Asia C-1/05

Yunying Jia

vastaan

Migrationsverket

(Utlänningsnämndenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Sijoittautumisvapaus – EY 43 artikla – Direktiivi 73/148/ETY – Toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut jäsenvaltion kansalainen – Puolison suoraan ylenevässä polvessa olevan sukulaisen oleskeluoikeus, kun tämä sukulainen ja puoliso ovat kummatkin kolmannen maan kansalaisia – Kyseisen sukulaisen velvollisuus oleskella laillisesti jäsenvaltiossa, kun hän siirtyy perheensä luo jäsenvaltiossa, johon tämä on sijoittautunut – Näyttö, joka on esitettävä, jotta sukulaisen voidaan katsoa olevan huollettavana

Julkisasiamies L. A. Geelhoedin ratkaisuehdotus 27.4.2006 

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 9.1.2007 

Tuomion tiivistelmä

1.     Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Jäsenvaltioiden kansalaisten oikeus tulla maahan ja oleskella siellä – Kolmannen maan kansalaisen, joka on yhteisön kansalaisen perheenjäsen, oleskeluoikeus

(Neuvoston direktiivi 73/148)

2.     Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Jäsenvaltioiden kansalaisten oikeus tulla maahan ja oleskella siellä – Kolmannen maan kansalaisen, joka on yhteisön kansalaisen perheenjäsen, oleskeluoikeus

(EY 43 artikla; neuvoston direktiivin 73/148 1 artiklan 1 kohdan d alakohta ja 6 artiklan b alakohta)

1.     Yhteisön oikeudessa ei edellytetä, että jäsenvaltiot vaativat oleskeluluvan myöntämiseksi kolmannen maan kansalaiselle, joka on sellaisen yhteisön kansalaisen perheenjäsen, joka on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, että kyseinen perheenjäsen on oleskellut laillisesti ensin toisessa jäsenvaltiossa.

(ks. 33 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

2.     Sijoittautumiseen ja palvelujen tarjoamiseen liittyvää jäsenvaltioiden kansalaisten liikkumista ja oleskelua yhteisön alueella koskevien rajoitusten poistamisesta annetun direktiivin 73/148 1 artiklan 1 kohdan d alakohtaa on tulkittava siten, että ”heidän huollettavanaan olemisella” tarkoitetaan sitä, että EY 43 artiklassa tarkoitetulla tavalla toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen yhteisön kansalaisen perheenjäsen tarvitsee aineellista tukea tältä kansalaiselta tai tämän aviopuolisolta, jotta hän voi huolehtia välttämättömistä tarpeistaan siinä valtiossa, josta tämä perheenjäsen on lähtöisin tai josta hän tulee, sillä hetkellä, jolloin hän pyytää päästä asumaan yhdessä mainitun kansalaisen kanssa. Saman direktiivin 6 artiklan b alakohtaa on tulkittava siten, että näyttö aineellisen tuen tarpeesta voidaan esittää mitä hyvänsä asianmukaista keinoa käyttäen, mutta pelkkää yhteisön kansalaisen tai tämän aviopuolison antamaa sitoumusta huolehtia kyseisestä perheenjäsenestä ei välttämättä ole pidettävä osoituksena siitä, että tämä on todellisuudessa huollettavana.

(ks. 43 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (suuri jaosto)

9 päivänä tammikuuta 2007 (*)

Sijoittautumisvapaus – EY 43 artikla – Direktiivi 73/148/ETY – Toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut jäsenvaltion kansalainen – Puolison suoraan ylenevässä polvessa olevan sukulaisen oleskeluoikeus, kun tämä sukulainen ja puoliso ovat kummatkin kolmannen maan kansalaisia – Kyseisen sukulaisen velvollisuus oleskella laillisesti jäsenvaltiossa, kun hän siirtyy perheensä luo jäsenvaltiossa, johon tämä on sijoittautunut – Näyttö, joka on esitettävä, jotta sukulaisen voidaan katsoa olevan huollettavana

Asiassa C-1/05,

jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Utlänningsnämnden (Ruotsi) on esittänyt 30.12.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 4.1.2005, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

Yunying Jia

vastaan

Migrationsverket,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (suuri jaosto),

toimien kokoonpanossa: presidentti V. Skouris, jaostojen puheenjohtajat P. Jann, C. W. A. Timmermans, A. Rosas, P. Kūris ja E. Juhász sekä tuomarit J. N. Cunha Rodrigues (esittelevä tuomari), K. Schiemann, U. Lõhmus, E. Levits ja A. Ó Caoimh,

julkisasiamies: L. A. Geelhoed,

kirjaaja: hallintovirkamies K. Sztranc-Slawiczek,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 21.2.2006 pidetyssä istunnossa esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–       Jia, edustajanaan advokat M. Johansson,

–       Ruotsin hallitus, asiamiehinään K. Norman ja A. Falk,

–       Belgian hallitus, asiamiehenään M. Wimmer,

–       Alankomaiden hallitus, asiamiehinään H. G. Sevenster, C. ten Dam ja C. Wissels,

–       Slovakian hallitus, asiamiehenään R. Procházka,

–       Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehenään S. Nwaokolo, jota avustavat barrister M. Hoskins ja barrister J. Stratford,

–       Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään M. Condou-Durande ja L. Parpala,

kuultuaan julkisasiamiehen 27.4.2006 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1       Ennakkoratkaisupyyntö koskee sijoittautumiseen ja palvelujen tarjoamiseen liittyvää jäsenvaltioiden kansalaisten liikkumista ja oleskelua yhteisön alueella koskevien rajoitusten poistamisesta 21.5.1973 annetun neuvoston direktiivin 73/148/ETY (EYVL L 172, s. 14) ja EY 43 artiklan tulkintaa.

2       Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat eläkkeellä oleva Kiinan kansalainen Jia ja Migrationsverket (maahanmuuttoviranomainen) ja joka koskee sitä, että viimeksi mainittu on hylännyt asianomaisen henkilön tekemän hakemuksen pitkäaikaisen oleskeluluvan saamiseksi Ruotsissa.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Yhteisön lainsäädäntö

3       Direktiivin 73/148 1 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on poistettava tämän direktiivin mukaisesti liikkumista ja oleskelua koskevat rajoitukset:

a)      jäsenvaltioiden kansalaisilta, jotka ovat sijoittautuneet tai haluavat sijoittautua toiseen jäsenvaltioon toimiakseen itsenäisinä ammatinharjoittajina tai jotka haluavat tarjota palveluja toisessa jäsenvaltiossa

– –

d)       tällaisten kansalaisten tai heidän puolisoidensa suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa olevilta ja heidän huollettavinaan olevilta sukulaisilta heidän kansalaisuudestaan riippumatta.”

4       Kyseisen direktiivin 3 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Jäsenvaltioiden on sallittava 1 artiklassa tarkoitettujen henkilöiden maahan pääsy vain voimassa oleva henkilötodistus tai passi esittämällä.

2.      Maahantuloviisumia tai vastaavaa asiakirjaa ei vaadita, lukuun ottamatta niitä perheenjäseniä, jotka eivät ole jonkin jäsenvaltion kansalaisia. Jäsenvaltioiden on kaikin tavoin helpotettava näille henkilöille välttämättömien viisumien saantia.”

5       Mainitun direktiivin 4 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Perheenjäsenelle, joka ei ole minkään jäsenvaltion kansalainen, on annettava oleskeluun oikeuttava asiakirja, jonka on oltava yhtäläisesti voimassa kuin häntä huoltavalle kansalaiselle annettu asiakirja.”

6       Saman direktiivin 6 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltio saa vaatia oleskeluluvan tai määräaikaisen oleskeluluvan hakijalta ainoastaan seuraavat asiakirjat:

a)      henkilötodistus tai passi, jolla tämä tuli jäsenvaltion alueelle,

b)      todistus siitä, että hän kuuluu johonkin 1 ja 4 artiklassa tarkoitettuun henkilöryhmään.”

7       Direktiivin 73/148 8 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltiot eivät saa poiketa tämän direktiivin säännöksistä muutoin kuin yleisen järjestyksen ja turvallisuuden sekä kansanterveyden perusteella.”

 Kansallinen lainsäädäntö

8       Ennakkoratkaisupyynnön esittämisestä tehdystä päätöksestä käy ilmi, että Ruotsin ulkomaalaisia koskeva lainsäädäntö perustuu keskeisesti utlänningslageniin (1989:529) (jäljempänä ulkomaalaislaki) ja utlänningsförordningeniin (1989:547) (jäljempänä ulkomaalaisasetus). Tältä osin mainitussa päätöksessä esitetään seuraavat tiedot.

9       Ulkomaalaislain 1 luvussa säädetään, että ulkomaalaisella on Ruotsiin saapuessaan ja siellä oleskellessaan oltava viisumi, jos hänellä ei ole oleskelulupaa tai hän ei ole jonkin Pohjoismaan kansalainen. Hallitus voi säätää muista poikkeuksista viisumivaatimukseen. Ulkomaalaisella, joka oleskelee Ruotsissa yli kolme kuukautta, on oltava oleskelulupa, jos hän ei ole jonkin Pohjoismaan kansalainen.

10     Ulkomaalaislain 2 luvun 4 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädetään, että oleskelulupa voidaan myöntää ulkomaalaiselle, joka on Ruotsissa asuvan henkilön tai henkilön, jolle on myönnetty oleskelulupa, lähiomainen ja joka kuuluu samaan talouteen tämän henkilön kanssa. Saman luvun 5 §:n mukaan ulkomaalaisen, joka haluaa oleskella Ruotsissa, on hankittava oleskelulupa ennen maahan saapumista. Oleskelulupahakemusta, joka on tehty sen jälkeen, kun asianomainen henkilö on saapunut Ruotsiin, ei voida hyväksyä. Kyseinen ulkomaalainen voi kuitenkin saada tällaisen oleskeluluvan Ruotsiin saapumisen jälkeen muun muassa, jos hänellä on 2 luvun 4 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisesti vahva side Ruotsiin sijoittautuneeseen henkilöön eikä voida kohtuudella edellyttää, että kyseinen ulkomaalainen palaa toiseen maahan tehdäkseen siellä oleskelulupahakemuksen.

11     Ulkomaalaislain 2 luvun 14 §:n mukaan hallitus voi antaa säännöksiä, joissa säädetään, että oleskelulupahakemus voidaan hyväksyä, jos sen hyväksyminen perustuu vieraan valtion kanssa tehtyyn sopimukseen. Tällaisia säännöksiä sisältyy ulkomaalaisasetuksen 3 luvun 5 a, 5 b ja 7 a §:ään.

12     Siten ulkomaalaisasetuksen 3 luvun 7 a §:ssä säädetään, että oleskelulupahakemus voidaan hyväksyä, vaikka se tehdään tai tutkitaan silloin, kun ulkomaalainen on Ruotsissa, jos tämä on Euroopan talousalueeseen (jäljempänä ETA) kuuluvan valtion tai Sveitsin kansalainen. Ulkomaalaisasetuksen 3 luvun 5 b §:n mukaan sama koskee hakemusta, jonka tekee tämän ulkomaalaisen perheenjäsen. Ulkomaalaisasetuksen 3 luvun 5 a §:n mukaan ulkomaalaiselle, joka esittää voimassa olevan passin tai henkilötodistuksen, joka on ETA‑valtion tai Sveitsin kansalainen ja joka täyttää saman pykälän 2–7 tai 10 momentissa säädetyt edellytykset. Kyseisen 2 momentin mukaan itsenäiset ammatinharjoittajat, jotka voivat asiakirjalla osoittaa, että he ovat itsenäisiä ammatinharjoittajia, voivat saada uusittavissa olevan oleskeluluvan viideksi vuodeksi. Lopuksi ulkomaalaisasetuksen 3 luvun 5 b §:n mukaan oleskelulupa myönnetään myös ulkomaalaiselle, joka on kyseisen pykälän 1–5 momentissa tarkoitetulla tavalla ETA‑valtion kansalaisen perheenjäsen.

13     Ennakkoratkaisupyynnön esittämisestä tehdyn päätöksen mukaan oleskelulupa myönnetään samoilla edellytyksillä kuin ETA‑valtion kansalaiselle sellaiselle ulkomaalaiselle, jolla on side kyseiseen kansalaiseen, kun ulkomaalainen esittää voimassa olevan passin tai henkilötodistuksen, todistuksen sukulaisuudesta tai asiakirjan, joka osoittaa, että hän on kyseisen ETA‑valtion kansalaisen tai tämän aviopuolison huollettavana. Ulkomaalaisen on myös useissa tapauksissa esitettävä sellaiset asiakirjat tai todisteet, jotka osoittavat ulkomaalaisasetuksen 3 luvun 5 b §:n 1–5 momentissa tarkoitetun sukulaisuussuhteen olemassaolon ETA‑valtion kansalaiseen. Kyseisen pykälän 1 momentissa säädetään, että jotta ulkomaalainen voidaan katsoa itsenäisen ammatinharjoittajan perheenjäseneksi, hänen on osoitettava seuraavanlaisen sukulaisuussuhteen olemassaolo ETA‑valtion kansalaiseen: aviopuoliso, tämän lapsi, joka on alle 21‑vuotias tai joka on tämän huollettavana, tai (suoraan ylenevässä polvessa oleva) sukulainen, joka on ETA‑valtion kansalaisen tai tämän aviopuolison huollettavana.

14     Ulkomaalaislain 4 luvun 1 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla ulkomaalainen voidaan käännyttää, jos hänellä ei ole viisumia, oleskelulupaa tai muuta asiakirjaa, jota Ruotsiin saapuminen, siellä oleskelu tai työskentely edellyttää.

15     Lopuksi ennakkoratkaisupyynnön esittämisestä tehdystä päätöksestä käy ilmi, että lain 4 luvun 6 §:ssä säädetään, että jos oleskelulupahakemus hylätään tai tällainen oleskelulupa peruutetaan ulkomaalaisen ollessa Ruotsissa, samanaikaisesti on tehtävä käännyttämis‑ tai karkottamispäätös, jollei erityisiä syitä ole.

 Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

16     Jian poika Shenzhi Li, joka on niin ikään Kiinan kansalainen, on asunut Ruotsissa puolisonsa Svanja Schallehnin kanssa vuodesta 1995. Viimeksi mainittu, joka on Saksan kansalainen, toimii itsenäisenä ammatinharjoittaja Ruotsissa. Schallehnilla on 3.7.2006 asti voimassa oleva oleskelulupa, joka on myönnetty hänelle jäsenvaltion kansalaisena. Shenzhi Lille on yhteisön kansalaisen aviopuolisona myönnetty oleskelulupa, joka on voimassa saman ajan kuin hänen puolisonsa oleskelulupa.

17     Ruotsin Pekingin‑suurlähetystö myönsi 2.5.2003 Jialle 21.8.2003 asti voimassa olevan turistiviisumin Schengen‑alueelle saapumista ja enintään 90 päivän pituista oleskelua varten. Jia saapui Schengen-alueelle Tukholman Arlandan lentokentän kautta 13.5.2003. Seuraavan elokuun 7. päivänä hän haki Migrationsverketiltä oleskelulupaa vedoten perhesiteisiinsä jäsenvaltion kansalaisen kanssa.

18     Jia vetosi mainitun oleskeluluvan myöntämiseksi erityisesti seuraaviin seikkoihin: Hän sai Kiinan kansantasavallassa eläkettä 1 166 Ruotsin kruunua kuukaudessa, ja hänen aviomiehensä Yupu Li sai kuukausittaista eläkettä 1 000:ta Ruotsin kruunua vastaavan määrän; hän ja hänen aviomiehensä elivät Kiinassa erittäin vaikeissa olosuhteissa; he eivät kyenneet huolehtimaan tarpeistaan ilman heidän poikansa ja tämän aviovaimon taloudellista tukea; he eivät voineet saada minkäänlaista taloudellista tukea Kiinan viranomaisilta. Hakemuksensa tueksi Jia esitti Beijing Notary Public Officelta peräisin olevan todistuksen sukulaissuhteestaan Shenzhi Lihin ja entiseltä julkisen alan työnantajaltaan China Forestry Publishing Houselta saadun todistuksen, joka vahvisti, että hän oli taloudellisesti riippuvainen pojastaan ja miniästään.

19     Migrationsverket päätti 7.4.2004 hylätä Jian hakemuksen sillä perusteella, että väitettyä taloudellista riippuvuutta ei ollut riittävästi näytetty toteen, ja käännytti asianomaisen henkilön kotimaahansa, ellei tämä osoittaisi, että jokin muu valtio ottaisi hänet vastaan. Jia valitti hänelle vastaisesta päätöksestä 14.5.2004 Utlänningsnämndeniin (maahanmuuttoasioiden valituslautakunta).

20     Ennakkoratkaisupyynnön esittämisestä tehdystä päätöksestä käy lisäksi ilmi, että Migrationsverket myönsi 3.9.2003 Yupu Lille kansallisen viisumin yhtä Ruotsiin saapumista ja enintään 180 päivän oleskelua varten. Asianomainen henkilö teki 10.3.2004 oleskelulupahakemuksen samalla perusteella, johon Jia oli vedonnut. Migrationsverket hylkäsi kyseisen hakemuksen 17.9.2004 tehdyllä päätöksellä, josta Yupu Li valitti Utlänningsnämndeniin. Ennakkoratkaisupyynnön esittämisestä tehdyn päätöksen mukaan viimeksi mainittu viranomainen ei ollut vielä tutkinut Yupu Lin valitusta silloin, kun nyt käsiteltävänä oleva ennakkoratkaisupyyntö saatettiin yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

21     Migrationsverketin mukaan yhteisön kansalaisen (tai tämän aviopuolison) huollettavana oleminen merkitsee, että on olemassa todellinen tarve saada toistuvasti taloudellista tukea tai muuta apua jäsenvaltioon sijoittautuneilta perheenjäseniltä. Huomioon ei siten voida ottaa ainoastaan tilapäistä tarvetta tai tukea, joka ei todellisuudessa ole välttämätön asianomaisen henkilön toimeentulolle. Migrationsverketin mukaan on myös tärkeää ottaa huomioon tuen tarve kotimaassa eikä huomioon ole otettava tarvetta, joka todetaan mahdollisen jäsenvaltioon tapahtuvan maahanmuuton yhteydessä. Samoin riippuvuus on voitava osoittaa todistuksella tai muilla asiakirjoilla, eikä yhteisön oikeus estä näytön vaatimista huollettavana olemisesta. Välttämätöntä ei ole, että asianomainen henkilö kykenee esittämään huollettavana olemista osoittavan todistuksen, joka on peräisin kotimaan viranomaisilta, koska tällainen todistus mainitaan ainoastaan esimerkkinä asiakirjoista, joilla taloudellinen riippuvuus voidaan todellisuudessa todeta. Pelkästään se, että yhteisön kansalainen tai tämän puoliso sitoutuu huolehtimaan ensin mainitun vanhempien tarpeista, ei Migrationsverketin mukaan kuitenkaan riitä oleskeluluvan myöntämistä edellyttävän huollettavana olemisen toteamiseen.

22     Utlänningsnämnden huomauttaa erityisesti, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan (asia 316/85, Lebon, tuomio 18.6.1987, Kok. 1987, s. 2811, 20–22 kohta) se seikka, että yhteisön kansalainen huolehtii perheenjäsenensä tarpeista, on ratkaiseva huollettavana olemisen osoittamiseksi, eikä ole tarpeen määrittää tämän huollettavana olemisen syitä. Huollettavana olemista ei kuitenkaan voida määritellä täsmällisesti. Joko on oletettava, että tällainen asema on olemassa silloin, kun yhteisön kansalaisen perheenjäsen tarvitsee ensin mainitun taloudellista tukea saavuttaakseen tai säilyttääkseen toivotun elintason, tai on katsottava, että asema huollettavana syntyy sen seurauksena, että ilman kyseistä taloudellista tukea perheenjäsen on kykenemätön saavuttamaan alinta hyväksyttävissä olevaa elintasoa kotimaassaan tai maassa, jossa hän oleskelee vakituisesti.

23     Lisäksi Utlänningsnämndenin mukaan direktiivin 73/148 6 artiklan mukaisesti oleskeluluvan hakijalta voidaan ainoastaan vaatia, että hän esittää asiakirjan, jonka perusteella hän on tullut kyseisen jäsenvaltion alueelle, ja että hän esittää todisteen siitä, että hän kuuluu yhteen kyseisen direktiivin 1 ja 4 artiklassa tarkoitetuista ryhmistä. Tässä yhteydessä esitettävä kysymys on Utlänningsnämndenin mukaan se, voidaanko sukulaisuustodistuksen ohella vaatia näyttöä huollettavana olemisesta. Todistusta, joka on peräisin asianomaiselta henkilöltä tai yhteisön kansalaiselta, ei voida sellaisenaan katsoa näytöksi huollettavana olemisesta.

24     Utlänningsnämnden on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat kysymykset:

”1 a) Onko [työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella annetun neuvoston] asetuksen (ETY) N:o 1612/68 [EYVL L 257, s. 2] 10 artiklaa tulkittava asiassa C‑109/01 [Akrich, tuomio 23.9.2003, Kok. 2003, s. I‑9607] annetun tuomion perusteella siten, että kolmannen maan kansalaisen, joka on asetuksessa tarkoitetun työntekijän perheenjäsen, on oleskeltava laillisesti yhteisössä, jotta hän saisi oikeuden oleskella kyseisen työntekijän luona, ja onko siinä tapauksessa direktiivin 73/148 1 artiklaa tulkittava siten, että unionin kansalaisen perheenjäsenen, joka on kolmannen maan kansalainen, oleskeluoikeuden edellytyksenä on, että hän oleskelee laillisesti yhteisössä?

b)     Jos direktiiviä 73/148 on tulkittava siten, että jotta unionin kansalaisen perheenjäsen, joka on kolmannen maan kansalainen, voi vedota direktiivin mukaiseen oleskeluoikeuteen, tämä edellyttää, että hän oleskelee laillisesti yhteisössä, tarkoittaako tämä sitä, että kyseisellä henkilöllä on oltava voimassa oleva oleskelulupa, joka oikeuttaa tai voi johtaa pysyvään oleskeluun jossakin jäsenvaltiossa? Jos pysyvää oleskelulupaa ei ole, riittääkö jollakin muulla perusteella lyhyemmäksi tai pidemmäksi ajaksi myönnetty oleskelulupa vai riittääkö, kuten Utlänningsnämndenin käsiteltävänä olevassa asiassa, että oleskelulupaa hakevalla henkilöllä on voimassa oleva viisumi?

c)     Jos unionin kansalaisen perheenjäsen, joka on kolmannen maan kansalainen, ei voi vedota direktiivin 73/148 mukaiseen oleskeluoikeuteen sen vuoksi, että hän ei oleskele laillisesti yhteisössä, rajoittaako se, että häneltä evätään oleskelulupa, EY 43 artiklan mukaista unionin kansalaisen sijoittautumisoikeutta?

d)     Jos unionin kansalaisen perheenjäsen, joka on kolmannen maan kansalainen, ei voi vedota direktiivin 73/148 mukaiseen oleskeluoikeuteen sen vuoksi, että hän ei oleskele laillisesti yhteisössä, rajoittaako se, että hänet käännytetään maasta sen perusteella, että kansallista oleskelulupaa koskevaa hakemusta ei voida hyväksyä Ruotsiin saapumisen jälkeen, EY 43 artiklan mukaista unionin kansalaisen sijoittautumisoikeutta?

2 a) Onko direktiivin 73/148 1 artiklan 1 kohdan d alakohtaa tulkittava siten, että ’huollettavana olemisella’ tarkoitetaan, että unionin kansalaisen perheenjäsen on taloudellisesti riippuvainen unionin kansalaisesta, jotta hän voisi saavuttaa alimman hyväksyttävissä olevan elintason kotimaassaan tai maassa, jossa hän oleskelee vakituisesti?

b)     Onko direktiivin 73/148 6 artiklan b alakohtaa tulkittava siten, että jäsenvaltiot saavat vaatia, että unionin kansalaisen perheenjäsen, joka vetoaa siihen, että hän on unionin kansalaisen tai tämän aviopuolison huollettavana, esittää unionin kansalaisen antaman sitoumuksen lisäksi muita asiakirjoja, jotka todistavat, että kyse on todellisesta huollettavana olemisesta?”

 Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

 Ensimmäisen kysymyksen a–d kohta

25     Tällä kysymyksellä ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin tiedustelee, edellytetäänkö yhteisön oikeudessa, kun otetaan huomioon edellä mainitussa asiassa Akrich annettu tuomio, että jäsenvaltiot vaativat oleskeluluvan myöntämiseksi kolmannen maan kansalaiselle, joka on sellaisen yhteisön kansalaisen perheenjäsen, joka on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, että kyseinen perheenjäsen on oleskellut laillisesti ensin toisessa jäsenvaltiossa.

26     Edellä mainitussa asiassa Akrich yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että jotta kolmannen maan kansalainen, joka on unionin kansalaisen puoliso, voi mainitussa asiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa saada hyväkseen asetuksen N:o 1612/68 10 artiklassa säädettyjä oikeuksia, hänen on laillisesti oleskeltava jäsenvaltiossa silloin, kun hän siirtyy siihen toiseen jäsenvaltioon, johon unionin kansalainen sijoittautuu tai on sijoittautunut.

27     Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin viittaa tähän tuomioon ja haluaa erityisesti tietää, koskeeko edellä mainittu edellytys, jonka mukaan henkilön on ensin oleskeltava laillisesti toisessa jäsenvaltiossa, myös Jian tapausta.

28     Jotta tähän kysymykseen voidaan antaa vastaus, on hyödyllistä palauttaa mieleen edellä mainitussa asiassa Akrich annetun tuomion taustalla olevat tosiseikat.

29     Kyseisessä asiassa ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatettiin kanne, joka koski Yhdistyneen kuningaskunnan kieltäytymistä myöntää Akrichille, joka oli kolmannen maan kansalainen ja naimisissa Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisen kanssa, oleskelulupa. Akrich, jolla ei ollut oleskelulupaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa, oli antanut suostumuksensa hänen karkottamisekseen Irlantiin, jonne hän oli siirtynyt asumaan yhdessä sinne hieman aikaisemmin asumaan asettuneen aviopuolisonsa kanssa. Pariskunnan oli tarkoitus yhteisön oikeuteen vedoten palata Yhdistyneeseen kuningaskuntaan siten, että Akrich voisi saapua kyseiseen maahan unionin sellaisen kansalaisen puolisona, joka on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen.

30     Tässä tilanteessa kyseinen kansallinen tuomioistuin oli tiedustellut yhteisöjen tuomioistuimelta, minkälaisia olivat ne toimenpiteet, joita jäsenvaltioilla oli oikeus toteuttaa yhteisön kansalaisten sellaisten perheenjäsenten menettelyn torjumiseksi, jotka eivät täyttäneet kansallisessa oikeudessa jäsenvaltioon saapumiselle ja siellä oleskelulle asetettuja edellytyksiä.

31     Pääasiassa kyseistä perheenjäsentä ei moitita laittomasta oleskelusta jäsenvaltiossa eikä pyrkimisestä lainvastaisesti kiertää siirtolaisasioita koskevaa kansallista lainsäädäntöä. Päinvastoin Jia oleskeli laillisesti Ruotsissa silloin, kun hän teki hakemuksensa, eikä Ruotsin lainsäädäntö itsessään estä pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa pitkäaikaisen oleskeluluvan myöntämistä asianomaiselle henkilölle edellyttäen, että vedottu taloudellinen riippuvaisuus on näytetty toteen riittävällä tavalla.

32     Tästä seuraa, että edellytystä, jonka mukaan henkilön on ensin oleskeltava laillisesti toisessa jäsenvaltiossa, sellaisena kuin se on todettu edellä mainitussa asiassa Akrich annetussa tuomiossa, ei voida siirtää koskemaan tätä asiaa, eikä sitä voida siten soveltaa tällaisessa tilanteessa.

33     Näin ollen ensimmäisen kysymyksen a–d kohtaan on vastattava, että yhteisön oikeudessa ei, kun otetaan huomioon edellä mainitussa asiassa Akrich annettu tuomio, edellytetä, että jäsenvaltiot vaativat oleskeluluvan myöntämiseksi kolmannen maan kansalaiselle, joka on sellaisen yhteisön kansalaisen perheenjäsen, joka on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, että kyseinen perheenjäsen on oleskellut laillisesti ensin toisessa jäsenvaltiossa.

 Toisen kysymyksen a ja b kohta

34     Direktiivin 73/148 1 artiklan 1 kohdan d alakohtaa sovelletaan ainoastaan jäsenvaltion kansalaisen, joka on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon toimiakseen siellä itsenäisenä ammatinharjoittajana, aviopuolison suoraan ylenevässä polvessa oleviin sukulaisiin, jotka ovat ”hänen huollettavinaan”.

35     Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy ilmi, että ”huollettavana olevan” perheenjäsenen asema on seurausta sellaisesta tosiasiallisesta tilanteesta, jolle on ominaista se, että yhteisön kansalainen, joka on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, tai tämän aviopuoliso vastaa perheenjäsenen aineellisesta tukemisesta (ks. asetuksen N:o 1612/68 10 artiklan osalta em. asia Lebon, tuomion 22 kohta ja oleskeluoikeudesta 28.6.1990 annetun neuvoston direktiivin 90/364/ETY (EYVL L 180, s. 26) 1 artiklan osalta asia C‑200/02, Zhu ja Chen, tuomio 19.10.2004, Kok. 2004, s. I‑9925, 43 kohta).

36     Yhteisöjen tuomioistuin on niin ikään katsonut, että perheenjäsenen asema huollettavana ei edellytä oikeutta elatusapuun, sillä muussa tapauksessa tämän aseman määrittäminen tehtäisiin riippuvaksi kansallisesta lainsäädännöstä, joka taas vaihtelee jäsenvaltiosta toiseen (em. asia Lebon, tuomion 21 kohta). Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan ei ole tarpeen määrittää tukeen turvautumisen syitä ja pohtia, kykeneekö asianomainen henkilö palkkatyötä tekemällä huolehtimaan tarpeistaan. Tätä tulkintaa edellyttää erityisesti periaate, jonka mukaan työntekijöiden vapaata liikkuvuutta, joka on osa yhteisön perustaa, koskevia määräyksiä on tulkittava laajasti (em. asia Lebon, tuomion 22 ja 23 kohta).

37     Jotta voidaan määrittää, ovatko yhteisön kansalaisen aviopuolison vanhemmat yhteisön kansalaisen huollettavina, vastaanottavan jäsenvaltion on arvioitava, kykenevätkö vanhemmat, kun otetaan huomioon heidän taloudelliset ja sosiaaliset olonsa, huolehtimaan välttämättömistä tarpeistaan. Tarve aineelliseen tukeen on oltava olemassa siinä valtiossa, josta kyseiset vanhemmat ovat lähtöisin tai josta he tulevat, sillä hetkellä, jolloin he pyytävät päästä asumaan yhdessä yhteisön kansalaisen kanssa.

38     Tällainen päätelmä on tehtävä, kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden työntekijöiden ja heidän perheidensä liikkumista ja oleskelua yhteisön alueella koskevien rajoitusten poistamisesta 15.10.1968 annetun neuvoston direktiivin 68/360/ETY (EYVL L 257, s. 13) 4 artiklan 3 kohta, jonka mukaan näyttö siitä, että suoraan ylenevässä polvessa oleva sukulainen on asetuksen N:o 1612/68 10 artiklassa tarkoitetulla tavalla työntekijän tai tämän aviopuolison huollettavana, esitetään valtion, ”josta henkilö on peräisin tai josta hän tulee”, toimivaltaisen viranomaisen antamalla asiakirjalla, joka osoittaa kyseisen suoraan ylenevässä polvessa olevan sukulaisen olevan mainitun työntekijän tai tämän aviopuolison huollettavana. Nimittäin riippumatta siitä, että ei ole täsmennetty, mitkä sellaiset todistustavat ovat hyväksyttyjä, joilla asianomainen henkilö voi osoittaa, että hän kuuluu johonkin direktiivin 73/148 1 ja 4 artiklassa tarkoitettuun henkilöryhmään, millään ei voida perustella sitä, että huollettavana olevan suoraan ylenevässä polvessa olevan sukulaisen asemaa arvioitaisiin eri tavalla sen mukaan, onko kyse työntekijän perheenjäsenestä tai itsenäisen ammatinharjoittajan perheenjäsenestä.

39     Direktiivin 73/148 6 artiklan b alakohdan mukaan jäsenvaltio saa vaatia oleskeluluvan hakijalta, että tämä esittää todistuksen siitä, että hän kuuluu muun muassa johonkin tämän direktiivin 1 artiklassa tarkoitettuun henkilöryhmään.

40     Jäsenvaltioiden on käytettävä toimivaltaansa tällä alalla siten, että ne ottavat huomioon EY:n perustamissopimuksessa taatut perusvapaudet ja sellaisten direktiivien säännösten tehokkaan vaikutuksen, jotka sisältävät toimenpiteitä henkilöiden vapaan liikkumisoikeuden esteiden poistamiseksi jäsenvaltioiden väliltä, jotta Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oleskeluoikeuden käyttöä jäsenvaltioiden alueella helpotettaisiin (ks. analogisesti asia C‑424/98, komissio v. Italia, tuomio 25.5.2000, Kok. 2000, s. I‑4001, 35 kohta).

41     Direktiivin 73/148 6 artiklan osalta yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että jos ei ole täsmennetty, mitkä sellaiset todistustavat on hyväksytty, joilla asianomainen henkilö voi osoittaa, että hän kuuluu johonkin mainitun direktiivin 1 ja 4 artiklassa tarkoitettuun henkilöryhmään, on pääteltävä, että tämä todistaminen voidaan tehdä mitä hyvänsä asianmukaista keinoa käyttäen (ks. erityisesti asia C‑363/89, Roux, tuomio 5.2.1991, Kok. 1991, s. I‑1273, 16 kohta ja asia C‑215/03, Oulane, tuomio 17.2.2005, Kok. 2005, s. I‑1215, 53 kohta).

42     Näin ollen sen valtion, josta henkilö on lähtöisin tai josta hän tulee, toimivaltaisen viranomaisen antama asiakirja, joka todistaa huollettavana olemisesta, vaikka se on erityisen sovelias tätä tarkoitusta varten, ei voi olla oleskeluoikeuden myöntämisen edellytys, kun toisaalta taas pelkkää yhteisön kansalaisen tai tämän aviopuolison antamaa sitoumusta huolehtia kyseisestä perheenjäsenestä ei välttämättä ole pidettävä osoituksena siitä, että tämä on todellisuudessa huollettavana.

43     Näin ollen toisen kysymyksen a ja b kohtaan on vastattava, että direktiivin 73/148 1 artiklan 1 kohdan d alakohtaa on tulkittava siten, että ”heidän huollettavanaan olemisella” tarkoitetaan sitä, että EY 43 artiklassa tarkoitetulla tavalla toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen yhteisön kansalaisen perheenjäsen tarvitsee aineellista tukea tältä kansalaiselta tai tämän aviopuolisolta, jotta hän voi huolehtia välttämättömistä tarpeistaan siinä valtiossa, josta tämä perheenjäsen on lähtöisin tai josta hän tulee, sillä hetkellä, jolloin hän pyytää päästä asumaan yhdessä mainitun kansalaisen kanssa. Saman direktiivin 6 artiklan b alakohtaa on tulkittava siten, että näyttö aineellisen tuen tarpeesta voidaan esittää mitä hyvänsä asianmukaista keinoa käyttäen, mutta pelkkää yhteisön kansalaisen tai tämän aviopuolison antamaa sitoumusta huolehtia kyseisestä perheenjäsenestä ei välttämättä ole pidettävä osoituksena siitä, että tämä on todellisuudessa huollettavana.

 Oikeudenkäyntikulut

44     Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä yhteisöjen tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Yhteisön oikeudessa ei, kun otetaan huomioon asiassa C‑109/01, Akrich, 23.9.2003 annettu tuomio, edellytetä, että jäsenvaltiot vaativat oleskeluluvan myöntämiseksi kolmannen maan kansalaiselle, joka on sellaisen yhteisön kansalaisen perheenjäsen, joka on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, että kyseinen perheenjäsen on oleskellut laillisesti ensin toisessa jäsenvaltiossa.

2)      Sijoittautumiseen ja palvelujen tarjoamiseen liittyvää jäsenvaltioiden kansalaisten liikkumista ja oleskelua yhteisön alueella koskevien rajoitusten poistamisesta 21.5.1973 annetun neuvoston direktiivin 73/148/ETY 1 artiklan 1 kohdan d alakohtaa on tulkittava siten, että ”heidän huollettavanaan olemisella” tarkoitetaan sitä, että EY 43 artiklassa tarkoitetulla tavalla toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen yhteisön kansalaisen perheenjäsen tarvitsee aineellista tukea tältä kansalaiselta tai tämän aviopuolisolta, jotta hän voi huolehtia välttämättömistä tarpeistaan siinä valtiossa, josta tämä perheenjäsen on lähtöisin tai josta hän tulee, sillä hetkellä, jolloin hän pyytää päästä asumaan yhdessä mainitun kansalaisen kanssa. Saman direktiivin 6 artiklan b alakohtaa on tulkittava siten, että näyttö aineellisen tuen tarpeesta voidaan esittää mitä hyvänsä asianmukaista keinoa käyttäen, mutta pelkkää yhteisön kansalaisen tai tämän aviopuolison antamaa sitoumusta huolehtia kyseisestä perheenjäsenestä ei välttämättä ole pidettävä osoituksena siitä, että tämä on todellisuudessa huollettavana.

Allekirjoitukset

---

* Oikeudenkäyntikieli: ruotsi.