainituissa asioissa Immobiliare SIF ja Codan annetut tuomiot eivät ole omiaan tekemään tätä arviointia kyseenalaiseksi, koska yhteisöjen tuomioistuin ei näissä tuomioissa tulkinnut direktiivin 69/335 12 artiklan 1 kohdan c alakohtaa.

    34      Komission ja Fortum Project Financen argumentteja ei kuitenkaan voida hyväksyä.

    35      Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 51 kohdassa, tämän ennakkoratkaisuasian keskeinen kysymys on se, sallitaanko direktiivin 69/335 12 artiklan 1 kohdan a alakohdassa jäsenvaltioiden verottaa arvopapereiden luovutuksia direktiivin 12 artiklan 1 kohdan c alakohdan sitä estämättä myös silloin, kun arvopaperit vastaanottava yhtiö antaa vastikkeeksi omia osakkeitaan. Toisin sanoen on selvitettävä, onko direktiivin 69/335 12 artiklan 1 kohdan a alakohtaa pidettävä erityissäännöksenä saman 12 artiklan 1 kohdan c alakohtaan nähden, jolloin ensiksi mainittu säännös on ensisijainen suhteessa jälkimmäiseen säännökseen niissä tilanteissa, joita sillä on erityisesti tarkoitus säännellä.

    36      Tämän osalta on ensinnäkin palautettava mieleen, että yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä katsotaan, että silloin, kun yhteisön oikeuden säännöstä voidaan tulkita usealla tavalla, etusija on annettava tulkinnalle, jolla voidaan varmistaa säännöksen tehokas vaikutus (asia C-434/97, komissio v. Ranska, tuomio 24.2.2000, Kok. 2000, s. I‑1129, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

    37      On todettava, että kun direktiivin 69/335 12 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta koskevat erityisiä omaisuuslajeja eli yhtäältä arvopapereita ja toisaalta kiinteää omaisuutta ja liikeomaisuuskokonaisuutta, saman 12 artiklan 1 kohdan c alakohtaa sovelletaan yleisesti ”kaikenlaisiin omaisuuseriin”, ja lisäksi sen mukaan oikeudenluovutuksista suoritettavaa veroa saadaan kantaa vain, mikäli tällaisia omaisuuseriä siirretään ”muuta vastiketta kuin yhtiöosuuksia vastaan”.

    38      On siis katsottava, että tämän tuomion 36 kohdassa mainitun tehokkuusperiaatteen mukaan ”kaikenlaisten omaisuuserien” käsite, joka sisältyy direktiivin 69/335 12 artiklan 1 kohdan c alakohtaan, voi ulottua vain omaisuuseriin, jotka ovat muunlaisia kuin ne omaisuuserät, jotka mainitaan kyseisen 12 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa, eli kyseessä on oltava muut omaisuuserät kuin yhtäältä ”arvopaperit” ja toisaalta ”kiinteä omaisuus tai liikeomaisuuskokonaisuus”.

    39      Kuten nimittäin julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 63 kohdassa, jos direktiivin 69/335 12 artiklan 1 kohdan c alakohdan tulkittaisiin koskevan ”kaikenlaisia omaisuuseriä”, mukaan luettuina saman 12 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa mainitut omaisuuserät, c alakohta kattaisi a ja b alakohdan sisällön kokonaisuudessaan siten, että nämä kaksi alakohtaa olisivat täysin merkityksettömiä ja tarpeettomia.

    40      On siis todettava, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa yhtäältä luovutetaan arvopapereita ja toisaalta annetaan niiden vastikkeeksi osakkeita, direktiivin 69/335 12 artiklan 1 kohdan c alakohta ei ole esteenä varainsiirtoveron kaltaisen veron kantamiselle.

    41      Pääasiassa kyseessä oleva toimi päinvastoin kuuluu direktiivin 69/335 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan soveltamisalaan, joten varainsiirtoveron kantaminen kuuluu nyt käsiteltävänä olevassa asiassa tämän säännöksen soveltamisalaan.

    42      Lisäksi on todettava, että julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksensa 67–70 kohdassa esittämistä syistä tällainen tulkinta on yhdenmukainen edellä mainitussa asiassa Codan annetun tuomion kanssa, jossa yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että pääasiassa kyseessä olevan tilanteen kanssa täysin samanlaisessa tilanteessa direktiivin 69/335 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla voidaan kantaa osakkeiden luovutuksesta veroa osakepääoman korottamisen johdosta suoritettavan pääomansijoitusveron lisäksi.

    43      Esitettyyn kysymykseen on vastattava kaiken edellä esitetyn perusteella, että direktiiviä 69/335 on tulkittava siten, että sen 12 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ei sovelleta varainsiirtoveron kaltaisen veron perimiseen silloin, kun arvopapereita luovutetaan apporttina pääomayhtiölle, joka antaa tämän luovutuksen vastikkeeksi omia uusia osakkeitaan. Tällaisen veron periminen on kyseisen direktiivin 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan sallittua.

     Oikeudenkäyntikulut

    44      Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä yhteisöjen tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

    Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

    Pääoman hankintaa koskevista välillisistä veroista 17.7.1969 annettua neuvoston direktiiviä 69/335/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 10.6.1985 annetulla neuvoston direktiivillä 85/303/ETY, on tulkittava siten, että sen 12 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ei sovelleta Suomen varainsiirtoveron kaltaisen veron perimiseen silloin, kun arvopapereita luovutetaan apporttina pääomayhtiölle, joka antaa tämän luovutuksen vastikkeeksi omia uusia osakkeitaan. Tällaisen veron periminen on kyseisen direktiivin 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan sallittua.

    Allekirjoitukset


    * Oikeudenkäyntikieli: suomi.


    * Tässä ja jäljempänä tuomiossa esitetyt lainaukset direktiivistä on suomennettu yhteisöjen tuomioistuimessa, koska EYVL:ssä ei ole julkaistu suomenkielistä tekstiä.

    Top