EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62005CJ0417

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 14 päivänä syyskuuta 2006.
Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Maria Dolores Fernández Gómez.
Muutoksenhaku - Väliaikainen toimihenkilö - Palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohta - Kansallisena asiantuntijana komissiossa palveltu ajanjakso - Kumoamisvaatimus - Tutkittavaksi ottaminen - Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimus - Käsite - Asianomaiselle vastainen toimi.
Asia C-417/05 P.

Oikeustapauskokoelma – Henkilöstöasiat 2006 II-B-2-00091
Oikeustapauskokoelma 2006 I-08481;FP-I-B-2-00013

ECLI identifier: ECLI:EU:C:2006:582

Asia C-417/05 P

Euroopan yhteisöjen komissio

vastaan

Maria Dolores Fernández Gómez

Muutoksenhaku – Väliaikainen toimihenkilö – Palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohta – Kansallisena asiantuntijana komissiossa palveltu ajanjakso – Kumoamisvaatimus – Tutkittavaksi ottaminen – Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimus – Käsite – Asianomaiselle vastainen toimi

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 14.9.2006 

Tuomion tiivistelmä

1.     Henkilöstö – Muutoksenhaku – Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimus – Käsite

(Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohta)

2.     Henkilöstö – Muutoksenhaku – Henkilölle vastainen toimi – Käsite

(Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohta)

1.     Yksikön, jossa väliaikainen toimihenkilö työskentelee, päällikön tekemässä tämän toimihenkilön sopimuksen pidentämistä koskevassa pyynnössä ei ole kyse henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta kyseisen toimihenkilön tekemästä pyynnöstä. Tämän säännöksen sanamuodosta nimittäin käy selvästi ilmi, että ainoastaan mainituissa henkilöstösäännöissä tarkoitetut henkilöt voivat esittää tällaisen vaatimuksen. Komission yksikön toiselle yksikölle osoittama muistio ei siten kuulu kyseisellä säännöksellä määritellyn soveltamisalan piiriin, eikä sitä voida samastaa mainitussa säännöksessä tarkoitettuun vaatimukseen, sillä muutoin tehdään mahdolliseksi se, että tällä säännöksellä vahvistettua menettelyä kierretään.

Kyseisen toimihenkilön toimivaltaiselle yksikölle osoittamassa sähköpostiviestissä, jossa pyydetään tiettyjä hänen sopimustaan koskevia tietoja mutta jossa ei pyydetä kyseistä yksikköä tekemään häntä koskevaa päätöstä, ei myöskään ole kyse henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta pyynnöstä.

(ks. 37–39 kohta)

2.     Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja asianomaiselle vastaisia toimia ja toimenpiteitä ovat ainoastaan sellaiset toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat suoraan ja välittömästi vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi.

Toimivaltaisen yksikön sähköpostiviestissä, jossa ilmoitetaan sen yksikön päällikölle, jossa väliaikainen toimihenkilö työskentelee, ettei kyseisen toimihenkilön sopimusta ole mahdollista pidentää, ja johon ei sisälly sopimusmääräyksiin nähden mitään uutta seikkaa, ja kun henkilöstösäännöissä tarkoitettuihin henkilöihin kohdistuvat oikeusvaikutukset perustuvat ainoastaan tähän sopimukseen, ei selvästikään ole kyse tällaisesta toimesta. Tällaisessa ilmoituksessa on kyse ainoastaan aikaisemman toimen vahvistamisesta, eikä sen vaikutuksena sen vuoksi voi olla uuden kanteen nostamiselle varatun määräajan käynnistyminen.

(ks. 42–46 kohta)




YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

14 päivänä syyskuuta 2006 (*)

Muutoksenhaku – Väliaikainen toimihenkilö – Palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohta – Kansallisena asiantuntijana komissiossa palveltu ajanjakso – Kumoamisvaatimus – Tutkittavaksi ottaminen – Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimus – Käsite – Asianomaiselle vastainen toimi

Asiassa C-417/05 P,

jossa on kyse yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 24.11.2005,

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään D. Martin ja L. Lozano Palacios, prosessiosoite Luxemburgissa,

valittajana,

ja jossa vastapuolena on

Maria Dolores Fernández Gómez, edustajanaan abogado J. R. Iturriagagoitia,

kantajana ensimmäisessä oikeusasteessa,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit R. Schintgen, P. Kūris, G. Arestis (esittelevä tuomari) ja J. Klučka,

julkisasiamies: L. A. Geelhoed,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Ferreira,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 17.5.2006 pidetyssä istunnossa esitetyn,

päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,

on antanut seuraavan

tuomion

1       Euroopan yhteisöjen komissio vaatii valituksellaan, että yhteisöjen tuomioistuin kumoaa Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T‑272/03, Fernández Gómez vastaan komissio, 13.9.2005 antaman tuomion (ei julkaista oikeustapauskokoelmassa; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on yhtäältä kumonnut palvelussopimusten tekemiseen valtuutetun viranomaisen 12.5.2003 tekemän päätöksen Fernández Gómezin sopimuksen uusimista koskevan pyynnön hylkäämisestä (jäljempänä riidanalainen päätös) ja toisaalta velvoittanut komission maksamaan viimeksi mainitulle 50 000 euron suuruisen summan tästä päätöksestä hänelle aiheutuneena vahinkona sekä korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Kanteen perusteena olevat tosiseikat ja asian käsittelyn vaiheet ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa

2       Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen vahvistamisesta sekä yhteisöjen virkamiehiin tilapäisesti sovellettavien erityisten toimenpiteiden laatimisesta 29 päivänä helmikuuta 1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68 (EYVL L 56, s. 1), sellaisena kuin se oli voimassa 30.4.2004 asti, 2 artiklassa määritetään Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavat henkilöstösäännöt (jäljempänä henkilöstösäännöt) ja 3 artiklassa Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavat palvelussuhteen ehdot (jäljempänä palvelussuhteen ehdot).

3       Palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdan mukaan väliaikaisella toimihenkilöllä tarkoitetaan näissä palvelussuhteen ehdoissa ”toimihenkilöä, joka on palkattu sellaiseen toimeen, joka kuuluu kutakin toimielintä koskevan talousarvion pääluokan liitteenä olevaan henkilöstötaulukkoon ja jonka budjettivallan käyttäjä on luokitellut väliaikaiseksi”.

4       Palvelussuhteen ehtojen 8 artiklassa täsmennetään erityisesti, että mainitussa 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetun väliaikaisen toimihenkilön palvelussuhde voidaan solmia määräajaksi tai toistaiseksi ja että tällaisen toimihenkilön määräaikainen palvelussuhde voidaan uusia vain kerran määräajaksi.

5       Komissio on 18.10.1994 antanut komission yksiköiden ja tiettyjen henkilöstöryhmien välisiä suhteita ohjaavia säännöksiä koskevat menettelysäännöt (code de bonne conduite, jäljempänä menettelysäännöt).

6       Näissä säännöissä tarkoitetut eri henkilöstöryhmät ovat ”muu kuin vakinainen henkilöstö” ja ”tietyt erityiset [henkilöstö]ryhmät”. Mainittujen sääntöjen I B kohdan mukaan ”tietyillä erityisillä [henkilöstö]ryhmillä” tarkoitetaan ”tiettyjä henkilöstösääntöjen, palvelussuhteen ehtojen tai julkisoikeuden soveltamisalaan kuuluvia henkilöresursseja”. Näillä viimeksi mainituilla ilmaisuilla tarkoitetaan ylimääräisiä toimihenkilöitä, kansallisia asiantuntijoita, virkamiehiä tai toimihenkilöitä, jotka ovat henkilökohtaisista syistä virkavapaalla tai työskentelevät osa-aikaisesti, entisiä virkamiehiä, väliaikaisia toimihenkilöitä sekä ”muita yhteisöjen toimihenkilöitä”.

7       Komissio teki 13.11.1996 päätöksen ”Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdan soveltamisalaan kuuluvia väliaikaisia toimihenkilöitä koskevasta politiikasta” (jäljempänä komission 13.11.1996 tekemä päätös). Tässä päätöksessä annettiin uusina suuntaviivoina ”toiminnallisia säännöksiä”, jotka koskevat palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdan soveltamisalaan kuuluvien väliaikaisten toimihenkilöiden palvelukseen ottamista ja valintaa, heidän työsopimustensa kestoa, ajallista rajoittamista yhdessä muiden hallinnollisten tehtävien tai komission kanssa tehtyjen työsopimusten kanssa ja heitä mahdollisesti kiinnostavia sisäisiä ja toimielimen ulkopuolisia kilpailuja.

8       Kyseisen päätöksen 6 kohdan d ja c alakohdassa määritetään sopimusten kesto ja palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettuihin sellaisiin väliaikaisiin toimihenkilöihin sovellettavat, työskentelyn kertymistä rajoittavaa sääntöä koskevat yksityiskohtaiset säännöt, joille työsopimusta koskeva tarjous on esitetty 1.12.1996 jälkeen (jäljempänä työskentelyn kertymistä rajoittava sääntö). Päätöksen 6 kohdan c alakohdassa täsmennetään erityisesti seuraavaa:

”Muiden kuin komission virkamiesten palveluksessa olon kokonaiskesto ei saa ylittää kuutta vuotta. Laskettaessa tätä kuuden vuoden aikaa otetaan huomioon ajanjaksot, jolloin henkilö on työskennellyt palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a tai b alakohdassa tarkoitettuna väliaikaisena toimihenkilönä, ylimääräisenä toimihenkilönä ja muussa kuin vakinaisessa henkilöstössä. – – Pääosastoille annetaan asiaa koskevat suositukset, jotta nämä voivat soveltaa tätä työskentelyn kertymistä koskevaa rajoitusta tehdessään palvelukseen ottamista koskevia esityksiä.”

9       Henkilöstön ja hallinnon pääosaston (PO IX, jäljempänä henkilöstön ja hallinnon pääosasto) pääjohtaja osoitti henkilöstölle 14.11.1996 ”Palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdan soveltamisalaan kuuluvia väliaikaisia toimihenkilöitä koskevaa uutta politiikkaa” koskevan ilmoitusluonteisen kirjeen. Kyseisessä kirjeessä tuotiin erityisesti esille sen työskentelyn kertymistä rajoittavan säännön osalta, joka rajoittaa muun kuin vakinaisen henkilöstön palveluksessa olon kokonaiskeston enintään kuuteen vuoteen, että tämän enimmäiskeston laskemiseksi on muun muassa otettava huomioon ”ajanjaksot, jolloin henkilö on työskennellyt” komissiossa ”kansallisena asiantuntijana tai muuhun kuin vakinaiseen henkilöstöön kuuluvana” toimihenkilönä.

10     Fernández Gómez työskenteli komissiossa kansallisena asiantuntijana kolme vuotta 1.12.1997 ja 30.11.2000 välisenä aikana. Tämän jälkeen hänet palkattiin ylimääräiseksi toimihenkilöksi 2,5 kuukaudeksi 1.12.2000 ja 15.2.2001 väliseksi ajaksi.

11     Tämän jälkeen hän haki toimea, josta ilmoitettiin avointa toimea koskevassa ilmoituksessa 13T/TRADE/2000, joka koski kauppapolitiikan pääosastolla olevan neljän väliaikaisen toimihenkilön toimen täyttämistä. Sopimuksen keston osalta kyseisessä ilmoituksessa todettiin seuraavaa:

”Komission on hakijan nimittämisessä – – sovellettava sen 13.11.1996 tekemään päätökseen sisältyviä sääntöjä, joilla on tarkoitus rajoittaa palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdan mukaisesti tehtyjen työsopimusten kesto enintään kolmeen vuoteen, ja tähän liittyy ainoastaan yksi enintään yhden vuoden ajanjaksoa koskeva uusimismahdollisuus.”

12     Koska Fernández Gómezin hakemus hyväksyttiin, hän teki komission kanssa palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetun väliaikaisen toimihenkilön tointa koskevan sopimuksen. Tämä 17.1.2001 päivätty sopimus tuli voimaan 16.2.2001. Mainitun sopimuksen 4 artiklan mukaan sopimuksen kesto oli vahvistettu kahdeksi vuodeksi, yhdeksäksi ja puoleksi kuukaudeksi, jolloin sen oli määrä päättyä 30.11.2003.

13     Tämä sopimus annettiin tiedoksi valituksen vastapuolelle 19.1.2001 päivätyllä kirjeellä, jossa komission toimivaltainen yksikkö pyysi Fernández Gómezia kiinnittämään huomiota siihen seikkaan, että ”sopimus [oli] tehty kahden vuoden, yhdeksän ja puolen kuukauden pituiseksi määräajaksi eikä sitä ei [voitaisi] uusia komission 13.11.1996 tekemän sen päätöksen mukaisesti, jossa vahvistettiin erityyppisten työsopimusten enimmäiskeston pituus”.

14     Fernández Gómez lähetti 13.2.2003 sähköpostiviestin Daumille, joka työskenteli toimihenkilönä henkilöstön ja hallinnon pääosastolla. Kyseinen viesti, jonka otsikkona oli ”kysymyksiä toimimisesta kansallisena asiantuntijana”, oli muotoiltu seuraavasti:

”– – olisin kiitollinen, jos toimittaisitte minulle vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

–       Voidaanko ’työskentelyn kertymistä rajoittavaa sääntöä’ (komission 13.11.1996 tekemä päätös) soveltaa toimimiseen sellaisena kansallisena asiantuntijana, joka on aloittanut ja lopettanut työskentelyn ennen 5.1.2002? Mikäli tähän kysymykseen vastataan myöntävästi,

–       mistä päivästä lähtien sitä voidaan soveltaa ja

–       millä perusteella tällaista rajoitusta ei esitetty komission 9.2.2001 tekemässä päätöksessä (jossa säänneltiin kansallisten asiantuntijoiden työehdoista) sekä millä perusteella kansallisten asiantuntijoiden työskentelyjaksoja ei mainittu 13.11.1996 tehdyssä päätöksessä?

– – ”

15     Fernández Gómezin yksikön päällikkö pyysi henkilöstön ja hallinnon pääosastolle osoitetulla, 3.4.2003 päivätyllä muistiolla muun muassa Fernández Gómezin väliaikaisen toimihenkilön tointa koskevan sopimuksen pidentämistä, jotta hänen sopimuksen enimmäispituudeksi katsomansa neljän vuoden kokonaisaika tulisi täyteen. Kyseisessä pidentämistä koskevassa pyynnössä esitettiin lisäksi ne syyt, joiden vuoksi asianomaisen henkilön työskentelyn jatkuminen yksikössä oli ”erittäin toivottavaa”. Lisäksi mainitussa muistiossa todettiin, että komission 13.11.1996 tekemässä päätöksessä ei määrätä, että työskentelyjakso, jolloin henkilö toimii kansallisena asiantuntijana, otetaan huomioon työskentelyn kertymistä rajoittavassa säännössä määrätyn kuuden vuoden pituisen ajanjakson laskemisessa. Kyseisessä muistiossa todettiin myös, että kansallisia asiantuntijoita ei menettelysäännöissä ole pidetty ”muina kuin vakinaiseen henkilöstöön” kuuluvina toimihenkilöinä.

16     Henkilöstön ja hallinnon pääosastolla työskentelevä toimihenkilö lähetti 12.5.2003 sähköpostiviestin sen yksikön toimihenkilölle, jossa Fernández Gómez työskenteli. Tämä sähköpostiviesti oli muotoiltu seuraavasti:

”Minua on pyydetty vastaamaan viestiin, joka koskee 3.4.2003 päiväämässänne muistiossa vaadittua sellaisten työsopimusten pidentämistä, jotka koskevat kahta palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettua [välikaista toimihenkilöä] eli Fernández Gómezia ja – – .

Fernández Gómez on ottanut yhteyttä suoraan Daumiin siltä osin kuin kyse on työskentelyn kertymistä rajoittavassa säännössä mainitusta työskentelyjaksosta kansallisena asiantuntijana; tämä viimeksi mainittu vastasi hänelle, että vakiintuneen käytännön mukaan tämä ajanjakso kansallisena asiantuntijana merkittiin ajanjaksoksi, jolloin henkilö kuului ’muuhun kuin vakinaiseen henkilöstöön’ – –

Näin ollen vahvistan, että kyseisten kahden toimihenkilön, kuten kaikkien muidenkin vastaavassa asemassa olevien toimihenkilöiden, osalta ei jätetä ottamatta huomioon kansallisena asiantuntijana toimimiseen käytettyä aikaa eikä heidän sopimustensa päättymisajankohtaa tarkisteta.

– – ”

17     Kyseinen sähköpostiviesti lähetettiin Fernández Gómezille 18.6.2003.

18     Fernández Gómez teki 11.7.2003 henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla valituksen, jonka komissio hylkäsi 29.10.2003 tekemällään päätöksellä.

19     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 4.8.2003 jätetyllä kannekirjelmällä Fernández Gómez oli tällä välin nostanut kanteen, jossa vaadittiin yhtäältä riidanalaisen päätöksen kumoamista ja toisaalta komission velvoittamista korvaamaan aiheutuneesta vahingosta 101 328,60 euron suuruinen summa viivästyskorkoineen.

20     Fernández Gómez on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon samana päivänä jättämällään erillisellä asiakirjalla esittänyt myös pyynnön, jolla pyritään erityisesti lykkäämään riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa.

21     Asiassa T‑272/03 R, Fernández Gómez vastaan komissio, 16.9.2003 antamallaan määräyksellä (Kok. H. 2003, s. I‑A‑197 ja II‑979) ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti hylkäsi kyseisen pyynnön ja päätti, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

22     Komissio on 29.1.2004 jättämällään asiakirjalla esittänyt ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan nojalla oikeudenkäyntiväitteen.

23     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti 30.4.2004 antamallaan määräyksellä käsitellä oikeudenkäyntiväitteen pääasian yhteydessä.

24     Sen jälkeen, kun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli katsonut, että kanne voidaan ottaa tutkittavaksi, se kumosi riidanalaisen päätöksen ja velvoitti komission maksamaan Fernández Gómezille 50 000 euron suuruisen summan korvauksena aiheutuneesta vahingosta.

 Asianosaisten vaatimukset

25     Komissio vaatii valituksessaan, että yhteisöjen tuomioistuin

–       kumoaa valituksenalaisen tuomion

–       asian ratkaistessaan hyväksyy komission ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esittämät vaatimukset seikkojen perusteella ja hylkää kanteen asiassa T‑272/03

–       toissijaisesti palauttaa asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen

–       velvoittaa Fernández Gómezin korvaamaan oikeudenkäyntikulut mukaan lukien menettelystä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

26     Valituksen vastapuoli vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

–       hylkää valituksen kokonaisuudessaan

–       velvoittaa komission korvaamaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostetusta kanteesta ja valituksesta yhteisöjen tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

27     Komissio pyysi yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamoon 23.2.2006 jättämällään kirjeellä yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 117 artiklan mukaisesti lupaa toimittaa vastauskirjelmä. Yhteisöjen tuomioistuimen presidentti hylkäsi tämän pyynnön 8.3.2006 tekemällään päätöksellä.

 Valitus

28     Valituksensa tueksi komissio vetoaa kolmeen valitusperusteeseen. Ensimmäinen perustuu oikeudelliseen virheeseen, jonka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen väitetään tehneen, kun se katsoi, että riidanalaisesta päätöksestä nostettu kanne voidaan ottaa tutkittavaksi. Toinen valitusperuste perustuu palvelussuhteen ehtojen 8 artiklaa ja työskentelyn kertymisen kieltävää sääntöä koskevaan oikeudelliseen virheeseen. Kolmas valitusperuste perustuu oikeudelliseen virheeseen, joka koskee valituksen vastapuolelle aiheutuneeksi väitetyn vahingon määrittämistä ja arviointia.

 Ensimmäinen kanneperuste

29     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on aivan aluksi valituksenalaisen tuomion 37 kohdassa todennut, että riidanalaiseen päätökseen eli 12.5.2003 lähetettyyn sähköpostiviestiin sisältyy hallinnon antama vastaus Fernández Gómezin yksikön johtajan 3.4.2003 esittämään pyyntöön tämän työsopimuksen pidentämisestä.

30     Saman tuomion 38 kohdan mukaan riidanalaisessa päätöksessä tätä pyyntöä ei hyväksytä siksi, että se kolmen vuoden ajanjakso, jonka valituksen vastapuoli on toiminut komission yksikön palveluksessa kansallisena asiantuntijana, on otettava huomioon työskentelyn kertymistä rajoittavan säännön tavoitteen toteuttamiseksi siten, että mainittu ajanjakso lisätään yhtäältä siihen kahden ja puolen kuukauden pituiseen ajanjaksoon, jolloin hän toimi yksikössä ylimääräisenä toimihenkilönä, ja toisaalta siihen kahden vuoden, yhdeksän ja puolen kuukauden pituiseen ajanjaksoon, jolloin hän toimi yksikössä väliaikaisena toimihenkilönä, jotka yhteensä vastaavat työskentelyn kertymistä rajoittavassa säännössä määrätyn kuuden vuoden enimmäisaikaa toimielimen palveluksessa.

31     Toiseksi vastauksena komission esittämään oikeudenkäyntiväitteeseen, jonka mukaan riidanalaisessa päätöksessä vahvistettiin ainoastaan valituksen vastapuolena olevan väliaikaisen toimihenkilön tointa koskevan sopimuksen sisältö, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut valituksenalaisen tuomion 43 kohdassa, että riidanalaisen päätöksen sekä sopimuksen ja 19.1.2001 päivätyn kirjeen, jolla sopimus toimitettiin asianomaiselle, välisen vertailun perusteella voidaan todeta, että mainittuun päätökseen sisältyy uusi seikka siltä osin kuin siinä evätään mainitun sopimuksen pidentämistä koskeva pyyntö sillä perusteella, että työskentelyjakso kansallisena asiantuntijana komission yksikössä on otettava huomioon työskentelyn kertymistä rajoittavan säännön tavoitteen toteuttamiseksi, kun taas aikaisemmilla toimilla otettiin kantaa ainoastaan sopimuksen kestoon lausumatta sen mahdollisesta pidentämisestä kyseisen sopimuksen päättyessä vaan viitattiin tältä osin sovellettaviin sääntöihin.

32     Sen jälkeen, kun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli näin ollen katsonut valituksenalaisen tuomion 44 kohdassa, että riidanalainen päätös ei ole aikaisemman päätöksen vahvistava toimi vaan valituksen vastapuolelle vastainen toimi, se katsoi lopuksi saman tuomion 45 ja 46 kohdassa, että henkilöstösäännöissä säädettyjä määräaikoja oli noudatettu, ja päätti mainitun tuomion 47 kohdassa, että kanne voidaan kokonaisuudessaan ottaa tutkittavaksi.

33     Komissio väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on näin tehdessään tehnyt useita oikeudellisia virheitä. Tältä osin se väittää erityisesti, että valituksen vastapuoli ei ollut esittänyt henkilöstösäännöissä tarkoitettua hänen väliaikaisen toimihenkilön sopimuksensa pidennystä koskevaa vaatimusta, joten kanne on yksin tällä perusteella jätettävä tutkimatta. Komissio lisää, että joka tapauksessa, koska riidanalainen päätös on ainoastaan pelkkä kirje, jolla ei ole päätökseen liittyvää ulottuvuutta, siinä ei ole kyse asianomaiselle vastaisesta toimesta.

34     On syytä palauttaa mieleen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 ja 2 kohta, joiden sanamuoto on seuraava:

”1. Jokainen, johon näitä henkilöstösääntöjä sovelletaan, voi vaatia nimittävää viranomaista tekemään häntä koskevan päätöksen. Nimittävä viranomainen antaa perustellun päätöksensä tiedoksi asianomaiselle neljän kuukauden kuluessa vaatimuksen esittämispäivästä. Jos vaatimukseen ei ole vastattu tämän määräajan kuluessa, asian katsotaan tulleen hylätyksi implisiittisellä päätöksellä, josta voi valittaa 2 kohdan mukaisesti.

2. Jokainen, johon näitä henkilöstösääntöjä sovelletaan, voi valittaa nimittävälle viranomaiselle hänelle vastaisesta toimenpiteestä sekä siinä tapauksessa, että nimittävä viranomainen on tehnyt päätöksen, että siinä tapauksessa, että nimittävä viranomainen on jättänyt henkilöstösäännöissä edellytetyn toimenpiteen toteuttamatta. – –

– – ”

35     On todettava, että henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdasta seuraa, että vaatimuksen voi osoittaa nimittävälle viranomaiselle ainoastaan henkilöstösäännöissä tarkoitettu henkilö.

36     Valituksen vastapuoli kuuluu väliaikaisena toimihenkilönä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin henkilöihin ja hän voi siten tällä perusteella esittää vaatimuksen, josta tässä säännöksessä säädetään. Näin ollen on tutkittava, onko hän tosiasiallisesti esittänyt tällaisen vaatimuksen.

37     Kuten yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyistä asiakirjoista käy ilmi, valituksen vastapuoli on ollut tämän tuomion 14 kohdassa mainitulla, 13.2.2003 päivätyllä hänen sopimustaan koskevalla sähköpostiviestillä yhteydessä henkilöstön ja hallinnon pääosastoon. Vaikka valituksen vastapuoli ei ole erityisesti korostanut sitä seikkaa, että kyseisessä sähköpostiviestissä olisi kyse henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta vaatimuksesta, hän väittää, että hänen sopimuksensa pidentämistä koskevan vaatimuksen teki hänen henkilökohtaisten toimenpiteidensä perusteella sen yksikön päällikkö, jossa hän työskenteli.

38     Pitää tosin paikkansa, että mainittu yksikön päällikkö pyysi 3.4.2003 päivätyssä muistiossa valituksen vastapuolen sopimuksen pidentämistä. Kuten tämän tuomion 34 kohdassa todetaan, henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdan sanamuodosta käy kuitenkin selvästi ilmi, että ainoastaan mainituissa henkilöstösäännöissä tarkoitetut henkilöt voivat esittää tällaisen vaatimuksen. Komission yksikön toiselle yksikölle osoittama muistio ei siten kuulu kyseisellä säännöksellä määritellyn soveltamisalan piiriin. Lisäksi on ilmeistä, että tällaista kirjettä ei voida samastaa mainitussa säännöksessä tarkoitettuun vaatimukseen, sillä muutoin tehdään mahdolliseksi se, että tällä säännöksellä vahvistettua menettelyä kierretään.

39     Lisäksi edellä mainitusta 13.2.2003 päivätystä sähköpostiviestistä käy myös ilmi, että valituksen vastapuoli ei ole vaatinut nimittävää viranomaista tekemään häntä koskevaa päätöstä. Valituksen vastapuoli on nimittäin tällä viestillä, jonka otsikkona on ”kysymyksiä toimimisesta kansallisena asiantuntijana”, rajoittunut vaatimaan tietoja, jotka koskevat työskentelyn kertymistä rajoittavan säännön soveltamista hänen tapaukseensa.

40     Tästä seuraa, että valituksen vastapuoli ei ole esittänyt minkäänlaista henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua vaatimusta.

41     Näin ollen on vielä tutkittava, onko riidanalaisessa päätöksessä tällaisen vaatimuksen puuttuessa kyse asianomaiselle vastaisesta toimesta, kun otetaan huomioon, että valituksen vastapuoli on joka tapauksessa tehnyt tästä päätöksestä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun valituksen.

42     Tältä osin on syytä palauttaa mieleen, että asianomaiselle vastaisia toimia ja toimenpiteitä ovat ainoastaan sellaiset toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat suoraan ja välittömästi vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi.

43     Aluksi on todettava, että henkilöstön ja hallinnon pääosaston 12.5.2003 päivätyssä sähköpostiviestissä ei selvästikään ole kyse tällaisesta toimesta.

44     Jos oletetaan, että kyseinen sähköpostiviesti nimittäin sisältää päätöksen, on muistutettava, että oikeuskäytännön mukaan ainoastaan työsopimuksesta seuraa oikeusvaikutuksia henkilöstösäännöissä tarkoitetuille henkilöille (ks. vastaavasti asia 329/85, Castagnoli v. komissio, tuomio 9.7.1987, Kok. 1987, s. 3281, 10 ja 11 kohta ja asia 95/87, Contini v. komissio, määräys 4.5.1988, Kok. 1988, s. 2537, 8 kohta). On riidatonta, ettei valituksen vastapuoli ole koskaan kiistänyt henkilöstösäännöissä säädetyssä määräajassa työsopimuksensa sopimusmääräyksiä, sellaisina kuin niitä on selvennetty 19.1.2000 päivätyssä saatekirjeessä.

45     Sähköpostiviestin, joka on päivätty 12.5.2003, osalta on todettava, että siihen ei sisälly mainittuihin sopimusmääräyksiin nähden mitään sellaista uutta seikkaa, joka koskisi päivämäärää, jolloin valituksen vastapuolen sopimus päättyy, ja kysymystä mainitun sopimuksen pidentämisestä.

46     Toimessa, johon ei sisälly mitään aikaisempaan toimeen nähden uutta seikkaa, on kyse ainoastaan aikaisemman toimen vahvistamisesta, eikä sen vaikutuksena sen vuoksi voi olla uuden kanteen nostamiselle varatun määräajan käynnistyminen (ks. asia 23/80, tuomio 10.12.1980, Grasselli v. komissio, Kok. 1980, s. 3709, 18 kohta).

47     On siten todettava, että kun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut valituksenalaisen tuomion 37 kohdassa, että riidanalaisessa päätöksessä hallinto esittää vastauksen Fernández Gómezin yksikön päällikön 3.4.2003 esittämään pyyntöön tämän työsuhteen pidentämisestä, ja sitten mainitun tuomion 44 kohdassa, että riidanalaisessa päätöksessä on kyse asianomaiselle vastaisesta toimesta, ja kun se on päätynyt saman tuomion 47 kohdassa siihen, että valituksen vastapuolen nostama kanne voidaan ottaa tutkittavaksi, se on rikkonut henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklaa.

48     Näin ollen valituksen ensimmäinen valitusperuste on hyväksyttävä ja valituksenalainen tuomio on kumottava, eikä ole tarpeen lausua muista komission esittämistä valitusperusteista. Tämän seurauksena valituksenalainen tuomio on kumottava myös siltä osin kuin komissio on velvoitettu korvaamaan Fernández Gómezille riidanalaisen päätöksen tekemisestä aiheutuneeksi väitetty vahinko.

 Kanne ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa

49     Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan toisen virkkeen mukaan yhteisöjen tuomioistuin voi kumotessaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa tilanne on tällainen.

50     Edellä olevasta 43–47 kohdasta seuraa, että komission ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esittämä oikeudenkäyntiväite on hyväksyttävä. Näin ollen Fernández Gómezin kanne on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin siinä vaaditaan riidanalaisen päätöksen kumoamista.

51     Tältä osin on täsmennettävä, että toimen kumoamista koskevan vaatimuksen tutkimatta jättäminen johtaa korvausvaatimuksen tutkimatta jättämiseen silloin, kuten ilmeisen selvästi nyt käsiteltävänä olevassa asiassa, kun näiden kahden vaatimuksen välillä on läheinen yhteys.

52     Tästä seuraa, että Fernández Gómezin nostama kanne jätetään kokonaisuudessaan tutkimatta.

 Oikeudenkäyntikulut

53     Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 122 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään, että jos valitus on perusteltu ja yhteisöjen tuomioistuin ratkaisee itse riidan lopullisesti, se päättää oikeudenkäyntikuluista.

54     Saman työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa, jota sovelletaan valitukseen kyseisen työjärjestyksen 118 artiklan nojalla, määrätään, että asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

55     Kuitenkin mainitun työjärjestyksen 70 artiklan, jota sovelletaan toimielinten työjärjestyksen 118 ja 122 artiklan nojalla tekemiin valituksiin, mukaan yhteisöjen ja niiden henkilöstön välisissä riita-asioissa toimielinten on lähtökohtaisesti vastattava omista kustannuksistaan. Näin ollen kumpikin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T‑272/03, Fernández Gómez vastaan komissio, 13.9.2005 antama tuomio kumotaan.

2)      Fernández Gómezin Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostama kanne, jolla vaaditaan kumottavaksi palvelussopimusten tekemiseen valtuutetun viranomaisen 12.5.2003 tekemä päätös Fernández Gómezin sopimuksen uusimista koskevan vaatimuksen hylkäämisestä ja korvattavaksi tämän päätöksen seurauksena hänelle väitetyksi aiheutunut vahinko, jätetään tutkimatta.

3)      Kumpikin asianosainen vastaa sekä menettelystä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa että valituksesta aiheutuneista omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Allekirjoitukset


* Oikeudenkäyntikieli: ranska.

Top