7.6.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/3

1)

Sijoitettujen pääomien korot ja paikallisten tilaajayhteyksien toteutuksessa käytetyn käyttöomaisuuden poistot kuuluvat kustannuksiin, jotka on otettava huomioon tilaajayhteyksien eriytetystä tarjoamisesta 18.12.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2887/2000 3 artiklan 3 kohdassa säädetyn tilaajayhteyksien eriytetyn käyttöoikeuden tariffien kustannuslähtöisyyden periaatteen mukaisesti.

2)

Sovellettaessa asetuksen N:o 2887/2000 3 artiklan 3 kohdassa säädettyä tilaajayhteyksien eriytetyn käyttöoikeuden tariffien kustannuslähtöisyyden periaatetta kansallisten sääntelyviranomaisten on otettava ilmoitetun operaattorin kustannusten laskentaperustetta määrittäessään huomioon todelliset kustannukset eli ilmoitetun operaattorin hankintakustannukset sekä ennakoidut kustannukset, jotka voivat perustua verkon tai sen osien arvioituihin jälleenhankintakustannuksiin.

3)

Asetuksen N:o 2887/2000 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla kansallisilla sääntelyviranomaisilla on oikeus vaatia ilmoitettuja operaattoreita toimittamaan merkityksellisiä tietoja asiakirjoista, joilla näytetään toteen kustannukset, jotka on otettu huomioon sovellettaessa tilaajayhteyksien eriytetyn käyttöoikeuden tariffien kustannuslähtöisyyden periaatetta. Koska yhteisön oikeudessa ei ole säännöksiä tarkastettavista maksutositteista, yksinomaan kansallisten sääntelyviranomaisten asiana on tutkia sovellettavan oikeuden mukaan, ovatko esitetyt asiakirjat asianmukaisimpia kustannuslaskennan kannalta.

4)

Yhteisön oikeus ei ole esteenä sille, että sovellettaessa asetuksen N:o 2887/2000 3 artiklan 3 kohdassa säädettyä tilaajayhteyksien eriytetyn käyttöoikeuden tariffien kustannuslähtöisyyden periaatetta kansalliset viranomaiset määrittävät kustannukset käyttäen perusteena alhaalta ylös tai ylhäältä alas etenevää analyyttista kustannusmallia, kun täydellisiä ja ymmärrettäviä maksutositteita ei ole.

5)

Asetuksen N:o 2887/2000 1 artiklan 4 kohdalla jäsenvaltioille annetulla mahdollisuudella ottaa käyttöön yksityiskohtaisia kansallisia toimenpiteitä ei voida syrjäyttää tilaajayhteyksien eriytetyn käyttöoikeuden tariffien kustannuslähtöisyyden periaatteen soveltamista, sellaisena kuin tämä periaate on ilmaistuna mainitun asetuksen 3 artiklan 3 kohdassa.

6)

Asetuksen N:o 2887/2000 4 artiklan 1 ja 2 kohdasta ilmenee, että tutkiessaan ilmoitettujen operaattorien tilaajayhteytensä eriytetyn käyttöoikeuden tarjoamisessa käyttämiä tariffeja mainitun asetuksen 3 artiklan 3 kohdassa esitetyn tariffiperiaatteen kannalta kansallisilla sääntelyviranomaisilla on laaja toimivalta, johon kuuluu näihin tariffeihin liittyvien eri näkökohtien arviointi ja jopa hintojen eli myös ehdotettujen tariffien muuttaminen. Tämä laaja toimivalta koskee myös ilmoitetuille operaattoreille aiheutuneita kustannuksia, kuten sijoitetun pääoman korkoja ja käyttöomaisuuden poistoja, niiden laskentaperustetta ja mainittujen kustannusten toteen näyttämistä koskevia malleja.

7)

Pelkästään jäsenvaltioiden asiana on menettelyllisen itsemääräämisoikeutensa puitteissa määrittää oikeussuojan vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteita noudattaen toimivaltainen tuomioistuin, oikeudenkäynnin laatu ja näin ollen tuomioistuinvalvontaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt kansallisten sääntelyviranomaisten niiden päätösten osalta, jotka koskevat ilmoitettujen operaattorien tilaajayhteyksien eriytetyn käyttöoikeuden tarjoamisessa käyttämien tariffien hyväksymistä. Näin ollen kansallisen tuomioistuimen on varmistettava, että asetuksesta N:o 2887/2000 johtuvia velvoitteita tosiasiallisesti noudatetaan tilaajayhteyksien eriytetyn käyttöoikeuden osalta mainitun asetuksen 3 artiklan 3 kohdassa esitetyn tariffiperiaatteen mukaisten yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti ja että tämä tapahtuu avoimin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin.

8)

Asetuksen N:o 2887/2000 4 artiklan 1 kohdalla, luettuna yhdessä telepalvelujen sisämarkkinoiden toteuttamisesta saamalla aikaan avoimen verkon tarjoaminen 28.6.1990 annetun neuvoston direktiivin 90/387/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 6.10.1997 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/51/EY, 5 a artiklan 3 kohdan kanssa, edellytetään, että kansalliset tuomioistuimet tulkitsevat ja soveltavat muutoksenhakukeinojen käyttämistä koskevia sisäisiä menettelysääntöjä siten, että paitsi tilaajayhteyksien eriytetyn käyttöoikeuden tariffien hyväksymisestä tehdyn kansallisen sääntelyviranomaisen päätöksen adressaattina oleva yritys, myös mainitussa asetuksessa tarkoitetut käyttöoikeuden saaneet, joiden oikeuksiin päätös potentiaalisesti vaikuttaa, voivat riitauttaa tällaisen päätöksen tuomioistuimessa.

9)

Asetusta N:o 2887/2000 on tulkittava siten, että kansallisen sääntelyviranomaisen mainitun asetuksen 4 artiklan mukaan suorittamassa tilaajayhteyksien eriytetyn käyttöoikeuden tariffien valvontamenettelyssä ilmoitetun operaattorin on esitettävä todisteet siitä, että sen tariffit ovat tariffien kustannuslähtöisyyden periaatteen mukaisia. Sitä vastoin jäsenvaltioiden asiana on vahvistaa säännöt todistustaakan jakamisesta kansallisen sääntelyviranomaisen, joka on tehnyt päätöksen ilmoitetun operaattorin tariffien hyväksymisestä, ja sellaisen käyttöoikeuden saaneen välillä, joka riitauttaa tämän päätöksen. Jäsenvaltioiden asiana on myös vahvistaa menettelyllisten sääntöjensä mukaisesti ja oikeussuojan vastaavuutta ja tehokkuutta koskevia yhteisön periaatteita noudattaen todistustaakan jakamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, joita sovelletaan riitautettaessa tuomioistuimessa kansallisen sääntelyviranomaisen päätös, jolla hyväksytään ilmoitetun operaattorin tariffit sen tilaajayhteyksien eriytetyn käyttöoikeuden tarjoamisessa.