1

Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25.6.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (EYVL L 248, s. 1; jäljempänä varainhoitoasetus) 100 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Hankintaviranomaisen on ilmoitettava jokaiselle hylätylle ehdokkaalle tai tarjoajalle seikat, joiden perusteella tämän ehdokkuus tai tarjous on hylätty, sekä jokaiselle valintaperusteet täyttävän tarjouksen tehneelle, joka sitä kirjallisesti pyytää, valitun tarjouksen ominaisuudet ja siihen liittyvät edut sekä valitun tarjouksen tekijän nimi.

Joitakin tietoja voidaan kuitenkin jättää ilmoittamatta, jos niiden ilmoittaminen estäisi lain soveltamista tai olisi yleisen edun vastaista tai vahingoittaisi julkisyhteisöjen tai yksityisten yritysten laillisia kaupallisia etuja taikka haittaisi tarjoajien välistä rehellistä kilpailua.”

2

Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä 23.12.2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (EYVL L 357, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 20.7.2005 annetulla komission asetuksella (EY, Euratom) N:o 1261/2005 (EUVL L 201, s. 3; jäljempänä soveltamissäännöt), 149 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Hankintaviranomaiset tiedottavat ehdokkaille ja tarjoajille viipymättä hankinta- tai puitesopimusta koskevan tarjouskilpailun ratkaisua tai dynaamiseen hankintajärjestelmään hyväksymistä koskevista päätöksistään sekä perusteista päätökselleen luopua tarjouskilpailun kohteena olleen hankinta- tai puitesopimuksen tekemisestä tai dynaamisen hankintajärjestelmän käyttöönotosta tai aloittaa menettely uudelleen.”

3

Soveltamissääntöjen 149 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Toimielinten omaan lukuunsa varainhoitoasetuksen 105 artiklan mukaisesti tekemien hankintojen osalta hankintaviranomaiset ilmoittavat mahdollisimman pian myöntöpäätöksen tekemisen jälkeen ja viimeistään seuraavalla viikolla yhtäaikaisesti ja henkilökohtaisesti jokaiselle hylätylle ehdokkaalle ja tarjoajalle kirjeitse, faksilla tai sähköpostitse tarjouksen tai ehdokkuushakemuksen hylkäämisestä ja täsmentävät kussakin tapauksessa tarjouksen tai ehdokkuushakemuksen hylkäämiseen johtaneet syyt.

Hankintaviranomaiset ilmoittavat samanaikaisesti kun hylätyille ehdokkaille tai tarjoajille ilmoitetaan hylkäämisestä myöntöpäätöksestä tarjouskilpailun voittajalle täsmentäen samalla, ettei ilmoitettu päätös sido asianomaista hankintaviranomaista.

Hylätyt tarjoajat tai ehdokkaat voivat pyytää lisätietoja hylkäämisen syistä kirjeitse, faksilla ja sähköpostitse, ja kaikki valintaperusteet täyttävän tarjouksen tehneet tarjoajat voivat pyytää tietoja valitun tarjouksen ominaispiirteistä ja siihen liittyvistä eduista, ja heille voidaan ilmoittaa tarjouskilpailun voittajan nimi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta varainhoitoasetuksen 100 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan säännösten soveltamista. Hankintaviranomaisten on esitettävä tiedot enintään 15 kalenteripäivän kuluessa pyynnön saamisesta.

Hankintaviranomaiset voivat allekirjoittaa sopimuksen tai puitesopimuksen tarjouskilpailun voittajan kanssa vasta kahden kalenteriviikon kuluttua sitä päivää seuraavasta päivästä, jona hylkäämis- ja myöntöpäätöksistä ilmoitettiin samanaikaisesti. Hankintaviranomaiset voivat tarvittaessa lykätä sopimuksen allekirjoittamista lisätutkimusten ajaksi, jos hylätyt tarjoajat tai ehdokkaat toimittavat pyyntöjä tai huomautuksia kahden kalenteriviikon kuluessa hylkäämis- ja myöntöpäätöksistä ilmoittamisen jälkeen tai jos kyseisellä ajanjaksolla saadut muut merkitykselliset tiedot tekevät sen perustelluksi. Tässä tapauksessa kaikille ehdokkaille ja tarjoajille on ilmoitettava asiasta kolmen työpäivän kuluessa lykkäämispäätöksestä.”

4

Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43) 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Toimielimet eivät anna tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi:

– –

– –

6.   Jos vain osaan pyydetystä asiakirjasta voidaan soveltaa poikkeusta, muut asiakirjan osat luovutetaan.

– –”

5

Asetuksen N:o 1049/2001 6 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Hakemus saada tutustua asiakirjoihin on esitettävä kirjallisesti, sähköinen muoto mukaan luettuna, jollain [EY] 314 artiklassa tarkoitetuista kielistä ja riittävän täsmällisesti, jotta asiakirja on toimielimen tunnistettavissa. Hakijan ei tarvitse perustella hakemusta.

2.   Jos hakemus ei ole riittävän täsmällinen, toimielin pyytää hakijaa täsmentämään hakemustaan ja avustaa hakijaa tässä esimerkiksi antamalla tietoja julkisten asiakirjarekisterien käytöstä.

3.   Jos hakemus koskee erittäin pitkää asiakirjaa tai erittäin suurta määrää asiakirjoja, kyseinen toimielin voi neuvotella hakijan kanssa epävirallisesti kohtuullisen ratkaisun löytämiseksi.

4.   Toimielimet antavat kansalaisille tietoa ja neuvoja siitä, miten ja minne voidaan tehdä hakemus saada tutustua asiakirjoihin.”

6

Asetuksen N:o 1049/2001 7 artiklassa, jossa esitetään alkuperäisten hakemusten käsittelyä koskevat säännöt, säädetään seuraavaa:

”1.   Asiakirjoihin tutustumista koskevat hakemukset käsitellään välittömästi. Hakijalle lähetetään vastaanottoilmoitus. Viidentoista työpäivän kuluessa hakemuksen kirjaamisesta toimielin joko päättää antaa pyydetyn asiakirjan tutustuttavaksi ja antaa asiakirjan tutustuttavaksi 10 artiklan mukaisesti tässä määräajassa tai ilmoittaa kirjallisesti, mistä syystä hakemus on hylätty kokonaan tai osittain, sekä hakijan oikeudesta tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti tehdä uudistettu hakemus.

2.   Jos hakemus hylätään kokonaan tai osittain, hakija voi viidentoista työpäivän kuluessa siitä, kun hän on vastaanottanut toimielimen vastauksen, tehdä uudistetun hakemuksen ja pyytää toimielintä tarkistamaan kantaansa.

3.   Poikkeuksellisesti, esimerkiksi silloin, kun hakemus koskee erittäin pitkää asiakirjaa tai erittäin suurta määrää asiakirjoja, 1 kohdassa säädettyä määräaikaa voidaan jatkaa viidellätoista työpäivällä edellyttäen, että hakijalle ilmoitetaan tästä ennakolta ja että lykkäys perustellaan yksityiskohtaisesti.

4.   Jos toimielin ei anna vastausta asetetussa määräajassa, hakija voi tehdä uudistetun hakemuksen.”

7

Asetuksen N:o 1049/2001 8 artiklassa, joka koskee uudistettujen hakemusten käsittelyä, säädetään seuraavaa:

”1.   Uudistetut hakemukset käsitellään välittömästi. Viidentoista työpäivän kuluessa hakemuksen kirjaamisesta toimielin joko päättää antaa pyydetyn asiakirjan tutustuttavaksi ja antaa asiakirjan tutustuttavaksi 7 artiklan mukaisesti tässä määräajassa tai ilmoittaa kirjallisesti, mistä syystä hakemus on hylätty kokonaan tai osittain. Jos toimielin kieltäytyy antamasta asiakirjaa kokonaan tai osittain tutustuttavaksi, se ilmoittaa hakijalle tämän käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista, toisin sanoen mahdollisuudesta nostaa asiasta kanne toimielintä vastaan tuomioistuimessa ja/tai kannella oikeusasiamiehelle EY:n perustamissopimuksen 230 ja 195 artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti.

2.   Poikkeuksellisesti esimerkiksi silloin, kun hakemus koskee erittäin pitkää asiakirjaa tai erittäin suurta määrää asiakirjoja, 1 kohdassa säädettyä määräaikaa voidaan jatkaa viidellätoista työpäivällä edellyttäen, että hakijalle ilmoitetaan tästä ennakolta ja että lykkäys perustellaan yksityiskohtaisesti.

3.   Jos toimielin ei anna vastausta asetetussa määräajassa, hakemus katsotaan hylätyksi, ja hakija voi nostaa kanteen toimielintä vastaan tuomioistuimessa ja/tai kannella oikeusasiamiehelle EY:n perustamissopimuksen asianomaisten määräysten mukaisesti.”

8

Työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 12.3.2001 annetulla neuvoston direktiivillä 2001/23/EY (EYVL L 82, s. 16) kodifioidaan työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 14.2.1977 annettu neuvoston direktiivi 77/187/ETY (EYVL L 61, s. 26), sellaisena kuin se on muutettuna 29.6.1998 annetulla neuvoston direktiivillä 98/50/EY (EYVL L 201, s. 88).

9

Direktiivin 2001/23 soveltamisala määritetään sen 1 artiklassa, jossa säädetään seuraavaa:

– –”

10

Työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevista säännöksistä ja direktiivin 2001/23 täytäntöönpanosta 19.12.2003 annetun Luxemburgin lain (Mém. A 2003, s. 3678; jäljempänä 19.12.2003 annettu laki) 1 §:n 1 momentin a ja b kohdassa säädetään seuraavaa:

11

Kyseisen lain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Ne luovuttajan oikeudet ja velvoitteet, jotka johtuvat luovutuksen tapahtuessa voimassa olleesta työsopimuksesta tai työsuhteesta, siirtyvät tällaisen luovutuksen seurauksena luovutuksensaajalle.”

12

Brink’s Security Luxembourg SA:n (jäljempänä Brink’s tai kantaja), yhtiön, jonka kotipaikka on Luxemburgissa (Luxemburg), tehtäväksi oli 70-luvun puolivälistä alkaen annettu Euroopan yhteisöjen komission rakennusten valvonta ja vartiointi.

13

Kantaja teki vuonna 2000 komission kanssa sopimuksen komission Luxemburgissa sijaitsevien rakennusten, jotka ovat infrastuktuurista ja logistiikasta Luxemburgissa vastaavan toimiston (Office pour les infrastructures et la logistique à Luxembourg, jäljempänä OIL) vastuulla, Euroopan unionin julkaisutoimiston rakennusten ja Euroopan unionin toimielinten käännöskeskuksen rakennusten valvonnasta ja vartioinnista. Tämän sopimuksen voimassaolo, jota ei voitu jatkaa viidennen vuoden jälkeen, päättyi 31.12.2005.

14

Komissio ilmoitti 19.3.2005 ennakkoilmoituksella Euroopan unionin virallisen lehden täydennysosassa (EUVL S 56), että edellä 13 kohdassa mainittujen rakennusten turvallisuutta ja valvontaa koskevan hankintasopimuksen tekomenettely oli tarkoitus aloittaa 15.5.2005.

15

Komissio aloitti riidanalaista turvallisuus- ja valvontasopimusta koskevan tarjouskilpailun 16/2005/OIL (jäljempänä tarjouskilpailu) Euroopan unionin virallisen lehden täydennysosassa (EUVL S 168) 1.9.2005 julkaistulla hankintailmoituksella.

16

Tarjousten viimeiseksi esittämispäiväksi vahvistettiin 13.10.2005. Tarjoukset avattiin 18.10.2005 ja arvioitiin 11.11.2005.

17

Komissio ilmoitti 30.11.2005 kantajalle, ettei hankintasopimusta tehdä sen kanssa, koska sen tarjous ei saanut tarjousten laadullisessa ja taloudellisessa arvioinnissa parasta loppuarvosanaa. Samassa kirjeessä (jäljempänä hylkäyspäätös) komissio ilmoitti kantajalle, että sillä oli oikeus saada lisätietoja tarjouksensa hylkäämisen syistä.

18

Kantaja vaati 1.12.2005 päivätyllä kirjeellä komissiota ilmoittamaan sille tarjouksensa hylkäämisen syyt, valitun tarjouksen ominaisuudet ja siihen liittyvät edut sekä hankintasopimuksen osapuoleksi valitun tarjoajan nimen.

19

Komissio ilmoitti kantajalle 5.12.2005 päivätyllä kirjeellä, että valitun tarjouksen tekijä on Group 4 Falck – Société de surveillance et de sécurité SA, myöhemmin G4S Security Services SA (jäljempänä Group 4 Falck tai väliintulija), ja ilmoitti sille seikkoja, jotka koskevat sen tarjouksen ja Group 4 Falckin tarjouksen arvioinnin vertailua.

20

Kantaja pyysi kolmella 5.12.2005 päivätyllä kirjeellä komissiota tutkimaan uudelleen 30.11.2005 tekemänsä hankintamenettelyn ratkaisun (jäljempänä hankintapäätös) ja valitsemaan sen hankintasopimuksen osapuoleksi sekä esitti syitä, joiden vuoksi komission ei olisi kantajan mukaan pitänyt hyväksyä Group 4 Falckin tarjousta.

21

Komissio vastasi kantajan 5.12.2005 päivättyihin kirjeisiin 7.12.2005 päivätyllä kirjeellä.

22

Kantaja pyysi 8.12.2005 päivätyllä kirjeellä komissiota ilmoittamaan tarjousten arviointilautakunnan jäsenten sukunimet, etunimet, palkkaluokan, virkaiän ja palveluspaikan sekä lisäperusteluja, koska se katsoi, että komission ilmoittamat syyt eivät olleet riittäviä.

23

Komissio vetosi 14.12.2005 päivätyssä kirjeessä luottamuksellisuuteen sekä henkilöiden yksityiselämän ja koskemattomuuden suojaan ja kieltäytyi ilmoittamasta kantajan pyytämiä tietoja tarjousten arviointilautakunnan jäsenten osalta. Komissio antoi kuitenkin kantajalle lisätietoja sen tarjouksen hylkäämisen syistä.

24

Group 4 Falck ilmoitti 14.12.2005 päivätyllä kirjeellä kantajalle aikomuksestaan palkata osan sen henkilöstöstä.

25

Kantaja nosti käsiteltävänä olevan kanteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 15.12.2005 toimittamallaan kannekirjelmällä.

26

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon samana päivänä toimittamallaan erillisellä kirjelmällä kantaja esitti välitoimia koskevan hakemuksen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan 2 kohdan perusteella.

27

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti määräsi 16.12.2005 antamallaan määräyksellä, että tarjouspyynnössä kyseessä olevan sopimuksen allekirjoittamista lykätään, kunnes välitoimihakemuksesta annetaan määräys.

28

Edellä 27 kohdassa mainitun määräyksen antamisen vuoksi Brink’sin ja komission välistä sopimusta jatkettiin 31.1.2006 saakka kyseessä olevien rakennusten valvonnan ja vartioinnin jatkuvuuden takaamiseksi.

29

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 22.12.2005 jättämällään kirjelmällä Group 4 Falck pyysi saada esiintyä väliintulijana tässä oikeudenkäyntimenettelyssä tukeakseen komission vaatimuksia. Asianosaiset esittivät 4.1.2006 huomautuksensa Group 4 Falckin väliintulohakemuksesta.

30

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 4.1.2006 toimittamallaan kirjelmällä kantaja esitti vaatimuksen, joka koski välitoimihakemuksen käsittelemistä luottamuksellisena Group 4 Falckiin nähden ja joka hyväksyttiin. Kantaja toimitti 5.1.2006 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon välitoimihakemuksen version, joka ei sisällä luottamuksellisia tietoja.

31

Group 4 Falck hyväksyttiin väliintulijaksi käsiteltävänä olevassa asiassa 9.1.2006 annetulla määräyksellä.

32

Komissio esitti 11.1.2006 huomautuksensa välitoimihakemuksesta ja toimitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 artiklan 3 kohdan nojalla esittämästä pyynnöstä version, joka ei sisällä luottamuksellisia tietoja, niistä asiakirjoista, jotka Group 4 Falck oli toimittanut komissiolle kyseessä olevaan hankintasopimuksen liittyvän tarjouseritelmän 28 kohdan mukaisesti.

33

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti hylkäsi 7.2.2006 antamallaan määräyksellä kantajan välitoimihakemuksen sillä perusteella, että kantaja ei ollut osoittanut, että sille saattaisi aiheutua vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa, ellei vaadittuja välitoimia määrätä (asia T-437/05 R, Kok., s. II-21).

34

Kantaja vaati 12.5.2006 kanteen tiettyjen liitteiden käsittelemistä luottamuksellisina. Group 4 Falck ei esittänyt tätä vaatimusta koskevia huomautuksia.

35

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (kuudes jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ja esitti työjärjestyksen 64 artiklan mukaisina prosessinjohtotoimina asianosaisille kirjallisia kysymyksiä, joihin nämä vastasivat asetetussa määräajassa.

36

Asianosaisten lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 20.11.2008 pidetyssä istunnossa.

37

Istunnossa Group 4 Falck pyysi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelta lupaa toimittaa kirjeenvaihtoaan Société nationale de certification et d’homologationin kanssa (kansallinen sertifiointi- ja homologointiyhteisö, jäljempänä SNCH). Kantaja ja komissio esittivät huomautuksensa tästä asiakirjojen toimittamista koskevasta pyynnöstä.

38

Käsiteltävänä olevassa asiassa kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

39

Kantaja vaati ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta myös määräämään prosessinjohtotoimena, että komission on ilmoitettava seuraavat seikat:

40

Komissio, jota väliintulija tukee, vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

41

Tarjouspyynnön aikatauluun liittyvän vaatimuksen osalta komissio ilmoitti vastauskirjelmässä syyt, joiden perusteella hankintailmoituksen julkaisemista siirrettiin myöhemmäksi ennakkoilmoituksessa ilmoitettuun päivämäärään nähden. Näin ollen ei ole enää syytä lausua tästä vaatimuksesta, joka on jäänyt vaille kohdetta.

42

Sen vaatimuksen osalta, jolla pyritään valvomaan sitä, että Group 4 Falck täyttää tarjouseritelmän 28 kohdassa sopimuksen täytäntöönpanon edellytyksenä mainitun arviointiperusteen, vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että EY 230 artiklan perusteella nostetun kumoamiskanteen kohteena olevan toimen lainmukaisuutta on arvioitava sen toteuttamisajankohtana voimassa olleiden oikeussääntöjen ja tuolloin vallinneiden tosiseikkojen pohjalta (yhdistetyt asiat 15/76 ja 16/76, Ranska v. komissio, tuomio 7.2.1979, Kok., s. 321, 7 kohta ja asia T-115/94, Opel Austria v. neuvosto, tuomio 22.1.1997, Kok., s. II-39, 87 ja 88 kohta).

43

Näin ollen Group 4 Falckin ja komission välisen sopimuksen täytäntöönpanoon liittyviin seikkoihin, siltä osin kuin ne ovat riidanalaisten päätösten tekemisen jälkeen tapahtuneita tosiseikkoja, ei voida vedota sen kanneperusteen tueksi, jolla riitautetaan näiden päätösten pätevyys.

44

Edellä esitetystä seuraa, että prosessinjohtotoimia koskevat vaatimukset, jotka liittyvät tarjouskilpailun aikatauluun ja siihen, miten Group 4 Falck panee sopimuksen täytäntöön, on hylättävä.

45

Vaatimuksesta, joka koskee arviointilautakunnan kokoonpanon ilmoittamista, lausutaan tämän kumoamiskanteen seitsemännen kanneperusteen, jonka mukaan avoimuuden periaatetta ja toimielinten asiakirjoihin tutustumista koskevaa oikeutta on loukattu, tutkimisen yhteydessä.

46

Kantaja esitti vastauskirjelmässään uuden väitteen, joka koskee tarjouskilpailuun liittyvän hankintailmoituksen julkaisemisen siirtämistä myöhemmäksi ennakkoilmoituksessa ilmoitettuun päivämäärään nähden. Kantajan mukaan tämä aikataulun muutos saattoi sen hankalaan tilanteeseen Luxemburgin työlainsäädäntöön nähden, kun otetaan huomioon siinä säädetyt irtisanomisajat. Jos alkuperäistä aikataulua olisi noudatettu, kantaja olisi voinut ennakoida mahdollisesta hankintasopimuksen menettämisestä seuraavat irtisanomiset tai uudelleensijoittamiset.

47

Jos lisäksi ennakkoilmoituksessa ilmoitettua aikataulua olisi noudatettu, Group 4 Falck ei olisi voinut osallistua tarjouspyyntömenettelyyn loukkaamatta komission 28.5.2004 tekemään päätökseen (asia N:o COMP/M.3396 – GROUP 4 FALCK / SECURICOR), jolla hyväksyttiin Group 4 Falck A/S:n ja Securicor plc:n sulautuminen (jäljempänä 28.5.2004 tehty komission päätös), sisältyvää sitoumusta olla tavoittelematta aktiivisesti luovutettujen yhtiöiden asiakkaita kuuden kuukauden ajan luovutuksesta lukien.

48

Komissio katsoo, että tätä väitettä, jota se pitää työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna uutena kanneperusteena, ei voida tutkia.

49

Työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla asian käsittelyn kuluessa ei saa vedota uuteen perusteeseen, ellei se perustu käsittelyn aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin.

50

Peruste, jolla laajennetaan aikaisemmin – nimenomaisesti tai implisiittisesti – kannekirjelmässä esitettyä perustetta ja jolla on läheinen yhteys tähän perusteeseen, on kuitenkin otettava tutkittavaksi (asia C-104/97 P, Atlanta v. Euroopan yhteisö, tuomio 14.10.1999, Kok., s. I-6983, 29 kohta ja asia T-340/04, France Télécom v. komissio, tuomio 8.3.2007, Kok., s. II-573, 164 kohta). Myöskään argumentteja, joiden sisällöllä on läheinen yhteys kannekirjelmässä esitettyyn perusteeseen, ei voida pitää uusina perusteina, ja niiden esittäminen on sallittua vastauskirjelmässä tai istunnossa (ks. vastaavasti asia 2/57, Compagnie des hauts fourneaux de Chasse v. korkea viranomainen, tuomio 12.6.1958, Kok., s. 129, 146 kohta).

51

Käsiteltävänä olevassa asiassa kantajan väite, joka perustuu hankintailmoituksen julkaisemisen siirtämiseen myöhemmäksi ennakkoilmoituksessa ilmoitettuun päivämäärään nähden, ei perustu käsittelyn aikana esille tulleisiin oikeudellisiin seikkoihin tai tosiseikkoihin.

52

Väite, joka koskee kantajan saattamista hankalaan tilanteeseen irtisanomisiin sovellettavaan Luxemburgin työlainsäädäntöön nähden, on näin ollen jätettävä tutkimatta, koska sillä ei laajenneta aikaisemmin kannekirjelmässä esitettyä perustetta eikä sillä ole läheistä yhteyttä tällaiseen perusteeseen.

53

Sen sijaan väitteellä siitä, että jos ennakkoilmoituksessa ilmoitettua aikataulua olisi noudatettu, Group 4 Falck ei olisi voinut osallistua tarjouspyyntömenettelyyn, on läheinen yhteys neljänteen kanneperusteeseen, jonka mukaan 28.5.2004 tehtyä komission päätöstä on rikottu. Väite, joka perustuu hankintailmoituksen julkaisemisen siirtämiseen myöhemmäksi ennakkoilmoituksessa ilmoitettuun päivämäärään nähden, otetaan näin ollen osittain tutkittavaksi siltä osin kuin sillä tuetaan kantajan neljättä kanneperustetta, jonka yhteydessä se tämän vuoksi tutkitaan.

54

Koska kanteen tutkittavaksi ottamista koskevat edellytykset kuuluvat ehdottomiin prosessinedellytyksiin (ks. asia 108/86, D.M. v. neuvosto ja TSK, määräys 7.10.1987, Kok., s. 3933, 10 kohta ja asia T-309/04, TV 2/Danmark v. komissio, tuomio 22.10.2008, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehtävänä on tutkia omasta aloitteestaan, täyttyvätkö nämä edellytykset.

55

Oikeuskäytännöstä ilmenee, että kun ei ole olemassa nimenomaisia säännöksiä, joissa säädettäisiin määräajasta, jonka päättyessä toimielimen, jonka kannanottoa on pyydetty, implisiittisen päätöksen on katsottava syntyneen, ja joissa määriteltäisiin tämän päätöksen sisältö, pelkkää toimielimen hiljaisuutta ei lähtökohtaisesti voida rinnastaa päätökseen, koska muussa tapauksessa vaarannettaisiin perustamissopimuksella käyttöön otettu oikeussuojakeinojärjestelmä (asia C-123/03 P, komissio v. Greencore, tuomio 9.12.2004, Kok., s. I-11647, 45 kohta; yhdistetyt asiat T-189/95, T-39/96 ja T-123/96, SGA v. komissio, tuomio 13.12.1999, Kok., s. II-3587, 27 kohta ja yhdistetyt asiat T-190/95 ja T-45/96, Sodima v. komissio, tuomio 13.12.1999, Kok., s. II-3617, 32 kohta).

56

Tietyissä erityistapauksissa tätä periaatetta ei voida soveltaa, jolloin toimielimen hiljaisuuden tai toimettomuuden voidaan poikkeuksellisesti katsoa vastaavan implisiittistä hylkäyspäätöstä (edellä 55 kohdassa mainittu asia komissio v. Greencore, tuomion 45 kohta).

57

Käsiteltävänä olevassa asiassa kantaja vaatii komission implisiittisen päätöksen, jolla se kieltäytyy peruuttamasta hankintapäätöstä ja hylkäyspäätöstä, kumoamista. Missään varainhoitoasetuksen tai soveltamissääntöjen säännöksessä ei kuitenkaan aseteta määräaikaa, jonka päätyttyä hankintaviranomaisen, jota on pyydetty tarkastelemaan uudelleen hankintapäätöstään tai hylkäyspäätöstään, katsottaisiin tehneen implisiittisen päätöksen.

58

Kantaja ei myöskään vetoa mihinkään erityiseen seikkaan, jonka vuoksi komission hiljaisuus voitaisiin poikkeuksellisesti katsoa vastaavan implisiittistä hylkäyspäätöstä.

59

Edellä esitetystä seuraa, että kantajan vaatimuksia ei oteta tutkittaviksi siltä osin kuin ne koskevat komission väitetyn implisiittisen hylkäyspäätöksen kumoamista.

60

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 230 artiklassa tarkoitettuja kumoamiskanteen kohteeksi kelpaavia toimia tai päätöksiä ovat sellaiset toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi (asia 60/81, IBM v. komissio, tuomio 11.11.1981, Kok., s. 2639, Kok. Ep. VI, s. 231, 9 kohta ja asia 346/87, Bossi v. komissio, tuomio 14.2.1989, Kok., s. 303, 332 kohta).

61

Hankintapäätös on tällainen toimi.

62

Kantajalle osoitettujen 30.11.2005, 7.12.2005 ja 14.12.2005 päivättyjen komission kirjeiden osalta on varmistettava, että ne sisältävät EY 230 artiklassa tarkoitetun päätöksen.

63

Oikeuskäytännön mukaan se, että yhteisöjen toimielin on lähettänyt kirjeen vastaanottajalle vastaukseksi tämän tekemään kysymykseen, ei riitä siihen, että kirje voitaisiin katsoa EY 230 artiklassa tarkoitetuksi päätökseksi, minkä vuoksi asiassa voitaisiin nostaa kumoamiskanne (asia C-25/92, Miethke v. parlamentti, määräys 27.1.1993, Kok., s. I-473, 10 kohta; asia T-277/94, AITEC v. komissio, tuomio 22.5.1996, Kok., s. II-351, 50 kohta ja asia T-22/98, Scottish Soft Fruit Growers v. komissio, määräys 11.12.1998, Kok., s. II-4219, 34 kohta). Kyseessä olevan kirjeen on nimittäin sisällettävä edellä 60 kohdassa todetun määritelmän mukaisia toimia.

64

Käsiteltävänä olevassa asiassa 30.11.2005 päivätty kirje, jolla komissio ilmoitti kantajalle täsmällisesti ja yksiselitteisesti sen tarjouksen hylkäämisestä, muuttaa kantajan oikeusasemaa selvästi ja on tämän vuoksi kumoamiskanteen kohteeksi kelpaava päätös.

65

Sen sijaan komission 7.12.2005 päivätyllä kirjeellä ilmoitetaan kantajalle, että komission oikeudellinen yksikkö on käsitellyt yhtä kantajan edeltävässä kirjeessä esittämää kysymystä, joka koskee tarjoajien yhdenvertaisen kohtelun periaatteen väitettyä loukkaamista. Siinä hylätään lisäksi tiettyjä kantajan 5.12.2005 päivätyissä kirjeissä hankintapäätöksen ja hylkäyspäätöksen uudelleentarkastelua koskevan vaatimuksen tueksi esittämiä väitteitä, jotka koskevat 19.12.2003 annetun lain, jolla pannaan täytäntöön direktiivi 2001/23, rikkomista, sekä kantajan väite, jonka mukaan komissio on määrännyt Brink’sin työntekijän keräämään Brink’sin työntekijöiden ansioluettelot ja perustelukirjeet, jotta nämä voidaan toimittaa Group 4 Falckille.

66

Tämä kirje on ainoastaan ilmoitusluontoinen. Siinä nimittäin ainoastaan ilmoitetaan kantajalle, että komission oikeudelliseen yksikköön on oltu yhteydessä ja että se katsoo, ettei 19.12.2003 annettua lakia ole rikottu, ja kiistetään, että Brink’sin henkilöstölle olisi annettu minkäänlaista määräystä. Sillä ei näin ollen ole sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voisivat vaikuttaa kantajan etuihin, eikä se ole muuttanut kantajan oikeusasemaa selvästi.

67

Komission 14.12.2005 päivätyn kirjeen osalta on todettava, että se sisältää kaksi eri seikkaa. Yhtäältä komissio ilmoittaa tällä kirjeellä kantajalle kieltäytyvänsä ilmoittamasta sille arviointilautakunnan tarkkaa kokoonpanoa ja toisaalta täsmentää hylkäyspäätöksen perusteluja.

68

Kieltäytymisestä ilmoittaa arviointilautakunnan tarkkaa kokoonpanoa on huomautettava yhtäältä, että asetusta N:o 1049/2001 sovelletaan kirjallisesti esitettyihin hakemuksiin saada tutustua toimielinten asiakirjoihin, ja toisaalta, että tämän asetuksen 3 artiklan a alakohdassa asiakirjalla tarkoitetaan ”mitä tahansa tallennetta (paperille tulostettua tai sähköisessä muodossa tallennettua tekstiä taikka ääni- tai kuvatallennetta tai audiovisuaalista tallennetta), joka koskee toimielimen vastuualueeseen kuuluvia politiikkoja, toimintaa ja päätöksiä”. Kantajan 8.12.2005 päivätyssä kirjeessään esittämä pyyntö saada lisätietoja arviointilautakunnan kokoonpanosta on näin ollen hakemus saada tutustua asetuksen N:o 1049/2001 3 artiklan a alakohdan mukaiseen asiakirjaan.

69

Komission asiakirjoihin tutustumismenettely, jota säännellään asetuksen N:o 1049/2001 6–8 artiklalla sekä komission työjärjestyksensä muuttamisesta 5.12.2001 tekemän päätöksen 2001/937/EY, EHTY, Euratom (EYVL L 345, s. 94) liitteessä olevalla 2–4 artiklalla, tapahtuu kahdessa vaiheessa. Ensin hakijan on esitettävä komissiolle alkuperäinen hakemus saada tutustua asiakirjoihin. Lähtökohtaisesti komission on vastattava alkuperäiseen hakemukseen viidentoista työpäivän kuluessa hakemuksen kirjaamisesta. Tämän jälkeen, jos hakemus hylätään kokonaan tai osittain, hakija voi viidentoista työpäivän kuluessa siitä, kun hän on vastaanottanut toimielimen vastauksen, tehdä komission pääsihteeristölle uudistetun hakemuksen, johon komission on lähtökohtaisesti vastattava viidentoista työpäivän kuluessa kyseisen hakemuksen kirjaamisesta. Jos hakemus hylätään kokonaan tai osittain, hakija voi nostaa kanteen komissiota vastaan tuomioistuimessa tai kannella oikeusasiamiehelle EY 230 ja EY 195 artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti.

70

Oikeuskäytännön mukaan kun päätöksen 2001/937 liitteessä olevia 3 ja 4 artiklaa sovelletaan yhdessä asetuksen N:o 1049/2001 8 artiklan kanssa, voidaan todeta, että vastaus alkuperäiseen hakemukseen on ainoastaan alustava kannanotto, jossa hakijalle tarjotaan mahdollisuus kehottaa komission pääsihteeriä ottamaan kyseessä oleva kanta uudelleen tarkasteltavaksi (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat T-391/03 ja T-70/04, Franchet ja Byk v. komissio, tuomio 6.7.2006, Kok., s. p. II-2023, 47 kohta ja asia T-141/05, Internationaler Hilfsfonds v. komissio, tuomio 5.6.2008, 56 ja 109 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

71

Tämän vuoksi vain komission pääsihteerin toteuttamalla toimenpiteellä, joka on luonteeltaan päätös ja jolla aikaisempi kannanotto korvataan kokonaan, voidaan saada aikaan sellaisia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa hakijan etuihin, ja näin ollen vain se kelpaa EY 230 artiklan mukaisen kumoamiskanteen kohteeksi (ks. vastaavasti edellä 70 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Franchet ja Byk v. komissio, tuomion 48 kohta ja edellä 70 kohdassa mainittu asia Internationaler Hilfsfonds v. komissio, tuomion 57 ja 109 kohta).

72

Käsiteltävänä olevassa asiassa kantajalle osoitettuun 14.12.2005 päivättyyn kirjeeseen sisältyvä vastaus on asetuksen N:o 1049/2001 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu komission alkuperäinen vastaus, jossa se ilmoitti aikomuksestaan hylätä kantajan hakemus. Tämä alkuperäinen vastaus tarjosi kantajalle mahdollisuuden pyytää asetetussa määräajassa komission pääsihteeriä muuttamaan tätä ensimmäistä kannanottoa tekemällä lopullinen päätös.

73

Kantaja ei kuitenkaan ole tämän alkuperäisen vastauksen jälkeen osoittanut komissiolle uudistettua hakemusta. Koska kanne voidaan nostaa ainoastaan pääsihteerin päätöksestä, 14.12.2005 päivätystä kirjeestä nostettua kannetta ei lähtökohtaisesti voida ottaa tutkittavaksi.

74

Komission 14.12.2005 päivättyä kirjettä rasittaa kuitenkin muotovirhe. Komissio ei nimittäin ilmoittanut kantajalle, kuten siltä edellytetään asetuksen N:o 1049/2001 7 artiklan 1 kohdassa, sen oikeutta esittää uudistettu hakemus.

75

Tämän virheen vuoksi alkuperäisestä hakemuksesta nostettu kumoamiskanne voidaan poikkeuksellisesti ottaa tutkittavaksi. Muussa tapauksessa komissio voisi vapautua yhteisöjen tuomioistuinten valvonnasta yksinkertaisesti vain laiminlyömällä nämä muotovaatimukset. Oikeuskäytännöstä käy kuitenkin ilmi, että koska Euroopan yhteisö on oikeusyhteisö, jossa valvotaan sitä, että sen toimielinten toteuttamat toimenpiteet ovat yhteensopivia perustamissopimuksen määräysten kanssa, yhteisöjen tuomioistuinten käsiteltäväksi saatettuihin kanteisiin sovellettavia menettelysääntöjä on tulkittava niin pitkälle kuin mahdollista siten, että näitä sääntöjä sovelletaan tavalla, joka myötävaikuttaa sen tavoitteen täytäntöönpanoon, joka koskee tehokkaan oikeussuojan takaamista yksityisille oikeussubjekteille yhteisön oikeuden perusteella kuuluvien oikeuksien osalta (ks. asia C-521/06 P, Athinaïki Techniki v. komissio, tuomio 17.7.2008, Kok., s. I-5829, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tehokasta tuomioistuinvalvontaa koskeva periaate on jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä johtuva yhteisön oikeuden yleinen periaate, ja se on vahvistettu Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamisesta tehdyn Euroopan yleissopimuksen 6 ja 13 artiklassa (asia 222/84, Johnston, tuomio 15.5.1986, Kok., s. 1651, Kok. Ep. VIII, s. 621, 18 ja 19 kohta; asia C-424/99, komissio. v. Itävalta, tuomio 27.11.2001, Kok., s. I-9285, 45 kohta; asia C-50/00 P, Unión de Pequeños Agricultores v. neuvosto, tuomio 25.7.2002, Kok., s. I-6677, 39 kohta), ja se on vahvistettu uudelleen myös Nizzassa 7.12.2000 julistetun Euroopan unionin perusoikeuskirjan (EYVL C 364, s. 1) 47 artiklassa.

76

Muilta osin 14.12.2005 päivätyssä kirjeessä ainoastaan täsmennetään hylkäyspäätöksen perusteluita ja esitetään lisätietoja tarjousten laadullisesta arvioinnista. Tältä osin se ei ole luonteeltaan päätös eikä siitä voida nostaa EY 230 artiklan mukaista kumoamiskannetta.

77

Edellä esitetystä seuraa, että komission 7.12. ja 14.12.2005 päivättyjä kirjeitä koskevia vaatimuksia ei voida tutkia muutoin kuin siltä osin kuin kyse on kieltäytymisestä ilmoittaa arviointilautakunnan kokoonpano.

78

Käsiteltävänä olevan kanteen kohde on näin ollen rajattava hankintapäätöksen ja hylkäyspäätöksen sekä 14.12.2005 päivättyyn kirjeeseen sisältyvän komission päätöksen, jolla se kieltäytyy ilmoittamasta arviointilautakunnan kokoonpanoa, kumoamiseen ja on jätettävä tutkimatta vaatimukset, jotka koskevat väitettyä implisiittistä päätöstä, jolla komissio väitteen mukaan kieltäytyi peruuttamasta hankintapäätöstä ja hylkäyspäätöstä, ja kahta 7. ja 14.12.2005 päivättyä komission vastauskirjettä muutoin kuin siltä osin kuin kyse on kieltäytymisestä ilmoittaa arviointilautakunnan kokoonpano.

79

Kantaja vetoaa kumoamiskanteensa tueksi seitsemään kanneperusteeseen, eli siihen, että yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu, kun komissio ei määrännyt tarjouseritelmässä, että työntekijöiden, joiden tehtäväksi kantaja oli antanut valvontasopimuksen täytäntöönpanemiseen, työsopimuksia on jatkettava; 19.12.2003 annetun lain ja direktiivin 2001/23, joka pannaan täytäntöön kyseisellä lailla, säännöksiä on rikottu; yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu, kun väliintulijalla on ollut sisäpiiritietoja; komission 28.5.2004 tekemää päätöstä ja kilpailusääntöjä on rikottu; perusteluvelvollisuutta on laiminlyöty sekä avoimuusperiaatetta ja oikeutta tutustua toimielinten asiakirjoihin on loukattu; hankintasopimuksen määräyksiä ja tarjouseritelmää on rikottu pelastajan tai vapaaehtoisen palomiehen peruskoulutukseen liittyvän arviointiperusteen arvioinnin osalta ja on tehty ilmeinen arviointivirhe; sekä avoimuusperiaatetta ja oikeutta tutustua toimielinten asiakirjoihin on loukattu.

80

Aluksi on todettava, että kaikilla kantajan kanneperusteilla, paitsi seitsemännellä kanneperusteella, pyritään tutkittavaksi otettavien kantajan vaatimusten osalta siihen, että hankintapäätös ja hylkäyspäätös kumotaan. Seitsemäs kanneperuste on esitetty 14.12.2005 päivättyä komission kirjettä koskevan kumoamisvaatimuksen tueksi.

81

Kuuden ensimmäisen kanneperusteen osalta, joilla pyritään siihen, että hankintapäätös ja hylkäyspäätös kumotaan, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo asianmukaiseksi tutkia ensin hankintapäätöksen laillisuuden.

82

Ensimmäisessä kanneperusteessa oletetaan, että jos 19.12.2003 annettua lakia ei voida soveltaa, komission olisi pitänyt määrätä, että hankintasopimuksen uuden osapuolen pitää jatkaa kantajan kaikkien työntekijöiden työsopimuksia yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisesti. Tämä kanneperuste on näin ollen toissijainen toiseen kanneperusteeseen nähden, joten toinen kanneperuste on tutkittava ensin.

83

Tämä kanneperuste jakautuu kahteen osaan, joista ensimmäinen koskee Group 4 Falckin tarjouksen säännöstenvastaisuutta ja toinen komission tarjouseritelmän lainvastaisuutta.

84

Kantaja väittää, että jos 19.12.2003 annettua lakia ja direktiiviä 2001/23, joka pannaan täytäntöön tällä lailla, sovelletaan käsiteltävänä olevassa asiassa, tästä seuraa, että Group 4 Falckin tarjous on säännöstenvastainen, koska siihen ei sisälly velvoitetta jatkaa Brink’sin niiden työntekijöiden työsopimuksia, joiden tehtäväksi oli annettu komission kanssa tehdyn valvontasopimuksen täytäntöönpaneminen.

85

Kantaja väittää, että Group 4 Falck ilmoitti kantajalle 14.12.2005 osoitetussa kirjeessä aikomuksensa olla noudattamatta 19.12.2003 annettua lakia, sillä Group 4 Falck selittää siinä, että se on valmis ottamaan palvelukseensa Brink’sin työntekijöistä ensisijaisesti ainoastaan noin 40. Se korostaa, että 31.3.2006 Group 4 Falck oli palkannut 56 niistä 173:sta työntekijästä, joiden tehtäväksi Brink’s oli antanut hankintasopimuksen täytäntöönpanon.

86

Näin ollen kantaja katsoo, että Group 4 Falck on rikkonut Luxemburgin lainsäädäntöä ja direktiiviä 2001/23, joka pannaan täytäntöön tällä lainsäädännöllä, kun se otti palvelukseensa ainoastaan osan kantajan entisistä tytöntekijöistä pysyttämättä heidän oikeuksiaan. Kantajan mukaan on lainvastaista, että komissio kieltäytyi peruuttamasta hankintapäätöstään huolimatta kantajan sen tietoon saattamista seikoista.

87

Komissio kiistää, että kantajan mainitsemaa lakia voitaisiin soveltaa, sillä perusteella, ettei käsiteltävänä olevassa asiassa ole tapahtunut yrityksen luovutusta. Se väittää toissijaisesti, että vaikka yrityksen luovutus olisi tapahtunut, se ei olisi voinut olla tästä tietoinen valmistellessaan tarjouspyyntöä.

88

Group 4 Falck yhtyy komission kantaan siitä, ettei 19.12.2003 annettua lakia voida soveltaa. Se väittää myös, että koska henkilöstön olennaisen osan ottaminen palvelukseen on yrityksen luovutuksen ratkaiseva edellytys ja koska tarjouseritelmässä ei edellytetty sitä, direktiiviä 2001/23 ei lähtökohtaisesti voida soveltaa.

89

Direktiivin 2001/23, joka on saatettu osaksi Luxemburgin oikeusjärjestystä kantajan mainitseman 19.12.2003 annetun lain 1 §:llä, 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan kyseistä direktiiviä ”sovelletaan yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovuttamiseen toiselle työnantajalle sopimukseen perustuvan luovutuksen taikka sulautumisen kautta”.

90

Saman artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan ”tässä direktiivissä tarkoitettuna luovutuksena pidetään oman identiteettinsä säilyttävän taloudellisen yksikön luovuttamista, jolla tarkoitetaan pää- ja sivutoimisen taloudellisen toiminnan harjoittamiseksi järjestettyä resurssikokonaisuutta”.

91

Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan määritettäessä sitä, onko kyseessä direktiivissä 2001/23 tarkoitettu liikkeen luovutus, ratkaisevaa on näin ollen, säilyttääkö kyseessä oleva kokonaisuus identiteettinsä, mistä osoituksena on erityisesti liiketoiminnan tosiasiallinen jatkaminen tai uudelleen aloittaminen (ks. analogisesti asia 24/85, Spijkers, tuomio 18.3.1986, Kok., s. 1119, 11 ja 12 kohta ja asia C-13/95, Süzen, tuomio 11.3.1997, Kok., s. I-1259, 10 kohta).

92

Pelkästään sen seikan perusteella, että hankintasopimuksen aiemman osapuolen ja uuden osapuolen tarjoama palvelu on samanlainen, ei voida päätellä, että kyseessä olisi taloudellisen kokonaisuuden luovutus toisiaan seuraavien yritysten välillä. Tällaisena kokonaisuutena ei nimittäin voida pitää pelkästään toimintoa, josta se vastaa. Sen identiteetti määräytyy myös muiden seikkojen, kuten sen henkilökunnan, johdon, työn organisoinnin, toimintatapojen tai mahdollisesti sen käytössä olevien toimintavälineiden perusteella (yhdistetyt asiat C-173/96 ja C-247/96, Hidalgo ym., tuomio 10.12.1998, Kok., s. I-8237, 30 kohta).

93

Siltä osin kuin vartioinnin kaltaisella työvoimavaltaisella alalla pysyvästi jotakin yhteistä tehtävää suorittava työntekijäryhmä saattaa muodostaa taloudellisen kokonaisuuden, tällainen kokonaisuus on omiaan säilyttämään identiteettinsä luovutuksensa jälkeenkin silloin, kun hankintasopimuksen uusi osapuoli ei pelkästään jatka kyseisen toiminnan harjoittamista vaan myös ottaa palvelukseensa sekä lukumääräisesti että pätevyydeltään olennaisen osan edeltäjänsä aiemmin näihin työtehtäviin osoittamasta henkilöstöstä (edellä 92 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Hidalgo ym., tuomion 32 kohta).

94

Edellä esitetystä seuraa, että käsiteltävänä olevassa asiassa hankintasopimuksen aiemman osapuolen ja uuden osapuolen välisen yrityksen luovutuksen olemassaolo riippui siitä, ottiko hankintasopimuksen uusi osapuoli palvelukseensa sekä lukumääräisesti että pätevyydeltään olennaisen osan kantajan sopimuksen täytäntöönpanemiseen osoittamasta henkilöstöstä. Tämän vuoksi komissio ei voinut julkaistessaan tarjouspyyntöä eikä tehdessään hankintapäätöstä tietää, täyttyivätkö ne tosiseikkoja koskevat edellytykset, joita edellytetään, jotta tapahtuisi yrityksen luovutus, minkä vuoksi sovelletaan 19.12.2003 annettua lakia, jolla pannaan täytäntöön direktiivi 2001/23.

95

Lisäksi 14.12.2005 päivätyssä kirjeessä, johon kantaja vetoaa ja jossa Group 4 Falck ilmaisi halunsa ottaa palvelukseensa ensisijaisesti 40 ylimääräistä henkilöä Brink’sin työntekijöistä, joiden tehtäväksi oli annettu sen tekemän hankintasopimuksen täytäntöönpano, esitetään ainoastaan aikomus. Sitä ei voida samastaa siihen, että palvelukseen otetaan sekä lukumääräisesti että pätevyydeltään olennainen osa (lukumäärältään 173) henkilöstöstä, jonka tehtäväksi Brink’s oli antanut riidanalaisen hankintasopimuksen täytäntöönpanon, eli edellytykseen, jota oikeuskäytännössä edellytetään, jotta kyseessä olisi yrityksen luovutus (ks. vastaavasti edellä 92 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Hidalgo ym., tuomion 32 kohta).

96

Lisäksi tämä aikomus ilmaistiin sen jälkeen, kun Group 4 Falck oli toimittanut tarjouksen ja hankintapäätös oli tehty. EY 230 artiklaan perustuvan kumoamiskanteen yhteydessä yhteisön toimenpiteen lainmukaisuutta on arvioitava niiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen mukaan, jotka olivat olemassa toimenpiteen toteuttamisen ajankohtana (edellä 42 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Ranska v. komissio, tuomion 7 kohta; yhdistetyt asiat T-371/94 ja T-394/94, British Airways ym. ja British Midland Airways v. komissio, tuomio 25.6.1998, Kok., s. II-2405, 81 kohta ja asia T-109/01, Fleuren Compost v. komissio, tuomio 14.1.2004, Kok., s. II-127, 50 kohta), ja niiden seikkojen perusteella, jotka saattoivat olla toimenpiteen toteuttaneen toimielimen tiedossa sen toteuttamisen ajankohtana (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat C-74/00 P ja C-75/00 P, Falck ja Acciaierie di Bolzano v. komissio, tuomio 24.9.2002, Kok., s. I-7869, 168 kohta). Kantaja ei näin ollen voi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa vedota tosiseikkoihin, jotka ovat tapahtuneet hankintapäätöksen jälkeen tai jotka eivät voineet olla komission tiedossa sen tehdessä tätä päätöstä. Sama koskee kantajan väitettä, jonka mukaan Group 4 Falck otti 31.3.2006 palvelukseensa 56 niistä 173 työntekijästä, joiden tehtäväksi se oli antanut riidanalaisen hankintasopimuksen täytäntöönpanon.

97

Tämän vuoksi on todettava, että ne tosiseikkoja koskevat olosuhteet, jotka ovat välttämättömiä, jotta kyse olisi yrityksen luovutuksesta, eivät täyttyneet sillä hetkellä, kun Group 4 Falck teki tarjouksensa 12.10.2005, eivätkä myöskään silloin, kun hankintapäätös tehtiin.

98

Lisäksi on todettava, ettei kantajan väitteeseen, jonka mukaan komission kieltäytyminen peruuttamasta hankintapäätöstään on lainvastainen, ole vastattava, kun otetaan huomioon se, ettei implisiittistä päätöstä ole olemassa, ja se, ettei kantajan vaatimuksia, joilla pyritään komission 7. ja 14.12.2005 päivättyjen kirjeiden kumoamiseen, ole tutkittava muutoin kuin siltä osin kuin kyse on kieltäytymisestä ilmoittaa arviointilautakunnan kokoonpanoa.

99

Tämän vuoksi on katsottava, että kantajan väite ei voi menestyä.

100

Edellä esitetyn perusteella kanneperusteen tämä osa on hylättävä.

101

Kantaja arvostelee komissiota siitä, että se ei esittänyt tarjoajille toimitetussa tarjouseritelmässä luetteloa kantajan työntekijöistä ja heidän työsuhteidensa ehtoja. Kun tällaista luetteloa ei ole, kantajan mukaan oli mahdotonta, että yksi muiden tarjoajien esittämistä tarjouksista voisi sisältää näiden työntekijöiden palkkaamisen.

102

Komissio katsoo, että vaikka oletettaisiin, että yrityksen luovutuksen olisi katsottava tapahtuneen, tästä ei voida johtaa hankintaviranomaisen velvoitetta määrätä työsopimusten jatkamisesta tarjouseritelmässä.

103

Hyvän hallinnon periaatteen ja yhteisön toimielinten ja jäsenvaltioiden välisen lojaalin yhteistyön periaatteen mukaan toimielinten on varmistettava, että tarjouspyynnössä asetetuilla ehdoilla ei houkutella potentiaalisia tarjoajia rikkomaan niiden toimintaan sovellettavaa kansallista lainsäädäntöä (ks. vastaavasti asia T-139/99, AICS v. parlamentti, tuomio 6.7.2000, Kok., s. II-2849, 41 kohta).

104

Käsiteltävänä olevassa asiassa sen, ettei tarjouseritelmässä ollut luetteloa Brink’sin työntekijöistä, ei voida katsoa houkuttelevan tarjoajia tai hankintaviranomaista rikkomaan työntekijöiden oikeuksien säilyttämiseen yrityksen luovutuksen yhteydessä liittyvää kansallista lainsäädäntöä. Komissio ei ole asettanut tarjouseritelmässään ehtoa, joka johtaisi väistämättä 19.12.2003 annetun lain rikkomiseen tekemällä mahdottomaksi työsopimusten jatkamisen, jos kyseessä olisi yrityksen luovutus. Ainoat henkilöstöön liittyvät tarjouseritelmän edellytykset eli vaatimus vähintään yhden, kolmen tai viiden vuoden työkokemuksesta työtehtävästä riippuen ja vaatimus, jonka mukaan vähintään 10 prosentilla turvallisuudesta vastaavista työntekijöistä on oltava pelastajan ja/tai vapaaehtoisen palomiehen peruskoulutus, eivät estäneet mahdollisen 19.12.2003 annetusta laista johtuvan sellaisen velvoitteen noudattamista, jonka mukaan niiden työntekijöiden, joiden tehtäväksi Brink’s oli antanut valvontasopimuksen täytäntöönpanemiseen, työsopimuksia on jatkettava.

105

Tarjouseritelmässä todettiin lisäksi nimenomaisesti, että hankintasopimuksen osapuoleksi valitun tarjoajan piti sopimuksen allekirjoitushetkellä noudattaa Luxemburgissa voimassa olevia säännöksiä, millä tarjoajia pyydettiin varmistamaan, että ne noudattivat voimassa olevaa kansallista lainsäädäntöä.

106

Edellä esitetystä seuraa, että kantajan väite, joka liittyy siihen, ettei tarjouseritelmä sisällä luetteloa sen työtekijöistä, on hylättävä.

107

Kantajan mukaan määrätessään vähintään yhden vuoden työkokemuksesta komissio saattoi kantajan epäedulliseen asemaan sikäli kuin sillä oli, koska se oli vastannut hankinnasta 70-luvulta lähtien, palveluksessaan suuri määrä työntekijöitä, joilla on yli vuoden työkokemus, mikä merkitsee tiettyä palkkataakkaa, jota muiden tarjoajien ei tarvinnut sisällyttää tarjouksiinsa. Jos uuden hankintasopimuksen osapuolen ei tarvinnut jatkaa kaikkia niiden työntekijöiden, joiden tehtäväksi Brink’s oli antanut riidanalaisen hankintasopimuksen täytäntöönpanemiseen, työsopimuksia heidän oikeutensa säilyttäen, komission olisi näin ollen pitänyt tehdä se pakolliseksi välttääkseen tällaisen yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamisen.

108

Kantaja katsoo, että velvoittaminen jatkamaan työsopimuksia ei olisi estänyt sitä, että muut tarjoajat ehdottavat alempia hintoja optimoimalla tarjoustensa muita tekijöitä.

109

Komissio väittää, että työntekijöiden vähintään yhden vuoden työkokemusta koskeva edellytys on realistinen vaatimus, joka on sen rakennusten valvontatehtävän erityispiirteisiin nähden asianmukainen ja jonka avulla hankinta on lisäksi voitu avata mahdollisimman laajasti kilpailulle.

110

Komissio toteaa myös, että pidemmän vähimmäistyökokemuksen vaatiminen Brink’sin vastuulla olevien palkkavelvoitteiden huomioonottamiseksi olisi syrjinyt muita tarjoajia.

111

Komissio katsoo lisäksi, ettei sillä ollut Luxemburgin oikeuden mukaan oikeutta määrätä työsopimusten jatkamisesta.

112

Varainhoitoasetuksen 89 artiklan 1 kohdan mukaan talousarviosta kokonaan tai osittain rahoitettavissa julkisissa hankinnoissa on noudatettava avoimuuden, suhteellisuuden, tasapuolisen kohtelun ja syrjimättömyyden periaatteita.

113

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan hankintaviranomaisen on tarjouspyyntömenettelyn joka vaiheessa kunnioitettava tarjoajien yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja tämän vuoksi kaikkien tarjoajien tasapuolisia mahdollisuuksia (asia C-496/99 P, komissio v. CAS Succhi di Frutta, tuomio 29.4.2004, Kok., s. I-3801, 108 kohta; asia T-203/96, Embassy Limousines & Services v. parlamentti, tuomio 17.12.1998, Kok., s. II-4239, 85 kohta ja asia T-250/05, Evropaïki Dynamiki v. komissio, tuomio 12.7.2007, 45 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

114

Tarjoajien yhdenvertaisen kohtelun periaate, jonka tavoitteena on julkiseen hankintaan osallistuvien yritysten välisen terveen ja toimivan kilpailun kehittymisen edistäminen, edellyttää sitä, että kaikilla tarjoajilla on samat mahdollisuudet tarjoustensa ehtojen laatimisessa, ja näin ollen sitä, että tarjouksille on asetettu samat ehdot kaikkien kilpailijoiden osalta (ks. asia T-332/03, European Network v. komissio, tuomio 12.3.2008, 125 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

115

Mainitusta periaatteesta seuraavasta avoimuuden periaatteesta on todettava, että sen pääasiallisena tarkoituksena on taata, ettei hankintaviranomainen suosi ketään tai käytä mielivaltaa. Se edellyttää, että kaikki sopimuksen tekomenettelyn ehdot ja yksityiskohtaiset säännöt esitetään selvästi, täsmällisesti ja yksiselitteisesti hankintailmoituksessa tai tarjouseritelmässä (edellä 113 kohdassa mainittu asia komissio v. CAS Succhi di Frutta, tuomion 111 kohta).

116

Vastaavasti soveltamissääntöjen 131 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että ”teknisten eritelmien on taattava ehdokkaille ja tarjoajille yhtäläiset mahdollisuudet esittää tarjous eivätkä ne saa perusteettomasti haitata julkisten hankintojen avaamista kilpailulle”.

117

Käsiteltävänä olevassa asiassa kantaja väittää, että kun tarjouseritelmässä määrätään vähintään yhden vuoden työkokemuksesta, tarjouspyynnössä ei taata tarjoajien yhdenvertaista kohtelua.

118

On todettava, että tarjouseritelmän 21 kohdassa asetettua edellytystä, jonka mukaan vartiointialan työntekijöillä on oltava vähintään yhden vuoden työkokemus, sovelletaan erotuksetta kaikkiin tarjoajiin.

119

Tämä edellytys on lisäksi esitetty selvästi, täsmällisesti ja yksiselitteisesti.

120

Vähintään yhden vuoden työkokemusta koskeva vaatimus ei myöskään vaikuta epäasianmukaiselta sopimuksen täytäntöönpanon yhteydessä toteutettaviin valvontatehtäviin nähden. On huomautettava, että kohdevastaavan ja tiiminvetäjän tehtävien osalta tarjouseritelmässä edellytetään vähintään viiden vuoden työkokemusta valvonta-alalla, joista vähintään kaksi vuotta valvontatiimeistä vastaavana henkilönä, sekä vähintään kolmen vuoden työkokemusta kulunvalvonnassa työskenteleviltä henkilöiltä. Työntekijöiden työkokemukseen liittyvät tarjouseritelmän määräykset ilmentävät näin ollen hankintaviranomaisen tahtoa mukauttaa työkokemukseen liittyvät vaatimukset kunkin työtehtävän erityispiirteisiin.

121

Kantaja ei kiistä sitä, että vähintään yhden vuoden työkokemusta koskeva vaatimus on työtehtävän erityispiirteisiin nähden asianmukainen.

122

Joka tapauksessa komissio olisi, kuten se korostaa, vähentänyt mahdollisten tarjoajien määrää, jos se olisi vaatinut yli vuoden työkokemusta, ja siten rajoittanut toimivaa kilpailua ilman, että se olisi ollut tehtävän tarpeiden kannalta perusteltua. Tällainen edellytys olisi soveltamissääntöjen 131 artiklassa tarkoitetulla tavalla haitannut perusteettomasti julkisten hankintojen avaamista kilpailulle.

123

On myös todettava, että direktiivillä 2001/23, joka on saatettu osaksi Luxemburgin oikeutta 19.12.2003 annetulla lailla, on tietty soveltamisala. Komission asiana ei ollut, kun yrityksen luovutuksen edellytykset eivät täyttyneet (ks. edellä 89–97 kohta), määrätä työsopimusten jatkamisesta. Komissiolla ei nimittäin ole toimivaltaa velvoittaa yhtiötä luovuttamaan työsopimuksiaan eikä myöskään ottamaan palvelukseensa henkilöitä, joita se ei ole valinnut.

124

Tämän vuoksi on todettava, ettei komission asiana ollut tarjoajien yhdenvertaisen kohtelun periaatteen nojalla vaatia yli vuoden vähimmäistyökokemusta eikä vaatia työntekijöiden, joiden tehtäväksi Brink’s oli antanut hankintasopimuksen täytäntöönpanon, ottamista palvelukseen. Tämä kanneperuste on näin ollen hylättävä.

125

Kantaja katsoo, että Group 4 Falckilla oli hallussaan kantajaa koskevia sisäpiiritietoja, jotka ovat voineet auttaa ja suosia sitä sen valmistellessa tarjoustaan. Tästä seuraa kantajan mukaan, että yhdenvertaisen kohtelun ja erityisesti tarjoajien yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu.

126

Nämä olennaiset tiedot toimitti kantajan mukaan Securicor Luxembourg – josta on tullut Brink’s – entiselle emoyhtiölleen Group 4 Falck A/S:n ja Securicorin sulautumisen yhteydessä vastauksena komission keskittymäilmoituksen tekemisen jälkeen esittämiin täydentäviin tietojensaantipyyntöihin. Kyse on erityisesti asiakas- ja toimintokohtaisista liikevaihdoista, sopimuksia koskevista tiedoista, asiakasluetteloista, yhteyshenkilöitä koskevista tiedoista sekä hintoja, kustannuksia, marginaaleja ja voittoja koskevista analyyseista. Vaikka oletettaisiin, että komissio olisi laillisesti voinut jättää tämän seikan huomiotta sopimuksentekohetkellä, sen olisi kantajan mukaan pitänyt peruuttaa hankintapäätöksensä, kun kantaja saattoi tämän sen tietoon 5.12.2005 päivätyllä kirjeellä.

127

Kantaja korostaa, että 28.5.2004 tehdyn komission päätöksen sisältämä eristysmääräys (”ring fencing”) sen takaamiseksi, ettei Group 4 Falck voi saada ja käyttää liikesalaisuuksia, tietotaitoa, kaupallisia tietoja tai muita luovutettua omaisuutta koskevia luottamuksellisia tietoja, pantiin täytäntöön vasta tämän päätöksen tekopäivästä lukien.

128

Komissio katsoo, ettei tarjoajien yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ole loukattu pelkästään sen vuoksi, että yhdellä tarjoajista on tiettyjä tietoja, vaikka ne olisivat sisäpiiritietoja, joita muilla tarjoajilla ei ole. Se katsoo, ettei sen tarvitse tarkistaa systemaattisesti, ovatko tarjoajien hallussa olevat tiedot luottamuksellisia.

129

Komissio täsmentää, ettei sillä ollut hankintapäätöstä tehdessään mitään syytä uskoa, että hankintasopimuksen osapuoleksi valitulla tarjoajalla olisi hallussaan tällaisia tietoja, koska eristysmääräys pantiin täytäntöön 28.5.2004 tehdyn komission päätöksen jälkeen. Komission mukaan kantaja ei ole osoittanut, että Group 4 Falck hyötyi sisäpiiritiedoista.

130

Väliintulija toteaa, ettei se ole koskaan saanut tietoja kantajasta tai riidanalaisesta hankintasopimuksesta emoyhtiöltään, Group 4 Falck A/S:ltä, tai kahden konsernin sulautumassa syntyneeltä yhtiöltä, Group 4 Securicor plc:ltä, ennen sulautumista tai sen jälkeen. Se toteaa, että tiedot, jotka kantajan mukaan oli toimitettu, olivat joka tapauksessa liian yleisluonteisia, jotta ne olisivat olleet hyödyllisiä tämän tarjouksen yhteydessä, koska ne eivät sisältäneet kyseessä olevaa hankintasopimusta koskevia olennaisia tietoja, kuten kustannuseritelmää (palkat, poissaoloprosentti, työhönohjaus- ja koulutuskustannukset) ja voittomarginaalia. Nämä tiedot olivat lisäksi vanhoja ja vanhentuneita, kun otetaan huomioon kantajan Brink’s Inc. -konserniin liittämisen jälkeen tapahtuneet muutokset sekä tarjouspyynnön ja edellisen tarjouspyynnön väliset huomattavat erot (työntekijäluokkien ja heidän tehtäviensä uudelleenmäärittely, uudet koulutusvelvoitteet ja tarpeistoa koskevat lisärajoitukset).

131

On määritettävä, oliko Group 4 Falckilla hallussaan luottamuksellisia tietoja, jotka ovat voineet antaa sille ratkaisevan edun sen valmistellessa tarjoustaan. Tämä edellyttää, että osoitetaan yhtäältä, että kantaja on toimittanut tällaisia olennaisia tietoja ilmoittaessaan keskittymästä, ja toisaalta, että Group 4 Falckin emoyhtiö on tämän jälkeen toimittanut nämä tiedot Group 4 Falckille ja se on käyttänyt niitä valmistellessaan tarjoustaan.

132

Kantaja väittää toimittaneensa entiselle emoyhtiölleen, Securicorille, olennaisia tietoja, joista Group 4 Falck on hyötynyt. Kantaja toimitti kanteen liitteenä useita 5.3.2004 ja 26.4.2004 välisenä aikana Securicorille osoitettuja sähköposteja, jotka sisältävät muun muassa tietoja, jotka liittyvät valvontatoimintaan Luxemburgissa, kantajan kymmenen suurimman sopimuksen (joista ensimmäinen on komission tilojen vartiointi) tuottamiin liikevaihtoihin ja sen vartiointitoiminnan välittömien ja välillisten kustannusten rakenteeseen. Toimitettujen tietojen joukossa on myös työntekijöitä koskevia tietoja, kuten todettu keskimääräinen sairauslomaprosentti tai ylityötuntien määrä sekä kantajan vartiointitoimintaan liittyvä voittomarginaali.

133

Nämä tiedot, jotka koskevat kantajan vartiointitoimintaa kokonaisuudessaan eivätkä riidanalaista hankintasopimusta, eivät ole antaneet valitulle tarjoajalle ratkaisevaa etua, sillä niiden perusteella ei voida laskea tarkasti kantajan tarjoushintaa.

134

Kantaja ei myöskään esitä mitään todisteita sen väitteensä tueksi, jonka mukaan Group 4 Falckin emoyhtiö on toimittanut nämä tiedot Group 4 Falckille ja tämä on käyttänyt niitä valmistellessaan tarjoustaan Group 4 Falckin työntekijöiden 28.5.2004 tehdyn komission päätöksen mukaisesti allekirjoittamien luottamuksellisuusvakuutusten vastaisesti.

135

On todettava myös, etteivät kantaja ja väliintulija olleet ainoat tarjouksen tehneet yritykset. Vaikka oletettaisiin, että valitulla tarjoajalla olisi ollut hallussaan nämä tiedot, sen olisi ollut uskallettua tehdä tarjouksensa yksinomaan kantajan, joka oli vain yksi kuudesta tarjoajasta, tekemään tarjoukseen nähden tukeutuen tietoihin, jotka olivat peräisin vuodelta 2004 ja koskivat aikaa ennen kuin Brink’s -konserni hankki omistukseensa Securicor Luxembourgin, josta on tullut Brink’s, kun Brink’s oli tällä aikaa saattanut tehdä yrityksen hallinnoinnin osalta merkittäviä muutoksia.

136

Edellä esitetystä seuraa, että kantaja ei ole osoittanut, että se olisi ilmoittaessaan keskittymähankkeesta toimittanut luottamuksellisia tietoja, jotka saattoivat antaa Group 4 Falckille edun sen valmistellessa tarjoustaan, tai että Group 4 Falckin emoyhtiö olisi toimittanut nämä tiedot Group 4 Falckille ja tämä olisi käyttänyt niitä tarjouspyynnön yhteydessä.

137

Tämä kanneperuste on näin ollen hylättävä.

138

Tässä kanneperusteessa kantaja väittää, että hankintapäätös on lainvastainen sillä perusteella, että sillä rikotaan 28.5.2004 tehtyä komission päätöstä.

139

Kantajan mukaan 28.5.2004 tehdyllä komission päätöksellä hyväksyttiin Group 4 Falck A/S:n ja Securicorin välinen sulautuma sillä varauksella, että tietty määrä Brink’s-ryhmälle luovutetusta omaisuudesta, joihin kuului Securicor Luxembourg, luovutetaan. Kantajan mukaan sen seurauksena, että hankintasopimus tehtiin Group 4 Falckin kanssa, jonka aiemmin omisti Brink’s, Securicor saattoi saada takaisin sulautuman yhteydessä luovutettuja markkinaosuuksia ja omaisuutta. Tämän mahdollisti lisäksi Group 4 Securicor-konsernin keskittymäilmoituksen yhteydessä saamien luottamuksellisten tietojen hallussapito.

140

Komissio kiistää, että sen 28.5.2004 tekemää päätöstä ja erityisesti sitoumuksia, jotka Group 4 Falck A/S ja Securicor antoivat saadakseen päätöksen keskittymän soveltuvuudesta yhteismarkkinoille, olisi rikottu.

141

Komissio korostaa, että päätöksen sisältämää sitoumusta 10, jonka mukaan Group 4 Falck Securicor ei saanut tavoitella aktiivisesti luovutettujen yhtiöiden asiakkaita kuuden kuukauden kuluessa luovutuksesta, ei ole rikottu. Group 4 Falck esitti tarjouksensa 12.10.2005 eli sen jälkeen, kun kuuden kuukauden määräaika 4.3.2005 tapahtuneesta luovutuksesta lukien oli päättynyt.

142

Komission 28.5.2004 tekemän päätöksen sisältämän sitoumuksen 9 mukaan Group 4 Falckin piti myös olla saamatta tai käyttämättä kantajaa koskevia luottamuksellisia tietoja. Komission mukaan Group 4 Falck ei ole voinut rikkoa tätä sitoumusta, kun otetaan huomioon keskittymähankkeen aikana täytäntöönpantu eristysmääräys, mistä on osoituksena annettujen sitoumusten noudattamisen valvonnasta vastanneen toimeksisaajan kertomus. Komissio katsoo, ettei kantaja esitä mitään todistetta osoittaakseen, että annettuja sitoumuksia on rikottu.

143

Kantaja täsmentää vastauskirjelmässä, että eristysmääräys on pantu täytäntöön vasta 28.5.2004 tehdyn komission päätöksen tekemisen jälkeen ja se koskee ainoastaan siitä lukien toimitettuja tietoja, kun taas riidanalaista hankintasopimusta koskevat luottamukselliset tiedot oli toimitettu ennen kyseistä päivämäärää.

144

Kantaja toteaa myös, että jos ennakkoilmoituksessa mainittua aikataulua olisi noudatettu, Group 4 Falckia ei olisi hyväksytty osallistumaan tarjouspyyntömenettelyyn, kun otetaan huomioon sitoumuksessa 10 asetettu kuuden kuukauden määräaika.

145

Komissio korostaa, että ennakkoilmoituksessa ilmoitettu hankintailmoituksen julkistamispäivä on ainoastaan viitteellinen arvio. Se selittää, että tarjouspyynnön laatiminen vei enemmän aikaa kuin alunperin arvioitiin, sillä se koski Euroopan yhteisön eri elimiä.

146

Kantajan väite, jonka mukaan riidanalaisen hankintasopimuksen tekeminen Group 4 Falckin kanssa johtaa siihen, että sulautumassa syntynyt konserni saa takaisin markkinaosuuksia ja siis luovutettua omaisuutta, on hylättävä. Securicorin Luxemburgin vartiointimarkkinoilla omistaman omaisuuden luovuttamisen, josta määrättiin 28.5.2004 tehdyllä komission päätöksellä, tavoitteena on estää se, että keskittymä johtaisi määräävän markkina-aseman syntymiseen näillä markkinoilla. Tämän luovutuksen tavoitteena ei ole kieltää sulautumassa syntynyttä konsernia saamasta takaisin markkinaosuuksiaan kyseessä olevilla markkinoilla, kun tämä markkinaosuuksien takaisinsaaminen johtuu vapaasta kilpailusta, mikä on tilanne käsiteltävänä olevassa asiassa. Kantajan tulkinta 28.5.2004 tehdyllä komission päätöksellä määrätystä omaisuuden luovutuksesta johtaisi vapaan kilpailun vääristymiseen, kun sen mukaisesti sulautumassa syntyneen konsernin tytäryhtiön markkinaosuus kyseessä olevilla markkinoilla jäädytettäisiin lopullisesti.

147

Sitoumuksen 9, joka liittyy kieltoon saada ja käyttää luottamuksellisia tietoja, rikkomisesta on todettava, että kantaja ei esitä väitteensä, jonka mukaan tätä sitoumusta on rikottu, tueksi mitään tosiseikkoja tai todisteita.

148

Myöskään 28.5.2004 tehdyn komission päätöksen sitoumusta 10, jossa Group 4 Falckia kielletään tavoittelemasta aktiivisesti aiempia asiakkaitaan (joihin komissio lukeutuu) kuuden kuukauden ajanjaksolla luovutuksesta lukien eli 4.9.2005 saakka, ei ole rikottu. Aktiivisena tavoittelemisena tarjouspyynnön kohteena olevan hankintasopimuksen osalta voidaan nimittäin pitää ainoastaan tarjouksen lopullista tekemistä. On kuitenkin todettava, että Group 4 Falckin tarjous tehtiin 12.10.2005 eli määräajan päättymisen jälkeen. Tässä yhteydessä aktiivisena tavoittelemisena ei voida pitää Group 4 Falckin 25.3.2005 tekemää pyyntöä saada tieto päivämäärästä, jona tarjouseritelmä olisi saatavilla, eikä 1.9.2005 tehtyä pyyntöä saada lisätietoja tarjouspyynnöstä.

149

Myös kantajan väite, joka perustuu tarjouspyynnön julkaisemisen ja ennakkoilmoituksessa ilmoitetun päivämäärän välillä kuluneeseen aikaan, on hylättävä. Ennakkoilmoituksessa ilmoitettu päivämäärä on nimittäin ainoastaan arvio, joka ei sido hankintaviranomaista.

150

Edellä esitetystä seuraa, että tämä kanneperuste on hylättävä.

151

Kantajan mukaan komissio on laiminlyönyt EY 253 artiklassa, julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 18.6.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/50/ETY (EYVL L 209, s. 1) 12 artiklan 1 kohdassa, varainhoitoasetuksen 100 artiklan 2 kohdassa ja soveltamissääntöjen 149 artikla 3 kohdassa määrättyä perusteluvelvollisuuttaan.

152

Kantaja katsoo, että perustelut ovat riittämättömät, kun sille on ilmoitettu pelkästään Group 4 Falckille ja sille kunkin hankintasopimuksen tekemistä koskevan arviointiperusteen osalta annetut arvosanat täsmentämättä käytettyä arviointimenetelmää tai sen käytännön soveltamista. Kantaja huomauttaa ilmoittaneensa 8.12.2005 päivätyssä kirjeessään komissiolle selvästi, että se piti komission esittämiä perusteluja riittämättöminä.

153

Kantaja katsoo, että komission 14.12.2005 päivätyssä kirjeessään antama vastaus, jossa sille ainoastaan ilmoitettiin, että Group 4 Falck oli toimittanut todisteiksi riittävästi asiakirjoja, ei ole hyväksyttävä sellaisen toimielimen osalta, jota sitoo avoimuusvelvoite.

154

Lisäksi kantaja väittää, että kun komissio ei ole toimittanut sille Group 4 Falckin tarjouseritelmässä edellytettyjen tietojen todistamiseksi toimittamia asiakirjoja, komissio on loukannut oikeutta tutustua toimielimen asiakirjoihin. Kantajan mukaan tämä kieltäytyminen ei myöskään perustu mihinkään lailliseen perusteeseen. Kantaja katsoo, että komissio olisi voinut toimittaa sille asiakirjoista version, josta luottamukselliset tiedot on poistettu.

155

Komissio väittää, että se perusteli hankintapäätöstään ja hylkäyspäätöstään riittävästi, kun riittävyyttä arvioidaan julkisia hankintoja koskevien toimien perusteluvelvollisuuden laajuuteen liittyvän oikeuskäytännön valossa.

156

Komissio toteaa myös, että koska sen perustelut ovat riittävät, sen ei tarvinnut toimittaa niitä asiakirjoja, jotka Group 4 Falck toimitti todisteiksi tarjousta tehdessään.

157

Aluksi on todettava, että kantaja vahvisti vastauksena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen, että tässä kanneperusteessa, huolimatta sen otsikosta, se vetoaa ainoastaan perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin.

158

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 253 artiklassa edellytettyjen perustelujen on oltava kyseessä olevan toimenpiteen luonteen mukaisia, ja niistä on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä riidanalaisen toimenpiteen toteuttaneen yhteisön toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että yhteisöjen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden (asia C-367/95 P, komissio v. Sytraval ja Brink’s France, tuomio 2.4.1998, Kok., s. I-1719, 63 kohta; asia T-166/94, Koyo Seiko v. neuvosto, tuomio 14.7.1995, Kok., s. II-2129, 103 kohta ja asia T-19/95, Adia Interim v. komissio, tuomio 8.5.1996, Kok., s. II-321, 32 kohta).

159

Toisin kuin kantaja väittää, komission velvollisuus perustella kantajan tarjouksen hylkääminen ei käsiteltävänä olevassa asiassa perustu direktiiviin 92/50. Kuten edellä 1–3 kohdassa todetaan, käsiteltävänä olevassa asiassa merkityksellisiä sovellettavia säännöksiä ovat varainhoitoasetus ja soveltamissäännöt, ja tarkemmin ilmaistuna varainhoitoasetuksen 100 artiklan 2 kohta ja soveltamissääntöjen 149 artikla, joissa säädetään perusteluvelvollisuudesta, joka toimivaltaisella toimielimellä on julkista hankintaa koskevan menettelyn yhteydessä.

160

Näistä säännöksistä ja vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraa, että hankintaviranomainen täyttää perusteluvelvollisuutensa, jos se aluksi vain välittömästi ilmoittaa hylätyille tarjoajille niiden tarjousten hylkäämisen syyt ja tämän jälkeen ilmoittaa valintaperusteet täyttävän tarjouksen tehneelle, joka sitä pyytää nimenomaisesti, valitun tarjouksen ominaisuudet ja siihen liittyvät edut sekä valitun tarjouksen tekijän nimen viidentoista päivän kuluessa kirjallisen pyynnön vastaanottamisesta lukien (asia T-465/04, Evropaïki Dynamiki v. komissio, tuomio 10.9.2008, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

161

Tämä toimintatapa on EY 253 artiklaan kirjatun perusteluvelvollisuuden tavoitteen mukainen.

162

Tämän vuoksi määritettäessä sitä, noudattiko komissio perusteluvelvollisuuttaan, on tutkittava hankintapäätös ja hylkäyspäätös sekä 5., 7. ja 14.12.2005 päivätyt komission kirjeet, jotka on lähetetty kantajalle vastauksena sen 1., 5. ja 8.12.2005 päivättyihin nimenomaisiin pyyntöihin saada lisätietoja hankintapäätöksestä ja hylkäyspäätöksestä.

163

Hylkäyspäätöksessä komissio ilmoitti varainhoitoasetuksen 100 artiklan 2 kohdan mukaisesti ne syyt, joiden vuoksi kantajan tarjous oli hylätty, eli sen, että kyseinen tarjous ei ollut saanut parasta lopullisen arvioinnin päätteeksi annettua arvosanaa. Komissio ilmoitti kantajalle myös mahdollisuudesta pyytää lisätietoja sen tarjouksen hylkäämisen syistä ja, koska tarjous täyttää valintaperusteet, mahdollisuudesta saada tietää valitun tarjouksen ominaisuudet ja siihen liittyvät edut sekä hankintasopimuksen osapuoleksi valitun tarjoajan nimen.

164

Aluksi 5., 7. ja 14.12.2005 päivättyjen kirjeiden osalta on todettava, että komissio vastasi kantajan 1., 5. ja 8.12.2005 päivättyihin kirjallisiin pyyntöihin noudattaen viidentoista kalenteripäivän enimmäismääräaikaa, joka lasketaan mainittujen pyyntöjen vastaanottamisesta ja josta säädetään soveltamissääntöjen 149 artiklan 3 kohdassa.

165

Komission 5.12.2005 päivätyssä kirjeessä todettiin seuraavaa:

”– –

Tarjouseritelmässä todettiin, että hankintasopimus tehdään taloudellisesti edullisimman tarjouksen tehneen tarjoajan kanssa tarjouseritelmässä yksityiskohtaisesti kuvatun menetelmän mukaisesti.

Tarjouspyyntöön – – liittyvän hankintasopimuksen osapuoleksi valitaan seuraava yhtiö:

[Group 4 Falck]

– –

Tarjouksenne arvioinnin vertailu valitun tarjoajan tarjouksen arviointiin nähden esitetään yksityiskohtaisesti seuraavassa taulukossa:

– –”

166

Komission 14.12.2005 päivätyssä kirjeessä, joka sisälsi useita tietoja vastauksena kantajan pyytämiin täsmennyksiin, todettiin muun muassa seuraavaa:

”– –

Lisäyksenä aiempaan kirjeeseemme esitämme seuraavassa lisätietoja tarjousten laadullisesta arvioinnista:

Arviointiperusteiden 26 ja 27 osalta sekä Brink’sin että Group 4 Falckin toimittamat kuvaukset on katsottu erittäin täydellisiksi ja erittäin tyydyttäviksi. Ne ansaitsevat tämän vuoksi maksimimäärän pisteitä tarjouseritelmässä yksityiskohtaisesti esitellyn menetelmän mukaisesti.

Arviointiperusteen 28 osalta Group 4 Falck toimitti todisteeksi riittävästi asiakirjoja, jotka oikeuttavat tämän arviointiperusteen osalta saadut 10 pistettä.

Kilpailijanne tarjousta koskevista luottamuksellisuussyistä emme saa yksilöidä sen sisältöä enempää.

– –”

167

On todettava, että kun komissio ilmoitti näissä kirjeissä valitun tarjoajan nimen sekä valitun tarjouksen ominaisuudet ja siihen liittyvät edut kantajan tarjoukseen verrattuna ottaen huomioon tarjouseritelmässä määritetyt hankintasopimuksen osapuolen valintaa koskevat arviointiperusteet, komissio perusteli kantajan tarjouksen hylkäämistä oikeudellisesti riittävällä tavalla.

168

Ensinnäkin kantaja saattoi esitettyjen taulukoiden avulla vertailla suoraan kunkin arviointiperusteen osalta sille annettuja pisteitä valitun tarjoajan saamiin pisteisiin, eikä komissio ollut ilmoittanut kantajalle pelkästään kyseessä olevien kahden tarjouksen saamia kokonaispisteitä. Erityisesti ensimmäisen taulukon avulla kantaja saattoi havaita välittömästi täsmälliset syyt, joiden perusteella sen tarjousta ei ollut valittu, eli sen, että sen tarjous sai alemmat pisteet kuin Group 4 Falckin tarjous taloudellisen arvioinnin osalta (ks. vastaavasti asia T-169/00, Esedra v. komissio, tuomio 26.2.2002, Kok., s. II-609, 191–193 kohta; asia T-183/00, Strabag Benelux v. komissio, tuomio 25.2.2003, Kok., s. II-135, 57 kohta ja asia T-4/01, Renco v. komissio, tuomio 25.2.2003, Kok., s. II-171, 95 kohta).

169

Toiseksi 14.12.2005 päivätystä kirjeestä ilmeni myös, että kantajan tarjousta ei ollut luokiteltu yhdenkään tarjouseritelmässä täsmennetystä kolmesta laadullisesta arviointiperusteesta osalta paremmaksi kuin hyväksyttyä tarjousta. Tässä kirjeessä arvosanojen lisäksi esitetyillä yleisillä kommenteilla täsmennettiin niitä syitä, joiden perusteella komissio antoi maksimipisteet molemmille kyseessä oleville tarjouksille.

170

Kantaja ei voi pätevästi väittää, että komissio ei ilmoittanut sille kunkin arviointiperusteen osalta käytettyä arviointimenetelmää sekä sen soveltamista käytännössä.

171

Koska tarjouspyynnön tarjouseritelmä oli osoitettu Brink’sille, sille nimenomaan ilmoitettiin komission käyttämä arviointimenetelmä jo ennen kuin komissio teki riidanalaisen hankintasopimuksen väliintulijan kanssa. Komission 14.12.2005 päivätyssä kirjeessä se sai tämän jälkeen pyydettyjä täsmennyksiä menetelmän soveltamisesta.

172

Tarjouseritelmän 26 ja 27 kohdassa esitettyjen arviointiperusteiden osalta on todettava, että tarjouseritelmässä kuvattiin käytetty arviointimenetelmä mainitsemalla erityisesti, että erittäin tyydyttävä käytettävissä olevan organisaation kuvaus yhtäältä suoritusten takaamiseksi optimaalisella tavalla eri kohteissa ja toisaalta tehokkaan miehityksen käyttöönottoon mielenosoitusten tai odottamattomien tapahtumien yhteydessä tai mihin tahansa vartiointimiehityksen muuttamiseen tarvittavan ajan minimoimiseksi oikeuttaa saamaan enimmäisarvosanan eli 10 pistettä kummankin arviointiperusteen osalta. Komissio selitti 14.12.2005 päivätyssä kirjeessään tämän menetelmän soveltamista ilmoittaen kantajalle, että Brink’sin ja Group 4 Falckin näiden kahden arviointiperusteen osalta esittämät kuvaukset todettiin erittäin tyydyttäviksi ja että niille annettiin näin ollen maksimipisteet tarjouseritelmässä yksilöidyn menetelmän mukaisesti.

173

Tarjouseritelmän 28 kohdassa esitetyn arviointiperusteen osalta tarjouseritelmässä täsmennetään käytettyä arviointimenetelmää ja mainitaan, että tarjoukselle, jossa suurin prosenttiosuus työntekijöistä on suorittanut pelastajan tai vapaaehtoisen palomiehen peruskoulutuksen, annetaan maksimimäärä pisteitä ja muille tarjouksille annetaan alempi arvosana siinä suhteessa kuin niiden prosenttiosuus on suurimpaan prosenttiosuuteen nähden. Se, että kantajan tarjoukselle ja valitun sopimusosapuolen tarjoukselle annettiin maksimiarvosana, mikä saatettiin kantajan tietoon 14.12.2005 päivätyllä kirjeellä, merkitsi näin ollen sitä, että nämä kaksi yritystä olivat ilmoittaneet saman prosenttiosuuden. Tämän vuoksi tarjouseritelmässä mainitun menetelmän soveltaminen ei perusteluvelvollisuuden nojalla edellyttänyt komissiolta erityistä selitystä niiden täsmennysten lisäksi, jotka se esitti kantajalle vastauksena sen selvityspyyntöön, joka liittyy väliintulijan todisteeksi toimittamiin asiakirjoihin.

174

Tarjousten taloudellisen arvioinnin osalta tarjouseritelmän 29 kohdassa todettiin, että halvimman hinnan sisältävälle tarjoukselle annetaan maksimimäärä pisteitä ja muut tarjoukset saavat arvosanan käänteisessä suhteessa hintaan nähden. Kantajan tarjoukselle ja valitun tarjoajan tarjoukselle annetut arvosanat perustuvat näin ollen matemaattiseen päättelyyn, jonka soveltaminen ei edellyttänyt komissiolta lisäselityksiä.

175

Näiden tietojen valossa on todettava, että komissio täytti perusteluvelvollisuutensa, sellaisena kuin sitä on tulkittu oikeuskäytännössä.

176

On myös todettava, että komission ei tarvinnut ilmoittaa kantajalle Group 4 Falckin toimittamia asiakirjoja hankintapäätöksen ja hylkäyspäätökseen perusteluina. Varainhoitoasetuksen 100 artiklan 2 kohdassa säädetään yksinomaan, että hankintaviranomainen toimittaa kirjallisesta pyynnöstä valitun tarjouksen ominaisuudet ja siihen liittyvät edut sekä valitun tarjouksen tekijän nimen.

177

Näin ollen tämä kanneperuste on hylättävä, koska komissio ei ole laiminlyönyt perusteluvelvollisuutta.

178

Kantaja väittää, ettei Group 4 Falkilla ollut tarjousta tehdessään eikä edes kanteen nostamispäivänä riidanalaisen hankintasopimuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavia turvallisuusalan työntekijöitä. Se toteaa, ettei väliintulija ole näin ollen voinut esittää tarjouseritelmän 28 kohdassa vaadittuja todisteita eli työntekijöiden koulutustodistusten jäljennöksiä osoittaakseen, että sata prosenttia kyseessä olevista turvallisuusalan työntekijöistä on saanut pelastajan ja/tai vapaaehtoisen palomiehen peruskoulutuksen, kuten se ilmoitti tarjouksessaan. Kantajan mukaan todistamattoman prosenttiluvun ilmoittaminen aiheuttaa tarjouksen ja sen päätöksen, jolla hankintasopimus päätetään tehdä tämän tarjoajan kanssa, säännöstenvastaisuuden. Tämän vuoksi Group 4 Falckin tarjous olisi pitänyt hylätä.

179

Kantaja katsoo, että väliintulijan tarjouksessaan mainitsemaa prosenttilukua olisi pitänyt alentaa vähintään tasolle, joka vastaa Group 4 Falckin toimittamien todistusten määrän suhdetta kantajan toimittamien todistusten määrään eli noin 45 prosenttiin 100 prosentin sijasta.

180

Kantaja vetoaa siihen, että tarjouseritelmän 28 kohdassa esitetty arviointiperuste on hankintasopimuksen osapuolen valintaa koskeva arviointiperuste eikä sopimussuhteeseen liittyvä sitoumus ja että ilmoitettu prosenttiluku oli tarkistettava ja sen piti olla tarkistettavissa tarjouksen tekemispäivänä.

181

Kantaja kiistää vastauskirjelmässään ja väliintulokirjelmästä esittämissään huomautuksissa myös SNCH:n 11.10.2005 päivätyn kirjeen todistusvoiman. Sen mukaan tällä asiakirjalla ei voida osoittaa, että 100 prosenttia Group 4 Falckin turvallisuusalan työntekijöistä on saanut vaaditun koulutuksen, sillä se on ainoastaan laadunvalvontajärjestelmän ISO 9001:2000 -standardin (jäljempänä ISO 9001) mukaisuuden osoitus, joka perustuu pistokokeisiin ja johon siis liittyy otannan satunnaisuuden vaara.

182

Kantaja kiistää tämän asiakirjan todistusvoimaisuuden myös sillä perusteella, ettei siinä mainita vastaanottajaa eikä sen laatimisen täsmällistä syytä. Kantaja katsoo myös, että sen allekirjoittajaa ei ollut valtuutettu edustamaan sitovasti SNCH:ta, jonka johtaja tai virkamies hän ei ole. Kantaja toteaa, että Group 4 Falck on painostanut SNCH:n tarkastajia saadakseen heidät laatimaan 11.10.2005 päivätyn kirjeen.

183

Kantaja liitti väliintulokirjelmästä esittämiinsä huomautuksiin useita asiakirjoja, joiden joukossa on 11.10.2005 päivätyn kirjeen allekirjoittaneen SNCH:n tarkastajan 18.12.2006 lähettämä sähköposti. Kantaja liitti huomautuksiinsa myös viisi työntekijöidensä laatimaa todistusta, joilla se pyrkii vahvistamaan, että SNCH:n edustajat totesivat Brink’sin tiloissa 6.12.2006 pidetyssä kokouksessa laatineensa 11.10.2005 päivätyn kirjeen Group 4 Falckin vaatimuksesta. Kantaja ehdotti myös, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kuulee useita sen työntekijöitä, jotka osallistuivat tähän kokoukseen, sekä kahta SNCH:n työntekijää.

184

Komissio katsoo, että arvosanojen antaminen ei tapahdu toimitettujen todistusten määrän mukaan vaan ainoastaan mainittuun prosenttilukuun nähden, erityisesti koska hankintaviranomainen ei voi ennakolta määrittää sopimuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavien työntekijöiden määrää.

185

Komission mukaan Group 4 Falckin toimittamat 78 todistusta osoittavat, että 100 prosentilla sen työntekijöistä, joiden tehtäväksi se aikoi heti antaa sopimuksen täytäntöönpanon, oli vaadittu koulutus tarjouksen arviointihetkellä. SNCH:n todistus puolestaan osoittaa, että 100 prosentin Group 4 Falckin työntekijöistä oli pitänyt suorittaa pelastajan ja/tai vapaaehtoisen palomiehen koulutus sopimuksen täytäntöönpanohetkellä, sillä se osoittaa, että koulutus annetaan jokaiselle uudelle työntekijälle.

186

Komissio väittää, että Brink’sin puolustama työntekijöiden koulutukseen liittyvää arviointiperustetta koskeva tulkinta johtaisi siihen, että tarjoajilta vaadittaisiin, että heillä on jo palveluksessaan kaikki sopimuksen täytäntöönpanemiseen tarvittavat työntekijät. Tämä johtaisi tarjoajien epäyhdenvertaiseen kohteluun, joka ohjaisi riidanalaisen hankintasopimuksen väistämättä vanhalle sopimusosapuolelle.

187

Väliintulija väittää, että kun se toimitti 78 koulutustodistusta, se toimitti yhtä monta todistusta kuin oli tarjouseritelmän 22 kohdassa tarkoitettuja työntekijöitä. Sellaisten muiden työntekijöiden osalta, joiden tehtäväksi saatetaan antaa hankintasopimuksen täytäntöönpano ja joita ei tarkoitettu tarjouseritelmän 22 kohdassa, Group 4 Falck toimitti SNCH:n todistuksen, joka osoittaa yleisesti heidän koulutuksensa ensiavun ja palontorjunnan osalta.

188

Väliintulijan mukaan sen toimittaman SNCH:n todistuksen avulla voidaan osoittaa, että operationaaliselle henkilöstölle annetaan alkukoulutus ensiavun ja palontorjunnan alalla ISO 9001 -standardin mukaisesti, jonka noudattaminen osoitetaan ensimmäisellä todistuksella, jonka SNCH on antanut useiden Group 4 Falckissa toteutettujen tarkastusmenettelyiden perusteella.

189

Väliintulija riitauttaa kantajan välintulokirjelmästä esittämissään huomautuksissa toimittamien uusien asiakirjojen tutkittavaksi ottamisen työjärjestyksen 48 artiklan valossa. Toissijaisesti se toimitti istunnossa uusia asiakirjoja vastauksena kantajan toimittamiin asiakirjoihin.

190

Työjärjestyksen 48 artiklan 1 kohdan mukaan asianosaiset voivat vastauskirjelmissään vedota lisänäyttöön väitteidensä tueksi, mutta niiden on tällöin ilmoitettava syy, miksi näyttöön ei ole vedottu aikaisemmin. Oikeuskäytännön mukaan työjärjestyksen 48 artiklan 1 kohdassa määrättyä preklusiivista määräaikaa ei kuitenkaan sovelleta vastanäytön esittämiseen ja näytön täydentämiseen vastapuolen vastineessaan esittämän vastanäytön vuoksi. Tämä määräys koskee nimittäin uuden näytön esittämistä, ja sitä on tulkittava yhdessä työjärjestyksen 66 artiklan 2 kohdan kanssa, jossa määrätään nimenomaisesti, että vastanäytön esittäminen ja aiemmin esitetyn näytön täydentäminen on sallittua (asia C-185/95 P, Baustahlgewebe v. komissio, tuomio 17.12.1998, Kok., s. I-8417, 71 ja 72 kohta ja asia T-448/04, komissio v. Trends, tuomio 12.9.2007, 52 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

191

Käsiteltävänä olevassa asiassa kantajan esittämät SNCH:n 18.12.2006 lähettämä sähköposti, Brink’sin oikeudellisen johtajan samana päivänä lähettämä sähköposti, 12.2006 pidettyyn kokoukseen osallistuneiden työntekijöiden todistukset sekä asiakirjat K1–K4, jotka liittyvät ISO 9001 -standardiin ja SNCH:hon, ovat vastanäyttöä, jolla pyritään vastaamaan väliintulijan väliintulokirjelmässä esittämiin asiakirjoihin, joilla pyritään osoittamaan SNCH:n 11.20.2005 laatiman asiakirjan todistusvoima, eli SNCH:n ja Société nationale de contrôle techniquen perussääntöön, 28.12.2001 annettuun Luxemburgin asetukseen, joka koskee sertifiointi- ja tutkimuslaitosten ja koelaboratorioiden akkreditointijärjestelmän määrittämistä sekä Luxemburgin akkreditointi- ja valvontaviraston, akkreditointilautakunnan ja laaduntarkastajien ja teknisten tarkastajien kansallisen kokoelman perustamista (Mém. A 2002, s. 94), ja Group 4 Falckin 14.2.2005 saamaan ISO 9001 -sertifikaattiin. Työjärjestyksen 48 artiklan 1 kohdassa asetettu vanhentumisaika ei näin ollen koske tätä vastanäyttöä, ja se on otettava tutkittavaksi.

192

Väliintulijan istunnossa esittämät asiakirjat ovat väliintulijan ja SNCH:n välistä kirjeenvaihtoa 11.10.2005 päivätyn kirjeen ja niiden kantajan väitteiden todistusvoimasta, joiden mukaan tämä asiakirja laadittiin Group 4 Falckin SNCH:n tarkastajiin kohdistaman painostuksen seurauksena. Myös ne ovat vastanäyttöä, jolla vastataan kantajan väliintulokirjelmästä esittämissään huomautuksissa tekemiin huomioihin ja toimittamiin asiakirjoihin. Ne on näin ollen otettava tutkittaviksi.

193

Aluksi on huomautettava, että komissiolla on laaja harkintavalta sellaisten seikkojen osalta, jotka on otettava huomioon tehtäessä päätöstä hankintasopimuksen tekemisestä tarjouskilpailun perusteella, ja että tuomioistuinvalvonnan on rajoituttava sen tarkastamiseen, että menettelysääntöjä ja perusteluvelvollisuutta on noudatettu, tosiseikat pitävät aineellisesti paikkansa ja että asiassa ei ole tehty ilmeistä arviointivirhettä eikä käytetty harkintavaltaa väärin (ks. vastaavasti asia 56/77, Agence européenne d’intérims v. komissio, tuomio 23.11.1978, Kok., s. 2215, 20 kohta; asia T-145/98, ADT Projekt v. komissio, tuomio 24.2.2000, Kok., s. II-387, 147 kohta ja asia T-148/04, TQ3 Travel Solutions Belgium v. komissio, tuomio 6.7.2005, Kok., s. II-2627, 47 kohta).

194

Asian osapuolet tulkitsevat eri tavoin tarjouseritelmän 28 kohdassa esitettyä arviointiperustetta. Näin ollen ennen tämän arviointiperusteen merkityksen täsmentämistä on palautettava mieliin 28 kohdan sisältö ja lopuksi on tutkittava SNCH:n 11.10.2005 päivätyn kirjeen todistusvoimaa.

195

Tarjouseritelmän 28 kohdan sanamuoto oli seuraava:

”Pelastajan ja/tai vapaaehtoisen palomiehen peruskoulutus

Suoritusten yksityiskohtaisissa täytäntöönpanoedellytyksissä määrätään, että vähintään 10 prosentilla turvallisuusalan työntekijöistä on oltava pelastajan ja/tai vapaaehtoisen palomiehen peruskoulutus.

Suurimman prosenttiluvun sisältävälle tarjoukselle annetaan maksimimäärä pisteitä. Muut tarjoukset saavat arvosanan käänteisessä suhteessa.”

196

Kantaja ja väliintulija totesivat, että 100 prosentilla niiden turvallisuusalan työntekijöistä on tällainen koulutus, ja saivat kumpikin 10 pistettä. Kantaja toimitti tämän prosenttiosuuden tueksi 173 koulutustodistusta, kun taas väliintulija toimitti 78 koulutustodistusta, jotka vastaavat niitä työntekijöitä, joiden tehtäväksi se aikoi heti antaa riidanalaisen sopimuksen täytäntöönpanon ja joiden curriculum vitae oli toimitettu tarjouseritelmän 22 kohdan mukaisesti, sekä SNCH:n 11.10.2005 päivätyn kirjeen, jossa todistetaan, että Group 4 Falckin ISO 9001 -sertifikaation yhteydessä koko henkilöstölle annettiin ensiapua ja palontorjuntaa koskeva ensikoulutus, että koulutussuunnitelmaan ja taitojen kertaussuunnitelmaan on mahdollista tutustua ja että vuosina 2004 ja 2005 toteutetuista tarkastuksista ilmenee, että käyttöönotettuja menettelyjä on tosiasiallisesti sovellettu.

197

Kantajan mukaan ainoastaan sellaisilla tarjoajilla, jotka saattoivat, kuten se itse, osoittaa, että niillä on tarjouksentekohetkellä käytettävissään kaikki sopimuksen täytäntööpanemiseksi tarvittavat turvallisuusalan työntekijät ja että kaikilla näistä työntekijöistä on pelastajan ja/tai vapaaehtoisen palomiehen koulutus, oli oikeus mainita prosenttiluku 100 prosenttia.

198

Tätä tulkintaa ei voida hyväksyä. Se johtaisi nimittäin, kuten komissio korostaa, tarjoajien yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen, sillä se antaisi edun hankintasopimuksen nykyiselle osapuolelle, joka on ainoa, jolla on käytettävissään kaikki tarvittavat työntekijät. Oikeuskäytännöstä kuitenkin seuraa, että sen edellyttäminen, että tarjoajalla on tarjouksensa tekohetkellä vaadittava määrä virkailijoita, merkitsisi etuaseman antamista paikalla jo olevalle tarjoajalle (edellä 193 kohdassa mainittu asia TQ3 Travel Solutions Belgium v. komissio, tuomion 90 kohta). Lisäksi hankintaviranomaisen on mahdotonta määrittää etukäteen tarvittavien työntekijöiden lukumäärä, joka voi vaihdella tarjoajakohtaisesti valitun organisaatiotavan mukaan.

199

Tarjouseritelmän 28 kohdassa mainitun prosenttiluvun on näin ollen ymmärrettävä liittyvän turvallisuusalan työntekijöihin, joiden tehtäväksi annetaan sopimuksen täytäntöönpaneminen. Koska tämä prosenttiluku on todistettava tarjouksentekovaiheessa, on laillista hyväksyä asiakirjat, joilla todistetaan yhtäältä, että ilmoitettu prosenttiluku vastaa koulutuksen saaneiden työntekijöiden prosenttiosuutta niiden työntekijöiden joukosta, jotka tarjoajan piti jo yksilöidä tarjouseritelmän 22 kohdan nojalla, ja toisaalta, että on otettu käyttöön koulutuspolitiikka, jolla taataan, että jokainen uusi työntekijä saa vaaditun koulutuksen.

200

SNCH:n 11.10.200 päivätyn kirjeen todistusvoimasta on todettava, että kantaja on liittänyt väliintulokirjelmästä esittämiinsä huomautuksiin 11.10.2005 päivätyn kirjeen allekirjoittaneen SNCH:n tarkastajan 18.12.2006 lähettämän sähköpostin. Tämän kirjeen allekirjoittaja täsmentää sähköpostissa, että 11.10.2005 päivättyä kirjettä ei ole pidettävä todistuksena eikä sillä voida osoittaa, että 100 prosenttia kyseessä olevasta henkilöstöstä on saanut pelastajan ja/tai vapaaehtoisen palomiehen koulutuksen. Tämän vuoksi 11.10.2005 päivätyssä kirjeessä sen allekirjoittajan mukaan ainoastaan todetaan, että koulutuspolitiikan olemassaolo ja sen tosiasiallinen täytäntöönpano on tarkistettu ja todistettu ISO 9001 -normin mukaisesti.

201

On todettava, että kun komissio on arvioinut valitun tarjoajan tarjousta, se ei ole tulkinnut 11.10.2005 päivätyn SNCH:n kirjeen merkitsevän sitä, että 100 prosenttia Group 4 Falckin työntekijöistä olisi tarjouksentekohetkellä saanut vaaditun koulutuksen. Kirjeellä pelkästään osoitettiin koulutuspolitiikan olemassaolo ja sen tosiasiallinen täytäntöönpano. Yhdessä 78 koulutustodistuksen kanssa, jotka osoittivat, että kaikki työntekijät, joiden tehtäväksi Group 4 Falck aikoi heti antaa riidanalaisen hankintasopimuksen täytäntöönpanon, oli tällainen koulutus, tämän seikan on voitu oikeutetusti katsoa osoittavan, että 100 prosentilla Group 4 Falckin palkkaamista turvallisuusalan työntekijöistä tulee olemaan vaadittu koulutus sopimusta täytäntöönpantaessa.

202

Sen seikan osalta, että 11.10.2005 päivätyssä kirjeessä ei mainittu vastaanottajaa eikä sen kohdetta, on todettava, että tarjouseritelmässä edellytettiin, että tarjoajien esittämä prosenttiluku on osoitettava todistusvoimaisilla asiakirjoilla, ja viitattiin todistusjäljennöksiin, mutta siinä ei esitetty mitään muotovaatimuksia. Nämä väitteet on näin ollen hylättävä.

203

Allekirjoittaneen henkilön osalta on todettava, ettei komissio ole tehnyt ilmeistä arviointivirhettä, kun se on katsonut, että SNCH:n tarkastajalla oli toimivalta antaa tällainen todistus. SNCH:n valtuutettu vahvisti lisäksi väliintulijan istunnossa toimittamassa 27.2.2007 päivätyssä kirjeessä, että kyseisellä tarkastajalla oli toimivalta allekirjoittaa tällainen asiakirja SNCH:n asiantuntijoille myönnettyjen allekirjoitusvaltuuksien nojalla.

204

Kantajan väite, joka liittyy Group 4 Falckin toteuttamaan painostukseen, on myös hylättävä, sillä sellaisen kirjeen toimittaminen, jossa osoitetaan, että Group 4 Falckiin kohdistuva ISO 9001 -sertifiointi sisältää koulutuspolitiikan olemassaolon, kuten tässä normissa määrätään, kuuluu tavanomaisiin palveluihin, joita sertifiointielin tarjoaa kaikille sertifioimilleen yrityksille pyynnöstä, kuten SNCH:n edustaja totesi edellä mainitussa 27.2.2007 päivätyssä kirjeessä.

205

Tältä osin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on voinut lausua tästä väitteestä sekä kirjallisen että suullisen menettelyn aikana esitettyjen perustelujen pohjalta ja ottaen huomioon esitetyt asiakirjat. Näissä olosuhteissa kantajan esittämä todistajien kuulemista koskeva pyyntö on hylättävä.

206

Edellä esitetyn perusteella tämä kanneperuste on hylättävä.

207

Tämä kanneperuste koostuu kahdesta osasta, joista ensimmäisen mukaan oikeutta tutustua toimielinten asiakirjoihin on loukattu ja toisen mukaan arviointilautakunnan yhden jäsenen osalta on olemassa eturistiriita.

208

Kantaja katsoo, että kun komissio kieltäytyy ilmoittamasta sille arviointilautakunnan tarkkaa kokoonpanoa, se tekee tyhjäksi kansalaisten oikeuden tutustua toimielinten toimiin. Kantaja lisää, että tätä kieltäytymistä ei voida perustella henkilöiden yksityiselämän ja koskemattomuuden suojaamisella.

209

Komissio vetoaa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklaan ja katsoo, ettei pyydettyjä tietoja voida paljastaa. Se väittää, että arviointilautakunnan kokoonpanon ilmoittaminen vaarantaisi yksilöiden yksityiselämän ja koskemattomuuden suojan.

210

Kuten edellä 72–75 todetaan, tässä kanneperusteessa tarkoitettua komission 14.12.2005 päivättyä kirjettä, vaikka se on vastaus alkuperäiseen pyyntöön, on pidettävä toimena, josta voidaan nostaa kumoamiskanne, kun otetaan huomioon muotovirhe, joka johtuu siitä, ettei oikeudesta esittää uudistettu hakemus ilmoitettu.

211

Näin ollen on määritettävä, saattoiko komissio perustaa vastauksensa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa esitettyyn poikkeukseen, joka koskee yksityiselämän ja yksilön koskemattomuuden suojaa.

212

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeutta tutustua toimielinten asiakirjoihin koskevaan periaatteeseen tehtyjä poikkeuksia on tulkittava suppeasti (yhdistetyt asiat C-174/98 P ja C-189/98 P, Alankomaat ja van der Wal v. komissio, tuomio 11.1.2000, Kok., s. I-1, 27 kohta; asia T-211/00, Kuijer v neuvosto, tuomio 7.2.2002, Kok., s. II-485, 55 kohta ja edellä 70 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Franchet ja Byk v. komissio, tuomion 84 kohta).

213

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asiakirjoihin tutustumista koskevan hakemuksen käsittelyssä edellytetyn tutkinnan on kuitenkin oltava luonteeltaan konkreettinen. Pelkästään se seikka, että asiakirja koskee poikkeuksella suojattua etua, ei nimittäin riitä perustelemaan poikkeuksen soveltamista (asia T-2/03, Verein für Konsumenteninformation v. komissio, tuomio 13.4.2005, Kok., s. II-1121, 69 kohta; ks. vastaavasti myös yhdistetyt asiat T-110/03, T-150/03 ja T-405/03, Sison v. neuvosto, tuomio 26.4.2005, Kok., s. II-1429, 75 kohta). Tällainen soveltaminen voi lähtökohtaisesti olla perusteltua ainoastaan siinä tapauksessa, että toimielin on etukäteen arvioinut sitä, voiko oikeus tutustua asiakirjaan konkreettisesti ja tosiasiallisesti vahingoittaa suojattua etua. Lisäksi jotta suojatun edun vahingoittumisen vaaraan voidaan vedota, sen on oltava kohtuudella ennakoitavissa eikä puhtaasti hypoteettinen (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat C-39/05 P ja C-52/05 P, Ruotsi ja Turco v. komissio, tuomio 1.7.2008, Kok., s. I-4723, 43 kohta).

214

Sen määrittämiseksi, sovelletaanko asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyä poikkeusta, on näin ollen tutkittava, voiko kantajan oikeus tutustua arviointilautakunnan kokoonpanoon (nimi, palkkaluokka, virkaikä ja palveluspaikka) konkreettisesti ja tosiasiallisesti vahingoittaa kyseisen lautakunnan jäsenten yksityiselämän ja koskemattomuuden suojaa.

215

On todettava, että arviointilautakunnan jäsenet on nimetty asianomaisten toimielinten edustajina eikä henkilökohtaisesti. Näissä olosuhteissa arviointilautakunnan kokoonpanon paljastaminen ei loukkaa kyseessä olevien henkilöiden yksityiselämää.

216

Missään tapauksessa tämän kokoonpanon paljastaminen ei voi konkreettisesti ja tosiasiallisesti vahingoittaa kyseessä olevien henkilöiden yksityiselämän ja koskemattomuuden suojaa. Pelkkä kyseisen lautakunnan jäsenyys kyseessä olevien henkilöiden edustaman yksikön nimissä ei merkitse tällaista vahingoittamista eikä kyseessä olevien henkilöiden yksityiselämän ja koskemattomuuden suojaa vaaranneta.

217

Näin ollen ei ole osoitettu, että arviointilautakunnan kokoonpanon paljastaminen olisi voinut vahingoittaa kyseessä olevien henkilöiden yksityiselämän ja koskemattomuuden suojaa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

218

Näin ollen komission 14.12.2005 tekemä päätös, jolla se kieltäytyi ilmoittamasta kantajalle arviointilautakunnan kokoonpanoa, on kumottava.

219

Kantaja väittää, että arviointilautakunnan eräs jäsen on avioliiton kautta syntyneessä sukulaisuussuhteessa erään Group 4 Falckin työntekijän kanssa ja että näin ollen arviointilautakunnan tämän jäsenen osalta on olemassa eturistiriita.

220

Komissio toteaa, että arviointilautakunta on muodostettu soveltamissääntöjen 146 artiklan määräysten mukaisesti ja että sen jäsenet ovat allekirjoittaneet julistuksen, jonka mukaan heillä ei ole eturistiriitaa, ja vahvistaneet vastauksena komission kantajan väitteen vuoksi heille esittämään kysymykseen, etteivät he ole avioliiton kautta syntyneessä sukulaisuussuhteessa Group 4 Falckissa työskentelevän henkilön kanssa.

221

Komissio toteaa myös, ettei kantaja esitä todisteita siitä, että arviointilautakunnan erään jäsenen edunsaajan kanssa jakamat taloudelliset tai muut intressit vaaransivat tämän jäsenen puolueettoman toiminnan tehtävässään.

222

Kantaja väittää, että ”komission kieltäytyminen ainoastaan vahvistaa [sen] epäilyksiä tarjouksen yhdenvertaisesta käsittelystä ja sen tutkimisesta tarjouseritelmän arviointiperusteiden ja vaatimusten mukaisesti” ja että ”näitä epäilyksiä vahvisti viimeksi yllättäen saatu häiritsevä tieto, sillä vaikuttaa siltä, että eräs näiden lautakuntien jäsenistä on avioliiton kautta syntyneessä sukulaisuussuhteessa hankintasopimuksen osapuoleksi valitussa yrityksessä työskentelevän henkilön kanssa”.

223

Kantaja, joka tukeutuu puhtaasti epäilyjen muodossa esitettyihin pelkästään tosiseikkoja koskeviin väitteisiin, ei esitä vähäisintäkään todistetta, joka saattaisi kyseenalaiseksi arviointilautakunnan jäsenten puolueettomuuden. Tämä väite on näin olen hylättävä.

224

Arviointilautakunnan kokoonpanon ilmoittamiseen liittyvää prosessinjohtotoimea koskevasta vaatimuksesta on todettava, että vaikka oletettaisiin, että vaadittu toimi olisi toteutettu, tämä kokoonpano voitaisiin ilmoittaa ainoastaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle eikä kantajalle työjärjestyksen 67 artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan nojalla, jonka mukaan ”jos jokin yhteisön toimielin on evännyt oikeuden tutustua tiettyyn asiakirjaan ja kyseinen asiakirja esitetään yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle epäämisen laillisuutta koskevan kanteen yhteydessä, asiakirjaa ei anneta tiedoksi muille asianosaisille”. Kantaja ei näin ollen voi vaaditun prosessinjohtotoimen avulla osoittaa, että sen arviointilautakunnan erästä jäsentä koskevan eturistiriidan olemassaoloon liittyvä väite olisi perusteltu. Sillä ei voida myöskään selventää asiaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle, joka ei voi tarkistaa väitetyn eturistiriidan olemassaoloa arviointilautakunnan jäsenten luettelon perusteella, kun otetaan huomioon tämän väitteen epätarkkuus.

225

Näissä olosuhteissa on todettava, että kantaja ei ole osoittanut, kuinka vaadittu toimi auttaisi asian valmistelua ja käsittelyä tai riidan ratkaisemista, kuten työjärjestyksen 64 artiklan 1 kohdassa edellytetään. Kantajan prosessinjohtotoimia koskeva vaatimus on näin ollen hylättävä.

226

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että komission 14.12.2005 päivätty kirje on hylättävä siltä osin kuin siinä kieltäydyttiin ilmoittamasta tarjouskilpailun arviointilautakunnan kokoonpanoa ja että hankintapäätöksen kumoamista koskevat vaatimukset on hylättävä.

227

Hylkäyspäätöstä koskeva kumoamisvaatimus on hylättävä sen seurauksena, että hankintapäätöstä koskeva kumoamisvaatimus, johon se läheisesti liittyy, on hylätty (ks. vastaavasti asia T-195/05, Deloitte Business Advisory v. komissio, tuomio 19.4.2007, Kok., s. II-871, 113 kohta ja asia T-406/06, Evropaïki Dynamiki v. komissio, tuomio 12.11.2008, 120 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

228

Tästä seuraa, että kumoamiskanne on hylättävä muutoin kuin sen vaatimuksen osalta, joka koskee komission 14.12.2005 päivätyn kirjeen kumoamista siltä osin kuin siinä kieltäydyttiin ilmoittamasta tarjouskilpailun arviointilautakunnan kokoonpanoa.

229

Komissio katsoo, että kantajan vahingonkorvauskannetta ei voida tutkia, koska kumoamiskanne on perusteeton. Sen mukaan vahingonkorvausvaatimus, joka perustuu julkista hankintaa koskevan sopimuksentekomenettelyn lainvastaisuuteen, edellyttää välttämättä hankintapäätöksen lainvastaisuuden toteamista.

230

Kantaja väittää, että vahingonkorvauskanne voidaan tutkia riippumatta kumoamiskanteen perusteltavuudesta. Se katsoo nimittäin, että aikataulun viivästymistä tai kieltäytymistä antaa kantajan tutustua tiettyihin asiakirjoihin koskevien väitteiden kaltaiset väitteet voivat itsenäisesti synnyttää komission vastuun.

231

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 288 artiklan toisen kohdan mukainen vahingonkorvauskanne on itsenäinen kannetyyppi, jolla on oma tehtävänsä kannetyyppien joukossa ja jonka nostamisen edellytykset määräytyvät sen erityisen tarkoituksen perusteella (asia 5/71, Zuckerfabrik Schöppenstedt v. neuvosto, tuomio 2.12.1971, Kok., s. 975, Kok. Ep. I, s. 609, 3 kohta; asia 175/84, Krohn v. komissio, tuomio 26.2.1986, Kok., s. 753, 26 kohta ja asia C-87/89, Sonito ym. v. komissio, tuomio 17.5.1990, Kok., s. I-1981, 14 kohta). Vahingonkorvauskanne eroaa kumoamiskanteesta siinä, että sillä ei pyritä tietyn toimenpiteen poistamiseen vaan korvauksen saamiseen toimielimen aiheuttamasta vahingosta (em. asia Zuckerfabrik Schöppenstedt v. neuvosto, tuomion 3 kohta; em. asia Krohn v. komissio, tuomion 32 kohta ja em. asia Sonito ym. v. komissio, tuomion 14 kohta). Vahingonkorvauskanteen itsenäistä asemaa oikeussuojakeinona koskeva periaate on siis perusteltu siitä syystä, että tällainen kanne eroaa kumoamiskanteesta kohteensa vuoksi (asia T-178/98, Fresh Marine v. komissio, tuomio 24.10.2000, Kok., s. II-3331, 45 kohta ja asia T-47/02, Danzer v. neuvosto, tuomio 21.6.2006, Kok., s. II-1779, 27 kohta).

232

Kanteen voi nostaa luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka katsoo kärsineensä vahinkoa yhteisön toiminnan vuoksi. Kanneoikeuden vanhentumisaika on viisi vuotta vahingon tapahtumishetkestä lukien.

233

Edellä esitetyn valossa hankintapäätöksen ja hylkäyspäätöksen kumoamisvaatimuksen hylkääminen ei sellaisenaan aiheuta sitä, että vahingonkorvausvaatimus on jätettävä tutkimatta (ks. vastaavasti ja analogisesti asia C-257/93, Van Parijs ym. v. neuvosto ja komissio, määräys 21.6.1993, Kok., s. I-3335, 14 kohta; asia T-489/03, Unifruit Hellas v. komissio, tuomio 15.12.1994, Kok., s. II-1201, 31 kohta). Näin ollen vahingonkorvauskanne on otettava tutkittavaksi.

234

Kantajan mukaan komission lainvastainen toiminta, joka aiheuttaa sen sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun, johtuu kumoamiskanteen kohteena olevien komission päätösten välttämättömästä kumoamisesta. Kantaja väittää, että kun komissio ylitti harkintavaltansa rajat, se teki vakavan ja ilmeisen virheen ja rikkoi tiettyjä yhteisön oikeussääntöjä sekä sääntöjä, jotka se oli vahvistanut itselleen tarjouseritelmäänsä laatiessaan.

235

Kantaja väittää, että kärsitty vahinko muodostuu olennaisesta kaupallisesta vahingosta, joka liittyy merkittävän hankintasopimuksen menettämiseen, tämän vaikuttamatta muihin vahinkoihin, kuten mahdolliseen velvollisuuteen toteuttaa raskas ja kallis työntekijöiden kollektiivinen irtisanominen. Syy-yhteys on sen mukaan ilmeinen.

236

Kantaja vaati kannekirjelmässä alustavasti miljoonan euron suuruisen vahingon korvaamista. Vastauskirjelmässä se korotti tämän määrän 3191702,58 euroon. Tämä määrä sisältää toiminnan nettomarginaalin viideltä vuodelta eli 3084702,58 euroa ja osan sen palvelukseen jääneen 106 työntekijän koulutuskustannuksista, joiden tarkoituksena on taata se, että he voivat aloittaa uudessa tehtävässä, eli 107000 euroa, joiden osalta kantaja varaa oikeuden muuttaa niitä tosiasiallisten kustannusten mukaisiksi. Kantaja täsmentää, ettei se vetoa vahinkonaan siihen, että se menetti mahdollisuuden saada hankintasopimus, vaan varman vahingon toteutumiseen. Se nimittäin väittää, että ilman komission lainvastaista menettelyä hankintasopimus olisi pitänyt tehdä sen kanssa. Syy-seuraus-suhde on sen mukaan siis näytetty toteen.

237

Lainvastaisen menettelyn osalta komissio väittää, että kumoamiskanteen perusteettomuudesta ilmenee, ettei se ole rikkonut mitään yhteisön oikeussääntöä. Lisäksi vaikka oletettaisiin, että komissio olisi menetellyt lainvastaisesti, kantaja ei ole osoittanut mainittujen oikeussääntöjen riittävän ilmeisen rikkomisen olemassaoloa.

238

Vahingon osalta komissio huomauttaa, että todistustaakka on kantajalla. Se korostaa, että yhteisöjen tuomioistuin ei määrää korvattavaksi vahinkoa, joka liittyy mahdollisuuden menettämiseen. Lisäksi kannekirjelmänkin sanamuodon mukaan kantajan henkilöstön irtisanomisvelvoitteeseen liittyvä vahinko ei ole varma.

239

Komissio väittää, ettei kantaja osoita syy-seuraus-suhteen olemassaoloa ja toteaa ainoastaan, että tämä syy-seuraus-suhde on ”ilmeinen”. Komissio väittää, että kumoamiskanne ja sopimussuhteen ulkopuolista vahingonkorvausvastuuta koskeva kanne ovat kaksi erillistä kannetta eikä kantaja esitä täsmällisesti, millä perusteella komission vastuu sen mukaan syntyy, ja tältä osin vahingonkorvauskanne vaikuttaa sekoittuvan sen kumoamiskanteeseen.

240

On huomautettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 288 artiklan toisen kohdan mukaan yhteisö on sopimussuhteen ulkopuolisessa vastuussa elintensä lainvastaisesta menettelystä ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: toimielinten moitittu toiminta on lainvastaista, vahinko on todella syntynyt ja toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys (ks. asia T-69/00, FIAMM ja FIAMM Technologies v. neuvosto ja komissio, tuomio 14.12.2005, Kok., s. II-5393, 85 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

241

Koska sopimussuhteen ulkopuolisen yhteisön vastuun syntymisen kolme edellytystä ovat kumulatiivisia, yhden edellytyksen puuttuminen riittää vahingonkorvauskanteen hylkäämiseen (asia T-226/01, CAS Succhi di Frutta v. komissio, tuomio 13.9.2006, Kok., s. II-2763, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

242

Lainvastaisen toiminnan osalta oikeuskäytännössä edellytetään yksityisille oikeuksia perustavan oikeussäännön riittävän ilmeistä rikkomista (asia C-352/98 P, Bergaderm ja Goupil v. komissio, tuomio 4.7.2000, Kok., s. I-5291, 42 kohta). Ratkaiseva peruste yhteisön oikeuden rikkomisen luokittelemiseksi riittävän ilmeiseksi on yhteisön toimielimen harkintavallalle asetettujen rajojen selvä ja vakava ylittäminen. Jos kyseessä olevan toimielimen harkintavalta on oleellisesti vähentynyt tai sitä ei ole ollenkaan, pelkän yhteisön oikeuden rikkomisen voidaan katsoa olevan riittävän ilmeinen (asia C-312/00 P, komissio v. Camar ja Tico, tuomio 10.12.2002, Kok., s. I-11355, 54 kohta; yhdistetyt asiat T-198/95, T-171/96, T-230/97, T-174/98 ja T-225/99, Comafrica ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio, tuomio 12.7.2001, Kok., s. II-1975, 134 kohta).

243

Käsiteltävänä olevassa asiassa kaikki väitteet, jotka kantaja on esittänyt hankintapäätöksen ja hylkäyspäätöksen lainvastaisuuden osoittamiseksi, on tutkittu ja hylätty (ks. edellä 84–228 kohta). Yhteisön vastuu ei näin ollen voi syntyä näiden päätösten väitetyn lainvastaisuuden perusteella.

244

Komission 14.12.2005 tekemän päätöksen, jolla hylätään vaatimus arviointilautakunnan kokoonpanon ilmoittamisesta, lainvastaisuuden osalta on todettava, ettei kantaja ole osoittanut, että riitautetun ilmoittamisen ja väitetyn vahingon, joka johtuu kantajan mukaan riidanalaisen hankintasopimuksen menettämisestä, välillä on välitön syy-yhteys.

245

Tästä seuraa, että vahingonkorvauskanne on hylättävä.

246

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määrätään, että jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi määrätä oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken tai määrätä, että kukin vastaa omista kuluistaan.

247

Kun otetaan käsiteltävänä olevan asian olosuhteissa huomioon se, että kantaja hävisi suurimman osan vaatimuksistaan, on asianmukaista, että kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan puolet komission ja Group 4 Falckin oikeudenkäyntikuluista, välitoimimenettelystä aiheutuneet kulut mukaan lukien.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

Asiaa koskevat oikeussäännöt

A Euroopan yhteisöjen julkisiin hankintoihin sovellettavat säännökset

B Oikeutta tutustua toimielinten asiakirjoihin koskevat säännökset

C Työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen luovutuksen yhteydessä koskevat säännökset

Asian tausta

Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

Oikeudellinen arviointi

A Prosessinjohtotoimet

B Sen väitteen, joka koskee hankintailmoituksen julkaisemisen siirtämistä myöhemmäksi ennakkoilmoituksessa ilmoitettuun päivämäärään nähden, tutkittavaksi ottaminen

1. Asianosaisten lausumat

2. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

C Kumoamiskanne

1. Tutkittavaksi ottaminen

a) Komission implisiittisen hylkäyspäätöksen olemassaolo

b) Sitovia oikeusvaikutuksia synnyttävien toimien olemassaolo

2. Aineellinen kysymys

a) Toinen kanneperuste, jonka mukaan 19.12.2003 annetun lain, jolla pannaan täytäntöön direktiivi 2001/23, säännöksiä on rikottu

Ensimmäinen osa, joka koskee Group 4 Falckin tarjouksen säännöstenvastaisuutta

– Asianosaisten lausumat

– Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

Toinen osa, joka koskee komission tarjouseritelmän lainvastaisuutta

– Asianosaisten lausumat

– Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

b) Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan julkisiin hankintoihin sovellettavaa yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu

Asianosaisten lausumat

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

c) Kolmas kanneperuste, jonka mukaan julkisiin hankintoihin sovellettavaa yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu, kun Group 4 Falckilla oli tarjousta tehdessään hallussaan sisäpiiritietoja

Asianosaisten lausumat

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

d) Neljäs kanneperuste, jonka mukaan 28.5.2004 tehtyä komission päätöstä on rikottu

Asianosaisten lausumat

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

e) Viides kanneperuste, jonka mukaan perusteluvelvollisuutta on laiminlyöty sekä avoimuusperiaatetta ja oikeutta tutustua toimielinten asiakirjoihin on loukattu

Asianosaisten lausumat

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

f) Kuudes kanneperuste, jonka mukaan hankintasopimuksen määräyksiä on rikottu, tarjouseritelmää ei ole noudatettu työntekijöiden pelastajan ja/tai vapaaehtoisen palomiehen peruskoulutukseen liittyvän laadullisen arviointiperusteen arvioinnin osalta ja on tehty ilmeinen arviointivirhe

Asianosaisten lausumat

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

– Kantajan ja väliintulijan esittämien uusien todisteiden tutkittavaksi ottaminen

– Asiakysymys

g) Seitsemäs kanneperuste, jonka mukaan avoimuuden periaatetta ja oikeutta tutustua toimielinten asiakirjoihin on loukattu

Ensimmäinen osa, jonka mukaan oikeutta tutustua toimielinten asiakirjoihin on loukattu

– Asianosaisten lausumat

– Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

Toinen osa, jonka mukaan arviointilautakunnan erään jäsenen osalta on olemassa eturistiriita

– Asianosaisten lausumat

– Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

D Vahingonkorvauskanne

1. Tutkittavaksi ottaminen

a) Asianosaisten lausumat

b) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

2. Asiakysymys

a) Asianosaisten lausumat

b) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

Oikeudenkäyntikulut